perjantai 30. joulukuuta 2022

Nyt on trendi 2023 kohdillaan

 

Yrttiguru Jekka McVicar iloitsi Instassa, kun the Royal horticultural society oli nimennyt yrtit yhdeksi ensi vuoden puutarhatrendeistä. Ja mikäs sen hurmaavampi trendi! Yrttejä on helppo kasvattaa, lajeja ja lajikkeita riittää, pörriäiset rakastavat yrttejä, ja omassa pihassa kasvaneissa yrteissä on huomattavasti enemmän makua kuin kaupan versioissa.

Hassusti joku Instassa kommentoi, että hän kyllä kasvattaa yrttejä, mutta ei osaa käyttää niitä. No, koristeenakin ne toki on nättejä, mutta mikä on sen helppokäyttöisempi raaka-aine kuin yrtit. Niitä voi silputa ihan mihin ruokaan vaan ilman sen isompaa vaaraa, että maut alkavat riidellä. Yrtit sopivat myös keskenään hyvin yhteen, minkä todistaa meidän kesäherkkumme halsterikala. Sen sisuksiin, sitruunaviipaleiden päälle, kasataan iso keko puutarhasta löytyviä yrttejä: rakuunaa, minttua, tilliä, sitruunaverbenaa (= sitruunalippia), basilikaa, timjamia, oliivi- ja curry-yrttiä, persiljaa, korianteria, lipstikkaa, salviaa, rosmariinia, kirveliä… Kyllä, rakastan kasvattaa yrttejä ja syödä niitä.

Viime kesän löytö oli Kurjen puutarhan luomuyrtit. Siellä Visa vinkui pariinkin otteeseen, sillä sieltä löytyi kaikkea ihanaa, kuten esimerkiksi kiinansipuli ja tulinen oregano, joka oli todellakin nimensä mukainen. Täytyykin merkata kalenteriin viikko 15, koska silloin aloittavat yrttien postittamisen. Oispa jo se!

sunnuntai 25. joulukuuta 2022

Lunta, lunta, lunta

 

Ei kestänyt kauaa keksiä tämän vuoden Ifolor-kirjalle nimi. Alkuvuonna tehtyjä sivuja pläräillessä kuvissa näkyi vain suuria ja vieläkin suurempia lumikinoksia, jotka koristivat pihaa pitkälle toukokuuhun. Sama näky on pihalla taas näin loppuvuodesta. Etupihan kukkapenkin alppipaju on miltei jo peittynyt pihalta kolatun lumen alle. Ja kolatahan täytyy, kun perheen juniori kaipaa tilaa pallopeleilleen. Onneksi parempi puolisko keksi muutama vuosi sitten hankkia meille lumikengät. Niiden avulla ollaan saatu raivattua lähimetsään polkuja, sillä muuten koirat humpsahtaisivat kaulojaan myöten hankeen. Joskin joulun jälkeen käy aina niin, että naapurit keksii alkaa kuntoilla ja tunkevat meidän poluille, jolloin siellä ei voi taakseen vilkuilematta koirien kanssa kulkea >:-/ Kuntoiluintoilu tosin yleensä loppuu helmikuuhun mennessä…

Kamala vuosihan tämä on ollut. Järkyttävää joutua huomaamaan, että maailmassa on yhä hulluja, jotka haluaa tappaa ja tapattaa ja tuhota luontoa siinä sivussa, eikä kukaan voi asialle yhtään mitään. Luulin, että sivistyneessä maailmassa ei tarvita hävittäjiä, eikä puolustusliittoja, mutta eipä me sitten niin sivistyneessä maailmassa elettykään. Toistaiseksi sivistymättömyys näkyy omalla kohdalla siinä, että kaupan kassalla ei enää lähimaksulla makseta, ja sähkölasku pompsahtaa parin päivän päästä 3 sentistä 33 senttiin kilowattitunnilta. Hengissä kuitenkin pysyttäneen siitä huolimatta.

Mutta kun on suuret asiat kamalia, niin pitää ilo nyhtää niistä pienistä. Tänä vuonna on vastaan tullut ihania lankoja ja huonekasveja, lomia vietettiin kivoilla vuokramökeillä, joista yksi paljastui melkoiseksi helmeksi täydellisessä omassa rauhassaan. Kasvimaalta ja -huoneesta saatiin pakastimet täyteen, ja Haikalan puutarhalta sain himoitsemani jalopähkinät ja saarnivaahteran. Siskontyttö tutustutti tätinsä chailatteen – näin teenjuojana sitä on aina harmitellut, kun ei kahviloissa ole teenjuojille muuta juotavaa kuin huonoa teetä, mutta nyt osaan jo zoomailla kahvilan menua chailaten varalta. Siskontyttö tosin varoitti, että joissain kahviloissa chailatteen laitetaan kahvia, joten nyt osaan senkin varmistaa etukäteen.

Ihaninta ja parasta vuodessa oli se, että sisko muutti kesäkuun lopulla Tampereelle. Vieläkään ei lakkaa ihmetyttämästä se, että voidaan noin vain tavata ilman sen kummempaa eforttia. Siinä se vaan kävelee yhtäkkiä keskellä Tamperetta. Ihmeellistä.

Ens vuonna aion opetella matematiikkaa. Loppusyksystä oltiin peräkärryn kanssa liikenteessä ja pysähdyttiin Pirilässä. Siellä oli vielä parisenkymmentä purkillista puiden ja pensaiden taimia -80%. Minä vain katselin ja hypistelin, enkä yhtään ajatellut, että 4 euron taimesta -80% on sen verran vähän, että ihan hyvin olisi voinut kaikki lastata peräkärryyn ja istuttaa valeistutukseen kevääseen asti. Olisi ainakin kauriille (ja hirville! Niitäkin oli käynyt äskettäin pihassa) ruokaa.

torstai 22. joulukuuta 2022

Tietämättään julkkis

 

Pikaisesti ehdin muutama viikko sitten tavata iki-ihanan brittikollegani, jonka kanssa ei oltu nähty yli kolmeen vuoteen. Lounaan ääressä jaettiin ne tärkeimmät kuulumiset, eli koronakoirat ja puutarhat. Koirat olivat kolmen vuoden aikana syntyneet, kasvaneet ja viisastuneet, ja hänen upouudessa puutarhassaan kukkivat David Austin -ruusut (meillä lahoaa aita ja pergolat, mutta sitä en kertonut). 

Juttu kulki myös perunalajikkeisiin, ja Ranskassa asuneena kollega suositteli salaattiperunaksi ranskalaista La Ratte -perunaa. Itse hymistelin Belle de Fontaneyn maukkuutta, ja tokihan kollega oli sitäkin Ranskassa maistanut. Uunipaahtoon kollega suositteli King Edwardia, jonka kehittämiseen osallistui Redcliffe Salaman (1874-1955), joka oli joskus Cambridgessa ollut kollegan äidin naapuri :-D La Rattea googlettaessa osui silmään, että se on toiselta nimeltään Asparges, eli meidänkin pihassa viimeksi viime kesänä kasvanut parsaperuna.

Kollega oli liittynyt uuden paikkakuntansa puutarhaseuraan, West Wickham & District Gardening Clubiin ja kuulemma siellä kertonut suomalaisesta ystävästään, joka kasvattaa kaikenlaista puutarhassaan. Kovasti olivat britit ihmeissään voiko Suomessa muka kasvattaa jotain. No, kyllähän täällä voi. Mutta olen siis kuulkaa ihan julkkis South Cambridgeshiressä nykyään. Pitäiskö alkaa painattaa T-paitoja?

sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Going Nepalese

 

Jossain mielenhärössä vannoutunut Assam-ihminen tilasi Take T:ltä nepalilaista teetä, liekö syynä teen nimi: Nepal Sundarpani Red Cherry. Mikään, missä mainitaan kirsikka, ei voi olla pahaa. Eikä ollutkaan! Jännän kukkea tee, kerrassaan erikoinen makuelämys (ei kuitenkaan niin erikoinen kuin kyseisen kaupan Formosa Honey Black, joka saa makunsa siitä, että heinäsirkat syövät teepensaan lehtiä. Ja varmaankin mesikastelevat ne, kun maku on hunajainen). Teepurkkien pohjien häämöttäminen sai aikaan uuden teetilauksen, ja mukaan lähti pari uutta nepalilaista makua: Nepal Sundarpani Red Panda ja Nepal Sundarpani Flowery Red Fruit. Kukkeita kuulemma kumpainenkin. Näin sitä vanhalla iällä maku näköjään muuttuu.

Mutta kyllä siltikin vanha vielä hyvän erottaa huonosta. Oli melkoisen hämmentävä kokemus olla tiimin kanssa hyvässä tamperelaisravintolassa joululounaalla, kun tarjolla oli paahdettuja porkkanan ja punajuuren paloja, joista oli maku unohtunut keittiöön, selkeästi kaupan makuista sienisalaattia, jauheesta tehtyä pottumuusia, pakasteturskan fileitä ja jänteisiä possusiivuja. Jälkkäriksi pieni kippo jotain moussea, pieniä juustosiivuja ja Julia-konvehteja. Aivan kuin jossain työpaikkaruokalassa, paitsi että 42 €/hlö, kiitos. No, täytyy käydä paikkaamassa kirvelevää kokemusta Paakarin joululounaalla, jossa rahoilleen todellakin saa vastinetta.

Esikasvatussesonki alkoi vanhalla tutulla "onko näitä näin paljon, mihin nää kaikki mahtuu" -meiningillä. Yritän kuitenkin pitäytyä suunnitelmassa ja karsia taimien määrää, ennen kuin homma riistäytyy käsistä (joopa joo...). Lisäksi täytyy huomioida tuo helkkarin sähkölasku, kun ei enää ihan niin surutta voi huristaa sähkölämmitintä kasvihuoneessa sitten toukokuussa. Voin joutua pitämään kasveja sisätiloissa normaalia pidempään, joten sekin suosisi pienempää taimimäärää.

Mitäs sitten multiin meni? Chilit Numex twilight, Cream fantasy, Sugar rush stripey, Aji mango, Aji guyana ja Pretty purple; paprikat Naranja, Siberian bonus ja iki-ihana Zazu, sekä munakoiso Wild boar ja tomatillo Verde. Kyllä niistä parit salsat ja babaganoushit saa. Siis sitten elokuussa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2022

Pehmosoppa

Iki-ihana Epätrendikäs ruokablogi julkaisi avgolemono-sopan ohjeen. Ohje vaikutti niin eksoottiselta, että olihan sitä kokeiltava. Soppa oli loppujen lopuksi yllättävän helppotekoinen ja maku aivan ihana: pehmoisen kermainen ja piristävän sitruksinen. Parempi puolisko huokaisi, että juuri tällaisista keitoista hän tykkää, joten resepti meni kirkkaasti jatkoon. Ehkä seuraavaan versioon tujautetaan joukkoon hitunen chiliä tuomaan lämpöä – sattuneesta syystä kun chiliä meillä on varastot pullollaan.

Sattunut syy

Seuraavaksi koekeittiön tulille menee River Cottagen kurpitsakakku, kun Lidlin Italia-viikoilla tuli sopivasti pussillinen amarettokeksejä vastaan.

