Kun olen 11-vuotisella puutarha- ja 10-vuotisella keittiöpuutarhauralla jo melkein päässyt Eero ja Sinikka -kategoriaan (tiedättehän sen joka puutarhalehdessä haastatellun eläkeläispariskunnan, joka on hoitanut pihaansa jo 40 vuotta 24/7), täytyy
Akvista (pikkusisko extraordinaire, joka ei kuitenkaan näin pahalle raksatyömaalle muuttanut) lohduttaa blogaamalla matka savisesta joutomaaplätystä (kuva 1) saviseksi keittiöpuutarhaksi (kuva 2, sama kohta oikealta kuvattuna 9 vuotta myöhemmin).
Menimme siis vuosia sitten haaskalle, kun toisille ei upouusi talo, farmariauto, vauva ja kultainennoutaja tuoneet onnea, vaan ensiksi mainittu meni myyntiin 2 kuukautta muuton jälkeen (onnen avaimethan ovat upouusi talo, farmariauto ja 3 pientä tyttökoiraa). Pihalta oli kaikki pintamaa kuorittu pois ja pohjasavi jätetty jäljelle, ja takapihalle oli käsittämättömästi, ja vaarallisesti, pengerretty reilun metrin pudotus toiselle saviplätylle. Eikä meillä ollut aavistustakaan puutarhanhoidosta (onko vieläkään?).
Jo ensimmäisenä
kesänä pengerrys tasoitettiin muun pihan tasolle ja kaiken tuon saven päälle
lisättiin kerros multaa (wrong!!! Ois pitänyt yrittää saada jostain muhevaa hevosenkakka-kompostimixiä,
sillä steriilissä myyntimullassa ei madot viihdy, joten multa jää lillumaan
savipatjan päälle, eikä sekoitu siihen) ja sen päälle kylvettiin nurmikkoa
(wrong!!! Ois pitänyt tehdä ensin puutarhasuunnitelma, istuttaa puut ja
pensaat, ja sitten vasta katsoa, mihin kohti tarvitaan nurmikkoa, jos tarvitaan).
Seuraavana vuonna
Luigi sitten sai nikkaroida ensimmäisen kasvulavan rouvallensa, ja siitä se
mopo pikkuhiljaa karkasi. Pari vuotta tyydyimme yhteen kasvimaahan, mutta
sitten niitä alkoi tulla 1/vuosi –tahdilla lisää. Ja kukapa nyt kasvimaihin
tyytyisi! Argumentin ”kyllä sua sitten harmittaa, jos mää kuolen, etkä ollut
ajoissa hommannut meille kasvihuonetta” jälkeen tuontiliike Ukkosen jamppa kurvasi
pihaan 8-neliöisen Sun-kasvihuoneen kanssa, ja rehevää suomen kieltä ladellen
Luigi kokosi sen kasaan saksalaisten ohjeiden kera. Muurasi sille vielä perustan,
jottei vaimo lyö päätänsä joka kerta oven karmiin (en ole pitkä, vaan kömpelö).
Sen verran oltiin
fiksuja, että alusta pitäen päätettiin keittiöpuutarhan paikaksi talon toinen pääty, joten hyötykasvit löysivät helposti paikkansa, eikä niitä
ripoteltu pitkin tonttia. Näin on helpompi nähdä yhdellä silmäyksellä, mitä on kypsymässä viikon menuun. Terassiremontin ansiosta jäi ylimääräistä
reunusaitaa, joka sitten titchmarshilaisesti päätyi reunustamaan
keittiöpuutarhasta ihan oman huoneensa muun puutarhan keskelle. Luigi nikkaroi
pari pergolaa porteiksi, ja puutarhurin suureksi urakaksi jäi niiden
koristeleminen kärhöillä.
Muutama
hedelmäpuu on jo tuolla tullut tiensä päähän, useimmiten vesimyyrän tai rusakon
avustamana, ja vadelmat, luumut ja kirsikat juurivesovat minkä kerkiävät.
Kasvihuone 3.0:sta haaveillaan joka vuosi (1.0:ssa oli muuratut kasvualtaat,
2.0:ssa vapaata lattiatilaa, 3.0 tulee olemaan ISO ja hieno ja ihan
sikapaksusta kennolevystä, ja sinne mahtuu pieni pöytä ja tuolit
iltapäiväteen/virkistävän valkoviinin juontia varten). Muuten tuo osa puutarhaa
saa olla sellaisenaan. Se loppuosa taasen, noh, se onkin sitten jo toinen
tarina.
Joko Akvis lohduttui?