maanantai 24. huhtikuuta 2017

Nyt itämässä

Takatalvi jatkuu jo kolmatta viikkoa. Yöpakkaset ja tuo alati tupruava lumi takaavat sen, ettei puutarhafiilis pääse kohoamaan sen korkeammalle kuin lämpötilakaan. Orvokkeja sentään hommasin jo pihaan (ja peitin ne yöksi harsolla) ja sen peltikurjen, ja tänään Postin setä lupasi tuoda 2800 litraa multaa, mutta sen ihmeempää ei vielä pääse tekemään, sillä maa on edelleen jäässä. Viikonloppuna sain kuningasidean tökätä sademittari pihalle, mutta sen varsi upposi vain n. 3 millin matkalta maahan, joten jouduin viemään sen takaisin varastoon odottamaan juhannusta, josko siihen mennessä routa olisi ohi.

Typerä sää on myös aiheuttanut sen, ettei tomaatit ja chilit kasva mihinkään, kun eivät pääse kasvihuoneeseen saamaan valoa. Jurottavat vain pieninä ja kalpeina kodinhoitohuoneessa ja kauhistelevat ikkunasta räntäsadetta. Ei ole tainnut koskaan olla näin mitättömät taimet tähän aikaan vuodesta.

Mutta kasvihuoneessa sentään jo vihertää. Kaalit, yrtit ja se ainokainen ämpäriperuna lähtivät kasvuun, vaikka yölämpötilat ovat käyneet -12:ssa. Ehkä ensi vuonna voisi kokeilla niiden kasvatuksen aloittamista jo maaliskuussa, kun tuo tuplamuovisuojaus näyttää pitävän pakkasen loitolla. Kesäkukatkin jo itävät, vaikka niillä ei tuplasuojausta olekaan.

Jahka huominen räntäsade on ohi, voisi pukea toppavaatteet ylle ja ruveta kunnostamaan kasvimaita vapun kylvöjä varten. Jos siis eivät ole jäässä. Multaa täytyy lähestulkoon kaikkiin kasvimaihin lisätä ja lisäksi täytyy suunnitella, mihin laittaa uusi papukaari, kun Rauli-myrsky veti sen edellisen solmuun. Sitten vain odotellaan, että se luvattu ennätyslämmin kevät alkaa.

On muuten melkoisen absurdi kokemus joutua tunniksi ex tempore -työhaastatteluun puhelimessa, kun on koirien kanssa keskellä metsää. Saa multitaskata ihan tosissaan, kun yrittää olla huohottamatta ja kaatumatta, pitää koiria silmällä ja rukoilla, ettei vastaan pölähdä hirvi/kettu/kauris/supi, ja kaiken tämän keskellä vaikuttaa filmaattiselta ja palkattavalta. Enkä tainnut epäonnistua, kun palautteena oli "susta tulee hyvä fiilis". No, katsotaan lähteekö tämä(kään) etenemään.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Ostoslista 2017

Taivaalta tulee solkenaan rakeita ja lunta, ja maa on edelleen umpijäässä, mutta kyllähän tässä jo kiiruusti täytyy ruveta suunnittelemaan kasvukautta 2017. Ties vaikka se alkaisi jo ens viikolla.

Pensaat ja omppupuu on jo leikattu, mutta kylmä sää on estänyt oksien hakettamisen. Se on to do -listan alkupäässä, samoin kuin kesäkeittiön laattavälien putsaus. Kukkapenkit kaipaavat siivousta: kuolleet kasvinosat täytyy silputa ja vuohenputket roundupata. Kun kompostit sulaa, kipataan niiden sisältö kukkapenkkeihin maanparannusaineeksi. Tämän vuoden suurin kukkapenkkipunnerrus on päivänliljojen jakaminen. Eivät ole muutamaan vuoteen kukkineet lainkaan, joten toivon, että jakaminen saa ne uudelleen innostumaan. Päivänliljojen juuripaakku tosin on niin tiivis, ettei viherturaajan haba riitä sen halkaisemiseen. Harkitsen järjetöntä väkivaltaa ja/tai dynamiittia.