Puutarhassa on siirrytty mutavaiheeseen, sillä jokapäiväinen sade on saanut nurmikon rullautumaan jalkojen ja tassujen alta. 11-kertaiseksi (!) noussut sähkön hinta estää jouluvalojen ripustamisen, joten sitäkään iloa ei pihalla ole. No, investoitiin uuteen lämpökompostoriin, joten sitä voi paremman puutteessa käydä ulkona taputtelemassa, ja sen innoittamana kävin leuhkasti tekemässä kompostointi-ilmoituksen jäteyhtiölle: nyt on 440 litraa kompostitilaa tässä huushollissa.

Valona tunnelin päässä on se, että 2,5 viikon päästä aloitetaan esikasvatus! Chilit, paprikat ja munakoisot tyrkätään multiin, ja yritetään sietää helkkarin ahdistavaksi osoittautunutta työpaikkaa, koska sen avulla saa maksettua kasvivalon käyttämän sähkön. Laiha lohtu…

perjantai 30. syyskuuta 2022

Pulkkosieniä ja päärynöitä


Viimein alkoi lähimetsässä kasvaa sieniä: koko helkkarin paikka pullistelee nyt pulkkosienistä (myrkyllisiä). Niitä on ihan joka paikassa läjäpäin. Että se siitä meidän sienikaudesta. Viime viikonloppuna piipahdettiin naapurikaupungin puolella päivälenkillä, ja siellä ne sienet sitten piilivät. Tosin suurin osa sielläkin oli ei-ruokasieniä, mutta joukosta löytyi myös useampi parhaat päivänsä jo nähnyt männynherkkutatti ja kehnäsieni. Muutama hyväkuntoinen kehnäsieni saatiin kuitenkin saaliiksi ja kyllähän ne hyviltä maistuivat pannun kautta paahdetun kurpitsan (Musquée de Provence) kanssa pyöräytettyinä.

Päärynöistä opin uutta ihanan River Cottage great salads -kirjan kautta (kiitos kaimalle kirjavinkistä). Päärynät siis ihan tosiaan pitää kypsyttää sisätiloissa eikä puussa, sillä ne kypsyvät ytimestään päin, jolloin kuori säilyy pitkään kovana, mutta ydin voi olla jo mätää muhjua. Tämän olen todistanut myös omista päärynöistä, jotka onneksi muuttavat kuorensa väriä kypsyessään. Ens vuonna olen jo paljon viisaampi päärynäsadon kanssa – mikäli sellaista tulee. Maku on päärynöissä erinomainen.

Postilaatikkoon on jo tupsahtanut ensi vuoden siemenet. Parempi puolisko kysyi Fataliin Jukalta, mikä olisi hyvä sisaruschili Cream fantasylle, ja Jukka kehotti kokeilemaan baccatumeja. Niinpä tilasin Aji mangon ja sorruin myös Sugar rush stripeyyn, vaikka se onkin meille liian tulinen. Muttaköö on niin nätti. Chilit tulivat nopeasti postilaatikkoon ilmaissiementen Numex twilightin (on kuulemma enemmän koristechili kuin syötävä) ja kirsikkatomaatin Dr. Carolynin kera.

Samoin suht. nopsaan tuli Chili shop 24:n siemenet Saksasta. Tilasin Aji Gyuana -chiliä, Bumblebee- ja Chocolate cherry -kirsikkatomaatteja, korianteria, shisoa, kesäkurpitsaa, tomatilloa ja ihanalta tuoksuvaa sarvileukoijaa, kun se oli alennuksessa. Kaikki nämä plus se Fregola-pasta ja kilo masa harinaa postituksineen oli alle 36 €. Ei huono hinta, kun nykyään Nelsonin Iznikeistäkin saa pulittaa yli 6 €/pussi.

torstai 15. syyskuuta 2022

Sitä oikeaa etsimässä

Brexit sinkautti koko puutarhaikänsä Briteistä siemenet ostaneen turaajan avoimille siemenmarkkinoille. Toisaalta hyvä niin, sillä lajikevalikoima on muualla Euroopassa erilainen kuin Briteissä, joten olen päässyt tutkimaan tarjontaa ja googlettamaan lajikkeiden ominaisuuksia ja miettimään, mihin kannattaa rahansa sijoittaa.

Kotimaata en tietenkään ole unohtanut, vaan tilauksia on suhannut Fataliille, Siemenvesalle, Siemenkauppa.comiin, Korpikankaalle, Exoticille, Hyötykasviyhdistykseen ja Siementarhaan, ja fyysisesti pankkikortti on vilahtanut Tokmannilla ja Pirilässä (meillä on se, jee!!!). Mutta kun ne suvipihat, nelsongardenit ja huonosti itävät impectat on niin nähty. Väkisinkin Ulla saa aina uutta -Ulla kaipaa uusia kokemuksia ja makuelämyksiä.

Brexitin tuntumassa vilautin Visaa ranskalaisessa jandlseedsissä, jossa jo pelkästään kurkku- ja kurpitsavalikoima huumasi pään. Viime vuonna lähti tilaus Croatianseedsille, josta löytyi tomaatteja, munakoisoa ja paprikaa, ja siemenet olivat niin tuoreita ja laadukkaita, että itivät erinomaisesti. Joitakin lajikkeita olen tilannut Saksan Amazonilta, kun niitä ei ole muualta löytynyt. Tosin vieläkin olen katkera, kun sieltä ostamani Costoluto di Parma osoittautuikin Costoluto di Firenzeksi, eikä edes itänyt.

Virolaista Seemnemaailmaa moni käyttää, ja siellä näkyykin olevan Seeds of Italyn ihania lajikkeita. Kivistö vinkkasi irlantilaisesta Seedaholicista (miten sitä ei osaa ajatellakaan, että Irlanti on Eurooppaa, eikä brexitöitynyt möhkäle), josta löytyy tutut brittilajikkeet, mutta myös muuta kivaa.

Iso osa siementilauksessa on myös käytettävyydellä. Post-menopause -ihmisellä ei ole kärsivällisyyttä viettää aikaansa huonosti suunnitellulla webbisivulla tai huonosti taksonomisoidulla lajikkeistolla. Mikä ihmeen iili on järjestää tomaatit verkkokauppaan värin tai rungon pituuden perusteella?

Tänä vuonna tilausta ajaa 2 asiaa: chili ja tomatillo. Cream Fantasyä on onneksi vielä (ei saa enää Fataliilta), mutta sen rinnalle kaipaamme toista lajiketta, kun tämänvuotiset Oda ja Archibo olivat pettymyksiä (mauttomia, tulettomia, täynnä siemeniä). Kävin penkomassa Merjan blogin ja sen myötä googletin rocotoja ja Aji Guyanaa. Ja katso, johdatus johdatti ihmisen Saksaan, Chili-shop24:ään.

Sieltä löytyi erilaisia tomatilloja, järjetön määrä chilejä (fiksusti tulisuuden mukaan luokiteltuina) ja kaipaamiani kirsikkatomaatteja. Pöhkönä menin kliksuttelemaan muutakin tarjontaa, muun muassa mausteita, Trofie-pastaa, käsittämätöntä Fregola sarda tostata -pastaa, joka kuulemma on erinomaista kalakeitoissa, masa harinaa, karhunlaukkasinappia… Että jos ihan vaan itselle joululahjaksi. Ja pitäähän Saksaa tukea energiakriisissä, eikö?

torstai 8. syyskuuta 2022

Missä sienet???


Meidän hyvät sienimetsät ovat typötyhjät :-0 En muista tällaista syksyä näillä hoodeilla, ettei edes mitään ö-luokan lahottajaa löydy yhtään mistään. Lähimetsästä ei odotettu sieniä löytyvänkään, kun toissa keväänä sieltä kaadettiin puita ja rangat jätettiin niille sijoilleen, joten siihen meni meidän kuusiherkkusienet. Nyt pikkuhiljaa rankojen lomasta alkaa kasvaa vadelmaa ja haapaa, joten kohta ”metsä” on entistäkin hankalampi kulkea, eivätkä sienet viihdy tiheässä pusikossa.

Yksi mustavahakaspaikka jäi toisessa lähihkössä metsässä samanlaisen kohtelun alle, mutta eipä ole vahakkaita löytynyt muualtakaan. Eikä kehnäsieniä - ei edes kantarelleja tai suppiksia. Yksi lehmäntatti näkyi sunnuntailenkillä, ja kangashaperon alku pilkisti jäkälän lomasta. Siinä kaikki.

Kangasalan Raikku on meidän luottopaikka herkkutateille ja sikurirouskuille, mutta kaksi kertaa ollaan siellä käyty ja täysin tyhjin käsin tultu takaisin. Ei mitään sieniä; ei yhtään mitään. Hirvikärpäsiä sentään on löytynyt kiitettävästi. Onneksi lähistöllä on uimaranta, jossa voi käydä puistelemassa vaatteet alusvaatteita myöten ja hukuttamassa ylimääräiset kyytiläiset tukastaan.

Onhan tämä kesä ollut kuivahko, mutta ei kuitenkaan niin rutikuiva kuin edellinen kesä – ja edellisenä kesänä saatiin kuivuudesta huolimatta tatteja ja mustavahakkaita hyvä määrä. Toki metsä elää omaa elämäänsä, eikä sienille välttämättä enää löydy kumppanuuspuita tai lahotettavaa, ja meilläpäin metsien kaatamiset on lisänneet valoa metsänpohjaan, mikä suosii varvikkoa sienten kustannuksella. Mutta siltikin: ei sienen sientä – eikä edes Raikussa, jossa ei ole metsäkoneet riehuneet.

Viime yö oli ensimmäinen pakkasyö, eikä sadettakaan ole luvattu, joten tuskin tästä sienet enää riehaantuu, varsinkin kun ollaan jo näin pitkällä niiden satokautta. Tällaisiakohan tulevat meidän ilmastonmuutossienikaudet olemaan? Täytyy muistaa tämä vuosi seuraavan kerran kun (jos) hiki päässä pilkkoo litroittain sieniä kuivuriin. Onneksi on vielä purkkikaupalla edellisvuotisia tatteja ja vahakkaita.

PS. Sikurirousku toimii hyvänä mausteena suolaliemissä. Ollaan lisätty sitä hävikkiluomubroiskujen suolausliemiin ja hyvin tulee sikurirouskun aromi läpi jopa grillibroiskussa.

PPS. Kodinhoitohuone toimii nyt kypsytyshuoneena päärynöille, omenille ja kurpitsoille. 3 kuukauden päästä siellä taas kasvaa chilit ja paprikat!

lauantai 27. elokuuta 2022

Satokatsaus: muut

 

Pavut kärsivät tänä vuonna kylmästä keväästä ja kun viimein lähtivät kasvuun, iski lehtokotilot. Vieläkään ne eivät köynnöstä, vaan tekevät palkonsa lyhyiden varsien varaan. Pääasia kuitenkin, että tekevät satoa, koska pavut on helppo heittää pakastimesta keittoihin, ja fermentoituinahan ne ovat käsittämättömän hyviä. Pari settiä ollaan jo fermentoitu ja vielä pari laitetaan lisää, jos satokausi suo. Koska pavut täytyy keittää ennen kuin niitä voi syödä, kärsii fermentointi, koska maitohappobakteerit keittyvät siinä samalla. Chef löysi tähän ratkaisun internetin syövereistä: palanen maitohappobakteeritablettia auttaa fermentoinnin käynnistymisessä. Keltaista Serpedor-papua heitin pikkeliliemeen, sillä joskus pikkelöin litteää, keltaista papua Anellino gialloa ja siitä tuli todella hyvää. Muut pavut ovat pikkelöitynä olleet pettymyksiä.

