perjantai 30. syyskuuta 2022

Pulkkosieniä ja päärynöitä


Viimein alkoi lähimetsässä kasvaa sieniä: koko helkkarin paikka pullistelee nyt pulkkosienistä (myrkyllisiä). Niitä on ihan joka paikassa läjäpäin. Että se siitä meidän sienikaudesta. Viime viikonloppuna piipahdettiin naapurikaupungin puolella päivälenkillä, ja siellä ne sienet sitten piilivät. Tosin suurin osa sielläkin oli ei-ruokasieniä, mutta joukosta löytyi myös useampi parhaat päivänsä jo nähnyt männynherkkutatti ja kehnäsieni. Muutama hyväkuntoinen kehnäsieni saatiin kuitenkin saaliiksi ja kyllähän ne hyviltä maistuivat pannun kautta paahdetun kurpitsan (Musquée de Provence) kanssa pyöräytettyinä.

Päärynöistä opin uutta ihanan River Cottage great salads -kirjan kautta (kiitos kaimalle kirjavinkistä). Päärynät siis ihan tosiaan pitää kypsyttää sisätiloissa eikä puussa, sillä ne kypsyvät ytimestään päin, jolloin kuori säilyy pitkään kovana, mutta ydin voi olla jo mätää muhjua. Tämän olen todistanut myös omista päärynöistä, jotka onneksi muuttavat kuorensa väriä kypsyessään. Ens vuonna olen jo paljon viisaampi päärynäsadon kanssa – mikäli sellaista tulee. Maku on päärynöissä erinomainen.

Postilaatikkoon on jo tupsahtanut ensi vuoden siemenet. Parempi puolisko kysyi Fataliin Jukalta, mikä olisi hyvä sisaruschili Cream fantasylle, ja Jukka kehotti kokeilemaan baccatumeja. Niinpä tilasin Aji mangon ja sorruin myös Sugar rush stripeyyn, vaikka se onkin meille liian tulinen. Muttaköö on niin nätti. Chilit tulivat nopeasti postilaatikkoon ilmaissiementen Numex twilightin (on kuulemma enemmän koristechili kuin syötävä) ja kirsikkatomaatin Dr. Carolynin kera.

Samoin suht. nopsaan tuli Chili shop 24:n siemenet Saksasta. Tilasin Aji Gyuana -chiliä, Bumblebee- ja Chocolate cherry -kirsikkatomaatteja, korianteria, shisoa, kesäkurpitsaa, tomatilloa ja ihanalta tuoksuvaa sarvileukoijaa, kun se oli alennuksessa. Kaikki nämä plus se Fregola-pasta ja kilo masa harinaa postituksineen oli alle 36 €. Ei huono hinta, kun nykyään Nelsonin Iznikeistäkin saa pulittaa yli 6 €/pussi.

torstai 15. syyskuuta 2022

Sitä oikeaa etsimässä

Brexit sinkautti koko puutarhaikänsä Briteistä siemenet ostaneen turaajan avoimille siemenmarkkinoille. Toisaalta hyvä niin, sillä lajikevalikoima on muualla Euroopassa erilainen kuin Briteissä, joten olen päässyt tutkimaan tarjontaa ja googlettamaan lajikkeiden ominaisuuksia ja miettimään, mihin kannattaa rahansa sijoittaa.

Kotimaata en tietenkään ole unohtanut, vaan tilauksia on suhannut Fataliille, Siemenvesalle, Siemenkauppa.comiin, Korpikankaalle, Exoticille, Hyötykasviyhdistykseen ja Siementarhaan, ja fyysisesti pankkikortti on vilahtanut Tokmannilla ja Pirilässä (meillä on se, jee!!!). Mutta kun ne suvipihat, nelsongardenit ja huonosti itävät impectat on niin nähty. Väkisinkin Ulla saa aina uutta -Ulla kaipaa uusia kokemuksia ja makuelämyksiä.

