tiistai 24. helmikuuta 2015

Punajuuri-vuohenjuustolasagne



Välillä ruokaidea syntyy monen mutkan kautta. Parempi puolisko muisteli Nigellan lasagneohjetta ja löysikin sen Nigellan joulukirjasta. Lasagneen tuli kurpitsasosetta, vuohenjuustokastike ja mozzarellaa. 

Vuohenjuusto herätti ajatuksen punajuuren ja vuohenjuuston yhdistämisestä, ja kun pakastimessa on syksyn säilönnästä jäljellä iso kasa lindströminpihvejä, keksittiin murustaa ne lasagnelevyjen väliin. Tomaattikastikettakaan ei tarvinnut pakastinta kauempaa hakea – saas nähdä ehditäänkö kaikkea kuluttaa ennen kuin kattilassa porisee jo tämän vuoden vintage.

Valkokastikkeen sijaan tähän sotkuteltiin tämmöinen seos:
Paketti ricottaa (älä käytä sitä halloumityyppisesti paaliin pakattua versiota. Se on kamalan kovaa ja kuivaa)
Paketti pehmeää vuohenjuustoa (chavroux)
1 kananmuna

Pienellä oikomisella lasagnestakin saa siis melkein pikaruokaa: ei tarvinnut keitellä valkokastiketta eikä muutakaan täytettä, ja juustoraasteen sijaan päälle ripoteltiin mozzarellapaloja. Tarvitsi vain odotella 45 minuuttia 175-asteisen uunin äärellä ja sitten pääsi syömään.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Perunapiirakka

Elämme nyt sitä masentavaa vuodenaikaa, jolloin moni tuore vihannes tai juures on joko mautonta (tehotuotettua kasvihuoneessa tai jostakin kaukaa tuotettua) tai vaan yleisesti huonokuntoista. Ja vaikka kaupan valikoima olisikin hyvä, niin mikään ei oikeasti ole sesongissa - ainakaan tällä puolella planeettaa.

Valopilkkuna tässä tilanteessa on omat pakastetut perunat, joita parempi puolisko pakasti viime sadonkorjuun aikana niin paljon, että perunoita on vieläkin mukavasti jäljellä. Hieman esikeitettyjen perunoiden maku säilyy käsittämättömän hyvin, kun ne suoraan jäisinä kypsennetään. Koska pakastetut lajikkeet olivat melko jauhoisia, testasin niiden soveltuvuutta piirakkaan.

Täyte
pari kourallista höyrytettyjä perunoita (jauhoiset perunat pysyvät parhaiten kasassa höyrytettyinä)
1 kuullotettu sipuli
pätkä varsiselleriä hienoksi silputtuna
kourallinen salamia, savukylkeä tms. (mitä nyt sattuu olemaan jääkaapissa) paloiteltuna suikaleiksi
purkki ranskankermaa ja/tai kermaviiliä
1 muna
kourallinen cheddar-raastetta
1/2 tl jauhettua muskottipähkinää
1-2 rkl yrttejä (timjamia, rosmariinia tai mitä sattuu olemaan)
suola + MP

Pohjana toimii normi muropohja, eli 150 g voita, 4 dl jauhoja, 1 muna, ripaus suolaa, hieman kylmää vettä.

Höyrytetään perunat kypsiksi. Valmistetaan muropohja, jolle heitetään liha, sipuli ja selleri. Perään ranskankerma, johon sekoitettu muna, cheddar, yrtit ja mausteet. Päällä kerros muussattua perunaa. Täytteet voinee myös sekoittaa kaikki kerralla ja lisätä pohjalle.

Toimii, ja tuo mukavan "uusien perunoiden" tuulahduksen talvi-illan keinovalojen keskelle.


tiistai 17. helmikuuta 2015

Jamien camembert-pasta

Eli "penne kaikilla töryillä".
Aamulehti siteerasi Jamien ohjetta torstaina, ja ohje kuulosti sen verran överiltä, että se päätyi jo seuraavana päivänä meidän keittiöön.

250 g camembertia
- poista muovikääre
- poista osa kittipintaa juuston päältä
Rosmariinia
Mustapippuria
Oliiviöljyä
Hunajaa
Valkosipulia muutama ohuen ohut lastu
- laita poistetun kittipinnan tilalle
- laita koko komeus uuniin 200 C/20 min.
Penneä
- keitä kypsäksi
Kourallinen pinaattia (me käytettiin raastettua kesäkurpitsaa)
- heitä pastan keitinveteen puoleksi minuutiksi

Ripottele pasta-annosten päälle parmesania, ja sitten vain kauhomaan camembertia pastalle kastikkeeksi.
Hyvää oli! Maku oli todella pehmoinen, eikä camembert tehnyt annoksesta liian tuhtia. Seuraavaan versioon voisi kokeilla voimakkaampia makuja, joten ensi viikonloppuna uusiksi.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Ens kesän potut

Kauppila lähetti kuvastollisen houkutuksia tällä viikolla. Liljoja ja pioneja pystyin vastustamaan, mutta perunalajikkeita odotin vesi kielellä.

