sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Kurpitsaa kupuun

Kuten Sauvajyvänen totesi, kurpitsasato on välillä niin muhkea, että jatkojalostamisessa tuppaa ideat loppumaan. Piirakoita meillä ei juurikaan syödä, etenkään makeita, eikä sitä kurpitsarisottoakaan monta kertaa peräkkäin viitsi tarjota.

Viime aikoina meillä on kurpitsaa upotettu curryyn: kurpitsaa, sipulia, valkosipulia, papuja yms. vihanneksia, mitä sattuu kaapista löytymään, chiliä, currytahnaa ja kermaa/kookosmaitoa. Lisukkeeksi kuskusta, nuudeleita tai riisiä.

BBC good foodista löysin kana-sataykeiton ohjeen: kuullotetaan valkosipulia ja inkivääriä. Maustetuista, nahattomista kanankoivista paistetaan pinnat kiinni, keitetään kanaliemessä 20 min., riivitään lihat pois, lisätään soppaan paahdettua kurpitsaa, chiliä, kookosmaitoa, soijakastiketta, kalakastiketta, limeä ja muutama dolloppi maapähkinävoita. Tarjotaan nuudeleiden ja korianterin kanssa. Oli todella tuhti soppa talven kylmyyteen, ja kurpitsa suurusti sen hauskasti.

Samoin BBC good foodissa oli Rick Steinin kurpitsasalaatti, jossa paahdetut kurpitsan palat kieritettiin dukkahissa ja tarjottiin fetan, chilin ja rucolan kanssa. Lisäksi iski silmään lehden mac'n'cheese -ohje, johon laitettiin makaronin lisäksi bataattia. Mietin, että saman voisi tehdä kurpitsasta.

Kurpitsaa ollaan myös hasselbackattu, mutta siihen tarvii todella maistuvan lajikkeen. Butternutista se onnistui hyvin. Viikonloppuaamuisin tehdään kurpitsalettuja.

Nigellalla on ihana kurpitsalasagnen ohje: lasagnelevyjä, paahdettua kurpitsaa ja salviaa, tomaattikastiketta ja "juustokastikkeeksi" sotkutetaan pehmeää vuohenjuustoa, ricottaa, kananmunaa ja muskottia, ja päälle mozzarellaa ja pinjansiemeniä. Tätä ollaan tehty muutama kerta, ja voisikin taas laittaa vuohenjuuston ja ricotan ostoslistalle.

Tulikin nälkä...

perjantai 28. joulukuuta 2018

Yhtäkkiä se iskee

Joulu tuli vietettyä niin tehokkaasti sohvalla lastenelokuvien ja kutimen kanssa sekä keittiönpöydän äärellä palapelin parissa, että niska jämähti ja muisti meni - täytyi töissä oikein pinnistellä, ennen kuin palautui mieleen, missä mennään. Käytännössä lomaton vuosi alkoi jo keski-iän ohittaneessa rouvassa tuntua, joten Saturnalia tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Kalenteria järjestellessä se yhtäkkiä läikähti. Liekö syynä se, että loppiainen lähestyy, joten ostoslistalle piti kirjoittaa multa, tai se, että silmiin osui Kotipuutarhan ensimmäisen numeron ilmestyvän jo ens viikolla. KEVÄTFIILIS!

Pahimmat kitukuukaudet (tammi, helmi, maalis) ovat toki vielä edessä ja monta kertaa tulee tuskailtua, kun talvi vain jatkuu ja kylmenee. Mutta jahka älyttömästä rakettiräiskinnästä selvitään, saa kantaa jouluvermeet pois, ostaa maljakoihin tulppaaneja ja upottaa sormet ja chilinsiemenet multaan.

Tammikuun lopulla alkaa jo näkyä päivän pidentyminen ja madekausi alkaa. Helmikuussa tehdään blinejä ja laitetaan tomaatit esikasvuun ja maaliskuussa (jos lumitilanne suo) pääsee tekemään ensimmäiset kasvihuonekylvöt sekä laittamaan viherkasvit uusiin ruukkuihin ja multiin. Ja tokihan kalat heitetään savustimeen ja pläskit grilliin joka kerta, kun sää menee hitusenkaan plussan puolelle.

Joulun jälkeen alkaa myös pakastimien tyhjennysurakka. Vielä on rasiakaupalla tomaattikastiketta, paahdettua kurpitsaa ja papua, hilloja, chilejä, perunaa, pinaattia ja sokerihernettä (Oregon sugar podia voin suositella. Säilyttää hyvän maun ja makeuden, vaikka ehtisikin kasvaa isoksi ja kestää hyvin pakastamista). Tänään tehdään luomubroilerin koipia pinaatti-vuohenjuustopedillä, huomenna tärvätään luomukinkun paloja peruna-pinaattipaistokseen, johon uppoaa myös joulun juustonjämät, sitten voisikin olla kurpitsacurryn aika.

Satoisaa puutarhavuotta 2019! (Mää täytän 51, voi tsiisus…)

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Maut 2019: osa III

Jos ihmisen silmiin osuu mukulakirveli, täytyy sitä päästä testaamaan, ja niin lähti syksyn kolmas siementilaus. Mukulakirveli maistuu kuulemma pähkinäiseltä ja on erityisen hyvä keitettynä ja voin kanssa syötynä. Harmikseni etukäteen ei kerrottu, että siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyn, joten olen skeptinen sen suhteen tuleeko tuon kasvattamisesta yhtään mitään, mutta täytyy yrittää.

Exotic gardenilla oli hyvä siemenvalikoima; löysin Iznik-minikurkun, jota olen jonkin aikaa etsiskellyt, kun sen makua on kehuttu. Nappasin myös mukaan normikurkun Max, sillä kesällä tuli kasvatettua sen verran kurkkuja, että siemenet olivat käyneet vähiin (tässä kohden kiitokset Marketalle kurkkurelishin ohjeesta. Siihen sai spämmättyä ison kasan kurkkuja ja on todella hyvää!).

Itämaisista vihreistä valkkasin mitzunan Kyona, joka on nopeakasvuinen ja kasvattaa kapeahkoja lehtiä, sekä sinapin Green in snow, kun se kuulemma kestää pakkasta ja säilyy rapsakkana pitkälle talveen. Tosin meillä on kasvimaille pesiytynyt kettu, joka tykkää käydä kaivelemassa kuoppia keskelle kasvilaatikoita, joten voi olla, että sinappi päätyy ens talvena parempiin suihin, jollei kettu opi tavoille.

Oranssi minipaprika oli ostoslistalla, ja päädyin lajikkeeseen Hamik. Harmikseni tilauksen mukana tulikin Takila, kun Hamik oli kuulemma loppunut (vaikka edelleen se siellä nettisivulla keikkuu >:-/ ). Tämä oli jo toinen kerta, kun en tuolta saakaan tilaamaani - edellisellä kerralla tosin en saanut edes korvaavaa tuotetta, vaan pelkän kehotuksen antaa tilinumero, jotta saan rahat takaisin. Ei kauheasti herätä luottamusta moinen. Lisäksi tilauksen tuleminen kesti yli kuukauden. Olin jo laittamassa kyselyä, mihin tilaus on joutunut, kun se viimein saapui.

Parin viikon päästä käännytään taas valoa kohti! Vajaa kuukausi enää esikasvatukseen!

lauantai 10. marraskuuta 2018

Maut 2019: osa II

Kaikki alkoi krassista. Tai oikeammin naapuritien uusista asukkaista, jotka ovat puutarhaharrastajia ja ilahduttavat kukkasillaan ja muilla asetelmillaan aamulenkillä koirain kanssa reippailevaa viherturaajaa (ja suututtavat vapaasti ulkoilevalla kissallaan "#¤%&&!!!). Kirjavalehtifriikkinä ihastuin erityisesti heidän kirjavalehtisiin krasseihinsa, joten täytyi ottaa Google kauniiseen käteen ja alkaa etsiä siemeniä.

Polku johti Thompson & Morganille, joilla olikin saatavilla Troika mix, jossa kahta erilaista kirjolehtikrassia. Päätyivät ostoskoriin, vaikka olin pari vuotta sitten päättänyt, ettei krasseja tähän pihaan enää tule, kun niitä jeevelin siemeniä on loppukesästä joka paikassa.

