Chilit 2022

Ensi vuodelle chef halusi miedompia chilejä, jotta rouvakin pääsee nauttimaan fermentoidusta chilisoosista. Tämän vuoden soosit pohjautuvat Pimientos de padroniin, joka on meikäläisen makuun aivan liian tujakka, sekä ihanaan Cream fantasyyn, joka sekin kärväyttää fermentoituna kielen. Chef löysi Fataliilta miedohkon Archibon, ja koska ahneus iskee aina siemeniä ostettaessa, piti ostoskärryyn vielä laittaa mieto chili Oda ja oranssi peruspaprika Pimiento naranja.

Fataliilla todellakin osataan asiakaspalvelu. Siemenet lähetetään nopeasti, mukana tulee kasvatusopas (ja nyt jopa tarroja :-D) ja kaupanpäällissiemenet, joita on aina jännä testata. Chef ehti jo harmitella, ettei hankkinut mitään tulisempaa chiliä, mutta Fataliilla olivat tämän nähneet kristallipallostaan ja laittaneet ilmaissiemeneksi Pretty purplen, jossa tulisuutta riittää: asteikolla 0-10+++ Pretty purple on 7. Hauska yllätys oli toinen ilmaissiemen, sillä se olikin tomaatti, raidallinen Easter egg.

Pimientosin ja Poblanon siemeniä oli meillä vielä jäljellä, mutta laitoin ne pois, kun Pimientos tosiaankin tekee vain ääritulisia hedelmiä ja Poblano on vähän plaah: osassa hedelmistä on tulisuutta, mutta suurin osa maistuu vain vihreälle paprikalle. Tietysti tämän jälkeen chef kävi Tammelantorin La Negritassa (meksikolainen ruokakoju) ja sai vinkin, että Poblano pitää paahtaa uunissa ja sen jälkeen sotkuttaa kerman kanssa pastakastikkeeksi. Olis voinut kokeilla.

Samaan syssyyn tuli tilattua siemenkauppa.comista härkäpapua ja salkopapua, kun ne olivat lopussa, ja lisäksi vielä muutama pussillinen kesäkukkien siemeniä. Leijonankita jäi vakiokukaksi jo ensikokeilemalta. Kukki runsaasti ja pitkään, ja sen kukat ovat syötäviä!

Seuraavaksi jännitetään tuleeko Exotic gardenin tilaus ikinä (ja puuttuuko siitä taas osa tilatuista sipuleista) ja missä vaiheessa Croatian Seeds -tilaus kolahtaa postilaatikkoon.

Kahden kuukauden kuluttua alkaakin sitten esikasvatus!

Ei sittenkään sumakki

 

Jouduin taas pikaisesti käymään vanhalla toimistolla ja päräytin bussilla salamarakkauteni ohi. Totesin, että ei se kyllä sumakki ole sitten millään. Sumakilla (kuvassa) on lyhyemmät lehdet ja punainen syysväri.

Sittemmin eteen tuli artikkeli Ilolan arboretumista ja siellähän se minun rakkauteni oli: amerikanjalopähkinä. Tosin vastaan tuli googlessa myös japaninjalopähkinä ja mantsurianjalopähkinä, jotka ovat talvenkestävämpiä ja omaan silmääni tismalleen saman näköisiä kuin jenkkiversio. 

Google paljasti myös, että mantsuriaa saisi tälläkin hetkellä kahdella kympillä Lempäälästä :-0 Ai herramunjee, miten mä nyt tästä Lempäälään yhtäkkiä päräytän! Taimisto ois vielä syyskuun auki! Keväällä siellä olisi ollut tarjolla myös ihanaa saarnivaahteraa, jota jo 20 vuotta sitten ihmettelin Tampereen Kalevassa. Siinä on keväällä hurjan hienot pinkit huiskilokukinnot.

Pakko saada omaan arboretumiin kumpikin – joskin ne vie hurjasti tilaa, joten mahtuvat vain alapihalle, jossa temmeltävät kauriit ja rusakot. Täytyy keksiä pomminkestävä panssari niiden ympärille.

