perjantai 18. lokakuuta 2019

Salamarakkaus


En todellakaan pidä ukkosesta, vaan elämääni ilmestyi yhtäkkiä kesken työmatkan uusi rakkaus. Bussin ikkunasta näin punaisen talon pihassa niin hienon pienen puun, että tuli "oohattua" ihan ääneen. Puussa oli valtavan kokoiset, saniaismaiset lehdet ja huikean limenvihreä ja kirkkaankeltainen syysväri.

Muistin nähneeni vastaavan puun jossain englantilaisessa puutarhalehdessä ja mieleen tuli japaninsiipipähkinä, mutta googletus osoitti, ettei se ollut se, vaikkakin hyvin saman näköinen. Japaninsiipipähkinä kasvaa 15-metriseksi (ja menestyy kuulemma savimaalla, mikä myöhemmin taimitarhoja kierrellessä otettaneen huomioon), mutta tämä oli paljon pienempi ja pensasmaisempi.

Eilen sitten ilmestyi uusi Kotipuutarha, ja siinä se mun rakkauteni oli: samettisumakki <3. Nippa nappa näköjään näillä hoodeilla menestyy, mutta jos edes yhdeksi kesäksi (syksyksi) tuon saisi. Oli se sen verran hurja näky.

Kotipuutarha on aiemminkin onnistunut selvittämään henkilön puurakkauksia. Vuosia, vuosia sitten Tampereen Kalevassa näin keväällä puun, jossa oli ihmeelliset, pinkit, roikkuvat kukinnot. Aivan kuin ohuita, vaaleanpunaisia lasiputkia olisi roikkunut tupsuina puusta. Ikinä en saanut selville, mikä se oli, vaikka sitä kirjoista etsinkin (Googlea ei ollut silloin vielä keksitty). Tänä vuonna oli Kotipuutarhassa juttua vaahteroista, ja tietysti tämä mysteeripuu kuuluu tuohon hurmaavaan sukuun: saarnivaahtera. Harmi, ettei netissä ole kuvaa sen kukinnosta, mutta Kotipuutarhasta saksin sen talteen.

Jottei ihmisen ostoslista ensi vuodelle olisi vallan puiseva, annoin johdatella itseni TomatoEdeniin. Ei olisi pitänyt! Yli 350 erilaista tomaattilajiketta ja ihan naurettavan halvat hinnat. Lisäksi hän on Puolassa, joten brexit ei häntä heiluta. Eri asia sitten, mihin uudet tomaatit edes mahtuisivat, mutta sitähän voi murehtia sitten taas toukokuussa.

torstai 3. lokakuuta 2019

Syyskylvöjen aika

Räntää satelee hiljalleen, lämpötila keikkuu +3:ssa, eikä parempaa ole enää näköpiirissä. On siis aika vetäistä vaot hytisyttävän kylmään maahan ja tehdä syyskylvöt.

Tänä vuonna ajattelin olla rohkeampi ja kylvää useampaa lajia kuin viime syksynä. Jos ei niistä mitään tule, niin sitten kylvetään uusiksi keväällä.

Viime vuoden kylvöt onnistuivat yli odotusten. Salaatti iti nopeasti ja teki muhkeat kasvustot. Korianteri ja tilli itivät hitaammin, mutta niistä riitti makua moneen, moneen lautaselliseen. Palsternakka ja porkkana eivät koolla päätä huimanneet (osaksi siksi, kun joku ei jaksanut harventaa niitä. Laitetaan se(kin) vaihdevuosien piikkiin.), mutta olivat siistejä ja ötökättömiä.

Ero kevätkylvöihin oli huima, sillä kevään kuivuudessa ei mikään meinannut itää ahkerasta kastelusta huolimatta. Kevätkylvösalaattia saatiin yksi tupsu, ja kevätkylvötillit olivat puolet siitä koosta mitä syksyiset serkkunsa.

Mainittujen lajien lisäksi ajattelin kokeilla myös pinaattia ja punajuurta, sekä retiisiä, persiljaa ja vuonankaalta. Alexandra-valkosipulit menivät multiin jo viime viikonloppuna.

Vielä pitäisi tarjeta tyhjentää komposti, uusia se hemmetin kasvihuoneen katto (joo, ei olla vieläkään siihen ehditty paneutua. Joko on liian sateista tai tuulista :-/ ) ja pestä koko kasvihuone sekä keksiä uudet paikat kuudelle kasvimaakehikolle, joista osa olikin jo yllättävän lahonneita. Tällä kelillä tosin mieluummin vetäytyisi sisätiloihin takkatulen, punkun ja palapelin pariin.
Ei ihan hirveän innostava näky :-/