lauantai 22. toukokuuta 2021

Täysin puskista

 

Jo pidemmän aikaa (about 10-15 vuotta) on ärsyttänyt tuo kummallinen pensasrykelmä (jota tuttavallisesti nimitän tuheroksi), jonka puutarhasuunnittelija etupihalle tälläsi 18 vuotta sitten. Siinä on ruusuangervoa, joka on ihan nätti pensas, joskin suurimman osan vuodesta... noh, semmoinen epämääräinen tuhero. Pensaiden keskellä oli aikojen alussa koristeomenapuu jos toinenkin, mutta ne eivät siinä menestyneet. Syynä oli se, että pensaat tarjosivat hyvän talvisuojan myyrille, joita tontilla vilisi ensimmäiset 10 vuotta, kunnes koirat ja tontin ahkera käyttö saivat ne siirtymään muualle kasveja tuhoamaan. Nyt nuo pensaat vilisevät lehtokotiloita >:-/

Sittemmin älysin istuttaa paikalle ruusuorapihlajan, "tuon herkän pikku puun", kuten Pentti Alanko sitä jossain kirjassa nimitti. Herkkä pikku puu kesti -38 asteen pakkasen leikiten, mutta muutama vuosi sitten sen päärunko kuoli. Taisi olla erittäin keikkuva kevät silloinkin. Sivuoksat kyllä kasvoivat ja kukkivat, mutta lopulta muukin osa puusta alkoi kuolla, joten se kaadettiin. Tarkoituksena oli kaivaa angervotkin ylös ja siirtää tontin perukoille, mutta viime kesänä koiravanhusta parin tunnin välein pissattaessa ei jaksaminen siihen urakkaan riittänyt. 

Tänään kaivoin kaikki angervot (24 kpl) ylös, sillä paikalle on jo hankittu sumakki <3 Sumakkiin rakastuin nähdessäni sen syksyllä ekr erään talon pihassa. Vaikuttava syysväri ja hurjan hienot lehdet. En tiedä, menestyykö se meillä, mutta kokeilen! Mietinnässä on vielä se, mitä sumakin juurelle tällään. Toisaalta sumakki kyllä näyttää hyvältä yksistään, enkä toista tuheroa paikalle halua. Lisäksi tuohon kohtaan pihaa kolataan talvella lunta, joten senkin takia se olisi hyvä pitää avoimena. Ehkä vaan sipulikasveja ja kesäisin kesäkukkia? Tai jonkinlainen pieni patio ja siihen ruukkuja kesällä? Pääasia, ettei tarvi kitkeä.

Oli hauska kaivaa vanha puutarhasuunnitelma esille. Kovin oli kunnianhimoinen, sillä siihen oli suunniteltu koko 6500 m2, josta suurin osa nurmikoksi. Juu, ehkä ei olla niin intohimoisia nurmikon leikkaajia. Mutta muuten suunnitelma oli kyllä hieno. Hauskana yksityiskohtana pihalle oli suunniteltu koiranheisi, johon ihastuin pari vuotta sitten, kun näin sen syysasussaan pellon reunalla. Tarkoitus oli käydä salaa napsimassa pensaasta alkuja, mutta nyt koiranheittä olikin tarjolla taimikaupassa, joten tilasin yhden kappaleen. Toivottavasti se alkaa alapihalla levitä.

Huomenna sitten jännitetään 1) pääseekö viherturaaja sängystä ylös pensasrumban jälkeen ja 2) malttaako naukseri 2.0 pysyä sekuntiakaan pois auki kaivetulta alueelta.

sunnuntai 16. toukokuuta 2021

Karkkikaupassa

 

Kuolemattomuuden yrtti sopii koronarokotuksen jälkeiseen aikaan

Viimein täälläkin aukeni koronarokotusikkuna kypsään keski-ikään ehtineille, ja viikon kestäneen kiihkeän ajanvaraussaitin refreshaamisen jälkeen sain varattua ajan. Ihmeen epäintuitiivisen ajanvaraussysteemin olivat saaneet aikaan, eikä paikan päälläkään ollut muuta opastetta kuin nuolet koronarokotuspisteeseen. Olisivat voineet laittaa seinälle ohjeet, mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt ihmiset seisoivat käytävällä hölmistyneinä ja kysyivät neuvoa toisiltaan. Kangasalalaisille siis tiedoksi, että odota käytävällä. Sinua huudetaan nimeltä huoneeseen ja siellä sinun pitää sanoa syntymäaikasi ja paljastaa olkavartesi. Rokotuksen jälkeen odota käytävällä 10 min.