Voisin kyllä japaninsiipipähkinänkin ottaa. Kesällä näin jättikokoisen sellaisen ja se oli silmiinpistävän hieno pitkine norkkoineen. Eikä sen taimet maksa kuin kympin :-0 Missä maailmassa mä oikein olen elänyt, kun on jäänyt kaikki nämä upeat - ja halvat - pähkinät huomaamatta!

No, ei huomiokyky ihan ole kadonnut. Toissa päivänä olin koirien kanssa pihalla, kun alkoi kuulua kurkien ääntä, ja siitä alkoikin melkoinen show. Ensimmäinen aura oli valtava, ja sitä seurasi 4 vähän pienempää. Hetken ehti olla rauhallista, kunnes talon toiselta puolelta alkoi kuulua kurkien kirahtelua. Siellä meni vieläkin jättimäisempi aura, ja taas 4 pienempää perässä. Ehdin jo sisälle vaihtamaan multaisia housuja, kunnes piti pikkareisillaan sännätä ulos katsomaan talon yli pyyhältävää, kaikista suurinta auraa. Ehdin arvella, että auroissa oli kaikkiaan 2000-3000 kurkea, mutta kun laskin ensimmäisestä aurasta otetusta kuvasta 1200 kurkea, täytyi korottaa arvio 5000-6000:een. Vau. Näky oli niin mieletön, että unohdin alkaa itkeä kurkien (ja sen myötä kesän) perään.

Toinen huomio on se, että rosmariini rakastaa kasvihuonetta. Olen aina luullut, että se viihtyy paremmin ulkosalla, mutta katso millaiseksi pöheiköksi kasvoi keväällä 10-senttisenä ostettu taimi kasvihuoneessa (ja juu, meillä on uusi pesukone):

Mutiloidut chilit

 

Kyllä maailmassa on ihania naisia! Kun uhosin blogissa heittäväni chilit autotalliin talvetukseen, iki-ihana Merja viestitti Instagramissa (tämän blogin kommentoinnissa on kuulemma ongelmaa, vaikka asetukset ovat entisellään. Yritin nyt resetoida ne.), ettei chilejä kannata autotalliin haudata, vaan tuoda sisälle. Antoi ohjeet ja laittoi ystävällisesti vieläpä havainnollistavan kuvankin, miten homma oikeasti tehdään.

Oksasakset ja puukko kädessä lähestyin Cream fantasyjä ja aloitin mutiloinnin. Ensin saksin oksat n. 30 cm:n korkuisiksi tapeiksi. Sitten kumautin juurakon pois roskakorista ja sahasin sen niin pieneksi paakuksi, että sen voi tunkea 20-senttiseen altakasteluruukkuun. Melkoinen homma, kun Cream fantasy oli kauden aikana ehtinyt täyttää koko roskiksen juurillaan. Asiaa ei helpottanut 7-kuinen puutarha-apuri, joka kävi varastamassa juuripaakkuja leikkeihinsä.

Sain kuin sainkin Creamit mahdutettua altakasteluruukkuihin (ruukkutyyppikin tuli vinkkinä Merjalta). Nyt ne ovat kodinhoitohuoneessa karanteenissa, kunnes käy ilmi, ettei niistä tule öttiäisiä muualle huoneistoon. Mullasta möyrivät tuhatjalkaiset eivät kuulu suosikkeihini, hrrr...

Tämän myötä kasvukausi alkaa olla lopuillaan. Eilen tyhjensin kasvihuoneen, kun kasvit alkoivat olla jo kovin kellastuneita, ja tomaateista tupsahteli homeitiöitä ilmaan. Kasvimaat alkavat olla tyhjät, joten niistä ei ole huolta, muuta kuin että syyskylvöt täytyy ens kuussa tehdä. Muutama yrttiruukku on vielä ulkona. Täytyy katsoa, saisiko nekin jossain talvetettua.

PS. Ahdistavaa olla taas pörssiyhtiössä töissä. Ja vielä insinöörifirmassa! 

PPS. Ahdistavaa käydä kampaajalla. Kampaaja kysyi paremmasta puoliskostani, että oliko tuo sun poikasi! Olen toki vanha, mutta en sentään niin vanha!