Kasvimaat kaipaavat multalisäystä. Odottelenkin tässä kuumeisesti, että Postin setä soittaa ja ilmoittaa tuovansa 70 x 40 litran multasäkkiä pihaan. Oli hyvä multatarjous Tokmannilla ja antoivat vielä tilauksesta 5 %:n alennuksen.

Hankintalista on toki jo tälle kaudelle tehty:
  • katsura. Karmean kallis, enkä tiedä menestyykö se täällä, mutta kun pitää saada.
  • alppipaju. En tiedä mihin sen laitan, mutta sen kuvattiin näyttävän oliivipuulta. Pakko saada.
  • oliivipuu. Ikeasta ois saanut 20 eurolla, mutta täytyy odottaa sään lämpiämistä. Sisälle se ei tällä hetkellä mahdu.
  • sitruunapuu. Sen jo hankinkin. Tai no, lähinnä se on sitruunarisu vielä, mutta lähti heti kasvuun.
  • oliiviyrtti. Ihana lisä marinadeihin ja salaatteihin.
  • curry-yrtti. Kestää pitkälle syksyyn. Viime vuonna käytettiin loput joulukinkun marinadiin.
  • sieniyrtti. Uutuus, jota täytyy saada kokeilla.
  • kurki. Ehkä annan kitsch-paholaiselle lopullisesti pikkusormen, mutta ihastuin viime vuonna Ääs-ryhmän peltikurkeen ja aion semmoisen hankkia huomenna. Honkkarin pinkkiä peltiflamingoa mietin vielä (vitsi vitsi).
  • grilli. Vanha Misa on tulossa tiensä päähän, sillä kalojen savustuksesta tihkuva suola on hapristuttanut savustimen ja arinan. Uusi grilli on varmaankin samaa merkkiä, sillä tarjolla on yllättävän vähän puugrillejä, joissa on savustin.
  • ötökät. Viimeinkin on Suomeen tullut tarjolle kurinpitoötököitä, joita aion ostaa ison setin kasvihuoneeseen. Samasta paikasta saa myös niitä keltaisia tahma-ansoja, joilla voi huitoa kaalikasvien yllä ja toivoa mahdollisimman monen kirpan ja kaalikoin tarttuvan niihin.
  • Epicure ja Pink fir apple. Jos sattuvat tulemaan Hyötykasviyhdistykselle ajoissa myyntiin.
Puutarhagurun kanssa ollaan suunniteltu toivioretkeä Kauppilaan Flöriin, joten hankintalistalle päätynee vielä kaikkea ihanaa, jota ei ole vielä osannut ajatellakaan - ja jolle ei löydy paikkaa.

Itselle vielä muistutus: ei kannata turata perillan (kuvassa) siementen kanssa. Kaupan perilla (shiso, veripeippi) rehahtaa kasvuun, kun sen laittaa altakasteluruukkuun ja tymäkkään multaan.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kurkkutasting

Jotenkin on tämä huhtikuu hujahtanut ohi. Liekö syynä tuo järisyttävän kylmä keli, joka ei innosta pihapuuhiin ryhtymistä. Kesäkukat laitoin kasvihuoneeseen kylvöön ennen pääsiäisen megatakatalvea ja nyt havahduin siihen, että huhtikuu on kohta lopussa, joten on aika kylvää kurkut, kurpitsat ja basilikat sekä marketin alelaarista löytynyt iisoppi, vaikka yölämpötilat ovat edelleen -10:n tuntumassa.

