lauantai 18. kesäkuuta 2022

Voi makeuden määrää

 

Ennen vanhaan se oli suola. Ulkona syödessä alkoi tökkiä ruokaan hölvätyn suolan määrä ja yöllä piti herätä juomaan mukitolkulla vettä. Seuraavana päivänä kasvot olivat kauniin sileät. Sittemmin tuntuu suolan määrä ruuissa hiukan maltillistuneen. Mutta nykyään se on sokeri.

Pikkuhiljaa alettiin huomata miten karkeista ja suklaasta tuli entistäkin makeampia (kutsumme ilmiötä nimellä new and improved recipe). Sitten tuli makeat grillauskastikkeet, ja Farangin karamellipossu niin sanotusti räjäytti pankin. Sen jälkeen ei tunnu olevan enää mitään rajaa makeuden määrälle.

Ennen niin hyvät aasialaiset ruuat ovat muuttuneet järjettömän makeiksi sokerimössöiksi. Joku vuosi sitten eksyttiin Ratinan Kung Fu Pandaan, ja kumpikin sanoi ensimmäisen ruokalajin kohdalla, että onpas kivasti makea. Toinenkin oli makea, samoin kolmas – kaikki buffetin ruuat paljastuivat makeiksi. Nopeasti tuli ällö olo kaikesta siitä sokerista. Stockan K-kauppa myy jonkin lohjalaisen lafkan aasialaisia ruokia, jotka ovat niin sokerisia, että pari haarukallista riittää. Jossain saatiin jopa sushia, jonka riisi oli ylimakeaa.

Äskettäin käytiin Kangasalan street food -festareilla lounaalla. Oli ihanaa istua rannalla auringonpaisteessa ja syödä mukavan vähäsuolaista varraspossua, mutta pian alkoi barbecuekastikkeen makeus käydä yli - onneksi kastiketta kuitenkin oli vähäinen määrä. Ei taida vähäsokerista barbecuekastiketta enää olla olemassakaan.

Kangasalan Alkossa osataan heti ensimmäisenä varmistaa, ettei valko- tai roseeviini vaan ole puolimakeaa, sillä niitä siellä riittää. Sen jälkeen vasta katsotaan rypälelajike. Jopa punkusta joutuu varmistamaan jäännössokerin määrän.

Suurin synti makeuden saralla on juustonaksujen sokerointi! Mikä pettymys, kun avaa naksupussin ja suuhun leviää juustoisuuden sijaan sokeri. Pirkka-juustonaksuja osaan jo välttää, mutta nyt tuli Lidliinkin kotimaisia juustonaksuja, jotka ovat samaa sokerimössöä (4,4 g sokeria 100 g:ssa naksuja!). En kannata naksuhävikkiä, mutta eiväthän nuo ole syöntikelpoisia.

Mikähän siinä on, että nykyihmisen (paitsi viiskymppisen jäärän) maku on muuttunut niin paljon makeampaan suuntaan? Onko se jatkuva limpparin lipittäminen saanut kaipaamaan sokeria myös ruokiin? Ikävä trendi kerta kaikkiaan.

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Valkoisten puiden kukinta

 

Etupihalle istutin aikoinaan 2 päärynäpuuta, Pepiä varmaankin. Parisen vuotta taisivat siinä olla, kunnes niihin iski joku tauti ja lehdet alkoivat mustua. Päädyttiin kaatamaan puut, kun mustuivat joka vuosi. Oltiin useampi vuosi ilman päärynöitä, kunnes kollega ja sisko alkoivat hehkuttaa omien päärynöiden makua. 5-6 vuotta sitten (vai jopa aikaisemmin?) hankittiin Pinsiön taimistolta 2 uutta päärynäpuuta (Pepi edelleen???) ja istutettiin ne takapihalle. Siinä ne kasvoivat ihan nätisti, mutta eivät kertaakaan kukkineet. Viime syksynä väläytin paremmalle puoliskolle puiden kaatamista, mutta hän ei hennonut. Tänä keväänä katselin puita ihmetellen, kun näytti siltä, että niissä oli kukkasilmuja. Ja runsaasti! Nyt kumpikin puu kukkii valkoisena pilvenä, tosin pölyttäjiä ei näy. Mutta saispas edes yhden päärynän maistiaisiksi!

Vieressä oleva kriikuna (kuvassa) sen sijaan alkoi viime vuonna kuolla. Tänä keväänä sen alaoksat kukki valtoimenaan, mutta 90% puusta on kuollut. Ajateltiin antaa sen olla paikoillaan siihen asti, että nähdään tuleeko raakileita. Jos ei tule, niin kaadetaan puuparka saman tien. Muutoin se saa odottaa syksyyn.

Kadonnut luumupuu puolestaan teki comebackin. Aikoinaan tontin reunassa kasvoi anopin tuoma Sinikka, joka teki ihanan makeita luumuja. Sitten iski vesimyyrä, eikä Sinikka pysynyt pystyssä ilman juuria. Korvaajaksi ostin Urjalan taian, joka mökötti kasvihuoneen takana muutaman vuoden, kunnes teki hirveän korkealle yläoksilleen luumuja –valtavan hyvänmakuisia nekin. Viime vuonna huomasin yhtäkkiä, että rusokuusaman seassa kasvaa Sinikan juurivesa. Siis sellainen 4 metriä korkea ja kukkiva. Näköjään ihmisellä voi olla pihassaan puu ihan tietämättään. No, tänä keväänä pistin paremmaksi: ihmisellä voi olla pihassaan 4 (!) puuta tietämättään. Rusokuusaman takana nimittäin kasvoi kolme muutakin Sinikan jälkeläistä, joista 2 ihan kunnon kokoisia ja paksurunkoisia. Harmillisesti ovat jääneet verkkoaidan huonommalle puolelle, mutta kaipa niistä jollain konstilla saa luumut poimittua, mikäli sellaisia sattuu tulemaan.

Omenapuu on vasta aloittelemassa kukintaansa, mutta sekin näyttää kukkivan todella runsaasti. Viime vuonna Sävstaholm toipui 3 vuotta kestäneestä pihlajanmarjakoi-invaasiosta ja teki suuria, mehukkaita omenia, joissa makeus ja hapokkuus oli hyvässä tasapainossa.

Eikä pidä unohtaa pensaita! Marjatuomipihlaja Härkätien herkku kukkii valkoisena pitsipallona. Helteisenä kesänä sen marjat ovat todella makeita, vadelman ja mesimarjan makuisia.

Onhan se toki kivaa, että kukinta on runsasta. Mutta kun piha on ollut valkoinen 8 kuukautta, voisi välillä katsoa jotain muutakin väriä…

perjantai 20. toukokuuta 2022

Lapualaanen makumaailma


Kaikki alkoi halsterikalasta. Oli sen verran lämmintä yhtenä päivänä (viimeinkin!), että heitettiin halsteri nieriän kera grilliin. Omasta pihasta ei vielä yrttejä saa, joten jouduttiin turvautumaan kaupan versioihin nieriän mahan täyttämiseksi, eikä kaupan yrteissä tietenkään ole kunnolla makua. Seuraavana päivänä piipahdettiin ohikulkumatkalla Honkasen puutarhassa hakemassa pelargoneja ja tsekattiin samalla, joko olisi yrttejä tarjolla. No oli, mutta vaan perusbasilikaa ja -persiljaa. Eikä edes pinkkejä pelargoneja.

Päätin sitten testata jo viime vuonna löytämääni lapualaista Kurjen puutarhaa  (Mikä nimi! Mikä logo!), joka kasvattaa luomuvihannesten ja -yrttien taimia, ja heittäydyin villiksi. Ostoskoriin päätyi herukkasalvia, kiinansipuli, oliiviyrtti, sitruunaverbena, tulinen (!) oregano, appelsiinitimjami, kuvernöörinkukka eli valkosipuliyrtti ja vielä laakerinlehtikin, kun sellaista ei ole missään tänä vuonna näkynyt, enkä ole ihan varma, että tuo nykyinen, talvehtinut yksilö jaksaa lähteä hyvään kasvuun.