Koska olin rokotuksessa kiltisti, sain palkkioksi visiitin taimitarhalle. Honkaselle en tällä kertaa mennyt, kun heillä ei ole kovin suurta lajikekirjoa kesäkukissa. Jokunen vuosi sitten piipahdettiin pyörälenkin lomassa Tommiskan puutarhalle, ja sieltä löytyi jos mitä ihanaa, joten suuntasimme sinne nytkin. Oikea päätös.

Kiersin kaikki kolme kasvihuonetta ostoslistan kanssa ja keräsin pahvilaatikoihin kaikkea mitä ikinä halusin.


Tämä lienee tähtisilmä. Hurjan hieno väri.

Tämän kesän pelargonit on tätä sävyä. Luonnossa räikeämpi kuin kuvassa.

Pikkupetunioita terassille.

Tähkälaventelia! Toivoin löytäväni sitä jostain, mutta joka paikassa oli vain perus tupsua.

Kassalla satuin mainitsemaan myyjälle, että tällä kertaa rokotuksen jälkeen en saanut tikkaria vaan kukkia, johon myyjä vastasi, että ainoa makea, mitä heillä on myynnissä, on lakritsiyrtti. Meikäläiseltähän loksahti suu auki (onneksi maski peitti sen) ja varmistin, että jossain kasvihuoneiden uumenissa on siis lakritsiyrttiä. Juu, kokonainen osasto yrttejä, kuulemma omistajan "keittiö". Sinne!!!

Eikä meinaan ollut mitään tilli/persilja -osastoa, vaan jeeraa, verbenaa, lipstikkaa, oliiviyrttiä, curry-yrttiä... Hamusin käteen lähimmän pahvilaatikon ja aloin toteuttaa itseä. Verbenaa, jeeraa, ananassalviaa, appelsiinitimjamia, iisoppia, intianminttua, kuolemattomuuden yrttiä, lakritsiyrttiä. Mielessä kyllä kävi, että mihinkähän ihmeeseen nämä kaikki mahtuu, mutta ei tilaisuutta voinut olla käyttämättä. Viimeisetkin multapussin rippeet niiden istuttamiseen meni (1600 litraa multaa ei kaudessa riitä mihinkään), mutta sain kaikille loppusijoituspaikan.

Intianminttu, ananassalvia ja iisoppi.

Kurpitsoja ja kaalikasveja lukuun ottamatta kasvihuoneesta on jo kaikki ulkoistettu. Luotan, ettei yöpakkasia ole ihan heti näköpiirissä. Pihahommia ollaan saatu tehdä yllättävän hyvin, sillä pentu viihtyy seurassa (etenkin, jos kaivetaan jotain), eikä lähde omille teilleen. Toki koko ajan pitää valvoa, mitä tyyppi puuhaa, mutta paremmin on mennyt kuin odotettiin.

Karmaisevinta tässä kevään alussa on ollut lehtokotiloiden määrä. Enää niiden poimimista ei lasketa yksilöittäin vaan kilottain. Joka sateen jälkeen olen poiminut 0,5 - 1,5 kg lehtokotiloita :-0~ Poimimista on helpottanut se, että ovat hyvin koirankakkaorientoituneita, ja sattuneesta syystä kyseistä tuotosta on tällä hetkellä meidän pihalla, joten jos näkee jossain ryppään lehtokotiloita, voi olla varma, että siellä on myös salakakat.

torstai 6. toukokuuta 2021

Kodinhoitohuoneen vapautusrintama

 

Oi ihana toukokuu!
Kuten tapana on ollut, toukokuun eka viikko on kesälomaviikko. Toukokuun eka tosin yleensä on viikko 19, mutta nyt 18, ja sen kyllä huomaa. Kasvihuoneessa puhisee lämmitin ja viherturaaja puhisee toppatakissa. Mutta eipä tätä olisi enää voinut viivyttää ens viikolle, sen verran tomaatit huituloivat kalpeina köynnöksinä ja chilit roikottivat lehtiään.

