sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Going Nepalese

 

Jossain mielenhärössä vannoutunut Assam-ihminen tilasi Take T:ltä nepalilaista teetä, liekö syynä teen nimi: Nepal Sundarpani Red Cherry. Mikään, missä mainitaan kirsikka, ei voi olla pahaa. Eikä ollutkaan! Jännän kukkea tee, kerrassaan erikoinen makuelämys (ei kuitenkaan niin erikoinen kuin kyseisen kaupan Formosa Honey Black, joka saa makunsa siitä, että heinäsirkat syövät teepensaan lehtiä. Ja varmaankin mesikastelevat ne, kun maku on hunajainen). Teepurkkien pohjien häämöttäminen sai aikaan uuden teetilauksen, ja mukaan lähti pari uutta nepalilaista makua: Nepal Sundarpani Red Panda ja Nepal Sundarpani Flowery Red Fruit. Kukkeita kuulemma kumpainenkin. Näin sitä vanhalla iällä maku näköjään muuttuu.

Mutta kyllä siltikin vanha vielä hyvän erottaa huonosta. Oli melkoisen hämmentävä kokemus olla tiimin kanssa hyvässä tamperelaisravintolassa joululounaalla, kun tarjolla oli paahdettuja porkkanan ja punajuuren paloja, joista oli maku unohtunut keittiöön, selkeästi kaupan makuista sienisalaattia, jauheesta tehtyä pottumuusia, pakasteturskan fileitä ja jänteisiä possusiivuja. Jälkkäriksi pieni kippo jotain moussea, pieniä juustosiivuja ja Julia-konvehteja. Aivan kuin jossain työpaikkaruokalassa, paitsi että 42 €/hlö, kiitos. No, täytyy käydä paikkaamassa kirvelevää kokemusta Paakarin joululounaalla, jossa rahoilleen todellakin saa vastinetta.

Esikasvatussesonki alkoi vanhalla tutulla "onko näitä näin paljon, mihin nää kaikki mahtuu" -meiningillä. Yritän kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa ja karsia taimien määrää, ennen kuin homma riistäytyy käsistä (joopa joo...). Lisäksi täytyy huomioida tuo helkkarin sähkölasku, kun ei enää ihan niin surutta voi huristaa sähkölämmitintä kasvihuoneessa sitten toukokuussa. Voin joutua pitämään kasveja sisätiloissa normaalia pidempään, joten sekin suosisi pienempää taimimäärää.

Mitäs sitten multiin meni? Chilit Numex twilight, Cream fantasy, Sugar rush stripey, Aji mango, Aji guyana ja Pretty purple; paprikat Naranja, Siberian bonus ja iki-ihana Zazu, sekä munakoiso Wild boar ja tomatillo Verde. Kyllä niistä parit salsat ja babaganoushit saa. Siis sitten elokuussa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Pehmosoppa

Iki-ihana Epätrendikäs ruokablogi julkaisi avgolemono-sopan ohjeen. Ohje vaikutti niin eksoottiselta, että olihan sitä kokeiltava. Soppa oli loppujen lopuksi yllättävän helppotekoinen ja maku aivan ihana: pehmoisen kermainen ja piristävän sitruksinen. Parempi puolisko huokaisi, että juuri tällaisista keitoista hän tykkää, joten resepti meni kirkkaasti jatkoon. Ehkä seuraavaan versioon tujautetaan joukkoon hitunen chiliä tuomaan lämpöä – sattuneesta syystä kun chiliä meillä on varastot pullollaan.

Sattunut syy

Seuraavaksi koekeittiön tulille menee River Cottagen kurpitsakakku, kun Lidlin Italia-viikoilla tuli sopivasti pussillinen amarettokeksejä vastaan.

