sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Syyskylvöt ja uskonpuute

Että piti tähän ikään asti elää, ennen kuin uskaltautui kokeilemaan syyskylvöjä. Onneksi ihana Marketta näytti erittäin vakuuttavaa esimerkkiä palsternakkoineen.

Ensimmäinen setti kylvöjä meni poskelleen, kun alkoivat itää syksyn lämmössä, mutta uusintakylvöt onnistuivat täysin yli odotusten. Jo aikaisin toukokuussa alkoi salaatti puskea sirkkalehtiään mullan pinnalle, ja pian sitä seurasivat porkkana ja pinaatti.

Tilli, palsternakka ja korianteri antoivat odottaa itseään, ja olin varma, ettei niiden kylvö onnistunut. Ehdin jo kylvää retiisiä niiden tilalle, mutta lämpöähän ne vain tarvitsivat. Nyt on komeat rivit näitäkin kolmea kasvimaalla - retiisillä ryyditettyinä.

Kevätkylvöistä vain retiisi on pompsahtanut pintaan, joten ehdottomasti ensi syksynä kylvän kaikkea mahdollista, kun kerran saavat niin suuren etumatkan kevätserkkuihinsa verrattuna.

Koska tunnetusti firman Cambridgen-haarakonttori tuo Suomeen tullessaan kesän mukanaan, uskaltauduin eilen hakemaan kesäkukat, tällä kertaa Nihtilän puutarhalta, jota pari kanssakaupunkilaista kehui. Että oli ihminen hetken aikaa paratiisissa: lämmin, aurinkoinen päivä ja kasvihuone täynnä ihania, värikkäitä kukkasia. 13 ruukkuun täytyi saada täytettä, ja sitähän löytyi. Kotona tosin vasta muistin, että olisi vielä yhteen amppeliin ja kahteen parvekelaatikkoonkin tarvinnut kukkia. No, jospa tänään pyörälenkillä piipahtaisi Honkasen puutarhan kautta.

Tais kuulkaa alkaa kesä :-0

torstai 9. toukokuuta 2019

Kylvöloma 2019: kasvihuonekatsaus

Ja niin koitti jälleen aika, ettei kasvihuoneessa mahdu kulkemaan eteen eikä taakse. Tomaatit alkoivat näyttää sisällä jo niin kärsiviltä, että uhmasin jäätävänä puhaltavaa tuulta ja vein reppanat loppusijoituspaikkaansa. Seuraavana yönä olikin tietysti -2,5 C, mikä sai viherturaajan heräämään puolilta öin ja säntäämään kasvariin vääntämään lämmitintä kovemmalle.

Kurpitsat alkoivat tunkea paksuja juuriaan poteista, joten nekin päätyivät jo roskiksiin odottamaan kesäkuista siirtoa kurpitseriaan. Mikäli siis tämä takatalvi siihen mennessä loppuu.

Noin pieniä ja surkeita tomaatit vielä toistaiseksi ovat, mutta ens viikolla alkavat näyttää jo muhkeammilta, kun saavat kunnolla valoa. Tällä kertaa yritin laittaa kasvihuoneeseen maltillisen määrän taimia, sillä viimevuotista tomaattikastiketta on vielä litroittain pakastimessa. Ylijäämätaimia jäi kokonaista 34 kappaletta, vaikka deletoin surkeimmat yksilöt jo kompostiin. Onneksi ihana kanssakaupunkilainen lupasi tulla hätiin ja ottaa jämätaimet haltuunsa.
Cucamelonit, tomatillot, kurkut, kukkaset ja salaa jättimäisiksi kasvaneet Scallop-kesäkurpitsat poteissaan.
Chilit ja paprikat näyttävät melko pöyristyneiltä uudessa lokaatiossaan. Ylijäämätaimia jäi onneksi vain 7 kpl...
Maissin siemeniä oli sen verran, että päätin vielä kerran kokeilla niiden kasvattamista. Aiemmin maissit kasvoivat hienosti ja tuottivat satoa, mutta viime vuosina ne ovat kuukahtaneet jo esikasvatusvaiheessa. Katsotaan, miten käy.

