lauantai 28. joulukuuta 2019

Minuuttipeliä

Yli 50 joulua piti juhlia, ennen kuin ymmärsi tarvitsevansa minikokoisen glitterananaksen
Päivä on jo about 2 minuuttia pidempi kuin viikko sitten, ja kohta on aika kaivaa esikasvatusvermeet esille. Tokmanni oli kaukaa viisas ja laittoi pääkäytävän viereen ison läjän taimimultaa, josta 10 litraa lähti tänään mukaan. Kotimaiset siemenkaupat ovat ilahduttavasti jo aloittaneet ensi vuoden uutuuksien mainostamisen. Ennen vanhaan moista tapahtui vasta tammi-helmikuussa, mikä on viherturaamisen kannalta auttamattoman myöhäistä. Brittiläiset siemenkaupat sen sijaan kumisevat tyhjyyttään, liekö brexitin "ansiota" sekin. Populistit vievät ruuan pienviljelijän suusta.

Mutta ennen kuin vuosi(kymmen) vaihtuu, muistellaan vielä menneitä. Kolmen jäätävän kolean ja yhden lämpimän kesän jälkeen oltiin jälleen jäätävän koleassa kesässä. Satoa tuli minimaalisen vähän, eivätkä chilit ehtineet kypsyä. Kurpitsojen suhteen jouduttiin turvautumaan kaupan antimiin, ja vaikka kaupassa ihan hyviä lajikkeita oli, eivät ne tehotuotettuina maistuneet miltään. Kriikuna tuotti valtavan sadon, mutta note to self: ei kannata keittää kriikunamehua. On meinaan jeevelin hapokasta ja vie limakalvot ruokatorvesta ja kiilteen hampaista.

Vuoden ehdottomasti paras juttu oli keski-iän ylittäneen henkilön ja huomattavasti nuoremman paremman puoliskon uuden harrastuksen tuomat huippuhetket. Fanit muistanevat, että hurahdettiin viime vuonna 100 lintulajin bongaamiseen ja bongattiin 68 eri lintulajia vuoden aikana. Tänä vuonna iili jatkui ja tuotti uskomattomia kokemuksia. Oltiin jo toki totuttu salaisessa uimapaikassa nauttimaan ruskosuohaukkojen ja harmaahaikaroiden seurasta, mutta tänä kesänä bongattiin siellä myös kaulushaikaroita ja ihan lähietäisyydeltä. Kesäloman alkaessa vuokramökillä saatiin ihailla kahden merikotkan kisailua ja niiden reagointia paikalle lehahtaneeseen kalasääskeen. Joulun tienoilla ollaan lenkkeilty maakotkan seurassa. Ensi keväänä käydään ehdottomasti Hämeenkyrön Kirkkojärvellä ja Sarkkilanjärvellä, jotka ovat Pirkanmaan THE lintujärvet. Ensiksi mainitun rannalta oli myynnissä talo hehtaarin tontilla. Eikä maksanut kuin 100 000. Olisi varmaan pitänyt ostaa, etenkin kun siellä liihottelee sinisuohaukka, joka on vielä bongaamatta. Tokihan se on tuommoisen hintalapun arvoinen?

Vuoden alhoista alhoin? LIHOMINEN! Jeeveli soikoon, että kukaan ei asiasta varoittanut etukäteen. Siispä nuoremmille naisille opastusta: älä syö mitään sen jälkeen kun täytät 40. Kun hormonit haihtuu naisihmisestä taivaan tuuliin, lakkaa aineet vaihtumasta, ja joka ikinen vesilasillinenkin jää löllymään paikkaan, joka ennen tunnettiin nimellä vyötärö. Nyt se tunnetaan nimellä keskivartalolihavuus. Järkyttävää, ällöttävää ja ahdistavaa. En suosittele. Epäekologistakin se on, kun joutuu uusimaan koko vaatevaraston.

Ennen kuin esikasvatuskausi alkaa 1.1.2020, viettäkää rento ja raketiton vuodenvaihde. Hienoa vuotta 2020 ja satoisaa uutta vuosikymmentä!

perjantai 18. lokakuuta 2019

Salamarakkaus


En todellakaan pidä ukkosesta, vaan elämääni ilmestyi yhtäkkiä kesken työmatkan uusi rakkaus. Bussin ikkunasta näin punaisen talon pihassa niin hienon pienen puun, että tuli "oohattua" ihan ääneen. Puussa oli valtavan kokoiset, saniaismaiset lehdet ja huikean limenvihreä ja kirkkaankeltainen syysväri.

Muistin nähneeni vastaavan puun jossain englantilaisessa puutarhalehdessä ja mieleen tuli japaninsiipipähkinä, mutta googletus osoitti, ettei se ollut se, vaikkakin hyvin saman näköinen. Japaninsiipipähkinä kasvaa 15-metriseksi (ja menestyy kuulemma savimaalla, mikä myöhemmin taimitarhoja kierrellessä otettaneen huomioon), mutta tämä oli paljon pienempi ja pensasmaisempi.

Eilen sitten ilmestyi uusi Kotipuutarha, ja siinä se mun rakkauteni oli: samettisumakki <3. Nippa nappa näköjään näillä hoodeilla menestyy, mutta jos edes yhdeksi kesäksi (syksyksi) tuon saisi. Oli se sen verran hurja näky.

Kotipuutarha on aiemminkin onnistunut selvittämään henkilön puurakkauksia. Vuosia, vuosia sitten Tampereen Kalevassa näin keväällä puun, jossa oli ihmeelliset, pinkit, roikkuvat kukinnot. Aivan kuin ohuita, vaaleanpunaisia lasiputkia olisi roikkunut tupsuina puusta. Ikinä en saanut selville, mikä se oli, vaikka sitä kirjoista etsinkin (Googlea ei ollut silloin vielä keksitty). Tänä vuonna oli Kotipuutarhassa juttua vaahteroista, ja tietysti tämä mysteeripuu kuuluu tuohon hurmaavaan sukuun: saarnivaahtera. Harmi, ettei netissä ole kuvaa sen kukinnosta, mutta Kotipuutarhasta saksin sen talteen.

Jottei ihmisen ostoslista ensi vuodelle olisi vallan puiseva, annoin johdatella itseni TomatoEdeniin. Ei olisi pitänyt! Yli 350 erilaista tomaattilajiketta ja ihan naurettavan halvat hinnat. Lisäksi hän on Puolassa, joten brexit ei häntä heiluta. Eri asia sitten, mihin uudet tomaatit edes mahtuisivat, mutta sitähän voi murehtia sitten taas toukokuussa.

torstai 3. lokakuuta 2019

Syyskylvöjen aika

Räntää satelee hiljalleen, lämpötila keikkuu +3:ssa, eikä parempaa ole enää näköpiirissä. On siis aika vetäistä vaot hytisyttävän kylmään maahan ja tehdä syyskylvöt.

Tänä vuonna ajattelin olla rohkeampi ja kylvää useampaa lajia kuin viime syksynä. Jos ei niistä mitään tule, niin sitten kylvetään uusiksi keväällä.

Viime vuoden kylvöt onnistuivat yli odotusten. Salaatti iti nopeasti ja teki muhkeat kasvustot. Korianteri ja tilli itivät hitaammin, mutta niistä riitti makua moneen, moneen lautaselliseen. Palsternakka ja porkkana eivät koolla päätä huimanneet (osaksi siksi, kun joku ei jaksanut harventaa niitä. Laitetaan se(kin) vaihdevuosien piikkiin.), mutta olivat siistejä ja ötökättömiä.

Ero kevätkylvöihin oli huima, sillä kevään kuivuudessa ei mikään meinannut itää ahkerasta kastelusta huolimatta. Kevätkylvösalaattia saatiin yksi tupsu, ja kevätkylvötillit olivat puolet siitä koosta mitä syksyiset serkkunsa.