Puutarhassa on siirrytty mutavaiheeseen, sillä jokapäiväinen sade on saanut nurmikon rullautumaan jalkojen ja tassujen alta. 11-kertaiseksi (!) noussut sähkön hinta estää jouluvalojen ripustamisen, joten sitäkään iloa ei pihalla ole. No, investoitiin uuteen lämpökompostoriin, joten sitä voi paremman puutteessa käydä ulkona taputtelemassa, ja sen innoittamana kävin leuhkasti tekemässä kompostointi-ilmoituksen jäteyhtiölle: nyt on 440 litraa kompostitilaa tässä huushollissa.

Valona tunnelin päässä on se, että 2,5 viikon päästä aloitetaan esikasvatus! Chilit, paprikat ja munakoisot tyrkätään multiin, ja yritetään sietää helkkarin ahdistavaksi osoittautunutta työpaikkaa, koska sen avulla saa maksettua kasvivalon käyttämän sähkön. Laiha lohtu…

perjantai 30. syyskuuta 2022

Pulkkosieniä ja päärynöitä


Viimein alkoi lähimetsässä kasvaa sieniä: koko helkkarin paikka pullistelee nyt pulkkosienistä (myrkyllisiä). Niitä on ihan joka paikassa läjäpäin. Että se siitä meidän sienikaudesta. Viime viikonloppuna piipahdettiin naapurikaupungin puolella päivälenkillä, ja siellä ne sienet sitten piilivät. Tosin suurin osa sielläkin oli ei-ruokasieniä, mutta joukosta löytyi myös useampi parhaat päivänsä jo nähnyt männynherkkutatti ja kehnäsieni. Muutama hyväkuntoinen kehnäsieni saatiin kuitenkin saaliiksi ja kyllähän ne hyviltä maistuivat pannun kautta paahdetun kurpitsan (Musquée de Provence) kanssa pyöräytettyinä.

Päärynöistä opin uutta ihanan River Cottage great salads -kirjan kautta (kiitos kaimalle kirjavinkistä). Päärynät siis ihan tosiaan pitää kypsyttää sisätiloissa eikä puussa, sillä ne kypsyvät ytimestään päin, jolloin kuori säilyy pitkään kovana, mutta ydin voi olla jo mätää muhjua. Tämän olen todistanut myös omista päärynöistä, jotka onneksi muuttavat kuorensa väriä kypsyessään. Ens vuonna olen jo paljon viisaampi päärynäsadon kanssa – mikäli sellaista tulee. Maku on päärynöissä erinomainen.

Postilaatikkoon on jo tupsahtanut ensi vuoden siemenet. Parempi puolisko kysyi Fataliin Jukalta, mikä olisi hyvä sisaruschili Cream fantasylle, ja Jukka kehotti kokeilemaan baccatumeja. Niinpä tilasin Aji mangon ja sorruin myös Sugar rush stripeyyn, vaikka se onkin meille liian tulinen. Muttaköö on niin nätti. Chilit tulivat nopeasti postilaatikkoon ilmaissiementen Numex twilightin (on kuulemma enemmän koristechili kuin syötävä) ja kirsikkatomaatin Dr. Carolynin kera.

Samoin suht. nopsaan tuli Chili shop 24:n siemenet Saksasta. Tilasin Aji Gyuana -chiliä, Bumblebee- ja Chocolate cherry -kirsikkatomaatteja, korianteria, shisoa, kesäkurpitsaa, tomatilloa ja ihanalta tuoksuvaa sarvileukoijaa, kun se oli alennuksessa. Kaikki nämä plus se Fregola-pasta ja kilo masa harinaa postituksineen oli alle 36 €. Ei huono hinta, kun nykyään Nelsonin Iznikeistäkin saa pulittaa yli 6 €/pussi.

torstai 15. syyskuuta 2022

Sitä oikeaa etsimässä

Brexit sinkautti koko puutarhaikänsä Briteistä siemenet ostaneen turaajan avoimille siemenmarkkinoille. Toisaalta hyvä niin, sillä lajikevalikoima on muualla Euroopassa erilainen kuin Briteissä, joten olen päässyt tutkimaan tarjontaa ja googlettamaan lajikkeiden ominaisuuksia ja miettimään, mihin kannattaa rahansa sijoittaa.

