sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Vaihtui se vuosi täälläkin

 

Ja lumisena vaihtuikin! Alkuviikosta satoi parin vuorokauden sisään yli 30 cm lunta, ja sen jälkeen koko loppiaisviikon on öisin tullut vähintään 2 cm. V-käyrä päihittää jo omikroninkin, kun joka päivä täytyy kolata pihaa ja yrittää talloa pakkaslunta koirille poluiksi, jotta reppanat saisivat edes jotain liikuntaa ja pääsisivät pissalle. Itsekin arvostaisi muunlaista liikuntaa kuin lumenluontia, ja väistämättä sitä katsoo chilin ja paprikan taimia sillä silmällä, että noinkohan niitä saa kasvihuoneeseen päivähoitoon ennen huhtikuun loppua, kun lumi tukkii väylän  ja kasvihuoneen oven edessä on napaan asti lunta. Joulukoristeista osa on jäätynyt niin tukevasti maahan, että ne on siellä varmaan vielä vappunakin.

Huomenna saadaan kolmannet rokotukset, minkä jälkeen täytyy alkaa hoitaa pois rästihommia, jotka jäivät sekä hormonien (koiran, ei minun), munasarjojen poiston (edelleen koiran, ei minun) että koronan ties monennen aallon jalkoihin. Ensiksi hammaslääkäriin ja samalla reissulla äänestämään, kun ehdokas löytyi yllättävän kivuttomasti ja vielä omasta kunnasta kaupungista - ja hammaslääkäri sijaitsee ennakkoäänestyspaikan kanssa samassa talossa. Sitten täytyy kiiruusti kipittää kampaajalle, jotta pääsee näistä kamalista omikronkutreista eroon. Seuraavaksi täytyy hoitaa toisen koiran hampaat ja toisen rokotus, ja nuohoojakin pitäisi kutsua kylään. Ja koska ens kuussa alkaa aikamoinen esikasvatusrähinä, haaveilen että sitä ennen voitaisiin viettää pitkä viikonloppu jollain vuokramökillä. Niin, ja Pohjanmaallakin pitäisi piipahtaa, kun en ole isäukkoa nähnyt sitten kesän 2019...

Mutta tämän päivän voisi vielä viettää omaehtoisessa eristyksessä ja käydä pläräämässä, mistä löytyisi ihania zinnioita ensi kesäksi. Huomasin kauhukseni, että siemenlaatikossa on vain yhtä sorttia, joten puute täytyy paikata. Ihanaa, kun siemenkaupoissakin näkyy jo sama ilmiö kuin lankakaupoissa: isojen rinnalle on tullut pieniä kauppoja, joissa on muutakin tarjontaa kuin iänikuista valtavirtaa, Nelson gardenia ja Impectaa. Ehkä mun täytyy piipahtaa Monosilla.

lauantai 18. joulukuuta 2021

Fantasiaruokavaliolla

 

Dear Eki, mitä tehdä, kun puoliso hurahtaa hävikkiin? Terv. nimim. Epätietoinen -68

Näin siinä käy, kun parempi puolisko tykkää käydä toimistolla (kunnes niille julistettiin taas etätyöt ens vuoden puolelle asti). Hän nimittäin hoitaa matkan varrella myös kauppa-asiat ja käy ensimmäisenä reidaamassa kauppojen hävikkihyllyt (siinä on kieltämättä jotain samaa kuin sienestyksessä: löytämisen into). Niinpä tuliaisina on ties mitä fantasiakamaa mascarponesta sinihomejuustomuruun, ja tokihan hävikki on saman tien hyödynnettävä. Aamiaispöytään on ilmestynyt leikkelemakkaroita, joita meillä ei ole syöty vuosikausiin, ja niitä on myös pakastin pullollaan.

Useimmiten hävikkiin menee marketeissa luomuruokaa ja ulkokanojen munia, mikä meille on toki plussaa, mutta isommassa kuvassa todella sääli. Hävikki on saanut myös silmät avautumaan sille, miten jumalattomasti kaupassa on ruokaa. Tarviiko niitä kaikkia olla tarjolla ihan oikeasti? Leikkelemakkaroita on satoja erilaisia, samoin kaiken maailman juustoja. Pakostikin niitä menee hävikkiin.

Kauppiaat saisivat myös laittaa hävikkiruuan oikeasti alennukseen. Jos lounassalaatti on menossa huomenna huonoksi, niin -30% on aika mitätön alennus, saati sitten, jos viimeinen käyttöpäivä/parasta ennen on tänään. Lidlissä ovat fiksuja ja laittavat kamat ajoissa hävikkihyllyyn, jolloin se -30% on ihan OK.