Mainittujen lajien lisäksi ajattelin kokeilla myös pinaattia ja punajuurta, sekä retiisiä, persiljaa ja vuonankaalta. Alexandra-valkosipulit menivät multiin jo viime viikonloppuna.

Vielä pitäisi tarjeta tyhjentää komposti, uusia se hemmetin kasvihuoneen katto (joo, ei olla vieläkään siihen ehditty paneutua. Joko on liian sateista tai tuulista :-/ ) ja pestä koko kasvihuone sekä keksiä uudet paikat kuudelle kasvimaakehikolle, joista osa olikin jo yllättävän lahonneita. Tällä kelillä tosin mieluummin vetäytyisi sisätiloihin takkatulen, punkun ja palapelin pariin.
Ei ihan hirveän innostava näky :-/

perjantai 27. syyskuuta 2019

Kehnäsienipaistos

Kuivan kesän jälkeen lähimetsä kumisi tyhjyyttään, ja oltiin ihan varmoja, ettei sieniä tänä syksynä tule. Koska mummokoira 15 v. ei ole enää metsäkelpoinen, pakattiin koirat autoon ja suunnistettiin Kangasalan Raikkuun, josta viime vuonna löydettiin mukava metsäautotie, jossa mummon on helppo kulkea - ja läjäpäin sikurirouskuja.

Ehdittiin mummon kanssa köpötellä 10 metriä, kun metsäautotien varresta löytyi ensimmäinen herkkutatti. Ja sitten toinen, kolmas, jne. jne. kunnes kasassa oli 1,7 kg herkkutatteja. Tatteja olisi ollut huomattavasti enemmänkin, mutta oltiin muutama päivä liian myöhään liikkeellä, joten suurin osa oli ehtinyt mennä jo huonoksi.

Seuraavana viikonloppuna suunnistettiin samoille hoodeille tarkoituksena löytää niitä sikurirouskuja, mutta rouskujen sijaan tattisesonki jylläsi edelleen, ja saaliina oli 1,9 kg herkkutatteja.

Vaihtelun vuoksi piipahdettiin Tampereen Teiskossa, jälleen metsäautotielenkki mielessä. Sieniä ei aluksi näkynyt lainkaan, mutta sitten osuttiin kohtaan, jossa oli valtavasti kehnäsieniä. Pari pussillista poimittiin, ja parempi puolisko rupesi suunnittelemaan niistä ruokaa. Suunnitelma kuulosti vaimon korvaan erittäin oudolta, vaikka 19 vuoden kokemuksella olisi pitänyt tietää, ettei tuon jampan kauhasta huonoa ruokaa tule.

Pannulle meni:
läjä kehnäsieniä
2 ufokurpitsaa
1 sipuli
2 pientä, oranssia paprikaa
persiljaa
salviaa
1 tl vaaleaa misotahnaa
0,5 dl valkoviiniä
ketjap manisia

Lopuksi koko komeus meni uuniin cheddarilla kuorrutettuna.

Oli niin hyvää, että aterian lopulla otettiin äkkiä kuva ja kirjoitettiin ohje ylös, jotta muistetaan tätä tehdä toistekin.

Teiskon keikan jälkeen päätettiin ihan vaan kahdestaan käydä lähimetsä tsekkaamassa, kun mielittiin suppilovahveroita pizzan päälle. Pieni kourallinen löytyi, mutta paluumatkalla silmä osui mustavahakkaaseen. Normaalisti vahakkaat ilmestyvät elokuussa, joten ei edes ajateltu niitä löytyvän. Mutta nyt löytyi, ja aivan valtava määrä - taas tuli maaginen 1,7 kg täyteen. Suurin osa meni kuivuriin, mutta osasta tehtiin iki-ihana mustavahakas-lohilasagne (vahakkaat ja sipuli paistetaan, sitten vuokaan kerroksittain vahakkaita, lohiviipaleita ja gruyerella tukevoitettua valkokastiketta). Hitusen oli noloa seuraavana päivänä huomata vahakkaiden mustaamat kynnenaluset asiakastapaamisessa. Onneksi asiakas oli sienifani.

Sienisesonki on siis vinksahtanut täysin pois aikataulustaan, joten mitä tahansa on vielä odotettavissa, vaikka pakkasöitä on täällä ollut jo useampi. Nuoremman koiran kanssa törmättiin pari päivää sitten muutamaan minipieneen sikurirouskuun, joten jahka parempi puolisko kotiutuu, suuntaamme auton nokan jälleen kohti Raikkua.

perjantai 20. syyskuuta 2019

Loppurysäys 2019

Vielä eivät ole kurkiaurat vieneet kesää pois, mutta parin viime yön pakkaset ovat litsuttaneet kasvit kompostikuntoon. Pikkuhiljaa on tullut tyhjennettyä kasvihuonetta ja kesäkukkaruukkuja, mutta nyt alkaa olla totaalisen talvitelouttamisen aika.

Toiveikkaasti pidin chilejä kasvihuoneessa tähän saakka, mutta eipä niistä kypsynyt kuin pari Pink habaneroa ja Poblanot. Kovasti kyllä tekivät hedelmää, mutta eipä niillä raaoilla mitään tee. Sisällä kypsytettyihin tulee vain väri, muttei makua. Viime vuoden satoa on kyllä pakastimessa kilokaupalla, joten ei tässä ihan tulettomiksi jäädä. Kasvihuoneessa on sen jälkeen enää loppusiivouksen paikka sekä katon uusiminen, sillä höttöinen kennolevy ja naapurien ilotulitteet ovat tehneet katosta silkkaa ritsahtelevaa mikromuovia, joka ei lumen (yäk!) painoa tule kestämään.

Kasvimaat on sadonkorjattu jo aikaa sitten. Täytyy vielä nyppiä rikkaruohot pois ja tyhjentää komposti kasvilavojen pohjalle. Yksi setti kasvilavoja joudutaan sijoittamaan uudelleen, sillä uusi ruohonleikkuri (eläköön akkukäyttöinen leikkuri! Ei tarvi vääntää 100 vipua ja vedellä naruista, vaan hän käynnistyy painamalla sivistyneesti napista. Lisäksi hänessä on erityinen hiljaisen käyntiäänen nappi.) ei mahdu lavojen väliin.

Huonosta satokaudesta huolimatta sadonkorjuupakastin on piripintaan täynnä, kiitos naapurin mummon luumujen ja oman pihan kriikunan, jonka ennätyssadosta tehtiin pullotolkulla mehua. Mehu tosin on niin kirpeää, että vie kiilteen hampaista ja limakalvot ruokatorvesta, joten jäänee kertakokeiluksi.

Tälle syksylle olisi vielä toiveena pihajamppa. Sellainen, joka kaataisi puut ja leikkaisi pensaat. Portin vieressä oleva kuusi on kohta syönyt sekä postilaatikon että roskakatoksen, ja takapihan aroniat ovat niin korkeita, että aiheuttavat huonon feng shuin kesäkeittiöön. Kirsikoita pitäisi karsia kovalla kädellä, vanha omenapuu ja pari riippahernepensasta kaataa kokonaan ja hävittää tyrni. Toki osattais itsekin, mutta ihan järkyttävä homma. Mieluummin istun sisällä ja mietin lajikkeita vuodelle 2020 (tsiisus! Sitä aina mietti, miten k-a-m-a-l-a-n vanha sitä onkaan vuonna 2000. Vuonna 2020 sitä on vielä kamalamman vanha!).

maanantai 19. elokuuta 2019

Sesongin poistot

Sadonkorjuuloma typistyi nopeasti pelkäksi lomaksi, sillä satoa ei ole juurikaan ollut korjattavaksi. Muutama ämpärillinen perunoita meni esikeiton kautta pakastimeen ja pari ämpärillistä viinimarjoja mehustamisen kautta samaan osoitteeseen. Siinäpä se.