Härkäpavuista tuli hyvin pieni sato tänä vuonna. Ostin pari vuotta sitten Prisman alelaarista ison pussillisen härkäpavun siemeniä ja mietittiin chefin kanssa, josko ne saisi ens vuonna johonkin kohti pihaa kasvamaan satamäärin, niin ehkä sadostakin jäisi jotain käteen.

Fenkolista ei tullut satoa lainkaan, vaan se kasvoi pitkäksi huitulaksi. Pinaattia saatiin pari kourallista, sillä se kärsi lämmöstä ja alkoi kukkia saman tien.

Valkosipuli selvisi talvesta huonosti ja useampi kylvörivi jäi itämättä. Eivätkä ne itäneet kasvaneet kovinkaan suuriksi ahkerasta lannoituksesta huolimatta. Lisäksi valkosipuleihin pesiytyi toukkia. Muutama kelta- ja punasipuli jaksoi kasvaa, mutta kovin olivat toukkaisia nekin. Ja kun sipulilaatikon tyhjensin mullasta, löytyi sieltä vielä 22 pulleaa kultakuoriaisen toukkaa :-D

Kauden yllättäjä on ollut munakoiso. Joskus koisoa kasvatin, eikä siitä satoa juurikaan tullut, mutta nyt aloitin esikasvatuksen ajoissa, ja niinpä pari ämpäriä suorastaan notkui koisoista. Täytyy ens kaudelle opiskella miten munakoisoa kasvatetaan oikeaoppisesti. Annoin sen vaan munia mielin määrin, mutta pitäisiköhän sitä latvoa, jotta se tekisi isommat koisot? Wild boar teki aika pienet koisot, mutta niitä oli kolmisenkymmentä. Osan paahdoin uunissa ja laitoin pakastimeen; osa taas grillattiin kesäkeittiössä ja blitzattiin babaganoushiksi.

perjantai 26. elokuuta 2022

Satokatsaus: juurekset

 

Helteinen kesä sai perunoiden varret lakastumaan, joten oli aika nostaa potut ylös ja esikeittää ne pakastimeen. Marabel ja Annabelle tekivät melko vaatimattoman sadon, mutta Asparges yllätti. Sitä tuli 1,5 ämpärillistä, ja perunat olivat yllättävän toukattomia ja ruvettomia. Lisäksi niistä lähti kuori kevyesti harjaamalla. 16 annospussia saatiin esikeitettyä ja sitten oltiinkin pulassa, kun satopakastin oli jo piripintaan täynnä. Täytyi lainata pakastustilaa koirien ruokaosastolta.

Puna- ja raitajuuret saivat kasvaa melkein täyteen mittaansa ilman kauriiden väliintuloa. Niitä syötiin alkukaudesta sinihomejuuston kanssa lisukkeena, ja kauriiden ilmestyttyä pihaan loppukaudesta, säilöttiin juurikkaat lindströmeinä. Kauriit suivaantuivat tästä sen verran, että siirtyivät aterioimaan naapurin omenapuille.

Porkkanaa tulee ihan vain muutama kappale ja mietinkin josko niistä tekisi varsisellerin kanssa silppua pakastimeen. Olisi mirepoix valmiina talven keittoja ja patoja varten. Kurjen puutarhalta tilasin varsisellerin taimia, koska halusin nähdä tuleeko niistä mitään ammattilaisen esikasvattamina - itse kun olen onnistunut kasvattamaan vain ohuita tikkuja. Kovin kapoisia ovat nuokin, mutta makua riittää.

Palsternakkaa kylvin syksyllä ja yllättäen se lähti kasvuun keväällä. Tein toki kevätkylvöjäkin. Vielä ovat kovin pieniä, mutta saavat jatkaa kasvuaan ensimmäisiin pakkasiin. Jospa niistä saisi syksymmällä ihanan sosekeiton.

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Satokatsaus: marjat ja hedelmät

 Viime vuonna poistin pihasta karviaismarjat, kun ei niille käyttöä oikein löytynyt ja lamoavien vuoristokarviaisten kanssa nurmikonleikkuu oli ihan mahdotonta, kun pensaiden alle ei päässyt. Niinpä ne olivat vain epämääräinen piikkitupas täynnä heinää ja ohdakkeita. Haaveilin karviaisten tilalle pinkkiä herukkaa, ja keväällä meille muutti Aili. Ailin mukana tosin pihaan muutti myös herukkapistiäinen, jonka toukat parturoivat Ailin ja valkoherukoiden lehtiä.

Aili osoittautui todella maukkaaksi herukaksi, aromikkaaksi ja makeaksi. Jos olisin tämän aikoinaan tiennyt, en olisi punaherukkaa pihaan istuttanut lainkaan, vaan hankkinut pensaskaupalla hennonpinkkiä serkkuaan. Samoin mustaherukan olisi voinut korvata aromikkaammalla viherherukalla. No, herukoita joka tapauksessa tuli tänä vuonna ihan OK määrä, joten muutaman litran sain aamumehuja syksyn varalle. 

Meidän tontti on ruvennut kasvamaan umpeen, joten villivadelma on alkanut väistyä muun kasvuston tieltä. Kävin kuitenkin tontin perukoilla katsomassa olisiko marjoja poimittavaksi asti ja löysinkin yhden puskan, jonka marjat olivat lähes puutarhavadelman kokoisia. Napsin marjoja kulhoon antaumuksella, kunnes havahduin jalkojen juuresta kuuluvaan mässyn mässyn -ääneen. Naukseri se siellä pisteli vadelmia poskeensa suoraan kulhosta. Pari pientä rasiallista jäi jäljelle. No, se riittää, sillä leivontaan ne vain menevät. En käytä hilloja, enkä syö puuroja tai jugurtteja tms. joiden kanssa marjoja normaalisti syödään, joten siksikin marjojen säilöminen sellaisenaan on meillä turhaa.

Omenoita on tulossa mukava määrä, joskin pihlajanmarjakoit kurittavat taas Sävstaholmia. Viime vuonnahan se oli kaatouhan alla parin erittäin koisen vuoden takia, mutta viimevuotiset omput olivatkin yhtäkkiä täysin puhtaita ja mahtavan suuria, joten puu säästyi kaatamiselta. Noinkohan sitä täytyy käydä taas uhkaamassa kaatamisella - josko se häätäisi koit pois ensi vuodelta.

Päärynäsatoa odotellaan kovasti, kun ei vielä kertaakaan olla päästy maistamaan oman pihan päärynöitä. Joku ötö niihinkin on iskenyt, kun osa hedelmistä näyttää vähän kummallisilta, mutta suurin osa on syöntikelpoista. Ihan kivikovia ne vielä ovat, joten saa nähdä ehtivätkö kypsiksi ennen pakkasia. Kaipa niitä voisi ottaa sisälle kypsymään, mutta makuhan siinä kärsii, ja nyt just eniten kiinnostaa se maku.

tiistai 23. elokuuta 2022

Satokatsaus: kaalit

 

Hellekesä ei ole suosinut kaaleja - joskin lehtikaalit Red russian ja Emerald ice ovat tehneet muhkeaa satoa, ja niitä ollaankin säilötty pakastimeen pussikaupalla. Nero di Toscana sen sijaan ei kasvanut kuin 10-senttiseksi ja päätyi lehtokotiloiden rei'ittämäksi.

Parsakaalit jäivät pieniksi ja puiseviksi, eikä suippokaalikaan jaksanut tehdä kuin hyvin löyhät kerät. Mietittiin tovi, mitä tehdä suipoilla, kunnes chef törmäsi överiin jenkkireseptiin, jossa kaalta valeltiin voisulalla. Ihan sellaista voitelua ei haluttu tehdä, joten kehitettiin reseptistä oma versio, jossa kaali halkaistiin, heitettiin grilliin ja pöydässä hierottiin yrttivoita päälle. Kuuman ja kuivan kesän kaali makeutui grillissä ja yrtit toivat lisämakua. Täytyy muistaa seuraavanakin vuonna.

Kiinankaalista ei satoa tullut, enkä sitä odottanutkaan, sillä se on meillä uhrivihannes. Kirpat rakastavat kiinankaalta, joten se saa tulla rei'itetyksi ja siten pelastaa muut kaalit. Kaaliperhosen ja -koin toukkia kaaleissa on kylläkin ollut, mutta se ei ole suuremmin haitannut, kun pieniksi jääneet parsakaalit oli helppo siivota ja löyhällä kerällä olleet suipot on voinut vain upottaa veteen ja kerätä kelluvat toukat pois (jatkavat toki elämäänsä, mutta ei kasvimaalla).

Kyssä oli tänä vuonna pettymys ahkerasta esikasvatuksesta huolimatta. Kaksi kyssää kasvoi syöntikuntoon; muut joko halkesivat kuivuudessa tai eivät kasvaneet peukalonpäätä suuremmiksi.

Sadonkorjuu jatkuu taas tänään paprikoiden, munakoisojen, papujen ja tomaattien merkeissä. Pidettiin viikonloppu taukoa puutarhahommista ja matkustettiin vuokramökille niinkin kauas kuin Kangasalle :-D  Vaan olipahan hulppea sijainti mökillä: ei ollut naapureita lainkaan, ei edes rannassa, joten saatiin olla keskenämme ihan omassa rauhassa ja nakuna loikata Roineen syleilyyn (too much information?).

lauantai 20. elokuuta 2022

Satokatsaus: kukat

 

Kukkien kasvattamisen kanssa on kahtiajakautunut fiilis: toisaalta ihanaa kasvattaa kukkia, kun saa sellaisia lajikkeita, mitä ei noin vain tarjolla ole. Toisaalta taas joutuu odottamaan pitkälle kesään, ennen kuin kukinta alkaa. Nopeampaa ja helpompaa olisi napata toukokuussa kauppapuutarhalta kesäkukat - joskin ne sitten olisivat vain pelargoneja ja petunioita.

Tänä keväänä kukkien kylvö tehtiin melkeinpä kokonaan kodinhoitohuoneessa, koska lumitilanteen takia ei päässyt kasvihuoneeseen tekemään huhtikuukylvöjä. Ja olihan niitä taimia sitten joka paikassa. Kelloköynnöksestä varoitettiin, että se ehtii syheröityä kaikkien lähellä olevien kasvien kanssa ennen kuin sen saa ulos laitettua, joten pidin sitä tiukasti silmällä. Syheröityi onneksi vain kaltaistensa kanssa, mikä ei haitannut, kun samaan ruukkuun päätyivät. Ihme kasvi muutenkin, kun kylvö oli jo tammikuussa, mutta siemenet itivät vasta helmikuussa. Nyt kasvi kiipeää katonharjalla, mutta ei osoita mitään merkkejä kukinnasta. Harmi, sillä Tampereella kasvisravintola Gopalin terassilla kelloköynnös kukki tosi kauniisti viime viikolla.