Brexitin tuntumassa vilautin Visaa ranskalaisessa jandlseedsissä, jossa jo pelkästään kurkku- ja kurpitsavalikoima huumasi pään. Viime vuonna lähti tilaus Croatianseedsille, josta löytyi tomaatteja, munakoisoa ja paprikaa, ja siemenet olivat niin tuoreita ja laadukkaita, että itivät erinomaisesti. Joitakin lajikkeita olen tilannut Saksan Amazonilta, kun niitä ei ole muualta löytynyt. Tosin vieläkin olen katkera, kun sieltä ostamani Costoluto di Parma osoittautuikin Costoluto di Firenzeksi, eikä edes itänyt.

Virolaista Seemnemaailmaa moni käyttää, ja siellä näkyykin olevan Seeds of Italyn ihania lajikkeita. Kivistö vinkkasi irlantilaisesta Seedaholicista (miten sitä ei osaa ajatellakaan, että Irlanti on Eurooppaa, eikä brexitöitynyt möhkäle), josta löytyy tutut brittilajikkeet, mutta myös muuta kivaa.

Iso osa siementilauksessa on myös käytettävyydellä. Post-menopause -ihmisellä ei ole kärsivällisyyttä viettää aikaansa huonosti suunnitellulla webbisivulla tai huonosti taksonomisoidulla lajikkeistolla. Mikä ihmeen iili on järjestää tomaatit verkkokauppaan värin tai rungon pituuden perusteella?

Tänä vuonna tilausta ajaa 2 asiaa: chili ja tomatillo. Cream Fantasyä on onneksi vielä (ei saa enää Fataliilta), mutta sen rinnalle kaipaamme toista lajiketta, kun tämänvuotiset Oda ja Archibo olivat pettymyksiä (mauttomia, tulettomia, täynnä siemeniä). Kävin penkomassa Merjan blogin ja sen myötä googletin rocotoja ja Aji Guyanaa. Ja katso, johdatus johdatti ihmisen Saksaan, Chili-shop24:ään.

Sieltä löytyi erilaisia tomatilloja, järjetön määrä chilejä (fiksusti tulisuuden mukaan luokiteltuina) ja kaipaamiani kirsikkatomaatteja. Pöhkönä menin kliksuttelemaan muutakin tarjontaa, muun muassa mausteita, Trofie-pastaa, käsittämätöntä Fregola sarda tostata -pastaa, joka kuulemma on erinomaista kalakeitoissa, masa harinaa, karhunlaukkasinappia… Että jos ihan vaan itselle joululahjaksi. Ja pitäähän Saksaa tukea energiakriisissä, eikö?

torstai 8. syyskuuta 2022

Missä sienet???


Meidän hyvät sienimetsät ovat typötyhjät :-0 En muista tällaista syksyä näillä hoodeilla, ettei edes mitään ö-luokan lahottajaa löydy yhtään mistään. Lähimetsästä ei odotettu sieniä löytyvänkään, kun toissa keväänä sieltä kaadettiin puita ja rangat jätettiin niille sijoilleen, joten siihen meni meidän kuusiherkkusienet. Nyt pikkuhiljaa rankojen lomasta alkaa kasvaa vadelmaa ja haapaa, joten kohta ”metsä” on entistäkin hankalampi kulkea, eivätkä sienet viihdy tiheässä pusikossa.

Yksi mustavahakaspaikka jäi toisessa lähihkössä metsässä samanlaisen kohtelun alle, mutta eipä ole vahakkaita löytynyt muualtakaan. Eikä kehnäsieniä - ei edes kantarelleja tai suppiksia. Yksi lehmäntatti näkyi sunnuntailenkillä, ja kangashaperon alku pilkisti jäkälän lomasta. Siinä kaikki.

Kangasalan Raikku on meidän luottopaikka herkkutateille ja sikurirouskuille, mutta kaksi kertaa ollaan siellä käyty ja täysin tyhjin käsin tultu takaisin. Ei mitään sieniä; ei yhtään mitään. Hirvikärpäsiä sentään on löytynyt kiitettävästi. Onneksi lähistöllä on uimaranta, jossa voi käydä puistelemassa vaatteet alusvaatteita myöten ja hukuttamassa ylimääräiset kyytiläiset tukastaan.