Kurpitseriasta ei tosiaankaan tullut muuta kuin se rupuinen Potimarron ja yksittäinen Rolet, joka sekin oli sisältä homeessa. Kurpitsat kyllä kukkivat, mutta eivät tarjenneet tehdä hedelmää. Pari Butterbushia jätin vielä kasvamaan, vaikkakin ne tapojensa vastaisesti tekevät pitkiä lonkeroita eivätkä kasva pensasmaisesti, kuten pitäisi. Mikä lie hormonihäiriö heillä. Kesäkurpitsa alkoi tehdä satoa vasta elokuussa, joten muutama White scallop ollaan lautaselle saatu.

Härkäpapua tuli vain kourallinen (olen sitä mieltä, että härkäpavun pahoinpitely nyhtämällä pitäisi kriminalisoida), eikä toukokuussa ämpäreihin laitetut Ferrarit edes kukkineet, kun oli niin kylmää. Papukaaressa luikertelevat Fasoldit sen sijaan tuottavat mukavasti palkoja, joten talvella meillä siis syödään perunaa ja papua.

Juureksista ainoastaan porkkana kasvaa edes joten kuten. Puna- ja raitajuuria tuli 2 kpl kumpaakin. Kaalikoit söivät lehtikaalin pitsiksi, eikä parsakaali jaksanut kuivuudessa tehdä kuin yhden peukalonpään kokoisen kukinnon. Kyssää tuli kivasti, ja ruusukaali näyttää olevan vahvasti hengissä, joskaan ruusukkeita ei vielä näy. Maissi on tehnyt jykevät tähkät, joten niiden kypsymistä vielä odotellaan. Muutaman punasipulin sain pelastettua toukilta.

Kurkkusato ei ole viherturaamisen historiassa ollut koskaan näin surkea. Yhden ainoan kerran ollaan saatu tzatzikiainekset kasaan, eikä maustekurkkujakaan olla tehty kuin 4 pientä purkkia. Eilen saksin suurimman osan kurkun lonkeroista pois, kun niissä ei ollut edes kukkia.

Tomaattisatokin on huomattavasti normaalia pienempi. Yksi Pantano kieltäytyi kokonaan kukkimasta kesän kylmyydessä, joten kannoin sen jo ulos kasvarista. Sunchocola on ainoa, joka tarkenee tehdä kunnon sadon. Taiwan goddess osoittautui mukavan hapokkaaksi pikku tomaatiksi, joten sitä voi hyvällä mielellä kylvää lisää. Principe borghese kellastui jo heti heinäkuun alun kylmyydessä, eikä ole tehnyt kuin yhden (1) tomaatin. Täytyy heivata sekin pihalle. Kauhean nirppanokkaisia nuo italialaiset!

Paprika ja chili näyttävät tekevän normaalin sadon, jahka aurinko vielä näyttäytyisi ja kypsyttäisi ne. Tomatillossa on huomattavasti suurempia hedelmiä kuin viime vuonna. Siirsin yhden taimen ulos ja toisen kasvihuoneen oven lähelle, joten ovat varmaan hyötyneet kukkakärpäsistä, jotka niiden ympärillä pörräävät.

Aamulehden mukaan kylmä kesä on vaikuttanut myös vesilintujen poikasmääriin, jotka ovat paljon normaalia vähäisemmät. Että on tämä #¤%"&!!! kun kolmen kylmän ja yhden ainokaisen lämpimän kesän jälkeen ollaan taas jouduttu kaivamaan kevyttoppaa päälle keskellä kesää >:-/

Loppuun jälleen someuutinen: Heidi Haapalahti instagrammasi, että Larsvikenissä on huikeat siemenpottuvalikoimat. Ennustan, että sinne lähtee Kangasalta tilaus ensi keväänä. Iso tilaus.

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Remontoiva ruohosipuli ja muita kummallisuuksia

Someallergikon on jälleen kerran myönnettävä, että kyllä sitä Instagramia kannattaa silloin tällöin vilkuilla. Heidi Haapalahti nimittäin vinkkasi, että kukkiva ruohosipuli kannattaa leikata alas, niin se kasvattaa uusia piippoja syötäväksi. Toista kymmentä kesää on mennyt siihen, että ruohosipulia syödään vain siihen asti, kun se alkaa kukkia, koska kukkivat varret ovat puisia ja mauttomia. Nyt pystytään pidentämään ruohosipulin satokautta.

Ja se onkin melkein ainoa hyvä uutinen kasvimaalla. Kylmyys ja kuivuus eivät ole kasveja viehättäneet, ja niinpä sato jää kovin pieneksi. Heinäkuun alun koleus ja pilvisyys vei kypsyvistä vihanneksista maun; jopa iso ja mehevä fenkoli oli silkkaa selluloosaa. Viime aikoina sentään on aurinko sen verran näyttäytynyt, että Sungoldkin alkoi taas maistua omalta itseltään.

Henkilön sadonkorjuuloma alkaa vasta ensi viikolla, mutta kyllä sitä satoa on joutunut jo nyt korjaamaan kiivaasti. Valkosipulit olivat kuivuuden takia taas halkeamispisteessä, joten ne nypättiin ylös. Herneet ovat kellastuneet sen verran, että niistä ei enempää satoa tule, ja osa perunoiden varsista lakoontui jo viikko sitten, joten perunat menevät esikeittoon ja pakastimeen vielä tällä viikolla.

Kurpitsasadosta on turha haaveilla, vaikka mielessä niin siinsi pääsy maistamaan Musquée en Provencea. Kurpitsat kyllä kukkivat, mutta pölyttäjiä ei näy. Yksi keskinkertainen Rolet ja yksi rupuinen Potimarron taitavat olla tämän kesän saalis sillä rintamalla. Härkäpavutkin kukkivat komeasti, mutta pölyttäjien puutteessa sato jäi pariin kouralliseen. Makua niissä kylläkin oli.

Tomaatteja tulee vähänlaisesti, samoin kurkkuja. Chilit ja paprikat näyttävät isoilta ja satoisilta. Nyt vain odotetaan lämpöä ja aurinkoa, jotta ehditään saamaan ne kypsiksi.

Se niistä perunoista :-/

torstai 18. heinäkuuta 2019

Ilmastonmuutos, viimeinkin!

Kaikki blogia jo vuodesta 2009 (tosin silloin nimellä Kasvakaa "#%!) fanittaneet tietävät, miten tämä tontti aiheutti aikojen alussa harmaita hiuksia. Kyseessä oli paljas savilätty, jota kurittivat tuulet ja pakkaset, eikä mikään kasvanut mihinkään suuntaan, kun suojaa ei ollut. Kasveja kuoli, eivätkä linnut viihtyneet lintulaudalla, kun eivät päässeet mihinkään turvaan eväitään nauttimaan. Varmuuden vuoksi hankin vain sellaisia kasveja, jotka menestyvät yhtä vyöhykettä pohjoisempana.

Meinattiin vaihtaa tontin nimi Arktikumiksi.

Tänä keväänä havahduin siihen, että katsura (kuvassa) oli talvehtinut latvaansa myöten, ja alppipaju kukki. Jopa viime kesänä hankitut ja kauriiden monen kertaan nurin potkimat rhodot olivat selvinneet talvesta. Viimeinkin kaikki se vuosien turaaminen tuottaa hedelmää, kun isoiksi kasvaneet puut ja pensaat ovat luoneet suojaisan mikroilmaston, jossa on toiveita kasvattaa ihan oikeita III-vyöhykkeen kasveja. Siihen persikkapuuhun tosin on vielä matkaa.