Vappu meni sen verran perinteisesti, että lapioitiin mullat roskiksiin ja nostettiin roskikset kasvihuoneeseen lämpenemään. Normaalisti vappuna kylvetään myös kasvimaat, mutta nyt se oli haave vain, koska oli niin jäätävän kylmää. Kurpitsojen taimet laitoin saman tien roskiksiin kasvamaan, sillä niiden juuret tunkivat ulos pienistä poteistaan, eikä ollut toivoakaan tarjeta ulkona laittaa kurpitsoja isompiin purkkeihin. Saman tein kurkuille.

Tomaatit, chilit ja paprikat siirsin multien lämmettyä kodinhoitohuoneesta kasvariin. Yritin istuttaa tomaatit mahdollisimman syvään, jotta tekevät tukevat juuret. Kasvivalo on hyvä alkustartti kasveille ja sillä voi hyvin aikaistaa chilien ja paprikoiden kylvöä, koska ne kasvavat hitaasti ja siten saavat nauttia kasvivalosta pitkään. Tomaattien kylvön sen sijaan voisi kasvivalon avulla jopa myöhäistää, etenkin tällaisina keväinä, jolloin taimia ei pääse ajoissa kuskaamaan kasvihuoneeseen päivähoitoon. Nyt tomaatit saivat loistavan (kirjaimellisesti) alun kasvivalon kanssa, mutta sitten venyivät valon puutteessa onnettomiksi rojottimiksi.

Parempi puolisko laittoi kasvihuoneeseen varmuuden vuoksi kaksi lämmitintä ensimmäiseksi yöksi. Aamulla ne puhisivat vielä kauniisti, mutta iltapäivällä huomattiin, että ne olivat saaneet sulakkeen pois päältä. Onneksi vasta silloin! Nyt mennään yhden lämmittimen varassa, joskin se saa puhista mielin määrin yötä päivää, kun ulkona sataa räntää.

Kasvimaatkin tuli kylvettyä ja harsotettua. Kovin oli pintamaa rutikuivaa, mutta eiköhän tämä "lumipommi" sen kastele.

Vielä on lomapuuhista jäljellä kompostien tyhjennys (jei!), kaatopaikkakeikka (jei!) ja Kangasala-pyöräily Paakariin syömään niitä ihania lohileipiä. Ens viikolla on sitten se kesä :-/

Mutta sain sentään koronakutrit hoidettua hyvään kuosiin kylän uudella kampaajalla, ja Kangasalla aukeni koronarokotusikkuna 50+ -väestölle. Kohta siis suonissa virtaa 5G ja kännykän kuuluvuus paranee, ja Bill Gateskin juuri sinkkuuntui, joten tämähän on ihan win-win-win!

keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Lyhyt kevät, indeed

 

Alma vahtii tiluksiaan

Luin jostakin, että Euroopan säätä ennustavan instituutin (ECMWF) mukaan Suomeen olisi tulossa lyhyt kevät. Optimistina päättelin, että tämä tietenkin tarkoittaa kesäkuumien alkamista ennätysaikaisin. Eipä tarkoittanutkaan, vaan sitä, että talvi pitää otteessaan vielä huhtikuun loppumetreillä. Aamuisin on -4 C, joten toppahousut ja pitkät kalsarit ovat edelleen kovassa käytössä, ja tontillakin on vielä paikoin lunta. Great.

No, eipä tässä pihapuuhia voisikaan sen kummemmin tehdä, kun lauman uusin on vielä siinä iässä, että a) kaikkeen on osallistuttava, b) kaikkea pitää syödä, ja c) sekunnissa vipelletään pihan toiseen laitaan syömään jotakin. Ihana koira se on, tavattoman kiltti ja oppivainen, ja on lisännyt elämänlaatua 100 %.

