Tämänhetkinen ruokavalio

 

Ei vielä kovinkaan muhkeita aterioita takapihalta irtoa. Esikasvatin salaattia, retiisiä ja tilliä kasvihuoneessa, mutta vain pari tilliturpasta sain aikaiseksi ja yhden (!) salaatin alun. Muistan, että viime vuonnakin oli todella hankala saada salaattia itämään, ja sama kävi tänä vuonna.

Syyskylvöjä pompsahtelee esiin siellä täällä, mutta ainoa, josta saa jo nyhdettyä satoa on lehtikaali Red russian (keksittäiskö tälle uus nimi? Red devil?). Se kestää hyvin syyskylvämisen ja myös esikasvoi nätisti kasvihuoneessa. Samoin esikasvatettu Nero di Toscana -lehtikaali tuottaa jo syötäviä yksilöitä. Suorakylvöistä on kohta satoikään tulossa pinaatti, jota pitääkin alkaa syödä, sillä helteessä se alkaa heti kukkia. Muutama retiisikin on jo syöntikokoinen.

Muuten sitten on tarjolla vain yrttejä ja ruohosipulia, sekä talvehtinutta Cream fantasy -chiliä. Toki niistäkin bileet saadaan aikaan. Kasvihuoneessa on jo tomaatin ja paprikoiden raakileita, mutta niiden punastumista/kellastumista saadaan vielä odottaa.

Ilman kuolonuhreja ei tästä jäätävän kylmästä keväästä selvitty: RIP, japaninsiipipähkinä. Se kyllä selvisi talvesta hyvin, ja ehdin jo ihailla sen vihertäviä silmuja, mutta loppukevään hallat nitistivät silmut ja puu kuoli siihen paikkaan. Mantsurianjalopähkinät vielä sinnittelevät, joskin toiseen iski viime viikonlopun pakkanen ja yksi oksa paleltui. 

Katsurasta kuoli iso osa. Kauniisti sekin silmuili ja kukki kauttaaltaan, mutta liian kylmää tuli vielä sen jälkeen. Purppuraheisiangervo näyttää lähinnä ylösalaisin käännetyltä luudalta, ja sama näky on naapureidenkin pihoissa. Miksi, oi miksi nämä keväät ovat muuttuneet näin jääkylmiksi!

PS. Nyt selvisi, miksi leveälehtisessä lehtikaktuksessa on mustia laikkuja: ripsiäiset ovat majoittuneet chilien puutteessa siihen >:-/

Allit kiinteiksi

Viimeinkin ollaan siinä pisteessä, että kaupan vihannesosasto voidaan laittaa säppiin. Vielä juhannukseksi tankattiin kaupasta kurkkua ja tomaattia, kun en huomannut, että Iznik jo hedelmöi lehtiensä suojissa. Täytyy tänään tehdä kaupan kurkusta urakalla lisukkeita, jotta päästään nauttimaan omista kurkuista. Esikasvatetut salaatit ja kyssät tuottavat satoa. Tämän kauden kyssä, Delicacy white, on kyllä todella hyvän makuinen ja tekstuuriltaan mehevä. Kohta lautaselle pääsee myös kesäkurpitsa, joka tosin tekee omituisen pieniä hedelmiä. Lehtikaaltakin voi jo syödä. Sekä cavolo nero että kaunis Emerald ice ovat muhkean kokoiset, eikä niissä näy kaaliperhosen tai -koin toukkia.

Kirpat sitten löysivätkin tiensä kasvimaille, mutta onneksi ihastuivat kiinankaaliin ja jättivät muut kaalit rauhaan. Täytyy ruveta kasvattamaan niille kiinankaalta joka vuosi hämäyskasviksi.

Juuri kun menin ottamaan kuvaa, kasvihuoneesta räpiköi ulos pikkuvarpunen :-D

Satokausi on siis käynnissä, ja kohta pääsee aloittamaan säilömisrumban, vaikka viimevuotista satoa on vielä hyvin pakastimissa. Lämpimän talven jäljiltä on pakastimet sulattamatta, joten ei millään haluaisi niihin vielä uutta satoa laittaa, mutta karhunlaukkapeston kohdalla teimme poikkeuksen, kun karhunlaukan lehdet alkoivat jo kellastua. Ai että siitä tulee ihanaa pestoa cashew-pähkinöiden kanssa.

