Puintipäivä

On syksyssä niitä kohokohtiakin; meillä lähinnä se päivä, jolloin vastapäinen pelto puidaan, minkä jälkeen me päästään siitä suorinta tietä lähimetsään koirien kanssa. Yllättävän myöhään jamppa puimakoneensa tänne raahasi, mutta oli siinä se hyvä puoli, että kaura oli rankkasateiden jäljiltä laossa, joten jamppa joutui puimaan tosi matalilla säädöillä. Ei jäänyt olkitököjä pistelemään koirien vatsoja.

Samalla tässä voi puida kauden lopputuloksen. Kasvihuoneesta on kannettu kaikki mahdollinen ulos ja osa jo kompostoitukin. Home pöllyää kasvihuoneessa niin, että covidista jääneille kasvomaskeille on käyttöä. Ihan OK sato kuitenkin tuli, vaikka kausi päättyikin lyhyeen, kun kaikki alkoi homehtua.

Chilejä tuli ämpärikaupalla ja niitä on pakastettu, fermentoitu, kuivattu sekä purkitettu etikkaan ja sosepulloihin. Hyvät olivat lajikkeet tänä vuonna. Vanha kunnon Cream fantasy hiukan kärsi auringon puutteesta, joten se ei kypsynyt kovinkaan vauhdikkaasti, mutta sen korvaajaksi Fataliin suosittelema Aji mango kyllä kypsyi. Se on Fataliin mukaan parhaimmillaan kuivattuna, minkä totesimme paikkansa pitäväksi. Mahtavan hedelmäisen raparperinen maku. Sugar rush stripey oli satoisa ja kuulemma erinomainen maultaan. Itse en juurikaan ehtinyt mitään maistaa, sillä kyseinen lajike on hurjan tulinen. Samoin tulta oli Aji Guyanassa, joka oli myös hyvänmakuinen (kuulemma, siis) ja se oli todella satoisa lajike. Osa hedelmistä oli niin isoja, että täytyi oikein miettiä onko sittenkin kyseessä keltainen suippopaprika Zazu. Kerran Espeletteä paprikan sijaan haukanneena osaa jo olla tarkempana lajikkeiden kanssa.

Paprikoihin iski ripsiäinen sellaisella vimmalla, että sato jäi vaatimattomaksi.

Tomaattisato oli OK. Tomaattikastiketta tuli muutama kattilallinen, ja vielä on kourallinen tomaatteja odottamassa syöjäänsä keittiön ikkunalla.

Kasvimaiden sato oli surkea. Juurekset pärjäsivät jotenkuten (paitsi ne kauriiden hampaisiin joutuneet punajuuret), ja lehtikaalta saatiin riittämiin, mutta pavut ja herneet eivät tehneet juurikaan satoa, eikä salaattiakaan saatu kuin vasta elokuun lopussa. Perunoissa virheeksi osoittautui jauhoisen lajikkeen kasvattaminen. King Edward oli hyvä lohkoperuna, mutta esikeiton kautta pakastamiseen se ei sopinut, vaan muhjuuntui 3 minuutin esikeitossa höttösoseeksi.

Hedelmäpuiden kanssa ollaan pulassa. Sävstaholm tekee hurjan sadon, mutta olen istuttanut sen sellaiseen paikkaan, mistä maahan pudonneita omenoita on todella hankala poimia. Muutaman ämpärillisen olen onnistunut mehustamaan ja parit kakut leipomaan. Päärynäkin satoilee urakalla, ja osan olen jo ottanut sisälle kypsymään, koska rastaat alkoivat viihtyä turhankin innokkaasti päärynäpuissa. Lisäksi naapurin mummo on salaa rahdannut meille omia omenoitaan ja luumujaan, joten säilöntäurakkaa on riittänyt.

Kaadettu ja alkukesän kuivuudesta kärsinyt lähimetsä yllätti. Oltiin ihan varmoja, että saadaan heittää hyvästit kuusiherkkusienille, kun puita oli niin raa’alla kädellä vedetty nurin, mutta niin vain alkoi sieniä ilmestyä pari viikkoa sitten sinne tänne. Isompi yllätys oli se, että seuraavaksi lähimmässä metsässä kasvoi kunnon määrä sikurirouskuja, mitä siellä ei aiemmin ole ollut. Ollaan siis syöty hyviä sieni-rameneita ja -pizzoja.

