Kellanvihreää

Tänä vuonna (tai siis viime, kun aloitin esikasvatuksen joulukuussa) kokeilin esikasvatuksessa ekan kerran kookoskuitua, kun ei just silloin sattunut muuta olemaan saatavilla. Hyvin chilit ja paprikat itivät ja kasvoivat siihen mittaan, että siirsin ne isompiin purkkeihin - edelleen kookoskuituun. Sitten havahduin siihen, että kovin olivat lehdet kellanvihreitä. Näköjään kookoskuidussa ei liiemmälti ole ravinteita. 

Siispä kaivoin kaapista esille kasviravinteeni, joka olikin vain K-kaupan kompostoituja kahvinpuruja. En sitten ollut varautunut esikasvatukseen sen järeämmillä aineilla. Hyvin purutkin ovat pelittäneet, ja kasvit alkavat saada takaisin vihreyttään, joskin typerästi menin truuttaamaan niille vettä suihkepullosta, jolloin munakoison lehdet kärvähtivät veden ja valon yhteisvaikutuksesta. No, se on vain kosmeettista.

Ensi viikko vielä kärvistellään tammikuuta, ja se onkin tuplakärvistely, sillä menin tilaamaan meille kattoremontin, joten piha kuhisee ens viikolla erinäisiä jamppoja, ja minä reppana joudun olemaan täysissä pukeissa sisätiloissa. Karmeaa. Eikä taas voi kuin pyöritellä silmiä duunarien logiikalle: yrittivät tulla isolla kuormurilla pihaan, joka on lumivallien kaventama ja jään peitossa. Onneksi parempi puolisko ehti hätiin; muuten olisi jamppojen kuormuri ollut pihassa toukokuuhun asti. Nyt tosin hirvittää, sillä seuraavaksi keksivät tuoda pihaan rekallisen soraa ja kaivurin. Saas nähdä missä kunnossa meidän asfaltti on keväällä...

Mutta siis viikon päästä siirtyvät chilit ja paprikat vieläkin isompiin purkkeihin ja tekevät näin tilaa tomaateille. Täytyykin vielä käydä uusimmat siemenhankinnat läpi siltä varalta, että muutakin täytyy laittaa kasvuun helmikuussa.

Tää räpelöi

Ensimmäistä kertaa joulutähti kesti pidempään kuin joulu!

Joulun pyhinä siemenkauppa.com mainosti -20%:n alea siemenvalikoimastaan. Ihan vaan kävin katsomassa tarjontaa, ja kun ostoslistalla oli persilja ja korianteri, päätin käyttää tarjouksen hyväkseni.

No, katoppa vaan, siellä oli tarjolla jänönhäntää, mitä kaipailin viime kesänä, ja hirveen nättiä kesäleimua Cherry caramel. Mutta kassallapa ei alekoodi toiminutkaan, joten kolmen kympin ostokset jäi tekemättä. 

Seuraavana päivänä kokeilin uudestaan, ja miten sattuikin silmiin hassunnäköinen koristeheinä isoräpelö. Koriin vaan! Tälläkään kertaa ei alekoodi toiminut, joten neljän kympin ostokset jäi tekemättä.

Kyllähän kauppaa vielä kerran täytyi testata, ja muistin, että kaikki pavut on meillä pensaspapuja, joten laitoin koriin köynnöstävän pavun Black seeded. Ja hupaisan tillin Teddy. Niin, ja olihan siellä kiinanruohosipulin siemeniä – kiinansipulia istutin taimena pari kertaa, mutta se ei lähtenyt kasvuun. Siemenestä voisi sitä vielä yrittää. Nyt alekoodi toimi ja melkein viiden kympin tilaus lähti. Hups.

Korpikangassiemen-Fröökin innostui mainostamaan uutuuksiaan, ja siellä olisi mm. oranssia leijonankitaa. Esikasvatuspiste tosin on jo täynnä chiliä, paprikaa, pelargonia ja muita leijonankitoja, joten tilasta alkaa tulla pula. Mutta siis oranssia leijonankitaa! Eihän sitä kauppaan voi jättää.

Hyvästi 2024

 

Olipahan taas vuosi. Milloinkahan ihmisen elämä seestyy, ja vuodet soljuvat eteenpäin leppoisina ja rauhallisina? No, ei ainakaan tänä(kään) vuonna niin käynyt. 

Alkuvuosi meni kinttu paketissa, sitten jännitettiin mahtuuko enää ikinä mikään kenkä ihmisen jalkaan. Kevät jäi kokonaan välistä pois, sillä takatalvesta siirryttiin suoraan helteisiin. Puutarhassa seurana ahersivat ihme toukat, jotka pitsittivät kesäkukat, ja kompostiasemalla viihtyivät kyyt.

Kesä loppui rytinään, kun isällä todettiin syöpä, ja töissä asiakas heittäytyi kakkapääksi. Sinänsä kakkapäisyydestä oli hyötyäkin, sillä lomautuksen aikana ehdin heittää isän tavarat kaatopaikalle ja isän hautaan. 

Loppuvuodesta sain mukavan uuden asiakkaan, mutta samalla paremman puoliskon ystävä kuoli yllättäen ja toinen sairastui syöpään. Että hurraa vaan.