Liköörin syytä kaikki

Erikoisen muotoiset tai väriset tomaatit harvoin ovat mistään kotoisin, sillä niiden jalostuksessa on tähdätty vain ulkoisiin asioihin, maun jäädessä jalkoihin. Hyvänä esimerkkinä tämän kesän uutuuskokeilu Vernissage pink, raidallinen, vaaleanpunainen tomaatti, jonka maku on kovin mieto ja tekstuuri jauhoinen. Toinen kammotus on Indigo rose, mustanpuhuva tomaatti, josta ei makua löydy, vaikka kuinka pureskelisi - ja pureskella sitä saakin, kun sen kuori on niin vahva.

Poikkeuksia varmasti on, kuten kaunis keltaisenoranssinpinkinkirjava Ananas, joka on järisyttävän hyvä maultaan. Pyrin kuitenkin välttämään friikkitomaatteja, kun en halua ottaa riskiä, että kasvihuoneessa kasvaa pelkkää selluloosaa.

Tänä kesänä on kuitenkin pistänyt silmään muutamastakin eri lähteestä vihreänkirjava tomaatti Irish liqueur, jota moni on kehunut tosi maukkaaksi. Täytyihän se sitten googlettaa. Ensimmäinen osuma tuli Egyptistä, mutta toinen pikkuisen lähempää, eli Kroatiasta (no joo, päädyin myös jollekin irlantilaiselle viinasivustolle). Piti sitten avata sekin Pandoran lipas.

Herraisä sentään, mitä tomaatteja Croatian seeds tarjoaa! Sivukaupalla kaikenlaisia tomaatteja mitä ikinä kuvitella saattaa ja vielä vähän päälle. Lajikkeista 99,9% on sellaisia, mistä en ole ikinä kuulutkaan, Putinista Monkey’s assiin (well, same but different). Irish liqueurin lisäksi toivelistalle lennähti heti Zapotec ananas ribbed, kaunis costoluto-tyypin tomaatti, jossa toivottavasti on samaa hyvää makua kuin perus-Ananaksessa.

Kävin myös katsomassa loputkin heidän siemenvalikoimastaan, ja herraisä x 2, mitkä chilit siellä oli! Sivukaupalla toinen toistaan erikoisempia lajikkeita, joista vain muutama Fatalii-alkuinen oli tuttu. Harmi vaan, etteivät antaneet scovillen asteikkoa tms. josta olisi voinut päätellä tulisuuden. Hot tai very hot ei paljoa kerro.

No, chilit tilaan jatkossakin Fataliilta, mutta kyllä mä tuolta tomaatteja nappaan ja paprikaa kans. Ehkä kokeilen vielä kerran Red noodle -papuakin, vaikken sitä Jungleseedsin siemenistä saanutkaan kasvamaan.

Tämän vuoden tomaattisato on ollut ihan hyvä. Costolutot tuottavat yllättävän vähän satoa, eivätkä itäneetkään kunnolla, kun taas Chocolate cherry pukkaa valtavan määrän satoa ja siinä on hyvä sokerin ja hapon tasapaino. Muutkin tomaatit ovat pärjänneet hyvin, kuivasta ja kuumasta kesästä huolimatta, ja satoa saa kantaa keittiöön kilokaupalla joka toinen päivä.

Chilien fermentointi vakuumissa

 

Chilien vakuumifermentointiin ei tarvita kuin ne chilit, suolaa, vakuumipussi ja vakumoija.

1. Pilko chilit ja punnitse ne.
2. Lisää chileihin suolaa 2-3 % niiden painosta. Suolaa täytyy olla vähintään tuo 2 % painosta, jottei chileihin kasva ei-toivottuja bakteereja. Meillä käytetään hienoksi jauhettua merisuolaa.
3. Laita chili-suolaseos vakuumipussiin ja vakumoi se. Jätä pussiin reilusti tilaa, kun a) omat chilit tuppaa olemaan meheviä, eikä vakumointi onnistu, jos pussin suulle jää nestettä ja b) fermentoinnista syntyy kaasuja, joten niillekin pitää jättää tilaa, jottei koko sörsseli räjähdä.
4. Jätä vakuumipussi huoneenlämpöön vähintään kahdeksi viikoksi. Pussia kannattaa hölskytellä fermentoinnin alussa, jotta suola leviää chileihin tasaisesti.

