perjantai 20. maaliskuuta 2020

Pottu ämpäriin ja menoksi!

Viimeinkin koitti päivä, jolloin ei tuullut, ei satanut, eikä ollut jäätävän kylmä, joten pääsimme liimaamaan kasvihuoneeseen uusia kattopleksejä. Paitsi että ensimmäisen jälkeen loppui liima. Totesin paremmalle puoliskolle, että liimaa on lähdettävä pikimmiten hakemaan, ennen kuin koronan takia suljetaan rautakaupat. Niinpä uhmasimme sääntöjä ja piipahdimme K-raudassa (missä oli kaikkea kivaa puoleen hintaan. Mukaan lähti jouluvaloporo ja pinkit parvekelaatikot). Vielä seuraavanakin päivänä sää suosi, joten nyt on kasvihuoneessa katto, jei!

Kaalikasvit ovat jo viikon verran oleskelleet kasvihuoneessa tupla- ja kuplamuovin alla ja nyt näyttävät alkavan itää, vaikka ovatkin olleet ilman kattoa pakkasen armoilla. Tänään kasvihuoneeseen päätyi Baby Lou valkoisessa ämpärissään ja kukkamullalla peiteltynä. On kuulemma aikainen lajike, joten ehkä päästään juhannuksena nauttimaan uutta perunaa.

Samalla tuli havahduttua, että nythän täytyy ihan urakalla alkaa kylvää. Yrtit täytyy laittaa itämään, samoin kesäkukkaset. Salaattiakin voisi laittaa kasvihuoneeseen ja tehdä kyssäkaalista uusintakylvöt. Peliväline vielä puuttuu, mutta pyysin synttärilahjaksi käyntiä Honkasen puutarhassa (#supportyourlocal mutta #pidäturvaväli), jossa oletettavasti on jo tarjolla isot säkit multaa.

Ja kuten kuvasta näkyy, minusta tuli kasvivalokäännynnäinen. Kirsikkatomaatit viettivät elämänsä alun siemenestä lähtien kasvivalon alla, ja herraisä, että tuli tummanvihreät ja tanakat taimet. Juuriakin on vaikka muille jakaa. Ei ole tuommoisia taimia tässä huushollissa koskaan nähty. Chef ideoi heti, että talvella laitetaan kaupan yrtit valon alle, ja minä suunnittelen joululomapuuhaksi chilikylvöjä.

Jahka jäätävästä viikonlopusta selvitään, pääsevät tomaatit, chilit ja paprikat kasvihuoneeseen päivähoitoon.

Pysytään terveinä!

lauantai 29. helmikuuta 2020

Neljän sesongin ihme ja muita uutuuksia

Tai eihän tämä mikään uutuus ole, kun on peräisin 1800-luvulta, mutta ilokseni tätä löytyi lähi-Prismasta, joten ei tarvinnut lähteä Ranskaan asti kalaan. Alun perin ihastuin lajikkeeseen jandlseedsillä, jossa se kulkee oikeammalla nimellään Merveille de quatre saisons. Aikoinaan Gardener's worldiä lukiessa koin valaistuksen: buttery on se avainsana mistä tunnistan tykkäämäni salaattilajikkeet, ja tämän ranskalaisen perinnelajikkeen sanottiin olevan  one of the finest butter head lettuce varieties. Ensi kesänä se sitten nähdään.

Toinenkin kauden uutuus tulee Nelsonilta. Näin keski-iän ylittäneenä olen hurahtanut viherkasveihin, joten kun parempi puolisko himoitsi susheja ja Bauhaus mainosti 3 kasvia 2:n hinnalla, suuntasimme plug-in hybridimme keulan kohti Pirkkalaa. Parempi puolisko on jo vuosia puhunut kasvilampuista, mutta itseä ne ovat arveluttaneet, kun ilmankin ollaan pärjätty, eikä luonnonvaloa mikään voita.