Tokihan ruoka on syötävää vielä parasta ennen -päiväyksen jälkeen, mutta siltikin vähän ilkeää ostaa vanhentuvaa ruokaa mitättömällä alennuksella. Ja joskus se parasta ennenkin on vähän kiikun kaakun: hamstrattiin Prismasta Paijan teurastamon hevosenlihaa, kun kilohinta oli muutenkin ihan peanuts, saati sitten -30%:ssa. Leikattiin lihasta pihvejä ja laitettiin osa pakkaseen, mutta kyllä joissakin palasissa oli jo sellainen haju, ettei viitsinyt edes koirille antaa. No, päätyipä ainakin kotikompostiin ja siitä maanparannukseen se heppa.

Kuten kuvasta näkyy, Cream fantasy talvehtii :-0 Kaksi yksilöä laitoin talvetukseen Merjan ohjeella, mutta toinen, jonka luulin selviävän paremmin, kuolla kupsahti alkumetreillä. Kuvan yksilö oli nujertua valtavaan kirvainvaasioon, mutta sumutin sen Sprutzitilla, jolloin kirvat kaikkosivat ja lehdet alkoivat taas kasvaa.

Ai niin, se hävikkisinihomejuustomuru tuli kuin tilauksesta: sisko sai diilattua Hämeen Sanomien ruokasivuilta Kaikki äitini -Nannan sinihomejuustokakun ohjeen :-)

On meille uusiakin chilejä tulossa


perjantai 5. marraskuuta 2021

Pilkutusta

 

Meinasi jo martaisuus saada ihmisestä yliotteen. Pimeys, märkyys, mutaisuus, lähimetsän järkyttävä kunto metsätöiden jälkeen, jokapäiväinen lehtokotiloiden nyppiminen kasvihuoneen sisältä (!), pelkkänä pörssiyhtiön resurssinappulana oleminen (”sulle täytyis saada lisää laskutettavia tunteja”) yhdistettynä estrogeenin poismenon mukanaan tuomaan saamattomuuteen ja aloitekyvyttömyyteen tekevät sellaisen olotilan, että hakemalla saa hakea elämään valopilkkuja – oman perheen ulkopuolelta, siis.

Mutta on niitä!

Viherlandia myy verkkokaupassaan kafferilimettiä, siis ihan elävää kasvia :-0 Äkkiä sellainen (tai kaksi) tilaukseen!

Sää on ehkä kylmenemässä, joten syyskylvöt täytyy hoitaa viikonloppuna. Multiin menee lehtikaalta, merikaalta, pinaattia, salaattia, tilliä, korianteria, porkkanaa, retiisiä ja palsternakkaa.

Ja ihan kohtahan aloitetaan taas esikasvatus! Kuun lopussa saa jo kylvää chilit ja paprikat.

Kutomisseuraksi löytyi Areenasta mahtava Politiikka-Suomi (kunpa Yle vielä esittäisi Iskelmä-Suomen ja Rock-Suomen uudelleen; ihan huippuja dokkareita kumpikin) ja eilen huomasin, että Casualty oli palannut koronalomaltaan. Eiköhän tässä seurassa muutamat villasukat synny – ehkä jopa se Strömsö-paita, kun kerrankin oli selkosuomella kirjoitetut kutomisohjeet.

Luulen, että pitäisi vielä piipahtaa Pirilässä vetämässä kukkaöverit. Jostain syystä useampi viherkasvi on yhtäkkiä kuukahtanut, joten tokihan tarvitaan täydennystä. Tänään mainostivat puupapua 4,95 €. Olen vakaasti sitä mieltä, että ihminen tarvitsee puupavun.

Niin, ja kuvassa ei siis ole räikeät jouluvalot, vaan aistikkaat kausivalot, vaikka rakas mieheni tuumikin, että esteettistä vaikutelmaa tästä ei saa.

tiistai 28. syyskuuta 2021

Kroatialainen kasvukausi

 

Näin sitä kohtaa ennakkoluulonsa: sähköpostiin oli ilmestynyt viesti Tatjanalta ja hetihän sitä mietti, mitä spämmiä tämä on. No, ei ollut spämmiä, vaan viesti Croatian seedsiltä, että tilaus on lähtenyt matkaan. Vajaassa viikossa siemenet saapuivat Kangasalle ja vieläpä kirjattuna kirjeenä. Tilaukseen päätyivät tomaatit Irish liqueur ja Zapotec ananas ribbed, paprika Siberian bonus (eikö kaikki, minkä nimessä on Siperia, kasva oletetusti hyvin myös Suomessa?), salkopapu Red noodle ja heräteostoksena munakoiso Wild boar, kun ajattelin, että kasvivalon alla voisi jälleen kerran kokeilla munakoison kasvattamista.

Siemenet vaikuttavat hyvälaatuisilta. Katsotaan muutaman kuukauden kuluttua, miten ne lähtevät itämään.