Onhan tämä kesä ollut kuivahko, mutta ei kuitenkaan niin rutikuiva kuin edellinen kesä – ja edellisenä kesänä saatiin kuivuudesta huolimatta tatteja ja mustavahakkaita hyvä määrä. Toki metsä elää omaa elämäänsä, eikä sienille välttämättä enää löydy kumppanuuspuita tai lahotettavaa, ja meilläpäin metsien kaatamiset on lisänneet valoa metsänpohjaan, mikä suosii varvikkoa sienten kustannuksella. Mutta siltikin: ei sienen sientä – eikä edes Raikussa, jossa ei ole metsäkoneet riehuneet.

Viime yö oli ensimmäinen pakkasyö, eikä sadettakaan ole luvattu, joten tuskin tästä sienet enää riehaantuu, varsinkin kun ollaan jo näin pitkällä niiden satokautta. Tällaisiakohan tulevat meidän ilmastonmuutossienikaudet olemaan? Täytyy muistaa tämä vuosi seuraavan kerran kun (jos) hiki päässä pilkkoo litroittain sieniä kuivuriin. Onneksi on vielä purkkikaupalla edellisvuotisia tatteja ja vahakkaita.

PS. Sikurirousku toimii hyvänä mausteena suolaliemissä. Ollaan lisätty sitä hävikkiluomubroiskujen suolausliemiin ja hyvin tulee sikurirouskun aromi läpi jopa grillibroiskussa.

PPS. Kodinhoitohuone toimii nyt kypsytyshuoneena päärynöille, omenille ja kurpitsoille. 3 kuukauden päästä siellä taas kasvaa chilit ja paprikat!

lauantai 27. elokuuta 2022

Satokatsaus: muut

 

Pavut kärsivät tänä vuonna kylmästä keväästä ja kun viimein lähtivät kasvuun, iski lehtokotilot. Vieläkään ne eivät köynnöstä, vaan tekevät palkonsa lyhyiden varsien varaan. Pääasia kuitenkin, että tekevät satoa, koska pavut on helppo heittää pakastimesta keittoihin, ja fermentoituinahan ne ovat käsittämättömän hyviä. Pari settiä ollaan jo fermentoitu ja vielä pari laitetaan lisää, jos satokausi suo. Koska pavut täytyy keittää ennen kuin niitä voi syödä, kärsii fermentointi, koska maitohappobakteerit keittyvät siinä samalla. Chef löysi tähän ratkaisun internetin syövereistä: palanen maitohappobakteeritablettia auttaa fermentoinnin käynnistymisessä. Keltaista Serpedor-papua heitin pikkeliliemeen, sillä joskus pikkelöin litteää, keltaista papua Anellino gialloa ja siitä tuli todella hyvää. Muut pavut ovat pikkelöitynä olleet pettymyksiä.

Härkäpavuista tuli hyvin pieni sato tänä vuonna. Ostin pari vuotta sitten Prisman alelaarista ison pussillisen härkäpavun siemeniä ja mietittiin chefin kanssa, josko ne saisi ens vuonna johonkin kohti pihaa kasvamaan satamäärin, niin ehkä sadostakin jäisi jotain käteen.

Fenkolista ei tullut satoa lainkaan, vaan se kasvoi pitkäksi huitulaksi. Pinaattia saatiin pari kourallista, sillä se kärsi lämmöstä ja alkoi kukkia saman tien.

Valkosipuli selvisi talvesta huonosti ja useampi kylvörivi jäi itämättä. Eivätkä ne itäneet kasvaneet kovinkaan suuriksi ahkerasta lannoituksesta huolimatta. Lisäksi valkosipuleihin pesiytyi toukkia. Muutama kelta- ja punasipuli jaksoi kasvaa, mutta kovin olivat toukkaisia nekin. Ja kun sipulilaatikon tyhjensin mullasta, löytyi sieltä vielä 22 pulleaa kultakuoriaisen toukkaa :-D