Pakastimet ovat täynnä ruokaa hankalasta alkukaudesta huolimatta. Nyt sitten odotellaan sitä vuoden haikeinta päivää, kun kurjet nousevat siivilleen ja vievät kesän mukanaan. Söderfjärdenissä niitä onkin jo tuhansittain.  Sen jälkeen keskityn tähän.

PS. Olkikukat on ihania (kuvassa Kukkatarhurien Salmon rose)! Kasvatin niitä ekan kerran tänä kesänä ja ihastuin niiden kauneuteen ja rapinaan. Täytyy keväällä kylvää niitä ihan urakalla.

Sadonkorjuuseisokki

 

Korjuuntuu, korjuuntuu

Sadonkorjuuloma on edennyt puoliväliin, mutta sadonkorjuu on ollut pysähdyksissä jo neljä päivää. Ensin sadonkorjaaja sairastui johonkin ihme ebolaan, joka vilutti, sai joka paikan särkemään ja kirsikkana kakun päällä ajatuksenkin ruuasta etomaan niin paljon, että vessanpytyn halaus oli lähellä - jos siis pytylle olisi ollut jotain tarjottavaa. Parista lasillisesta mehua ja yhdestä nektariinista ei ihan hirveästi irtoa.

No, ebola lienee toivottavasti jo menneisyyttä, tosin toinen koira sai oman ebolansa, joka osui toisesta päästä olohuoneen matoille ja pahemmasta päästä peräkammarin upouudelle, tiheänukkaiselle matolle. Elähdyttävää aloittaa uusi viikko kuuraamalla pesusienellä ripulia pois nukkamatosta.

Tänään oli tarkoitus nostaa ylös jälleen yksi penkillinen perunaa ja esikeittää ne pakastimeen, mutta eiköhän vain joku ääliö kakkapökäle (opin termin ohi pyöräilleeltä, isänsä kanssa pyöräilemiseen ilmeisen tuskastuneelta pikkutytöltä) ylläpidä jo kolmatta päivää niin järjetöntä sähkön hintaa, ettei tule kuuloonkaan ruveta napsuttelemaan hellaa päälle. On tuo pörssisähkö kyllä yksi megaluokan huijaus. Ääliö kakkapökäle jossain keksii, että nyt ehkä melkein vois olla tällainen mahdollinen kriisinaiheuttaja, joten nostetaan hinnat pilviin. Kyllä saisi naiset ottaa tämänkin homman haltuun, niin asiat perustuisivat faktoihin, eikä spekulointeihin.

Mutta tänään ei siis keitetä mitään, joten pidän pilkkomispäivän. Ebolan aikana on taas paprikoita ja chilejä kypsynyt, ja edellisiäkin on jääkaapin vihanneslaatikko täynnä, joten keskityn pilkkomaan ne pakastimeen. Onpahan jotain korjattu.

PS. On se kumma, että vaikka on 4 päivää syömättä, ei ole yhtään laihtunut. Ihan huijausta.

Kaalinyytit

 

Suippokaali tykkäsi viileästä ja kosteasta kesästä ja keri kolme muhkeaa kerää, joista suurin (kuvassa) painoi lähes 2 kg. Kaali on hyvää grillattuna ja yrttivoilla siveltynä, joten suippolohkot ovat päätyneet grilliin. Tosin tuon suurimman suipon kanssa oltiin ihmeissämme, kun se olisi lohkottuna ollut melkoisen järeä syötäväksi ja siivut taasen eivät pysy grillissä kasassa.

Mietittiin jonkun sorttista kaalilaatikkoa hävikkibroilerin kera, mutta sitten parempi puolisko ideoi kaalinyytit. 

Pilkottiin kaalta, oman pihan valkosipulia ja yrttejä folionyytteihin, donkattiin sekaan nokare voita ja loraus valkoviiniä, ja sitten grilliin (mikä siinä onkin, että useasti kun me ollaan tänä kesänä ruvettu grillaamaan, alkaa sataa…). Kyllä oli hyvää! Kaali oli pehmeää ja makeaa, valkosipuli kesyyntyi kivasti taustalle ja yrtit nostivat kokonaisuuden nextille levelille. Täytyy tämä resepti muistaa ensi kesänäkin, sillä suippokaalipussissa on vielä siemeniä jäljellä.