Eihän tämä tokikaan mitään auvoa ole, sillä nyt joutuu tosissaan opettelemaan pensaiden leikkaamista. Korkea ja tiheä aroniapuskaisto kasvattaa punarintojen lisäksi myös vankkaa hyttyspopulaatiota ja alkaa jo peittää aurinkoa kesäkeittiöstä. Latvian matala vyöryy karviaisten ja kasvihuoneen päälle, ja mysteeriangervo uhkaa jo ties kuinka monetta kesää peittää polun kompostille. Kiinanlaikkuköynnös on tukkinut pergolan kulkureitin, ja viinimarjat uppoavat rusokuusaman syleilyyn.

Koska keväisin on niin huumaantunut kasvukauden alkamisesta, ei silloin tule mieleenkään napata sekatöörejä ja ruveta runtelemaan kasveja. Niinpä ajoitan leikkuun syksylle, vaikka se sienitautien takia onkin riskaabelia. Oksakasa saa rauhassa muodostaa alapihalle talvehtimispaikan öttiäisille, ja keväällä se sitten haketetaan pihaa kaunistamaan ja kompostia kuohkeuttamaan. Karsea homma siinä kylläkin on.

Tänä syksynä täytyy kovalla kädellä muotoilla aronioita, jotta aurinko pääsee paistamaan kesäkeittiöön ja päärynäpuut saavat enemmän elintilaa. Purppuraheisiangervot ja jasmikkeet pistän mataliksi, kun ovat toissa talven jäljiltä edelleen ränsistyneitä. Lisäksi yritän havaita kaikki luumun ja kirsikan juurivesat. Onneksi luonnonmukaiset (= ylirehahtaneet ja rikkaruohoisat) puutarhat ovat nyt muodissa.

Mutta siis ensin eletään tämä kesä, joka kuulemma alkaa viikonloppuna.

perjantai 5. heinäkuuta 2019

H-I-D-A-S-T-A

Syyskylvöjen mahdollistama alkukesän satokausi on alkanut hiipua. Ehdin jo lyödä viherkiellon päälle, mutta kovin köyhäksi ruokavalio on sen myötä mennyt, sillä tarjolla on vain kourallinen perunoita ryyditettynä salaatinlehdillä, muutamalla pavulla ja parilla herneellä. Kuivuus ja sahaavat lämpötilat lienevät laittaneen satokauden säästöliekille, eikä alkukesän pölyttäjiäkään enää näy.

Kasvimaalla kesäkurpitsat ovat kukkineet jo viikkoja, mutta satoa eivät ole tehneet. Majailevat tosin sellaisessa paikassa, että ovat ehkä pölyttäjiltä piilossa. Perunoista Maris peer ja British queen kukkivat, mutta olemme maistelleet myös Annabelleä ja Amandinea. Ihan mukavan makuisia ovat kaikki olleet; ehkä Annabelle on tästä joukosta mauttomin. Pinaatti ja skeipit ovat päätyneet jo säilöntään, mutta herneet ovat vasta satokautensa alussa.

Kaikki kaalit kasvavat tooooodella hitaasti. Yksi kyssä on jo vähän mukuloitunut, mutta lehtiruusukaalit, broccolit ja Nero di Toscana ovat aivan alkutekijöissään. Kaalit viihtyvät viileässä, eikä tämä kesä ole kuumuudella niitä juurikaan kurittanut, mutta kuivuus ja järjetön määrä kaalikoita lienevät estäneen niiden kasvua.

Yllätykseksi meille on tänä vuonna tulossa pitkästä aikaa maissia. Therador-valkosipuli kuukahti jo alkumetreillä, joten siitä ei satoa tule, toisin kuin Alexandrasta. Punajuuri iti hyvin laikukkaasti, eikä ole kummemmin kasvanut.

Kurpitseriakaan ei vauhdilla päätä huimaa. Potimarronit ovat nyrkin kokoisia, mutta muut vasta kukkivat, jos sitäkään.

Kasvihuoneessa kaikki kukkii, ja tomaateissa ja osassa paprikoista on jo raakileita. Kurkut ovat yllättäneet sadottomuudellaan. Juhannuksen tienoilla saatiin 3 Iznikiä, sen jälkeen on ollut hiljaista lukuun ottamatta yhtä Heroicaa. Normaalisti tähän aikaan vuodesta eletään tzatzikilla. Täytynee ruveta pölyttämään kurkkuja itse.

Kesähän siis toki alkaa vasta 3.8., että eihän tässä vielä mikään kiiru ole. Ellei sitten kuolla nälkään sitä ennen.

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Satokatsaus

Tänä vuonna ei pienviljelijää uskonpuute riivannut, kiitos syyskylvöjen. Yleensä kesäkuun alussa katselee kasvimaita epätoivon vallassa, kun mitään ei näytä maasta nousevan, mutta tänä vuonna jo alkukaudesta alkoivat salaatit sirkkailla esiin. Salaattia onkin melkoinen puska tarjolla, ja kyllä sitä ollaan kiitettävästi syötykin. Viime viikolla aamiaisleivät alkoivat saada salaatin kyytipojaksi myös retiisiä, joka ihan varkain pääsi kasvamaan isoksi - ja yllättävän toukattomaksi.

Syyskylvettyä korianteria ollaan silputtu lohicevicheen, kun kauppahallissa osui käteen kotimaista villilohta, ja päiväntuore ahven sai ylleen keon syyskylvettyä tilliä. Herbaariossa talvehtivat kaikki, kiitos suojaavien havujen ja muhkean lumipeitteen. Minttu on vielä minipientä, mutta salvia, rakuuna, ruohosipuli, ilmasipuli ja jopa viime vuonna onnettomana taimenraahkana istutettu lipstikka kasvavat muhkeina.

Iki-ihana (ja syyskylvetty) Picasso-pinaatti on tehnyt hurjan suuria lehtiä, joita on kieputeltu pastaan fetan kera (kiitos sille, joka keksi vähäsuolaisen fetan. Nyt voi tehdä pikaruokaa, eikä tarvi ensin liottaa tönkkösuolattua fetaa 3 viikkoa vedessä). Kurpitseriassa kurpitsat lonkeroivat pitkinä ja Potimarron on ehtinyt jo kukkaan.

Kasvihuoneessa tomatillot alkoivat ensimmäisinä kukkia. Eilen saivat seuraansa Iznik-minikurkun, joka vaikuttaa melkoisen satoisalta. Ensi viikolla päästään kokeilemaan, maistuuko se niin hyvältä, kuin väitetään. Osa tomaateistakin kukkii - olisi kukkinut huomattavasti aiemminkin, jollen olisi varkaidenpoistoinnostuksessani katkaissut lupaavasti nupulla olleen Sweet aperitifin. Aperitifin latva päätyi vesilasiin, missä se viikon aikana kasvatti niin hienot juuret, että pääsi takaisin multaan. Chilit ja paprikat osoittavat myös innostusta kukkimiseen.

Kasvihuoneesta ollaan ehditty syödä mitzunat, sinapit ja rucolat, joista jälkimmäisen syöntiin osallistuivat myös kaalikoit, jotka ovat ehtineet rei'ittää kyssäkaalienkin taimet >:-/ Kylvin rucolaa lisää, joskaan se ei lämpimässä kasvihuoneessa tuppaa viihtymään, mutta kirppojen takia sitä ei voi kasvimaalle laittaa. Kaalikoiden varalta uusintakylvöt saivat harson suojakseen, vaikka todistetusti ne penteleet löytävät tiensä harson alle.

Ensi viikolla jännitetään, ehtiikö Maris peer mukuloitua juhannukseksi.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Syyskylvöt ja uskonpuute

Että piti tähän ikään asti elää, ennen kuin uskaltautui kokeilemaan syyskylvöjä. Onneksi ihana Marketta näytti erittäin vakuuttavaa esimerkkiä palsternakkoineen.