Koska T&M:llä oli menossa kampanja 5 pussukkaa 4:n hinnalla, oli ihan pakko etsiä, mitä muuta kivaa voisi ensi vuonna kylvää. Haaveena oli löytää costoluto-tyypin tomaatteja, mutta eipä niitä tuolta löytynyt (Seeds of Italylläkin oli vain Costoluto Fiorentinoa, jota meillä on vielä ensi vuoden tarpeisiin). Tilalle otin Il pantano Romanescon. Mauttomiin tomaatteihin suivaantuneena nappasin mukaan vielä maatiaislajikkeen Black Russian, jonka sokeri-happotasapainoa kehuttiin erityisen hyväksi. Nimestä tosin tulee mieleen Black Adderin kuuluisa codpiece... Ja kun kerran 5 pussukkaa piti saada kasaan, täydensin tilausta parhaimman makuisella härkäpavulla The Sutton ja parhaimman makuisella kurpitsalla Potimarron.

Tällä kertaa T&M oli turvautunut DHL:n kuljetukseen, enkä ole ikinä saanut noin surkeassa kunnossa olevia pusseja; ihan ruttuisia ja kastuneen näköisiä. Missä lie varaston pihassa seisseet tässä marraskuun harmaassa tihkusäässä, jota joku oivasti kutsui lonkerokeliksi.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Maut 2019: osa I

Koska esikasvatuksen alkuun on enää 2 kuukautta (alun perin luulin, että 2,5 kk, mutta Fataliin jamppa sanoi, että chilit on pantava multiin jo vuodenvaihteessa), täytyi ottaa ostoslista esille ja alkaa browsata siemensivuja. Normaaleissa ostospaikoissani oli jotenkin ei-innostava chilivalikoima, joten päädyin viimein tsekkaamaan Fataliin, jossa olen joskus piipahtanutkin, mutta pyörtynyt huimasta valikoimasta. Onneksi valikkoon oli laitettu kategoriat myös tulisuuden mukaan, joten nössönä suunnistin heti Mildiin.

Sieltä tarttui mukaan Pink habanero, eikä pelkästään pinkkiyden vuoksi, vaan sen makua kehuttiin hyväksi ja voimakkaaksi ja melko tulettomaksi. Toinen ostoskoriin lähtijä oli Chocolate bell, ruskea peruspaprika, jota mainostettiin yhdeksi parhaimmista. Olenkin halunnut kokeilla ruskeaa paprikaa, joten toivottavasti se on hyvä. Violetti versio kun oli niin iso pettymys.

Uskaltauduin myös Medium-osastolle ja nappasin sieltä Aji Fantasyn, kun muistelen sitä joskus kehutun erinomaiseksi. Tein myös harharetken tomaatteihin, ja siellähän oli kovin eksoottinen valikoima. Suhtaudun erikoistomskuihin hyvin skeptisesti, kun kokemus on osoittanut, että korean ulkokuoren alla on kovin usein mautonta jauhomössöä, mutta ostin pussillisen Taiwan goddessia, kun onhan tuo nimi melko lupaava. Ja aina pitää kokeilla jotain uutta.

Fataliilta sai erinomaista palvelua, ja toimituskin lähti saman tien kohti Kangasalaa. Kaupan päälle oli kirjekuoreen piilotettu Aji Norteno ja Cumari Alongado, kumpikin sieltä lämpimämmästä päästä, mutta toki laitetaan ne kokeiluun ens kesänä. Luigi della Casa kun toleroi kovempaa hiittiä kuin vaimonsa.

Ihmeen hyvin tästä pienestä paketista pääsi fiilikseen ja teki jo mieli tuoda esikasvatusvermeet jouluvalojen sijaan varastosta. No, 2 kk on hurauksessa ohi :-)

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Inventaariopäivä

Puutarhan syystyöt on melkein saatu valmiiksi: sato korjattu, marjapensaat leikattu, potit pesty ja varastoitu ja vanha kasvimaa hävitetty. Vielä täytyisi pestä & korjata kasvihuone, kasata uudet kasvilavat ja hakettaa risut kompostia varten, sitten voi vetäytyä sisätiloihin kutimen, Tescon extra strong -teen ja Casualtyn pariin.

Koska sähköpostiin alkaa jo tulla siementarjouksia, oli siemeninventaarion aika. Vähiin ovat siemenet käyneet, kun Grow your ownin tilaus loppui, mutta se on vain hyvä, sillä lehden mukana tuli turhakesiemeniä, joista näillä leveysasteilla ei satoa tule. Ferrari-papua sentään hoksasivat lähettää just, kun olin ehtinyt sen ostoslistalle laittaa.

50-vuotisapurahan turvin olin keväällä hankkinut siemeniä myös ensi kaudelle, tosin harmikseni huomasin ostaneeni lisää violettia paprikaa (tuottaa julmetusti satoa, mutta ei maistu yhtään millekään) ja cucamelonia (tuottaa julmetusti satoa JOS kasvariin eksyy kimalainen. Nykyiseen kasvariin ei eksy. Kokeilen ens vuonna kasvattaa ulkona.), mutta onneksi myös jännittävän rustiikin näköistä myskikurpitsaa Musquée de Provence. Violetin paprikan lisäksi laitoin keväällä kukkapenkkiin vapautettavien siemenien joukkoon myös chilin Lombardo. Se teki paljon satoa, mutta maistui vain tavalliselle paprikalle ja lämmitettäessä menetti senkin maun. Lisäksi oli täynnä siemeniä.

Ostoslistalle menivät chili, oranssi paprika (ne vaan on parhaita: satokausi alkaa aikaisin, maku on mahtava, samoin kuin makeus), joku costoluto-tomaatti (ehkä Costoluto di Parma? Hyviä, satoisia, melko aikaisia ja nättejä tomaatteja), kurkku, ufokurpitsa, Burgess buttercup -kurpitsa (jos jostain löytyy. Kovasti kehuttiin makua), mizuna ja tilli.

Kukkien siemeniä oli vielä mukavasti, mutta lakritsisamettikukkaa täytyy hankkia lisää (hurjan aniksinen. Lakritsia siitä ei kyllä löydä edes etsimällä), ja uusi naapurintäti innoitti hankkimaan kirjolehtistä krassia - se näytti niiden terassilla tosi hienolta.

Ensi kaudella viherturaaja voisi muistaa, että vaikka kasvihuone on iso, ei ihan näin monta tainta kannata sinne laittaa. Tomaattikastiketta on litratolkulla pakastimessa, samoin kuin chiliä (kiitos vinkistä, Sauvajyvänen) ja molempia varmaan riittää pitkälle ensi vuoden syksyyn.

Loppukaneetiksi lämmin suositus: Picasso-pinaatti on säävarma. Ei kukkinut edes näillä helteillä, vaan teki isoja lehdyköitä ja tuotti satoa jopa ensimmäisten pakkasten jälkeen. Maku on vahvan pinaattinen ja maku kestää pakastamisen hyvin.

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Mitä Kuhmalahti edellä...

Viime kevään kuivuudessa ei kasvimailla meinannut mikään itää, vaikka kuinka laitettiin sadetin laulamaan. Ainoat, mitkä itivät ja alkoivat nopeasti tuottaa satoa, olivat edellisvuonna itsekseen kylväytyneet salaatti ja korianteri. Niistä saatiin satoa, vaikka keväällä kylvetyt lajitoverit olivat vasta nippa nappa sirkkalehtiasteella.

Tämä kokemus yhdistettynä kanssakaupunkilaisen (juu, me ollaan nykyään kaupunkilaisia; ei auttanut vaikka allekirjoitin elämäni ensimmäisen adressin) omavaraisuusgurun postauksiin onnistuneista syyskylvöistä sai aikaan päätöksen, että tänä vuonna kokeilen syyskylvää porkkanaa, palsternakkaa, salaattia ja korianteria.