Kyllä sitä taas mietti, miten tämä harrastus saa maailman näyttämään pieneltä, kun siemeniä ja tarvikkeita voi tilata matkojen päästä (paitsi ei Britanniasta. Brexitelkööt siellä ihan keskenään). Kaiken maailman jänniä lajikkeita on saatavilla vain yhden klikkauksen päässä. Toki hiilijalanjälki ja suosi suomalaista jne. mutta elämä (ja kasvukausi) on aivan liian lyhyt samoissa lajikkeissa pitäytymiseen ja kai sitä yhden siemenkirjeen päästöt kompensoi kasvattamalla niistä siemenistä ruokaa?

Eikä se suosi suomalaista aina tee onnelliseksi. Kolmas kerta, kun tilaan kukkasipuleita Exotic gardenista ja kolmas kerta, kun niillä ei olekaan kaikkea, mitä olen tilannut. Tällä kertaa uudet omistajat sentään laittoivat korvaukseksi ilmaissipuleita ja lupasivat palauttaa rahat automaattisesti. Edellisillä kerroilla ei saanut mitään korvausta ja rahojakin täytyi kinuta takaisin erillisellä hakemuksella. 

keskiviikko 22. syyskuuta 2021

Chilit 2022

Ensi vuodelle chef halusi miedompia chilejä, jotta rouvakin pääsee nauttimaan fermentoidusta chilisoosista. Tämän vuoden soosit pohjautuvat Pimientos de padroniin, joka on meikäläisen makuun aivan liian tujakka, sekä ihanaan Cream fantasyyn, joka sekin kärväyttää fermentoituna kielen. Chef löysi Fataliilta miedohkon Archibon, ja koska ahneus iskee aina siemeniä ostettaessa, piti ostoskärryyn vielä laittaa mieto chili Oda ja oranssi peruspaprika Pimiento naranja.

Fataliilla todellakin osataan asiakaspalvelu. Siemenet lähetetään nopeasti, mukana tulee kasvatusopas (ja nyt jopa tarroja :-D) ja kaupanpäällissiemenet, joita on aina jännä testata. Chef ehti jo harmitella, ettei hankkinut mitään tulisempaa chiliä, mutta Fataliilla olivat tämän nähneet kristallipallostaan ja laittaneet ilmaissiemeneksi Pretty purplen, jossa tulisuutta riittää: asteikolla 0-10+++ Pretty purple on 7. Hauska yllätys oli toinen ilmaissiemen, sillä se olikin tomaatti, raidallinen Easter egg.

Pimientosin ja Poblanon siemeniä oli meillä vielä jäljellä, mutta laitoin ne pois, kun Pimientos tosiaankin tekee vain ääritulisia hedelmiä ja Poblano on vähän plaah: osassa hedelmistä on tulisuutta, mutta suurin osa maistuu vain vihreälle paprikalle. Tietysti tämän jälkeen chef kävi Tammelantorin La Negritassa (meksikolainen ruokakoju) ja sai vinkin, että Poblano pitää paahtaa uunissa ja sen jälkeen sotkuttaa kerman kanssa pastakastikkeeksi. Olis voinut kokeilla.

Samaan syssyyn tuli tilattua siemenkauppa.comista härkäpapua ja salkopapua, kun ne olivat lopussa, ja lisäksi vielä muutama pussillinen kesäkukkien siemeniä. Leijonankita jäi vakiokukaksi jo ensikokeilemalta. Kukki runsaasti ja pitkään, ja sen kukat ovat syötäviä!

Seuraavaksi jännitetään tuleeko Exotic gardenin tilaus ikinä (ja puuttuuko siitä taas osa tilatuista sipuleista) ja missä vaiheessa Croatian Seeds -tilaus kolahtaa postilaatikkoon.

Kahden kuukauden kuluttua alkaakin sitten esikasvatus!

perjantai 17. syyskuuta 2021

Ei sittenkään sumakki

 

Jouduin taas pikaisesti käymään vanhalla toimistolla ja päräytin bussilla salamarakkauteni ohi. Totesin, että ei se kyllä sumakki ole sitten millään. Sumakilla (kuvassa) on lyhyemmät lehdet ja punainen syysväri.

Sittemmin eteen tuli artikkeli Ilolan arboretumista ja siellähän se minun rakkauteni oli: amerikanjalopähkinä. Tosin vastaan tuli googlessa myös japaninjalopähkinä ja mantsurianjalopähkinä, jotka ovat talvenkestävämpiä ja omaan silmääni tismalleen saman näköisiä kuin jenkkiversio. 