Vanhat tutut Amandine, Linzener delikatesse ja Manteliperuna siellä taas olivat tarjolla, mutta mikään niistä ei houkuttanut toista kertaa. Väripotut Highland burgundy red ja Salad blue kiinnostivat, mutta pikagoogletus kertoi, että jauhoisia ovat kumpikin, joten nekään eivät meidän ruokapöytään päädy.

Early puritania kehuttiin aikaiseksi ja oivaksi salaattiperunaksi, joten sitä laitoin tilaukseen, samoin voinmakuiseksi mainostettua Princessiä (josta tosin ei googletuksella löytynyt mitään). Myös Jesteriä tulee meillä kesällä kasvamaan, koska se on kuulemma satoisa ja kermaisa.

Jottei tilauksesta liian perunaista tullut, tilasin myös ranskalaista rakuunaa ja syötävän rohtosamettikukan siemeniä.

Pitkin hampain törsäsin vielä 29 € Hyötykasviyhdistyksen jäsenmaksuun siinä toivossa, että sieltä tänä vuonna löytyisi Pink fir apple -perunaa (juu, tiedän, tulee maailman kalleimmat potut). Viime vuonna sitä heillä oli, mutta en tajunnut, että sitä olisi pitänyt tilata paperilomakkeella, sillä nettiin asti päästessään kyseinen peruna oli valikoimasta jo loppu. Tänä vuonna olen viisaampi ja täytän lomakkeen heti ja juoksen sen kanssa tuonne 4 kilometrin päässä olevaan postiin. Sen jälkeen saa moisen Helsinki-keskeisen yhdistyksen jäsenyys tämmöiseltä maakunnan maalaisviljelijältä loppua.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Multiin: tomaatit

Tavistomaattien suhteen ei minulla ole juurikaan intohimoja. En ole huomannut lajikkeiden välillä suuria maku- tai satoeroja, mitä nyt ehkä Supermarmande oli tovereitaan niukkasatoisempi viime kesänä. Niinpä otan kiitollisena vastaan Kitchen gardenin ilmaiset tomaatinsiemenet ja hölvään niitä esikasvuun. Tosin törsäsin Citymarketissa syksyllä kokonaiset 10 senttiä Tigerellaan.

Kahden edellä mainitun, omalla rahalla ostetun lajikkeen lisäksi ensi kesänä kasvarissa runsaana satoilevat Ailsa Craig (kaikki nämä vuodet olen luullut sen olevan Alisa. Saanen sen anteeksi, koska en ole moista koskaan julkisesti lausunut. Sen sijaan Keittiötarhan kolmessa vuodenajassa puhutaan koko ajan curcubitasta. Ai, miten osuukin hermoon!), Moneymaker ja Gardener's delight.

Välttämättä ei ehkä ollut hyvä ajatus laittaa tomaatit ensin esikasvuun ja sen jälkeen alkaa leipoa pullaa. Joten, kulta, jos ne pullat ratisee hampaissa, niin multaa se vain on.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Puutarhurin kalenteri: helmikuu


Jos chilit ja paprikat ovat itäneet, varmista, että kaikki helmikuun kelmeä valo osuu niihin. Siirrä ne siis mahdollisimman valoisaan paikkaan. 

Nyt on aika laittaa tavistomaatit (ei-kirsikka-sellaiset) ja pihvitomaatit esikasvuun. Ahnehtia saa, mutta ei ole pakko, sillä yleensä jokainen esikylvetty siemen myös itää.

Jos omistat sisäkukkia ja vaihdat niille mullan, ota samalla pistokkaita kesäkukka-asetelmia varten. Itse olen asetellut anopinkieltä ja rönsyliljaa kesäkukkien joukkoon. Anopinkieli etenkin kestää yllättävän pitkälle syksyyn.

Vaikka talvi jatkuu vielä 2,5 kk (huoh), ovat kauppiaat onneksi heränneet viherturaajien kevätintoon ja laittaneet jo siemenpussukat esille. Saavat hyvän etulyöntiaseman, sillä siemenkuvastot alkavat vasta pikkuhiljaa ilmestyä. Näköjään viherturauksesta on tulossa uusi runebergintorttu: turausvälineet tulevat kaupan valikoimiin jo heti joulun jälkeen. Ja hyvä niin. Siinä vessapaperia ostoskellessa on mukava hypistellä esikasvatusvermeitä ja silitellä multasäkkejä ja leikkiä kevättä.