Ja kun kerran aloitin, kliksuttelin itseni Paratiisin taimitarhaan ja poimin sieltä ostoskoriin vaaleanpunaisen herukan, kun ei sellaistakaan ole pienemmän hiilijalanjäljen päässä ollut. Yksi ainokainen taimi näytti nololta ostoskorissa, joten mukaan lähti myös anopinkieli Tough lady ja kultaköynnös Global green.

Taimet lähtivät parissa päivässä taimistoilta Kangasalaa kohti ja tietysti niiden saapuminen ajoittui sellaiseen iltapäivään, kun parempi puolisko oli jo reissussa, eikä palaa muutamaan päivään. Pakkasin pyörään mukaan kaiken maailman kiinnityshärpäkkeitä ja sain kuin sainkin haettua kummankin paketin; eri kerroilla, tosin.

Paratiisin kasvit olivat hyväkuntoisia. Viinimarja oli ehtinyt Porissa jo riehaantua ja on kohta kukkimaisillaan. Täällä vaan ei ole yhtään pölyttäjää, kun viime yökin oli pakkasyö.

Kurjen yrtit tulivat kummallisen pienessä laatikossa, eikä ihme, sillä ne oli vain kerätty paperikassiin ja laitettu sellaisenaan pahvilaatikkoon. Kiitos Matkahuollolle, kun toivat laatikon niin huolellisesti lähikauppaan, ettei yksikään taimi ollut edes multainen.

Seuraavaksi ihmetelläänkin, mihin ihmeeseen saa kaikki yrtit kasvamaan, kun kaikki ruukut ovat jo käytössä…

maanantai 16. toukokuuta 2022

Arboretum X

 

”Oletko perustamassa omaa arboretumia?” Ihan viaton kysymys puutarhurilta, mutta kyllähän se sai ajatukset laukkaamaan. Tontin luonnontilaisessa osassa on yhä tilaa puille ja pensaille, joten voisihan sitä kehittää, kun yläpihalle ei enää mitään mahdu. Jotain helppohoitoista ja kauriille maistumatonta sinne voisi istuttaa – joku kiva havu voisi olla hyvä lisä.

Tontti oli pelkkä paljas savilätty, kun tänne 20 vuotta sitten muutettiin. Muutama paju ja koivu kasvoi tontin perukoilla. Pikkuhiljaa salaa siirsin metsästä (kai tämä rikos on jo vanhentunut, niin voi tunnustaa) muutaman kuusen- ja männyntaimen, ja nyttemmin on koivu ja haapa levittäytyneet niin, että niitä täytyy alkaa karsia. Ostotaimina hankittiin lehtikuusia, ja anopin ulkoilumaastoista siirrettiin terttuseljaa. Lähikalliolla kasvaneen pikkuisen tammen pelastin pihaan, sillä se ei olisi ohuella jäkäläpeitteellä jaksanut kasvaa. Viime vuosina olen alelaareista napsinut rhodoja lehtikuusten alle, ja haaveissa on vielä atsaleakin. Helmipihlajan bongasin jostakin, ja ihme kyllä, kauriit ovat toistaiseksi antaneet sen kasvaa. Eikä pidä unohtaa iki-ihanaa kirjovaahteraa, joka jaksaa sinnitellä talvesta toiseen.

Viattoman kysymyksen esitti lempääläläisen Haikalan puutarhan omistaja. Bongasin Haikalan viime vuonna, kun etsin mantsurianjalopähkinää, ja pakkohan sinne oli tänä keväänä tehdä toiviomatka, kun viimein lumen keskeltä taimitarha avautui. Olipa erikoinen paikka! Hieno, vanha pihapiiri, ja valtavan laaja istutusalue. Suurin osa kasveista kasvoi maassa, josta omistajat (todella mukava pariskunta) niitä lapioi asiakkaille.

Heti ensimmäisenä bongasin japaninsiipipähkinän ja vähän ajan päästä omistaja johdatti mantsurianjalopähkinöiden ääreen. Olihan siellä kaikkea muutakin ihanaa, kuten keltaoksakanukka ja kaikenlaisten jalopuiden taimia, mutta päätin olla riehaantumatta. Saarnivaahteraa kyselin ja sellaisen sain. Ihana puutarhuri valitsi parhaimman taimen ja sain siitä vielä alennustakin, kun taimen juurella kasvoi horsmaa. Hinnat yllättivät, sillä pähkinät olivat 20 €/kpl, eikä vaahterakaan maksanut kuin 15 €. Olin varautunut huomattavasti suurempiin hintoihin. Bonuksena vielä se, että kyseiset taimet ovat paikallista kantaa, eikä mitään Hollannin tuonteja. Selviämismahdollisuudet Pirkanmaan talvesta ovat siis suuremmat.

Ainoa päänvaiva on nyt arboretumin nimeäminen. Oma sukunimi ei käy, kun se on niin tylsä, samoin kuin tontin nimi (Haapala, siis oikeasti – kyllähän täällä haapaa kasvaa, mutta ois nyt voinut mielikuvitusta käyttää). Tontin luonnonvaraisten asukkienkaan nimiä ei voi käyttää, sillä Arboretum Lehtokurppa tai Arboretum Saukko ei niin kauhean hienolta kuulosta. Pitäisiköhän siitä tehdä nuorimmaisen kaima – Arboretum Alma?

perjantai 13. toukokuuta 2022

Hybridivaikutusta

Pitkän talven aikana on todellakin unohtunut kaikki puutarhaan liittyvä. Ei tosin tarvinnut kuin ensimmäisen lämpimähkön vesisateen, kun jo yksi asia muistui mieleen: lehtokotilot. Siellä niitä lyllersi tontin ympäri menevällä polulla kolmisenkymmentä kappaletta ja osa pyrki yläpihalla kasvilavoja pitkin ylös, toiveessa varmaankin päästä herkuttelemaan pavunlehdillä. Aiemmin olen poiminut kotilot pussiin ja erinäisillä tavoilla tuhonnut niitä, mutta nyt tyydyn vain litsaamaan ne kengän alle (jotain hyötyä siitäkin, että vaihdevuosien aikana paino nousi). Tiedän, että kotilot syövät kuolleita kavereitaan, mutta onpahan sitten seuraavalla ohikulkumatkalla enemmän kotiloita vainajan ympärillä litsattavana. Kotilot hybridivaikuttavat siis saamalla viherturaajan pahalle tuulelle sekä limaamalla kengänpohjat.

Kasvimaakylvötkin ovat unohtuneet! Perunat ja sipulit sain sentään jotenkuten paikoilleen, samoin herneet ja pavut, mutta entä ne muut? Ööh, kai joku vako vedetään multaan ja sitten sinne laitetaan siemeniä, mutta mitä ja mihin? Olipa yllättävän hankalaa! Sentään muistin kirjata ylös, mitä kylvin mihinkäkin kohti siltä varalta, että joku laji jää itämättä, mutta ruutupaperille sisätiloissa tekemästäni hienosta kasvimaakartasta unohtui kokonaan yksi kasvimaa. Hups.

Kylvöt ovat 1,5 viikkoa normaalia myöhemmässä, ja valitettavasti kirpat ovat jo heränneet (yksi heräsi tänä aamuna meidän kylppäristä). Retiisistä siis tuskin tulee satoa. Syyskylvöt eivät inahdakaan; liekö syksyn märkyys jäädyttänyt siemenet hengiltä. Ihan vielä en ole toivoa heittänyt, sillä talvivalkosipulitkin ovat vasta hiljalleen nousemassa. Ehkä multa on vain niin jääkylmää edelleen.

Vielä pitäisi jaksaa etupihan kukkapenkki kuopsuttaa siistiksi ja kompostit tyhjentää. Sitten alkais kevättyöt olla tehtyinä.

tiistai 10. toukokuuta 2022

Heitteillepano

 

Loman viime metreillä alkoi sää vähäsen lämmetä, joten siirsin ensin chilit ja paprikat kasvihuoneeseen. Miten sitä aina ehtiikin talvikuukausina unohtaa montako taimea kannattaa kutakin lajiketta kasvihuoneeseen laittaa! Täytyi arpoa, mitkä yksilöt otan seuraavalle kierrokselle ja mitkä päätyvät kompostiin.