Joskus muistaakseni olen syyskylvänyt juureksia ilman mainittavaa menestystä. Liekö syynä huonot olosuhteet tai se, etten sitten keväällä ole muistanut, että johonkin on kylvetty jotakin. No, nyt on kylvöt merkattu muistiin, joten ei ole vaaraa siitä, että keväällä idut harataan rikkaruohoina kompostiin…

Pikainen googletus kertoi, että syyskylvöjen paras ajankohta on syys-lokakuu, joten jahka tuo myrskytuuli viikonloppuna laantuu eikä enää paisko siemenpusseja pitkin pihaa, vedän kasvimaalle tämän vuoden viimeiset vaot, ripsuttelen pohjalle perliittiä (estää kuulemma siemeniä homehtumasta syksyn kosteudessa) ja peittelen siemenet mullalla odottamaan ensi kevättä.

Sitten on enää edessä aurinkokennovalaisinten keruu pihalta, kukkaruukkujen pesu ja kasvihuoneen putsaus. Vinkkinä kaikille suht. heppoisten kasvihuoneiden omistajille: jos huomaatte, että naapurit ampuvat uutena vuotena raketteja teidän pihaan päin, soittakaa poliisit, palokunta ja puolustusvoimat. Huomattiin nimittäin, että meidän kasvihuoneen katto on täynnä pieniä, sulaneita reikiä :-/ Viime uutena vuotena mietin, mahtaako kasvari syttyä palamaan, kun meidän pihan jälleen kerran ammuttiin raketteja, ja nyt katon talviteloinnin yhteydessä huomattiin reiät. "#¤%&&!!!! UV-säteily tuskin on syyllinen, sillä reikiä ei muualla ole.

perjantai 21. syyskuuta 2018

Talvitelon puutos

Huikea kesä loppunee ens viikolla, sillä FMI ennustaa arktisehkoja yölämpötiloja näille hoodeille. Kasvihuone on jo muutamaa paprikaa vaille tyhjä, eikä kasvimaillakaan enää kasva kuin parit potut, salaatit, pinaatti ja kesäkurppari. Säilöön on saatu mahtava määrä ruokaa, joten siltä osin voi hyvillä mielin heittää kesälle heipat.

Mutta. Ihmiseltä puuttuu talvetuspaikka. Olisi kiva saada curry-yrtti, oliiviyrtti ja -puu, laakeri ja raidallinen, sitruksentuoksuinen laventeli kestämään talven yli ja sitten jatkamaan kasvuaan post brexit. Viime vuonna tyrkkäsin viikunapuun autotallin perukoille talvehtimaan, ja se kyllä säilyi siellä hengissä, mutta valon puuttuessa kasvatti honteloita oksia ja oli lopputalvesta niin täynnä villakilpikirvoja, että heivasin sen pihalle.

Matalaan, pieni-ikkunaiseen, kuistittomaan taloon on mahdoton luoda +5 - +10C:n lämpötilaa runsaine valoineen, eikä ulkovarastostakaan ole apua, vaikka sinne jonkin lämmittimen laittaisi, sillä a) sinne ei mahdu mitään ja b) sielläkään ei valo riitä.

Viidenkympinvillityksenä olen laittanut Etuoveen paikkavahdin (Pirkanmaa, pieni talo, ISO tontti), josko jostain löytyisi autuaampi loppusijoituspaikka, johon voisi perustaa uuden puutarhan (minimaalinen nurmikko, ei kukkapenkkejä) ja jossa kenties myös olisi talvetuspaikka. Olisihan se luksusta saada talvellakin tuoreita yrttejä ja laakerinlehtiä omalta tontilta. Ja koristella oliivi joulupuuksi!

Osumaa odotellessa täytynee edelleen turvautua autotallin hämäryyteen.

torstai 9. elokuuta 2018

Pimientos de padron - how queer

Grillattava tapaschili - onhan se niin jännittävä konsepti, että pakko oli kokeilla. Legendan mukaan kyseessä on ns. venäläinen ruletti -chili: joka kymmenes yksilö on tulinen, joten et voi olla varma nautitko vai kärsitkö.

No, legendan voi suoraan heittää old wives' tales -koriin, sillä melkein joka yksilössä lämpöä riittää. Ensigrillauksella mentiin reteästi siemenine ja väliseinämine päivineen. Luigi della casa sai täysin tulettoman yksilön, kun taas meikäläiseltä valui hiki, kyyneleet ja räkä. Oli pirkuleen tulinen chili! Mutta maku oli aivan mahtava, joten tätähän oli saatava lisää.

Seuraavalla kerralla poistettiin siemenet ja väliseinämät (kannattaa käyttää hanskoja. Itsellä peukalon kynnenalus poltti vielä seuraavanakin päivänä) ja lautasella huomattiin, että kapsaisiini ei todellakaan jakaudu tasaisesti: chilin häntäpää oli tulinen, mutta hattupää mieto. Mutta ah, niin hyvää.

Tämä varmaan tuli kasvihuoneeseen jäädäkseen, sillä maku on hieno, valmistustapa helppo, ja satoa tulee todella paljon. Siemenet kannattaa poistaa ennen grillausta, koska niitä on chilin sisällä paljon, eikä niitä ole helppo lautasella nyppiä pois, kun hedelmäliha muhjuuntuu grillissä silkkisen pehmeäksi.

Koska tuota määrää padroneita ei millään ehditä syömään tämän kesän aikana, mietin muhkean sadon jatkojalostamista. Tällä hetkellä ykkösvaihtoehtona on chilien puolittaminen, siementen poistaminen (hanskat kädessä!), chilien paahtaminen uunissa ja sitten pakastus. Romanttisena ajatuksena on niiden donkkaaminen talven pimeydessä lämpimiin salaatteihin, nuudelikeittoihin, patoihin ja lämpimien leipien väliin.

tiistai 7. elokuuta 2018

Tomaattitasting 2018

Viime vuonna uusien tomaattilajikkeiden makuvertailu jäi vain haaveeksi, sillä Sungoldia lukuun ottamatta yhdessäkään lajikkeessa ei ollut makua, ja Sungoldissakin sitä oli vain hippunen. Tänä vuonna tomaatit ovat saaneet mielin määrin aurinkoa ja lämpöä, joten makua on päässyt kehittymään.

Brandywine-tomaatteja kehuttiin erittäin hyvänmakuisiksi, ja niitä ostinkin toissa vuonna 5 eri lajiketta, mutta eipä tarvi kokeilla toiste. Isoja tomaatteja tekevät, mutta maku on liian blaah. Kaipaavat hapokkuutta ja hivenen lisää sokeria. Kastiketomaateiksi käyvät, sillä ovat vähäsiemenisiä ja isolihaisia.

Olivade oli tämän kesän uutuuskokeilu. Tekee isoja luumutomaatteja, mutta näidenkin maku on blaah-luokkaa. Ehkä jopa enemmän blaah kuin Brandywinet. Komean näköisiä ja kokoisia ovat, mutta kun maun täytyisi olla se juttu.

Kasvihuoneen riesana on ollut Principe Borghese. Siemenpussissa luki, että varkaita ei tarvi poistaa, kun kyseessä on pensastomaatti, ja lopputuloksena oli semmoinen pöheikkö, ettei ohi mahtunut kulkemaan. Raivoisan saksimisen tuloksena oli kumminkin jonkin verran satoa. Tomaatit ovat kirsikkatomaatin kokoluokkaa ja maku on oikein hyvä. Ei räjäytä tajuntaa, mutta saa suun hymyyn. Menee jatkoon, joskin varkaat saavat ensi kesänä kyytiä.

Kanssainstagrammaaja vinkkasi Sunchocola-kirsikkatomaatista, ja sitä yllätyksekseni löysinkin. Melkein yhtä upea kuin Sungold, vähän vähempihappoinen, mutta ehdottomasti jatkoon tämäkin. Kerrankin erikoisen näköinen tomaatti, johon on jalostettu myös makua!

Instagramissa britit kovasti kehuvat Costoluto Genovesea. Meillä on jo useamman vuoden kasvanut Costoluto Fiorentinoa, ja se on kyllä hyvä tomaatti: kiinteä, hyvänmakuinen ja vielä nätti kuin nappi. Muistankin miten hämmästyneenä sitä katsoi bolognalaisen pikkumarketin vihannesosastoa, kun siellä oli näitä kukan muotoisia, puna-vihreitä tomaatteja läjäpäin. Nyt ymmärrän miksi. Vaikka nimessä on costoluto (= pihvi), eivät nämä mitään heavy duty pihvitomaatteja ole, vaan napakoita ja nyrkin kokoisia. Voisikin googlettaa mitä kaikkia costoluto-lajikkeita sitä onkaan ja sitten hankkia niitä ens vuoden tastingiin.

