maanantai 30. joulukuuta 2013

Jos täällä asuisikin joku muu

Valitettavasti loton jättipotti ei edelleenkään ole kohdalle osunut, mutta eihän se estä haaveilemasta elämästä autuaammilla kasvuvyöhykkeillä.

Tuossa karhunvatukan piikkejä kämmenselästä irrottaessa mietin millaisessa lirissä olisi ei-puutarhahenkinen henkilö, joka tämän kiinteistön itselleen ostaisi. Kukkapenkit tuskin päätyisivät pahempaan kuntoon, kuin mitä ne nyt ovat. Ehkä lehtokotilot ja nurmikko niissä mellastaisivat hiukan isommissa määrin, mutta muuten ne olisivat samaa, läpitunkematonta pöheikköä.

Kasvihuone varmaan joko päätyisi rojuvarastoksi tai hajoaisi atomeiksi syystuulissa, ja kasvimaat jyrättäisiin takaisin nurmikolle. Marjapensaat tuuheutuisivat entisiin mittoihinsa, ja keltavadelma & karhunvadelma levittäisivät juurivesojaan pitkin pihaa. Samoin luumua ja kirsikkaa popsahtelisi juurivesoista sinne tänne, eikä tyrnikään jäisi niitä huonommaksi. Piha olisi lopulta varmaan piikikäs hyötypöheikkö, jossa rusakot viettäisivät elämänsä bileitä talvisin, ja se karhunvadelman mukana tullut elämänlanka (great...) kietoisi koko pöheikön syleilyynsä.

Puutarhaihminen sen sijaan varmaan kääntyisi jo portilta ja toteaisi "ei kiitos". Tontti on ympäristöään kylmemmällä paikalla, maa on tiukkaa sinisavea, nurmikko lähinnä sammalikkoa, ja istutukset luokkaa "fantasia".

Lehdessä joskus mainostettiin myytävää taloa sillä, että sen pihalla oli yli 50 erilaista kasvia. Meidän pihalla tuo määrä ylittyy kevyesti, enkä siltikään pidä kasvien määrää myyntivalttina, vaan lähinnä osoituksena huonosta mausta. Perennoja toki saa olla useita erilaisia, ja miksei puitakin (oi, kun saiskin oman arboretumin! Mieluiten sellaisen, joka perustuu sypresseille.), mutta pensaiden kohdalla pitäisi malttaa, jottei yleisilmeestä tule liian levoton. Harmi vain, että meikäläinen rakastaa nimenomaan pensaita, eikä pysty vastustamaan niiden houkutusta (etenkin kuvassa oleva keltakirjokanukka saa aina huokailemaan ihastuksesta).

Jos itse saisi valita, ottaisin mieluummin valmiin pihan kuin tyhjän rakennustyömaan. Saisi suuret, näyttävät kasvit, ja olisi jotenkin kiehtovaa miettiä edellistä puutarhuria ja sen visioita. Pihassa olisi jo valmiiksi erilaisia kolosia ja salapaikkoja, ja linnut, siilit, sisiliskot ja lepakot olisivat jo aikaa sitten muuttaneet naapurustoon.

Tai no, vaatimattomia olkoon ne, joilla on siihen aihetta, kuten meillä päin sanotaan. Jos oikeasti saisin valita, olisi piha vuorten ja meren välissä, lämpötila talvisinkin reilusti plussan puolella, chef niukasti pukeutuneena grillaamassa tuoreita lähiäyriäisiä, itse patsastelemassa puutarhassa limepuun (lähimojitoja!), viikunan ja persikan varjossa.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Asioita, joita puutarhuri ei halua nähdä


  •  Myyrän tunnelit lumen ja nurmikon rajapinnassa
  • Myyrän kolot iiristen juurissa (taas! Mikä ihmeen iili niihin on iskenyt,kun aiemmin iirikset sai olla rauhassa.)
  • Kirpan hampaanjäljet kaalikasvien lehdellä
  • Liljakukon toukkien kakka
  • Rusakon tassunjäljet omenapuun ympärillä
  • Vihannespunkin seitti esikasvavien  paprikoiden lehdillä
  • Kirvojen käpristämät kirsikanlehdet
  • Etanan limavana nurmikolla, kasvimaan vieressä
  • Lehtokotilon bileet kuunliljassa
  • Elämänlangan kukka pilkistämässä karhunvatukoiden lomasta
Vaikka tapaninpäivänä saikin kukkapenkkejä ruopsutella,voisi siltikin kohta jo olla kesä, eikö?

lauantai 28. joulukuuta 2013

Tapasjoulun päivä

Joulupäivän ateria aloitettiin kermaisella tattikeitolla, joka tietysti tehtiin syksyn huikeasta tattisadosta. Jo tattilastupurkkia avatessa keittiöön tulvi ihana aromi - kyllä kuivaaminen on pakastamista huomattavasti paljon parempi tapa säilöä sieniä. Ja kun tattilastujen liotusveden käyttää keiton pohjaksi, ei tarvita sen kummempia liemiä eikä liemikuutioita.

