torstai 22. lokakuuta 2015

Vuosi 2016 on oranssi

Elämässä välillä tulee vastaan pettymyksiä, kuten esimerkiksi se, että jemmassa on niin paljon siemeniä, että Thompson & Morganille lähti vain vajaan 32 £:n tilaus. Lohdutukseksi sentään lupasivat prosessoida moisen mitättömän pikkutilauksen ihan heti ja antoivat säälistä joka viidennen pussin ilmaiseksi. Toivottavasti eivät kuitenkaan lähetä tilaustani Kanadaan tai jenkkeihin, joita jostain syystä epäilivät majapaikoikseni.

Härkäpapu oli lopussa, ja leikekirjastani tsekkasin, että The Sutton on lajike, jota monet ovat kehuneet ja jota muistaakseni meillä ei ole vielä ollut.

Herneestä oli jäljellä vain pussinpohjat, ja Aldermanista oppineena älysin tsekata kuinka pitkäksi kukin lajike kasvaa. Twinklen makua kehuttiin ja sen pitäisi olla myös aikainen lajike - eikä kasva kuin puolimetriseksi. Ja onhan toi nimikin jotenkin söötti.

Paprikan siemeniä vielä on jäljellä, mutta punaiset lajikkeet eivät ehdi kypsyä Suomen kesässä, joten tilasin oranssia Sweetbite yummya (lupaavin nimi ikinä). Ainakin oranssi Gourmet ehti aikoinaan hyvin kypsyä ja teki runsaasti hedelmiä.

Kurpitsojenkin siemeniä on iso läjä, mutta haksahdin Butterbushiin, joka kuulemma kypsyy "even in the poorest of summer weather" - erittäin lohdullinen statement tämän kesän jälkeen, eikö! Lisäksi se on butternut-tyyppinen ja kooltaan kompakti, joten sitä voi kasvattaa ruukussa. Tosin meillä kasvatetaan kaikki kurpitsat ruukuissa, tai siis roskiksissa. Eniten se on tuo butternuttisuus, joka kiinnostaa.

Tomaatteihinkaan ei pitänyt koskea, vaan ajattelin urheasti kärsiä vielä ens vuoden mauttomista Tigerellasta ja Ailsa Craigista. Mutta sitten tarjosivat oranssia Ananasta, jopa puolikiloisia pihvitomaatteja tuottavaa perinnelajiketta, niin johan se oli klikattava ostoskoriin.

Shisoa, veripeippiä, elikkä perillaakin etsin, mutta sitä ei löytynyt. Ihmeen harvinainen yrtti. Törmäsin browsaillessani appelsiinitimjamiin, joten otin sitä sitten kokeeksi. Jos se on puoliksikaan niin hyvää kuin sitruunatimjami, niin ansaitsee paikkansa uudessa kasvarissa.

Ja koska uuteen kasvariinhan nyt mahtuu vaikka mitä, niin ostin pussillisen cucamelonia, joka on minikokoinen limen ja kurkun makuinen meloni. Tulee kuulemma todella "heavy crop". Miksasin sitä heti mielessäni salaatteihin ja gin & toniciin.

Loput tilauksesta olikin sitten oransseja sametti- ja kehäkukkia, sillä kylvin oranssia krassia viime vuonna ja ihastuin oranssiin etupihaan. Tokmannin alelaarista löytyneen punaisen tuoksuherneen pariksi ostin punaisen Rumba mixed -krassiseoksen ja salaattien kirpeytykseksi minisamettikukkaa Lemon gem.

Ens kasvukausi on sitten siinä. Alkais jo.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Vastaus blogihaasteeseen

Mustavalkoisten kodista tuli blogihaaste, johon tietysti oli tartuttava. Samalla tartutan sitä edelleen Villa Valpuriin, josko sielläkin vaihteeksi blogattaisiin elämän tärkeistä asioista.
 