Ensimmäinen setti kylvöjä meni poskelleen, kun alkoivat itää syksyn lämmössä, mutta uusintakylvöt onnistuivat täysin yli odotusten. Jo aikaisin toukokuussa alkoi salaatti puskea sirkkalehtiään mullan pinnalle, ja pian sitä seurasivat porkkana ja pinaatti.

Tilli, palsternakka ja korianteri antoivat odottaa itseään, ja olin varma, ettei niiden kylvö onnistunut. Ehdin jo kylvää retiisiä niiden tilalle, mutta lämpöähän ne vain tarvitsivat. Nyt on komeat rivit näitäkin kolmea kasvimaalla - retiisillä ryyditettyinä.

Kevätkylvöistä vain retiisi on pompsahtanut pintaan, joten ehdottomasti ensi syksynä kylvän kaikkea mahdollista, kun kerran saavat niin suuren etumatkan kevätserkkuihinsa verrattuna.

Koska tunnetusti firman Cambridgen-haarakonttori tuo Suomeen tullessaan kesän mukanaan, uskaltauduin eilen hakemaan kesäkukat, tällä kertaa Nihtilän puutarhalta, jota pari kanssakaupunkilaista kehui. Että oli ihminen hetken aikaa paratiisissa: lämmin, aurinkoinen päivä ja kasvihuone täynnä ihania, värikkäitä kukkasia. 13 ruukkuun täytyi saada täytettä, ja sitähän löytyi. Kotona tosin vasta muistin, että olisi vielä yhteen amppeliin ja kahteen parvekelaatikkoonkin tarvinnut kukkia. No, jospa tänään pyörälenkillä piipahtaisi Honkasen puutarhan kautta.

Tais kuulkaa alkaa kesä :-0

torstai 9. toukokuuta 2019

Kylvöloma 2019: kasvihuonekatsaus

Ja niin koitti jälleen aika, ettei kasvihuoneessa mahdu kulkemaan eteen eikä taakse. Tomaatit alkoivat näyttää sisällä jo niin kärsiviltä, että uhmasin jäätävänä puhaltavaa tuulta ja vein reppanat loppusijoituspaikkaansa. Seuraavana yönä olikin tietysti -2,5 C, mikä sai viherturaajan heräämään puolilta öin ja säntäämään kasvariin vääntämään lämmitintä kovemmalle.

Kurpitsat alkoivat tunkea paksuja juuriaan poteista, joten nekin päätyivät jo roskiksiin odottamaan kesäkuista siirtoa kurpitseriaan. Mikäli siis tämä takatalvi siihen mennessä loppuu.

Noin pieniä ja surkeita tomaatit vielä toistaiseksi ovat, mutta ens viikolla alkavat näyttää jo muhkeammilta, kun saavat kunnolla valoa. Tällä kertaa yritin laittaa kasvihuoneeseen maltillisen määrän taimia, sillä viimevuotista tomaattikastiketta on vielä litroittain pakastimessa. Ylijäämätaimia jäi kokonaista 34 kappaletta, vaikka deletoin surkeimmat yksilöt jo kompostiin. Onneksi ihana kanssakaupunkilainen lupasi tulla hätiin ja ottaa jämätaimet haltuunsa.
Cucamelonit, tomatillot, kurkut, kukkaset ja salaa jättimäisiksi kasvaneet Scallop-kesäkurpitsat poteissaan.
Chilit ja paprikat näyttävät melko pöyristyneiltä uudessa lokaatiossaan. Ylijäämätaimia jäi onneksi vain 7 kpl...
Maissin siemeniä oli sen verran, että päätin vielä kerran kokeilla niiden kasvattamista. Aiemmin maissit kasvoivat hienosti ja tuottivat satoa, mutta viime vuosina ne ovat kuukahtaneet jo esikasvatusvaiheessa. Katsotaan, miten käy.

Taimihyllykössä rucola on jo melkoinen pöheikkö, ja yrtitkin ovat itäneet mukavasti. Kaalit sen sijaan kituvat, kun en heti huomannut, että multa on rutikuivaa. Multa näyttää kostealta, ja niinpä olen jättänyt kastelukierroksia väliin, kunnes tajusin, että ulkonäkö hämää. Tänään pitäisi yrittää tarjeta kylvää kaalit kolmannen kerran uusiksi.
Kirjavalehtiset Troika-krassit kasvavat hyvin. Näitä on tänä vuonna ollut myynnissä myös taimikaupoissa.

Vaikka taimikaupoissa onkin tiedossa äitienpäiväinferno, ajattelin kyydityttää itseni Honkasen puutarhalle hakemaan kesäkukkia. Kasvihuone ei kyllä kaipaisi yhtään lisää asukkeja, mutta kun ihminen tahtoo. Eilinen käynti Honkkarin puutarhaosastolla oli kyllä järkytys. Tietää tulleensa vanhaksi, kun myyjät puhuttelevat rouvaksi, argh.

lauantai 4. toukokuuta 2019

Kylvöloma 2019: lähtötilanne ja tavoitteet

Niin sitä ihminen aloitti viikon mittaisen kesälomansa raivoisassa pohjoistuulessa ja lumisateessa. Ei tullut mieleenkään juhlistaa loman alkua virkistävällä valkoviinillä, vaan otimme takatalveen lämpöä punkusta ja Red Leicesteristä. Glögiin ei sentään turvauduttu. Lohduttauduimme muistelemalla viime vuoden kylvölomaa, jolloin lauantaina paleltiin Plantagenissa +4:ssä ja loppuviikosta oltiin jo biksuissa kesäkeittiössä. Tähtäämme samaan. Vaikka väkisin.

Koska toukokuun alku on pienviljelijälle kiireistä aikaa, eikä kukaan muu ole niin hullu, että lomailisi toukokuussa, on tähän saumaan hyvä ottaa pieni pätkä kesälomaa, jotta ehtii raivata talon ja pihan kesää varten. Loppuloma onkin sitten elokuussa sadonkorjuuaikaan. Se niistä löhölomista.

Vappu oli pitkästä aikaa niin lämmin, että kylvin kasvimaat ja donkkasin siemenperunat multiin uhkaavasta arktisesta syklonista huolimatta. Viljelmät katettiin harsoilla, jotka yllättäen pysyivät tuulessa paikoillaan. Syyskylvöistä ainakin salaatit ja pinaatti ehtivät alkaa itää. Jahka sää lämpenee, täytyy kurkata selvisivätkö takatalvesta. Kasvihuoneen ovea en ole uskaltanut pariin päivään raottaa kylmän sään takia. Lämmitin siellä puhisee nyt yöt ja päivät, jotta kurpitsat pysyisivät hengissä.

Loman päätavoite on saada chilit, paprikat ja tomaatit loppusijoituspaikkaansa kasvihuoneeseen. Muita tavoitteita on varastojen ja autotallin konmarinointi, kaatopaikkakeikka (jei!), ikkunoiden pesu (jei!), pottien pesu (jei!) ja hervottoman risukasan haketus. Edelliskesien märkyys ja viime kesän kuivuus kurittivat pensaita sen verran, että elottomia oksia on kertynyt valtava määrä. Haketus on kuolettavan tylsää hommaa, mutta onneksi lopputulosta voi käyttää katteena ja kompostin kuivikkeena.

Kohta lähdetään hakemaan uutta multakuormaa, kun edellinen on jo melkein kokonaan käytetty. Sitten lähdetään Nuorajärvelle tiirailemaan, joko ruskosuohaukat ovat palanneet hoodeille (viime vuoden opettele tunnistamaan 100 lintulajia -projekti koukutti bongailuun).

perjantai 29. maaliskuuta 2019

Nyt tulilla

Maaliskuu on ollut vähäaurinkoinen ja viileä, joten kasvihuoneen pakkaskylvökaalit eivät kovin nopeasti mullasta nousseet. Nyt, noin 3 viikon kuluttua kylvöistä, alkaa näkyä sirkkalehtiä. Ja sehän on silkkaa bensaa liekkeihin viherturaajalle.