Google paljasti myös, että mantsuriaa saisi tälläkin hetkellä kahdella kympillä Lempäälästä :-0 Ai herramunjee, miten mä nyt tästä Lempäälään yhtäkkiä päräytän! Taimisto ois vielä syyskuun auki! Keväällä siellä olisi ollut tarjolla myös ihanaa saarnivaahteraa, jota jo 20 vuotta sitten ihmettelin Tampereen Kalevassa. Siinä on keväällä hurjan hienot pinkit huiskilokukinnot.

Pakko saada omaan arboretumiin kumpikin – joskin ne vie hurjasti tilaa, joten mahtuvat vain alapihalle, jossa temmeltävät kauriit ja rusakot. Täytyy keksiä pomminkestävä panssari niiden ympärille.

Voisin kyllä japaninsiipipähkinänkin ottaa. Kesällä näin jättikokoisen sellaisen ja se oli silmiinpistävän hieno pitkine norkkoineen. Eikä sen taimet maksa kuin kympin :-0 Missä maailmassa mä oikein olen elänyt, kun on jäänyt kaikki nämä upeat - ja halvat - pähkinät huomaamatta!

No, ei huomiokyky ihan ole kadonnut. Toissa päivänä olin koirien kanssa pihalla, kun alkoi kuulua kurkien ääntä, ja siitä alkoikin melkoinen show. Ensimmäinen aura oli valtava, ja sitä seurasi 4 vähän pienempää. Hetken ehti olla rauhallista, kunnes talon toiselta puolelta alkoi kuulua kurkien kirahtelua. Siellä meni vieläkin jättimäisempi aura, ja taas 4 pienempää perässä. Ehdin jo sisälle vaihtamaan multaisia housuja, kunnes piti pikkareisillaan sännätä ulos katsomaan talon yli pyyhältävää, kaikista suurinta auraa. Ehdin arvella, että auroissa oli kaikkiaan 2000-3000 kurkea, mutta kun laskin ensimmäisestä aurasta otetusta kuvasta 1200 kurkea, täytyi korottaa arvio 5000-6000:een. Vau. Näky oli niin mieletön, että unohdin alkaa itkeä kurkien (ja sen myötä kesän) perään.

Toinen huomio on se, että rosmariini rakastaa kasvihuonetta. Olen aina luullut, että se viihtyy paremmin ulkosalla, mutta katso millaiseksi pöheiköksi kasvoi keväällä 10-senttisenä ostettu taimi kasvihuoneessa (ja juu, meillä on uusi pesukone):




sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Mutiloidut chilit

 

Kyllä maailmassa on ihania naisia! Kun uhosin blogissa heittäväni chilit autotalliin talvetukseen, iki-ihana Merja viestitti Instagramissa (tämän blogin kommentoinnissa on kuulemma ongelmaa, vaikka asetukset ovat entisellään. Yritin nyt resetoida ne.), ettei chilejä kannata autotalliin haudata, vaan tuoda sisälle. Antoi ohjeet ja laittoi ystävällisesti vieläpä havainnollistavan kuvankin, miten homma oikeasti tehdään.

Oksasakset ja puukko kädessä lähestyin Cream fantasyjä ja aloitin mutiloinnin. Ensin saksin oksat n. 30 cm:n korkuisiksi tapeiksi. Sitten kumautin juurakon pois roskakorista ja sahasin sen niin pieneksi paakuksi, että sen voi tunkea 20-senttiseen altakasteluruukkuun. Melkoinen homma, kun Cream fantasy oli kauden aikana ehtinyt täyttää koko roskiksen juurillaan. Asiaa ei helpottanut 7-kuinen puutarha-apuri, joka kävi varastamassa juuripaakkuja leikkeihinsä.

Sain kuin sainkin Creamit mahdutettua altakasteluruukkuihin (ruukkutyyppikin tuli vinkkinä Merjalta). Nyt ne ovat kodinhoitohuoneessa karanteenissa, kunnes käy ilmi, ettei niistä tule öttiäisiä muualle huoneistoon. Mullasta möyrivät tuhatjalkaiset eivät kuulu suosikkeihini, hrrr...

Tämän myötä kasvukausi alkaa olla lopuillaan. Eilen tyhjensin kasvihuoneen, kun kasvit alkoivat olla jo kovin kellastuneita, ja tomaateista tupsahteli homeitiöitä ilmaan. Kasvimaat alkavat olla tyhjät, joten niistä ei ole huolta, muuta kuin että syyskylvöt täytyy ens kuussa tehdä. Muutama yrttiruukku on vielä ulkona. Täytyy katsoa, saisiko nekin jossain talvetettua.


PS. Ahdistavaa olla taas pörssiyhtiössä töissä. Ja vielä insinöörifirmassa! 
PPS. Ahdistavaa käydä kampaajalla. Kampaaja kysyi paremmasta puoliskostani, että oliko tuo sun poikasi! Olen toki vanha, mutta en sentään niin vanha!