Taimihyllykössä rucola on jo melkoinen pöheikkö, ja yrtitkin ovat itäneet mukavasti. Kaalit sen sijaan kituvat, kun en heti huomannut, että multa on rutikuivaa. Multa näyttää kostealta, ja niinpä olen jättänyt kastelukierroksia väliin, kunnes tajusin, että ulkonäkö hämää. Tänään pitäisi yrittää tarjeta kylvää kaalit kolmannen kerran uusiksi.
Kirjavalehtiset Troika-krassit kasvavat hyvin. Näitä on tänä vuonna ollut myynnissä myös taimikaupoissa.

Vaikka taimikaupoissa onkin tiedossa äitienpäiväinferno, ajattelin kyydityttää itseni Honkasen puutarhalle hakemaan kesäkukkia. Kasvihuone ei kyllä kaipaisi yhtään lisää asukkeja, mutta kun ihminen tahtoo. Eilinen käynti Honkkarin puutarhaosastolla oli kyllä järkytys. Tietää tulleensa vanhaksi, kun myyjät puhuttelevat rouvaksi, argh.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Kylvöloma 2019: lähtötilanne ja tavoitteet

Niin sitä ihminen aloitti viikon mittaisen kesälomansa raivoisassa pohjoistuulessa ja lumisateessa. Ei tullut mieleenkään juhlistaa loman alkua virkistävällä valkoviinillä, vaan otimme takatalveen lämpöä punkusta ja Red Leicesteristä. Glögiin ei sentään turvauduttu. Lohduttauduimme muistelemalla viime vuoden kylvölomaa, jolloin lauantaina paleltiin Plantagenissa +4:ssä ja loppuviikosta oltiin jo biksuissa kesäkeittiössä. Tähtäämme samaan. Vaikka väkisin.

Koska toukokuun alku on pienviljelijälle kiireistä aikaa, eikä kukaan muu ole niin hullu, että lomailisi toukokuussa, on tähän saumaan hyvä ottaa pieni pätkä kesälomaa, jotta ehtii raivata talon ja pihan kesää varten. Loppuloma onkin sitten elokuussa sadonkorjuuaikaan. Se niistä löhölomista.

Vappu oli pitkästä aikaa niin lämmin, että kylvin kasvimaat ja donkkasin siemenperunat multiin uhkaavasta arktisesta syklonista huolimatta. Viljelmät katettiin harsoilla, jotka yllättäen pysyivät tuulessa paikoillaan. Syyskylvöistä ainakin salaatit ja pinaatti ehtivät alkaa itää. Jahka sää lämpenee, täytyy kurkata selvisivätkö takatalvesta. Kasvihuoneen ovea en ole uskaltanut pariin päivään raottaa kylmän sään takia. Lämmitin siellä puhisee nyt yöt ja päivät, jotta kurpitsat pysyisivät hengissä.

Loman päätavoite on saada chilit, paprikat ja tomaatit loppusijoituspaikkaansa kasvihuoneeseen. Muita tavoitteita on varastojen ja autotallin konmarinointi, kaatopaikkakeikka (jei!), ikkunoiden pesu (jei!), pottien pesu (jei!) ja hervottoman risukasan haketus. Edelliskesien märkyys ja viime kesän kuivuus kurittivat pensaita sen verran, että elottomia oksia on kertynyt valtava määrä. Haketus on kuolettavan tylsää hommaa, mutta onneksi lopputulosta voi käyttää katteena ja kompostin kuivikkeena.

Kohta lähdetään hakemaan uutta multakuormaa, kun edellinen on jo melkein kokonaan käytetty. Sitten lähdetään Nuorajärvelle tiirailemaan, joko ruskosuohaukat ovat palanneet hoodeille (viime vuoden opettele tunnistamaan 100 lintulajia -projekti koukutti bongailuun).