Vaikka kesäkuu on ollut ihanan lämmin, on kuivuus ollut melkoinen riesa. Kaikki itää todella laikukkaasti, eikä pinaatti suostunut itämään lainkaan. Retiisit ja korianteri innostuivat vain kukkimaan, eikä tuottamaan satoa. Parempi puolisko osti kasvimaille tehokkaan kastelulaitteen, mutta kurpitsat ja kesäkukkaset täytyy kastella käsin. Koko ajan saa olla täyttämässä ja kantamassa kastelukannuja, etenkin kun joku pöhkö kylvi kesäkukkaruukut niin täyteen kukkasia, että ne imaisevat veden sekunnissa. Jotta Kangasalan vesilaitos ei ihan miljoonavoittoja ala tahkoa, olen ottanut myös tavaksi tyhjentää koirien vesikupin, teenkeittoveden ja sous vide -veden jämät sadevesitynnyriin ja käyttää ne sieltä kukkien kasteluun.

Eilen pyörälenkillä Orivedellä kauhisteltiin rutikuivia, halkeilevia peltoja, joihin selvästi oli jotain kylvetty, mutta ei niissä mitään kasvanut. Väkisinkin tuli mieleen, mikä mahtaa olla tämän ja ensi vuoden ruokatilanne, kun sekä korona että kuivuus vaikuttavat viljelyyn - ensiksi mainittu jopa koko maapallolla. (Oli kiva tulla rankalta pyörälenkiltä kotiin, kun mummokoira oli kakannut matolle ja sitten kävellyt useaan otteeseen pökäleiden päältä ja kakkaisilla tassuilla tassutellut pitkin vastapestyjä mattoja >:-/ Raikastavan rosén sijaan käteen päätyi rätti.)

Kuvan bambi ei liity kakkakatastrofiin

Neljän sesongin ihme ja muita uutuuksia

Tai eihän tämä mikään uutuus ole, kun on peräisin 1800-luvulta, mutta ilokseni tätä löytyi lähi-Prismasta, joten ei tarvinnut lähteä Ranskaan asti kalaan. Alun perin ihastuin lajikkeeseen jandlseedsillä, jossa se kulkee oikeammalla nimellään Merveille de quatre saisons. Aikoinaan Gardener's worldiä lukiessa koin valaistuksen: buttery on se avainsana mistä tunnistan tykkäämäni salaattilajikkeet, ja tämän ranskalaisen perinnelajikkeen sanottiin olevan  one of the finest butter head lettuce varieties. Ensi kesänä se sitten nähdään.

Toinenkin kauden uutuus tulee Nelsonilta. Näin keski-iän ylittäneenä olen hurahtanut viherkasveihin, joten kun parempi puolisko himoitsi susheja ja Bauhaus mainosti 3 kasvia 2:n hinnalla, suuntasimme plug-in hybridimme keulan kohti Pirkkalaa. Parempi puolisko on jo vuosia puhunut kasvilampuista, mutta itseä ne ovat arveluttaneet, kun ilmankin ollaan pärjätty, eikä luonnonvaloa mikään voita.

Bauhausissa jamppa salaa livahti kasvilamppuosastolle ja nappasi sieltä Nelsonin ledihärpäkkeen ja sille telineen, ja tämän vuoden taimet pääsivät osallistumaan kokeeseen.

Ja kyllähän uusintakylvöt aukaisivat sirkkalehtensä huomattavasti lyhyemmän varren päähän kuin helmikuun pimeyteen kylvetyt isosiskonsa. Väri kuitenkin on edelleen hailakka vihreä, eikä se siitä paremmaksi muutu, ennen kuin taimet pääsevät kasvihuoneeseen.

Tomaateista suurin osa on jo päätynyt isompiin potteihin, mutta chilit ja paprikat eivät kasva mihinkään suuntaan. Itivät todella huonosti, ja jouduin tekemään uusintakylvöjä. Lämpömattoa kehutaan kovasti, ja joka paikassa sanotaan, että siemenet tarvitsevat lämpöä itääkseen, mutta tuntuu, että track record lämpömaton kanssa on huonompi kuin aiemmin - ellei sitten ole aika kullannut muistot. Lämpömatto on siitä salakavala, että päivittäisestä kastelusta huolimatta multa onkin yhtäkkiä kuivahtanut rutikuivaksi, ja veikkaan sen olevan syynä huonoon itämiseen. Toinen syy voi olla pikkukärpäspopulaatio, joka tuli taloon jouluamarylliksen mukana. Hence tuo keltainen liima-ansa keittiön ikkunalla.

