keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Vähän erikoisempaa horsmaa

Kyllä meikäläisen huumorintajuun osuu se, kun taimisto mainostaa viherkasvivalikoimaansa mainitsemalla saatavilla olevan "vähän erikoisempaa horsmaa". Sama horsmakauppa tuli uudestaan vastaan, kun googletin saisiko enää mistään kaffirlimettiä, jota chef kaipaili rendangiinsa. Sattumoisin kaffir oli taimistossa alennuksessa, joten tunsin tilauksen lähtevän näppikseltä.

Limetin seuraksi lähti myös alennuspitsilehti sekä epiphyllum Chrysocardium, jollainen viime keväänä meillä kuukahti ripsiäisinvaasioon. Ja kun halvalla sai, heitin ostoskoriin raatokukan, kun se vain on niin kaunis kasvi. Tosin jos se ikään kukkia meinaa tehdä, täytyy nuput nipsaista pois, sillä raadon haju ei niitä miellyttävimpiä huonetuoksuja liene.

Chefin kanssa oltiin äskettäin mietitty, miltä mahtaa maistua tuore galangaljuuri, ja sitähän olisi taimistolta myös saanut, ja vieläpä kirjavalehtisenä. Onneksi sitä eivät sentään postitse suostuneet lähettämään, muuten olisin viittäkymppiä köyhempi. Seinäjoelle asti en (vielä) lähtenyt galangalin perässä. 

Nyt tosin huomasin, että olisi horsmakaupassa ollut tarjolla myös rhipsalis elliptica, joka tekee lehtiensä sivut täyteen pieniä kukkia, mutta eihän yksi ihminen voi kaikkia lehtikaktuslajikkeita omistaa. Vai voiko?

Paketti tuli parissa päivässä perille, kasvit oli tukevasti paketoitu ja niiden suojana ollut heatpack vielä lämmin. Bonuksena oli pussillinen pääsiäisruohon siemeniä. Enpä ole sellaista kylvänyt sitten 1980-luvun, joten täytyy testata, vieläkö sellaisen saa kasvamaan.

Pirkanmaalaisille vinkki, että tsekatkaapa kaupoista Satohuoneen osterivinokkaat. Sattumoisin osui Stockan K:ssa vinokaspaketti silmään ja ostoskärryyn. Kotona pyöräytettiin vinokkaat pannulla voin ja valkosipulin kanssa ja oli melkoisen mahtava herkku! Ehdottomasti ostetaan toistekin.

maanantai 26. helmikuuta 2024

Pistokasöverit

Jonkin lehden sivuilla tuli lehtikaktusfriikkiä vastaan rhipsalis paradoxa, ja täytyi heti googlettaa, onko tuollainen kasvi edes totta. Oli se, ja Viherkasvitorilla myynnissä pistokkaana. Pistokaskasvatus ei ole meikäläiselle kovinkaan tuttua, mitä nyt pari lehtikaktusta olen saanut juurrutettua ja useamman mädätettyä, mutta koska hinta ei päätä huimannut, päätin kokeilla paradoxan juurruttamista (ja lumikorallikaktuksen. Sekä vanhan kannan joulukaktuksen, jollaista olen jo muutaman vuoden kytännyt).

Pistokkaista tuli nopeasti lähetysilmoitus, mutta kasveja ei näkynyt missään. Lopulta sain sähköpostin ystävälliseltä ihmiseltä, joka oli vahingossa saanut pakettini ja lupasi lähettää sen oikeaan osoitteeseen. En kylläkään uskonut pistokkaiden olevan enää reilun viikon postissa seilaamisen ja kylmän kelin jälkeen hengissä. Viherkasvitori toki lupasi lähettää uudet pistokkaat, ja tarjosivat hyvityksenkin, mihin tietysti tartuin, sillä verkkokauppaan oli tällä välin tullut lisää "näitä olen aina halunnut" -kasveja pistokkaina. Tilauksen kylkeen liimautui tuoksulehtikaktus, hovipojankaktus (nykyään tätä näkee myös nimellä pojanhovikaktus, mutta eihän siinä nimessä mitään järkeä ole) ja hoya linearis, jollaisen sain siskolta parikymmentä vuotta sitten. Hoya kukki kauniisti ja kasvoi reheväksi, mutta varmaan ylikastelin sen(kin) hengiltä.