1. Miten aloitit puutarhanhoidon?
Hyvin perinteisesti: iskin miehen, ostin omakotitalon ja totesin, ettei paljas savimaa ollut kovinkaan nätti eikä käytännöllinen elinympäristö, joten tartti alkaa tehdä jotain. Äiti varoitti, että älä nyt ainakaan mitään kasvimaata tee, kun siinä on kauhea kitkeminen, ja kollega varoitti, etten kumminkaan viitsi puutarhaa paria kesää kauempaa hoitaa. En kuunnellut kumpaakaan.
 
2. Kumpi on kiinnostavampaa bloggaaminen vai puutarhanhoito?
Blogaaminen on toki ihanan sisäsiistiä, mutta valitsen silti mullan kanssa turaamisen. Vuosien varrella on tullut addiktoitua ulkoilmaan ja mullan tuoksuun, joten sisällä istuminen on tuskaa. Kesällä onneksi voi blogata ulkona. Blogi on minulle lähinnä muistikirjan asemassa – joskaan en ikinä muista lukea omaa blogiani, ja niinpä samat virheet toistuvat puutarhassa vuodesta toiseen.
 
3. Mikä on puutarhassa vaikeinta?
Nurmikko. Mikä siinä onkin, että nurmikolla kasvaa lähinnä sammal ja kukkapenkissä lähinnä nurmikko! Nurmikko on ihan mahdoton saada kukoistamaan, etenkin savimaalla. Ja kesällä se kasvaa henkensä edestä, ja sitä saa olla leikkaamassa pari kertaa viikossa. Kamala keksintö, kerta kaikkiaan.
 
4. Onko puutarhassasi hyötytarhaa ja jos on, minkälainen?
On, sillä arvostan ruokaa enemmän kuin kukkasia. Kasvilavoja on 11 kpl, uusi, melkein 14 neliön kasvihuone on nousemassa vanhan tilalle, ja näiden lisäksi pihalla on hedelmäpuita ja marjapensaita. Kesäisin osan nurmikosta valtaa vanhat roskakorit, joissa kasvaa parisenkymmentä kurpitsantainta. Ja joo, meitä on vain 2 syömässä... Säilöminen on iso urakka elokuussa.
 
5. Harrastatko kausiruokaa?
Kyllä, ehdottomasti. On suuri nautinto saada kevään ensimmäiset parsat ja kesän ensimmäiset maissit tuoreina ja makeina omasta maasta, ja odottaa niiden sesonkia. Nykyään olen hyvinkin sesonkitietoinen, enkä mielelläni osta kaupasta vihanneksia, jotka on raahattu tänne toiselta puolen maapalloa. Eihän ne edes maistu millekään.
 
6. Onko puutarhassasi eläimiä?
Omavalintaisesti 2 tyttökoiraa, muutama orava ja hurja määrä pikkulintuja. Kunniavieraina sammakoita, sisiliskoja, vesiliskoja, lepakoita ja harmaahaikara. Välittömän häädön alla naapuruston kissat, arrrrghhhh! Välittömän kuoleman alla kyyt ja lehtokotilot. Kettuja, supeja, metsäkauriita, kärppiä, lumikoita, hirviä ja jäniksiä piipahtaa silloin tällöin. Aikamoinen eläintarha, siis.
 
7. Mitä haluaisit muuttaa puutarhassasi?
Maaperän. Savi on ihan vihoviimeinen kasvualusta: joko se on kuiva ja kivikova, jota on mahdoton nykertää lapiolla, tai sitten se on kuin uima-allas – ja tarttuu lapioon kuin liima.
Ruusuille antaisin lähtöpassit, sillä leviävät ihan holtittomasti ja kärsivät ruosteesta. Ja oishan sitä alkuvaiheessa voinut hiukan malttaa, eikä istuttaa sataa erilaista pensasta pitkin ja poikin.
 