Kauden yllättäjä on ollut munakoiso. Joskus koisoa kasvatin, eikä siitä satoa juurikaan tullut, mutta nyt aloitin esikasvatuksen ajoissa, ja niinpä pari ämpäriä suorastaan notkui koisoista. Täytyy ens kaudelle opiskella miten munakoisoa kasvatetaan oikeaoppisesti. Annoin sen vaan munia mielin määrin, mutta pitäisiköhän sitä latvoa, jotta se tekisi isommat koisot? Wild boar teki aika pienet koisot, mutta niitä oli kolmisenkymmentä. Osan paahdoin uunissa ja laitoin pakastimeen; osa taas grillattiin kesäkeittiössä ja blitzattiin babaganoushiksi.

perjantai 26. elokuuta 2022

Satokatsaus: juurekset

 

Helteinen kesä sai perunoiden varret lakastumaan, joten oli aika nostaa potut ylös ja esikeittää ne pakastimeen. Marabel ja Annabelle tekivät melko vaatimattoman sadon, mutta Asparges yllätti. Sitä tuli 1,5 ämpärillistä, ja perunat olivat yllättävän toukattomia ja ruvettomia. Lisäksi niistä lähti kuori kevyesti harjaamalla. 16 annospussia saatiin esikeitettyä ja sitten oltiinkin pulassa, kun satopakastin oli jo piripintaan täynnä. Täytyi lainata pakastustilaa koirien ruokaosastolta.

Puna- ja raitajuuret saivat kasvaa melkein täyteen mittaansa ilman kauriiden väliintuloa. Niitä syötiin alkukaudesta sinihomejuuston kanssa lisukkeena, ja kauriiden ilmestyttyä pihaan loppukaudesta, säilöttiin juurikkaat lindströmeinä. Kauriit suivaantuivat tästä sen verran, että siirtyivät aterioimaan naapurin omenapuille.

Porkkanaa tulee ihan vain muutama kappale ja mietinkin josko niistä tekisi varsisellerin kanssa silppua pakastimeen. Olisi mirepoix valmiina talven keittoja ja patoja varten. Kurjen puutarhalta tilasin varsisellerin taimia, koska halusin nähdä tuleeko niistä mitään ammattilaisen esikasvattamina - itse kun olen onnistunut kasvattamaan vain ohuita tikkuja. Kovin kapoisia ovat nuokin, mutta makua riittää.

Palsternakkaa kylvin syksyllä ja yllättäen se lähti kasvuun keväällä. Tein toki kevätkylvöjäkin. Vielä ovat kovin pieniä, mutta saavat jatkaa kasvuaan ensimmäisiin pakkasiin. Jospa niistä saisi syksymmällä ihanan sosekeiton.

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Satokatsaus: marjat ja hedelmät

 Viime vuonna poistin pihasta karviaismarjat, kun ei niille käyttöä oikein löytynyt ja lamoavien vuoristokarviaisten kanssa nurmikonleikkuu oli ihan mahdotonta, kun pensaiden alle ei päässyt. Niinpä ne olivat vain epämääräinen piikkitupas täynnä heinää ja ohdakkeita. Haaveilin karviaisten tilalle pinkkiä herukkaa, ja keväällä meille muutti Aili. Ailin mukana tosin pihaan muutti myös herukkapistiäinen, jonka toukat parturoivat Ailin ja valkoherukoiden lehtiä.

Aili osoittautui todella maukkaaksi herukaksi, aromikkaaksi ja makeaksi. Jos olisin tämän aikoinaan tiennyt, en olisi punaherukkaa pihaan istuttanut lainkaan, vaan hankkinut pensaskaupalla hennonpinkkiä serkkuaan. Samoin mustaherukan olisi voinut korvata aromikkaammalla viherherukalla. No, herukoita joka tapauksessa tuli tänä vuonna ihan OK määrä, joten muutaman litran sain aamumehuja syksyn varalle. 