Kasvihuoneessa on siis nyt kaikki kaalikasvit itämässä: kyssä, mizuna, sinappi, parsakaali, punakaali, Nero di Toscana, ruusukaali, suippokaali. Ämpäreissä on 1 Maris peer ja 5 Ferraria, eli perunaa ja papua. Yhdessä laatikostossa itämistä odottelee samettikukka Durango bolero, ja toiseen kylvin tänään tomatilloa, sikuria ja viime vuodelta jääneet zinniat. Koska tilaa vielä jäi parille altakasteluruukulle, laitoin niihin salviaa ja meiramia. Tarkoitus oli kylvää myös timjamia, mutta sitä ei ollutkaan enää siemenlaatikossa. Asia korjaantunee tänään markettireissulla.

Paljon on tullut kanssaturaajilta kyselyjä pakkaskylvöistä, eikä ihme, kun maaliskuun alussa jo kaikkia polttelee hinku päästä kylvöpuuhiin, mutta pakkanen, jää ja lumi pitävät henkilön mielen skeptisenä. Lähinnähän pakkaskylvöt ovat pienviljelijän mielenterveyden hoitoa, mutta kun on kasvihuoneen hankkinut, niin tokihan sitä kannattaa hyödyntää maksimimäärä. Viljelijän itse on hankala määrittää, milloin kasvihuoneen olosuhteet muuttuvat tarpeeksi hyviksi, jotta kasvit alkavat itää. Niinpä on hyvä jättää se kasvin itsensä päätettäväksi. Tupla-ja kuplamuovi pitävät mullan kosteana ja sulana, vaikka ulkona viuhuisi lumi ja pakkanen. Vinkkinä kanssaviljelijöille, että heti kun talvella keli menee plussan puolelle, kannattaa käydä nakuttamassa kasvihuoneen oven edestä jäät pois, jotta pääsee takuuvarmasti sisään, kun aika koittaa.

Kaikille kasveille ei pakkaskylvöt sovi. Esimerkiksi basilika ottaa kylmästä niin nokkiinsa, ettei kasva kunnolla koko kesänä. Mutta se ei ole vaarallista. Kaikkea pitää kokeilla, eikä hermostua epäonnistumisista. Jos jokin siemen ei idä, sen kun vaan kylvää uudestaan. Ei se sen ihmeempää vaadi.

Tänään on niin lämmintä, että tomaatit, chilit ja paprikatkin pääsivät hetkiseksi nauttimaan auringosta. Reilun puoli tuntia pidin niitä kasvihuoneessa, mutta olisivat pärjänneet näköjään pidempäänkin. Tässä vaiheessa ei vaan uskalla ottaa taimien kanssa riskiä.

Iltapäivällä tulille pääsee myös nieriä. Ensimmäinen talvi aikoihin, ettei olla savustettu ennen maaliskuun loppua. Mutta se selittyy sillä, että kesäkeittiössä on edelleen napaan asti lunta.

Vielä vinkkinä kanssaturaajille, että huomenna on Hulluilla päivillä hyvä Kekkilän multatarjous. Pikagallup ja -laskutoimitus osoitti, että siinä on toistaiseksi kevään halvimmat mullat.

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Kevääntekijät ry

Tänä aamuna Kevääntekijät ry:n ainaisjäsen Mr Mustarastas julisti kevään alkaneeksi klo 5:42. Onneksi Luigi della casa oli kaukaa viisaana antanut vaimolleen kyydin Tokmannille, joten autotallissa oli odottamassa 70 litraa multaa. Koska ulkona satoi silmämunia pistelevää räntää vaakasuoraan, oli jatkettava jo toistakymmentä vuotta vanhaa perinnettä, eli maaliskuun räntäkylvöjä.

Aiemmin räntäkylvöön ovat joutuneet päässeet salaatit ja retiisi, jotka ovat nauttineet maaliskuun lämmittävästä auringosta, mutta nyt kun ilmastonmuutos heiluttaa sekä ilmastoa, tarhuria että kasvihuonetta, turvauduin kylmyyttä ja harmautta paremmin kestäviin kasveihin: sinappiin, mizunaan ja vuonankaaliin. Kaikki kolme päätyivät ruukkuihin ja kasvihuoneeseen tupla- & kuplamuovin suojiin. Kasvihuoneen lämpötila näyttää huitelevan alle +5:ssä, mikä tarkoittaa sitä, ettei kasvukausi ole päässyt alkuun, mutta siellä siemenet nyt ovat lähtökuopissaan odottamassa aurinkoisia ja pakkasettomia päiviä. Koska kärsivällisyys ei ole henkilön pahe, donkkasin yhden Maris peerin ämpäriin, tupla- & kuplamuoviin. Jos polaaripyörre suo, on meillä juhannuksena sillipottuja.

Esikasvatus alkaa olla sillä mallilla, että tavistomaatit ja osa chileistä ja paprikoista täytyy siirtää päivähoitopotteihin. Kirsikkatomaatit eivät suostuneet itämään lämpömaton spa-olosuhteissa. Ainoastaan yksi Red cherry iti, ja sekin kuoli parin viikon päästä. Siemeniä oli onneksi uusintakylvöjä varten, joten nyt alkaa näyttää paremmalta.

Kahden viikon päästä alkaakin sitten kauden heavy-duty -kylvöt: kurkut, kurpitsat, kukkaset ja yrtit pääsevät multiin ja kuplamuovin alle kasvihuoneeseen. Metrisestä hangesta huolimatta voisivat jo firmat ruveta tarjoamaan multaa halvalla ja kotiinkantohintaan. Niinkö viherturaajien Wolt: " Mää ottaisin 2000 l multaa, 4 l tomaattilannoitetta, 2 pss Potimarronia, yhden nukkumatin, katsuran ja sit viis lohinigiriä ja kanaa cashewilla.

*ilmaisten bisnesideain Tonava*

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Merkkitikkumeri

Nyt jo on se aika vuodesta, ettei kodinhoitohuoneessa mahdu hoitamaan kotia, ja keittiön tasot ja pöytäkin ovat kovin ahtaita. Osasyynä ovat talvetetut kasvit, mutta isoimman pinta-alan vievät 16 (!) tomaattilajiketta, jotka ovat nyt esikasvussa. Jo tavistomaattien määrä siemenlaatikostossa yllätti, mutta kirsikkaversiot veivät voiton. En ole vuoteen tilannut brittiläisiä puutarhalehtiä, mutta siltikin siemenlaatikon pohjalla oli niiden kylkiäisenä tulleita, avaamattomia pusseja. Ja vain kaksi pussia tyhjentyi, joten sama rumba on edessä ens vuonna.

