Puhutaanko lehtikaktuksista?

Marraskuunkaktus

Marraskuunkaktuksia olen silloin tällöin ostanut kaupoista, kun ne ei juuri mitään maksa ja niissä on ihanan värikkäät kukat. Harmittaa, kun en yhtenä halloweenina napannut Tokmannilta mukaan oranssikukkaista versiota. Sellainen on ostoslistalla, sekä kirkkaanoranssina että vähän maltillisemman hailuna. Samoin olisi hakusessa sellainen vanhanaikainen marraskuunkaktus, jossa on pienemmät, piparkakkureunaiset ja pulleat lehdet. Sellaista ei ole missään näkynyt sitten 1980-luvun.

Muutama vuosi sitten oli muodissa kalanruotokaktukset, joista yhden sain kasteltua hengiltä, mutta toinen tykkää paahtaa itseään olkkarin ikkunalla. Keväällä Bauhausissa tuli vastaan megaleveä kalanruotokaktus chrysocardium, joten se muutti meille, joskin tuntuu kärsivän jostain, kun lehtiin tulee tummia täpliä.

Kalanruoto

Chrysocardium

Korona-aikaan tuli googleteltua leveälehtisiä kaktuksia, ja ostoskoriin päätyikin Guatemalan lehtikaktus, joka on tuollainen soma syherö. Mieli tekisi myös leveälehtistä korallikaktusta Red coral. Kapealehtinen korallikaktus mulla jo onkin (yllätys... mutta kun se oli minipieni ja halpa).

Guatemalan lehtikaktus

Löysin Plantagenista erittäin kapealehtisen lehtikaktuksen. Se näyttää aivan ilotulitukselta, kun lehtien kärjet kasvavat keväällä kirkkaanvihreinä. Nimi ei valitettavasti ole tiedossa, sillä nimilapussa luki vain epiphyllum cacti.

Siskon nimeämä Cousin It, taustallaan ihana posliinikukka

Beavertail vei lehtikaktukset toiseen ääripäähän, sillä se on todella nimensä mukainen: iso, paksu ja jämäkkä. Sillä voisi ihan hyvin läiskyttää vettä. Pitkään mietin sen tilaamista netistä, mutta en raaskinut. Opuntiassa se tuli livenä vastaan, joten suljin silmäni hintalapulta ja vingutin pankkikorttia.

Beavertail. Ehti olla keittiön pöydällä melkein kuukauden, ennen kuin parempi puolisko huomasi sen :-D

Hovipojan- tai hovineidonkaktus olisi ihana löytö, kun ne kukkivat niin upeasti ja niissä on kauniit lehdet. Kukkaikkunassa taisi hovipoika ollakin, kun lähtiessä silmät osuivat (kuvaannollisesti siis) katonrajassa keikkuvaan, punaisena kukkivaan lehtikaktukseen. En uskaltanut jäädä kyselemään hintaa, eikä se olisi meillä mihinkään mahtunutkaan.

Koska anopeista saa niin hyvin pistokkaita, googletin, miten niitä saisi myös lehtikaktuksista. Jossain käskettiin vain tökkäämään lehdenpala multaan, mutta sillä konstilla mädätin pistokkaani. Gardener’s World sen sijaan sanoi, että pistokkaan palanen pitää laittaa pötköttämään mullan päälle viikoksi ja suihkutella sitä silloin tällöin. Viikon jälkeen pistokas tökätään multaan ja katso: se alkaa kasvaa. Ja katso: niin alkoikin! Nyt on kapealehtisestä lehtikaktuksesta poikanen kasvamassa ja samaa kokeilen Beavertailillekin.

Kaktuskasvattamo (ja anoppi-)

Puhutaanko anopeista?

Star green granite

Minunhan piti jo vuosia sitten luopua kaikista huonekasveista. Mutta jotenkin hormonit korvautuivat viherkasveilla, ja nykyään jopa kesken talven tulee tarve saada multaa kynsien alle.

Anopinkielet ovat huonekasveista olleet niitä kiinnostavimpia, ehkä siitä syystä, että 55 vuotta vanhassa valokuvassa poseeraan komean anopin kyljessä. Tai siis lähinnä makaan lötkönä vieressä. Siitä keltareunaisesta anopista en ole koskaan välittänyt, mutta tummanvihreät raidalliset ovat upeita, etenkin Plantagenista löytynyt Jousihamppu, joka on leveä ja näyttävä.