Esikasvatukset ovat tältä vuodelta ohi, kun kaikki mahdollinen on nyt kylvetty kasvihuoneeseen. Kaalikasveja jouduin kylvämään pariin otteeseen uudelleen, kun ensimmäisen setin kärväytti -29 asteen pakkanen ja toisen lämpö, kun en hoksannut heti käydä kastelemassa taimia. Lokakuun lopussa kylvetyt chilit ja paprikat ovat muhkeita ja rotevia, joskin olen hintelimpiä huituloita saksinut reippaasti pois. Tomaatit ovat melkoisen järkyttävässä kunnossa. Kylmän kelin takia niitä ei ole voinut viedä kasvihuoneeseen kuin muutaman kerran, joten ovat laihoja ja laonneita. Lisäksi niihin on iskenyt jokin, sillä osa kuolla kupsahti ja monessa taimessa lehdet tummuu tai kasvupiste puuttuu. Joku ruotsalainen viherturaaja sanoi Instagramissa samaa omista tomaateistaan. Vaikka oli steriloinut mullan ja potit, oli siltikin jokin mikro-organismi päässyt multaan ja tappanut taimia.

Perunoiden kanssa olin joutua pulaan, kun Larsvikeniltä laittoivat yllättäen pitkän viestin på svenska, että tyvärr Veneziaa ei saa toimittaa Suomeen kasvitautivaaran takia. Antoivat pitkän listan mahdollisista vaihtoehtolaijkkeista ja suosittelivat Nicolaa. Nicola on hyvää ja olen sitä joskus kasvattanutkin, mutta halusin kokeilla jotain muuta. Onneksi olin listannut ylös hyviä lajikkeita ja tilasin sitten Charlotten på svenska, tuskanhiki otsalla. Mutta tulin ymmärretyksi ja sain pottuni ja niittykukkien siemeniä kaupan päälle.

Seuraavaksi tarttis hakea taas säkkikaupalla multaa, jotta pääsee toukokuun ekan viikon viljelysvapaalla toteuttamaan itseään. Muutaman säkin otin Tokmannilta ja totesin, että niiden multa on kyllä paljon parempaa kuin ex-Honkkarin, joka oli pelkkää turvehöttöä. Mutta Tokmannilta ei voi tilata multaa kotiovelle, kun viimeksi tukkivat koko tien ja meinasivat saada multasäkkilavan kaatumaan ojaan.

Päivän hyviin uutisiin kuuluu se, että kylälle on tullut uusi kampaaja! Tilasin heti viljelysvapaalle ajan, jotta pääsen eroon koronan kasvattamasta ja vaihdevuosien ohentamasta kuontalosta. Jessusmaaria, että säikähdin, kun aamulla näin takatukkani peilistä. Järkyttävä naimatakku – ja ihan pelkällä nukkumisella! Toivottavasti ei ole aiempina aamuina sellaista ollut, kun olen ihmisten ilmoilla kulkenut koiran kanssa. Vaikka onhan se tietysti meriitti, että tällä iällä ja näillä kiloilla on naimatakku tukassa.

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Apuvälineurheilua

 

Ei ole ihmistä tarkoitettu näin vanhaksi elämään. Aloin siirtää tomaatteja isompiin potteihin, mutta ei se niin yksinkertaista enää olekaan. Mitään en nähnyt, joten ei kun ikänäkölasit silmille ja otsalamppu (!) valaisemaan multasäkkiä. Sitten rupesi sattumaan selkään, joten täytyi vaihtaa asentoa, mutta ei voinut kyykätäkään, saati istua polvien päällä, kun polvea alkoi vihloa. Koronakutrit (kampaajalla viimeksi elokuussa, huoh) valuivat naamalle, joten hiuspantaakin piti asetella sinne silmälasien sankojen lomaan. Onneksi paremmalla puoliskolla riitti puuhaa blinitaikinan kanssa, joten ei ehtinyt nähdä hehkeää vaimoaan.