Bauhausissa jamppa salaa livahti kasvilamppuosastolle ja nappasi sieltä Nelsonin ledihärpäkkeen ja sille telineen, ja tämän vuoden taimet pääsivät osallistumaan kokeeseen.

Ja kyllähän uusintakylvöt aukaisivat sirkkalehtensä huomattavasti lyhyemmän varren päähän kuin helmikuun pimeyteen kylvetyt isosiskonsa. Väri kuitenkin on edelleen hailakka vihreä, eikä se siitä paremmaksi muutu, ennen kuin taimet pääsevät kasvihuoneeseen.

Tomaateista suurin osa on jo päätynyt isompiin potteihin, mutta chilit ja paprikat eivät kasva mihinkään suuntaan. Itivät todella huonosti, ja jouduin tekemään uusintakylvöjä. Lämpömattoa kehutaan kovasti, ja joka paikassa sanotaan, että siemenet tarvitsevat lämpöä itääkseen, mutta tuntuu, että track record lämpömaton kanssa on huonompi kuin aiemmin - ellei sitten ole aika kullannut muistot. Lämpömatto on siitä salakavala, että päivittäisestä kastelusta huolimatta multa onkin yhtäkkiä kuivahtanut rutikuivaksi, ja veikkaan sen olevan syynä huonoon itämiseen. Toinen syy voi olla pikkukärpäspopulaatio, joka tuli taloon jouluamarylliksen mukana. Hence tuo keltainen liima-ansa keittiön ikkunalla.

Toinen neljän sesongin ihme on tuo #¤%&#"!!:n kasvihuone, joka tuottaa puolet Kangasalan mikromuovista. Kaikki alkuperäiset kattopleksit ja osa seinäplekseistä on hiutunut hileiksi, vaikka kasvarilla on ikää vain 4 vuotta, eivätkä ole siten enää kestäneet pientäkään lumen painoa saati myrskytuulia. Oltiin liian laiskoja loppukesästä niitä kaikkia uusimaan, eikä sääkään suosinut. Tuulisella kelillä ei voi pleksejä käsitellä, ja kylmällä ei liimaus onnistu.

Harmittaa, sillä tämä "talvi" olisi ollut oiva esikasvatukselle: jo helmikuussa olisi voinut kylvää kaalikasvit, jolloin ne olisivat olleet kesäkuussa tarpeeksi robusteja kestämään kirppojen hampaat. Mutta minkäs teet. Nyt on odotettava sään lämpenemistä ja tuulten tyyntymistä, ennen kuin voi korjausurakan aloittaa.

Hipsin kyllä jo Akiron sivuille pläräämään kasvihuoneita - he kun tarjoavat 10 vuoden takuun kennolevyille ja joillekin rungoille jopa 20 vuoden takuun. Tarvitsisi vain jonkun raksajampan kokoamaan se, sillä oma hermorakenne ei kestä kasvihuoneiden kokoamista. Sen verran outoja härpäkkeitä ovat he.


tiistai 4. helmikuuta 2020

Sättpotatis 2020

Monesti ollaan tässä blogissa oltu jännän äärellä, mutta nyt jännän ääri otti uuden suunnan ja ääreytyi Ruotsiin. Gourmet-orientoituneen pienviljelijän hengenheimolainen, Heidi Haapalahti vinkkasi Insta-tilillään viime vuonna hankkineensa siemenperunat Larsvikeniltä. Siellä tuli jo silloin virtuaalisesti piipahdettua ihastelemassa lajikkeiden kirjoa, ja onneksi olin kaukaa viisas ja liimasin aiheesta post-itin työpöydälleni odottamaan tätä kevättä. Muuten olisi putiikin nimi iloisesti haihtunut mielestä.