Varsinaisten pihvitomaattien kasvattamisesta voisi kyllä luopua. Kasvattavat vaan ratkeilevia, epämuodostuneita, jauhoisia möhkylöitä, joiden maku ei päätä huimaa. Poikkeuksen tekee Ananas, joka on makea, kiinteä ja maukas lajike. Ja nätti. Ehkä sitä vielä kerran?

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Salamakesä säilöntäsuoralla

Salamalla tässä viitataan sadon nopeaan kypsymiseen; ukkoset onneksi karttavat tätä maaplänttiä kiitettävästi.

Kovin tyhjiksi ovat kasvimaat jo käyneet, kun satoa on korjattu hiki tukassa, eivätkä uusintakylvöt ole paahteessa pitkälle jaksaneet.

Perunanvarret alkoivat kuukahtaa, joten nypin Jazzyt ja Bellarosat esikeittoon. Kovin pieniä olivat, kiitos hallatuhojen ja kuivuuden, mutta 1,5 ämpärillistä perunaa saatiin pakkaseen. Asterix oli vielä sen verran hyväkuntoinen, joten se sai jäädä kasvamaan. Ihan OK valinnat nämä tämän vuoden pottulajikkeet. Olivat kaikki kiinteitä ja maukkaita. Bellarosa tosin osoittautui todella rupiseksi ja toukkien rakastamaksi, joten sitä ei tarvinne toista kertaa kokeilla.

Pavutkin kurtistuivat hallan kourissa, joten kylvin niitä uudestaan, mutta papupa toipui hallatuhoista, joten satoa saatiin/saadaan hurja määrä. Koska en löydä makua keitetyistä pakastevihanneksista, päätin tällä kertaa paahtaa papuja uunissa ja sen jälkeen pakastaa. 2 kukkurapellillistä paahtopapuja odottaa nyt pakastimessa pääsyä talven patoihin ja keittoihin.

Kovasti on kasvimaalla ötökkätuhoja. Liekö viime vuoden märkyydessä etanat keksineet pesiytyä kasvilaatikoihin, tai sitten syyllinen on tämän vuoden tulokaslaji gammayökkönen, jonka toukat kuulemma tuhoavat kasvustoa tehokkaasti. Kasvihuoneessa ja muualla puutarhassa gammayökkösiä on tullut bongattua, joten eiköhän niitä toukkiakin täällä matele.

Kasvihuoneessa kurkku vetää henkeä, mikä on hyvä, sillä jääkaappi pullistelee kurkkusäilykkeitä, tzatzikia ja kokonaisia kurkkuja. Cucamelonin lisäksi sitruunakurkku kaipaa pölyttäjiä, joten kummastakaan ei satoa juurikaan tule, mikä ei harmita, sillä kumpikaan ei varsinainen makuelämys ole. Tomaatit alkoivat kypsyä, joten tomaattipiirakkaa ja -kastiketta ollaan tehty urakalla. Täysnimikaima kertoi Instagramissa paahtavansa tomaattikastiketomaatit, mikä kuulosti niin hyvältä, että sitä on ehdottomasti kokeiltava. Mitään jättisatoa ei tomaatista tule, kun kasvihuoneen lämpötila on saunaakin kipakampi, ja kasvualusta kuivuu sekunnissa. Ja kun kasvihuoneessa on mahdotonta oleskella puolta minuuttia pidempään, on tomaatit keksineet kaatua toistensa päälle yhdeksi syheröksi. Syksyllä tulee olemaan kivaa sen sotkun siivoaminen, huoh.

perjantai 20. heinäkuuta 2018

34 + 16 = sees

Lämpö ja kuivuus ovat lyhentäneet kasvien elinkaarta sen verran, ettei meinaa turaaja perässä pysyä! Kuukausi sitten alkoi satoa vasta tulla, ja nyt oli havahduttava siihen, että täytyy alkaa ottaa satoa talteen, vaikka alkukaudesta näyttikin siltä, että tästä kesästä säilötään lähinnä vain muistoja.

Säilöntäkausi alkoi perinteisesti etikkakurkuilla, ja kun kurkuntaimia oli hellämielisesti jätetty kasvihuoneeseen liikaa useampi, kävi mielessä, että osan voisi tehdä pikkelssiksi, jota turtsata leivän päälle ja hodarin väliin. Kanssainstagrammaaja tuli apuun ja vinkkasi hyvän kurkkurelishin ohjeen. Siellä sitä nyt on jääkaapissa pari purkillista tekeytymässä.

Kirsikka riehaantui tänä vuonna jostain syystä ja teki ennätyssadon (no, mikä tahansa sato siltä on ennätys, kun ei ole aiemmin juurikaan hedelmöinyt). Koska joko kirsikka oli etuajassa tai rastaat myöhässä, sain kirsikoita pariinkin hillosatsiin. Alkoon ei tullut lähdettyä portviinin hakuun, mutta maustoin hillon ruokalusikallisella tummaa balsamicoa. Jösses, että tuli hyvää!

Lämmön takia puutarhanhoito on keskittynyt lähinnä kastelemiseen (Kangasalan vesilaitos kiittää), mutta koska pilvet pitivät tänään pahimman paahteen poissa, täytyi lähteä ihan kunnolla patsastelemaan tiluksille, paarmojen suureksi iloksi (sitä tuntee olevansa väkevästi elossa, kun paarma puraisee pikkareiden läpi hanurista).

Kierros alkoi kurpitseriasta, jossa jo 3 Roletia, 3 Potimarronia ja 3 Uchiki kuria oli valmiina ruokapöytään. Hyvin tuntuu kurpitsaa tänä vuonna tulevan; ainoastaan Sweet dumpling pohtii vielä tehdäkö hedelmää vai ei. Jopa Potimarron on ruvennut tekemään useampaa hedelmää/kasvi.

Kurpitserian lähistöllä oli muutama ruukku omakasvatekukkia, jotka olivat jo siinä pisteessä, että komposti odotti, vaikka niitä onkin nypitty ja kasteltu ahkeraan. Lämpö ja kirvat ovat aika tuhoisa combo kosmoksille.

Kasvimaalla herneet pullistelivat siihen malliin, että napsin kulhollisen Twinklejä ja ryöppäsin ne pakastimeen. Tänä vuonna naukseri kokeili Oregon sweet pod - sokerihernettä, joka osoittautui todella makeaksi. Vaikka palot ovat kasvaneet jo yli-isoiksi, ovat ne silti meheviä ja makeita. Ryöppäsin niitäkin kulhollisen, kun en hennonut jättää niitä kuivumaan. Kaipa niille jotain käyttöä talvella löytyy.

Toinen kasvimaapullistelija oli valkosipuli, sillä viimein opin, että sitä on lannoitettava kunnolla ja koko ajan. Mahtavan muhkeita bulbseja siellä olikin, kun nyppäsin ne kuivumaan. Enkä nypännyt yhtään aikaisin! Pari Alexandraa oli jo ruvennut avautumaan mullan uumenissa.

Muuten kasvimaa on melkoisen surkeassa kunnossa. Juureksia on turha tänä vuonna odottaa muutamaa turnipsia ja porkkanaa lukuun ottamatta. Itivät huonosti, eivätkä ole kasvaneet juuri lainkaan. Härkäpavun sato on niin minimaalinen, että siitä ei varmaan tule kourallistakaan syötävää. Salaatti alkaa vasta nyt kasvaa. Mutta, liekö syy iässä ja 16 vuoden viherturaamisessa, ei sitä enää ota paineita sadon onnistumisesta. Sitä tulee, mitä tulee. Viimeiset 4 kesää ovat osoittaneet sen, että turha yrittää temppuilla ilmastonmuutoksen kourissa. Aina kuitenkin joku tykkää vallalla olevasta kelistä. Viime vuoden kylmyydessä kaalit bilettivät; tämän vuoden lämmössä pulskistuvat kurpitsat ja fenkolit. Parempi puolisko jaksaa tuskailla sadon onnistumisen kanssa, mutta se onkin vielä niin törkeän nuori.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Kesäkukkagate eli väärin säästetty

Tänä keväänä kesäkukkia suunnitellessa kävin jopa googlettamassa mikä kukka viihtyisi mustissa ruukuissa asvaltilla etupihan paahteessa. Vastausten joukossa oli yksi lemppareistani, eli neilikka (lemppari tosin tuoksunsa takia, eivätkä nämä jalostetut versiot tuoksu millekään. Paitsi Pink kisses). Siitä innostuneena päätin lankaköynnösten ja lukinliljojen sekaan ostaa ison määrän neilikoita.

