![]() |
Leukoijamonsterin uusi kattaus |
![]() |
Marketan uus tukka |
![]() |
Leukoijamonsterin uusi kattaus |
![]() |
Marketan uus tukka |
![]() |
Kyiden valtakunta |
Seuraavana aamuna kävin hakemassa kasvimaalta salaattia, ja eiköhän kyy ollut samassa paikassa, tosin luikahti taas vikkelään pakoon. Kyseinen yksilö oli kuitenkin niin tyhmä, että saapui vähän ajan päästä uudelleen paikalle, jolloin hän sai ns. Vihtavuoren treatmentin, eli parempi puolisko lasautti sen ilmakolla hengiltä.
No, seuraavana aamuna oli taas kyy kerällä kompostorien vieressä. Tämä yksilö ei häiriintynyt, vaikka kaadoin kompostiin kamaa, joten Vihtavuori lauloi toistamiseen. Nyt ei voi kasvimaiden ja kompostorien tuntumassa käydä ilman, että kyttää joka paikkaa kyiden varalta. Varmaankin lehtokotilot ja sammakot houkuttelevat kyyt paikalle, joten kylvin etanarakeita kilokaupalla kompostorien ja kasvimaiden taakse. En tiedä onko siitä apua, mutta tulipahan kokeiltua.
Just olin miettinyt, miten ihana on tämä nykytrendi, jossa puutarhat saavat olla luonnonmukaisia, mutta kyllä nyt kaipaan niitä 2000-luvun alun kliinisiä nurmikoita ja muurattuja istutusaltaita. Niissä ei kyyt viihdy - tosin ei mikään muukaan.
Loppukaneettina ihmettelyä vanhenemisesta. Aina oon ihmetellyt vanhojen naisten tapaa pukeutua pellavaan, mutta nyt olen itsekin siinä klaanissa. Mitään muuta en päälleni vetäisi kuin pellavamekkoja ja suomalaisen lampaan villaa. Sisko oli sitä mieltä, että menossa on jonkinlainen metamorfoosi. Niinkö käänteinen sellainen: perhonen on muuttumassa pellavasta ja villasta valmistetuksi koteloksi. No, pääasia, että itsellä on kivaa.
![]() |
Tämän kauden Musquée de Provence |
![]() |
Hämähäkkikukka |
Kesäloma on käynnistynyt maalaamisen merkeissä. Ei voi kuin suositella ikänäköisille maalaamista: tulee ihanan pehmeä ja tasainen lopputulos :-D Ensimmäisenä maalasin linnunruokintatelineen, joka myös oravatolppana meillä tunnetaan. Oravat tuppaavat kynsillään kuorimaan siitä maalin pois talven aikana, joten se on jokakesäinen kunnostuskohde.
Marketista ostetut orvokkiamppelit kukkivat kauniisti ja pitkään, mutta kaatosade romahdutti ne. Siispä piti kunnostettuun tolppaan saada uudet amppelikukat. Pirilässä päädyin amppelidianaan, kun sillä on vain niin kertakaikkisen kaunis nimi. Ihan voisi itselleenkin moisen ottaa. Saisi käydä tällaisen dialogin:
- Moi, mä oon Reetta.
- Mä oon Amppelidiana.
Tosin siitä voisi tulle Reetalle kateus ja paha mieli.
![]() |
Dianat ja tolppa |
![]() |
Gingko biloba - neidonhiuspuu |
Pirilästä on kehkeytynyt meikäläisen vakituinen puukauppa, sillä viime vuonna ostin sieltä 9,90 €:n kynäjalavan, ja tänä vuonna gingkon kylkeen liimautui hopeapoppeli, vaikka tiedän kyllä millainen riesa poppeli koiraperheessä osaa olla. Keväällä sen tahmaiset silmukuoret tarttuu tassuihin tiukasti kiinni, eivätkä lähde ilman Fiskarsia. Mutta kun ei tämäkään maksanut kuin sen 9,90 €, ja alapihalla oli ärsyttävä aukko lehvästössä just meidän kesäkeittiön ja naapurin saunan välillä, joten ostin poppelin aukkoa täyttämään. Samalla silmät osui 9,90 €:n metsäsaarneen, joka oli kerrassaan hurmaava. Autoon vaan ei enempää mahtunut. No, ensi kerralla sitten.
![]() |
Hopeapoppeli |
Toki Pirilässä saa olla tarkkana, etenkin tällainen talvetustilaton, sillä siellä on myös ihanuuksia (niverävaahtera, tulppaanipuu...), jotka ei näillä leveyksillä pärjää. Ihana siellä on puuhullun silti kulkea ja fiilistellä tarjoomuksia.
Pihakierroksella löytyy joka päivä uutta jännitettävää: onko tuossa kukkanuppu? Millainen kukka siitä mahtaa aueta? Erityisen jännittävää on seurata daalia Autumn pumpkinin (kuvassa) avautumista. Melkoinen möhkäle kukaksi ja kauniita värisävyjä. Joku ikivanha iiriskin on intoutunut tekemään hurjan määrän nuppuja. En edes muista millainen kukinto siinä on, kun se ei ole vuosiin kukkinut.