Homeus maximus

Ei suosi tämä kasvukausi pienviljelijää. Kylmyys > kuivuus > kuumuus > märkyys ja jatkuvat kylmät yöt ovat aiheuttaneet sen, että mikään ei etene kasvimaalla eikä -huoneessa. Herneestä tuli vain kourallinen satoa, kun se alkoi kukkia heinäkuun märkyydessä, jolloin pölyttäjät eivät olleet liikenteessä. Pavuista ei ole tietoakaan, ei edes härkäpavusta, joka iti luokattoman huonosti. Kurpitsat ovat minipieniä, kun heinäkuun kylmyydessä tekivät vain mieskukkia, ja vasta nyt alkavat kesäkurpitsat kukkia, kun ne piti hallayön jälkeen uusintakylvää.

Eniten surettaa surkeaakin surkeampi kasvihuone, jossa homeitiöt vain pöllyävät. Kurkuista olen nyhtänyt homeisiä lehtiä ämpärikaupalla, ja tomaatitkin mieluummin homehduttavat hedelmänsä kuin kypsyttävät ne. Eikä tomaatteihin ole kunnon makua kertynyt, kun aurinko pysyi piilossa suurimman osan heinäkuuta.

Kunpa elokuu nyt pysyisi aurinkoisena, rutikuivana ja lämpimänä, jotta edes muutamat tomaatit ja chilit vielä kypsyisivät ja maustuisivat. Sadonkorjuuloma alkaa maanantaina, joten olisi kiva jos olisi jotakin sadonkorjattavaa.

Tason lasku

Näin sitä kolmen tähden sienillä brassailleet joutuvat nyhtämään ruokapöytäänsä haperoita ja kantarelleja. Järkyttävää. Mutta lähimetsät ja jopa Raikun ehtymätön tatti- ja sikurirouskutaivas kärsivät alueilla tehdyistä hakkuista. Puita on kaadettu raa'alla kädellä, ja aukkopaikkoihin on kasvanut haapa- ja vadelmarytöä. Ei sellaisessa sienet viihdy.

Yhdestä lähikoivikosta saatiin kourallinen koivuhaperoa pizzan päälle ja Kämmenniemen kehnäsienimetsästä irtosi kehnäsienten lisäksi muutama kantarelli. Vielä ajateltiin piipahtaa Raikussa sienten perässä, mutta tällä kertaa hitusen toisessa suunnassa – josko siellä sitten tärppäisi tattien muodossa.

Kahden tähden saaliimme on päätynyt pizzan lisäksi myös ramensoppaan. Ollaan paistettu sienet ja kasattu kulhoihin oman maan satoa: yrttejä, hernettä, lehtikaalta, paprikaa… ja sitten kaadettu päälle kuumaa kanalientä. Se, mikä tekee tuosta ramenin, on marinoidut kananmunat. Chef osaa tehdä hyvän marinointiliemen, joka ei ole liian tymäkän soijainen, ja lisäksi chef osaa keittää kanamunatkin ihanan pehmoisiksi ja valuviksi. Kyllä siinä vähemmänkin tähden sienet hyvältä maistuvat.

Hunajaiset hunajakeksit

Sateisen ja kylmän kesän kurpitsasato (kuvituskuva)

Koska olen jo masteroinut kuivakakut, päätin opetella keksien teon (eläkkeellä opettelen tekemään panettonea). Keksit ovat aina olleet hankalia, pääasiassa sen vuoksi, etten tiedä millaista voin pitäisi olla ja kuinka kiihkeästi voi ja sokeri vatkataan yhteen. Leivonnassa tuntuu voin koostumuksella olevan suurin vaikutus lopputulokseen: tarviiko voi sulattaa, pehmittää vai laittaa taikinaan jääkaappikylmänä. Osassa keksireseptejä voi on sulaa, osassa taas pehmeää, mutta en tiedä miten se vaikuttaa esim. keksien mureuteen tai sitkeyteen. No, opitaan, opitaan.

Koska pikkusisko tarhaa mehiläisiä, on meillä kaapissa aina erinomaisen hyvää hunajaa. Siitäpä sitten laskin yhteen hunaja + keksit ja aloin googlettaa. Tässä vaiheessa täytyy siunailla, miten huonoja amerikkalaiset ruuanlaittoblogit on. Ensin tulee kuva tarvikkeista, sitten ohjeet mitä tehdään ja jossain tuhannennen mainoksen jälkeen grammamäärät. Aivan älytöntä. En jaksanut yhtäkään ohjetta scrollata loppuun.