Jos haluat varmistua, ettei fermentoiduissa chileissä elä ylimääräisiä mömppejä, kuten botulismia, kasta seokseen pH-liuska. Onnistuneen fermentoinnin pH on alle 4,6.

Chilit säilöön neljällä tapaa

 

Tällä kaudella koeponnistettiin chilien esikasvatuksen aikaistaminen reilulla kahdella kuukaudella. Sen sijaan, että chilit menisivät esikasvuun normirytmin mukaan tammikuun alussa, laitoinkin ne multiin jo lokakuun lopussa. Kasvivalon alla taimista tuli komeat ja rehevät, mutta kyllähän niitä joutui kevään mittaan saksimaan useamman kerran, jotta mahtuivat yhtään mihinkään. Tänä vuonna kylvän ne joulukuun alussa. Ehkä sitten kasvu osuu nappiin.

Kauden yllättäjä oli Fataliin Cream fantasy. Tuottaa aivan järjettömän määrän satoa ja maku on kerrassaan ihana: hedelmäinen ja voimakas, ei liian tulinen ja jättää suuhun mukavan jälkimaun. Ehdottomasti jatkoon! Olisin ollut pulassa moisen satomäärän kanssa, mutta onneksi parempi puolisko on jo pidemmän aikaa tutkinut chilien jatkokäsittelyä, joten kaikki hedelmät saadaan talteen, tavalla jos toisellakin.

Poblanoja kuivasin ja kuivaamisen myötä niiden nimi muuttuu mystisesti anchoksi. No, nyt on puoli purkkia anchoa kaapissa. Järjettömän tuliset Pimientos de padronit chef heitti maustettuun etikkaliemeen. Minä pilkoin ja pakastin kulhollisen Cream fantasyä ja Pink habaneroa. Niitä on helppo talven mittaan lisätä patoihin, keittoihin ja wokkeihin (oikeasti tuo taivutettaisiin wokeihin, mutta en vaan pysty).

Koska chef on tänä vuonna hurahtanut hapattamiseen, eli hienommin sanottuna fermentointiin, on meillä talven aikana fermentoitu kaupan chilejä ja surautettu niistä chilisooseja. Edelleen tehdään vastaavaa, mutta omista chileistä. Tölkkien ja purkkien kanssa meillä ei puljata, koska kaikki tölkit ja purkit on täynnä sieniä ja kurkkuja, joten chef heittää fermentointikamat vakuumipussiin, jolloin kuulemma pärjää vähemmällä suolamäärällä. Prosessissa tulee hyvin esiin kaupan ja omien chilien ero: siinä missä kaupan chilit lötköttelee rauhassa vakuumissaan, alkaa omat chilit pullistella kaasuissaan jo päivässä!

Koska kuulemma lactobacillus kuolee pakastamisen aikana, voi fermentoidut kamat huoletta heittää pakkaseen, eikä tarvitse pelätä, että ne räjähtää siellä. Niinpä ehdotin chefille, että fermentoidaan suurin osa chileistä, kun niitä voi sellaisenaan käyttää mihin vaan – myös chilisoosiin. Raakana pakastetuista chilestä ei kuulemma voi tehdä chilisoosia, sillä ne eivät enää lactobacilluksen poismenon takia fermentoidu. Nyt on keittiössä useampi jättepåse chilejä tekeentymässä (kts. kuva). Jahka ne ovat fermentoituneet, laitetaan ne rasioihin ja pakastimeen.

Mutta vieläkin chilejä tulee kasvihuoneesta! Seuraavaksi ajateltiin kylmäsavustaa niitä ja sen jälkeen fermentoida osa ja kuivattaa loput. Onkohan meillä talvella yhtäkään ruokaa, jossa ei olisi chiliä…

Annoin chefille tehtäväksi tutkia, mitä chililajikkeita haluaisi ensi kesänä kasvavan. Nyt meillä on paljon hedelmäisen makuisia, joista tulee mahtava soosi, mutta voisi niitä paprikankin makuisia kasvattaa – tosin määrä on pidettävä maltillisena, sillä ens vuonna tullee Cream fantasyä taas ämpärikaupalla.