Virhe tapahtui siinä kohdin, kun en muka jaksanut odottaa käyntiä taimitarhalla, vaan nappasin neilikkani mukaan kangasalalaisesta halpakaupasta, jossa tunnetusti kukkasia hoidetaan erittäin huonosti. Tai siis ei hoideta lainkaan. Mutta kun piti saada, ja halpaakin oli.

No, kukkihan ne vähän aikaa, mutta kärtsähtivät nopeasti paahteessa. Siitä asti ollaan oltu ilman kukintaa, vaikka ahkeraan nypin lakastuneita kukkia pois. Jotenkin vie terän kesäkukka-asetelmasta, kun ne kukat puuttuu.

Kukalla ja kukalla on eroa. Jopa peruspelargoni on aivan eri otus ostettaessa se Honkasen puutarhalta, missä sitä hellitään Roineen vedellä ja Kangasalan auringolla, kuin mitä halpakaupan 4 kpl kympillä -setissä, joka on peräisin ties mistä. Vaikka kuinka nypit ja ravitset tehotuotettua halpispelargonia, ei se kuki niin muhkeasti kuin sellaiset, joita on huolellisesti hoidettu alusta asti. Ja onhan siinä vielä sekin bonus, että kotimaiselta lähipuutarhalta ostettaessa tukee kotimaista lähiyrittäjää.

Muutama vuosi sitten opin, että yksivuotisten kukkasten kasvattaminen on helppoa kasvihuoneessa. Vähän kun ruukkuun roiskaisee siemeniä huhtikuussa, saa kesällä nauttia kauniista kukkasista. Toki kukintaa joutuu odottamaan, joten miksikään instant-asetelmaksi näistä ei ole, mutta toisaalta lajikekirjo on laajempi kuin kauppojen/taimitarhojen valmiskukissa.

Tämän vuoden ehdottomasti upein kukkija on samettikukka Durango bolero. Se hehkuu tulen väreissä, kukkii runsaasti ja isoin kukin. Suorastaan hätkähdyttävän hieno kasvi.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Ei tullut kultakelloa eikä ilmapuntaria

Henkilöhän täytti jo aikaa sitten 50 ja sai puutarha-apurahan sekä klaanilta että kollegoilta. Kollegojen apuraha oli yllättävän helppo käyttää, sillä Plantagenissa oli ihanat ulkoruukut, joihin lahjakortilla sai myös kukkaset. Klaanin apuraha oli viherturaajan pyynnöstä Kodin Terraan (kyllä, olen edelleen allerginen tuolle nimelle), johon suuntasimme jo alkukaudesta lahjakortti levällään. Vielä viime vuonna siellä oli erilaisia, isoja ruukkuja ja kaipaamani papukaari, mutta tänä vuonna oli valikoima kutistunut niin, että tulimme tyhjin käsin kotiin.

Pari kuukautta tuskastelin ja browsailin ääsryhmän sivuja, mutta mitään kivaa ei löytynyt - paitsi Joensuusta, jossa olisi ollut niitä papukaaria! Viime viikonloppuna lähdimme Luigin kanssa urheasti taas kohti Terraa (ärsyttävä reitti, koska jostain syystä Pirkkalassa asuvat ajavat järjetöntä ylinopeutta >:-/  Me maalaiset jäädään heti jalkoihin.).  Tällä kertaa löytyi pari isoa, laakeaa ruukkua, joihin sommittelin mielessäni yrttiasetelmia. Kokeeksi hankin myös ison thermoruukun, josko siinä saisi muutaman yrtin sinnittelemään pidemmälle syksyyn.

Henkilöön oli Kangasalan Lidlin pihalla iskenyt iili hankkia ruotsinpihlaja, joten piipahdettiin Terrassa myös taimipuolella. Sitä oltiinkin jo selvästi ajamassa alas, mikä on aina ihmetyttänyt: juuri, kun on paras loma-aika, taimikaupat vetelevät viimeisiään, vaikka lomalaisilla olis just nyt aikaa visioida ja istuttaa 24/7.

Pihlajista oli valikoimassa enää riippa-, mitä ei meidän pihaan kannata hankkia, sillä jänöt syövät riippaoksat. Mutta koska puiden istutus on ainoa järkevä asia, mitä ihminen voi tehdä vaatteet päällä, päätin ostaa ja istuttaa 50-vuotispuun. Hedelmäpuut olivat Terrassa sen verran kirvojen kurtistamat, että valinta osui tuohituomeen. Tuomea (tuonta?) olen aina halunnut pihaan, mutta tuomenkehrääjäkoin takia en ole semmoista aiemmin hankkinut. On meinaan melko aavemaisen näköistä kun iso puu on silkkaa seittiä. Nyt tuohituomen upea, kuparinvärinen runko kiinnitti huomion ja sytytti ostohalun, joten otin riskin ja toivon, että pihan linnut napsivat koit ajoissa.

Kassaa kohti lähtiessä katse osui myös katsuroihin, joita tosin ei jostain syystä ollut kasteltu aikoihin. Hinta ei ollut paha, ja kuivien ruippanoiden joukossa oli myös pari paremman näköistä yksilöä, joten otin yhden tämän kesän iloksi. Tuskin se jaksaa meillä talvehtia, vaikka sen suojaisaan paikkaan istutinkin. Tuoksu on lehdissä todellakin ihana: ihan kuin paahdettua sokeria.

Lahjakortin hilut törsäsin vielä perliittiin, vermikuliittiin ja vihannesten siemeniin. Onpahan sitten ruokaa tiedossa vielä 51-vuotiaanakin. Rumat ne kultakelloilla koreilee. Ja ilmapuntari meillä on jo.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Viidakon lerput

Kasvihuone on pusikoitunut karmeaksi pöheiköksi, vaikka sitä pari kertaa viikossa trimmaankin. Syynä on tomaatti Principe Borghese, joka on pensastomaatti, eikä siitä kuulemma pidä napsia varkaita. Se onkin kasvanut isoksi puskaksi, joka peittää tehokkaasti kasvihuoneen pinta-alaa ja estää ylettymästä muihin tomaatteihin.

Tomaattien lehtien poistamisen suhteen on kahta koulukuntaa: toisen mielestä lehtiä pitää poistaa, jotta tomaatti ei käytä niin järjetöntä määrää vettä ja hedelmät (marjat?) saavat kunnolla
aurinkoa kypsyäkseen. Toisen mielestä lehtiä ei saa poistaa, jotta tomaatin vedensaanti pysyy tasaisena, eikä siten hedelmät (marjat?) pääse halkeilemaan tai korkkiintumaan pohjastaan. Itse olen koulukunnaton (luokaton?) ja poistelen lehtiä sen verran, että yletyn helposti kastelemaan ja lannoittamaan.

Marmande ja Fiorentino ovat jo ensimmäisiä tomaatinalkuja tehneet.

Kurkut ovat myös muodostaneet läpitunkemattoman viidakon. Kaipa niistäkin pitäisi joitain sivuversoja tms. poistaa, mutta kun ei raaski - senkään uhalla, että näin monesta taimesta joka tapauksessa iskee kurkkuähky. Delistar on tehnyt useita alkuja, joista ensimmäisen voisi ehkä jo napsaista ruokapöytään. Sitruunakurkku ei vielä kuki lainkaan, mikä on harmi, sillä sitä olisi kiva päästä maistamaan. Cucamelon on tehnyt muutaman kukkasen, mutta edelleen pölyttäjät karttavat uutta kasvihuonetta. En tiedä miksi sillä on niin huono feng shui. Ehkä täytyy laittaa ovensuuhun mullipöydälle muutama kukkiva yrtti houkuttelemaan pölyttäjiä peremmälle.