Jostain syystä kasvuvyöhykkeet synkronoituvat tähän aikaan vuodesta tällä pallonpuoliskolla, joten kun britit alkoivat vilautella Instassa siemenperunakuviaan, hoksasin, että alkaa olla tilauksen aika, sillä maaliskuussa on aina laitettu eka pottu ämpäriin ja kuplamuovin alle kasvihuoneeseen (mitä tuskin tapahtuu tänä vuonna, sillä viikonloppuinen lumisade räsäytti taas 3 kattopleksiä päreiksi, vaikka joka päivä lunta katolta pudottelinkin).

Larsviken mainostaa sivuillaan, että kielen saa vaihdettua englanniksi, mutta itsellä se onnistui vain etusivun kohdalla. Muuten oli pärjättävä 1980-luvun lopulla Tampereen yliopistossa suoritetulla virkamiesruotsilla. Jå-håå. Nå, sättpotatis on siemenperuna ja sättlök istukassipuli, joten näillä lähdettiin liikkeelle.

Monta hurmaavaa lajiketta tuli vastaan, mutta valinta oli työlästä, sillä sivuilla annettiin vain tekniset speksit (kukan väri, potun koko, onko syys- vai kesäperuna, onko altis sille-sun-tälle), mutta ei sitä onko kyseessä kiinteä vai jauhoinen lajike, mikä on tälle viljelijälle se ratkaisevin ominaisuus. Oli pakko toisella tabilla googlettaa jokainen kiinnostava lajike, ja mukavasti kiinteitä salaattiperunoita Larsvikeniltä löytyikin. Täytyi kuitenkin malttaa mieli, sillä kasvimaille täytyy jättää tilaa muillekin vihanneksille.

Mitäs sitten lähti ostoskoriin mukaan? Apache, kaunis puna-keltakirjava lajike, joka sopii hyvin uunissa paahtamiseen. "Kastanjesmak" ja "Mums!" saivat minut heti myytyä. Tai siis sen perunan.

Salaattiperunoista valitsin Baby Loun med underbar smak och färg. Myös googletuksessa tätä lajiketta kehuttiin. Kolmannen lajikkeen kohdalla arvoin Anyan ja International kidneyn välillä. Tiesin, että International kidney on kehuttu salaattiperuna, mutta tällä kertaa pidemmän korren veti Anya med hasselnöt och kastanj smak. Tein vielä sivuhypyn istukassipuleihin ja heitin ostoskoriin vaaleanpunaisen ranskalaisen Keravelin (krispig och mild smak).

Ostaminen oli todella spookyä, kun Klarna osasi heti laverrella henkilön osoitteen ja puhelinnumeron. Ihme kyllä, luottokortti piti näpytellä erikseen. Nyt sitten odotellaan, että DHL:n jamppa on oven takana pottujen kera.

Muiden viljelyjen suhteen ollaan siinä pisteessä, että chilit ja paprikat ovat sirkkalehdillä, ja ensimmäiset tomaatit kylväytyivät viikonloppuna. Tomaattien suhteen iski pettymys, sillä Amazon olikin lähettänyt 2 pussia Costoluto fiorentinoa, vaikka toisen piti olla Costoluto genovese. Toisen siemenpussin päällä oli tarralappu juuri nimen kohdalla, joten vasta nyt huomasin sen olevan myös Fiorentino. Jännitystä tähän tomaattikesään tuo säätilan lisäksi 2 Lidlistä viime vuonna ostettua lajiketta Harzfeuer ("highly regarded across Europe") ja Hildares.

Kohta siis ollaan jälleen jokakeväisen kysymyksen äärellä: "mihin nämä kaikki oikein mahtuu?"

tiistai 21. tammikuuta 2020

Kaksi kärpästä

Lähestyvä brexit on aiheuttanut ihmisessä levottomuutta, ja niinpä on viime vuosina tullut tehtyä useamman kerran "se viimeinen" siementilaus tai "se viimeinen" palapelitilaus Briteistä.