Osa chililajikkeista oli kompaktin kokoisia, joten laitoin ne altakasteluruukkuihin ja loput roskiksiin (ne siis kasvavat roskakoreissa). Chilit ja paprikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa pitkän ja valottoman talven jäljiltä, tosin kun ne kaikki kasvoivat kantokopassa yhtenä syherönä, en ollut hoksannut latvoa niitä. Itselle siis muistutus ensi vuodelle, että kasvata vähemmän taimia (as if), jotta pystyt pitämään niistä parempaa huolta.

Yhtään en ollut taimia karaissut, kun lumi ja jää esti moisen touhun, joten taimet saivat elämänsä shokin, kun juuret solahtivat kylmään multaan ja yläosa päätyi auringon paahteeseen. Muutama yksilö nuupahti parissa minuutissa, mutta näyttävät selviävän. Varmuuden vuoksi säästin taimia paikkaussarjoiksi, jos kuolo nuo korjaa.

Seuraavana päivänä oli tomaattien vuoro ja se olikin shokki viherturaajalle. Lajikkeita oli aivan älytön määrä (kuka näitä ahnehtii?), ja lähestulkoon kaikki kirsikkatomaatit olivat venähtäneet elinkelvottomiksi. Pari kopallista taimia oli hienossa kunnossa; 4 kopallista surkeaakin surkeampia valon puutteen vuoksi. Tein raakaa karsintaa ja melkoisen monta taimea (äh, en mä osaa tuota sanaa noin taivuttaa) tainta päätyi kompostiin.

Tomaatitkin shokeeraantuivat tylystä kohtelusta ja nelisen kappaletta on edelleen nuupallaan. Yksi Chocolate cherry kuoli niille sijoilleen ja korvasin sen Black russianilla. Veikkaan, ettei nuo nuupat tuosta enää tokene, mutta annan vielä vähän armon aikaa.

Ei siis mitenkään mairitteleva alku kasvihuonekaudelle: ensimmäiset kaalit kärvääntyivät kuumassa, ja esikasvatteet nuokkuvat kylmästä ja kuumasta. Mutta kovin poikkeuksellinen on ollut ”kevätkin” – edelleen on yöpakkasia ja tontilla lunta.

Seuraavaksi pitäisi tarjeta kylvää kasvimaat. Harmittaa, että kaudesta on menetetty jo viikko kylmyyden takia. Vaikka syksy olisi kuinka lämmin, ei valo enää kasveille riitä, joten siihen suuntaan ei kasvukautta voi venyttää.

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Haketusta ja häätöä

Semmoiset 45 metriä kanukkaa sain saksittua alas (lumisateessa!) ja seuraavaksi pitikin miettiä, mihin ne kaikki risut tunkee. Suunniteltiin ensin uutta lahopuuaitaa, mutta sille ei heti keksitty sopivaa paikkaa. Tontin luonnotilaisilla reunoilla kasvaa vadelmaa, enkä sitä halua lahopuulla tukahduttaa. Sitten muistin, että mullahan on nimipäivälahjahaketin, ja hake käy hyvin kompostikuivikkeeksi ja kesäkeittiön ympäristön siistimiseen. 

Tämän aamupäivän haketin onkin laulanut ja yllättävän nopeasti risut häviävät sen kitusiin. Vielä pitäisi toinen rupeama jaksaa, mutta toimistoihmisen kroppa on eri mieltä asiasta.

Vaikka viime yönä oli -6, eikä Ilmatieteen laitoksen mukaan keli ole tästä paranemassa ainakaan viikkoon (edelleen niillä on tämä sama virsi), vien esikasvaneet kukkaset tänään ruukkuihin kasvihuoneeseen. Ruukuissa on jo mullat valmiina ja ne ovat tämän päivän aikana lämmenneet kasvihuoneessa, joten ehkä kukkaset kestävät muuton. Ainakaan tuuli ei tällä kertaa ole esteenä. Kurkut ja kurpitsatkin ajattelin jo laittaa loppusijoitusroskiksiinsa, kun alkavat tulla poteistaan pihalle.

Huomiselle ovat luvanneet räntää (huoh), joten ehkä huominen on se perinteinen kesäloman ikkunanpesupäivä (kurjuuden maksimointia). Perjantaille ovat luvanneet lämmintä, joten silloin ehkä voisi setviä tuon hervottoman tomaatti- ja chilisyherön ja laittaa nekin viimein kasvihuoneeseen.

Niinkin villi idea kävi mielessä, että kylvisi jo kasvimaat, mutta täytyy nyt vielä pari päivää katsoa, mihin sää tästä kehittyy. Jostain syystä puutarhahommat eivät ole niin kivoja toppatakissa ja -housuissa. 

maanantai 2. toukokuuta 2022

Jos ei kylmää, niin sitten tuuli

 

Vielä oli mahkut siirtää ensimmäinen kesälomaviikko toukokuun toiselle viikolle, mutta kyllästyin katselemaan Ilmatieteen laitoksen ennustuksia, jotka ovat jo 1,5 kk luvanneet, että seuraavalla viikolla lämpenee. Ei ole lämmennyt. Niinpä aloitin kesälomarupeaman tänään. Sen verran täytyy sanoa positiivista pörssiyhtiöstä, että lomarahat saa vaihtaa vapaaksi. Kuusi lomaviikkoa tulee enemmän kuin tarpeeseen. Sen verran ärsyttävää on olla pörssiyhtiössä töissä (Kehityskeskustelut! Tässä iässä! Dear lord!).

Toivottavasti en jinxannut tätä lomapätkää, sillä ensi töikseni laitoin lumikolan ja -lapion varastoon. Lunta on vielä reilusti maassa etupihalla ja parina yönä sitä on satanut taas lisää, mutta ei kai nyt sentään toukokuussa voi kolaa tarvita!

Ajattelin siirtyä pihalla myötäpäivään, joten siirsin kolan tieltä varastosta kasvihuoneroskikset kasvihuoneen luo, minkä jälkeen aloin saksia näiden kahden välissä kasvavia purppuraheisiangervoja. Angervot olivat jo niin isoja, että tukahduttivat alleen jasmikkeet ja varjostivat omenapuuta, joten oli aikakin leikata ne alas. Minkä jälkeen luin, että ne kannattaisi leikata 50 cm:n korkeudelta. No, jos eivät enää lähde kasvuun, niin sittenhän on hyvä syy ostaa tilalle uudet pensaat. Vähän matalammat tällä kertaa.

Seuraavaksi piti siirtyä kasvihuoneeseen, sillä uhosin, että heitän sisällä esikasvaneet zinniat ja leijonankidat sinne jo ensi yöksi - lämmittimen kera, toki. No en heittänyt, sillä alkoi aivan järjetön tuuli (taas!). Ei puhettakaan, että olisi voinut viedä taimet talosta ulos, sillä ne olisivat katkenneet tuulessa, saati sitten, että olisi aukaissut kasvihuoneen oven. Varmaan koko kasvihuone olisi saman tien lentänyt tuulessa pöpelikköön.

Täytyi siis kääntyä pihalla vastapäivään ja alkaa saksia kanukoita, jotka ovat saaneet rellestää villinä ja vapaina, kunnes alkoivat vallata ja varjostaa kukkapenkkiä. Kauan ei saksimisen iloa kestänyt, sillä tuuli yltyi yltymistään, ja naapurin navetan kattopellit alkoivat paukkua siihen malliin, että olisi pitänyt laittaa kypärä päähän, mikäli olisi aikonut jatkaa saksimisurakkaa.

Illaksi pitäisi tyyntyä, joten ennen nukkumaanmenoa saan kerätä pitkin tonttia lennelleet kasvihuoneroskikset takaisin kasvarin luo ja varautua siihen, että jälleen kerran on edessä pakkasyö, huoh.

torstai 28. huhtikuuta 2022

Vaaleanharmaan hyötyvedet

 

Jos ihminen olisi teknisesti orientoitunut, kehittäisin ikkunan, johon linnut ei lennä pahki sekä jätevesijärjestelmän, jossa vaaleanharmaat vedet otettaisiin talteen pesu- ja kasteluvedeksi (yhteiskuntatieteilijänä kehittäisin järjestelmän, jolla hullut ukot saadaan pois vallasta – töitä riittäisi globaalisti).