Kotimaata en tietenkään ole unohtanut, vaan tilauksia on suhannut Fataliille, Siemenvesalle, Siemenkauppa.comiin, Korpikankaalle, Exoticille, Hyötykasviyhdistykseen ja Siementarhaan, ja fyysisesti pankkikortti on vilahtanut Tokmannilla ja Pirilässä (meillä on se, jee!!!). Mutta kun ne suvipihat, nelsongardenit ja huonosti itävät impectat on niin nähty. Väkisinkin Ulla saa aina uutta -Ulla kaipaa uusia kokemuksia ja makuelämyksiä.

Brexitin tuntumassa vilautin Visaa ranskalaisessa jandlseedsissä, jossa jo pelkästään kurkku- ja kurpitsavalikoima huumasi pään. Viime vuonna lähti tilaus Croatianseedsille, josta löytyi tomaatteja, munakoisoa ja paprikaa, ja siemenet olivat niin tuoreita ja laadukkaita, että itivät erinomaisesti. Joitakin lajikkeita olen tilannut Saksan Amazonilta, kun niitä ei ole muualta löytynyt. Tosin vieläkin olen katkera, kun sieltä ostamani Costoluto di Parma osoittautuikin Costoluto di Firenzeksi, eikä edes itänyt.

Virolaista Seemnemaailmaa moni käyttää, ja siellä näkyykin olevan Seeds of Italyn ihania lajikkeita. Kivistö vinkkasi irlantilaisesta Seedaholicista (miten sitä ei osaa ajatellakaan, että Irlanti on Eurooppaa, eikä brexitöitynyt möhkäle), josta löytyy tutut brittilajikkeet, mutta myös muuta kivaa.

Iso osa siementilauksessa on myös käytettävyydellä. Post-menopause -ihmisellä ei ole kärsivällisyyttä viettää aikaansa huonosti suunnitellulla webbisivulla tai huonosti taksonomisoidulla lajikkeistolla. Mikä ihmeen iili on järjestää tomaatit verkkokauppaan värin tai rungon pituuden perusteella?

Tänä vuonna tilausta ajaa 2 asiaa: chili ja tomatillo. Cream Fantasyä on onneksi vielä (ei saa enää Fataliilta), mutta sen rinnalle kaipaamme toista lajiketta, kun tämänvuotiset Oda ja Archibo olivat pettymyksiä (mauttomia, tulettomia, täynnä siemeniä). Kävin penkomassa Merjan blogin ja sen myötä googletin rocotoja ja Aji Guyanaa. Ja katso, johdatus johdatti ihmisen Saksaan, Chili-shop24:ään.

Sieltä löytyi erilaisia tomatilloja, järjetön määrä chilejä (fiksusti tulisuuden mukaan luokiteltuina) ja kaipaamiani kirsikkatomaatteja. Pöhkönä menin kliksuttelemaan muutakin tarjontaa, muun muassa mausteita, Trofie-pastaa, käsittämätöntä Fregola sarda tostata -pastaa, joka kuulemma on erinomaista kalakeitoissa, masa harinaa, karhunlaukkasinappia… Että jos ihan vaan itselle joululahjaksi. Ja pitäähän Saksaa tukea energiakriisissä, eikö?

torstai 8. syyskuuta 2022

Missä sienet???


Meidän hyvät sienimetsät ovat typötyhjät :-0 En muista tällaista syksyä näillä hoodeilla, ettei edes mitään ö-luokan lahottajaa löydy yhtään mistään. Lähimetsästä ei odotettu sieniä löytyvänkään, kun toissa keväänä sieltä kaadettiin puita ja rangat jätettiin niille sijoilleen, joten siihen meni meidän kuusiherkkusienet. Nyt pikkuhiljaa rankojen lomasta alkaa kasvaa vadelmaa ja haapaa, joten kohta ”metsä” on entistäkin hankalampi kulkea, eivätkä sienet viihdy tiheässä pusikossa.