Jousihamppu

Taisivat olla Marketan anoppikuvat, jotka saivat aikoinaan googlaamaan eri anoppilajikkeita, ja korona-aikaanhan viherkasvi-innostus suorastaan räjähti käsiin, etenkin kun kasvikaupat siirtyivät silloin digiaikaan. Siinä sitä tuli eristyksissä kliksuteltua ostoskoriin anoppi jos toinenkin.

Ensimmäinen ihastus oli Moonshine heleänvihreine lehtineen. Ja kun ei yksittäistä kasvia kehdannut tilata, mukaan lähti myös Metallica. Metallica on meillä suorastaan villiintynyt. Siirsin sen isoon ruukkuun, jossa se on kasvanut korkeaksi ja tehnyt paljon poikasia.

Metallica

Syntymäpäivälahjaksi hain niin ikään Marketan vinkistä Honkasen puutarhalta Whale finin, jonka kauneudesta voidaan olla monta mieltä. Mutta näyttävä se ainakin on ja poikasenkin teki, joten kohta meillä komeilee kaksi läpyskäanoppia.

Whale fin

Leveän Whale finin jälkeen hurahdin tikkumaisiin versioihin, joten meille muutti Mikado, Tough lady ja Fernwood. Mikadoa olen palastellut muutamaan ruukkuun, mutta Fernwood on kovin maltillinen kasvaja. Yhden poikasen se on tehnyt, mutta ei juurikaan kasvanut kokoa. Ehkä hyvä niin, kun alkaa tilasta olla tiukkaa.

Mikado ja Star rose

Kotipuutarha-lehdessä mainittiin Star green granite ja Star canyon granite, jotka pienen etsinnän jälkeen löytyivät nettikaupasta. Ihanan erilaiset ja jännän näköiset anopit. Sittemmin tähtiperhe on kasvanut Star canaryllä, josta haaveilin pitkään ja Star rosella, joka oli yllätyslöytö Bauhausista.

Star canyon granite, taustallaan Futura superba

Nyt ei ole tiedossa enempiä pakko-saada -anoppeja. Mutta oispa hieno saada anoppi kukkimaan. Sen pienet, valkoiset kukat kuulemma tuoksuvat huumaavasti.

Star canary

Ulos talviunesta

Verililjapuun tymäkän kissanpissan hajuinen kukka :-D

Miten sitä on aina näin kädetön talven jäljiltä. Vähän väliä täytyy muistella, mitä tähän aikaan vuodesta pitikään tehdä, kun on viimeiset 6 kk vain istunut pimeässä kudin kädessä. Parempi puolisko fiksuna miehenä kehotti kirjoittamaan asiat ylös, mutta johan mä olen aiheesta blogannut 14 vuotta, enkä siltikään muista, vaikka omia blogimerkintöjäni keväisin luenkin.

Nytkin olen muina naisina ostanut salaattia kaupasta, vaikka kasvihuoneessa kasvaa mizuna ja sinappi, nyhtänyt keittiön ikkunalla olevaa kaupan basilikaa ruokiin, vaikka kasvihuoneessa kasvaa monenlaisia ihania yrttejä, ja huokaillut kesäkeittiössä pizzan äärellä, että oispa rucolaa, vaikka sitä on ollut tukkokaupalla 15 metrin päässä.

Mutta kasvimailla itää jo ja kasvihuoneessa on tomaatin, tomatillon ja paprikan raakileita. Luumu- ja päärynäpuissa pörrää mehiläisiä, jotka välillä piipahtavat marjapensaissakin. Kylmistä öistä huolimatta kaikki esikasvatetut kukat ovat ulkoruukuissa hengissä, ja vuohenputki valtaa tonttia ennennäkemättömällä vauhdilla. Talviturkit heitettiin yllättävän lämpimässä vedessä pari viikkoa sitten, joskin sen jälkeen tehdyt uintireissut ovat olleet nipistelevän kylmiä.

Kunhan tästä vielä tekee pyöräilyreissun Kangasalan Paakariin lohileivälle, niin voi julistaa kesän alkaneeksi.

Kauden yrtit ja puut

 

Kun yrität kuvata yrttejä apulaisen kanssa...

Mikä sen parempaa kuin saada käsiinsä paketti jonka päällä on varoitus: sisältää eläviä kasveja. Tällä kertaa paketista tuli huumaava sitruunaverbenan tuoksu ennen kuin ehdin sen edes aukaista. Kokon puutarhan yrtit olivat hienossa kunnossa ja melko muhkean kokoisia, joten hankintahinnan kirpaisu unohtui. Multaakin haettiin peräkärryllinen lisää, joten sain tänään siirrettyä yrtit isompiin ruukkuihin. Nyt sitten vaan odotellaan, että jostain saisi tuoretta, kokonaista kalaa halsteriin. Pari nieriäfilettä ehdittiin jo halstrata, mutta omien yrttien puutteessa käytettiin kaupan versioita, eikä niissä makua paljoa ole. 