Toinen neljän sesongin ihme on tuo #¤%&#"!!:n kasvihuone, joka tuottaa puolet Kangasalan mikromuovista. Kaikki alkuperäiset kattopleksit ja osa seinäplekseistä on hiutunut hileiksi, vaikka kasvarilla on ikää vain 4 vuotta, eivätkä ole siten enää kestäneet pientäkään lumen painoa saati myrskytuulia. Oltiin liian laiskoja loppukesästä niitä kaikkia uusimaan, eikä sääkään suosinut. Tuulisella kelillä ei voi pleksejä käsitellä, ja kylmällä ei liimaus onnistu.

Harmittaa, sillä tämä "talvi" olisi ollut oiva esikasvatukselle: jo helmikuussa olisi voinut kylvää kaalikasvit, jolloin ne olisivat olleet kesäkuussa tarpeeksi robusteja kestämään kirppojen hampaat. Mutta minkäs teet. Nyt on odotettava sään lämpenemistä ja tuulten tyyntymistä, ennen kuin voi korjausurakan aloittaa.

Hipsin kyllä jo Akiron sivuille pläräämään kasvihuoneita - he kun tarjoavat 10 vuoden takuun kennolevyille ja joillekin rungoille jopa 20 vuoden takuun. Tarvitsisi vain jonkun raksajampan kokoamaan se, sillä oma hermorakenne ei kestä kasvihuoneiden kokoamista. Sen verran outoja härpäkkeitä ovat he.

Syyskylvöt ja uskonpuute

Että piti tähän ikään asti elää, ennen kuin uskaltautui kokeilemaan syyskylvöjä. Onneksi ihana Marketta näytti erittäin vakuuttavaa esimerkkiä palsternakkoineen.

Ensimmäinen setti kylvöjä meni poskelleen, kun alkoivat itää syksyn lämmössä, mutta uusintakylvöt onnistuivat täysin yli odotusten. Jo aikaisin toukokuussa alkoi salaatti puskea sirkkalehtiään mullan pinnalle, ja pian sitä seurasivat porkkana ja pinaatti.

Tilli, palsternakka ja korianteri antoivat odottaa itseään, ja olin varma, ettei niiden kylvö onnistunut. Ehdin jo kylvää retiisiä niiden tilalle, mutta lämpöähän ne vain tarvitsivat. Nyt on komeat rivit näitäkin kolmea kasvimaalla - retiisillä ryyditettyinä.

Kevätkylvöistä vain retiisi on pompsahtanut pintaan, joten ehdottomasti ensi syksynä kylvän kaikkea mahdollista, kun kerran saavat niin suuren etumatkan kevätserkkuihinsa verrattuna.

Koska tunnetusti firman Cambridgen-haarakonttori tuo Suomeen tullessaan kesän mukanaan, uskaltauduin eilen hakemaan kesäkukat, tällä kertaa Nihtilän puutarhalta, jota pari kanssakaupunkilaista kehui. Että oli ihminen hetken aikaa paratiisissa: lämmin, aurinkoinen päivä ja kasvihuone täynnä ihania, värikkäitä kukkasia. 13 ruukkuun täytyi saada täytettä, ja sitähän löytyi. Kotona tosin vasta muistin, että olisi vielä yhteen amppeliin ja kahteen parvekelaatikkoonkin tarvinnut kukkia. No, jospa tänään pyörälenkillä piipahtaisi Honkasen puutarhan kautta.

Tais kuulkaa alkaa kesä :-0

Mitä Kuhmalahti edellä...

Viime kevään kuivuudessa ei kasvimailla meinannut mikään itää, vaikka kuinka laitettiin sadetin laulamaan. Ainoat, mitkä itivät ja alkoivat nopeasti tuottaa satoa, olivat edellisvuonna itsekseen kylväytyneet salaatti ja korianteri. Niistä saatiin satoa, vaikka keväällä kylvetyt lajitoverit olivat vasta nippa nappa sirkkalehtiasteella.

Tämä kokemus yhdistettynä kanssakaupunkilaisen (juu, me ollaan nykyään kaupunkilaisia; ei auttanut vaikka allekirjoitin elämäni ensimmäisen adressin) omavaraisuusgurun postauksiin onnistuneista syyskylvöistä sai aikaan päätöksen, että tänä vuonna kokeilen syyskylvää porkkanaa, palsternakkaa, salaattia ja korianteria.