Paprikat ja chilitkin hyötyisivät nyt pölyttäjistä, kun kukkivat komeasti. Toistaiseksi kuningasajatus niiden sijoittamisesta mahdollisimman kauaksi kasvarin ovesta kantaa hedelmää: megakirvainvaasio ei ole yltänyt niihin asti. Vielä.

Guru toi alkukaudesta taimitarhalta ostamansa suippopaprikan taimen, ja siinä onkin jo komeasti suippoja. Ensi kuussa saadaan niistä satoa, mikä tietysti sai miettimään, mikä järki on kasvattaa capsicumeja itse, kun omat taimet tuottavat satoa vasta elo-syyskuussa. Mutta kun aina on se iili jostain tietystä lajikkeesta…

Yrttihyllyköissä on yrttien lisäksi myös mitzunaa ja pak choita kirpoilta suojassa. Että ihmisellä täytyy olla kasvimaalla kirppoja! Muuten kasvattaisin satamäärin pak choita ja eläisin sillä koko kesän. Vesi kielellä muistellaan sitä kesää, jolloin pak choita oli kasvimaalla rivikaupalla ja niitä kokattiin ja wokattiin antaumuksella.

Pari ruukkua basilikaa on jo pestottu. Ajattelin tehdä maustevoita sellaisista yrteistä, jotka ei pestoamista kestä. Voin voisi sitten pieninä nökäreinä pakastaa ja käyttää talvella ruuanlaittoon. Esim. korianteri ei pestotu hyvin, vaan alkaa maistua kitkerälle ruoholle. Talvella voisi olla kiva pudottaa korianterivoita kalan päälle. Siis niinku ruokapöydässä.

Kylvöaika alkaa tältä vuodelta olla ohi. Muutama ruukku basilikaa ja meiramia on sirkkalehdittymässä kasvihuoneessa, ja kasvimaan paikkuukasveiksi on vielä tulossa kyssää ja salaattia (näin epätoivoinen sitä on ollut tänä vuonna salaatin suhteen! Ikinä ei ole tarvinnut salaattia esikasvattaa ja aina on sen kanssa ollut loppukaudesta pulassa, kun sitä on niin paljon. Nyt oli pakko turvautua kasvihuonekylvöihin, kun salaatti ei menestynyt kasvimaalla).

Ja ne lerput? Siitäkin tämä kausi on ollut erikoinen, että jokapäiväisestä kastelusta huolimatta tomaatit nyyksähtää kuumuudessa. Töiden jälkeen saa hiki tukassa kiskoa kasteluletkua kasvarin perukoille ja truutata vettä lerppuville kasveille. Ehkä sittenkin olisi syytä karsia niitä tomaatin lehtiä?

torstai 28. kesäkuuta 2018

Omavaraisuusaste nousussa

Pikkuhiljaa voidaan alkaa uhmata keripukkia ja ruveta viherainesten suhteen omavaraisiksi. Rucolaa ollaan kyllä laidunnettu jo muutama viikko, kun kirpat ihastuivat kiinankaaliin ja jättivät rucolat melkein rauhaan, mutta muuten on sato antanut odottaa itseään. Jopa salaatti, jota normaalisti saadaan leivän päälle jo toukokuun lopussa, on vasta nyt tulossa syömäkuntoon, lukuun ottamatta paria turpasta, jotka olivat viime vuonna kylväytyneet itsestään (mikä laittaa miettimään syyskylvöjen etuja). Niistä ollaan muutama lehdykkä nyhdetty. Retiisi oli tapansa mukaan alkukauden herkku, mutta tällä kertaa herkku vain toukille. Ihmisten ruokapöytään siitä ei riittänyt.

Sipulia ja valkosipulia voi kohtapuoliin alkaa käyttää ja hernettäkin näyttää olevan mukavasti tulossa. Ensimmäistä kertaa herne ajaa sokeriherneiden edelle. Sokeriherneet eivät ole vielä edes kukassa, naukserin suureksi harmiksi.

Härkäpapu Bella kukkii, mutta vaikka kylvin koko pussillisen, ei kovinkaan moni papu itänyt kuivuuden takia. Brittilehdissä aina varoitetaan kirvojen viihtyvän härkäpavuissa, mutta meillä härkäpavut ovat olleet kirvavapaita - paitsi nyt. Tällä viikolla iski hurja kirvainvaasio; jopa vuohenputket ovat rusentuneet mustien kirvojen imuttaessa niistä nesteet. Härkäpapuihin on majoittunut vihreiden kirvojen Painonvartijat ry. On meinaan järjettömän pläskejä kirvoja! Oikein ropina käy, kun niitä putoilee maahan. Yäk! Mutta pakko uhrautua ja yrittää litsiä niistä mahdollisimman monta, jotta saadaan edes jonkinlainen papusato.

Salkopavut alkavat toipua hallatuhoista. Kylvin niitä kyllä lisää, mutta uusintakylvöt ovat vasta sirkka-asteella. Jopa hallan täysin nujertama Asparagus red noodle pukkaa mullan sisässä uusia lehtiä. Tuskin se kuitenkaan satoikään ehtii.

Kesäkeittiön papuruukuissa Edamame näyttää terhakkaalta, ja Dried black turtle alkaa kietoa ensimmäisiä lonkerojaan papuristikkoon. Ne selvisivät hallasta hyvin, mutta kasvukausi taitaa olla liian lyhyt. Kunpa nyt edes yhden kukan tekisivät.

Perunat sen sijaan näyttävät surkeaakin surkeammilta. Odotin, että ne selviäisivät hallasta nopsaan, mutta huonolta näyttää. Juhannuksena saatiin ämpäristä Bellarosaa, joka oli kiinteä ja ihan mukavan makuinen pottu, mutta nämä maaversiot eivät ihan heti ala mukuloida. No, pakastimessa on vielä viime vuoden perunasatoa, joten ei me täysin perunatta olla.


Viime vuoden kylmyydessä ja kosteudessa kaalikasvit pärjäsivät hyvin ja niihin tuli mahtava maku. Tämän vuoden sato vielä antaa odottaa, paitsi Nero di Toscanan osalta. Sen lehdyköitä ollaan jo wokattu muutamaan otteeseen. Esikasvatetuista kyssäkaalin taimista alkaa ensimmäiset kohtapuoliin olla syömäkokoisia, ja suippokaalikin pikkuhiljaa suipottuu.

Calabreseä oli jostain syystä hankala saada tänä vuonna itämään, eikä se ainokainen taimikaan koollaan mahtaile. Harmi.

Kasvimaan yllättäjä on ollut pinaatti Picasso. Olin varma, ettei pinaatista saada lainkaan satoa, kun pinaatti alkaa lämpimässä säässä heti kukkia, mutta Picasso on toista maata. Sen lehdet on melko nahkeat, joten se ei pannulla wilttaannu niin nopeasti kuin normilajikkeet. Kolmisen viikkoa ollaan siitä lehtiä käytetty ruuanlaitossa ja edelleen uutta pukkaa, eikä näy kukkaa (I didn't know it that I was a poet).

Toissapäivänä guru toi kokeeksi malabarinpinaattia. Varsinainen pinaattihan se ei ole, mutta mukava päästä testaamaan. Laitoin sen kiemurtelemaan tyhjää papukaarta vasten. Jospa se innostaisi pavutkin samaan.

Ämpäriosastolla pensaspavut Gold dukat ja Fasold kukkivat, joten ainakin niistä tulee satoa. Onneksi viime vuoden kauhukuvat pölyttäjien tuhosta eivät toteutuneet, vaan kovasti kimalaiset ja jopa mehiläiset (jollakin on siis kilometrin säteellä mehiläistarha) pörisevät kasvimaalla ja kukkapenkeissä.