Meidän tontti on ruvennut kasvamaan umpeen, joten villivadelma on alkanut väistyä muun kasvuston tieltä. Kävin kuitenkin tontin perukoilla katsomassa olisiko marjoja poimittavaksi asti ja löysinkin yhden puskan, jonka marjat olivat lähes puutarhavadelman kokoisia. Napsin marjoja kulhoon antaumuksella, kunnes havahduin jalkojen juuresta kuuluvaan mässyn mässyn -ääneen. Naukseri se siellä pisteli vadelmia poskeensa suoraan kulhosta. Pari pientä rasiallista jäi jäljelle. No, se riittää, sillä leivontaan ne vain menevät. En käytä hilloja, enkä syö puuroja tai jugurtteja tms. joiden kanssa marjoja normaalisti syödään, joten siksikin marjojen säilöminen sellaisenaan on meillä turhaa.

Omenoita on tulossa mukava määrä, joskin pihlajanmarjakoit kurittavat taas Sävstaholmia. Viime vuonnahan se oli kaatouhan alla parin erittäin koisen vuoden takia, mutta viimevuotiset omput olivatkin yhtäkkiä täysin puhtaita ja mahtavan suuria, joten puu säästyi kaatamiselta. Noinkohan sitä täytyy käydä taas uhkaamassa kaatamisella - josko se häätäisi koit pois ensi vuodelta.

Päärynäsatoa odotellaan kovasti, kun ei vielä kertaakaan olla päästy maistamaan oman pihan päärynöitä. Joku ötö niihinkin on iskenyt, kun osa hedelmistä näyttää vähän kummallisilta, mutta suurin osa on syöntikelpoista. Ihan kivikovia ne vielä ovat, joten saa nähdä ehtivätkö kypsiksi ennen pakkasia. Kaipa niitä voisi ottaa sisälle kypsymään, mutta makuhan siinä kärsii, ja nyt just eniten kiinnostaa se maku.

tiistai 23. elokuuta 2022

Satokatsaus: kaalit

 

Hellekesä ei ole suosinut kaaleja - joskin lehtikaalit Red russian ja Emerald ice ovat tehneet muhkeaa satoa, ja niitä ollaankin säilötty pakastimeen pussikaupalla. Nero di Toscana sen sijaan ei kasvanut kuin 10-senttiseksi ja päätyi lehtokotiloiden rei'ittämäksi.

Parsakaalit jäivät pieniksi ja puiseviksi, eikä suippokaalikaan jaksanut tehdä kuin hyvin löyhät kerät. Mietittiin tovi, mitä tehdä suipoilla, kunnes chef törmäsi överiin jenkkireseptiin, jossa kaalta valeltiin voisulalla. Ihan sellaista voitelua ei haluttu tehdä, joten kehitettiin reseptistä oma versio, jossa kaali halkaistiin, heitettiin grilliin ja pöydässä hierottiin yrttivoita päälle. Kuuman ja kuivan kesän kaali makeutui grillissä ja yrtit toivat lisämakua. Täytyy muistaa seuraavanakin vuonna.

Kiinankaalista ei satoa tullut, enkä sitä odottanutkaan, sillä se on meillä uhrivihannes. Kirpat rakastavat kiinankaalta, joten se saa tulla rei'itetyksi ja siten pelastaa muut kaalit. Kaaliperhosen ja -koin toukkia kaaleissa on kylläkin ollut, mutta se ei ole suuremmin haitannut, kun pieniksi jääneet parsakaalit oli helppo siivota ja löyhällä kerällä olleet suipot on voinut vain upottaa veteen ja kerätä kelluvat toukat pois (jatkavat toki elämäänsä, mutta ei kasvimaalla).

Kyssä oli tänä vuonna pettymys ahkerasta esikasvatuksesta huolimatta. Kaksi kyssää kasvoi syöntikuntoon; muut joko halkesivat kuivuudessa tai eivät kasvaneet peukalonpäätä suuremmiksi.

Sadonkorjuu jatkuu taas tänään paprikoiden, munakoisojen, papujen ja tomaattien merkeissä. Pidettiin viikonloppu taukoa puutarhahommista ja matkustettiin vuokramökille niinkin kauas kuin Kangasalle :-D  Vaan olipahan hulppea sijainti mökillä: ei ollut naapureita lainkaan, ei edes rannassa, joten saatiin olla keskenämme ihan omassa rauhassa ja nakuna loikata Roineen syleilyyn (too much information?).