Kurpitsojen kanssa mennään samalla vanhalla setillä: Marina di chioggia, Sweet dumpling, Small sugar, Ölkurbis, spagettikurpitsa, Rolet ja viime kesänä ihastuttanut, ruukussa viihtyvä butternut-kurpitsa Butterbush. Ja tietysti 5 kappaletta Potimarronia. Eiköhän tuolla setillä saada pakastin täyteen paahdettua kurpitsaa, kuten viime vuonnakin. Kesäkurpitsoja kylvin vain 3, sillä sitä ei tule kovinkaan paljoa käytettyä. Niiden siemeniä tosin on vaikka pienelle armeijalle.

Olen joka vuosi kasvattanut Burpless tasty green -kurkkua, joka on edelleen se parhaimman makuinen kurkku. Tänä vuonna en sitä ostanut, sillä Kitchen gardenin mukana tuli kahta eri lajiketta kurkkua, ja lisäksi olin jostain tuntemattomasta syystä ostanut hyvin vaaleaa Delistaria. Päätinkin Makutarhuri-kirjan hengessä pitää kesällä kurkkutastingin ja testata, mitä eroa on Delistarilla, Heroicalla, Marketmorella ja ei-niin-houkuttelevasti nimetyllä Chinese slangenilla. Ehkä niistä joku yllättää ja peittoaa vanhan kunnon Burplessin.

Nyt on kaikki esikasvatukset tältä vuodelta ohi (merkkaustikkujen loppuminen lienee merkki siitä, että kylvöjä on tehty tarpeeksi...) ja ruvetaan odottelemaan multatilauksen saapumista ja sitä vapuksi luvattua lämpöaaltoa, minkä turvin pääsee tekemään kasvimaakylvöt.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Sikurirouskukeitto

Viime syksynä opimme viimein poimimaan sikurirouskuja, ja niitä on muutama purkillinen kuivattuna kaapissa. Silloin tällöin ollaan murustettu niitä ruokaan mausteeksi, mutta nyt teki mieli tehdä niistä ihan oma ruokansa. Vaan eipä ollut helppoa! Suomenkielinen googletus antoi tulokseksi vain reseptejä, joissa sikurirouskua on käytetty mausteena, ja britit ja jenkit tarjosivat pelkkiä makeita leivonnaisia. Piti siis kehitellä ohje ihan ite.

Makustelin rouskuja mielessäni ja totesin, että niiden seuralaisiksi sopisivat fenkoli ja pak choi. Niinpä kuullotin sipulia ja valkosipulia ja lisäsin mukaan fenkolia, pak choita ja vihanneslaatikossa olleen lehtikaalin jämät. Koska kana- tai kasvislientä ei tähän hätään ollut, laitoin liemeksi misotahnalla maustettua vettä. Kun kasvikset olivat viittä vaille kypsiä, lisäsin soppaan pari kourallista kuivattuja sikurirouskuja ja yhden kourallisen lehtipersiljaa. Namia!

Seuraavaksi voisi kokeilla sikurirouskurisottoa.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kaalit, yrtit ja kuono

Huhtikuussa esikasvatus nousee heavy duty -tasolle, kun vuoroon tulevat kaalit, kurkut, kurpitsat, kesäkukat, yrtit ja maissit. Sää on vielä kylmä, mutta koska sääennusteet eivät enää nykyään pidä paikkaansa, uskaltauduin laittamaan kaalit ja osan yrteistä jo kasvariin esikasvamaan. Ties vaikka lumen ja pakkasen sijaan tuleekin helle ja aurinko. Jos taimet paleltuvat, niin tehdään sitten parin viikon päästä uusintakylvö. Sisälle noita on turha kylvää, koska a) ei mahdu ja b) valo ei edelleenkään riitä.