Postin appis plingahti tänään kännykässä paketin saapumisen merkiksi, ja siellähän ne alkuperäiset pistokkaani olivat. Paradoxat olivat vielä suhteellisen terhakoita, joten donkkasin osan multaan ja osan veteen, kun kuulemma juurtuvat siinäkin. Lumikorallin lehti oli hyvässä kunnossa, mutta joulukaktus oli hitusen löpsähtänyt. Laitoin kummatkin juurtumaan potteihin. Ja siis näiden lisäksi on vielä tulossa ne tuoreet pistokkaat... Mihin ihmeeseen saan kaiken tungettua :-0

Vielä yksi lehtikaktus on ostoslistalla: rhipsalidopsis, eli kevätlehtikaktus. En edes tiennyt sellaisia olevankaan, ennen kuin Viherpaja sellaisista Instassa ilmoitti. Upeat lehdet ja hieno, tähtimäinen kukka. Viherpajassa olisivat olleet alta vitosen/kpl, mutta millä mä nyt Vantaalle pääsisin. Toivottavasti niitä ilmaantuisi pääsiäisen korvilla marketteihin.

Kaiken kukkuraksi joku vilautti Instassa löytäneensä Plantagenista vaikka mitä upeita pelargoneja. Muistan, että viime vuonna Marketta hankki Plantagenista kaikenlaisia tuoksupelargoneja, joita siellä kuulemma nytkin olisi. Millähän sitä Plantageniin pääsisi...

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Joko viimeinkin?

Palauttaessani tänään kamoja vanhaan firmaan, havahduin karmeaan statistiikkaan: olen asunut Pirkanmaalla 36 vuotta ja ollut tässä ammatissa 28 vuotta. No, eihän siinä karmivaa ole kuin vuosien määrä, ja onhan siinä toisaalta positiivinenkin puoli: olenpahan asunut ihmisten ilmoilla jo pitkään ja ansainnut elantoni. Mutta jospa nyt vihdoinkin voisi heittää vihoviimeiset heipat Hervannalle (hanuria en uhkauksesta huolimatta näyttänyt lähtiessäni, kun sen verran pyrytti vaakasuoraan). Opiskeluaikoina siellä tuli asuttua; sitten työura heitti sinne takaisin, ensin omasta tahdosta, sitten irtisanomisen ja lopulta yritysoston jälkeen. Ei Hervannassa mitään vikaa ole, mutta Hermia on nyt kyllä nähty. Näin vanha voi jo kieltäytyä sinne palaamasta, sanoi Petteri Orpo mitä hyvänsä.

Vielä on pari vapaapäivää jäljellä, ja nekin menevät multashowssa. Leijonankitaryppäät pitää jakaa osiin, jotta saavat enemmän tilaa juurilleen, ja pelargonit näyttää siltä, että kaipaavat isompiin purkkeihin. Alkukuusta kylvetyissä tomaateissa alkaa olla jo oikeiden lehtien alkuja, joten nekin pitää pian siirtää seuraavaan purkkikokoon.

Chilejä on tullut jo latvottua, kun kurkottelevat vähän liikaa valoa kohti. Muuten ovat kyllä upean tummanvihreitä ja tanakoita. Koko talven lehtiään ruskistanut laakeri näyttää tekevän uusia silmuja, joten ehkä siitä vielä syötävää saa. Vastikään luin, että laakeria pitäisi talvella kastella jopa päivittäin. Pitää muistaa sitten ensi talvena. Inkiväärissä oli kerrankin hienot alut, mutta nyt se on jäänyt purkkiin juromaan. Saisi rohkaistua puikauttamaan pihalle vihreän varren tai 2.

Maaliskuu lähestyy uhkaavasti, ja silloin pitäisi laittaa megaesikasvatusrähinä päälle: kylvää loput kesäkukat ja kirsikkatomaatit sisätiloihin sekä kaalikasvit ja ämpäriperuna kasvihuoneeseen. Toistaiseksi ei lumen eikä jalan takia pääse kasvihuoneeseen, mutta jospa maaliskuu maata (ja kasvihuoneen oviaukkoa) näyttäisi?

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Viherpesua

Työpaikkojen väliin jäi mukavasti talviloma ja vapaiksi vaihdetut lomarahat, joten riemurinnoin ja muinkin ruumiinosin suljin kamalan työpaikan läppärin viimeistä kertaa ja vaihdoin hetkeksi vapaalle. Se toki harmittaa, etten ole vielä kahdella jalalla. Olisi ollut mukava käyttää loma happihyppelyyn erinäisissä lokaatioissa Kangasalla. Koipi vaan ei vieläkään kestä hyppelyä, eikä mahdu kuin 3 numeroa liian isoon crocsiin. Sillä ei talvella kovin pitkälle pötkitä.