Lopun päivää aion pelata kasvitetristä, eli siirrellä ruukkuja ja potteja paikasta toiseen. Kasvihuone pitää järjestää uusiksi, jotta siellä pääsee joten kuten kulkemaan, ja ulkona pitää siirrellä ruukkuja parempiin asemiin, jotta niihin saa tehtyä asetelmat - kasvihuone kun pullistelee kukantaimista. Taimet tosin saavat olla kasvihuoneessa vielä pitkään kylmien öiden takia. 

Arboretumia tekisi kovasti mieli kasvattaa. Viime vuonnahan sinne muutti kasa pähkinöitä; tänä vuonna tavoitteena on löytää jostakin sinne sulkaharmaaleppä, jolla on kauniit, sulkamaiset lehdet. Toinen uusi asukki voisi olla pilvikirsikka ihan vain sen kauniin syysvärin vuoksi. Tosin googlettaessa tuli vastaan, että se lasketaan vieraslajiksi. No, mahtaakohan tuo mitenkään täällä erottua lupiineista, jättipalsameista ja supikoirista :-/

Nytkö se alkaa?

 

Tämänvuotisen viljelysvapaan viljelyspäivä koitti tänään, 9 päivää myöhemmin kuin normaalisti. Yöpakkasia on edelleen, joten maa on kylmää ja osin jopa roudassa. Ei ole hirveästi innostanut ruveta pakastamaan siemeniä kasvimaalla. Mutta kyllähän sään on nyt ruvettava lämpenemään, muutenhan tämä kasvukausi menee ihan  puihin.

Viikonloppuna ahkeroin tomaatit, chilit ja paprikat loppusijoitukseensa. Muutama chili ja paprika täytyi saksia, kun näyttivät enemmänkin köynnöskasveilta kuin capsicumeilta, mutta eivät tuntuneet ottavan siitä nokkiinsa. Ilahduttavasti taimilaatikoiden uumenista löytyi Honeybeetä ja Sugar rush stripeya. Olin jo ehtinyt unohtaa moisia kylväneeni. Peliväline vaan loppui harmittavasti kesken, kun 24 x 40 l multaa ei riittänyt ihan kaikkiin ruukkuihin, mutta Luigi della Casa lupasi hakea tänään uuden setin lisää, jotta vaimo pääsee jatkamaan harrastusta.

Tämä päivä menee siis kasvimaiden kimpussa ja huomiselle mietin pihalammen ojan avaamista ja kameleonttilehden istuttamista lammen rannalle, kun se kuulemma pärjää Suomen luonnossa ihan itsekseenkin. Eilisen vietin ikkunoita ja verhoja pesten ja siinä samalla mietin viikon agendaa. Verhoja pyykkinarulle ripustaessa silmät osuivat kasvihuoneen takana olevaan pottivuoreen, joten sitä pestessä se loppuviikko sitten meneekin, joskin siskon kanssa suunniteltiin Tampere-päivää perjantaille (kenkiä, kynsilakkaa ja hajuvettä - kaiken tämän mullassa möyrimisen jälkeen tarvii tuntea itsensä naiseksi). Uhosin Luigille, että viikonloppuna korkataan kesän uimakausi, kun ehkä tarkenee olla sekunti pelkät uikkarit päällä.

Oiskohan se nyt sitten täällä, kevät :-)

Orvokkigate

Ei olisi pitänyt valittaa Bauhausin pliisunvärisistä orvokeista, sillä nyt orvokkeja ei ole missään. Tokmannilta haettiin multakuorma ja samalla silmäilin orvokit. Niitä oli pieni pöydällinen ja kaikki valkoisia. Viikon päästä ei ollut enää niitäkään, joten kätevä emäntä suuntasi Rustaan. Siellä oli pienikukallisia, oranssi-violetteja amppeleita kärryllinen ja pari six-packia pienikukallisia keltaisia. Ei siis mitään, mikä olisi sytyttänyt. Missä kaikki suurikukalliset ja värikkäät? No, Tampereen keskustassa asuva sisko tietysti lesoili nähneensä Opuntiassa voimakkaanpinkkejä orvokkeja, mutta sitä näköjään edelleen on niin 80-lukulainen, ettei vappubrunssin jälkeen tullut mieleenkään käydä katsomassa onko Opuntia vappuna auki. Koska oishan se ollut.