8. Miten löydät ideat puutarhaasi?
Kitchen garden -lehdestä ja siemenfirmojen nettisivuilta. Ja tietysti sitä keväisin menee lompakko auki taimikauppaan ja inspiroituu siellä ihan kaikesta.
 
9. Onko puutarhassasi patsaita tai muita koristeita?
Ei, sillä olen huono sisustamaan esineillä. Sisälläkin mieluusti pidän pinnat tyhjinä. Talvella laitan parit lyhdyt ulos ja kesällä tökkään kukkapenkkiin megakitschin, väriä vaihtavan aurinkokennoperhosen. Jonkin hienon patsaan voisin ottaa, vaikka metallista tehdyn kurjen.
 
10. Miten tämä kesä on sujunut puutarhassa?
Ehdottomasti huonoin kesä ikinä. Mikään ei lähtenyt kasvuun kylmässä ja tuulessa. Ainoastaan tomaatit ja peruna tekivät hyvän sadon. Ensi kesän täytyy olla hurjasti parempi!
 
11. Mikä on puutarhasi huippujuttu?
Kyllä se on se mies, joka siellä kesäisin patsastelee vähäpukeisena, mieluusti lapio tai grillipihdit kädessä. Ja on se kasvihuonekin tosi kiva.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kasvihuone 3.0: Hiiop!

Tähän ikään piti päästä, ennen kuin tietää, millaista on selkäkipuisen elämä. Otti meinaan pikkuisen selän päälle nostaa vanha kasvihuone pois perustuksiltaan ja siirtää aidan yli nurmikolle. Ehkä siinä muutama ruma sanakin kirposi.

Kovasti oli routa vääntänyt perustuksia, mutta kasvari oli silti pysynyt tolpillaan. Perustusharkot osoittautuivat suosituksi majapaikaksi: parissa oli etanoita, yhdessä muurahaispesä ja yhdessä muhkea myyrän pesä.

Vanha kasvihuone saa viettää talven nurmikolla, ennen kuin päätyy uuden kasvarin varaosiksi. Vielä sitä ei uskalla hajoittaa, kun ei ole varmaa, saadaanko uusi kasvihuone valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä. Rakennusaikaa kun on vain pakkasiin asti.


Myyräntyötä   
Toinen 10 v ja toinen 11 v
Selkäjumppaa tuli lisää, kun postiin kolahti paketillinen kukkasipuleita. Bonuksena sain puutarhagurultani tuholaisverkkoa, joka oli löytynyt alelaarista 2 eurolla. Thompson & Morgan myy melkein saman kokoista verkkoa 23 punnalla!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Törkeän hyvä rahkapiirakka

Kollega toi maanantaikahville hurjan hyvää piirakkaa ja ystävällisesti antoi reseptinkin. Kehuin piirakkaa chefille, joten jouduin hellan ääreen.

4 dl vehnäjauhoa
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
- sotkuta keskenään
125 g voita
- sulata, jäähdytä hitusen ja lisää jauhoseokseen
- siirrä puolet taikinasta toiseen kulhoon
1 dl piimää (emme käytä piimää, joten hävikin välttämiseksi lainasin chefin kahvimaitoa)
1 muna
- sekoita toiseen taikinapuolikkaaseen (toisesta puolikkaasta tulee muruseos piirakan päälle). Taikina jää kokkareiseksi, mutta silottuu paistamisen aikana.
- kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan
250 g rahkaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 muna
1/2 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
- sotkuta keskenään ja kaada pohjataikinan päälle
- murusta toinen taikinapuolikas piirakan päälle
- paista 200 C/30 min.
Jos määrät tuplaa, saa pellillisen piirakkaa.

Oli muuten käsittämättömän hankalaa ostaa rahkaa! Oli makua ja hylaa ja vähärasvaista ja runsasproteiinista ja kermaisaa ja maitoisaa ja ties mitä, mutta ei rahka-rahkaa. Näköjään rahka on kokenut kermaviilin ja ranskankerman kohtalon ja päätynyt vähärasvaiseksi ja prosessoiduksi reppanaksi.

