maanantai 16. tammikuuta 2017

Esikasvatus I

Taas se alkoi - ja olihan sitä odotettukin: esikasvatuskausi. Melkoisen sekalainen sakki oli tammikuulle kasautunut, lähinnä pussintyhjennyksen merkeissä.

Paprikoita oli vanhat tutut Bullhorn mix ja California wonder, joiden siemeniä jäi vielä ensi vuodellekin. Deletoitavaksi tuomittua Topepo rossoa oli tasan 2 siementä, joten kylvin nekin, jotta sain pussin tyhjäksi (jes!). Topepo rosso ei nimittäin ehdi Suomen kasvukaudessa kypsyä, joten se on kasvihuoneen turhake. Onneksi uuteen kasvihuoneeseen mahtuu muutama turhakekin. Pussintyhjennysiilissä en ollut hankkinut Snackbite orangea, mikä pikkasen harmitti, sillä se on satoisa ja makea paprika ja kypsyy aikaisin. Sitten ens vuonna taas; laitoin sen jo ostoslistalle.

Chileistä olin ostanut Espeletteä ja Joe's longia. Ei mitään muistikuvaa mistä ne olen hankkinut ja milloin, mutta ihan hyvä että tuli hankittua, sillä chilivarastossa oli vain Marconi purple ja Orozco, joista jälkimmäinen ei ole ikinä ehtinyt tehdä satoa. Yllättävän vähän oli siemeniä noissa uusissa pusseissa, vain 8 kpl. Toisaalta toki hyvä tällaiselle vaihtelunhaluiselle, mutta Espelette ja Joe's long kuitenkin kuuluvat kasvarin vakikalustoon, joten olisi niitä voinut olla muutama siemen lisää.

Sannan kasvimaalla Instagramissa oli kasvatettu ananaskirsikkaa, ja siitä sain idean hankkia siemeniä itsellekin. Joskus vuosia sitten sain siskolta ananaskirsikan taimen ja se ehti tehdä hedelmää jopa ulkona kukkapenkissä. Nyt aion pitää taimet kasvihuoneessa, mikäli nuo minipienet siemenet suostuvat itämään.

Deletoitavien ilmaissiementen joukossa oli vanha vihollinen munakoiso, josta en ole ikinä onnistunut saamaan satoa. Kokeeksi kylvin muutaman siemenen, josko vaikka olisi puutarhurin taidot kasvaneet. Jos ei, niin vapautan loput siemenet luontoon kesällä (kun ei henno siemeniä heittää roskiin, ajattelin luontoon vapauttamisen olevan hyvä vaihtoehto).

Toinen luontoon vapautettava oli keltasipulin ilmaissiemenet. Kokeeksi kylvin muutaman esikasvuun, mutta en usko saavani aikaan kuin rairuohon kaltaista huitulaa. Ehkä sitä voi sitten käyttää ruohosipulina, jos esikasvatus alkaa näyttää liian epätoivoiselta.

Viiden viikon päästä on sitten tomaattien vuoro.

torstai 5. tammikuuta 2017

Teema vaihtui

Annoin itselleni kerrottavan, että Exotic gardenista löytyy siemenperunaa, joten läksin browsaamaan nettiä. Siinä samalla muistui mieleen vanha iili hankkia mustapapua, ja Google auliisti ehdotti piipahtamista Jungle seedsissä. Kyseinen paikka oli tuttu Kitchen gardenista, mutta en ollut koskaan siellä käynyt. Nyt kävin. £22, kiitos.

Mitäänhän ei pitänyt hankkia, kun tänä vuonna piti käyttää vanhat varastot loppuun. Toisaalta vähän kaihersi, eikö mitään uutta ja kivaa pääse kokeilemaan, kun Suomen kasvukausi on tunnetusti lyhyt ja seuraava mahdollisuus on vasta vuoden päästä. Ja kyllähän tämä blogauskin velvoittaa kokeilemaan ja testaamaan, eikö? Vuoden teema siis vaihtui pussien tyhjentämisestä kuivapapuiluun.