Kaikki tomaatit eivät suinkaan ole tuossa kuvassa, mutta oli niitä sentään vähemmän kuin 40! (39). Kolme tainta heitin pois, kun olivat kitukasvuisen oloisia. Liekö syynä se, että puistelin mattoja takaovella, kun ulkona oli -21 C, ja taimet olivat siinä vajaan metrin päässä... Costoluto di Fiorentino oli yksi kitukasvuisista, mikä harmittaa, eikä Costoluto di Parmaakaan ollut kuin yksi taimi, mutta Black Russian oli tehnyt neljä muhkeaa tainta, joten se kompensoi hieman. Laitoin tomaatit nyt höttöön taimimultaan, jotteivät liian nopeasti ala kasvaa, kun valoa ei ole vielä paljoa tarjolla.

Nyt sitten odotellaan, että taimet pääsevät päivähoitoon kasvihuoneeseen, mitä ei tule tapahtumaan pitkiin aikoihin, kun yölämpötilat ovat taas olleet lähellä -30 C:a, ja lunta on viikon aikana tuprutellut 30 cm entisten hankien päälle. Olisi kyllä syytä tulla piakkoin keväisemmät kelit, koska ei noita taimia voi lattialla pitää naukseri 2.0:n tullessa. Vaikka toki hän on takuulla maailman viisain ja tottelevaisin pentu, eikä syö multaa tai taimia.

Kaalikasvit ehdin tuikata kasvihuoneeseen kuplamuovin alle itämään, kun vielä tarkeni olla sekuntia kauemmin ulkona, mutta tuskin ovat itäneet, sillä talvi on edelleen ihan täysillä päällä. Täytyy tehdä uusintakylvöt loppukuusta, jos ei sirkkalehtiä ala kuulua.

Chilit eivät ihme kyllä rehota liikaa. Cream fantasy tekee pitkiä rojottimia, mutta olen surutta saksinut niitä pois. Lehtien nyppyyntyminen sai nimenkin: ödeema. Onneksi tuntuu olevan vain esteettinen vaiva, joka johtuu joko liiasta lannoittamisesta tai juurien liiasta kosteudesta. Veikkaan jälkimmäistä, sillä käyttämäni multa oli ihmeen märkää jo säkistä otettaessa. Aluksi nypin chileistä kukkia pois, kun ajattelin kukkimisen estävän taimien kasvua, mutta viisaammilta opin, ettei sillä ole väliä. Kukkikoon sitten.

sunnuntai 7. helmikuuta 2021

Kirjoja, koronakoira ja kahden euron heviä

Perjantaina jouduin piipahtamaan toimistolla hakemassa tavaroita ja pyörittelemässä silmiä nuorille aikuisille (tosin nykyään nuoren raja tuntuu menevän kolmessakympissä, joka minulle on kyllä tukevasti jo aikuinen. Tampereen vihreiden pormestariehdokaskin mainitsi Aamulehdessä olevansa vielä nuori, mutta kyllä 36-vuotias on jo toinen jalka keski-iässä - ovathan 45-vuotiaat jo ikääntyviä ja 55-vuotiaat ikääntyneitä, ainakin työelämän näkökulmasta. Ellet sitten ole presidentti.), jotka parveilivat toimistohotellissa ilman maskeja ja turvavälejä. Mokomat viruspesäkkeet. Mutta piipahduksessa oli se hyvä puoli, että chef meni sillä välin lähistön Lidliin, josta napattiin mukaan kahden euron hävikkihevilaatikko. Ja melkoinen laatikko olikin: puoli kiloa kirsikkatomaatteja, toinen puolikas tavistomaatteja, paprika, parsakaali, purjo, mandariineja, appelsiineja, reilun kaupan banskuja ja timjami. Kaikki pieniä kolhuja lukuun ottamatta ihan syötävässä kunnossa.

Heti samana päivänä tehtiin tomaattipiirakka kirsikkatomaateista ja timjamista, parsakaaligratiini sekä mandariinikakku. Seuraavana aamuna paistettiin banaanilettuja. Jos asuisin Tampereen keskustassa, ruokkisin itseni hävikkihevilaatikoilla, etenkin kun ne tuossa Lidlissä olivat laadukkaita. Joku fiksu tosin sanoi tekevänsä niistä epäkuranteista versioista kasvisliemiä, joten huonommastakin laatikosta voisi sen 2 € pulittaa. Täytyy ottaa tavaksi toimistopiipahduksilla piipahtaa browsaamassa hävikkihevitkin. Vähän kyllä toisaalta surettaa, että kasvikset joutuvat pienen kolhun takia hävikkiin, mutta myönnän, etten minäkään täyteen hintaan halua ostaa kuin hyväkuntoisia yksilöitä.