Vaikka tomaatinsiemeniä on varastot pullollaan, piti käydä googlettamassa, eikö tosiaan mistään saa Costoluto di Parmaa, Costoluto genoveseä tai Costoluto fiorentinoa, kun nuo kukan muotoiset, maukkaat ja monikäyttöiset italialaiset kaunottaret ovat kiinnostaneet jo vuosia. Fiorentinoa onnistuin vuosia sitten saamaan Seeds of Italyltä, mutta viime keväänä meni viimeiset siemenet siitä satsista multaan.

Ja katso: Amazon.co.uk mainosti tarjoavansa kaikkia costolutoja, ja osa firmoista suostui lähettämään siemeniä jopa Suomeen. Siltä istumalta tuli tehtyä se viimeinen siementilaus Briteistä (incl. parit palapelit), sillä EU:n ulkopuolelta kasvien, kasvinosien ja jopa siementen tuominen on rajoitettua. Britit jäävät kohta kellumaan keskenään saarelleen sivistyksen ulkopuolelle, joten sieltä ei tule enää mitään tilattua. Tullimaksutkin noussevat pilviin.

Pienviljelijän hätää on lisännyt epätietoisuus siitä, missä tästä lähtien voi Visaansa vinguttaa, kun brittiläisille siemenfirmoille sanotaan heipat. Amazon tuli tässäkin apuun, sillä ensimmäinen siemenpussi lennähti jo parissa päivässä Kangasalle ranskalaiselta jandlseeds.comilta. Comic sans -fontista huolimatta hyvä ja selkeä verkkokauppa, jossa mielenkiintoisia ja erilaisia lajikkeita, kuin mihin on tottunut. Paprikoihin ja kurpitsoihin aion perehtyä kunnolla ja varmasti tilaukseen lähtee Merveille de quatre saisons -salaatti. Tomaattilajikkeitakin tuolla on hengästyttävät 200.

Vuoden ensimmäisessä numerossaan Viherpiha vinkkasi kotimaisista ja eurooppalaisista siemenkaupoista. Kliksuttelin kaikki läpi, eikä voi kuin huokaista, että ottaisivatpa ATK-nörtit välillä asiakseen tulla sieltä pelien leikkimaailmasta ihan aikuisten ihmisten maailmaan. Niin huonoja olivat monet sivut käytettävyydeltään. Minipientä fonttia, värien kirjoa, epäintuitiivisia polkuja, liian täsmällisiä kategorioita, joista ei tiedä, minkä valitsisi. Mistä minä tiedän minkä kokoisen tai värisen tomaatin haluan. Haluan vain sellaisen joka maistuu hyvältä. Myös valikoima oli monessa verkkokaupassa kovin suppea.

Virolainen Seemnemaailm vaikuttaa tutustumisen arvoiselta, vaikka siellä sivujen käännökset menevätkin sikin sokin. Puolalaisessa TomatoEdenissä olinkin jo aiemmin käynyt, ja sieltä voisi kokeilla puolalaisen tomaattikasvattajan Anna Jankowskan mielenkiintoisia lajikkeita.

Brexitin hopeareunus taitaakin olla siinä, että ehkä sen myötä ruokapöytään tulee kaikkea uutta ja jännittävää. Ainakin hauska päästä tutkimaan, mitä kanssaeurooppalaiset kasvattavat.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Wienervalssi 2020

Melu- ja ilmansaaste eivät ole koskaan kuuluneet henkilön vuodenvaihteen perinteisiin (siitä hyvästä onkin vielä omat, joskin ikänäköiset silmät päässä), mutta vielä muutama vuosikymmen sitten tuli uuden vuoden päivä vietettyä Wienin filharmonikkojen (Herbert von Karajan! Ihanat tanssimekot!) ja mäkihypyn parissa (köyhää oli 70-luvun Pohjanmaalla). Sen jälkeen kului useampi vuosi perinteettömästi, kunnes vuosi sitten Fataliin jamppa sanoi, että capsicumien esikasvatus on aloitettava viimeistään 1.1. Parhaimmilla meistä on tähän aikaan chilit jo sirkka-asteella. Siispä esikasvatuksen aloittamisesta syntyi uusi perinne tälle päivämäärälle.