Keitto onnistui yllättävän hyvin, vaikka sen ihan vain lonkalta tein, ja ahkera chef jaksoi kaulita voitaikinasta keitolle hupun.

Lanttulaatikkoa ei ihan tapakseksi voi kutsua, mutta kuuluu ehdottomasti jouluun. Glorian ruoka & viinistä otettiin savuteellä maustetun ja pintapaistetun lohen resepti, mutta melko mauttomaksi tuo meidän versio jäi.

Näkkäreille laitettiin graavilohen lisäksi tzatzikia ja kylmäsavulohta, ja laseihin kaadettiin loput Meursaultista.

Muuten hyvä päivä, mutta naukseri loukkasi tassunsa :-/

perjantai 27. joulukuuta 2013

Tapasjoulun aatto

Ihanan varsisellerikeiton jälkeen katoimme pöytään juureen tehdyt näkkärit ja niiden seuralaisiksi graavattua siikaa ja siikacevicheä. Kasvisosastoa edusti vanha kunnon waldorf (itselle muistiin, että paras kastike tuli puolesta desistä majoneesia, lorauksesta kermaa, teelusikallisesta sinappia ja tirauksesta sitruunaa - suolaa ja pippuria unohtamatta), joka tulikin syötyä melkein kertaistumalta.

Kinkuksi valikoitui lähikylän palvilammas, eikä Lammasmaailman täti yhtään liioitellut kehuessaan onnistunutta palvausta. Kerrassaan mahtava viulu, josta vielä vingutellaan monia siivuja sekä näkkärien päälle että pastakastikkeisiin ja ravioleihin.

Laseissa on aikoinaan meitä Demossa hurmannut Meursault, joka pärjäsi hyvin kaikkien makujen kanssa.

Mukava setti kaiken kaikkiaan, ja syömisen jälkeen jaksoi vielä patsastella pihalla tuumimassa, että tässähän voisi tehdä kukkapenkeillekin joulusiivon, kun maa on sula ja lumeton.

torstai 26. joulukuuta 2013

Näkkäri juuresta

Joulu on napostelun aikaa. Naposteluja on kiva kasata näkkärin päälle, ja mikä sen parempaa kuin oma näkkäri. Viime jouluna teimme Tomin tillinäkkäriä. Tänä jouluna päätimme kokeilla näkkäriä omasta juuresta. Yllättävää kyllä, valmiita ohjeita ei pienellä etsinnällä löytynyt. Alla oleva ohje on silkkaa kokeilua, mutta onnnistui erittäin hyvin.




Näkkäri Juuresta:
2, 5 dl maitoa
50 g voita
285 g vaaleaa taikinajuurta
5 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
~1 tl sormisuolaa (tarkemmin 4 hyppysellistä)
1 rkl seesaminsiemeniä

Sulatellaan voi ja sekoitetaan lämpimään maitoon. Mukaan lisätään juuri ja sekoitellaan. Lisätään sokeri, suola ja jauhot. Vaivataan jonkin aikaa. Koostumus pitäisi olla semmoista että juuri ja juuri pystyy pastakoneella mankeloimaan levyiksi, eli semmoista että pikkaisen pitää lisätä jauhoja mankelointien välissä. Paksuus = asetus 3 (Atlas 150). Näkkäreistä tehtiin tarkoituksella suupalan kokoisia. Pistellään haarukalla hieman reikiä ja pirskoitellaan hieman öljyä pintaan.
220 astetta ja noin 10-15 min. Ei anneta tummua liikaa, ettei tule kitkerää makua. Suolan määrä on hieman varovainen, koska näkkärin päälle tulee suolaisia lisukkeita. Ja jos haluaa tehdä näkkäreitä syötäväksi ihan sellaisenaan kehotan lisäämään hieman suolan määrää tai pistämään sormisuolaa näkkäreiden päälle.

Oikein hyvää, ja täydellistä kun päälle pistää joulun naposteltavia.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Varsisellerikeitto

Tämän joulun ruokateemaksi valikoitui tapakset, ja jotta jotain lämmintäkin saisi kitusiinsa (vaikkei säätilan puolesta lämmikettä tarvikaan), päätettiin joka pääateria aloittaa keitolla.

Glorian ruoka & viini tarjosi reseptin upeaan varsisellerikeittoon, jolla aaton ateria korkattiin.