Kurpitseriassa on muutama Portimarronin ja Sweet dumplingin alku. Hienosti ovat kurpitsat lähteneet kasvuun, vaikka pelkäsinkin, ettei niistä tule yhtään mitään, kun meinasivat jo pikkutaimina alkaa kukkia. Kesäkurpitsat sen sijaan taitavat olla tämän kauden osalta menetettyjä, sillä halla nujersi osan, eivätkä kasvihuoneesta kiikutetut paikkuutaimet ole oikein lähteneet kasvuun. Liekö lämpö ja kuivuus niilläkin riesana.

Syksyllä ajattelin perustaa kurpitserian tilalle komposterian, kun nykyisten kompostien ympäristö alkaa olla melkoisen ylikasvanutta, saksimisesta huolimatta. Ehkäpä uuden kurpitserian voisi perustaa alapihalle, siellä kun lääniä riittää useampi tuhat neliötä.

Sitten ärsytys: näköjään bloggerin kommentit eivät asetuksista huolimatta enää tule gmailiin >:-/ Jos joku keksii, miten fiitserin saisi taas toimimaan, niin iso kiitos.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Yrttifriikin kesämaut, eli grande yrttipostaus

Siinä missä jotkut puutarhurit hamstraavat pihaansa kukkasia, suuntaa tämä turaaja taimikauppojen ruokaosastolle. Hitusen on taas yrttejä kertynyt puutarhaan, mutta kyllä niitä tuleekin käytettyä kourakaupalla ruokaan kuin ruokaan. Uusin kokeilu oli grillisienten täyttäminen yrttisilpulla ja Lidlin hyvällä cheese spreadilla. Nam!

Mitäs meiltä sitten löytyy?
Valkosipuliyrtti on itse asiassa kaunis kukkanen, joka tosin lemuaa niin tymäkästi valkosipulilta, ettei sitä voi sisätiloihin tuoda. Maku on kuin paahdetussa valkosipulissa, eli aivan mieletön. Puutarhaguru onnistui tämän yksilön talvettamaan. Meillä vastaava majaili terassilla pitkälle syksyyn. Kukaan muu ei sitten terassilla majaillutkaan voimakkaan hajun takia.
Rosmariini kuuluu tietysti perussettiin. Tämä on vain marketin perusrimpula. Täytyy ostaa muhkeampi, jahka kohdalle osuu. Talvettaminen tyssää rosmariinin kohdalla tammikuussa, sillä silloin se yhtäkkiä kuivahtaa.
Curry-yrtti on paremman puoliskon suosikki. Maistuu todellakin currylta ja kestää hyvin kylmää. Toissa jouluna meillä hunnutettiin kinkku curry-yrtillä, kun yrtti jaksoi sinnitellä terassilla niinkin pitkään.
Jossain vaiheessa pihaan ilmestyi rakuuna. Se kasvoi holtittomasti vanhassa kasvimaassa, kunnes kasvimaan kehys lahosi. Uudesta herbaariosta löytyi sille koti, joskin tällä kertaa ämpärin rajaamana. Aluksi vieroksuttiin rakuunan makeahkoa makua, mutta nykyään se on yksi suosikeista. Ja siis nimenomaan tämä venäläinen versio. Ranskalaisesta ei löytynyt makua edes mielikuvituksen avulla.
Salvia <3 Ihanin, parhain ja rakkain. Ah, sitä salviavoissa uitettua pasta-annosta Bolognassa 2009. Ihminen ei muuta tarvi. Joka vuosi kasvatan salvian siemenestä, vaikkakin salvia kyllä talvehtii avomaalla hyvin, jahka sen peittelee. Tämän yllä oli viime talven sekä havuja että muhkea lumipeite.
Lipstikka teki meillä tänä vuonna paluun. Sitäkin kasvoi yllä mainitussa kasvimaassa, mutta herbaarion sijaan siirsin sen johonkin päin tonttia, eikä se tykännyt asiasta lainkaan. Tänä keväänä alkoi tehdä mieli lipstikka-sinihomejuustokeittoa, joten Pirilästä eksyi hontelo lipstikan taimi kyytiin. Liedon kukasta ja puutarhasta olisi saanut komeamman ja halvemmalla…
Lasketaanko karhunlaukka yrtiksi? Tänä vuonna sitä kasvaa sen verran runsaasti, että ollaan hennottu käyttää sitä tukkokaupalla. Cashewin kanssa siitä tulee mahtava pesto!
Tzatzikia varten täytyy pihalla kasvaa minttua. Perennantappotalvena 2015-2016 meillä kuukahti kaikki mintut. Ensin sinniteltiin kaupan mauttomien versioiden kanssa, kunnes Lidlistä löytyi ihan maulla varustettu yksilö, joka päättyi herbaarioon. Ihme kyllä se talvehti! Tänä keväänä sain gurulta piparmintun, ja itse ostin suklaamintun. Yleensä nuo makumintut ovat kitkeriä maultaan, mutta suklaamintussa on vahva, hyvä mintun maku.
Sitruunatimjami on toinen jokapaikan suosikki. Ihana, aromaattinen erakkoyrtti. Sitruunatimjami ei halua jakaa asuinsijaansa muiden kanssa, vaan kuolla kupsahtaa, jos saa samaan ruukkuun kaverin. Täydellinen makupari kaloille ja juustoille.
Tavallistakin timjamia löytyy. Tätäkin kylvän joka vuosi siemenestä, sillä toisin kuin kotimainen ajuruoho, nämä eksoottisemmat timjamit eivät talvehdi.
Hunajalippia on tämän kesän uutuus. Makuna on raparperi meets suolaheinä. Tuskin tarvii toiste ostaa, mutta tulipahan kokeiltua.
Meirami alkaa jo vedellä viimeisiään kasvihuoneessa, joten sitä pitää kylvää lisää. Tymäkkyydestään huolimatta se vain on niin hyvä. Etenkin sienten kanssa.
Sitruunalippiaan ihastuin viime vuonna ja onneksi sitä löytyi Liedosta edelleen. Siinä on raikas sitruunalimpparin maku. Lehdet ovat kurkkuunjuuttuvan karkeita, mutta pienenä silppuna sitä ei huomaa.
Tämä mikä lie yrtti, jonka nimessä ehkä oli Meksiko tai Intia, maistuu mahtavasti anikselle. Hyvä löytö!
Perus basilikaa täytyy aina olla. Siitä surautetaan pakastepestot talven varalle. Makubassuista vain lime- tai sitruunabassu menettelee. Muut ovat liian mauttomia meidän pöytään.
Suolayrtti ei täytä yrtin kriteerejä, kun siinä ei ole mitään makua, mutta onpahan suolainen lisä salaatteihin ja pastoihin.
Ei kesää ilman oliiviyrttiä. Makuna on kuusi meets oliivi, eli kerrassaan upea. Tätä silppuan melkein joka ruokaan. Maku on hyvin voimakas, mutta niin näin hyvä maku saakin olla. Kestää kylmää pitkälle syksyyn.

Toki meillä kasvimaalla "kasvaa" (tässä kuivuudessa mikään kasva…) lisäksi tilli, korianteri, kirveli ja persilja ja tontin perukoilla saksankirveli. Omakasvatetilli on ihan eri laji kuin kaupan mauttomat syheröt. Korianteria tarvitaan kaikkeen aasialaiseen ruokaan ja cevicheen. Persilja on sitä kähärää, kun en sileälehtisestä löydä kuin ruohon maun. Kirveli löytyi ruokapöytään jo vuosia sitten.

Niin joo, ja gurulta on vielä tulossa lakritsi-iisoa.

Seuraa ilmainen bisnesidea: joku voisi perustaa vain ruokakasveihin perustuvan taimikaupan, jossa olisi tarjolla kaikkea eksoottista ihanaa, jossa on hyvä maku. Sellaiseen varmasti tulisi porukkaa pitkänkin matkan takaa. Tai ainakin minä.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kiinankaali, kauden kirppamagneetti

Alkutalvesta iski retrotus ja kasvimaalle oli hankittava kiinankaali Natsukia. Esikasvatuksessa Natsuki tuotti muhkeat taimet, joista ensimmäiset istutin ajoissa kasvimaalle, kun oletettavasti kaalikasvina kestävät kylmää. Kirpat iskivät kuitenkin sekunnissa kimppuun ja rei'ittivät kaalit silkaksi pitsiksi.