Toisaalta hyväkin, etten orvokkeja ole vielä saanut, sillä tänään oli lumi maassa, ja koko viikoksi on ennustettu niin hyytävän kylmää säätä, ettei orvokit siitä selviäisi. Eikä niitä voi kasvihuoneeseenkaan laittaa yöksi turvaan, kun kasvari on tupaten täynnä. Siirsin tomaatit, chilit ja paprikatkin kasvihuoneeseen, joskin ovat vielä pienissä esikasvatusruukuissaan, kun keli on liian kylmä niiden siirtämiseen loppusijoituspotteihinsa. Alkoivat sisällä olla jo niin säälittävän hailuja, ettei niitä enää uskaltanut huonossa valossa pitää.

Sähköstä maksetaan edelleen järkyttävää hintaa (aiemmin koko vuoden sähköt ovat olleet tonnin luokkaa; nyt 4 kk:n sähköt 1673 €, kiitos vaan, Helen), mutta siltikin sähkölämppäri puhisee kasvihuoneessa – tänään jopa keskellä päivääkin, kun on niin järkyttävän kylmä. Onneksi en valkannut tätä viikkoa kesälomaksi, sillä en olisi tarjennut edes ikkunoita pestä. Ens viikon pitäisi olla paljon lämpimämpi, tosin ennusteet ovat näyttäneet jo pitkään aina seuraavalle viikolle lämpenevää. Ei oo lämmennyt.

Kasvimaat odottavat vielä kylvämistä. Siemenet ja muistiinpanovälineet ovat lähtökuopissaan kodinhoitohuoneessa, mutta taitaa mennä kylvö viikonlopulle.

Lyhenevät keväät

Ihan vinksalleen on vuodenajat menneet nykyään. Syksyä on tammikuuhun asti, sitten tulee talvi, jota kestää huhtikuun puoliväliin, eikä keväälle jää kuin pieni siivu toukokuussa. Just, kun kevät olisi sitä kaikkein parhainta (ja kiireisintä) aikaa!

Koti pullistelee esikasvatteista, jotka viime viikolla pääsivät vasta ensimmäistä kertaa kasvihuoneeseen. Normaalisti pääsevät jo alkukuusta tai jopa maaliskuun puolella, mutta nyt on ollut liian kylmää ja lumista. Kukkiakaan en ole päässyt ruukkuihin kylvämään, sillä lumi ja jää on estänyt peräkärryn saamista ulos autokatoksesta, joten ei olla päästy hakemaan multakuormaa.

Sen verran olin kaukaa viisas, että otin ekaksi kesälomaviikoksi toukokuun toisen viikon. Viime vuodesta jäi ankara trauma, kun lumisateessa ja paksussa hangessa leikkelin kanukoita toukokuun ekalla viikolla. Nyt ehkä ehtii lumet sulaa alta pois siihen mennessä. Loppuvuodesta täytyy olla vieläkin kauempaa viisas ja aloittaa esikasvatus kuukautta myöhemmin. Jos malttaa. Tuskin malttaa.

Kasvihuoneessa kaalit on jo osittain potitettu isompiin purkkeihin ja yrtit kylvetty ruukkuihin. Kurpitsat alkaa olla sirkkalehdillä ja eilen kylvin kurkkuja ja papuja. Olin onneksi laittanut siemenlaatikkoon muistilapun papujen sirkkalehdillä nautiskelevista lehtokotiloista, joten päätin esikasvattaa pavut. Ensimmäinen lehtokotilo näkyikin jo lyllertävän alapihalla. Kengän alle litsaantui hän.

Orvokeille olisi jo huutava tarve, mutta miten osaakin joka paikassa olla pliisun värisiä orvokkeja. Bauhausista löysin yhden ainokaisen oranssinpunaisen orvokin, mutta eihän sitä yhdellä tee mitään. Toisaalta, linnunruokinta on vielä käynnissä, joten jos nyt vaihtaa ruokinta-automaatit orvokkiamppeleihin, orava käy istumassa ne hengiltä, kuten kolmena edellisvuotena.

Kasvimaan vappukylvöt jäänevät tänä vuonna väliin, kun sisko varasi meille brunssin, mutta voisihan sitä kokeilla vappuaattokylvöjä, jos sää suinkin sallii.

Ja juu, menin sitten taas piipahtamaan kukkakaupoissa ja tuloksena kuvan Beavertail ja Star rose...