Kyssäkaalta oli kolmea eri lajiketta, mutta laitoin nyt vain kahta kylvöön. Kolmatta kokeilen sitten kesämmällä, kun kasvatan kyssäkaaliplugeja täyttämään kasvimaiden mahdolliset aukkopaikat. Calabresea oli samoiten kahta, mutta broccolia vain yhtä, sillä ainoastaan sen "early" versio ehtii tehdä satoa Suomen kesässä. Instagramissa suositeltiin viime syksynä suippokaalta, ja kun siitä oli pussillinen ilmaissiemeniä odottamassa, kylvin sitä, samoin kuin savoijinkaalta ja pienikokoista Pixietä. Ilmaissiemenistä kylvin myös nopeakasvuista raabia, joka muistuttaa kapeavartista broccolia, sekä choy sumia, jota kuulemma voi leikellä lautaselle jopa 4 kertaa samasta varresta.

Yrteistä multiin pääsivät timjami ja appelsiinitimjami, salvia, oregano ja meirami. Basilika saa odottaa vielä sään lämpenemistä. Jos sen kylvää liian kylmään, se ei tee kunnon satoa koko kesänä.

Harvoin on kylväminen ollut näin hankalaa. Koska muut esikasvatteet sekä 4 pahvilaatikollista kirpparille meneviä kirjoja veivät kaiken järkevän tilan, täytyi kylväminen suorittaa saunan lattialla otsalampun valossa. Tilannetta ei auttanut yhtään utelias kuono, joka halusi osallistua toimintaan ja pärski samalla paheksuvasti tussille, jolla merkkasin taimitikut.

Seuraavaksi pitäisi (taas) hakea muutama säkki multaa ja ruveta kylvämään kesäkukka-asetelmia, ja pääsiäisen jälkeen pääsevät kurkut ja kurpitsat potteihin.

Uusi kasvihuone kesti talven hyvin, tosin ei juurikaan päästy testaamaan lumen painoa, kun lunta ei onneksi kovin paljoa satanut. Routa sen sijaan pomputtaa kasvarin perustuksia niin, että pari pleksiä on irronnut liimauksesta. Erinäisin konstein ollaan yritetty niitä kammeta paikoilleen, sillä tuuli riepottelee niitä pitkin pihaa. Jahka sää lämpenee, täytyy uusia liimaukset.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Sitä saa mitä tilaa - eiku...

Tämän vuoden kasvihuoneuutuuden piti olla ananaskirsikka, mutta kun siemenpussista putoili kämmenelle minipieniä siemeniä, arvasin ettei sen esikasvatus tule onnistumaan. Minipienistä siemenistä saan aikaiseksi vain minipieniä taimia.

Hätiin tuli taimikaupan luettelo, jossa tarjottiin ananaskirsikan plugitaimia. Ja kun kasvihuoneessa tilaa riittää, lisäsin tilaukseen myös päärynämelonin plugit. Yllätys oli melkomoinen, kun postipaketista paljastui hyvin hailut ananaskirsikan taimet, jotka olivat varmaan viettäneet alkutaipaleensa pimeän kellarin perukoilla, sekä ylikastellut päärynämelonit, joista yksi oli jo mädäntynyt. Kiiruusti siirsin taimet purkkeihin ja valoon, mutta kuolemantapauksia on tullut lisää.

Kun asiaa ihmettelin puutarhagurulleni, hän osasi heti kertoa, etten ole ainoa, joka on kyseisestä taimikaupasta saanut epäkuranttia tavaraa. Saman kertoi Google. Kauppilan Flörin kanssa sitä oli oppinut niin hyvään, ettei osannut epäilläkään, että joku toinen taimitarha myisi silkkaa kuraa. Nytkin tuolla kodinhoitohuoneessa Flörin keijunmekot, tuoksupelargonit ja verenpisarat kasvavat kohisten, ja olivat paketista otettaessa täydellisen hyvässä kunnossa. Toisin kuin nämä onnettomat.

Olen huono kuluttaja, enkä ala reklamoimaan muutaman euron tähden, mutta opinpa sen, että jos vielä joskus tekee mieli haksahtaa muuhun kuin Flörin postimyyntiin, täytyy ensin konsultoida puutarhagurua ja Googlea.