Yksi mustavahakaspaikka jäi toisessa lähihkössä metsässä samanlaisen kohtelun alle, mutta eipä ole vahakkaita löytynyt muualtakaan. Eikä kehnäsieniä - ei edes kantarelleja tai suppiksia. Yksi lehmäntatti näkyi sunnuntailenkillä, ja kangashaperon alku pilkisti jäkälän lomasta. Siinä kaikki.

Kangasalan Raikku on meidän luottopaikka herkkutateille ja sikurirouskuille, mutta kaksi kertaa ollaan siellä käyty ja täysin tyhjin käsin tultu takaisin. Ei mitään sieniä; ei yhtään mitään. Hirvikärpäsiä sentään on löytynyt kiitettävästi. Onneksi lähistöllä on uimaranta, jossa voi käydä puistelemassa vaatteet alusvaatteita myöten ja hukuttamassa ylimääräiset kyytiläiset tukastaan.

Onhan tämä kesä ollut kuivahko, mutta ei kuitenkaan niin rutikuiva kuin edellinen kesä – ja edellisenä kesänä saatiin kuivuudesta huolimatta tatteja ja mustavahakkaita hyvä määrä. Toki metsä elää omaa elämäänsä, eikä sienille välttämättä enää löydy kumppanuuspuita tai lahotettavaa, ja meilläpäin metsien kaatamiset on lisänneet valoa metsänpohjaan, mikä suosii varvikkoa sienten kustannuksella. Mutta siltikin: ei sienen sientä – eikä edes Raikussa, jossa ei ole metsäkoneet riehuneet.

Viime yö oli ensimmäinen pakkasyö, eikä sadettakaan ole luvattu, joten tuskin tästä sienet enää riehaantuu, varsinkin kun ollaan jo näin pitkällä niiden satokautta. Tällaisiakohan tulevat meidän ilmastonmuutossienikaudet olemaan? Täytyy muistaa tämä vuosi seuraavan kerran kun (jos) hiki päässä pilkkoo litroittain sieniä kuivuriin. Onneksi on vielä purkkikaupalla edellisvuotisia tatteja ja vahakkaita.

PS. Sikurirousku toimii hyvänä mausteena suolaliemissä. Ollaan lisätty sitä hävikkiluomubroiskujen suolausliemiin ja hyvin tulee sikurirouskun aromi läpi jopa grillibroiskussa.

PPS. Kodinhoitohuone toimii nyt kypsytyshuoneena päärynöille, omenille ja kurpitsoille. 3 kuukauden päästä siellä taas kasvaa chilit ja paprikat!

lauantai 27. elokuuta 2022

Satokatsaus: muut

 

Pavut kärsivät tänä vuonna kylmästä keväästä ja kun viimein lähtivät kasvuun, iski lehtokotilot. Vieläkään ne eivät köynnöstä, vaan tekevät palkonsa lyhyiden varsien varaan. Pääasia kuitenkin, että tekevät satoa, koska pavut on helppo heittää pakastimesta keittoihin, ja fermentoituinahan ne ovat käsittämättömän hyviä. Pari settiä ollaan jo fermentoitu ja vielä pari laitetaan lisää, jos satokausi suo. Koska pavut täytyy keittää ennen kuin niitä voi syödä, kärsii fermentointi, koska maitohappobakteerit keittyvät siinä samalla. Chef löysi tähän ratkaisun internetin syövereistä: palanen maitohappobakteeritablettia auttaa fermentoinnin käynnistymisessä. Keltaista Serpedor-papua heitin pikkeliliemeen, sillä joskus pikkelöin litteää, keltaista papua Anellino gialloa ja siitä tuli todella hyvää. Muut pavut ovat pikkelöitynä olleet pettymyksiä.