Zinniat onnistuivat hyvin tänä vuonna, joskin Green envy ei selvinnyt sirkkalehtiä pidemmälle, vaikka sen limenvihreitä kukkia odotin eniten. Kiinanasterit kylvin tänä vuonna ajoissa ja ne kukkivatkin nyt muhkeasti. Todella pitkään pärjäävät maljakossa, joten olen raaskinut niitä leikellä kimpuiksi. Näitä täytyy ehdottomasti kylvää tuplamäärä ensi vuonna, etenkin sitä repaleisen näköistä hörsylää.

Tuoksuherneet tekevät erisävyisiä pinkkejä kukkia ja tuoksuvat upeasti. Niitä raaskiikin leikellä surutta maljakkoon, kun kukkivat leikkaamisen jälkeen entistä runsaammin. Leijonankidat ovat kasvaneet todella korkeiksi ja kukkivat jo kolmatta kuukautta. Kuulemma kukkivat pakkasiin asti, kunhan vain muistaa kukkineet varret napsia pois. Pinkeissä leijonankidoissa on ihana hubbabubban tuoksu.

Isosilkkikukka jäi yllättäen kosmoskukkien varjoon, eikä sen vuoksi kukkinut kovinkaan kummasti. Kosmokset sen sijaan kukkivat todella runsaasti, vaikka nuupahtavat joka päivä paahteessa. Harmi vain, että osa kukkasista on vitivalkoisia, vaikka pinkkejä kylvin. Valkoinen kun on niin kovin talvinen väri.

Etupihan kukkaruukkuihin ostin perinteiset pelargonit, mutta sitten hoksasin, että koska ruukut tarvitsevat jotain roikkuvaa kasvia, kylvän niihin tulenpunaisia krasseja. Upeasti krassit kukkivatkin, mutta nielaisivat pelargonit alleen. No, ei haittaa, sillä pelargoneissa ei ollut noin upeaa sävyä kuin krasseissa. 

perjantai 19. elokuuta 2022

Satokatsaus: kurkut ja kurpitsat

 

Kurkkujen kausi oli tänä vuonna lyhyt helteiden takia, eikä satoakaan sen vuoksi tullut paljoa. Pari purkillista etikkakurkkuja sain säilöön ja pari kertaa tehtiin tzatzikia lisukkeeksi. Niinpä kurkut ovat jo häätyneet kasvihuoneesta yhtä Iznikiä lukuun ottamatta, sillä se keksi ruveta köynnöstämään uudelleen ja tekemään alkuja.

Kesäkurpitsoilla oli ennätyssurkea vuosi. Kaksi tainta laitoin kasvimaalle, mutta toinen ei lähtenyt kasvuun lainkaan. Toinen juroi aikansa, mutta on nyt tehnyt muutaman keskikokoisen hedelmän. Koska en keväällä raaskinut heittää ylijäämätaimia kompostiin, istutin kaksi tainta ämpäreihin. Pieniä kesäkurpitsoja niistä saatiin, mutta kovin lyhyeen loppui niiden satokausi.

Kurpitseriassa kaksi Potimarronia kypsytti hedelmänsä, mutta kyyepisodin takia (rauha hänen sielulleen) muut kurpitsat häätyivät etupihalle. Eso on tehnyt pienehkön kurpitsan, joka alkaa hiljalleen kypsyä. Musquée de Provence onkin yllätykseksi tehnyt kaksi isohkoa ja kaksi pientä kurpitsaa. Luulin saavani vain yhden ison, sillä toinen iso ei kiemurrellutkaan pitkän vartensa päässä, vaan roikkuu ilmassa lehtien alla piilossa. Pienet näyttävät pikkuhiljaa alkavan muuttaa väriään, mutta isot ovat edelleen pullonvihreitä. Jahka kesä loppuu, siirrän ne sisätiloihin kypsymään. Onneksi kesä ei vielä lopu :-) Ja lomaakin on viikko vielä edessä :-)

torstai 18. elokuuta 2022

Satokatsaus: tomaatit

 

Viimein alkaa tomaatit kypsyä. Huomaa kyllä, että kirsikkatomaatteja ei tänä vuonna ole kuin yksi taimi. Niiden satokausi olisi alkanut jo aikapäivää sitten.

Tomaatit ovat olleet ihan törkeän huonolla hoidolla, kun ahnehdin taas liikaa taimia, joten en ole pysynyt varkaiden perässä, eikä helteellä pysty kasvihuoneessa olemaan kuin hetken kerrallaan. Perustomaatti Hildares, pensastomaatti Principe Borghese ja costoluto-tyypin Il pantano romanesco kypsyivät ensimmäisinä, ja niistä ollaan saatu jo parisen viikkoa nauttia. 

Eniten odotin Irish liquorin (tästä näkyy kahta eri kirjoitustapaa Irish liqueur ja Irish liquor, mutta oletan jälkimmäisen olevan oikein. Eikös ne Irkkulassa vedä enemmänkin tiukkaa viinaa kuin likööriä? Ainakin ilmasto antaisi olettaa näin) kypsymistä, mutta sepäs olikin hankalaa, kun tomaatti sinnittelee vihreänä, kunnes viimein alkaa saada hitusen kellanoranssia sävyä. Hyvänmakuinen se kuitenkin on: makea ja hiukan sitruksinen.

Toinen odotettu oli Zapotec ananas ribbed, sillä kaikki tomaatit, joiden nimessä on ananas, ovat aromaattisia ja makeita. Eikä tämäkään pettänyt. Hedelmäliha on pinkin ja oranssin kirjavaa ja maussa hapot ja sokerit hyvässä tasapainossa. Mikään satoisa lajike se ei kuitenkaan ole.

Ensimmäisen tomaattipiirakan pyöräytin eilen, joskaan siitä ei kovin kaunis tullut, kun käytin siihen Irish liquoria. Kellanvihreä väri ei herätä ruokahalua. Tomaattikastiketta olen tehnyt jo pari satsia, ja toivottavasti sitä saadaan pakastimeen vielä muutama litra.

tiistai 16. elokuuta 2022

Satokatsaus: paprikat ja chilit

 

Chilien suhteen mentiin tänä vuonna hitusen metsään. Oda ei ollutkaan chili vaan ohutkuorinen paprika. Maultaan kuitenkin ihan hyvä, joten heitettiin Odat grilliin ja syötiin lisukkeena (on olemassa kaksi lisäkettä: hiuslisäke ja umpilisäke. Ruuan kanssa tarjotaan lisukkeita). Archibosta meillä oli kaksi tainta. Toisen hedelmät oli peukalonpään kokoisia ja toisen 3 cm:n pituisia. Fataliilta sanottiinkin, että lajikkeen kehitys on vielä alkutekijöissä, joten taimissa voi olla variaatiota. Kumpikaan taimi ei ollut lainkaan tulinen. Muutaman Archibon pilkoin tomaattikastikkeeseen, mutta olivat niin pieniä ja täynnä siemeniä, että heitin kasvit ulos kasvihuoneesta ja kompostiin.

Cream fantasyä oli neljä tainta, kun en hennonut laittaa yhtään tainta pois alkukaudesta. Cream fantasyhän tekee ämpärikaupalla hedelmiä, joten nyt saadaan hiki hatussa vääntää chilikastikkeita, etikkasäilykkeitä ja pilkkoa loput pakastimeen. Mutta ei haittaa, on se niin maukas chili ja tulisuusasteeltaan sellainen, että meikäläinenkin voi sitä pienissä määrin syödä. Chef löysi hyvän chilikastikkeen ohjeen, johon tulee tukkokaupalla korianteria, ja Cream fantasy teki kastikkeesta sen verran miedosti tulisen, että sitä voi huoletta turtsata antamaan makua ruokiin ilman isompaa tuskaa.

Ilmaissiemenenä saatu Pretty purple on tulisuudeltaan Fataliin asteikolla 7 (Cream fantasy on 3), joten en ole uskaltanut sitä edes maistaa - etenkään sen jälkeen kun chef huohotti vartin haukattuaan pienen palasen. Pretty purple on todella pieni chili, joten sen kanssa saa ähertää tuntikausia, jotta saa siemenet pois. Tästäkin meillä on kaksi tainta, jotka on selkeästi eri lajiketta: toinen on pyöreä kuin puolukka ja toinen taas suippo. Tulisia kumpikin.

Paprikoista oli tänä vuonna uutuuslajikkeet. Croatian seedsiltä tilasin Siberian bonusin, joka onkin todella satoisa, oranssi paprika. Kuoreltaan kummallisen kova, mutta maultaan erinomainen. Fataliilta sain oranssin Naranjan, mutta se ei ole vielä ehtinyt kypsyä, eikä ole niin satoisa kuin siperialainen serkkunsa. Instagramin kautta sain keltaisen suippopaprika Zazun siemeniä saatesanoilla "itää yli 100%". Kuten tekikin :-D Laitoin siemenet itämään sen verran myöhään, etten uskonut Zazun ehtivän kypsyä, mutta tuolla se kasvihuoneessa tekee aivan järisyttävän suurta satoa ja alkaa jo kellastua. Maku on todella hyvä, makea ja voimakas.

Paprikoita tulee sen verran, että pakastimeen saadaan niitä reilusti. Niitä on helppo sieltä heittää keittoihin ja patoihin, ja maku säilyy erinomaisen hyvin.

maanantai 15. elokuuta 2022

Sadonkorjuuloma 2022

 

Vielä viime hetkille jouduin vääntämään saanko sittenkään pitää jo kesän alussa sovitun lomarahavapaani vai en, mutta tässä sitä nyt ollaan hektisen 2-viikkoisen kynnyksellä. Tarkoituksena on laittaa mahdollisimman moni pilli pussiin, sillä vääjäämättä kasvukausi kulkee kohti loppuaan.

Eihän me toki laiskoina olla oltu. Pakastimessa on jo karhunlaukka- ja skeippipestoa, lehtikaalta, chiliä,  viinimarjamehua ja tomaattikastiketta; keittiön pöydällä fermentoituu pari satsia papuja, ja etikkaan ollaan upotettu Cream fantasyä, Pretty purplea (karsean tulinen), keltaisia papuja ja kurkkuja. Ja toki ollaan syöty tuoreena kaikki mahdollinen.

Tarkoitus oli viettää rauhallinen viikonloppu ja sitten vasta pistää säilöntärähinä päälle, mutta metsäkauris päätti toisin. Ollaan saatu viettää ihmeen kauriiton (onks tää sana?) kesä, mutta viime viikolla alkoi kaurisnaaras epäilyttävästi lähestyä naapuripellolta. Koska joka paikka on vielä rehevässä kasvussa ja meillä koirat jatkuvasti pihalla, en uskonut, että kauris uskaltaisi kasvimaalle, mutta niin vain se pirulainen oli käynyt napsimassa raita- ja punajuurten lehdet aamiaisekseen. Yksi satsi punajuuria oli säästynyt, kun härkäpapu oli kaatunut niiden päälle. Käytiin sitten huokaisten hakemassa kaupasta charolais-naudan jauhelihaa ja tehtiin pari pellillistä lindströmejä.