Ensi vuosikaan ei järin seesteiseltä näytä, sillä töitä tuskin kovin monelle kuukaudelle riittää, ja sydäntä kaihertaa koiran mummoutuminen. 14-vuotiaalla tuskin kovin monta syntymäpäivää edessä on. Ja herraisä, onhan tässä itsekin ens vuonna jo 50+++ (vai pitäisikö jo sanoa 60-)!

Mutta se olkoon vuodelle 2024 kunniaksi, että löysin kutomisen ilon. Koipi paketissa oli aikaa istua sohvalla kutomassa ja katsomassa päivätelkkaria – ihan parasta! Nyt on kesytetty kirjoneuleet, raglanit ja jopa hahtuvalangat. Joulupukki oli viisaasti käynyt Nurjassa ja toi mukanaan vyyhdinpuun ja kerijän, joten ensi vuonna saa kutoa neuleet kauniisti kakutetuista lankavyyhdeistä.

Mehtäsä

Isolla kirkolla carbonaralla. Kuvituskuva.

Tuntuu käsittämättömältä, että vielä muutama vuosi sitten pystyttiin kesäkeittiöstä seuraamaan, kun pikkuinen havanna kiersi tontin. Sillä oli nuorempana nimittäin tapana lähteä kierrokselleen, kun aloimme grillata ja palata tismalleen sillä sekunnilla, kun ruoka plätkähti lautaselle.

Tänä talvena, kiitos jumalattoman lumentulon, olen havahtunut siihen, että entisestä pellonpohjasta on kehkeytymässä metsä – puiden oksat kun ovat lumen painosta estäneet kulun tontilla tehokkaasti. Toki metsä on hyvin koivupainotteinen, paikoin suorastaan läpitunkematon koivutiheikkö, mutta on siellä muutama huonoista kasvupaikoista pelastettu kuusi ja pari mäntyäkin.

Kivaltahan tuo puiden (ja kesällä jättipalsamin, grrr….) peittämä alue näyttää, ja näin lumisena aikana ihan talven ihmemaalta. Jotenkin tämä talvi avasi ihan uuden näkökulman tontin luonnontilaiseen osaan ja kannustaa entisestään hankkimaan Pirilästä niitä kymmenen euron puuntaimia. Toistaiseksi japaninsiipipähkinä on ainoa, joka ei ole lähtenyt tuossa osassa tonttia kasvuun. Muut jalopuut ovat edelleen hengissä. Joskin taisin maalata itseni nurkkaan kynäjalavan kanssa, sillä se on kuulemma rauhoitettu laji. Eli jos menisin sen paikkaa pihassa siirtämään, tekisin rikoksen. No, ainakin toistaiseksi se tuntuu kasvavan ihan hyvällä paikalla.

Jotain kivaa lehtometsän aluskasvia olisi tuonne istutettava, josko sellaisen saisi siellä menestymään. Uskaltaisikohan yrittää siirtää pienen palasen karhunlaukkaa etupihan kukkapenkistä? Ja atsalean haluaisin, joskin se tarvinnee happamamman kasvualustan.

Ruokalassa tapahtuu

 

Vielä itsenäisyyspäivän aamuna osterivinokkaat olivat nuppineulan nupin kokoisia, mutta nyt jo niin kookkaita, että ne vinokkaiksi tunnistaa. Aivan käsittämätön kasvuvoima! Siiliorakaskin on pullistunut kasvualustastaan, mutta ei sitä vielä sieneksi tunnista. Näyttää vain epämääräiseltä beigeltä klimpiltä.

Inkivääri on kasvanut maltillisesti. Näköjään tykkää olla kasvivalon alla, sillä normaalisti se olisi venähtänyt senttikaupalla parissa päivässä valoa kohti kurkotellessaan. 

Ja kuten kuvasta näkyy, chilit ja munakoisot ovat alkaneet itää, Cream fantasy tuttuun tapaan etunenässä. Paprikat antavat vielä odotuttaa; vain yksi Apelsin krasny on popsahtanut mullasta kookoksesta. Noinkohan edellisessä postauksessa jinxasin niiden kasvun... No, vielä on siemeniä jemmassa uusintakylvöön.

Ihan hyvältä kuulostaa sieni-inkivääri-chili-paprika -kombo. Kyllä sillä nälkä talttuisi.

Suihkuseurapiiri

 

Hyvissä ajoin aloin syksyllä katsella marketin inkiväärihyllyä sillä silmällä, josko löytyisi yksilö, jossa olisi jonkinlainen itusilmu näkyvillä, mutta eihän täällä sellaisia myydä. Lopulta Stockan Herkusta löytyi brasilialainen, itusilmuinen inkivääri, joka muutti Kangasalle.