1/2 sipuli
1 varsisellerin varsi
pätkä purjoa
- silppua
- kuullota hetki voissa
4 dl kasvislientä
- lisää ja anna porista 10-15 min.
- soseuta sauvasekoittimella
1 dl kermaa
- lisää
- tarkista suola
- ripottele keiton pinnalle paahdettuja pähkinöitä

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Taskurapukakkuset

Luigi nämä kakkuset joskus Herkkupala-kirjasta bongasi ja vaimollensa väkersi, sillä niissä yhdistyvät vaimon lempparit äyriäinen, kookos ja lime. Pitkään aikaan ei näitä ollut tehtykään, mutta kun viimein kaupasta löytyi taskuravunlihaa, ja pakastimessa oli edellisestä menusta yli jäänyttä kookosmaitoa, oli joulun alun herkkupala selvillä.

4 levyä voi-, lehti-, tai torttutaikinaa
- kauli ohuemmiksi
- vuoraa taikinalla n. 15 kpl muffinssivuokia
2 kananmunaa
1 3/4 dl kookosmaitoa
200 g taskuravunlihaa
1 rkl ruohosipulisilppua
1/2 limen mehu
1 limen kuori
suolaa
mustapippuria
- sotkuta keskenään
- kaada muffinssivuokiin
- paista 210 C/20min.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Täydellinen paprikalajike?

Nytkö löytyi Se Oikea? Kitchen Gardenin ens vuoden uutuussiemenistä kertovassa juttusarjassa mainittiin lyhyesti paprika Trinidad perfume, joka maistuu samalle kuin Habanero, mutta ei ole lainkaan tulinen. Kuulostaa enemmän kuin täydelliseltä! Tosin muistan kyllä hyvin miltä ihan ite tekemäni Habanerot näyttivät, joten heti en ole Master cardia vinguttamassa siemenkaupassa. Täytyy seurata, mitä osaavammat tuosta lajikkeesta saavat aikaiseksi, ja sitten vasta tehdä investointi (vaikka eihän tuo juuri mitään maksa. Mutta toisaalta, mahtaisikohan se jouluruuhkassa edes ehtiä kotiin esikasvatuksen alkuun mennessä...).
 
Innokkaille joulusiivoajille vinkiksi, että kannattaa ensimmäisenä siivota kirjahylly. Kovetin sydämeni ja raa'alla kädellä karsin kirjahyllyistä pois kaikki ne kirjat, joihin en tule enää palaamaan, vaikka joka ikisen kohdalla muistinkin, mistä se on hankittu ja milloin (onneksi Briteissä postitus oli halpaa 90-luvun vaihteessa, kun tyhjensin sieltä antikvariaatin jos toisenkin). Nimittäin raaka käsi heilui myös puutarhakirjojen kohdalla, ja tietysti pläräsin kaikki tarkkaan läpi, ettei mikään tarpeellinen kirja vahingossa lähde kiertoon. Raakaan käteen osui joku anopilta peritty kesäkukkakirja, ja siitä kohta orvokkien kasvattamisesta.
 
Orvokit kuulemma täytyy laittaa esikasvuun jo tammi-helmikuussa! Tuli kiiru siirtää Rose shades maaliskuun esikasvatussetistä tammikuun vastaavaan. Joku ystävällinen puutarhablogaaja nimittäin joskus huomautti turaajalle, että a) orvokkeja voi onnistuneesti kasvattaa siemenestä ja b) kukkien kasvattaminen ei ole turhaa, kun jotkut kukathan ovat syötäviä. Niinpä, kauniin lajikkeen osuttua kohdalle, ajattelin kokeilla orvokkien esikasvatusta ja syöttää niitä Luigille keväällä. Siis ihan kohta 5 kuukauden kuluttua.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Puutarhurin kaamoslaskuri

Vuoden viimeisen (tai oikeammin ens vuoden ekan) Kitchen Gardenin mukana tuli pussillinen viehättävää Topepo rosso –paprikaa. Voi, miten puutarhahenkilön sielusta vihlaisi! Vaikka toki tähän loskaan, pimeyteen, myrskyyn ja sumuun paprikan siemenet jo kuuluvat, jotta ovat valmiina ihan kohta alkavaan esikasvatukseen, tuntuu siltikin olevan niin järjettömän pitkä aika siihen, että saa kiikuttaa Topepon taimet kasvariin (jonka kattopleksin Seija puhalsi hornan kuuseen).
Ei auta kuin turvautua puutarhurin kaamoslaskuriin:
  • Ens yönä ja seuraavana aamuna toivottavasti on huikean kirkas taivas, jotta Geminidit näkyy (ei liity puutarhaan mitenkään, mutta on toinen joulukuun kohokohdista ja tärkeä virstanpylväs matkalla kohti kasvukautta).
  • Viikon päästä on talvipäivänseisaus, minkä jälkeen juhlistamme valon voittoa pimeydestä, aivan kuten viherturausedeltäjämme ziljoonien vuosien ajan.
  • Sen jälkeen, hammasta purren ja kirosanoja mutisten, yritämme sietää naapureitten raketinammunnat (niitä ei #¤%& vieköön tartte meidän puutarhaan suunnata! Järjetön määrä roskaa ja pauketta.).
  • Tammikuun alussa ostamme ekat tulppaanit maljakkoon.
  • 6.1. siivoamme joulun pois ja tuomme koristehärpäkkeiden tilalle esikasvatuslaatikot (ihan vain hiveltäviksi tässä vaiheessa) ja merkkaamme ostoslistaan mullan.
  • 15.1. kaivamme paprikan ja chilin siemenet esiin ja siitä se puutarhakausi 2014 alkaa!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Mikä ihmeen agretti?