Onneksi kotimaasta löytyi järkevä hunajakeksien ohje, joten ei kun soveltamaan.

100 g mikrossa pehmitettyä voita

0,75 dl sokeria

3 rkl hunajaa

• Sotkuta keskenään

2 dl vehnäjauhoa

½ tl soodaa

½ tl jauhettua inkivääriä

1 tl vaniljasokeria

• Sotkuta keskenään
• Sotke kuivat aineet voi-sokeriseokseen.

Tässä vaiheessa parissakin ohjeessa neuvottiin muotoilemaan taikinasta 4 suorakaidetta ja paistamaan sellaisenaan ja lämpimänä leikkaamaan paloiksi. Tein näin, mutta suorakaiteet levähtivät isoksi mössöksi, jota täytyi paistaa pitkään. Seuraavalla kerralla muotoilen taikinasta ihan yksittäisiä keksejä.

• Paista 175 C/15 min.

Hunaja säilytti näissä ihanasti makunsa, eikä lopputulos ollut mitenkään älyttömän makea.

Google antoi myös kertoa, että keksit voi pakastaa.

Kaalikesä

Selkeästi stripettyy

Taas tuli kantapään kautta opittua, ettei satoa pidä pitää itsestäänselvyytenä. Viime vuonna tuli pakastettua kilokaupalla papuja ja kurpitsaa, ja loppukeväästä sitä tuskaili, kun ei ollut saatu kaikkea syötyä talven aikana. Vaan nytpä ollaan onnellisia, että viimevuotisia on vielä pakastimessa, sillä tästä tulikin kylmä kesä. Kurpitsasato näyttää nyyksähtävän kahteen Potimarroniin, eikä hallan ja kauriiden jäljiltä papuja tule kuin ehkä kourallinen.

Kaalit sen sijaan rakastavat kylmyyttä. Suippokaalista saadaan 3 kaunista yksilöä, joista yksi jo heitettiin grilliin yrttivoin kera. Samoin parsakaali tekee 3 muhkeaa kukintoa, joista yksi päätyi wokkiin. Black russian -lehtikaali on peittänyt alleen salaattia ja persiljaa, ja sitä ollaankin pakastettu sellaisenaan ja tehty useampi setti pestoa. Myös Emerald ice on kasvanut muhkeaksi, joskaan se ei maullaan peittoa Black russiania. Mutta pakkaseen päätyy sekin, jahka ensin ollaan tehty siitä Ottolenghin lehtikaali-sitruunahässäkkää.

Kasvihuone selvästi kärsii kylmyydestä ja kosteudesta, mutta sadosta on silti tulossa hyvä; chilien ja paprikoiden suhteen suorastaan erinomainen. Ensimmäiset kurkkukilot on jo pikkelöity ja tomaateista tehty yksi setti kastiketta.

Chileistä ensimmäisenä kypsyi Cream fantasy, josta parempi puolisko on tehnyt chilisoosia (blitzattu chili, valkosipuli, sipuli ja iso tukko korianteria kukkinen ja varsineen tekee aivan mahtavan tuoresoosin) ja laittanut yhden setin fermentoitumaan. Myös Aji mango ehti kypsyä ja se onkin mukavan hedelmäinen, joskin sen verran tulinen, että pieni siivu riitti meikäläiselle. Sugar rush stripey alkaa pikkuhiljaa stripettyä, ja Aji guyana on tekemässä aivan jäätävän kokoisen sadon. Lisäksi pikkupuskat Pretty purplea ja Numex twilightia ovat kypsymässä, ja ensimmäiset hedelmät näkyy myös mökiltä nyysityssä ranskalaisessa mysteerichilissä. Että eiköhän parempi puolisko pysy chileissä ensi kauteen asti.

Paprikoista ollaan syöty jo pari Siberian bonusta, ja eilen kypsyi ensimmäinen Zazu. Zazustakin on tulossa hurja sato, joten saadaan tulevanakin talvena kopistella jäisiä paprikoita pakastimesta keittoihin ja patoihin.

Mutta ennen talvea vois vielä tulla kesä, eikö?