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Nyt tulilla

Maaliskuu on ollut vähäaurinkoinen ja viileä, joten kasvihuoneen pakkaskylvökaalit eivät kovin nopeasti mullasta nousseet. Nyt, noin 3 viikon kuluttua kylvöistä, alkaa näkyä sirkkalehtiä. Ja sehän on silkkaa bensaa liekkeihin viherturaajalle.

Kasvihuoneessa on siis nyt kaikki kaalikasvit itämässä: kyssä, mizuna, sinappi, parsakaali, punakaali, Nero di Toscana, ruusukaali, suippokaali. Ämpäreissä on 1 Maris peer ja 5 Ferraria, eli perunaa ja papua. Yhdessä laatikostossa itämistä odottelee samettikukka Durango bolero, ja toiseen kylvin tänään tomatilloa, sikuria ja viime vuodelta jääneet zinniat. Koska tilaa vielä jäi parille altakasteluruukulle, laitoin niihin salviaa ja meiramia. Tarkoitus oli kylvää myös timjamia, mutta sitä ei ollutkaan enää siemenlaatikossa. Asia korjaantunee tänään markettireissulla.

Paljon on tullut kanssaturaajilta kyselyjä pakkaskylvöistä, eikä ihme, kun maaliskuun alussa jo kaikkia polttelee hinku päästä kylvöpuuhiin, mutta pakkanen, jää ja lumi pitävät henkilön mielen skeptisenä. Lähinnähän pakkaskylvöt ovat pienviljelijän mielenterveyden hoitoa, mutta kun on kasvihuoneen hankkinut, niin tokihan sitä kannattaa hyödyntää maksimimäärä. Viljelijän itse on hankala määrittää, milloin kasvihuoneen olosuhteet muuttuvat tarpeeksi hyviksi, jotta kasvit alkavat itää. Niinpä on hyvä jättää se kasvin itsensä päätettäväksi. Tupla-ja kuplamuovi pitävät mullan kosteana ja sulana, vaikka ulkona viuhuisi lumi ja pakkanen. Vinkkinä kanssaviljelijöille, että heti kun talvella keli menee plussan puolelle, kannattaa käydä nakuttamassa kasvihuoneen oven edestä jäät pois, jotta pääsee takuuvarmasti sisään, kun aika koittaa.

Kaikille kasveille ei pakkaskylvöt sovi. Esimerkiksi basilika ottaa kylmästä niin nokkiinsa, ettei kasva kunnolla koko kesänä. Mutta se ei ole vaarallista. Kaikkea pitää kokeilla, eikä hermostua epäonnistumisista. Jos jokin siemen ei idä, sen kun vaan kylvää uudestaan. Ei se sen ihmeempää vaadi.

Tänään on niin lämmintä, että tomaatit, chilit ja paprikatkin pääsivät hetkiseksi nauttimaan auringosta. Reilun puoli tuntia pidin niitä kasvihuoneessa, mutta olisivat pärjänneet näköjään pidempäänkin. Tässä vaiheessa ei vaan uskalla ottaa taimien kanssa riskiä.

Iltapäivällä tulille pääsee myös nieriä. Ensimmäinen talvi aikoihin, ettei olla savustettu ennen maaliskuun loppua. Mutta se selittyy sillä, että kesäkeittiössä on edelleen napaan asti lunta.

Vielä vinkkinä kanssaturaajille, että huomenna on Hulluilla päivillä hyvä Kekkilän multatarjous. Pikagallup ja -laskutoimitus osoitti, että siinä on toistaiseksi kevään halvimmat mullat.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Kevääntekijät ry

Tänä aamuna Kevääntekijät ry:n ainaisjäsen Mr Mustarastas julisti kevään alkaneeksi klo 5:42. Onneksi Luigi della casa oli kaukaa viisaana antanut vaimolleen kyydin Tokmannille, joten autotallissa oli odottamassa 70 litraa multaa. Koska ulkona satoi silmämunia pistelevää räntää vaakasuoraan, oli jatkettava jo toistakymmentä vuotta vanhaa perinnettä, eli maaliskuun räntäkylvöjä.