Härkäpavuista tuli hyvin pieni sato tänä vuonna. Ostin pari vuotta sitten Prisman alelaarista ison pussillisen härkäpavun siemeniä ja mietittiin chefin kanssa, josko ne saisi ens vuonna johonkin kohti pihaa kasvamaan satamäärin, niin ehkä sadostakin jäisi jotain käteen.

Fenkolista ei tullut satoa lainkaan, vaan se kasvoi pitkäksi huitulaksi. Pinaattia saatiin pari kourallista, sillä se kärsi lämmöstä ja alkoi kukkia saman tien.

Valkosipuli selvisi talvesta huonosti ja useampi kylvörivi jäi itämättä. Eivätkä ne itäneet kasvaneet kovinkaan suuriksi ahkerasta lannoituksesta huolimatta. Lisäksi valkosipuleihin pesiytyi toukkia. Muutama kelta- ja punasipuli jaksoi kasvaa, mutta kovin olivat toukkaisia nekin. Ja kun sipulilaatikon tyhjensin mullasta, löytyi sieltä vielä 22 pulleaa kultakuoriaisen toukkaa :-D

Kauden yllättäjä on ollut munakoiso. Joskus koisoa kasvatin, eikä siitä satoa juurikaan tullut, mutta nyt aloitin esikasvatuksen ajoissa, ja niinpä pari ämpäriä suorastaan notkui koisoista. Täytyy ens kaudelle opiskella miten munakoisoa kasvatetaan oikeaoppisesti. Annoin sen vaan munia mielin määrin, mutta pitäisiköhän sitä latvoa, jotta se tekisi isommat koisot? Wild boar teki aika pienet koisot, mutta niitä oli kolmisenkymmentä. Osan paahdoin uunissa ja laitoin pakastimeen; osa taas grillattiin kesäkeittiössä ja blitzattiin babaganoushiksi.

perjantai 26. elokuuta 2022

Satokatsaus: juurekset

 

Helteinen kesä sai perunoiden varret lakastumaan, joten oli aika nostaa potut ylös ja esikeittää ne pakastimeen. Marabel ja Annabelle tekivät melko vaatimattoman sadon, mutta Asparges yllätti. Sitä tuli 1,5 ämpärillistä, ja perunat olivat yllättävän toukattomia ja ruvettomia. Lisäksi niistä lähti kuori kevyesti harjaamalla. 16 annospussia saatiin esikeitettyä ja sitten oltiinkin pulassa, kun satopakastin oli jo piripintaan täynnä. Täytyi lainata pakastustilaa koirien ruokaosastolta.

Puna- ja raitajuuret saivat kasvaa melkein täyteen mittaansa ilman kauriiden väliintuloa. Niitä syötiin alkukaudesta sinihomejuuston kanssa lisukkeena, ja kauriiden ilmestyttyä pihaan loppukaudesta, säilöttiin juurikkaat lindströmeinä. Kauriit suivaantuivat tästä sen verran, että siirtyivät aterioimaan naapurin omenapuille.

Porkkanaa tulee ihan vain muutama kappale ja mietinkin josko niistä tekisi varsisellerin kanssa silppua pakastimeen. Olisi mirepoix valmiina talven keittoja ja patoja varten. Kurjen puutarhalta tilasin varsisellerin taimia, koska halusin nähdä tuleeko niistä mitään ammattilaisen esikasvattamina - itse kun olen onnistunut kasvattamaan vain ohuita tikkuja. Kovin kapoisia ovat nuokin, mutta makua riittää.

Palsternakkaa kylvin syksyllä ja yllättäen se lähti kasvuun keväällä. Tein toki kevätkylvöjäkin. Vielä ovat kovin pieniä, mutta saavat jatkaa kasvuaan ensimmäisiin pakkasiin. Jospa niistä saisi syksymmällä ihanan sosekeiton.