Jahka päivän auringonpaisteinen osuus oli vietetty pitkällä päivälenkillä ja luomupossun sisäfile laitettu sousvidettymään, oli aika heittää hyvästit tämän vuoden 12 tunnin ikäiselle manikyyrille ja upottaa sormet multaan. Toissa vuoden Fatalii-tilauksesta oli vielä paljon siemeniä jäljellä, ja hyviä siemeniä ovatkin: itävät hyvin ja kasvattivat muhkeat kasvustot viime kesänä, joskin kylmän kesän takia ei lautaselle päätynyt yhtään yksilöä. Maltoin kuitenkin tänään mieleni, enkä hölvännyt kaikkia chilin siemeniä multiin.

Paprikoista oli jäljellä ihanat Hamik ja Gourmet, sekä muutama Chocolate bell ja Takila, jotka eivät maullaan päätä huimaa, mutta ei niitä poiskaan viitsinyt heittää. Kyllä ne viimeistään grillissä saavat itseensä makua.

Tuolla ne nyt muhivat vermikuliitin alla ja lämpömaton päällä. Hieno tapa aloittaa uusi vuosi :-)

lauantai 28. joulukuuta 2019

Minuuttipeliä

Yli 50 joulua piti juhlia, ennen kuin ymmärsi tarvitsevansa minikokoisen glitterananaksen
Päivä on jo about 2 minuuttia pidempi kuin viikko sitten, ja kohta on aika kaivaa esikasvatusvermeet esille. Tokmanni oli kaukaa viisas ja laittoi pääkäytävän viereen ison läjän taimimultaa, josta 10 litraa lähti tänään mukaan. Kotimaiset siemenkaupat ovat ilahduttavasti jo aloittaneet ensi vuoden uutuuksien mainostamisen. Ennen vanhaan moista tapahtui vasta tammi-helmikuussa, mikä on viherturaamisen kannalta auttamattoman myöhäistä. Brittiläiset siemenkaupat sen sijaan kumisevat tyhjyyttään, liekö brexitin "ansiota" sekin. Populistit vievät ruuan pienviljelijän suusta.

Mutta ennen kuin vuosi(kymmen) vaihtuu, muistellaan vielä menneitä. Kolmen jäätävän kolean ja yhden lämpimän kesän jälkeen oltiin jälleen jäätävän koleassa kesässä. Satoa tuli minimaalisen vähän, eivätkä chilit ehtineet kypsyä. Kurpitsojen suhteen jouduttiin turvautumaan kaupan antimiin, ja vaikka kaupassa ihan hyviä lajikkeita oli, eivät ne tehotuotettuina maistuneet miltään. Kriikuna tuotti valtavan sadon, mutta note to self: ei kannata keittää kriikunamehua. On meinaan jeevelin hapokasta ja vie limakalvot ruokatorvesta ja kiilteen hampaista.

Vuoden ehdottomasti paras juttu oli keski-iän ylittäneen henkilön ja huomattavasti nuoremman paremman puoliskon uuden harrastuksen tuomat huippuhetket. Fanit muistanevat, että hurahdettiin viime vuonna 100 lintulajin bongaamiseen ja bongattiin 68 eri lintulajia vuoden aikana. Tänä vuonna iili jatkui ja tuotti uskomattomia kokemuksia. Oltiin jo toki totuttu salaisessa uimapaikassa nauttimaan ruskosuohaukkojen ja harmaahaikaroiden seurasta, mutta tänä kesänä bongattiin siellä myös kaulushaikaroita ja ihan lähietäisyydeltä. Kesäloman alkaessa vuokramökillä saatiin ihailla kahden merikotkan kisailua ja niiden reagointia paikalle lehahtaneeseen kalasääskeen. Joulun tienoilla ollaan lenkkeilty maakotkan seurassa. Ensi keväänä käydään ehdottomasti Hämeenkyrön Kirkkojärvellä ja Sarkkilanjärvellä, jotka ovat Pirkanmaan THE lintujärvet. Ensiksi mainitun rannalta oli myynnissä talo hehtaarin tontilla. Eikä maksanut kuin 100 000. Olisi varmaan pitänyt ostaa, etenkin kun siellä liihottelee sinisuohaukka, joka on vielä bongaamatta. Tokihan se on tuommoisen hintalapun arvoinen?