Hyppelyn sijaan rojahdin kylppärin lattialle ja suihkuttelin huonekasvit talven pölyistä ja vaihdoin osalle mullat. Samalla syynäsin suurennuslasin kanssa kaikki lokoset, joissa voi lymyillä ripsiäisiä sun muita ystäviä. Lehtikaktukset olivat kärsineet viherturaajan makoilusta kaikkein eniten ja lötkistyttäneet lehtensä. Muut kasvit tuntuvat olevan OK:ssa kunnossa. Kovin näyttää olohuone suurelta ja valoisalta, kun isoimmat kasvit vielä kuivattelevat lehtiään kylppärissä. Kylppäri ja kodinhoitohuone sen sijaan näyttävät järkyttäviltä, kun multaa ja kuravesiroiskeita on ympäriinsä. Onneksi parempi puolisko palaa työmatkaltaan vasta yömyöhään, joten on tässä aikaa siivota...

Multashown jälkeen on tiedossa turkkishow, kun nuorimmainen oli pakkoleponi aikana turjahtanut melkoiseksi pöheiköksi. Kaiken höttökarvan ja takkutupon alta pitäisi kaivaa esille kääpiönaukseri. Ja sen jälkeen taas siivota kylppäri, tällä kertaa valkoisista karvatolloista.

tiistai 6. helmikuuta 2024

Punalaputetut pitsilehdet

Kun viherturaaja pääsi viimein noin kahdelle jalalle, iski tietysti iili päästä kasvikaupoille. Pakkolevon aikana huonekasvit olivat huonolla hoidolla, kun ei kyynärsauvojen varassa paljoa kastelukannua kanneta, joten muutama kasvi kuivui kurtuksi ja muutama hukkui. 

Ensimmäisenä tietysti suunnattiin siskon kanssa Pirilään lompakot auki, mutta kasvivalikoima oli kovin vaatimaton. Edes himoitsemaani lasikupua (eikös nyt kaiken maailman kasviterraariot ole muodissa) ei siellä ollut. 

Seuraavana viikonloppuna otettiin vahinko takaisin ja mentiin lompakot auki Bauhausiin, mutta eipä sielläkään ollut mitään päätä huimaavaa pakko-saada -kasvia. Olisin investoinut himalajanposliinikukkaan (sitä ei tosin tunnu saavan nyt mistään) ja jalokiviorkidean terraarioon. Orkidea saa edelleen tyytyä kauniin lasikuvun sijaan muovituoppiin. Onneksi orkidea ei ole nirppanokka, vaan on tuopin alla tehnyt pari poikasta talven aikana.

Bauhausissa laittavat fiksusti ei-niin-hehkeät sekä sesongista ylijääneet kasvit hävikkihyllykköön. Sieltä olen muutaman rescuekasvin kotiin raahannut, kun hinta ei ole päätä huimannut. Tällä kertaa punalaputettujen kasvien joukossa oli terraarioon himoitsemani pitsilehdet 50 snt/kpl.

Onneksi siskolla oli tarve päästä Ikeaan, joten sain hyvän syyn plärätä Ikean huonekasvivalikoiman. Sieltä löytyi lohdutukseksi korallikaktusamppeli. Ei meillä mitään paikkaa amppelille ole, kun en halua rei'ittää kattoa, mutta menköön sitten kaapin päälle. Kotona huomasin, että Ikeaan oli tulossa uutuutena kukkapylväs, joka näyttää mahtuvan pienehköön tilaan. Harmi, ettei niitä vielä ollut saatavilla; muuten olisin ostanut niitä ainakin pari kpl amppelikasveille. Samoin olisi mukaan lähtenyt saman sarjan mullanvaihtoalusta, jollaisia Instagramissa joku kauppasi 40 eurolla. Ikean versio olisi maksanut kokonaista 2,99 €. Seuraavalla kerralla sitten.

Seuraavaksi joudun vastaamaan vakuutusyhtiön hervottomaan kysymyspatteriin. Viattomasti kysyin, korvaako vakuutukseni fysioterapian ja siitä hyvästä saan piirtää kuvan (!) liukastumisestani ja kertoa, kuka kiinteistönomistaja on vastuussa liukastumisestani. No ihan itte liukastuin ihan ikioman taloni edustalla. Varmaankin siitä hyvästä joudun haastamaan itseni oikeuteen ja maksamaan itselleni korvauksia.

torstai 1. helmikuuta 2024

Heräämisiä

 Järkyttävää, miten tämmöisen sohvanpohjallamakoilurupeaman jälkeen on laiskistunut, eikä jaksaisi täältä sohvan pohjalta enää noustakaan. Vaan pakkohan se on, kun joku vihjaisi, että on jo helmikuu, joten tomaatit täytyy laittaa esikasvuun ja nipsiä huonekasveista pistokkaita. 