Tänään hellalla porisee kattilallinen tomaattikastiketta, ja seuraavaksi suuntaan tontin perukoille tsekkaamaan, josko vadelmista saisi pari rasiallista talteen.

torstai 4. elokuuta 2022

Nyt vastustaa

 

Musquéekin mätäni :-(

Kyllä nyt luonto yrittää nujertaa pienen ihmisen. Ei riitä se, että lehtokotilot bilettää pitkin tonttia, vaan nyt bileisiin on liittynyt myös jättipalsami. On sitä tontilla ollut vuosikausia, mutta pari yksittäistä kasvia on ollut helppo nykäistä nurin – joskin tyypillä on aivan järjettömän hyvä koodi! Jos varsi katkeaa, alkaa se pukata sivuhangoista uutta kukkaa. Jos taas kasvin saa juurineen ylös ja jättää niille sijoilleen, kukat nousevat iloisesti kohti aurinkoa, eivätkä kuukahda. Siksi se onkin niin mahdoton leviämään.

Muutama vuosi sitten iloitsin, kun kasvia ei enää näkynyt, kunnes puoliso huomautti, että läheinen pajupuska on aivan täynnä palsamia. Sain sen sieltä jotenkuten kitkettyä, mutta tämä vuosi on saanut kasvustot räjähtämään. Palsamia on ihan joka puolella, aivan jäätävät määrät. Olen vedellyt sitä trimmerillä ja nyppinyt ylös, mutta parin päivän päästä taas joka paikka helottaa pinkkinä. Ihan mahdoton urakka saada se poistettua tontilta, etenkin kun naapurissa se kasvaa iloisesti, mutta pakko yrittää, sillä paikat, jotka jättipalsami on valloittanut, ovat melkoisen kamala näky – vaikkakin pölyttäjät rakastavat palsamia. Porin kaupunki oli tukeutunut lampaisiin, jotka paremman puutteessa syövät myös palsamia. Ehkä tästä on lähdettävä lammaskaupoille, sillä ihmisvoimin tuon kurissa pitäminen on mahdotonta.

Luonto yritti nujertaa ihmisen vielä rajummallakin konstilla, sillä kurpitsoja kastellessani jalkojen juuresta lähti aivan tajuttoman iso, musta ja sähisevä kyy! Luulin sitä ensin rantakäärmeeksi, kun se oli niin iso ja musta, mutta kyllä sieltä sahalaita erottui. Ei olekaan vuosikausiin ollut kyitä pihassa, eikä yläpihassa kertaakaan. Viime talvi näytti suosivan matelijoita, sillä vesi- ja sisiliskoja on nyt runsaasti. Siirsin kurpitsat pois kurpitseriasta ja trimmeröin joka paikan matalaksi. Eniten hirvittää se, että kyy näkyi paikassa, jossa meidän vanhempi koira viihtyy. Siksi käydäänkin useamman kerran päivässä varmistamassa, ettei kyytä näy – kyillä kun on aika pieni reviiri. Kyy ei ole rauhoitettu, joten hengestään pääsee, jos vielä näytille tulee. Arvostan oman perheen henkeä enemmän kuin yhden myrkkyluikeron.

Siinä kyypöheikköä trimmeröidessäni katse osui elämänlankaan, joka iloisesti kiipeili pitkin terijoensalavaa. Tämäkin vielä! Anoppi aikoinaan toi meille (pahanmakuista) karhunvatukkaa, jonka mukana tuli tontille elämänlanka. Sain elämänlangan kitkettyä pois, ja myöhemmin poistin myös karhunvatukat, kun olivat niin puisevan makuisia. Nyt on sitten kumpikin palannut, sillä salavan juurella näkyi kasvavan karhunvadelmaakin. Kyllä on elämänlanka sitkeä kasvi! Niin tiukasti oli salavaan kietoutunut, ettei sitä vetämällä irti saanut.

Luonto on myös sitä mieltä, ettei päärynät kuulu tämän perheen ruokavalioon. Päärynäpuut ovat nyt tekemässä ensimmäistä kertaa hedelmiä, mutta ukkosmyräkkä toi tontille kovia tuulenpuuskia ja rankkasateita, ja toinen päärynäpuista katkaisi niin ison oksansa, että puusta lähti puolet pois. Kasvihuone, ihme kyllä, pysyi kasassa, mutta puu ei. Parempi puolisko yritti hioa puusta pahimmat särmät pois, jottei se ala kerätä vettä sisäänsä ja lahoa pystyyn. Toivottavasti puu tokenee.

Se toki on hyvä asia, että kauriit ovat jostain syystä pysytelleet tämän kesän pois tontilta (söisivätköhän ne palsamia?), joten ollaan saatu satoa punajuuresta. Ilo se on pienikin ilo.


Loppukaneettina elämänviisaus jälkipolville: ei kannata laittaa marjaludetta suuhun. Maistuu pahalle ja puree huulesta. Ahneella on luteinen loppu.

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Satokausi 2022


Kylmän kevään vuoksi satokausi alkoi myöhään, mutta nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että satoa täytyy jopa alkaa säilöä. Juuri äsken kerrattiin papujen fermentointiohje ja laitettiin ensimmäinen setti tulille, ja aamulla sain nauttia lasillisen oman pihan viinimarjamehua. Herneitä, sokeriherneitä ja lehtikaalta ollaan pakastettu (edelleen kiitos Sauvajyväselle Red russian -vinkistä. Sen maku kestää pakastamisen yllättävän hyvin) ja pari purkkia säilötty kurkkuja. 

Kaalivuosi on ollut - lehtikaalta lukuun ottamatta - surkea. Yksi kyssä pilkottiin ramen-keittoon (ramen on ollut meillä tämän kesän hitti) ja parsakaalin peukalonpään kokoiset kukinnot heitettiin pizzan päälle. Helteinen sää on saanut kaalit aloittamaan kukintansa aikaisin, joten sato jää niukaksi. Suippokaalista on tulossa muutama kerä, jos vain suinkin jaksavat kasvaa.

Salaatin kanssa tuskailin koko alkukauden, kun se ei vaan ruvennut itämään. Nyt on Merveille des quatre saisons ehtinyt salaa kerälle asti. Ikinä en ole aiemmin onnistunut kasvattamaan salaatinkerää, sillä olen kaikki lehdykät käyttänyt saman tien, kun ilmestyvät näkösälle. Yrtit kasvavat muhkeina, jopa kirveli, joka on aiempina vuosina ollut melko kitukasvuinen. Chef löysi hurjan hyvän chilisoosin ohjeen, johon tulee tukko korianteria, joten puutarhurin överikylvöille oli kuin olikin kysyntää.

Kurpitsoista Eso on ehtinyt tehdä jalkapallon kokoisen hedelmän, ja yhdessä Potimarronissa kasvaa useampi pallero. Musquee de provence sen sijaan näyttää jäävän yhden hedelmän varaan, mikä on harmi, sillä se on niin hyvänmakuinen. 

Peruna alkaa kellastua hyvää kyytiä, joten kohta on sen pakastamisen vuoro. Sitä ennen pidetään kuitenkin fritto misto -sessio, eli kaivetaan rasvakeitin varastosta pihalle ja fritataan kaikkea mahdollista, sillä chef on kaivannut frittipottuja. Rasvakeittimen siivoaminen on sellainen rupeama, että parasta ensin suunnitella viikon mittainen frittimenu, ennen kuin hommaan viitsii ryhtyä. Punajuuresta on tulossa kunnon sato pitkästä aikaa, sillä jostain syystä metsäkauriit ovat pysytelleet pois pihasta. Yleensä meillä säilötään punajuuret lindströmeinä, sillä punalaputettua luomujauhelihaa on usein tarjolla, ja lindströmit käyvät keittoihin, voileipiin ja pastoihin. Ensin on kuitenkin pakko tehdä borschia ja fritto mistossa voisi testata Instassa nähtyjä Gill Mellerin sipuli-punajuuriraastesyheröjä.

Kasvihuone on taas yhtä viidakkoa. En ymmärrä, miten jotkut saavat kasvinsa pysymään sievinä ja toisistaan erillisinä. Meillä kurkku kiskoo lähellä kasvaneen chilin nurin, ja tomaateissa on varkaiden varkaiden varkaita ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Ehkä sitten eläkkeellä vahdin kasveja kuin haukka monta kertaa päivässä.

Chilisato mitattaneen ämpäreillä tänä vuonna. Talvehtinut Cream fantasy on tehnyt hedelmää jo muutaman kuukauden, ja kun en hennonnut heittää ylimääräisiä taimia pois, kasvaa Cream fantasyä kolmessa potissa. Se on hurjan satoisa kasvi, joten yksi olisi varmasti riittänyt. Uudet chililajikkeet Oda ja Archibo ovat myös melko satoisia, mutta ne kyllä menevät meillä paprika-kategoriaan, sillä ovat täysin tulettomia. Hyvänmakuisia kuitenkin. Kumpikin on Fataliin asteikolla kakkosia, joten oletimme vienoa tulisuutta. Mutta kokemuksesta tiedämme, ettei kapsaisiini jakaudu tasaisesti, joten voi olla, että jokin yksilö onkin tulinen. Ilmaissiemen Pretty purple tekee runsaasti peukalonkynnen kokoisia hedelmiä, jotka ovat niin tulisia, että menevät chefin privaattikäyttöön.

Tomaattisato näyttää jäävän vaatimattomaksi, koska kirsikkatomaatit päätyivät kylmän kevään honteloittamina kompostiin. Isommat tomaatit ottavat helposti nokkiinsa mullan kuivumisesta ja mädännyttävät hedelmän alaosan, jolloin niistä tulee käyttökelvottomia. Toivottavasti kuitenkin saadaan muutama satsi tomaattikastiketta keitettyä, sillä se on meillä se kaikkein tärkein säilöntä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2022

Twinkle, twinkle little pea

 

Lapsena söin itseni irti herneistä Maija-tädin puutarhassa, enkä sen jälkeen pystynyt herneitä edes maistamaan seuraavaan 40 vuoteen. Pelkkä hajukin etoi. (Sama kävi muutama vuosi myöhemmin valkoviinin kanssa, kiitos Liebfraumilchin...) Kuitenkin jostain syystä melko aikaisessa vaiheessa herneet ilmestyivät tähän puutarhaan ja ovat siitä lähtien kasvaneet kasvimaalla joka kesä.

Muutama vuosi sitten luin lehdestä, miten italialaiset ovat ihastuneet suomalaisiin pakasteherneisiin, sillä täällä herneet pakastetaan pikaisesti sadonkorjuun jälkeen - mikä onkin se taika herneissä. Torilta ostetut, sokerinsa jo tärkkelykseksi muuttaneet herneet ovat kitkeriä, mauttomia ja jauhoisia, toisin kuin oman pihan sokeripommit. Jutun jälkeen älysin itsekin ruveta pakastamaan ylijäämäherneet.

Pari päivää sitten pakastin yhden setin Twinklejä (mukavan matala lajike, ei lamoa) ja sitten tajusin: paprikan ja chilien ohella herneet on se vihannes, mitä talvisin tykkään pakastimesta kaivella ruokiin (ei siis he-ma-pa, vaan he-pa-chi). Paras pikalounas on setti pastaa, herneitä ja parmesania. Eli herneitä täytyy ens vuonna kasvattaa ainakin triplasti tähän astiseen verrattuna, jotta saa kunnon määrän pakastettua talteen. Kasvimaalla ne eivät paljoa vie tilaa ja bonuksena vielä lannoittavat maata typpeä keräävillä juurillaan.