Aiemmin räntäkylvöön ovat joutuneet päässeet salaatit ja retiisi, jotka ovat nauttineet maaliskuun lämmittävästä auringosta, mutta nyt kun ilmastonmuutos heiluttaa sekä ilmastoa, tarhuria että kasvihuonetta, turvauduin kylmyyttä ja harmautta paremmin kestäviin kasveihin: sinappiin, mizunaan ja vuonankaaliin. Kaikki kolme päätyivät ruukkuihin ja kasvihuoneeseen tupla- & kuplamuovin suojiin. Kasvihuoneen lämpötila näyttää huitelevan alle +5:ssä, mikä tarkoittaa sitä, ettei kasvukausi ole päässyt alkuun, mutta siellä siemenet nyt ovat lähtökuopissaan odottamassa aurinkoisia ja pakkasettomia päiviä. Koska kärsivällisyys ei ole henkilön pahe, donkkasin yhden Maris peerin ämpäriin, tupla- & kuplamuoviin. Jos polaaripyörre suo, on meillä juhannuksena sillipottuja.

Esikasvatus alkaa olla sillä mallilla, että tavistomaatit ja osa chileistä ja paprikoista täytyy siirtää päivähoitopotteihin. Kirsikkatomaatit eivät suostuneet itämään lämpömaton spa-olosuhteissa. Ainoastaan yksi Red cherry iti, ja sekin kuoli parin viikon päästä. Siemeniä oli onneksi uusintakylvöjä varten, joten nyt alkaa näyttää paremmalta.

Kahden viikon päästä alkaakin sitten kauden heavy-duty -kylvöt: kurkut, kurpitsat, kukkaset ja yrtit pääsevät multiin ja kuplamuovin alle kasvihuoneeseen. Metrisestä hangesta huolimatta voisivat jo firmat ruveta tarjoamaan multaa halvalla ja kotiinkantohintaan. Niinkö viherturaajien Wolt: " Mää ottaisin 2000 l multaa, 4 l tomaattilannoitetta, 2 pss Potimarronia, yhden nukkumatin, katsuran ja sit viis lohinigiriä ja kanaa cashewilla.

*ilmaisten bisnesideain Tonava*

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Merkkitikkumeri

Nyt jo on se aika vuodesta, ettei kodinhoitohuoneessa mahdu hoitamaan kotia, ja keittiön tasot ja pöytäkin ovat kovin ahtaita. Osasyynä ovat talvetetut kasvit, mutta isoimman pinta-alan vievät 16 (!) tomaattilajiketta, jotka ovat nyt esikasvussa. Jo tavistomaattien määrä siemenlaatikostossa yllätti, mutta kirsikkaversiot veivät voiton. En ole vuoteen tilannut brittiläisiä puutarhalehtiä, mutta siltikin siemenlaatikon pohjalla oli niiden kylkiäisenä tulleita, avaamattomia pusseja. Ja vain kaksi pussia tyhjentyi, joten sama rumba on edessä ens vuonna.