Näillä helteillä saa lisäksi jännittää sitä, montako kannullista vettä joutuu kurpitsoille kantamaan. Vanha kurpitseria on nykyään liian varjoinen kurpitsoille, ja selkäytimeen jäi muisto siellä lymyilleestä kyystä, joten suosiolla majoitettiin kurpitsat paahteiselle etupihalle, mistä he kiittävät löpsähtämällä muodottomiksi pari kertaa päivässä. Samaa tekee kurkku kasvihuoneessa. Kurkku sentään tuottaa rutkasti satoa; kurpitsoissa on tainnut olla vain yksi tyttökukka. Kurpitsoista toivon suurta satoa, sillä nyt on kierrossa maukkaat lajikkeet, joista saa talvella tehtyä hyvät curryt ja lasagnet.
Tomaateista ei olla vielä saatu satoa, vaikka muut ovat jo pitkään postanneet kuolattavia tomaattikuvia instaan. Meillä ekat hedelmät ilmestyivät toukokuussa, mutta yksikään ei ole vielä väriä vaihtanut. Hassua kyllä, chileistä ja paprikoista ollaan satoa napsittu, vaikka ne yleensä kypsyvät vasta loppukaudesta.
Mutta ihan pähkähulluhan tämä kausi on ollut, joten ei ihme että on maailmankirjat sekaisin.
![]() |
Note to self: leukoijaa ei kannata täällä kasvattaa, sillä joku yöllinen leukoijamonsteri käy sitä syömässä. |
Aina olen pitänyt itseäni järkevänä ihmisenä, joka ei ikinä mihinkään hurahda. En ole koskaan keräillyt mitään, enkä etsinyt uusia harrastuksia. Lapsena opitut lukeminen ja kutominen ovat riittäneet ihan hyvin, lisättynä myöhemmällä iällä alkaneella ruuan kasvattamisella. Ehkä tämä sitten on vanhuudenhöperyyttä, mutta vuoden sisällä on tullut hurahdettua sekä suomalaiseen villaan että pelargoneihin. Ai niin, ja lehtikaktuksiin myös! Järkyttävää.
Omakylvökset Raspberry ripple ja Horizon star vielä odotuttavat kukintaansa. Esikasvatusvaiheessa niille ei riittänyt kunnolla valoa, joten kasvoivat huonosti ja rehevöityivät vasta, kun pääsivät ulkoilmaan kasvamaan. Saas nähdä millainen kukinta niihin tulee. Ripplestä olisi kiva saada kerättyä siemeniä talteen, kun sen terälehdet on hauskan pisamaisia, mutta tokihan voi olla, että se keksii risteytyä muiden pelargonien kanssa, ja lopputulos on sitten mitä tahansa. Toisaalta jännittävä kokeilu sekin.
![]() |
Happy thought red |
Kuvien perusteella ajattelin eniten hurahtavani kirjavalehtisiin pelargoneihin, kuten Happy thought red, sillä niillä on hurjia lehtikuvioita ja värejä. Mutta yllättäen tummalehtiset pelargonit, joita en ensin pitänyt minään, ovatkin livenä aivan hurmaavia. Niiden lehtiä voisi tuijotella päiväkausia. Hieno, syvänruskea sävy.
![]() |
Oranssi lehtipelargoni |
Toinen tummalehtinen myytiin oranssina lehtipelargonina, joten sen tarkempaa lajiketietoa ei ole, mutta toiselle sentään on nimikin: Toscana chocolate, tähtipelargoni tähtimäisine lehtineen ja kukkineen. Aivan ihanat, repaleiset hörselökukat.
![]() |
Toscana chocolate |
![]() |
Red Pandora |
Tulppaanipelargonia pidin ennalta kauniimpana kuin se oikeasti onkaan, mutta on tuo Red Pandora ihan OK. Kukka on kaunis, mutta kokonaisuus vähän risaisen näköinen.
![]() |
Appleblossom |
Omenankukkapelargoni sen sijaan on just niin suloinen kuin miltä se kuvissa näytti, ja sen kukinta kestää todella pitkään.
![]() |
Lady Plymouth |
Tuoksupelargoneilla on kummallakin herkän kauniit minipienet kukat. Piparmintulta tuoksuva versio on Lady Plymouth, mutta appelsiinipelargonille ei löytynyt nimeä – on varmaankin ihan perus Orange fizz.
![]() |
Orange fizz |
Vaikka pelargonilajikkeita on nykyään hyvin saatavilla vuodesta toiseen, olisi kiva saada nuo omat ihanuudet talvetettua, eikä vain pitää kertakäyttöisinä. Tilaa vaan ei ole. Ehkä ne voisi autotallin ikkunan luo saada nostettua, vaikkakaan valoa ei pohjoisikkunalla talvella ole. Sitten isona, kun asun Pälkäneellä ihanassa vanhassa puutalossa, mun pelargonini talvehtivat valoisassa ja lämpimässä kuistissa. Oispa jo se!