Ihan ensimmäiseksi papuosastolla tuli vastaan Asparagus red noodle, ja kun henkilö on perso kaikelle, missä lukee parsa, lennähti papu saman tien ostoskoriin. Mustapapua siellä oli kaksi, Black-eyed bean ja Dried black turtle. Jälkimmäinen tuntui olevan varmempi tähän ilmastoon, joten valitsin sen. Sekä Dried pinto -pavun. Just because. Voipapua olen myös joskus haikaillut, ja Fagiolo do Spagna väitti kuuluvansa tähän genreen. Ostin.

Ihan muuten vain tsekkasin myös muut vihannesosastot. Jos kaipaa vaihtelua, niin täältä sitä löytyy: intialaisia, meksikolaisia, perulaisia, himalajalaisia, karibialaisia, kiinalaisia ja ties-mitä-laisia lajikkeita vilisi valikoimassa. Osa oli toki sellaisia, etteivät ne ehdi täällä kasvaa, mutta suurin osa näytti ainakin kasvihuoneessa tuottavan satoa.

Eksotiikan puolelle meni Orache, joka on jonkin sortin pinaatihtava kasvi ja kestää pikkupakkasen. Vanhaa tuttuutta edusti retiisi White icicle, jota olen Istapp-nimisenä kasvattanut ja kovasti rakastanut. Se on satoisa, säilyy hyvin jääkaapissa ja sen lehdet on todella maukkaat jahka niitä on hetken pannulla pyöräyttänyt. Pitkään aikaan en ole sitä mistään löytänyt.

Perinnelajikkeet ovat viime aikoina kiinnostaneet, mutta nettiä selatessa olen huomannut, että brittiläiset perinnelajikkeet ovat ja ovat olleet meidän kasvimaalla hyvin edustettuina. Niinpä käännyin amishien puoleen. Jungle seeds mainosti amishien perinnetomaattien olevan erityisen maukkaita ja tarjosi kätevää minipakkausta, jossa 4 lajikkeesta kustakin on 5 siementä. Ihan loistavaa, sillä siemenpusseissa on aina liikaa siemeniä tällaiselle kokeilijalle. Amishien tomaatit ovat Brandywine-alkuisia. Liekö sitten jotenkin erityisen brandyynmenevä lahko. No, pääasia, että tomaatit maistuvat.

Nyt sitten odotellaan kuinka nopeasti ja varmasti Jungle seeds siemenet toimittaa, ja joutuvatko siemenet kylmäkäsittelyyn postilaatikossa.

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Mainettaan parempi

"Tammikuu on vuoden ikävin kuukausi", kuului paremman puoliskon kollegan suusta. Tai ei hän käyttänyt määrettä "ikävin", mutta hieno nainen ei voi toistaa niin vulgääriä termiä. Parempi puolisko, sattuneesta syystä, näki tammikuun toisin: ei voi olla huono kuukausi, jos silloin alkaa esikasvatus.

No onhan tammikuu toki järkyttävän pitkä ja järkyttävän kylmä, mutta jotenkin vain kaiken tämän pakkasen ja viiman keskellä tulee kevätfiilis. Kauppalappuun saa jo kirjoittaa "multa", loppiaisena laitetaan jouluvermeet pois, siitä viikon päästä alkaa chilien ja paprikoiden esikasvatus, ja kuun puolivälin jälkeen ainakin koiranulkoiluttajat huomaavat päivän pidenneen jo muutamalla minuutilla. Sitten onkin enää vain 3 kuukautta pihatöiden alkuun.

Lisälohtua kylmyyteen tuo uunituoreet siemenluettelot, ja kauppojen alati aikaistuvat sesongit alkavat olla viimein siinä vaiheessa, että älyävät tuoda siemenvalikoimansa myyntiin tammikuussa, jolloin jo täytyy aloittaa joidenkin kasvien esikasvatus (ens vuonna siemenet varmaan tulee joulumyyntiin...).

Parempi puolisko kysyi, mitä rouva haluaisi tehdä loppiaisviikonloppuna. Vastaus "hankkia multaa ja tulppaaneja" kuulosti kuulemma erittäin hyvältä. Maljakotkin vapautuvat jouluvalopidikkeiden hommasta juuri sopivasti.

Aurinko suorastaan paahtaa jo