Vuoden alhoista alhoin? LIHOMINEN! Jeeveli soikoon, että kukaan ei asiasta varoittanut etukäteen. Siispä nuoremmille naisille opastusta: älä syö mitään sen jälkeen kun täytät 40. Kun hormonit haihtuu naisihmisestä taivaan tuuliin, lakkaa aineet vaihtumasta, ja joka ikinen vesilasillinenkin jää löllymään paikkaan, joka ennen tunnettiin nimellä vyötärö. Nyt se tunnetaan nimellä keskivartalolihavuus. Järkyttävää, ällöttävää ja ahdistavaa. En suosittele. Epäekologistakin se on, kun joutuu uusimaan koko vaatevaraston.

Ennen kuin esikasvatuskausi alkaa 1.1.2020, viettäkää rento ja raketiton vuodenvaihde. Hienoa vuotta 2020 ja satoisaa uutta vuosikymmentä!

perjantai 18. lokakuuta 2019

Salamarakkaus


En todellakaan pidä ukkosesta, vaan elämääni ilmestyi yhtäkkiä kesken työmatkan uusi rakkaus. Bussin ikkunasta näin punaisen talon pihassa niin hienon pienen puun, että tuli "oohattua" ihan ääneen. Puussa oli valtavan kokoiset, saniaismaiset lehdet ja huikean limenvihreä ja kirkkaankeltainen syysväri.

Muistin nähneeni vastaavan puun jossain englantilaisessa puutarhalehdessä ja mieleen tuli japaninsiipipähkinä, mutta googletus osoitti, ettei se ollut se, vaikkakin hyvin saman näköinen. Japaninsiipipähkinä kasvaa 15-metriseksi (ja menestyy kuulemma savimaalla, mikä myöhemmin taimitarhoja kierrellessä otettaneen huomioon), mutta tämä oli paljon pienempi ja pensasmaisempi.

Eilen sitten ilmestyi uusi Kotipuutarha, ja siinä se mun rakkauteni oli: samettisumakki <3. Nippa nappa näköjään näillä hoodeilla menestyy, mutta jos edes yhdeksi kesäksi (syksyksi) tuon saisi. Oli se sen verran hurja näky.

Kotipuutarha on aiemminkin onnistunut selvittämään henkilön puurakkauksia. Vuosia, vuosia sitten Tampereen Kalevassa näin keväällä puun, jossa oli ihmeelliset, pinkit, roikkuvat kukinnot. Aivan kuin ohuita, vaaleanpunaisia lasiputkia olisi roikkunut tupsuina puusta. Ikinä en saanut selville, mikä se oli, vaikka sitä kirjoista etsinkin (Googlea ei ollut silloin vielä keksitty). Tänä vuonna oli Kotipuutarhassa juttua vaahteroista, ja tietysti tämä mysteeripuu kuuluu tuohon hurmaavaan sukuun: saarnivaahtera. Harmi, ettei netissä ole kuvaa sen kukinnosta, mutta Kotipuutarhasta saksin sen talteen.

Jottei ihmisen ostoslista ensi vuodelle olisi vallan puiseva, annoin johdatella itseni TomatoEdeniin. Ei olisi pitänyt! Yli 350 erilaista tomaattilajiketta ja ihan naurettavan halvat hinnat. Lisäksi hän on Puolassa, joten brexit ei häntä heiluta. Eri asia sitten, mihin uudet tomaatit edes mahtuisivat, mutta sitähän voi murehtia sitten taas toukokuussa.