Naukseri 1.0:n perintönä meillä kasvaa myös sokerihernettä. Sitä päätyy pakastimeen monta pussillista, sillä se on yllättävän satoisa. Talvella nakkelen sitä keittoihin, wokkeihin ja patoihin. Ei se normihernettä voita makunsa puolesta, mutta kestää pakastamisen ihan kiitettävästi.

tiistai 12. heinäkuuta 2022

Yhden sitaatin tähden

 

”Minusta tulee karriäärinainen”, sanoi kuuden laudaturin ylioppilas paikallislehdessä 1980-luvun alussa. Meikäläisellä ei ollut aavistustakaan, mikä on karriääri, mutta hienoltahan se kuulosti. Sattumoisin muutama vuosi myöhemmin ostimme kyseisen tytön kotitalon, ja pihalla uskaltauduin kysymään, minne kannattaisi suunnata opiskelemaan. ”Tampereella on laadukkain kielten opetus”, kuului vastaus.

Yksi pieni sitaatti lehdessä sitten määritti, mille kasvuvyöhykkeelle viherturaaja asettui. Nuorisolle tosin vinkiksi, että jos osaat kieliä, ei niitä kannata opiskelemaan lähteä, vaan hyödyntää kielitaitoaan opiskelemalla jotain aivoja haastavampaa.

Ja mikäs tällä vyöhykkeellä on ollut ollessa. Kaikki ihanat kasvit menestyvät japaninsiipipähkinästä mustavahakkaaseen (lasketaanko sienet kasveiksi?) ja anoppi kasvatti menestyksekkäästi meikäläiselle aviomiehen. Tänä keväänä vyöhykkeen kutsun kuuli myös siskoni, joka muutti käsivarrenmitan päähän (huippua!!!). Kirsikkana kakussa karriäärinaisen kotitalo on taas menossa kaupaksi, jolloin pääsemme eroon kuolevalla paikkakunnalla sijaitsevasta talonrotiskosta.

Tampereen ainoa vaihtoehto oli Turku, jonne muistaakseni hainkin opiskelemaan. Sehän olisikin ollut kamala vaihtoehto - ei pelkästään murteen takia, vaan myös rahan. Minähän olisin kaiken omaisuuteni hassannut Kauppilaan ja telttaillut kesän Liedon kukan & puutarhan liepeillä.

Vielä en toivottavasti kuitenkaan ole loppusijoituspaikassani. Kyllä täältä pitää veden ääreen päästä, sillä näin 47 vuoden jälkeen uiminen on edelleen yhtä ihanaa kuin taidon oppiessani Los Pacosissa :-D Jestas, että mä oon vanha!

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Voi makeuden määrää

 

Ennen vanhaan se oli suola. Ulkona syödessä alkoi tökkiä ruokaan hölvätyn suolan määrä ja yöllä piti herätä juomaan mukitolkulla vettä. Seuraavana päivänä kasvot olivat kauniin sileät. Sittemmin tuntuu suolan määrä ruuissa hiukan maltillistuneen. Mutta nykyään se on sokeri.

Pikkuhiljaa alettiin huomata miten karkeista ja suklaasta tuli entistäkin makeampia (kutsumme ilmiötä nimellä new and improved recipe). Sitten tuli makeat grillauskastikkeet, ja Farangin karamellipossu niin sanotusti räjäytti pankin. Sen jälkeen ei tunnu olevan enää mitään rajaa makeuden määrälle.

Ennen niin hyvät aasialaiset ruuat ovat muuttuneet järjettömän makeiksi sokerimössöiksi. Joku vuosi sitten eksyttiin Ratinan Kung Fu Pandaan, ja kumpikin sanoi ensimmäisen ruokalajin kohdalla, että onpas kivasti makea. Toinenkin oli makea, samoin kolmas – kaikki buffetin ruuat paljastuivat makeiksi. Nopeasti tuli ällö olo kaikesta siitä sokerista. Stockan K-kauppa myy jonkin lohjalaisen lafkan aasialaisia ruokia, jotka ovat niin sokerisia, että pari haarukallista riittää. Jossain saatiin jopa sushia, jonka riisi oli ylimakeaa.

Äskettäin käytiin Kangasalan street food -festareilla lounaalla. Oli ihanaa istua rannalla auringonpaisteessa ja syödä mukavan vähäsuolaista varraspossua, mutta pian alkoi barbecuekastikkeen makeus käydä yli - onneksi kastiketta kuitenkin oli vähäinen määrä. Ei taida vähäsokerista barbecuekastiketta enää olla olemassakaan.

Kangasalan Alkossa osataan heti ensimmäisenä varmistaa, ettei valko- tai roseeviini vaan ole puolimakeaa, sillä niitä siellä riittää. Sen jälkeen vasta katsotaan rypälelajike. Jopa punkusta joutuu varmistamaan jäännössokerin määrän.

Suurin synti makeuden saralla on juustonaksujen sokerointi! Mikä pettymys, kun avaa naksupussin ja suuhun leviää juustoisuuden sijaan sokeri. Pirkka-juustonaksuja osaan jo välttää, mutta nyt tuli Lidliinkin kotimaisia juustonaksuja, jotka ovat samaa sokerimössöä (4,4 g sokeria 100 g:ssa naksuja!). En kannata naksuhävikkiä, mutta eiväthän nuo ole syöntikelpoisia.

Mikähän siinä on, että nykyihmisen (paitsi viiskymppisen jäärän) maku on muuttunut niin paljon makeampaan suuntaan? Onko se jatkuva limpparin lipittäminen saanut kaipaamaan sokeria myös ruokiin? Ikävä trendi kerta kaikkiaan.

perjantai 3. kesäkuuta 2022

Valkoisten puiden kukinta

 

Etupihalle istutin aikoinaan 2 päärynäpuuta, Pepiä varmaankin. Parisen vuotta taisivat siinä olla, kunnes niihin iski joku tauti ja lehdet alkoivat mustua. Päädyttiin kaatamaan puut, kun mustuivat joka vuosi. Oltiin useampi vuosi ilman päärynöitä, kunnes kollega ja sisko alkoivat hehkuttaa omien päärynöiden makua. 5-6 vuotta sitten (vai jopa aikaisemmin?) hankittiin Pinsiön taimistolta 2 uutta päärynäpuuta (Pepi edelleen???) ja istutettiin ne takapihalle. Siinä ne kasvoivat ihan nätisti, mutta eivät kertaakaan kukkineet. Viime syksynä väläytin paremmalle puoliskolle puiden kaatamista, mutta hän ei hennonut. Tänä keväänä katselin puita ihmetellen, kun näytti siltä, että niissä oli kukkasilmuja. Ja runsaasti! Nyt kumpikin puu kukkii valkoisena pilvenä, tosin pölyttäjiä ei näy. Mutta saispas edes yhden päärynän maistiaisiksi!

Vieressä oleva kriikuna (kuvassa) sen sijaan alkoi viime vuonna kuolla. Tänä keväänä sen alaoksat kukki valtoimenaan, mutta 90% puusta on kuollut. Ajateltiin antaa sen olla paikoillaan siihen asti, että nähdään tuleeko raakileita. Jos ei tule, niin kaadetaan puuparka saman tien. Muutoin se saa odottaa syksyyn.

Kadonnut luumupuu puolestaan teki comebackin. Aikoinaan tontin reunassa kasvoi anopin tuoma Sinikka, joka teki ihanan makeita luumuja. Sitten iski vesimyyrä, eikä Sinikka pysynyt pystyssä ilman juuria. Korvaajaksi ostin Urjalan taian, joka mökötti kasvihuoneen takana muutaman vuoden, kunnes teki hirveän korkealle yläoksilleen luumuja –valtavan hyvänmakuisia nekin. Viime vuonna huomasin yhtäkkiä, että rusokuusaman seassa kasvaa Sinikan juurivesa. Siis sellainen 4 metriä korkea ja kukkiva. Näköjään ihmisellä voi olla pihassaan puu ihan tietämättään. No, tänä keväänä pistin paremmaksi: ihmisellä voi olla pihassaan 4 (!) puuta tietämättään. Rusokuusaman takana nimittäin kasvoi kolme muutakin Sinikan jälkeläistä, joista 2 ihan kunnon kokoisia ja paksurunkoisia. Harmillisesti ovat jääneet verkkoaidan huonommalle puolelle, mutta kaipa niistä jollain konstilla saa luumut poimittua, mikäli sellaisia sattuu tulemaan.

Omenapuu on vasta aloittelemassa kukintaansa, mutta sekin näyttää kukkivan todella runsaasti. Viime vuonna Sävstaholm toipui 3 vuotta kestäneestä pihlajanmarjakoi-invaasiosta ja teki suuria, mehukkaita omenia, joissa makeus ja hapokkuus oli hyvässä tasapainossa.

Eikä pidä unohtaa pensaita! Marjatuomipihlaja Härkätien herkku kukkii valkoisena pitsipallona. Helteisenä kesänä sen marjat ovat todella makeita, vadelman ja mesimarjan makuisia.

Onhan se toki kivaa, että kukinta on runsasta. Mutta kun piha on ollut valkoinen 8 kuukautta, voisi välillä katsoa jotain muutakin väriä…

perjantai 20. toukokuuta 2022

Lapualaanen makumaailma


Kaikki alkoi halsterikalasta. Oli sen verran lämmintä yhtenä päivänä (viimeinkin!), että heitettiin halsteri nieriän kera grilliin. Omasta pihasta ei vielä yrttejä saa, joten jouduttiin turvautumaan kaupan versioihin nieriän mahan täyttämiseksi, eikä kaupan yrteissä tietenkään ole kunnolla makua. Seuraavana päivänä piipahdettiin ohikulkumatkalla Honkasen puutarhassa hakemassa pelargoneja ja tsekattiin samalla, joko olisi yrttejä tarjolla. No oli, mutta vaan perusbasilikaa ja -persiljaa. Eikä edes pinkkejä pelargoneja.

Päätin sitten testata jo viime vuonna löytämääni lapualaista Kurjen puutarhaa  (Mikä nimi! Mikä logo!), joka kasvattaa luomuvihannesten ja -yrttien taimia, ja heittäydyin villiksi. Ostoskoriin päätyi herukkasalvia, kiinansipuli, oliiviyrtti, sitruunaverbena, tulinen (!) oregano, appelsiinitimjami, kuvernöörinkukka eli valkosipuliyrtti ja vielä laakerinlehtikin, kun sellaista ei ole missään tänä vuonna näkynyt, enkä ole ihan varma, että tuo nykyinen, talvehtinut yksilö jaksaa lähteä hyvään kasvuun.

Ja kun kerran aloitin, kliksuttelin itseni Paratiisin taimitarhaan ja poimin sieltä ostoskoriin vaaleanpunaisen herukan, kun ei sellaistakaan ole pienemmän hiilijalanjäljen päässä ollut. Yksi ainokainen taimi näytti nololta ostoskorissa, joten mukaan lähti myös anopinkieli Tough lady ja kultaköynnös Global green.