Seistä tönötin pysäkillä, kun jalkakäytävältä pestiin pois hiekoitushiekkoja, varmaankin juomakelpoisella vedellä. Samaa juomakelpoista vettä tuli käytettyä litrakaupalla kasvien kasteluun viime kesänä, kun taivaalta ei vettä tippunut. Keittiössä tulee kuitenkin heitettyä pois käyttökelpoista vettä: ylimääräiset teenkeittovedet, juomapullossa seisoneet vedet, koirien partavedet (eli vesikuppeihin jääneet vedet ja kuppien huuhteluvedet), kananmunien keittovedet… Kaikki ihan hyvää kastelumateriaalia. Olisi silkkaa säästöä ja ympäristöystävällisyyttä, jos tällaiset vedet saisi jollain kätevällä konstilla talteen.

Koska mitään fiksua ratkaisua ei ole toistaiseksi saatavilla, ostin peltiämpärin (että sellaista oli hankala löytää!) ja tökkäsin sen tiskipöydälle. Siihen yritetään muistaa kaataa suht. puhtaat vedet, ja kun ämpäri on täynnä, käyn kippaamassa sen ulos sadevesitynnyriin. Ei kaikista tyylikkäin ratkaisu, mutta helposti poistettavissa, jos tämä kesä osoittautuukin sateiseksi.

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Turhakehuhtikuu

 

Siellä jossain ne mun leikattavat keltakirjokanukkani ovat  :-/


Yleensä se hiipii päälle huhtikuussa: kevätfiilis. Lumet alkaa sulaa, mainoslehtisissä vilisevät puutarhakalusteet ja kukkaset, kompostit tyhjennetään ja pyörät putsataan ajokuntoon. Vaan ei tänä vuonna. Edelleen on piha paksun lumipatjan alla, ja yöpakkaset jatkuvat – eikä mitkään nippa nappa miinukset, vaan ihan reilut -4. Esikasvatteet eivät edelleenkään ole päässeet lumen ja jään takia kasvihuoneeseen päivähoitoon. Takaovea ei olla edes aukaistu moneen kuukauteen, saati sitten raivattu polkua sieltä kasvihuoneeseen.

Kasvimaiden päältä lapioitiin kinokset pois, jotta aurinko pääsee multaa lämmittämään, mutta enpä edes muistanut, että meillä on kasvihuoneen vieressä 2 kasvimaata lisää. Niin syvällä hangessa ne olivat viime viikonloppuun asti. Asfaltilta ja tontin polulta ollaan hakattu jäätä pois, jotta auringon lämpö tarttuisi paljaaseen maahan ja sulattaisi lunta pois.

Eikä sitä edes muistanut koko aurinkoa ja sen lämpöä. Ihmettelin, kun esikasvatetut kaalit lakastuivat kasvihuoneessa yksi kerrallaan, kunnes satuin pöyhäisemään multaa – sehän oli tulikuumaa! Lumen ja roudan takia ei olla päästy laittamaan kattoluukkujen automaattiavaajia kasvihuoneeseen, kun pitäisi ensin poistaa yksi kattoluukku, jotta saadaan myrskyn irrottama kattopleksi takaisin paikoilleen. Niinpä kasvarissa on ollut lämmin – ja kasveilla vielä lämpimämpi muovien suojissa. Huoh. No, eipä tässä ole mitään menetetty, kun esikasvatteita ei voi vielä aikoihin istuttaa ulos. Uutta vaan kylvöön.

Taimitarhoja käy sääliksi, kun ovat menettäneet jo muutaman viikon myynnin sään takia. Eipä ole tullut itsellekään mieleen vielä googlettaa pinkkiä herukkaa tai jalopähkinöitä, kun eihän niitä hankeen voi istuttaa. Ihmeellisesti tämä ilmastonmuutos saa aikaan jäätävän kylmiä keväitä. Tämä on jo neljäs putkeen!

Talven jatkumisesta huolimatta aion pitää perinteisen viljelysvapaan ens viikolla. Mitään ei viljelemään pääse, mutta pensaat aion saksia ja ikkunat pestä. Ja jos ei ihan hirveitä yöpakkasia ole, niin sitten siirrän tomaatit, chilit ja paprikat kasvihuoneeseen pysyvästi. Mahdutaan viimeinkin elämään keittiössä ja kodinhoitohuoneessa normaalisti.

torstai 14. huhtikuuta 2022

Ensi viikolla helpotusta?


Kasvimaat ovat vielä tukevasti lumipeitteen alla, eikä herbaariosta näy palastakaan, vaikka yleensä maaliskuussa saadaan sieltä jo nipsittyä ilmasipulia. Lunta pyryttää edelleen, ja kasvihuoneen vieressä olevat lumivallit ylettyvät yhä seinien puoliväliin.

Sisätiloissa ollaan esikasvatteiden kanssa pulassa. Kelloköynnökset ovat köynnöstäneet vieruskavereittensa ympärille, ja tomaatit notkuvat huituloina pitkin pöytiä. Chilit ja paprikat kukkivat ja minikokoinen munakoisokin on aloittamassa kukintaansa. Joka pöydällä ja tasolla kasvaa jotakin, joten ihmisten elintila alkaa käydä ahtaaksi. Eikä tilannetta auta se, että ruokaseuranani on joka aterialla karmaiseva hämähäkki, joka on löytänyt kotinsa ruokapöydällä olevasta chilistä. Ääks. Hyötyeläin, toki, mutta tämä yksilö on jotenkin kammottavan esihistoriallisen näköinen.

Ensi viikolle ovat luvanneet lämpenevää (uskon, kun näen), joten jahka jäät sulavat meidän tieltä, valjastetaan peräkärry auton perään ja lähdetään hakemaan multaa. Toukokuun ekan viikon olen taas varannut viljelysvapaaksi, mutta jos suinkin lumitilanne sallii, donkkaan esikasvatteet kasvihuoneeseen jo aiemmin. Muuten niitä ei saa millään ilveellä eroteltua toisistaan, kun ovat kylki kyljessä kuljetuslaatikoissaan odottamassa. Sitten vaan lämmitin puhaltamaan, oli energiakriisi tai ei.

Kaiken tämän talven keskellä ei ole tajunnutkaan, että ollaan jo huhtikuun puolivälissä, jolloin yleensä kylvän kesäkukkaset ja kurpitsat kasvariin. Kukkaset saavat nyt odottaa, mutta pääsiäisen aikaan voisi tehdä esikasvattamisen loppurutistuksen ja kylvää kurkut ja kurpitsat – jahka siemenet ylipäätään saa kaivettua tomaatintaimien takaa. Mitähän muuta sitä on unohtanut laittaa esikasvuun kaiken tämän lumen ja pakkasen keskellä?

maanantai 4. huhtikuuta 2022

Kuolematon kylpyhuoneessa

 

Kasvien talvettaminen matalassa, pieni-ikkunaisessa talossa ei ole koskaan ollut hyvä idea, sillä ihanneolosuhteissa pitäisi olla kasveille tarjolla 5-10 C lämpöä ja runsaasti valoa talven aikana. Ei onnistu meillä. Syksyisin olen kiikuttanut yrttiruukut kasvihuoneesta lasitetulle terassille, jossa on hiukan lämpimämpää kuin kasvarissa, mutta viimeistään vuodenvaihteessa ne ovat kuolla kupsahtaneet kylmyyteen.

Jostain hommasin muutama vuosi sitten kameleonttilehden ja kokeilin talvettaa sen autotallissa. Kerran kuussa kävin lorottamassa ruukkuun vettä, mutta muuten se sai rauhassa lakastua – kunnes maaliskuussa mullasta alkoi pilkistää uusia alkuja :-0 Nyt kameleonttilehti viettää autotallissa jo neljättä talveaan ja pukkaa taas uutta hiippaa. (Kameleonttilehteä käytetään Intiassa ja Aasiassa yrttinä, ja maku on korianterin, pak choin ja limen yhdistelmä, vahva ja hitusen polttava. Kuulemma se voisi talvehtia jopa maassa. Täytyy kokeilla silpaista siitä alkuja ja istuttaa maahan, jahka kevät koittaa.)