Tästä tulee hyvä viikonloppu: pikimustaa, tuhtia teetä, lautasella mehevää piirakkaa, vieressä 1 x hyvä aviomies ja 2 x piirakkaa kerjäävää koiraa ja lukemisena uunituore siemenluettelo. Tosin luulin, että ehdin inventoida siemenvaraston ennen luettelon tulemista, jotta osaan tehdä fiksuja ostoksia, mutta näköjään tänäkin vuonna mennään fiiliksellä kohti vuoden 2016 makuja.

Makoisaa viikonloppua!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kasvihuone 3.0: aloitus

Viime viikko näytti vielä epätoivoiselta kasvihuone 3.0:n suhteen, kun maa oli jäässä, eikä ollut toivoakaan perustusten kaivamisesta. Tällä viikolla sää lämpeni sen verran, että päästiin poistamaan kasvihuoneen vierestä siihen aikoinaan muurattu ja sittemmin kuminan valtaama parsapenkki. Parsan juuret olivat vielä tallella, mutta parsa ei tykkää joutua kilpailemaan elintilasta, joten se kuolla kupsahti muutaman satoisan vuoden jälkeen.

Raksavastaavan vuosien takainen aherrus tuotti ilonhetkiä, sillä kasvarin ympärystöä raivatessa kävi ilmi, että tuolle 1.0:lle oli aikoinaan kaivettu todella laajat perustukset. Päästään siis vähemmällä lapioimisella, kuin luultiin.
 
Koska uusi kasvihuone on huomattavasti pidempi kuin nykyinen, aloitettiin laajennus nykyisen kasvarin takaa. Kovin pitkälle ei siellä pääse kirsikan ja luumun takia, tosin jälkimmäisen juurelta löytyi semmoinen vesimyyrän käytävä, että ehkä joudumme heittämään Urjalan punaluumulle heipat ens keväänä. Muutama vuosi sitten Sinikka koki saman kohtalon. Luumua ei siis kannata istuttaa kilometrin säteellä lähimmästä ojasta.
 
Pikkumusta auttoi kaivamisessa ja huhki tunnin verran vesimyyrän kolossa - ja samalla roiski multaa kaivamaamme uomaan. No, pääasia, että toisella oli hauskaa.
 
Tänään kaivuu jatkuu kasvihuoneen etupuolella ja samalla odotamme Kukkarin sedän ajavan pihaan 3000 kg:n hiekkasäkin kanssa.
 
Jaa miksikäkö uusi kasvihuone on jo 3.0? 1.0 oli tuo sama nykyinen kasvari, mutta ensin muurasimme siihen kasvualtaat. Routa runteli ne pahoin, joten luovuimme niistä, mikä olikin hyvä päätös, sillä mullan vaihto olisi ollut järjettömän iso rupeama. 2.0:ssa ei ole kasvualtaita, vaan kaikki kasvatus tapahtuu ämpäreissä, joten kasvihuoneeseen ei pääse pesiytymään tuholaisia ja käytetyt mullat donkataan ämpäristä tontin perukoille kauden jälkeen. 3.0 onkin sitten huomattavasti isompi (8,6 m2 -> 13,75 m2), jotta siellä mahtuu toteuttamaan itseä, ja samalla se on lahja vasta mooooonen vuoden päästä pyöreät 25 v. täyttävälle puutarhurille.


sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kauden 2016 valmistelua

Vaikka ällön kylmä pakkassää houkuttaa vajoamaan sohvan pohjalle suklaan ja kutimen kanssa, on vielä paljon tekemistä, jotta kasvukausi 2016 pääsee hyvin käyntiin. Reippaasti kävin keräämässä työvälineet pihalta ja pesin & rasvasin ne. Nyt on parsaveitsi kiiltävän valmis kohtaamaan ensimmäisen parsan toukokuussa.