Mitäs meillä sitten kasvaa? No nämä:
Il pantano Romanesco - vihreänpunainen, italialainen tomaatti, joka piti ostaa lohdutukseksi siitä, ettei Costoluto Genoveseä tai Costoluto di Parmaa löytynyt mistään (uusi termi nykysuomen sanakirjaan: lohtutomaatti)
Black Russian - perinnelajike, jossa rich, complex flavour. Koska ihmisen täytyy saada maistaa kompleksista tomaattia.
Olivade - iso, luumun muotoinen tomaatti, jossa ei juurikaan makua edes hellekesänä. Onneksi sitä oli jäljellä enää 1 siemen.
Costoluto Fiorentino - kaunis, maukas ja ihana.
Moneymaker - ilmaissiemen, mutta ihan OK tomaatti maultaan. Sellainen tomaattimaailman peruspuurtaja.
Super marmande - hyvänmakuinen, iso tomaatti, jota on tullut kasvatettua jo ikuisuus, kun ei tuo siemenpussi tunnu tyhjenevän.
Sungold - kasvimaailman karkki. Sungoldista on kehitetty vähemmän ratkeileva malli Honeycomb, joka menee ostoslistalle, jahka tuo siemenpussien määrä hitusen pienenee.
Sweet aperitif - makea kirsikkatomaatti, jota tulee hankittua toistekin. Jämätaimen saanut kollega hämmästeli viime vuonna, miten voi tomaatti olla näin makea ja maukas.
Red pear - ilmaissiemen, eka kertaa kokeilussa. En odota paljoa, koska päärynän malliset tomaatit tuppaavat olemaan jauhoisia ja mauttomia.
Red cherry - ilmaissiemen tämäkin. Perus kirsikkatomaatti, joka ei sen isompia intohimoja herätä.
Taiwan goddess - Fataliin verkkokaupassa tehty haksahdus. Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, etenkin jos niillä on hieno nimi.
Indigo rose - hienon värinen, mutta kuulemma jauhoinen ja mauton. Viime vuonna en saanut ainuttakaan siementä itämään ja tänä vuonna vain yhden, joten onneksi siemenpussi tyhjeni ja kokeilu päättyy tähän.
Principe borghese - pensastomaatti, jota Jamie hehkutti parhaaksi kuivattavaksi tomaatiksi. Ihan OK maku, mutta pensastumaan tätä ei pidä päästää, sillä jo yksi taimi muodostaa viidakon.
Gardener's delight - ilmaissiemen. Kirsikkatomaattimaailman peruspuurtaja. Hyvä maku, mutta ei räjäytä tajuntaa.
Perfect flame - yllätyksenä Instagramin kautta saatu lajike. Eksoottisin tomaatti, mitä olen koskaan yrittänyt kasvattaa. Merjalle kiitos :-)
Sunchocola - kerrankin erikoisen värinen tomaatti, jossa mukana myös maku. Tästä tuli Sungoldin ja costolutojen ohella kasvarin pysyväisjäsen. Tästäkin kiitos samaiselle Merjalle :-)

Sitten pitäisi enää keksiä, mihin nämä kaikki kesällä laitetaan...

torstai 7. maaliskuuta 2019

Sisäelintalkoot: lämmin broilerinmaksasalaatti

(Kuvassa on broilerinsydämiä, mutta sisäelin mikä sisäelin).

Sauvajyväseltä bongasin sisäelinhaasteen, joten päätin kantaa maksani kekoon (ehhehe) ja jakaa meidän luottoreseptin, joka on aikoinaan bongattu Silvena Rowen kirjasta Purple citrus & sweet perfume.

6 perunaa (mielellään kiinteä salaattilajike)
- keitä kypsiksi ja pilko mukaviksi suupaloiksi
 2 kananmunaa
- keitä nämäkin kypsiksi ja leikkaa puoliksi
paketillinen broilerinmaksaa
- paista voissa, mausta pippurilla ja suolalla ja pilko mukaviksi suupaloiksi
kevätsipulia pilkottuna
persiljaa pilkottuna
chilihiutaleita

- lisää kaikki ainekset kulhoon, tirauta joukkoon sitruunanmehua ja lorota päälle hyvää oliiviöljyä.

On se jännä, että koirille kyllä on tarjolla kaikkea sisäelinherkkua kivipiirasta sydämeen, mutta itse joutuu vain kateellisena kuolaamaan vieressä, kun herkut häipyvät parempiin suihin. Paitsi naudanmahan kohdalla :-X

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Kylmät kaalit ja Stadin siemenperunat

Taas oli kevät yllättää tarhurin. Tai siis eihän nyt mikään kevät ole, vaan täysi talvi, mutta siltikin se aika vuodesta, jolloin pitää suunnata katse kauemmas. Dementikkotarhurin paras kikka on jättää siemenlaatikostoon itselle muistilappuja, ja maaliskuun luukusta paljastuikin viesti "Kylvä kaalit tuplamuovin alle kasvariin. Kestävät -12 C". Tuo -12 on jopa alakanttiin, sillä viime vuonna raab kasvoi komeasti, vaikka kasvihuoneen ulkopuolella jäädyttiin -17:ssä.

Jahka tuo luut ja ytimet jäädyttävä tuuli ja ens yölle luvattu -17 (mikä näillä hoodeilla tarkoittaa -22:a) ovat ohi, uskaltaudun laittamaan kaalit multiin - olettaen että kasvihuoneen oven saa auki.

Puutarhaguru on erittäin menestyksekkäästi kasvattanut punakaalta, jota en muistaakseni ole koskaan edes yrittänyt kasvattaa, joten se on tämän vuoden uutuus, samoin kuin tuo kuvassakin näkyvä, lehti- ja ruusukaalin rakkauslapsi Autumn star, joka tekee tuollaiset löyhät, kuulemma pähkinäisen makuiset syheröt varteensa. Niihin on kirppojen ja kaaliperhosen toukkien hyvä piiloutua.

Tarhuri yllättyi myös suuren, isolle kirkolle tehdyn kulttuuriturneensa aikana. Mitään kulttuuria ei harrastettu (paitsi vähän shampanjakulttuuria ja ulkomaan kulttuuria, kun ei Helsingissä näköjään saa enää suomeksi palvelua), mutta sen sijaan juuri ennen junaan nousemista piipahdettiin Kampin Plantagenissa "ihan vaan katsomassa", as we say. Ei päässyt ihminen oviaukkoa edemmäs, kun silmät osuivat telineeseen, jossa oli siemenperunoita. Eikä mitä tahansa perunaa, vaan semmoisia lajikkeita, joista on vuosikausia vain saanut lukea englantilaisista puutarhalehdistä: Maris piper, Maris peer, King Edward, Red duke of York... Tällaisia ne Kampin hipsterit sitten kasvattavat parvekkeillaan :-0

Vaikka lajikkeiden nimet olivat tuttuja, täytyi takakansitekstit lukea tarkkaan, jottei päädy mitään jauhopottua ostamaan. Koska yksi siemenpottutilaus oli jo tullut tehtyä, ei voinut tilan puutteen vuoksi ihan täysin toteuttaa itseä, joten ostoskoriin päätyivät salaattiperunat Maris peer ja British queen. Tosin eilen googlasin, että British queen on irkkujen suosikki ja hyvin jauhoinen muusilajike. Takakansiteksti valehteli :-/

Plantagen yllätti myös sillä, että sieltä löytyi keittiökäyttöön tarkoitettua laakeria. Vähän olivat kulahtaneen näköisiä, mutta yhden otin mukaani, vaikka sainkin viimevuotisen version talvetettua. On se niin kaunis ja maukas kasvi. Tässä kohti pitää kiittää maailman hienoimman nimen omistavaa henkilöä, joka oli samana päivänä ostanut laakeria toisesta Plantagenista ja vinkkasi, että Plantagenista niitä löytyy.

Jostain syystä henkilö, jonka piti luopua kaikista sisäkasveista, päätyi vielä ostamaan 2 minipientä viherkasvia. Mistä tulikin mieleeni, että täytyy käydä laittamassa toimistolta napatut herttaköynnöspistokkaat multiin. Onko minusta tulossa vanhoilla päivilläni viherkasvimummo :-0

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Tönköt taatelikakut ja muut hirvitykset

Kuivakakku, tuo kahvipöydän kammotus. Nimensä mukaisesti kuiva, tiivis paalikka, jota pitää haalealla Liptonilla yrittää saada kurkusta alas. Nam.