Viime kesänä onnistuin kasvattamaan viiden senttimetrin mittaisesta rosmariinin taimesta muhkean pensaan ja talvehtimisen toivossa nostin sen syksyllä kasvihuoneesta keittiön ikkunalaudalle, jossa se kiitollisena alkoi heti kukkia. Olin varma, että sen kohtalona on härmä, mihin meillä rosmariinit aina viimeistään tammikuussa kuukahtaa, mutta tämä rehottaa edelleen ja avasi tällä viikolla useamman kukkanupun :-0 Olin aina luullut, että rosmariini on viileän ja kuivan paikan kasvi, mutta tämä kukoistaa lämpimässä ja altakasteluruukussa.

Suurin talvehtimissuksee on Merjan opeilla talvetettu chili Cream fantasy. Alkutalvesta se oli muhkean vihreä ja rehevä, mutta joulu-tammikuussa alkoi kuihduttaa oksiaan, kunnes jäljellä oli enää yksi elävä oksa, joka sekin alkoi tyvestä ruskettua. Jokin ihme kuitenkin tapahtui, sillä yhtäkkiä chili alkoi kasvattaa oksia ja lehtiä ja lopulta myös kukkia. Merja hoiti chilinsä luomuna, mutta minä leikin kukkaa ja mehiläistä ja töpöttelin kukkia pumpulipuikolla. Nyt meillä kasvaa kokonaista 2 kpl chilipalkoja, ja kukkia avautuu joka päivä lisää.

Koska kuolemattomuudenyrtti kasvoi kesällä ulkoruukuissa ihan hervottomana puskana ja joku kertoi kasvattavansa sitä viherkasvina sisällä, yritin juurruttaa yrtistä pistokkaan kylppärin amppelia varten. Ei meinannut juurtua sitten millään! Kokeilin ties mitä keinoja, mutta yksi ainoa pistokas lopulta juurtui. Kovasti sekin talven aikana kuivui ja käpristyi, mutta yksi oksa pysyi hengissä ja on alkanut tuottaa uutta kasvustoa. Sisällä sitä en aio pidempään kasvattaa, vaan se pääsee kesällä taas ulos villiintymään. Jos siis se kesä ikinä alkaa.

Laakerin talvetus ei onnistunut. Sekin oli valtava puska, kun sen syksyllä heitin autotalliin. Aikansa se siellä kukoisti ja saatiin siitä napsittua lehtiä liemiin, mutta nyt se on täysin lakastunut. Jahka sää tuosta lämpenee, siirrän sen ulos ja katson aloittaako se enää uutta kasvua. Tuskin.  

lauantai 26. maaliskuuta 2022

Päivä alkoi v:llä

 

Se tunne, kun astut ovesta ulos ja ensimmäinen ääni mikä kuuluu ei olekaan linnunlaulu, vaan rits, rits, rits... Kasvihuoneen takaseinän pleksi oli puoliksi irrallaan ja iloisesti rispaantui tuulessa. Äkkiä korjaamaan, jottei tule enempää vahinkoa. Vaan eipä ollut helppoa, kun kasvihuoneen sivuilla on vielä hanget korkeat nietokset, jotka ovat pinnasta kovat, mutta eivät kantavat. Jouduin siis konttaamaan kasvihuoneen taakse, eikä siinä vaiheessa kantautunut naapuriinkaan linnunlaulua, vaan konttaavan eukon kiroilua. Sori siitä.

Koirien kanssa saatiin lenkki tehtyä, mutta aamiaisen aikaan alkoi myrsky järjettömine tuulenpuuskineen. Välillä tuntui, että ikkunat lentävät kohta sisään. Vaan eipä sekään valmistanut kohtaamaan näkyä, kun lähdin koirien kanssa ulos ja katsahdin kasvihuoneeseen. Vasen etuseinä puuttui kokonaan. Pleksit olivat lentäneet pitkin tonttia ja revenneet. Ja kas, yksi kattopleksikin oli irronnut ja lentänyt ties minne. Hälytin raksavastaavan hätiin ja yritin saada haettua pleksit pöpeliköstä. Ei ollut helppoa. Lunta on edelleen yli polven, eikä hanki enää kantanut, ja tuuli tarttui koko ajan plekseihin. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa maailmasta loppui kirosanat.

Esarointi vaihtui lennossa jesarointiin, kun alumiinilistoilla ja jeesusteipillä yritettiin paikkailla kasvaria siihen kuntoon, ettei se ihan kokonaan hajoaisi. Välillä tuuli rymäytti koko kasvihuonetta niin, että se liikkui paikoiltaan.

Edelleen tulee hurjia puuskia, joten vähän väliä joutuu käymään vilkaisemassa ovatko teippaukset pitäneet. Kädet on ihan raapaleilla ja sääret mustelmilla, kun jäätävä tuuli on tehnyt hangen pinnasta kovan ja karkean. Eikä ulkona pääse mihinkään ilman nastakenkiä, kun kaikki paikat ovat jäätyneet liukkaiksi.

Olis mulla varmaan ollut lauantaille mukavampaakin tekemistä >:-/

perjantai 25. maaliskuuta 2022

Brexit todellakin vei perunat

 

Kovasti Larsviken oli perunoitaan tänne lähettämässä, mutta sitten tuli viesti, etteivät lähetäkään, kun brexitin takia eivät saaneet tarpeeksi sellaisia pottuja, joita voi Suomeen myydä. Suomella on siemenperunoille suoja-aluevaatimus. Chef jo säikähti, jäädäänkö tänä vuonna kokonaan ilman oman puutarhan perunoita, sillä viime vuoden perunasato Suomessa oli huono.

Vaimo siitä sitten googlettamaan kotimaisia siemenperunamyyjiä, ja löytyihän niitä muutamia. Lajikkeet ovat vaan sitä samaa vanhaa, jotka on jo moneen kertaan testattu, ja uutuuksina on vain jauhoisia skottipottuja. Mustilan puutarhaan päädyin ja nappasin ostoskoriin Aspargesia, Marabelia ja Annabellea. Ei mikään riemastuttava setti, mutta riittävän hyvä. Toivottavasti lähettävät perunat ripeästi, sillä juhannuspottu pitäisi jo panna kasvihuoneeseen.

Kasvihuoneessa alkoivat kaalikasvit ja samettikukat jo itää. Kylmää keliä lumimyrskyineen ovat luvanneet, mutta eivätköhän nuo kuplamuovin alla pärjää. Jos lämpötila on laskenut alle -20:n, on taimiin tullut kylmävioitusta. Osa on siitäkin selvinnyt, mutta kasvu on selvästi hidastunut. No, sitten laitetaan uudet kylvöt kehiin, jos kevät kovin kylmäksi keikahtaa.

perjantai 18. maaliskuuta 2022

Kylvö-överit

 

Mihinkäänhän ei tähän aikaan kaudesta mitään enää mahdu, mutta kun katse osui saunassa majaileviin, varastoon viemistä odottaviin kylvökippoihin, ja maaliskuun lokerossa siemenlaatikostossa oli jostain syystä hervoton määrä kukkien siemeniä, päätin yhdistää nämä 2 ja laittaa muutamahko zinnia ja asteri esikasvuun. Enemmänkin olisin laittanut, mutta multa loppui kesken (taas!).