Seuraava yritys oli istuttaa kiinankaalta herbaarioon yrttien joukkoon sillä oletuksella, että yrttien tuoksu hämää kirppoja. No ei hämää >:-/ Ehkä hitusen vähempipitsisiä ovat, mutta siltikin kirppojen nakertamat. Grown your ownissa joku asiantuntija sanoikin, ettei tuoksu ketään onnistu hämäämään, vaan hämäyskasvien lehtien muodolla on isompi hämäysvaikutus. Mitä erilaisempi lehti kuin hämättävällä kasvilla, sen parempi hämäys. Ehkä sitten minttu ja salvia muistuttavat kirppojen mielestä kiinankaalta. No, joka tapauksessa kaalit eivät edes tunnu jaksavan kasvaa yrttien joukossa. Lannoituksesta huolimatta yrtit vienevät liikaa voimaa maasta.

Pitsikaalit ovat edelleen kasvimaalla, sillä kirpat viihtyvät niissä sen verran, että osa rucolasta ja turnipseista on säästynyt kirppatuhoilta.

Viimeisen kiinankaalitaimen istutin ämpäriin ja pidän visusti kasvihuoneessa. Tulostakin on tullut:
On meinaan helkkarin muhkea kaali! Eikä ulkonäöltään muistuta yhtään niitä kuivakoita, ruttuisia kasarikaaleja. Toivottavasti makukin on voimakkaampi ja mehevämpi.

Kasvarissa kaikki kukoistaa. Majoitin tänä vuonna chilit ja paprikat ovensuun sijaan kasvarin perälle. Testaan, karkottaako heti ovensuussa leijaileva tymäkkä tomaatintuoksu kirvat. Aiemmin kirvat on joka vuosi hyökänneet chilien ja paprikoiden kimppuun, kun taimet ovat näpsäkästi olleet tarjolla heti ovella.

Viherkieltoa ei ole päästy tekemään, eikä sitä ihan pian tulekaan: halla ja kuivuus pitävät siitä huolen. Uusintakylvöistä huolimatta kaikki itää kovin laikukkaasti, ja vasta nyt alkaa salaatit olla sirkkalehdillä - salaatti kun ei kuumassa idä. Laikkuja on ahkerasti paikkailtu kyssäkaalin taimilla, joita on kasvihuoneessa vieläkin jäljellä.

Tuulisena ja sateisena iltana ei käynyt harsotus mielessäkään, mutta aamu valkeni kuuraisena ja kylmänä. Pavut, maissit, kurpitsat, kesäkurpitsat ja perunat kärvääntyivät yläosistaan - osa pavuista kuoli kokonaan. Universumi on näköjään sitä mieltä, että meidän perheen ei tule syödä papua Asparagus bean. Viime vuonna se ei itänyt, kun oli liian kylmää, ja nyt halla nitisti lupaavat alut. Ja se kun olisi ollut just se papu, mitä eniten odotin tällä kaudella. Kesäkurpitsoille oli paikkaussarja tiedossa kasvihuoneessa, mutta pavut piti kylvää uusiksi - paitsi Asparagus bean, jonka papuja ei ollut enää jäljellä. Perunat, maissit ja kurpitsat oletettavasti jatkavat järkytyksen jälkeen kasvuaan.

Kuivuus on kyllä huikeaa! Pitkästä aikaa pystyy puutarhatraktorilla ajamaan jopa tontin kosteimmassa kohdassa, vaikka samassa kohdassa ei ole voinut edes kävellä kolmeen viime vuoteen. Kangasalan Vesi kiittää, kun joka toinen päivä joutuu kastelemaan ruukkukasvit ja laittamaan sadettimen pyörimään kasvimaalle. Mutta henkilö ei valita! Kerrankin saatiin ylimääräinen kesäkuukausi tähän meidän niin lyhyeen kasvukauteen. Ihana, helteinen toukokuu, eikä tässä kesäkuussakaan ole (hallan lisäksi) ollut valittamista.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Viimeinkin: suolayrtti!

Eihän siitä ole kuin 5,5 vuotta, kun törmäsin suolayrttiin ensimmäistä kertaa. Silloin sitä ei saanut kuin Seeds of Italyltä, eikä sekään myynyt suolayrtin siemeniä kuin Britanniaan. Sittemmin suolayrtistä, tai tuttavallisemmin suoliksesta, tuli chefien hitti, mutta edelleenkin se Suomessa loisti poissaolollaan.

Tänä keväänä bongasin suoliksen Instagramista, ja googletus kertoi, että sitä olisi ollut siemenenä saatavilla Hyötykasviyhdistykseltä, mutta eipä sitä siinä vaiheessa olisi ehtinyt enää kasvattaa.

Hätiin riensi Mustavalkoiset puutarhamatkat ky. Viimevuotiseen tapaan suuntasimme tila-auton nokan kohti Raisiota ja Lietoa, tarkoituksenamme jälleen kerran täyttää auto taimilla. Jahka olimme tankanneet itsemme ensin Raision Myllyssä (ja ostaneet ihanan kukkamekon, suom. huom.), kurvasimme perinteen mukaan Pirilään. Heti portilla oli vastassa 2 rhodoa kympillä, joten puutarhamopo lähti jo siinä vaiheessa käsistä. Viisikymppisiin vedoten törsäsin viimein myös siihen ihanaan alppipajuun, jota jo viime vuonna kuolasin (kannattaa täyttää 50, kun voi koko juhlavuoden tehdä kalliita hankintoja ikäänsä vedoten. Vaihdevuosia en suosittele.) Ei mitään hajua, mihin pajun törkkään, mutta jollekin paraatipaikalle se päätyy, kun se näyttää niin ihanasti pieneltä oliivipuulta.

Auto oli jo puolillaan, kun Pirilästä lähdimme, joten jouduimme muuttamaan strategiaamme. Ohitimme Plantagenin ja suuntasimme suoraan Liedon kukkaan & puutarhaan, kun viime vuonnakin siellä oli pyörryttävä valikoima. Pieni aavistus oli, että paikan yrttitaivaassa olisi myös suolayrttiä. Ja oli!!!!! Pienen kulman siitä nakersin varmistuakseni, että se todellakin oli suolista, eikä japaninotakilokkia, joka siis ei maistu yhtään millekään, vaikka kuinka käyttäisi mielikuvitustaan. Kukassa & puutarhassa oli kuulemma edellisenä viikonloppuna ollut yrttipäivät, jolloin sieltä oli kannettu purkkikaupalla yrttejä parempiin suihin, joten mm. lakritsiyrtti oli loppunut. Mutta siltikin pari kassillista yrttejä irtosi mukaan: curry-yrttiä, suklaaminttua, sitruunalippiaa, hunajalippiaa, sitruunan tuoksuista laventelia ja jotain ihme nokkosen näköistä ja aniksen makuista tsydeemiä, jonka nimessä muistaakseni oli Meksiko. Tai Intia. Puutarhaguru oli ystävällisesti jo tuonut pari purkkia oliiviyrttiä (aaahh <3 ) ja sitruunatimjamia, joten ne jäivät nyt ostamatta.

Yrttien ja hyvän palvelun lisäksi kukassa & puutarhassa oli myös ihania kesäkukkia: kaikkia kerrottuja ihanuuksia, hehkuvia värejä ja reheviä, hyvinvoivia kasveja. Laatikollinen lähti mukaan.
Erittäin osuvasti nimetty
Seuraava päivä menikin sitten kasvien istuttamisessa, tosin ruukut loppuivat kesken, joten turvauduin darwinismiin ja tyrkkäsin mintut syysasterien keskelle kukkapenkkiin toivoen, että ne nujertaisivat ainakin osan penkinvaltaaja-astereista.

Puutarhuri on toki nauttinut huikean hienosta alkukesästä, mutta käy taimitarhureita sääliksi. Heillä on kova homma saada taimet pysymään hengissä tällaisessa kelissä. Ja näköjään maanviljelijöillekin tulee neljäs huono vuosi peräkkäin, kun mikään ei pelloissa idä. Pienviljelijä voi sen sijaan laittaa Lidlin kastelusysteemin kastelemaan kasvimaita, ja haba kasvaa, kun kiikuttaa kastelukannuja pitkin pihaa. Parasta hyötyliikuntaa!