Joskus muistaakseni olen syyskylvänyt juureksia ilman mainittavaa menestystä. Liekö syynä huonot olosuhteet tai se, etten sitten keväällä ole muistanut, että johonkin on kylvetty jotakin. No, nyt on kylvöt merkattu muistiin, joten ei ole vaaraa siitä, että keväällä idut harataan rikkaruohoina kompostiin…

Pikainen googletus kertoi, että syyskylvöjen paras ajankohta on syys-lokakuu, joten jahka tuo myrskytuuli viikonloppuna laantuu eikä enää paisko siemenpusseja pitkin pihaa, vedän kasvimaalle tämän vuoden viimeiset vaot, ripsuttelen pohjalle perliittiä (estää kuulemma siemeniä homehtumasta syksyn kosteudessa) ja peittelen siemenet mullalla odottamaan ensi kevättä.

Sitten on enää edessä aurinkokennovalaisinten keruu pihalta, kukkaruukkujen pesu ja kasvihuoneen putsaus. Vinkkinä kaikille suht. heppoisten kasvihuoneiden omistajille: jos huomaatte, että naapurit ampuvat uutena vuotena raketteja teidän pihaan päin, soittakaa poliisit, palokunta ja puolustusvoimat. Huomattiin nimittäin, että meidän kasvihuoneen katto on täynnä pieniä, sulaneita reikiä :-/ Viime uutena vuotena mietin, mahtaako kasvari syttyä palamaan, kun meidän pihan jälleen kerran ammuttiin raketteja, ja nyt katon talviteloinnin yhteydessä huomattiin reiät. "#¤%&&!!!! UV-säteily tuskin on syyllinen, sillä reikiä ei muualla ole.

Som Tam -papaijasalaatti

Itämaalainen ruoka on aina hyvää ja vähintäänkin kiinnostavaa. Yleensä ongelmana on, että vain osaa raaka-aineista saa täällä hyisessä pohjolassa. Joten jos sitten käy niin, että olet (eli minä) marketissa ja silmäsi osuvat hyllyssä olevaan tuoreeseen keitto!papaijaan (12e/kg :), joka oli pääraaka-aine eilen katsomassasi kokkiohjelmassa - niin onhan sitä tehtävä.

Ohje mukailee Kalle Kiukaisen alkuperäistä ohjetta.

Kastike
- 75 g palmusokeria (korvasin kidesokerilla)
- 2 rkl kalakastiketta
- 1,5 dl tamarinditahnaa
- limen mehu
- kuivattua chiliä maun mukaan
- 1 valkosipulinkynsi

Salaatti
- 1 kpl vihreää keittopapaijaa mandoliinin tms. läpi tulitikuiksi ja kylmään veteen odottamaan ja rapeutumaan
- 8 kpl kirsikkatomaatteja
- 0.5 dl maapähkinöitä
- 2 kpl kevätsipulin varsia

Sitten vaan papaija vedestä ja sekoitetaan kaikki keskenään. Tarkistetaan maku. Lisätään suolaa ja pippuria, jos haluaa. Hyvää ja raikasta, ja aina on kiva kokeilla jotain ihan uutta.

Koeasema

Kun sitä muutenkin turasi kodinhoitohuoneessa mullalla, iski päähän ajatus, että voisihan sitä kokeilla laittaa kasvihuoneeseenkin jotain esikasvuun, kun ottaisi avuksi Lidlistä reilut kymmenen vuotta sitten hankitun kasvihyllykön. Kaalilajikkeet (paitsi kyssä) ovat hidaskasvuisia, eivätkä kovin hyvin sisätiloissa esikasva, eivätkä ihan helposti kylmästä säikähdä, joten ne valikoituivat koekaniineiksi. Niiden siemeniä onkin kertynyt iso määrä, kun Kitchen garden tykkää lähetellä niitä lehden kylkiäisenä, joten ei ole suuri menetys, jos nuo eivät idä ensinkään.

Siellä ne nyt ovat tuplasuojuksen alla ihmettelemässä, parsakaalit, savoijinkaalit, romanescot, broccolinit. Kaverikseen saivat Jester-perunan, joka on itänyt jo hurjasti ja koekasvaa nyt ämpärissä. Salaatit unohdin, joten ne pääsevät hyllyyn tänään (täytyyhän sitä siivouspäivänä pöllytellä multasäkkejä).

