perjantai 14. kesäkuuta 2024

Kesävihreet

Briteillä on keväisin aina kaikkea ihanaa ruokaa spring greens -nimikkeen alla: piirakoita, keittoja, salaatteja, grilluuksia... Ruoat on täynnä vihreää tuoreutta herneistä parsoihin ja retiiseistä perunoihin (no okei, ne ei ole vihreitä). Meidän spring greensit on lähinnä karhunlaukkaa (hurraa!), nokkosta ja horsmaa, joista jälkimmäinen ei enää meidän tontilla juurikaan viihdy, kun koivut ovat vallanneet siltä alaa. Kasvihuoneeseen teen sinnikkäästi salaatti- ja retiisikylvöjä jo maaliskuussa, mutta useimmiten kevätaurinko on niin tuju, etteivät kasvit juuri itämistä pidemmälle ehdi ennen kuin kuukahtavat.

Siispä odotetaan kesäkuuhun. Vielä ei kylvöksien varassa kokonaan elä, mutta onhan se juhlaa, kun saa sieltä täältä laiduntaa ruokaa lautaselle. Viikonloppuna tehtiin ihana keitto, johon nyhdin kasvimailta pinaattia, retiisiä, lehtikaalta, kähäräsinappia, ruohosipulia ja yrttejä. Ne silpuksi kulhon pohjalle ja kuumaa, itsetehtyä kanalientä päälle. Oli hyvää!

Tälle päivälle suunnittelin lounaspastan pinaatista, yrteistä ja kaupan hävikki-coppasta – ehkä muutama Pirkka parhaat Nocellara castelvetrano -oliivi päälle (hirveen hyviä nämä uudet Pirkan parhaat oliivit!)

Iltaruuan lisukkeeksi voisi sotkutella tzatzikin, kun kasvihuoneesta saa jo kurkkua, ja kasvimaalle löytyi uusi minttu talven tuhoaman tilalle.

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Istutusalueoverhaul?

Aikoinaan puutarhasuunnittelija suunnitteli etupihalle hervottoman kokoisen kukkapenkin, ja joku mistään tietämätön meni sen sitten toteuttamaan. Jestas, mikä riesa siitä tuli! En ymmärrä millä ilveellä ihmiset saavat kukkapenkkinsä pidettyä kurissa, mutta tällainen ei-kitkentähenkinen ihminen on pulassa.

Aluksi kukkapenkki oli nätti selkeine istutuksineen, mutta luontohan ei selkeyttä niele. Vuohenputki on vallannut koko penkin, eikä sitä sieltä hullukaan saa nyhdettyä. Kotkansiipisaniaiset ovat hiljalleen levittäytyneet koko penkin mitalle (25 m), eikä niidenkään kitkeminen ole mitenkään helppoa, kun eivät lähde irti edes lievän väkivallan avulla. Pihan alkuasukkaat olivat istuttaneet syysasteria, joka sekin on levinnyt matoksi joka paikkaan. Ja mistä joku ihmeen tarha-alpi on keksinyt ilmestyä penkkiin ja vielä väritykseltään aivan väärään paikkaan?

Karhunlaukka sentään on lähtenyt kivasti valtaamaan alaa, ja se onkin ainoa positiivinen asia. Mutta millä helkkarin ihmeellä tuon penkin saa jälleen nätiksi? Kaikki kasvit pitäisi lapioida ylös, puhdistaa niiden juuret rikoista, tuoda satamiljoonaa kuutiota uutta multaa, ja laittaa sitten kaikki takaisin paikoilleen. En ehkä rupea.

Toinen murheenkryyni on kasvimaa- ja hedelmäosastoa rajaamaan istutettu pensasrivistö (kuvassa), jossa on purppuraheisiangervoa, pikkujasmiketta ja pari ruusuakin. Juu, kuulostaa kivalta ja nätiltä, mutta todellisuudessa se on järkyttävä pöheikkö vuohenputkea ja nokkosta, joiden seasta pilkistää muutama pensaan oksa. Sinne ei trimmerillä eikä ruohonleikkurilla pääse, eikä alueen käsin kitkeminen (reilut 10 m) kamalasti huvita. Ehkä vain pitää syksyllä kaivaa pensaat kokonaan ylös, vaikka siinäkin on jumalaton homma. Pääseepä sitten ensi keväänä ruohonleikkurin kanssa nitistämään rikat.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Grönsaksfest

Närpiö on menestyksekkäästi suojannut meitä keripukilta jo vuosia, ja ilahduttavasti hoksasivat muutama vuosi sitten alkaa tuottaa ihan lajikkeellisia tomaatteja, eikä pelkkää nimetöntä bulkkia. Sittemmin laajensivat paprikoihin, ja tämän vuoden nyhet on pavut, siis ne pitkät vihreät palot. En ollut uskoa korviani, kun chef väitti sellaisia kaupassa nähneensä, mutta uskottava se oli, kun omat silmät sellaisiin eilen Pirkkalan Cittarissa osuivat. Loistolisuketta grilliin ja huomiseen ramensoppaan.