Inkiväärin kasvattamiseen löytyy miljoona ohjetta, jotka ovat ristiriidassa keskenään: pitää leikata palasiksi - ei pidä. Pitää idättää vedessä - ei pidä, yms. yms. Itse lillutin tuota yksilöä vedessä pari viikkoa, kunnes havahduin mustiin homepilkkuihin. Sitten siirsin inkiväärin ruukkuun, mutta minkäänlaista kehitystä ei tapahtunut. Nyt, oltuaan kaksi viikkoa kasvivalon alla ja lämpömaton päällä, hän suostui vienosti vihertämään silmunsa. Mutta eipä se vielä mitään takaa. Ennenkin olen saanut inkiväärin itämään, mutta sitten se on yhtäkkiä heittänyt henkensä.

Koska olen rikas perijätär, hankin inkiväärille pari kumppanuuskasvia Satohuoneelta. Satohuoneen ihania osterivinokkaita ollaan syöty jo vuoden verran: pannulla pyöräytettyinä, grillattuina, pizzan päällä... Hankin siis joululahjaksi itselle grow kitin, jossa oli osterivinokaskasvattamo sekä siiliorakaskasvattamo, sillä en ole eläissäni syönyt siiliorakasta (englanniksi räyhäkkäästi lion's mane).

Sittenhän ihminen havahtui siihen, että joulukuu on ovella, joten inkivääri sai tehdä lämpömatolle tilaa, sillä tänään alkoi esikasvatus 2025! Chileistä multiin meni kaikki viime vuoden lajikkeet: Sugar rush stripey, Aji fantasy stripey, Cream fantasy, Sugar rush amarillo, Aji Guyana, Lemon spice ja Rocata, sekä muutama ilmaissiemenenä saatu koristechili. Isänmaallisuus sai pienen kolauksen, sillä Zazu-paprikapussista löytyi vain 4 (!) siementä, kun taas Seemnemaailmasta ostettuja Timiaa ja Apelsin krasnyä oli toistakymmentä per pussi. No joo, eihän Nelson garden suomalainen ole, mutta sitä myydään ylivoimaisesti eniten suomalaisissa siemenkaupoissa. Täytyy toivoa, että Zazut sitten kans itävät. 

Itäminen jännittää rahanmenon lisäksi siitäkin syystä, että ensimmäistä kertaa on idätysalustana kookoskuitu, kun sitä Clas Ohlsson myi halvalla. Hulautin sekaan vielä perliittiä, joten ainakaan tiiviydestä ei voi kasvualustaa syyttää.

Jälleen on siis se aika, että aamuisin käydään napsauttamassa kasvivalo päälle, toivotetaan kasvatteille hyvää huomenta ja huiskitaan suihkepullon kanssa ympäriinsä, sillä sienikasvattamojakin täytyy suihkautella aamuin illoin. 

Seireenit ääntelee

 

Fataliin Jukkahan sen aloitti: alkoi pari viikkoa sitten vinkkaamaan, että olisi aika laittaa rocotot tulille. Kyllä siinä ihminen oli jo viittä vailla siirtymässä esikasvatuskauteen, etenkin kun sitä rocotoa on siemenlaatikossa, mutta malttanen vielä pari viikkoa. Sitten saapuu varastosta lämpömatot ja kasvivalot ja esikasvatuspotit - niin, ja ne joulukoristeet. 

Tänä vuonna aion ottaa takaisin viime vuoden kipsijoulun, jolloin joulukoristeet pysyivät varastossa, eikä talossa ollut ainuttakaan amaryllistä, kun eukko makasi sohvalla kinttu kipsissä. Nyt valjastin siskon kyttäämään, milloin Kukkaikkunaan ilmestyy ekat hyasintit ja amaryllikset. Sitten tämä akka lähtee lompakko auki ja ison kauppakassin kera kukittamaan koko kodin. Rustasta jo ostin välkkyvän joulukylän ja Suomen kädentaitomessuilta kuvassakin näkyvät joulutähtikorvikset. Alku on siis lupaava.

Jukan lisäksi seireeninä huhuili edellä mainitut messut, tosin niiden huhuilu alkoi jo viime vuonna samaan aikaan. Metamorfoosini on saavuttanut sen pisteen, että suomalaisen villan lisäksi villan tulee olla värjäämätöntä. Näinköhän sitä ihmisen maatuminen alkaa. Ihailtavasti pysyin ostoslistassani, enkä fantasioinut yhtään. Kainuunharmasta oli saatava ja lisäksi suomalaista alpakkaa, mikä osoittautuikin maailmankaikkeuden upeimmaksi langaksi. Toki tiesin, että alpakkatiloja Suomessa on, mutta niiden tuottama lanka oli ihan uutta. Nyt on paidallinen Feeliasta ja Jordanasta (juu, vyötteessä oli niiden nimetkin) kerittyä lankaa odottamassa kutojaansa. Sitten kun Kangasalla alkaa näkyä alpakan näköinen nainen, niin se olen minä.

Työnantajakin seireenöi ilmoittamalla uudesta asiakkaasta. Siinä jäi osallistumatta TE-keskuksen laatoittajawebinaariin, kun kutsu kävi kammata tukka ja lähteä tapaamaan asiakasta. Onpa mukavaa olla jälleen normaalien ihmisten kanssa töissä. Edellinen asiakas oli niin myrkkyä, että melkein jäi kammo koko alaa kohtaan. Mutta nyt ollaan taas normaalissa arjessa.