Normaalisti esikasvatan kesäkukat loppusijoitusruukuissaan kasvihuoneessa, mutta vielä on siihen ihan liian kylmä, eikä ruukkuja edes saisi kuskattua kasvariin kaiken tuon lumen ja jään läpi. Lumi ja jää on myös syynä kylvövermeiden saunottamiseen, sillä varaston oven edessä on edelleen meikäläistä kainaloihin asti ulottuva, katolta pudonnut lumi- & jääkasa, joka kätevästi estää sekä varaston ovelle pääsyn että sen aukaisemisen, joten mitään ei saa varastoon vietyä. Eilen Kangasalan vesilaitos ilmoitti, että vesimittarit vaihdetaan parin viikon päästä etäluettaviin, joten toivomme, että asentaja on sekä ketterä että hoikka, sillä vesimittari sijaitsee kyseisessä varastossa. Ja katolla on edelleen valtava määrä lunta ja jäätä odottamassa putoamistaan oven tukkeeksi. Vaihtoehtoisesti toki sää voisi muuttua helteiseksi ja sulattaa lumet.

Kaalikasvit kävin jo kylvämässä kasvihuoneeseen, sillä viime viikonloppuna aurinko lämmitti kasvihuonetta sen verran, että sain muovitettua kylvöhyllyköt. Ja kun vauhtiin pääsin, kylvin kasvihuoneeseen myös salaattia ja retiisiä. Ehkä myös muutaman samettikukan (32 kpl). Kaipa kaikki nuo kukat johonkin kesällä mahtuvat kasvamaan – myös se setti sipulikukkia, joihin katse osui vahingossa Tokmannilla.

Vaikka nyt on ollut hienoja, aurinkoisia päiviä, ei lumen takia ole päässyt vielä viemään esikasvatteita päivähoitoon kasvihuoneeseen. Järkeilinkin, että esikasvattamisen suhteen ei pitäisi tuijottaa kalenteria, vaan lumen määrää. Runsaslumisina talvina kannattaisi esikasvatus aloittaa kuukautta myöhemmin kuin normaalisti, niin ei tarvisi tuskailla ylikasvaneiden rimpuloiden kanssa.

Keittiön ikkunalla talvehtinut Cream fantasy -chili alkaa kohta kukkia :-0 Vielä loppuvuodesta kyseinen yksilö oli rehevä ja runsas, mutta sitten se alkoi kuolla oksa kerrallaan. Yksi oksa jäi sinnittelemään ja nyt siitä puskee uusia alkuja ja kukkia. Eilen huomasin, että Creamin vieressä majailevissa kaffirlimeissä (en sano limetti; on se sen verran ruma sana) oli järkyttävä määrä vihannespunkkeja, mutta toistaiseksi ne eivät onneksi näytä vaihtaneen majapaikkaansa Cream-reppanaan. Olispa se hurjaa, jos saisi jo alkukesästä omia chilejä :-0

Larsvikeniltä tuli meili, että din order är packad och skickas nu, joten seuraavaksi kasvihuoneeseen menee peruna.

maanantai 7. maaliskuuta 2022

Se aikaisesta keväästä

 

Raksavastaava kävi reilu viikko sitten lapioimassa lunta pois kasvihuoneen vierestä, koska lumivallit ylettyivät jo yli kasvihuoneen katonharjan, joten katolta ei saanut enää lunta harjattua pois ilman isompia manöövereitä. Samalla rupeamalla raksavastaava myös lapioi kasvihuoneen oven edustan puhtaaksi ja sai nakuteltua jäätä pois liukuoven kiskolta sen verran, että pääsin kampeamaan itseni kasvihuoneeseen. Kovasti oli routa edelleen keikutellut kasvarin lattiaa, mutta muuten kaikki näytti olevan kunnossa.

Seuraava haaste olikin vetää vatsaa sisään ja ujuttautua varaston ovesta sisälle, sillä katolta pudonneen lumen takia ovi aukenee vain osittain. Mutta kun halusin saada esikasvatushyllyköiden muovit paikoilleen. No, muovit kyllä sain varastosta kasvihuoneeseen, mutta keli on edelleen niin kylmä, että muovit jämähtivät saman tien koviksi koppuroiksi, eikä niitä saanut levitettyä hyllyjen suojaksi.

Vaan eipä tuolla ole väliäkään. Vielä ei ole kevään tuntua ilmassa, ja kamala lumimyräkkä on luvattu ens yöksi, joten täytyy jaksaa himmailla kaalikasvien esikasvatuksen kanssa ja tyytyä hoivaamaan tomaatintaimia. Tavistomaatit ovat jo suurimmaksi osaksi isoimmissa poteissa, mutta kirsikkatomaatit vasta sirkka-asteella. Leijonankidat terhakoituvat ihan silmissä, ja kelloköynnökset kasvavat sellaista vauhtia, että tulen olemaan pulassa niiden kanssa ennen kesäkuuta. Täytyy keksiä jonkinlainen tukisysteemi niille, jotteivät ala kietoa itseään toisiin taimiin.

Sen verran on hangen pinta huvennut, että huomattiin meidän lähteelle tapahtuneen jotain talven aikana. Toissa kesänä lähteen pinta oli kuivuuden takia matalalla, mutta jopa viime kesän helteissä se pysyi normitasolla. Ihan loppukesästä vesi muuttui hernekeitonvihreäksi. Nyt näyttää siltä, ettei lähteessä enää ole vettä lainkaan (rusakko kylläkin kävi laittamassa kuopan pohjalle papanan). Toivottavasti lähde vielä palautuu ennalleen, sillä se on koti sammakoille ja vesiliskoille. Eikä tuollainen ammottava monttu ole mikään kaunistus pihassa.

lauantai 26. helmikuuta 2022

Anoppi goes punk

 

Niinhän siinä sitten kävi, että loman alkajaisiksi tilaukseen lähtivät kultaköynnökset Marble queen ja Happy leaf, ja samalla myönnyin laittamaan ostoskoriin kapealehtisen anopinkielen Fernwood punkin, vaikka se melko hintava olikin. Mutta kun iski himo saada taloon hitusen hoikempi anoppi. Tilaus lähti Pukinmäen puutarhaan, koska siellä oli valikoimassa nuo kaikki (plus monta, monta muuta, mutta koska kyseessä oli ensimmäinen tilaus Pukinmäeltä, maltoin mieleni).

Tilaus käsiteltiin nopeasti, mutta Kangasalan suuntaan se lähti vasta torstaina ja jouduin jännittämään ehtivätkö kasvit vielä tämän loman aikana perille vai joudunko pitkittämään multashowta ens viikolle. Tomaatit nimittäin olivat venähtäneet pituutta jo sen verran, että kolmas ja viimeinen potitus oli edessä. Tosin edelleenkin se multa puuttui.

Ja niin puuttui kultaköynnöksille amppelikin. Kyllästyin itse häkkäämääni ruukku-metalliketju-rautalanka-häksätykseen ja olin ihan varma, että tässä makramee-buumissa kaupat pullistelisivat erilaisista naruamppeleista, mutta mitä vielä! Kasarityylinen siima-meets-simpukka -amppeli löytyi, mutta naruversiota joutui ihan tosissaan metsästämään, kunnes pienestä kivijalkasisustusputiikista löytyi makrameeamppeli, ja sekin vain mustana.

Eilen ehdittiin Luigin kanssa markettiin, josta löytyi muutama pussi multaa, ja illalla tuli tekstari, että viherkasvitilaus odottaa lähikaupassa. Muutamasta verkkokaupasta olen viherkasveja tilannut, eikä Pukinmäki valitettavasti ollut sieltä parhaimmasta päästä. Kasveissa oli ruskeita laikkuja ja reikiä, mutta plussaa oli se, että kasvien mukana tuli pari pussia petopunkkeja siltä varalta, että mullassa lymyilee ripsiäisiä sun muita hirviöitä.

Tomaatit sujahti tänään isoihin potteihin ja ehdittiinpä jopa kesäkeittiöön grillaamaan luomupossua. Huomiseksi pitää vielä keksiä kaikkea kivaa, jottei sunnuntaiahdistus iske. Voi niitä kolmea hyvää vuotta, jolloin töihin oli kiva mennä. 