Parisen vuotta sitten Aamulehden ruokasivulla ääneen pääsi leipoja, joka lausui taikasanat: vatkaaminen on kuivakakun teossa tärkein vaihe. Voi ja sokeri pitää oikeasti vatkata vaahdoksi. Pelkkä voiköntän hierominen puulastalla ei riitä. Käsipelillä ei kakusta tule kuohkeaa, vaan vatkaamiseen on valjastettava kone.

Koska henkilö oli tuohon aikaan työtön, oli aikaa harjoitella tätäkin taitoa. Uskollinen Ken sai joka tiistai (työtönkin tarvitsee rutiineja) vatkata voita ja sokeria minuuttikaupalla, kunnes seos oli selkeästi voita vaaleampaa ja hyvin notkeaa. Ja kyllähän niistä kakuista tuli mehevää höttöä. Kantapään kautta tuli huomattua, että myös voin lämpötila ratkaisee: liian kylmä voi ei vatkaannu tarpeeksi. Kun voi pyörii mikrossa sen verran, että poksahtelu alkaa, on voi sopivan lämmintä.

Kolmas oppi kakunteossa oli se, että kun marjat donkkaa jäisinä taikinaan, ne eivät valu paiston aikana vuoan pohjalle.

Neljäs oppi oli puolestaan se, että fiksun (ja ahneen) koiran läsnä ollessa ei kannata puhella kakunteosta, sillä koira oppii hetkessä sanan kakku. Ja oppii hetkessä myös sen, että jos talossa ei ole kakkua, kannattaa istua keittiön tason eteen ja tuijottaa merkitsevästi sekä tasoa että leipojaa. Kyllä siitä tyhmempikin tajuaa, että nyt ollaan kakkua vailla. Mikä myös näkyy perheenjäsenten vyötärölinjassa.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Talvettamistestejä

Kun ei ihmisellä ole (edelleenkään) kuistia eikä viherhuonetta, ei ole juurikaan tullut kokeiltua kasvien talvettamista, eikä edes oikein kiinnitettyä huomiota, minkä kasvin voisi talvettaa. Toissavuotinen viikunapuu eli talven autotallissa, mutta tuli niin täyteen villakilpikirvoja, että heivasin sen huhtikuun pakkasiin. Ei puhettakaan, että sitä olisi voinut kasvihuoneeseen viedä takaisin.

Lämpiminä talvina curry-yrtti ja oliiviyrtti ovat sinnitelleet vuodenvaihteeseen lasitetulla terassilla, ja siitäpä se idea lähti, että voisi kokeilla talviasuttaa ne autotallissa. Koska laakeripuu oli kätevästi curry-yrtin kanssa samassa ruukussa, pääsi sekin talviteloille, ja sydän heltyi vielä kameleonttilehdenkin kohdalla (koska sekin on syötävä, kuulemma).

Oliiviyrtti heitti henkensä heti, kun pimeys laskeutui. Olen sitä kuitenkin kastellut, josko se juuristaan jaksaisi vielä pukata uutta. Kameleontin lehdet lakastuivat nopeasti, mutta mullasta hiipii esiin piippoja. Näyttävät enemmän krookuksilta, mutta ehkä niistä kameleontteja kevään mittaan kuoriutuu. Curry-yrtti hengitti vielä marraskuussa, mutta sitten lakastui. Nyt helmikuussa laakeripuu alkoi tehdä uutta versoa, mutta koska se oli ihan liian isossa ruukussa sisälle tuotavaksi, revin reppanan irti juurineen ja istutin omaan ruukkuun. Hän ei kovastikaan asiaa arvostanut, mutta tuntuu nyt piristyvän.

Erittäin satoisaa (=2) oliivipuuta en hennonut heittää kompostiin, vaan otin sen syksyllä keittiön ikkunan ääreen. Siellä se ahkeraan pudotti lehtiään joulun palapelien päälle, mutta näyttää edelleen tuuhealta ja on alkanut tehdä uusia lehtiä. Ja koska kirjavalehtinen sorvarinpensaslapsi näytti niin hienolta ruukussaan, nostin senkin sisälle ikkunan ääreen. Se on talvehtinut suorastaan mahtavasti, eikä ole lehden lehteä pudottanut. Tänä vuonna uskaltaa siis niitä minipieniä plugitaimia ostaa enemmänkin. Kangasalan syksystä ne eivät ulkona tykkää, mutta uskaltavat sitä ihailla sisätiloista.

Jännän äärellä ollaan myös ruukkuihin istutettujen kukkasipuleiden kanssa. Majailevat ulkovaraston pimeydessä ja kylmyydessä, mutta jahka tuo föhn nyt tuossa sulattaa koko järjettömän lumimassan niin, että kasvihuoneen ovi aukeaa, voisi ruukut viedä jo sinne odottamaan maaliskuun aurinkoa.

Hämmentävin talvetus on tapahtunut kompostorissa. Kesken tammikuun hyytävien pakkasten alkoi sieltä käydä lämmin henkäys, ja edelleen kompostori puhisee tehokkaasti. Eipä ole moista tapahtunut koskaan aiemmin.

Loppukaneettina vielä kosmetiikkasuositus: O'Keeffe's -käsivoide on oikeasti tehokas ja umpeutti esikasvatuksen kuivaamaan peukalonpäähän tulleen haavan päivässä :-0

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Manikyyrin loppu 2019

Siellä ne nyt ovat lämpömaton päällä ja vermikuliitin alla. Parempi puolisko kulki ohi ja huokaisi: "Onpa ihana mullantuoksu." Jep, sitä saadaan tuoksutella taas ens marraskuuhun asti; ensin sisällä ja sitten ulkona. Normaalisti laitan chilit ja paprikat esikasvuun vasta kuun puolivälissä, mutta Fataliin jamppa sanoi, että ne pitäisi laittaa heti vuodenvaihteessa, ja kuun puoliväliviikonloppu menee tädittelyn merkeissä, joten kun joulukoristeet saatiin tänään pakattua varastoon, oli hyvä sauma vaihtaa esikasvatusasetelmat esille.

Eilen käytiin mullanhakumatkalla. Honkkarissa oli yllättäen röykkiöittäin taimimultasäkkejä, joten 30 litraa lähti mukaan. Taimimullasta on enempi huonoja kuin hyviä kokemuksia, sillä se on yllättävän tiivistä ja kosteutta pidättävää, mikä on omiaan mädättämään taimien juuret. Mutta koska olin törsännyt osan 50-vuotisapurahasta perliittiin, uskalsin ostaa taimimultaa, sillä sain perliitillä ilmavoitettua mullan.

Koska pakastimet edelleen tursuavat chiliä, maltoin mieleni ja kylvin vain 3 siementä/lajike. Lajikkeita oli tosin 8... Innostuin vielä viime metreillä, kun huomasin Siemenkauppa.comissa olevan tarjolla Poblanoa, jota iki-ihana Rick Stein käytti paljon taannoisessa Meksiko-ohjelmassaan. Paprikalajikkeita oli 4: oranssi Gourmet, ruskea Chocolate bell, sekä oranssit minipaprikat Hamik ja Takila. Viime vuoden kuningasajatus siirtää paprikat kasvarin ovensuusta perimmäiseen nurkkaan osoittautui oikeaksi: kirvat kääntyivät ovelta, kun ensimmäisenä haistoivat tymäkän tomaatin ja yrtit. Paprikat ja chilit olivat täysin kirvattomia.

Täysin murheitta ei ihminen kuitenkaan säily. Vääjäämättömästi lähestyvä brexit saa miettimään, miten käy ihmisen siemen-, puutarhalehti-, kirja- ja palapelihankinnoille. Kaikki nämä kun on tullut suurimmaksi osaksi hankittua green and pleasant landista. Todennäköisesti näille mätkähtää kohtapuoliin tullimaksut, joten on pakko ruveta etsimään uusia hovihankkijoita. Ei voi kuin yhtyä tiimikaverin huokauksiin: "My country has gone mad."