Toinen tämän viikonlopun kasvirevelaatio tapahtui matkalla Ikeaan. Olin ottanut tämän vuoden tavoitteeksi, kukallisten lakanoiden, koiran ja Iittalan Putki-valaisimen hankkimisen lisäksi, kirjahyllyjen deletoimisen. Totesin jo muutama vuosi sitten, että vaikka kirjat ovat ihania esineitä ja niihin liittyy mukavia muistoja, on ihan turha pölyynnyttää kirjahyllyissä sellaisia kirjoja, joita ei enää tule luettua. Ovat pelkkää palokuormaa. Pikkuhiljaa on kirjojen määrä vähentynyt neljästä kirjahyllystä, ja eilen hävitettiin vielä pari pahvilaatikollista lisää. Jäljelle jätettiin vain ne muutamat, joihin oikeasti tulee palattua uudelleen ja uudelleen. Ja koska kirjat eivät enää täyttäneet isoa kirjahyllyä, täytyi Ikeasta hakea pienempi tilalle. Ja katso: Ikean lähelle oli nousemassa jokin ihme häkkyrä, jonka takana oli iso tolppa, jossa luki Kukkatalo. PIRILÄ!!!!!

Viimeinkin! Olen käynyt Tuusulan, Riihmäen ja Raision Pirilöissä sen sata kertaa (no, ehkä 15), ja muistan, kun joskus 15-20 vuotta sitten Pirilällä oli Aamulehdessä iso mainos, jossa etsivät Pirkanmaalta suurta liiketilaa, mutta eivät silloin sellaista löytäneet. Mikään iso ei tuo tulevakaan tila ole, joten veikkaan, että joutuvat muutamassa vuodessa etsimään uuden, mutta huippua, että viimein tulevat tänne. Pirkanmaalta puuttuu kunnon kaupallinen taimitarha, jossa on isot, hyväkuntoiset taimet halpaan hintaan. Yksityiset taimitarhat tuppaavat olemaan hillittömän kalliita, Plantagen on kamalan kaukana, eikä siellä taimet ole erityisen hyväkuntoisia, saati kookkaita, ja Bauhaus taas keskittyy enemmän sesonkikasveihin, eikä siellä ole isoa taimivalikoimaa. Olen siis kohta peräkärryn kanssa jonottamassa kukkatalon aukeamista.

Niin, tälle kesälle oli suunnitteilla kaikenlaista suurehkoa puutarhaprojektia aidan uusimisesta ja autokatoksen maalaamisesta puiden kaatoon ja pensaiden siirtoon. Mutta kun istuttiin Koskikeskuksen Kupliksessa kuplavohveleiden kanssa, ja vierestä teputti p&s kääpiönaukserinarttu pinkissä Pomppa-takissaan, pääsi suusta saman tien huudahdus: Me tarvitaan naukseri! Projekti tuntui toivottomalta näin koronakoira-aikaan, kun jokaisella näyttää olevan kova tarve ottaa koiranpentu. Monen kasvattajan sivuilla luki suoraan, ettei kannata ottaa yhteyttä, kun kyselyt hukkuu viestitulvaan. Sama ongelma on myös brexitin toisella puolen. Pentuja ei ole riittävästi ja pennun hintakin on kohonnut £4000:een (=4500 €). Verkostoituminen kannatti tässäkin puuhassa, ja ystävän tuttavan kautta meille saapunee - jos kaikki menee hyvin - Alma Kaarina maaliskuun lopulla. Huomasin kyllä antaneeni huonon tätineuvon 12-vuotiaalle siskontytölle, joka on koiraa tahtonut jo vuosikausia. "Jos nyt otat koiran, ja se elää 16 vuotta, niin kuin meidän Kerttu, olet 28, kunnes koirasta aika jättää." Koirahan on pitkäaikainen investointi, eikä mikään korona-ajan päähänpisto. Ja sitten tein laskutoimituksen 53 + 16 = ... ÄÄKS! Mutta se siis niistä puutarhapuuhista. Ensi kesänä täytyy pitää silmät selässäkin, kun laumassa on pieni riiviö.

sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Aamiaissoppa

 

Naapurin mummo lopetti kauriiden takia kauratarjoilun, joten tiaisten, pikkuvarpusten ja mustarastaiden lisäksi meillä parveilee nyt keltasirkkuja. 