Olen myös sitä mieltä, että jos naiset johtaisivat maailmaa, ei sotia olisi. Eikä liikakansoitusta, pöhlöyttä tai ilmastonmuutosta. Pohjanmaa-elokuvaa siteeraten: "Kaikki maailman viisaus asuu vanhoissa naisissa". 

tiistai 22. helmikuuta 2022

Lomakeittiö

 

Ensimmäisenä lomapäivänä oli tarkoitus tehdä kaikkea ihanaa, kuten kylvettää viherkasvit ja kylvää kirsikkatomaatit, mutta päivä menikin pitkälti keittiöhommissa. Edelleen on koronan jäljiltä kaikki kokkausinnostus nollissa, mutta kun koirien ruuat olivat lopussa, jääkaapissa oli hävikkijauhelihaa (luomulampaan) ja kaapissa levyllinen kitkerää 85-prosenttista tummaa suklaata, jämähdin Aamulehden ja kolmen teekupillisen jälkeen keittiöön.

Ensin uuniin sujahti pellillinen mokkapaloja (retroa, I know! En tiedä olenko ikinä tehnyt mokkapaloja - ehkä joskus 80-luvun alussa?), joista tuli aikuisten versio tumman suklaan ja väkevän kahvin jäljiltä. Sen perään ehdin jo laittaa vuoallisen koirien pöperöä uuniin, kunnes perheen lomaton osapuoli keksi, että mennään Pazziin lounaalle. No, ruoka kelpaa aina. Pazzi oli taas ilahduttavasti täynnä ja lounaskin ihan OK punajuuri-vuohenjuustopullineen, joskin dippi olisi saanut olla raikkaampaa jugurttipohjaista, eikä majoneesi-. Annoskoosta plussaa, sillä se oli maltillinen, eikä tullut lounaskoomaa, vaikka eihän se lomalla haittaa. (Kivenheiton päässä Pazzista on Kangasalan helmi Paakari, jossa lounastimme muutama viikko sitten: kanaterriiniä (kuvassa), kalakroketteja sahramikastikkeessa ja mantelikakkua. Hitunen ero paikkojen välillä :-D )

Lounaan jälkeen laitoin vielä tulille Nigellan chilipadan, joka on ihmeruoka. Siihen tulee vain sipulia, paprikaa, jauhelihaa, papuja, tomaattikastiketta ja mausteita, ja siltikin se on enemmän kuin osiensa summa. Chef väsäsi kylkeen vielä juustokastikkeen, joten tyhjensimme nachopussin kaapin perukoilta ja syötiin maanantain nachoplatter.

Urakan jälkeen olin ihan puolikuollut ja istuin sohvalla kutomassa ja haukottelemassa, kunnes Luigi della casa huomasi kahvimaidon loppuneen ja päätti piipahtaa kaupassa. Minä tarvin multaa viherkasvioperaatiooni, joten lähdin mukaan. Vaan kaupastapa oli multapussit lopussa :-0 Ystävällinen myyjä varmaan huomasi haukottelusta itkettyneet silmäni ja ajatteli pelastaa naisparan etsimällä multapusseja varastosta. Yksi rikkinäinen löytyi ja sain kruunata iltani kylvämällä kirsikkatomaatit (toinen kruunu oli iki-ihanan Rick Steinin Cornwall-sarja, jonka varmaan katson kolmeen kertaan. Ihanat maisemat, historia ja ruoka <3 ).

Tänään sitten pitäisi olla se viherkasvipäivä, mutta pihalle on taas tullut 15-17 cm uutta lunta, joka pitää saada kolattua kulkuväyliltä. V-sana ei riitä enää tuomaan esille sitä tunnetta, mikä herkeää tuosta ainaisesta, järjettömästä lumentulosta "#¤%&!!!

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Tunnin pakomatka

 

Koko syksyn haaveilin viikonlopusta vuokramökillä, mutta sen verran oli kaiken maailman hösellystä, ettei tullut hyvää saumaa lähteä, enkä oikeastaan jaksanut asian eteen mitään tehdäkään. Työkiireiden keskellä piti tyrkätä talviloma johonkin kohti kalenteria, ja kun paremmalla puoliskolla ei uuden duunin takia ole talvilomaa, tyrkkäsin lomani itsevaltaisesti juuri tähän. Ja varasin sen mökin.

Nykyään meidän mökkeily on matala aita -tyylistä: alueeksi valitaan Pirkanmaa, kun ei haluta viettää aikaa autossa tuntia kauempaa, ja matkan varrelta ostetaan aamiaistarpeet (tee toki otetaan kotoa, kun ei edes mökillä haluta itseämme rääkätä Liptonilla). Googlesta katsotaan lähistön ruokatarjonta (eli ABC tai kebabbila), josta napataan ruuat mukaan. Sitten vaan mökille lukemaan toisten vierailijoiden jättämiä lehtiä ja katsomaan ö-luokan DVD-elokuvia. Löytyipä yhdestä mökistä jopa kasettisoitin ja läjäpäin humppakasetteja, joten äänimaailmakin vaihtui kotitoimiston ATK-naputuksesta Airiston valssiin (että se soi vieläkin päässä!).

Koska oltiin mökkivarauksen kanssa myöhään liikkeellä, ei tarjonta ollut kovinkaan suuri, mutta iskin heti silmäni Mouhijärven rannalla olevaan mökkiin, joka osoittautuikin kivaksi: moderni, nätti, siisti, hyvin varusteltu ja isot ikkunat kohti järvenselkää. Lunta sattui noilla hoodeilla olemaan puolet siitä, mitä meillä, ja sekin vähä oli pakkautunut järvellä tiiviiksi, joten päästiin tekemään lenkkejä ilman järjetöntä kahlaamista.

Hanskavarkaat vauhdissa

Koska oltiin oltu hiukan suurpiirteisiä pakkaamisvaiheessa, oli toiselta unohtunut ulkoiluhousut ja toiselta hiusharja, joten jouduttiin käymään ihan ihmisten ilmoillakin Häijään Säästömarketissa ostoksilla, mutta samalla saatiin tekosyy käydä Herkkujuustolan juustotuvassa, joka tosin oli pettymys. Tarjonta oli kovin vähäistä, eikä varsinaista ruokapuolta mainostettu mitenkään, joten ei tiedetty onko se edes auki ja mitä sieltä mahdollisesti saisi. Lounaaksi napattiin mukaan todella hyvät Rote Hexe -juustolla täytetyt jätticroissantit.

Oli tää parempaa kuin kebab.

Kotimatkalla tehtiin sightseeing-kiepaus Nokian Siuron kautta, jonne täytyy kesällä lähteä turistiksi: kauniita vanhoja taloja ja kartanoita ja vesistöjä. Ja tietysti Koski-baari.

Kun on viikonlopun ollut arkea paossa, jaksaa (ehkä) taas katsella naapurin vanhan navetan seinää ja tehdä miljoonatta kertaa lumitöitä (huomiselle luvattu taas melkoinen myräkkä). Eikä talviloma ihan silkkaa talvea ole: tomaatteja saa jo potittaa isompiin ruukkuihin ja kylvää kirsikkatomaatit. Huonekasvitkin pitäisi kylvettää ja osalle vaihtaa multa. Nukkumatista täytyy ottaa pistokkaita ja muutamat anopit jakaa useammaksi kasviksi. Tyhmyyksissäni menin lukemaan inhoamistani kultaköynnöksistä, kun marketista parilla eurolla ostettu N'joy alkoi kolmen vuoden juromisen jälkeen kasvaa ja huomasin, että kaikesta huolimatta ehkä tarvin Marble queenin ja Shangri lan. Happy leafkin ois kiva.

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Brexit, pandemia vai ilmastonmuutos

 

Viherturaaja alkaa esikasvatustaimien myötä pikkuhiljaa herätä talvihorroksestaan ja heräsi myös siihen tosiasiaan, että ens kuu on maaliskuu ja juhannusperunan multiinpanokuu! Äkkiä piti menemän Larsvikenin sivuille katsomaan, joko heillä on siemenperunoiden myynti alkanut ja olihan se: sättpotatissäsongen 2022 har börjat och vi har öppnat upp butiken för förbeställningar. Hurra!