Kaappichilit

Hemmetin nirppanokat! Tammikuun puolivälissä aloitin chilien kasvatuksen, ja ne 2 chililajiketta, joista olin eniten kiinnostunut, Hungarian yellow wax ja Trinidad perfume eivät suostuneet itämään sitten millään. Paahdatutin niitä kylppärin lattialämmityksessä, sumutin ja kastelin ja melkein otin yöksi viereen, mutta nämä penteleet palkitsivat vaivannäön vain yhdellä pienellä taimella. Uusintakylvöjä tein pariin otteeseen, jotta saisin varataimia, mutta nämä eivät itäneet edelleenkään.

Lopulta tungin potit keittiön kaappiin ja paahdatutin kaapin toisella puolella olevaa takkaa 2 viikkoa putkeen. Ja katso, nyt näkyy vihreää itua pottien pinnalla. Ens vuonna kasvatan ne saunassa >:-/

Samaan aikaan Espelettet ovat kasvaneet jo kunnon taimiksi, eivätkä ole viileästä ikkunalaudasta millänsäkään. Hitusen hailuja tosin ovat, kuten tomaatitkin, mutta eipä näin auringotonta esikasvatuskautta ole ikinä ennen ollutkaan.

Lopuksi vielä kiitos Lidlille rohkeudesta tuoda vihannesosastolle pienten, kotimaisten viljelijöiden erikoisuuksia. Kiva päästä kokeilemaan kaikkea jännää, kuten kuvan sinappisalaattia, joka oli niin hyvää, että sitä tuli ohimennen napsittua suuhun ihan muuten vain. Kyseinen kaiffari on jopa innostunut ikkunalaudalla tekemään uusia lehtiä. Mistä tulikin mieleen, että senhän vois kokeilla istuttaa isompaan ruukkuun. Siinähän on oivaa puuhaa ensimmäiselle lomapäivälle, kun sormet ovat purjon ja hopeasipulin kylvämisestä jo valmiiksi multaiset.

Sadekylvöjä

Kiitos esiäitien runsaan hiuslakan käytön, tänä vuonna ilmastonmuutos viimeinkin nytkähti siihen suuntaan, ettei tarvinnut räntäkylvöjä tehdä, vaan ihan rehellisiä vesisadekylvöjä.

Perinteisesti maaliskuun lopulla ekat salaatit ja retiisit pääsevät kasvamaan kuplamuovin alle kasvariin (jos kasvarin oven saa auki), ja yleensä kylvöt on tehty pihalla, ankarassa räntäsateessa. Tänä vuonna tein kylvöt sisällä, koska oli siivouspäivä. Toinen perinne kun on se, että imuroinnin jälkeen chef alkaa pöllyttää jauhoja ja puutarhuri multaa.

Yhteen astiaan kylvin salaattia, rucolaa ja mizunaa, toiseen French breakfast -retiisiä. Nyt ne ovat kasvarissa, kuplamuovin alla, ja toivottavasti keväästä tulee niin lämmin, että tuottavat satoa jo toukokuussa.

Savukala-uppomunasalaatti

Kesä on salaattien aikaa, ja mikä parasta niitä alkaa saamaan omalta kasvimaalta.Tähän salaattiin käytimme edellisen päivän savustettua kalaa, salaattia, kurkkua, retiisiä, krutonkeja omasta juurileivästä sekä uppomunaa. Uppomunan keittämisessä käytin Jamien kikkaa ympäröidä muna tuorekelmunyyttiin... muna pysyy hienosti kasassa ilman sen ihmeellisempiä kikkoja (kunhan varoo ettei kelmunyytti ota pohjaan kiinni - nimittäin hajoaa samantein).

Täydellistä kesälounasta.

Supervihree salaatti

Kesäkuumilla salaatti on paikallaan. Idea tähän versioon tuli Jamien lehdestä vähän sattumalta. Muistelin nähneeni tämmöisen lehdessä ja etsiskellessä selvisi, että olinkin yhdistänyt kaksi reseptiä yhdeksi - joskus parhaat ideat putkahtaa alitajunnasta.

Supervihreeseen salaattiin tulee siis kaikkea vihreää, ja ytimessä on omat parsat ja avokado. Lisäksi hommasin luomuparsakaalia. Sen ympärille erilaisia salaatteja, omia yrttejä sekä kurkkua. Munanuudeli tukevoittaa salaattia. Maustetaan ripauksella suolaa ja pippuria sekä tirauksella sitruunanmehua. Viimeistellään oliiviöljyllä.