Taimet lähtivät parissa päivässä taimistoilta Kangasalaa kohti ja tietysti niiden saapuminen ajoittui sellaiseen iltapäivään, kun parempi puolisko oli jo reissussa, eikä palaa muutamaan päivään. Pakkasin pyörään mukaan kaiken maailman kiinnityshärpäkkeitä ja sain kuin sainkin haettua kummankin paketin; eri kerroilla, tosin.

Paratiisin kasvit olivat hyväkuntoisia. Viinimarja oli ehtinyt Porissa jo riehaantua ja on kohta kukkimaisillaan. Täällä vaan ei ole yhtään pölyttäjää, kun viime yökin oli pakkasyö.

Kurjen yrtit tulivat kummallisen pienessä laatikossa, eikä ihme, sillä ne oli vain kerätty paperikassiin ja laitettu sellaisenaan pahvilaatikkoon. Kiitos Matkahuollolle, kun toivat laatikon niin huolellisesti lähikauppaan, ettei yksikään taimi ollut edes multainen.

Seuraavaksi ihmetelläänkin, mihin ihmeeseen saa kaikki yrtit kasvamaan, kun kaikki ruukut ovat jo käytössä…

maanantai 16. toukokuuta 2022

Arboretum X

 

”Oletko perustamassa omaa arboretumia?” Ihan viaton kysymys puutarhurilta, mutta kyllähän se sai ajatukset laukkaamaan. Tontin luonnontilaisessa osassa on yhä tilaa puille ja pensaille, joten voisihan sitä kehittää, kun yläpihalle ei enää mitään mahdu. Jotain helppohoitoista ja kauriille maistumatonta sinne voisi istuttaa – joku kiva havu voisi olla hyvä lisä.

Tontti oli pelkkä paljas savilätty, kun tänne 20 vuotta sitten muutettiin. Muutama paju ja koivu kasvoi tontin perukoilla. Pikkuhiljaa salaa siirsin metsästä (kai tämä rikos on jo vanhentunut, niin voi tunnustaa) muutaman kuusen- ja männyntaimen, ja nyttemmin on koivu ja haapa levittäytyneet niin, että niitä täytyy alkaa karsia. Ostotaimina hankittiin lehtikuusia, ja anopin ulkoilumaastoista siirrettiin terttuseljaa. Lähikalliolla kasvaneen pikkuisen tammen pelastin pihaan, sillä se ei olisi ohuella jäkäläpeitteellä jaksanut kasvaa. Viime vuosina olen alelaareista napsinut rhodoja lehtikuusten alle, ja haaveissa on vielä atsaleakin. Helmipihlajan bongasin jostakin, ja ihme kyllä, kauriit ovat toistaiseksi antaneet sen kasvaa. Eikä pidä unohtaa iki-ihanaa kirjovaahteraa, joka jaksaa sinnitellä talvesta toiseen.

Viattoman kysymyksen esitti lempääläläisen Haikalan puutarhan omistaja. Bongasin Haikalan viime vuonna, kun etsin mantsurianjalopähkinää, ja pakkohan sinne oli tänä keväänä tehdä toiviomatka, kun viimein lumen keskeltä taimitarha avautui. Olipa erikoinen paikka! Hieno, vanha pihapiiri, ja valtavan laaja istutusalue. Suurin osa kasveista kasvoi maassa, josta omistajat (todella mukava pariskunta) niitä lapioi asiakkaille.

Heti ensimmäisenä bongasin japaninsiipipähkinän ja vähän ajan päästä omistaja johdatti mantsurianjalopähkinöiden ääreen. Olihan siellä kaikkea muutakin ihanaa, kuten keltaoksakanukka ja kaikenlaisten jalopuiden taimia, mutta päätin olla riehaantumatta. Saarnivaahteraa kyselin ja sellaisen sain. Ihana puutarhuri valitsi parhaimman taimen ja sain siitä vielä alennustakin, kun taimen juurella kasvoi horsmaa. Hinnat yllättivät, sillä pähkinät olivat 20 €/kpl, eikä vaahterakaan maksanut kuin 15 €. Olin varautunut huomattavasti suurempiin hintoihin. Bonuksena vielä se, että kyseiset taimet ovat paikallista kantaa, eikä mitään Hollannin tuonteja. Selviämismahdollisuudet Pirkanmaan talvesta ovat siis suuremmat.

Ainoa päänvaiva on nyt arboretumin nimeäminen. Oma sukunimi ei käy, kun se on niin tylsä, samoin kuin tontin nimi (Haapala, siis oikeasti – kyllähän täällä haapaa kasvaa, mutta ois nyt voinut mielikuvitusta käyttää). Tontin luonnonvaraisten asukkienkaan nimiä ei voi käyttää, sillä Arboretum Lehtokurppa tai Arboretum Saukko ei niin kauhean hienolta kuulosta. Pitäisiköhän siitä tehdä nuorimmaisen kaima – Arboretum Alma?

perjantai 13. toukokuuta 2022

Hybridivaikutusta

Pitkän talven aikana on todellakin unohtunut kaikki puutarhaan liittyvä. Ei tosin tarvinnut kuin ensimmäisen lämpimähkön vesisateen, kun jo yksi asia muistui mieleen: lehtokotilot. Siellä niitä lyllersi tontin ympäri menevällä polulla kolmisenkymmentä kappaletta ja osa pyrki yläpihalla kasvilavoja pitkin ylös, toiveessa varmaankin päästä herkuttelemaan pavunlehdillä. Aiemmin olen poiminut kotilot pussiin ja erinäisillä tavoilla tuhonnut niitä, mutta nyt tyydyn vain litsaamaan ne kengän alle (jotain hyötyä siitäkin, että vaihdevuosien aikana paino nousi). Tiedän, että kotilot syövät kuolleita kavereitaan, mutta onpahan sitten seuraavalla ohikulkumatkalla enemmän kotiloita vainajan ympärillä litsattavana. Kotilot hybridivaikuttavat siis saamalla viherturaajan pahalle tuulelle sekä limaamalla kengänpohjat.

Kasvimaakylvötkin ovat unohtuneet! Perunat ja sipulit sain sentään jotenkuten paikoilleen, samoin herneet ja pavut, mutta entä ne muut? Ööh, kai joku vako vedetään multaan ja sitten sinne laitetaan siemeniä, mutta mitä ja mihin? Olipa yllättävän hankalaa! Sentään muistin kirjata ylös, mitä kylvin mihinkäkin kohti siltä varalta, että joku laji jää itämättä, mutta ruutupaperille sisätiloissa tekemästäni hienosta kasvimaakartasta unohtui kokonaan yksi kasvimaa. Hups.

Kylvöt ovat 1,5 viikkoa normaalia myöhemmässä, ja valitettavasti kirpat ovat jo heränneet (yksi heräsi tänä aamuna meidän kylppäristä). Retiisistä siis tuskin tulee satoa. Syyskylvöt eivät inahdakaan; liekö syksyn märkyys jäädyttänyt siemenet hengiltä. Ihan vielä en ole toivoa heittänyt, sillä talvivalkosipulitkin ovat vasta hiljalleen nousemassa. Ehkä multa on vain niin jääkylmää edelleen.

Vielä pitäisi jaksaa etupihan kukkapenkki kuopsuttaa siistiksi ja kompostit tyhjentää. Sitten alkais kevättyöt olla tehtyinä.

tiistai 10. toukokuuta 2022

Heitteillepano

 

Loman viime metreillä alkoi sää vähäsen lämmetä, joten siirsin ensin chilit ja paprikat kasvihuoneeseen. Miten sitä aina ehtiikin talvikuukausina unohtaa montako taimea kannattaa kutakin lajiketta kasvihuoneeseen laittaa! Täytyi arpoa, mitkä yksilöt otan seuraavalle kierrokselle ja mitkä päätyvät kompostiin.

Osa chililajikkeista oli kompaktin kokoisia, joten laitoin ne altakasteluruukkuihin ja loput roskiksiin (ne siis kasvavat roskakoreissa). Chilit ja paprikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa pitkän ja valottoman talven jäljiltä, tosin kun ne kaikki kasvoivat kantokopassa yhtenä syherönä, en ollut hoksannut latvoa niitä. Itselle siis muistutus ensi vuodelle, että kasvata vähemmän taimia (as if), jotta pystyt pitämään niistä parempaa huolta.

Yhtään en ollut taimia karaissut, kun lumi ja jää esti moisen touhun, joten taimet saivat elämänsä shokin, kun juuret solahtivat kylmään multaan ja yläosa päätyi auringon paahteeseen. Muutama yksilö nuupahti parissa minuutissa, mutta näyttävät selviävän. Varmuuden vuoksi säästin taimia paikkaussarjoiksi, jos kuolo nuo korjaa.

Seuraavana päivänä oli tomaattien vuoro ja se olikin shokki viherturaajalle. Lajikkeita oli aivan älytön määrä (kuka näitä ahnehtii?), ja lähestulkoon kaikki kirsikkatomaatit olivat venähtäneet elinkelvottomiksi. Pari kopallista taimia oli hienossa kunnossa; 4 kopallista surkeaakin surkeampia valon puutteen vuoksi. Tein raakaa karsintaa ja melkoisen monta taimea (äh, en mä osaa tuota sanaa noin taivuttaa) tainta päätyi kompostiin.

Tomaatitkin shokeeraantuivat tylystä kohtelusta ja nelisen kappaletta on edelleen nuupallaan. Yksi Chocolate cherry kuoli niille sijoilleen ja korvasin sen Black russianilla. Veikkaan, ettei nuo nuupat tuosta enää tokene, mutta annan vielä vähän armon aikaa.

Ei siis mitenkään mairitteleva alku kasvihuonekaudelle: ensimmäiset kaalit kärvääntyivät kuumassa, ja esikasvatteet nuokkuvat kylmästä ja kuumasta. Mutta kovin poikkeuksellinen on ollut ”kevätkin” – edelleen on yöpakkasia ja tontilla lunta.

Seuraavaksi pitäisi tarjeta kylvää kasvimaat. Harmittaa, että kaudesta on menetetty jo viikko kylmyyden takia. Vaikka syksy olisi kuinka lämmin, ei valo enää kasveille riitä, joten siihen suuntaan ei kasvukautta voi venyttää.

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Haketusta ja häätöä

Semmoiset 45 metriä kanukkaa sain saksittua alas (lumisateessa!) ja seuraavaksi pitikin miettiä, mihin ne kaikki risut tunkee. Suunniteltiin ensin uutta lahopuuaitaa, mutta sille ei heti keksitty sopivaa paikkaa. Tontin luonnotilaisilla reunoilla kasvaa vadelmaa, enkä sitä halua lahopuulla tukahduttaa. Sitten muistin, että mullahan on nimipäivälahjahaketin, ja hake käy hyvin kompostikuivikkeeksi ja kesäkeittiön ympäristön siistimiseen. 

Tämän aamupäivän haketin onkin laulanut ja yllättävän nopeasti risut häviävät sen kitusiin. Vielä pitäisi toinen rupeama jaksaa, mutta toimistoihmisen kroppa on eri mieltä asiasta.