Viime vuoden perunalajikkeet Belle de Fontaney ja Alouette olivat niin erinomaisia, että niitä halusin, tavoistani poiketen (Aapisessakin sanottiin, että Ulla saa aina uutta), ehdottomasti myös tälle vuodelle. Charlotte sen sijaan ei meinannut jaksaa tuottaa satoa, eikä sen makukaan impressannut, joten sen tilalle piti löytää joku nyhet. Vaan olipa Larsvikenin sivut tyhjät! Osa lajikkeista oli jo slutsåld, eikä sellaisia lajikkeita, mitä olin viime keväänä laittanut muistiin ollut juurikaan saatavilla – mukaan lukien Belle de Fontaney. Syyllisiä tilanteeseen voi tietysti olla montakin: veikö brexit osan siemenperunoista kalliine tullimaksuineen? Vai pandemia liikkumisrajoituksineen ja sairastumisineen? Viime kesänä ilmastonmuutos pyöritti viljelijöitä äärimmäisillä sääilmiöillä ympäri Eurooppaa, mikä teki sadosta hyvin epävarman ja on myös aiheuttanut sen, että kasvitautien myötä on mennyt rajoja kiinni myös siemenperunoilta.

Toki Larsvikenilla oli paljon uutuuksia, joista ensimmäisenä pisti silmään voimakkaankeltainen, puikulainen Ditta. Google paljastikin sen olevan hyvä salaattiperuna. Alouettea oli onneksi edelleen myynnissä, joten se meni ostoskoriin. Kolmannen lajikkeen kohdalla arvoin Lean, Pocahontasin ja Musican välillä ja valinta osui Musicaan, kun se oli sekä makoisa että nyhet.

Ostoskoriin meni, kuten aina, myös istukassipulipussi, ja kun en osannut päättää lajiketta, otin pussin Larsvikenin sekalaisia puna-, kelta- ja hopeasipuleita. Vilkuilin nettikaupassa vielä ympärilleni ja muistin, että puutarhanaru loppui syksyllä, joten tilasin vielä pari purkkia pinkkiä narua. Because I can.

Hinnat olivat Larsvikenilla hitusen nousseet, mutta suuremman yllätyksen tarjosi pankki ilmoittamalla tekstiviestillä, että olen tekemässä 647 euron verkko-ostosta. Laittoivat kyllä pikaisesti perään viestin, että summa on oikeasti 63 euroa. No, eihän ATK voi tietää, että SEK ei ole EUR.

sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Yes, sir, alkaa polttaa

 

Että vielä vanhanakin täytyy kärsiä näistä kitukuukausista, jotka tuntuvat iän myötä vain hidastuvan, toisin kuin muu ajan kuluminen. Kolme kuukautta ollaan jo kökitty sisällä ja vielä pitäisi jaksaa 2,5 kk ennen kuin pääsee ulkohommiin. Eikä tuo helkkarin Valtteri asiaa yhtään helpottanut. Eilen tehtiin lumityöt 3 kertaa, eikä niistä ollut jälkeäkään tänä aamuna - paitsi naisen korkuiset lumikasat ympäri etupihaa. Jalat on maitohapoilla 24/7, kun pitää lähes joka päivä raivata koirille reittejä sekä omaan pihaan että lähimetsään.

Kyllä niin polttelis päästä saksimaan pensaita, kun viime kesänä huomasin, että keltakirjokanukka alkaa olla jo melko harvassa kunnossa ja purppuraheisiangervot tukahduttavat pikkujasmikkeet ja Charles de Mills -ruusun. Nyt kun on uusi lahopuuaitakin tontilla ja tuo yletön lumimassa painanut sen sisältöä kasaan, on oksille loistava loppusijoituspaikkakin tiedossa. Mutta tuumasta ei pääse toimeen ennen huhtikuuta näillä lumimäärillä.

Sisällä sentään pääsee toteuttamaan itseään. Chilien, paprikoiden ja munakoisojen juuret alkoivat tunkea ulos poteista, joten siirsin ne isompiin ruukkuihin. Samaan syssyyn laitoin koko talven uutta kasvustoa pukanneen ja tavattoman juopoksi osoittautuneen viime keväisen rosmariinin isompaan ruukkuun ja hätäpäissäni yritin samalla konstilla pelastaa talvehtivan Cream fantasy -chilin, joka alkoi kuihduttaa oksiaan huolestuttavasti. En tiedä vaivaako chiliä kuivuus vai märkyys, joten pelastus on nyt herran hallussa. Ihmeen vähän chili oli juuria kasvattanut, mutta ehkä uudessa ruukussa se malttaa ryhtyä siihen puuhaan.

Kylvin tomaattien siemenet eilen, hitusen etuajassa. Laskutoimitus lajikkeiden määrästä meni sen verran pieleen, että piti kirmata Pirilään hakemaan lisää esikasvatusalustoja ja multaa. Tällä kertaa hölväsin reilun määrän siemeniä esikasvuun, sillä monet siemenpusseista olivat jo vuosia vanhoja (ja edelleen niihin jäi toistakymmentä siementä, huoh), joten itäminen ei ole enää varmaa. Muutaman kelloköynnöksen ja leijonankidan heitin multiin myös, kun vanhemmiten on näköjään alkanut kiinnostua myös kukkasista. Tai siis eikäköö, ihan vaan pölyttäjiä ajattelin.

Helmikuu on edelleen megakitukuukausi, mutta lohtua pitää hakea hankkimalla Larsvikenistä siemenperunat ja raivaamalla väylän kasvihuoneeseen, sillä maaliskuussa alkaa esikasvatuksen loppurysäys.

sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Vaihtui se vuosi täälläkin

 

Ja lumisena vaihtuikin! Alkuviikosta satoi parin vuorokauden sisään yli 30 cm lunta, ja sen jälkeen koko loppiaisviikon on öisin tullut vähintään 2 cm. V-käyrä päihittää jo omikroninkin, kun joka päivä täytyy kolata pihaa ja yrittää talloa pakkaslunta koirille poluiksi, jotta reppanat saisivat edes jotain liikuntaa ja pääsisivät pissalle. Itsekin arvostaisi muunlaista liikuntaa kuin lumenluontia, ja väistämättä sitä katsoo chilin ja paprikan taimia sillä silmällä, että noinkohan niitä saa kasvihuoneeseen päivähoitoon ennen huhtikuun loppua, kun lumi tukkii väylän  ja kasvihuoneen oven edessä on napaan asti lunta. Joulukoristeista osa on jäätynyt niin tukevasti maahan, että ne on siellä varmaan vielä vappunakin.

Huomenna saadaan kolmannet rokotukset, minkä jälkeen täytyy alkaa hoitaa pois rästihommia, jotka jäivät sekä hormonien (koiran, ei minun), munasarjojen poiston (edelleen koiran, ei minun) että koronan ties monennen aallon jalkoihin. Ensiksi hammaslääkäriin ja samalla reissulla äänestämään, kun ehdokas löytyi yllättävän kivuttomasti ja vielä omasta kunnasta kaupungista - ja hammaslääkäri sijaitsee ennakkoäänestyspaikan kanssa samassa talossa. Sitten täytyy kiiruusti kipittää kampaajalle, jotta pääsee näistä kamalista omikronkutreista eroon. Seuraavaksi täytyy hoitaa toisen koiran hampaat ja toisen rokotus, ja nuohoojakin pitäisi kutsua kylään. Ja koska ens kuussa alkaa aikamoinen esikasvatusrähinä, haaveilen että sitä ennen voitaisiin viettää pitkä viikonloppu jollain vuokramökillä. Niin, ja Pohjanmaallakin pitäisi piipahtaa, kun en ole isäukkoa nähnyt sitten kesän 2019...

Mutta tämän päivän voisi vielä viettää omaehtoisessa eristyksessä ja käydä pläräämässä, mistä löytyisi ihania zinnioita ensi kesäksi. Huomasin kauhukseni, että siemenlaatikossa on vain yhtä sorttia, joten puute täytyy paikata. Ihanaa, kun siemenkaupoissakin näkyy jo sama ilmiö kuin lankakaupoissa: isojen rinnalle on tullut pieniä kauppoja, joissa on muutakin tarjontaa kuin iänikuista valtavirtaa, Nelson gardenia ja Impectaa. Ehkä mun täytyy piipahtaa Monosilla.