Samaisessa kaupassa oli pari hyllyllistä parsaa, jotka ohitin muina naisina, kunnes chef huikkasi, että ne on kotimaisia (miten se muka huonommalla ikänäöllään on noin tarkka!). Ikinä aiemmin en ole kaupassa kotimaista parsaa nähnyt, mutta valitettavasti nämä yksilöt olivat kumisia lötköjä, joten niihin ei viitsinyt rahojaan tuhlata. Mutta ylemmällä hyllyllä oli Järvikylän parsoja, jotka olivat vielä napakoita. Sellainen nippu lähti mukaan, ja nyt harmittaa, ettei otettu enempää, sillä ne olivat ihan järjettömän hyviä. Pari napsittiin raakoina ja olivat makeita kuin vastapoimitut herneet.

Eikä se grönsaksfest siihen loppunut! Chef kaivoi Cittarin uumenista kotimaista munakoisoa :-0 Se päätyi grillin jälkilämpöön tekeytymään babaganoushiksi.

Brunsaksfest sen sijaan huononee huononemistaan, sillä L´Uomu Nokka on lopettanut. Iso harmi, joskaan ei iso ihme, sillä niiden broiskuja on aina koristaneet punalaput. Mutta se oli ainoa broileri mitä ihminen kykeni syömään. Tehotuotettu broileri on vastenmielisen makuista, joten sitä ei meille osteta edes hävikistä. Lihaton loppuelämä näyttää todennäköiseltä, sillä nauta ei enää maistu lainkaan, eikä possua saa mistään luomuna. Joskus marketista löytyy kotimaista luomukaritsaa, mutta sekin on ollut lanoliininmakuinen pettymys.

Kohta tosin sanotaan Närpiöllekin nej tack, sillä omasta pihasta tulee jo salaattia ja retiisiä, ja ens viikolla oletettavasti jo kurkkuakin. Hurra!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Satokauden 2024 alku

Hurjan helteinen toukokuu oli melkoinen kick start kasveille. Lupiinit, lumipalloheidet ja jopa juhannusruusut alkoivat kukkia toukokuussa, ja kasvihuoneessakin pukkasi jo ensimmäisiä tomaatin ja paprikan raakileita. Ei ole tämmöistä ikänänsä koettu!

Toki helteillä oli se varjopuoli, että jotkut esikasvatteet, etenkin kaalikasvien ja jostain syystä myös kesäkurpitsan, kurtistuivat purkeissaan kasvihuoneessa joka päivä. Osa heitti henkensä, mutta kyllä niitä kasvimaillekin riitti, kun joku oli anteliaasti heitä kylvänyt.

Kuivuudesta huolimatta syyskylvöt lähtivät mukavasti kasvuun. Kähäräsinappia ollaan jo niitetty salaatteihin, kun kirppapopulaatio on preferoinut retiisejä, tosin on niitä retiisejäkin pari (kuvassa) saatu aamiaisleipien päälle. Salaatti alkaa olla poimintakoossa, ja esikasvaneet pavut kieputtuvat kohtapuoliin papukaareen. Vähän kyllä hirvittää mahtaako vielä olla kylmiä öitä edessä, sillä ollaan vasta kesäkuun alussa, ja viime yönäkin oli vain +6 astetta.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Ei pelkkää peruspetuniaa

Koska joku oli hamstrannut älyttömän määrän ulkoruukkuja, ei omakasvatteet riittäneet niitä täyttämään, vaan oli lähdettävä omaa kasvihuonetta kauemmas kukkakaupoille. Kovasti on kato käynyt Kangasalan taimitarhoissa: Visit Kangasala luetteli instassa vain 4-5 taimitarhaa. Onneksi kuitenkin luetteli, sillä kävi ilmi, että iki-ihana Tommiskan puutarha on edelleen elossa.

Sinnehän se auto sitten kääntyi saatesanoilla ”Go wild”. Ja minähän menin. Neljä isoa kasvihuoneellista kaikkea ihanaa – ja vieläpä selkeästi nimettyinä ja hinnoteltuina (ei silti, että olisin ehtinyt hintoja ihmetellä). Lopputulos on tavanomaiseen tapaan sillisalaatti, mutta kun ei malttanut ostaa monta kappaletta samaa kasvia, vaan täytyi napsia mukaan verbenaa, verenpisaraa, tähtisilmää, heinää...

Yrttiosasto oli mukavan iso, ja yrttejä nykyään kuulemma paljon hamstrataankin. Jotain hyvää koronan jäljiltä, sillä siihen aikaan ihmiset oppivat laittamaan ruokaa ja maustamaan sen yrteillä. Kasvihuoneeseen kotiutui oliiviyrtti, inkivääriminttu, kanelibasilika ja valkosipuliyrtti; kasvimaalle päätyi iisoppi. Olisi toki voinut ottaa myös normimintun, lipstikan ja rakuunankin, mutta siinä vaiheessa luulin niiden olevan vielä kasvimaalla hengissä.

keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Herbaario heikkona

 

Täysin tuhoitta ei tästä(kään) talvesta selvitty. Katsura on melkein kokonaan heittänyt henkensä, ja siellä täällä on kuolleita pensaiden oksia - eikä ihme, sillä lumi satoi maahan ennen kuin ehtivät lehtiään pois heittää.