Vaikka viime yönä oli -6, eikä Ilmatieteen laitoksen mukaan keli ole tästä paranemassa ainakaan viikkoon (edelleen niillä on tämä sama virsi), vien esikasvaneet kukkaset tänään ruukkuihin kasvihuoneeseen. Ruukuissa on jo mullat valmiina ja ne ovat tämän päivän aikana lämmenneet kasvihuoneessa, joten ehkä kukkaset kestävät muuton. Ainakaan tuuli ei tällä kertaa ole esteenä. Kurkut ja kurpitsatkin ajattelin jo laittaa loppusijoitusroskiksiinsa, kun alkavat tulla poteistaan pihalle.

Huomiselle ovat luvanneet räntää (huoh), joten ehkä huominen on se perinteinen kesäloman ikkunanpesupäivä (kurjuuden maksimointia). Perjantaille ovat luvanneet lämmintä, joten silloin ehkä voisi setviä tuon hervottoman tomaatti- ja chilisyherön ja laittaa nekin viimein kasvihuoneeseen.

Niinkin villi idea kävi mielessä, että kylvisi jo kasvimaat, mutta täytyy nyt vielä pari päivää katsoa, mihin sää tästä kehittyy. Jostain syystä puutarhahommat eivät ole niin kivoja toppatakissa ja -housuissa. 

maanantai 2. toukokuuta 2022

Jos ei kylmää, niin sitten tuuli

 

Vielä oli mahkut siirtää ensimmäinen kesälomaviikko toukokuun toiselle viikolle, mutta kyllästyin katselemaan Ilmatieteen laitoksen ennustuksia, jotka ovat jo 1,5 kk luvanneet, että seuraavalla viikolla lämpenee. Ei ole lämmennyt. Niinpä aloitin kesälomarupeaman tänään. Sen verran täytyy sanoa positiivista pörssiyhtiöstä, että lomarahat saa vaihtaa vapaaksi. Kuusi lomaviikkoa tulee enemmän kuin tarpeeseen. Sen verran ärsyttävää on olla pörssiyhtiössä töissä (Kehityskeskustelut! Tässä iässä! Dear lord!).

Toivottavasti en jinxannut tätä lomapätkää, sillä ensi töikseni laitoin lumikolan ja -lapion varastoon. Lunta on vielä reilusti maassa etupihalla ja parina yönä sitä on satanut taas lisää, mutta ei kai nyt sentään toukokuussa voi kolaa tarvita!

Ajattelin siirtyä pihalla myötäpäivään, joten siirsin kolan tieltä varastosta kasvihuoneroskikset kasvihuoneen luo, minkä jälkeen aloin saksia näiden kahden välissä kasvavia purppuraheisiangervoja. Angervot olivat jo niin isoja, että tukahduttivat alleen jasmikkeet ja varjostivat omenapuuta, joten oli aikakin leikata ne alas. Minkä jälkeen luin, että ne kannattaisi leikata 50 cm:n korkeudelta. No, jos eivät enää lähde kasvuun, niin sittenhän on hyvä syy ostaa tilalle uudet pensaat. Vähän matalammat tällä kertaa.

Seuraavaksi piti siirtyä kasvihuoneeseen, sillä uhosin, että heitän sisällä esikasvaneet zinniat ja leijonankidat sinne jo ensi yöksi - lämmittimen kera, toki. No en heittänyt, sillä alkoi aivan järjetön tuuli (taas!). Ei puhettakaan, että olisi voinut viedä taimet talosta ulos, sillä ne olisivat katkenneet tuulessa, saati sitten, että olisi aukaissut kasvihuoneen oven. Varmaan koko kasvihuone olisi saman tien lentänyt tuulessa pöpelikköön.

Täytyi siis kääntyä pihalla vastapäivään ja alkaa saksia kanukoita, jotka ovat saaneet rellestää villinä ja vapaina, kunnes alkoivat vallata ja varjostaa kukkapenkkiä. Kauan ei saksimisen iloa kestänyt, sillä tuuli yltyi yltymistään, ja naapurin navetan kattopellit alkoivat paukkua siihen malliin, että olisi pitänyt laittaa kypärä päähän, mikäli olisi aikonut jatkaa saksimisurakkaa.

Illaksi pitäisi tyyntyä, joten ennen nukkumaanmenoa saan kerätä pitkin tonttia lennelleet kasvihuoneroskikset takaisin kasvarin luo ja varautua siihen, että jälleen kerran on edessä pakkasyö, huoh.

torstai 28. huhtikuuta 2022

Vaaleanharmaan hyötyvedet

 

Jos ihminen olisi teknisesti orientoitunut, kehittäisin ikkunan, johon linnut ei lennä pahki sekä jätevesijärjestelmän, jossa vaaleanharmaat vedet otettaisiin talteen pesu- ja kasteluvedeksi (yhteiskuntatieteilijänä kehittäisin järjestelmän, jolla hullut ukot saadaan pois vallasta – töitä riittäisi globaalisti).

Seistä tönötin pysäkillä, kun jalkakäytävältä pestiin pois hiekoitushiekkoja, varmaankin juomakelpoisella vedellä. Samaa juomakelpoista vettä tuli käytettyä litrakaupalla kasvien kasteluun viime kesänä, kun taivaalta ei vettä tippunut. Keittiössä tulee kuitenkin heitettyä pois käyttökelpoista vettä: ylimääräiset teenkeittovedet, juomapullossa seisoneet vedet, koirien partavedet (eli vesikuppeihin jääneet vedet ja kuppien huuhteluvedet), kananmunien keittovedet… Kaikki ihan hyvää kastelumateriaalia. Olisi silkkaa säästöä ja ympäristöystävällisyyttä, jos tällaiset vedet saisi jollain kätevällä konstilla talteen.

Koska mitään fiksua ratkaisua ei ole toistaiseksi saatavilla, ostin peltiämpärin (että sellaista oli hankala löytää!) ja tökkäsin sen tiskipöydälle. Siihen yritetään muistaa kaataa suht. puhtaat vedet, ja kun ämpäri on täynnä, käyn kippaamassa sen ulos sadevesitynnyriin. Ei kaikista tyylikkäin ratkaisu, mutta helposti poistettavissa, jos tämä kesä osoittautuukin sateiseksi.

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Turhakehuhtikuu

 

Siellä jossain ne mun leikattavat keltakirjokanukkani ovat  :-/


Yleensä se hiipii päälle huhtikuussa: kevätfiilis. Lumet alkaa sulaa, mainoslehtisissä vilisevät puutarhakalusteet ja kukkaset, kompostit tyhjennetään ja pyörät putsataan ajokuntoon. Vaan ei tänä vuonna. Edelleen on piha paksun lumipatjan alla, ja yöpakkaset jatkuvat – eikä mitkään nippa nappa miinukset, vaan ihan reilut -4. Esikasvatteet eivät edelleenkään ole päässeet lumen ja jään takia kasvihuoneeseen päivähoitoon. Takaovea ei olla edes aukaistu moneen kuukauteen, saati sitten raivattu polkua sieltä kasvihuoneeseen.

Kasvimaiden päältä lapioitiin kinokset pois, jotta aurinko pääsee multaa lämmittämään, mutta enpä edes muistanut, että meillä on kasvihuoneen vieressä 2 kasvimaata lisää. Niin syvällä hangessa ne olivat viime viikonloppuun asti. Asfaltilta ja tontin polulta ollaan hakattu jäätä pois, jotta auringon lämpö tarttuisi paljaaseen maahan ja sulattaisi lunta pois.

Eikä sitä edes muistanut koko aurinkoa ja sen lämpöä. Ihmettelin, kun esikasvatetut kaalit lakastuivat kasvihuoneessa yksi kerrallaan, kunnes satuin pöyhäisemään multaa – sehän oli tulikuumaa! Lumen ja roudan takia ei olla päästy laittamaan kattoluukkujen automaattiavaajia kasvihuoneeseen, kun pitäisi ensin poistaa yksi kattoluukku, jotta saadaan myrskyn irrottama kattopleksi takaisin paikoilleen. Niinpä kasvarissa on ollut lämmin – ja kasveilla vielä lämpimämpi muovien suojissa. Huoh. No, eipä tässä ole mitään menetetty, kun esikasvatteita ei voi vielä aikoihin istuttaa ulos. Uutta vaan kylvöön.

Taimitarhoja käy sääliksi, kun ovat menettäneet jo muutaman viikon myynnin sään takia. Eipä ole tullut itsellekään mieleen vielä googlettaa pinkkiä herukkaa tai jalopähkinöitä, kun eihän niitä hankeen voi istuttaa. Ihmeellisesti tämä ilmastonmuutos saa aikaan jäätävän kylmiä keväitä. Tämä on jo neljäs putkeen!

Talven jatkumisesta huolimatta aion pitää perinteisen viljelysvapaan ens viikolla. Mitään ei viljelemään pääse, mutta pensaat aion saksia ja ikkunat pestä. Ja jos ei ihan hirveitä yöpakkasia ole, niin sitten siirrän tomaatit, chilit ja paprikat kasvihuoneeseen pysyvästi. Mahdutaan viimeinkin elämään keittiössä ja kodinhoitohuoneessa normaalisti.

torstai 14. huhtikuuta 2022

Ensi viikolla helpotusta?


Kasvimaat ovat vielä tukevasti lumipeitteen alla, eikä herbaariosta näy palastakaan, vaikka yleensä maaliskuussa saadaan sieltä jo nipsittyä ilmasipulia. Lunta pyryttää edelleen, ja kasvihuoneen vieressä olevat lumivallit ylettyvät yhä seinien puoliväliin.

Sisätiloissa ollaan esikasvatteiden kanssa pulassa. Kelloköynnökset ovat köynnöstäneet vieruskavereittensa ympärille, ja tomaatit notkuvat huituloina pitkin pöytiä. Chilit ja paprikat kukkivat ja minikokoinen munakoisokin on aloittamassa kukintaansa. Joka pöydällä ja tasolla kasvaa jotakin, joten ihmisten elintila alkaa käydä ahtaaksi. Eikä tilannetta auta se, että ruokaseuranani on joka aterialla karmaiseva hämähäkki, joka on löytänyt kotinsa ruokapöydällä olevasta chilistä. Ääks. Hyötyeläin, toki, mutta tämä yksilö on jotenkin kammottavan esihistoriallisen näköinen.

Ensi viikolle ovat luvanneet lämpenevää (uskon, kun näen), joten jahka jäät sulavat meidän tieltä, valjastetaan peräkärry auton perään ja lähdetään hakemaan multaa. Toukokuun ekan viikon olen taas varannut viljelysvapaaksi, mutta jos suinkin lumitilanne sallii, donkkaan esikasvatteet kasvihuoneeseen jo aiemmin. Muuten niitä ei saa millään ilveellä eroteltua toisistaan, kun ovat kylki kyljessä kuljetuslaatikoissaan odottamassa. Sitten vaan lämmitin puhaltamaan, oli energiakriisi tai ei.

Kaiken tämän talven keskellä ei ole tajunnutkaan, että ollaan jo huhtikuun puolivälissä, jolloin yleensä kylvän kesäkukkaset ja kurpitsat kasvariin. Kukkaset saavat nyt odottaa, mutta pääsiäisen aikaan voisi tehdä esikasvattamisen loppurutistuksen ja kylvää kurkut ja kurpitsat – jahka siemenet ylipäätään saa kaivettua tomaatintaimien takaa. Mitähän muuta sitä on unohtanut laittaa esikasvuun kaiken tämän lumen ja pakkasen keskellä?