Mitäs meillä sitten kasvaa? No nämä:
Il pantano Romanesco - vihreänpunainen, italialainen tomaatti, joka piti ostaa lohdutukseksi siitä, ettei Costoluto Genoveseä tai Costoluto di Parmaa löytynyt mistään (uusi termi nykysuomen sanakirjaan: lohtutomaatti)
Black Russian - perinnelajike, jossa rich, complex flavour. Koska ihmisen täytyy saada maistaa kompleksista tomaattia.
Olivade - iso, luumun muotoinen tomaatti, jossa ei juurikaan makua edes hellekesänä. Onneksi sitä oli jäljellä enää 1 siemen.
Costoluto Fiorentino - kaunis, maukas ja ihana.
Moneymaker - ilmaissiemen, mutta ihan OK tomaatti maultaan. Sellainen tomaattimaailman peruspuurtaja.
Super marmande - hyvänmakuinen, iso tomaatti, jota on tullut kasvatettua jo ikuisuus, kun ei tuo siemenpussi tunnu tyhjenevän.
Sungold - kasvimaailman karkki. Sungoldista on kehitetty vähemmän ratkeileva malli Honeycomb, joka menee ostoslistalle, jahka tuo siemenpussien määrä hitusen pienenee.
Sweet aperitif - makea kirsikkatomaatti, jota tulee hankittua toistekin. Jämätaimen saanut kollega hämmästeli viime vuonna, miten voi tomaatti olla näin makea ja maukas.
Red pear - ilmaissiemen, eka kertaa kokeilussa. En odota paljoa, koska päärynän malliset tomaatit tuppaavat olemaan jauhoisia ja mauttomia.
Red cherry - ilmaissiemen tämäkin. Perus kirsikkatomaatti, joka ei sen isompia intohimoja herätä.
Taiwan goddess - Fataliin verkkokaupassa tehty haksahdus. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, etenkin jos niillä on hieno nimi.
Indigo rose - hienon värinen, mutta kuulemma jauhoinen ja mauton. Viime vuonna en saanut ainuttakaan siementä itämään ja tänä vuonna vain yhden, joten onneksi siemenpussi tyhjeni ja kokeilu päättyy tähän.
Principe borghese - pensastomaatti, jota Jamie hehkutti parhaaksi kuivattavaksi tomaatiksi. Ihan OK maku, mutta pensastumaan tätä ei pidä päästää, sillä jo yksi taimi muodostaa viidakon.
Gardener's delight - ilmaissiemen. Kirsikkatomaattimaailman peruspuurtaja. Hyvä maku, mutta ei räjäytä tajuntaa.
Perfect flame - yllätyksenä Instagramin kautta saatu lajike. Eksoottisin tomaatti, mitä olen koskaan yrittänyt kasvattaa. Merjalle kiitos :-)
Sunchocola - kerrankin erikoisen värinen tomaatti, jossa mukana myös maku. Tästä tuli Sungoldin ja costolutojen ohella kasvarin pysyväisjäsen. Tästäkin kiitos samaiselle Merjalle :-)

Sitten pitäisi enää keksiä, mihin nämä kaikki kesällä laitetaan...

torstai 7. maaliskuuta 2019

Sisäelintalkoot: lämmin broilerinmaksasalaatti

(Kuvassa on broilerinsydämiä, mutta sisäelin mikä sisäelin).

Sauvajyväseltä bongasin sisäelinhaasteen, joten päätin kantaa maksani kekoon (ehhehe) ja jakaa meidän luottoreseptin, joka on aikoinaan bongattu Silvena Rowen kirjasta Purple citrus & sweet perfume.

6 perunaa (mielellään kiinteä salaattilajike)
- keitä kypsiksi ja pilko mukaviksi suupaloiksi
 2 kananmunaa
- keitä nämäkin kypsiksi ja leikkaa puoliksi
paketillinen broilerinmaksaa
- paista voissa, mausta pippurilla ja suolalla ja pilko mukaviksi suupaloiksi
kevätsipulia pilkottuna
persiljaa pilkottuna
chilihiutaleita

- lisää kaikki ainekset kulhoon, tirauta joukkoon sitruunanmehua ja lorota päälle hyvää oliiviöljyä.

On se jännä, että koirille kyllä on tarjolla kaikkea sisäelinherkkua kivipiirasta sydämeen, mutta itse joutuu vain kateellisena kuolaamaan vieressä, kun herkut häipyvät parempiin suihin. Paitsi naudanmahan kohdalla :-X