Jouluna sisko toi mukanaan ruotsinkielisiä akkainlehtiä (ja paperisia hedelmäpusseja kompostipusseiksi - joulun paras lahja!), joiden kuvia katselin sujuvasti. Yhdessä lehdessä tuli vastaan asia, johon en ollut eläissäni törmännyt: frukostsoppa, eli aamiaiskeitto. Ensin olin pöllämystynyt, mutta sitten mietin, miksipä ei. Talviseen pakkasaamuun höyryävä kulhollinen lempeää keittoa sopii kuin nenä päähän.

Lehden keitto muistutti pokebowlia. Pohjana oli kanaliemi (hemgjord, naturligtvis) ja siinä lillui pinaattia ja lehtikaalta (itse laittaisin pak choita, jota nykyään kotimaiset salaatintuottajat kasvattavat markettien valikoimaan, mistä pus och kram heille), keitettyjä kananmunan puolikkaita, pikkelöityä punasipulia, kvinoaa, avokadoa, hapankaalta, yrttejä, chiliä ja seesaminsiemeniä. Itse en ehkä ihan noin sekametelisoppaa tekisi; ainakin hapankaali ja chili voisivat olla liian tymäkkä alku päivälle, mutta muuten kyllä miellyttävä idea.

Olen aamiaisaddikti, tai ylipäätään aamuaddikti. On ihanaa herätä aikaisin, lähteä koiran kanssa kävelylle, kun koko kylä vielä nukkuu, tehdä rauhassa aamiainen ja juoda monta kupillista vahvaa teetä, nenä kiinni Aamulehdessä. Prosessiin menee vähintään 2 tuntia. Aamupalana on paremman puoliskon tekemää juurileipää tai jos edelliseltä päivältä on jäänyt yli ruokaa, kiepautan sen munakkaaseen - paitsi jos siinä on kalaa. Jostain syystä en voi aamuisin syödä kalaa. Joskus sotkutamme illalla lettutaikinan jääkaappiin ja paistamme aamulla pinon lettuja. Samalla vaivalla voisi pilkkoa keittoainekset valmiiksi ja aamulla vain lämmittää ne kanaliemessä.

Kaiholla muistelen vanhoja hyviä aikoja, jolloin tiimin kanssa treffattiin joka kuun eka maanantai toimiston alakerrassa olevassa hotellin ravintolassa ja syötiin aamiainen pitkän kaavan mukaan. En sitten osoittautunut olevan jugurtti-, puuro- ja hedelmäihminen, vaan kasasin lautaselle kasvisröstiä, pekonia ja munakokkelia ja vedin jälkkäriksi vielä lettuja, hilloa ja kermavaahtoa. Oi nam! Mutta kyseinen hotelli on ollut kohta vuoden kokonaan kiinni, ja kollegatkin ovat nykyään vain ääniä Teamsissa tai satunnaisia pikakohtaamisia protojen hakemisen tai palauttamisen yhteydessä. Onneksi yhteistä historiaa on 20 vuotta, joten vielä tunnistamme toisemme koronatukassa ja maski naamalla.

Jälkipolville jälkiviisaana vielä vinkki: ei kannata paiskata kompostorin kantta peukalon päälle. Ellei sitten ole addiktoitunut murtuneisiin peukalonpäihin. Keski-iän ohittaneille toki tämä on hyvä testi siitä, onko osteoporoosi jo iskenyt vai alkaako murtuma parantua. Tämä tuntuu lähtevän parantumaan, tosin melko varmasti lähtee myös kynsi. No, rumat ne kynsillä koreilee.