Ei se makoilu ihan hyödytöntä kuitenkaan ollut, sillä tuli huomattua, miten mahtavaa on lukea kirjoja, kun saa niihin tuntikaupalla keskittyä. Kutomisesta tuli vuosien tauon jälkeen suorastaan addiktiivinen harrastus, kun makoillessa sai rauhassa opetella uusia tekniikoita. Nyt on jonossa, sekä fyysisesti että mielikuvissa, neuletta jos jonkinmoista. Jahka superpaksun talvikudelman saa pois puikoilta, on keväiseen Marseille-paitaan jo langat odottamassa. Sen jälkeen jotain hurmaavaa merinoa Wool me oncelta.

Siihenkin faktaan tällainen lääkärinvälttelijä makoillessaan heräsi, että onpa siinä kerrassaan epäglamouri ammatti, kun työkseen joutuu ropaamaan sairaita ihmisiä. Ajatella: aamulla herätä ja lähteä töihin kaivelemaan luunsiruja ties mistä silsaisesta koivesta. Oli se onni, että meikäläisen koulumenestyksellä ei moista uraa tarvinnut edes miettiä.

Mutta nyt täytyy jo kovasti herätä esikasvattamaan. Parempi puolisko raahasi varastosta potteja ja Pirilästä 120 litraa kukkamultaa. En kehdannut jäädä töiden jälkeen sohvalle koipea pitelemään, vaan kaivoin tavistomaattien siemenet esille. Olihan niitä taas muutama: Costoluto di Parma, Ananas noire, Irish liquor, Zapotec ananas ribbed, Costoluto fiorentino, Nooir de Crime, Zlatava, Harzfeuer. Ja kuulemma purjokin pitää laittaa esikasvuun näillä main! Onneksi chilit ja paprikat olivat jo sen verran isoja, että ne pystyi esikasvatusasemalta siirtämään keittiöön, joskin keittiön toiselle ikkunalle oli makoilurupeaman aikana puhjennut megaluokan ripsiäisepidemia, joten nyt saa syynätä esikasvatteita ikänäkölaseilla päivittäin ripsiäisten varalta. Ja itselle muistiinpanoksi, että täytyy pitää ne ikänäkölasit silmillä myös seuraavan kerran säärikarvoja raakatessa, sillä fysioterapeutin luona on yllättävän kirkkaat valot, joiden alla epätasainen sheivaus korostuu...

Tänä vuonna ei esikasvatteissa tarvitse pihistellä, sillä havahduin kesken Teams-keskustelun, että uusissa tiimikavareissa on yllättävän paljon pienviljelijöitä, joille voi ylijäämäkasvatteita tuputtaa.

Viimeisin herääminen oli se, kun kesken fine diningin Björnin ja Bennyn kanssa (teimme joulun aikaan palapelin, josta paljastui Abba) alkoi korvan juuresta kuulua "kluk, kluk, kluk". Nuorin koira (tänään 3 v.!) se siellä oli tyhjää mahaansa ykäämässä. Voi sanoa heränneensä. Vauhdikkaasti.

maanantai 22. tammikuuta 2024

Navetta mukissa

 

Olin kyllä aikaisemmin kuullut termin pu erh, mutta en siitä sen kummempaa ajatellut kuin että jotain kiinalaista teetä kai se on. Sitten luin akkainlehdestä, että kyseessä onkin ihan oma teelajinsa: hapettamaton ja vuosikausia fermentoitu musta tee. Joka maistuu navetalle.

Pitihän sitä sitten kokeilla, ja kun Take T:ssä oli pu erhiä jos jonkinmoista, ostin kahta eri irtoteetä ja sitten noi kuvassa näkyvät, kivikovat kökkäreet, joita linnunpesiksi kutsutaan (kyllä ois munat rikki noin kovassa pesässä, suom. huom. Rivo-Riitan huom.).

Kyllähän sieltä melkoinen maaseudun tulevaisuus suuhun pölähti; aivan kuin mukillinen kanilan tai lampolan pehkuja. Sellainen kuiva heinä with a hint of papana. Kerrassaan omituinen kokemus, joka ei ensipuraisulta vakuuttanut, mutta koska pu erhiä on nyt semmoiset 300 g kaapissa, niin pakkohan se on pois juoda. Ehkä makuaisti kouluttautuu ymmärtämään pu erhin herkullisuuden. Eikös ne sano, että uudet maut vaativat 15 maistelukertaa, ennen kuin niihin tykästyy. Vielä siis 10 kuppia, niin tuota voinee irvistelemättä juoda.