Eniten täkyä näyttää saaneen herbaario, vaikka sen kuusenoksilla peittelinkin ennen lumen tuloa. Salvia ei selvinnyt, eikä kiinansipuli enää noussut mullasta. Ilmasipuli, joka yleensä piipottaa lumen läpi jo maaliskuussa, lykkäsi vain yhden matalan korren. Sitruunatimjamista ehdin jo iloita, mutta sitten sekin yhtäkkiä kuolla kupsahti. Käsittämätöntä kyllä, mutta mintussakaan ei ole elämää, vaikka vielä viime kesänä sen suikeroita ohjailin mullasta takaisin ämpäriinsä.

Lipstikan päätin siirtää uuteen lokaatioon, kun herbaariossa se varjostaa muita kasvimaita, mutta se ei tainnut siirrosta tykätä. Joku vihreä tökö sieltä on nousemassa, mutta jää nähtäväksi onko se sittenkin koivun tai vuohenputken taimi.

Samoin siirsin rakuunan, kun sekin heitteli varjoaan vääriin paikkoihin, mutta eipä näy siinäkään eloa. Kaiken kukkuraksi koko herbaariolaatikko on hajoamassa, ja hätäensiapuna chef ruuvasi sen kasaan kulmaraudoilla. Nyt täytyy miettiä siirtäisikö herbaarion kasvit toiseen laatikkoon, kun nykyinen paikka on vähän varjoisa - joskin lähimpänä keittiötä. Tänä vuonna ei siirtoa voi tehdä, kun muissa laatikoissa kasvaa jo kaikkea. Ellei sitten keksi ihan uutta paikkaa, hmmm...

Mutta siis taimiostoksille on lähdettävä. Tommiskalta jo nappasin mukaan iisopin, ja salviaa & sitruunatimjamia on kasvamassa kasvihuoneessa, mutta tarvitaanhan me piparminttu kesän tzatzikeihin ja rakuunaa (sitä venäläistä siis, kun ranskalainen nirppanokka ei talvehdi) halsterikaloihin, eikä toukokuu ole toukokuu ilman lipstikka-sinihomejuustokeittoa.

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Moottoripyörää se ei ostanut


... mutta kyllähän tämän täytyy olla oire viidenkympin villityksestä: parempi puolisko keksi eilen, että osallistutaan tänä vuonna Kangasalan kesätapahtumiin. Kaipa se sai innoituksensa Kangasalan lauantaisesta Kevätpäivästä (muikkua, metrilakua ja niitä iänikuisia ja helkkarin saastuttavia museoautoja), kun rupesi haaveilemaan Kangasala-festistä ja Raikku rokkaa ja rakastaasta. No, ei siinä mitään, äkkiäkös tämä eukko vetää tantun niskaansa ja surauttaa sähköpyörällä johonkin pöpelikköön humppaa kuuntelemaan. Ainoa miinus on se, että iltaunisena nukku tulee jo yhdeksän maissa.

Kevät jäi tänä vuonna väliin, ja paksut sukkahousut vaihtuivat suoraan paljaisiin varpaisiin, kulkematta ohuiden sukkahousujen kautta. Yöt tosin ovat vielä kylmiä, mutta uskaltauduin ulkoistamaan kukkakylvökset pois kasvihuoneesta. Helle kuivatti taimia jatkuvasti, joten siirsin ne suosiolla ulkoruukkuihin. Melko rimpuloita taimista tuli, koska lopputalvi oli kovin auringoton. Ihan ilman kaupan kukkia ei tulla pärjäämään, sillä 4 ruukkua kaipaa vielä täytettä. Jostain sain iilin pinkistä marketasta. Jospa semmoista saisi etupihan ruukkuihin, ja kenties vielä yhden verililjapuun toukokuun pakasissa kärvääntyneen tilalle.

Kasvimaakylvöt itävät jo iloisesti. Pari viikkoa sitten alkoivat syyskylvetyt sinapit ja tillit itää, ja nyt näkyy kevätkylvetyt herneet nousseen mullasta. Kovin on kuivaa, joten täytynee tuhlata Kangasalan vettä kasteluun, sillä lumesta, sateista ja keittiön vaaleanharmaista vesistä täyttynyt sadevesitynnyri on jo tyhjentynyt, eikä sadetta ole näköpiirissä.

Tänä aamuna sai kasvihuoneesta peukalonpään kokoisia salaatinlehtiä ja kasvimaalta ruohosipulia aamiaisleipien päälle. Kaipa tätä voi jo satokaudeksi kutsua :-)