Ajattelin testata myös chilin talvettamista. Sopivaa tilaahan meillä ei ole ja sisätiloissa iskee chiliin takuuvarmasti vihannespunkki, mutta leikkaan yhden Cream fantasyn tapeiksi ja paiskaan kameleonttilehden kanssa autotalliin. Jospa ne kumpikin lähtisivät keväällä kasvuun. Samaa konstia kokeilen laakerillekin, sillä olen saanut laakerista kasvatettua tänä kesänä muhkean pensaan, enkä halua heittää sitä hukkaan.

Ai niin! Loppukaneettina kanssafermentoijille: fermentoikaa luomusitruunaa! Härregyyd, että tulee hyvää. Paljon sitruunaisempaa ja raikkaampaa kuin kaupan säilötyt sitruunat. Kun fermentoidut sitruunat säilöö öljyyn, saa öljystä ihanaa sitruunakastiketta pastaan ja salaatteihin.

Karmea kaalivuosi

 

Kaalit ovat olleet kasvimaan luottokasvit siitä lähtien, kun hoksasin esikasvattaa ne kasvihuoneessa sen verran isoiksi, ettei kirppojen hampaat niihin enää pysty. Aina kesän ajan kasvihuoneessa on ollut kyssäkaalin taimia valmiina paikkaamaan kasvimaiden tyhjiä kohtia. Vaan ei tänä vuonna.

Tokihan se oli tiedossa, ettei kaalit pidä helteistä, vaan kasvavat komeiksi ja maistuvat hyviltä vain viileinä kesinä, mutta siltikin tämä kasvukausi yllätti. Parsakaalit kasvoivat parikymmensenttisiksi ja sitten tekivät peukalonpään kokoisen kukinnon. Eikä niistä sen enempää irronnut, vaan kuihtuivat pois.

Kyssää saatiin kokonaiset 3 kpl. Kovin pieniksi jäivät, eivätkä kaikki taimet edes jaksaneet kasvimaalla kasvaa. Kasvihuoneessakin vain kellastuivat ahkerasta kastelusta huolimatta (no, kyllä niitä pari pottiinsa hukkuikin). Jokin ihme iili on jo usempana vuonna ollut kasvattaa punakaalta. Viime vuonna sain sen viimein itämään, mutta se kasvatti pitkän varren ja siihen ihme hörsylää, eikä kerinyt lainkaan. Tänä vuonna näytti hyvältä, sillä punakaali kasvatti komeat lehdet, mutta ei se keri sitten millään. Ens vuonna en enää punakaalta kylvä.

Vanha kunnon suippokaali sentään suipotti komean kerän ja ehdittiin jo haaveilla grillatusta kaalista ja coleslawsta. Mutta jösses sentään, minkä määrän toukat kakkaa! Kaalta sai kuoria usean kerroksen, ennen kuin löytyi kakaton ja toukaton kaalinpää. Kyllä siitä kahdelle riittää yhteen annokseen, joten päätettiin heittää suippo huomenna grilliin.

Sauvajyväsen vinkkaama Red russian -lehtikaali oli ainoa syyskylvökasvi, joka iti ja se tekee edelleen komeita lehtiä. Siitä ollaan saatu satoa pakastimeen asti. Kevätkylvöversio sen sijaan päätyi lehtokotiloiden ruokapöytään. Cavolo nerosta ei saatu ainoatakaan lehdykkää, sillä sekin tuli täyteen toukkia ja kotiloita.

Kaalikatastrofin lisäksi tämä kasvukausi on ollut ötököiden valtaama. Jopa pelargonit on rei'itetty, ja eilen kun olin laittamassa valkosipulia ruokaan, löytyi sipulista 3 toukkaa. Missä ne mun lintuni ovat! Taas useammalla satasella ruokin niitä koko talven, mutta siltikin jättivät pulaan ötököiden kanssa. Olisi ollut pulleita toukkia tarjolla kokonaiselle lintuparvelle. Rastaat sen sijaan käyvät uskollisesti nakuttamassa lehtokotiloita betonilaatoille, joten saavat anteeksi sen, että tyhjensivät mun Härkätien herkkuni.