Uutukaista Seeds of Italyn 230-vuotisluetteloa selaillessa vastaan tuli agretti (italiaksi agretto), korsimainen kasvi (kuvituskuvana tuossa vieressä on suklaakosmos, suom. huom.), joka kuulemma sopii loistavasti kalan ja äyriäisten lisukkeeksi, jahka sen päälle huljauttaa oliiviöljyä ja valkosipulia, tai kiehauttaa pikaisesti ja sitten vasta huljauttaa sen oliiviöljyn.

Moinen ihme näytti ja kuulosti niin mielenkiintoiselta, että sitä piti googlettaa lisää, ja ensimmäisten hittien joukossa oli Jamie Oliverin puutarhurin artikkeli aiheesta. Agretti on pinaattinen, mineraalinen ja suolainen merenrantakasvi ja kietoutuu mukavasti spagetin kaveriksi tai rouskuu rapeana salaatissa.

Silmissä siinsi jo lautasellinen kampasimpukoita ja jättikatkiksia, joiden viereen on sotkutettu vihreä syherö agrettia, ja melkein olin jo kaivamassa Master Cardia esille, mutta sitten tuli vastaan se mutta: siemenet ovat itämiskykyisiä vain pari kuukautta, eikä Seeds of Italy edes myy niitä Suomeen (no ei ihme, kun täällä seuraava kylvökausi alkaa vasta puolen vuoden päästä). Höh. Mutta siltikin jäi hyvä mieli: edelleen maailmasta löytyy kaikkea jännää, itsekasvatettavaa suuhunpantavaa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Minä ja pömpeli, 3 viikkoa

Alunperin luulin, että kunhan pömpeliin (viralliselta nimeltään Fiskars Kitchen Garden) vain tunkaisee yrtit ja heittää vettä ja lannoitetta perään, homma on hoidettu. Ihan niin helppoa pömpeliviljely ei olekaan, vaan vaatii opettelua ja tarkkaa kastelusilmää.

Vanhat, jo vähän raakussa kunnossa olleet basilika ja salvia homehtuivat pömpelissä muutamassa päivässä, joten heitin ne pois. Samalla jätin pömpelin liukuovet kunnolla auki, jotta ilma pääsee vaihtumaan. Muutaman päivän päästä jäljelle jääneet basilika ja ruohosipuli alkoivat nuokkua, sillä niiden multa olikin kuivunut korpuksi. Melkoisen randomisti kasvit vettä käyttävät, joten melkeinpä päivittäin saa tökätä sormensa multaan ja tsekata tarvitaanko lisää kastelua vai ei.
Siemenestä istutetut krassi ja timjami itivät nopeasti, mutta ovat sen verran honteloita, että tuskin niistä satoa tulee. Syynä voi olla se, että pidän pömpelissä valoa vain kotona ollessamme, sillä en halua pitää sähkölaitteita yksinään päällä. Ei tuo pömpeli lainkaan kuumene, mutta siltikään ei tunnu kivalta jättää sitä yksin kotiin (pitäisköhän kollegat hulluna, jos ottais pömpelin töihin päivähoitoon? Onhan niillä itselläkin niitä kirkasvalolamppuja.).

Kaupasta uutukaisina pömpeliin tuodut basilika ja ruohosipuli sen sijaan kukoistavat jo kolmatta viikkoa, vaikka niitä on useasti napsittu mausteeksi. Tuskin ilman pömpeliä olisivat enää hengissä. Koska kaupan yrtit ovat ”paljasjuurisia”, ei niissä kovinkaan kauan riitä ytyä uutta kasvustoa tekemään, joten seuraava kokeilu on istuttaa ne isompiin ruukkuihin ja kunnon multaan ja sitten seurata, jaksavatko ne pukata uutta satoa. Sasukin painotti hyvän mullan tärkeyttä pömpeliviljelyssä, ja eihän tuo pömpeli ole hintansa väärti, jos sitä käyttää vain yrttien hengissä pitämiseen.