Seuraavaksi pitää inventoida siemenvarastot ja tehdä ostoslista valmiiksi, jotta pääsee sitten antaumuksella ruksimaan tarvittavia kasveja Thompson & Morganin luettelosta.

Kauppilan kukkasipulit pitäisi jollain konstilla saada maahan. Joudun varmaan tukeutumaan miestyövoimaan ja rautakankeen, sillä maa on jo jäässä. Sitäkin isompi urakka on uuden kasvihuoneen pystytys. Fiksusti päättelimme, että lokakuu on just paras ajankohta uuden kasvarin rakentamiselle, kun kasvukausi on päättynyt, eikä vanhaa kasvaria enää tarvita. Eipä käynyt mielessäkään, että tänä vuonna talvi keksi tulla jo lokakuun alussa. Kasvari varmasti saadaan kasaan, mutta perustusten teko voi olla hitusen haasteellista. No, ainakin raksavastaavan haba kasvaa jäistä maata lapioidessa...

Sauvajyväselle kiitos ruusukaalipizzan ohjeesta. Oli mukavan erilainen idea, ja balsamico teki hyvän säväyksen makuun. Lähimarketissa oli jopa kotimaista ruusukaalta tarjolla, joten siitäkin tuli hyvä mieli.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Melkein unohtui: valkosipulit

Tuli syyskukkien tarve, joten kävin tsekkaamassa netistä Honkasen puutarhan sunnuntaiaukioloajan. Sivuilta osui silmiin ilmoitus talvivalkosipuleista. Olin aivan täysin unohtanut valkosipulit, sillä Kauppilassa niitä ei tänä vuonna ollut lainkaan tarjolla, eikä myöskään siemenkauppa.comissa. Honkasella talvivalkosipulia oli vielä muutama jäljellä, mutta lajikkeena vain ”venäläinen”, joten ei päästä ensi vuonnakaan makustelemaan eri lajikkeita, vaikka se haaveissa olikin.

Syyskukat jäivät ostamatta, sillä kanervat olivat 4 €/kpl ja callunat 5 €/kpl. Hitusen liian tyyriiksi olisi tullut 10 ruukun täyttäminen niillä, joten tyydyin ostamaan vain 3 kukkasta portinpieleen.

Tokmanni sen sijaan tarjosi eilen kanervia 8 €/4 kpl, joten sain siellä tyydytettyä syyskukka-astelmakaipuuni ja ostettua samalla 15 kg pähkinöitä linnuille, joiden talviruokinta alkoi tänään. 15 kg ei todennäköisesti monta viikkoa kestä, sillä tiaisten pesintä tuntui onnistuneen hyvin tänä vuonna.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Loistavia keksintöjä

Varmaan muillakin on vielä viimesyksyisiä tattilastuja tallessa purkkikaupalla. Itse oikein hätkähdin, kun purkkirivistöä katsellessani tajusin, että rivistön takana on vielä toinenkin rivistö. Kuivatut sienet säilyvät kuulemma 5 vuotta, enkä olisi ikimaailmassa uskonut, että tulee vuosi, jolloin meidän metsissä ei ole sienen sientä, joten lohduttavaa, että sieniä on kaapissa saatavilla.

Jo viime syksynä chef visioi, että sieniä olisi mukava upottaa ruokiin helpommin ja että pieni määrä sientä toisi ruokiin täyteläisyyttä. Niinpä jamppa bamixoi tattilastuja jauheeksi ja alkoi ripotella jauhetta leipätaikinaan, keittoihin, patoihin, risotoihin, pyttipannuihin... Ja katso, täyteläisyyttä se todellakin tuo, eikä sienen maku jyrää, jos malttaa lisätä ruokaan vain pienen määrän jauhetta. Tänä syksynä jopa Pricen veljekset kehuivat tattijauhetta, tosin heillä se oli kaupasta ostettua, eikä tällai lähiluomua.

Tuollaisesta isosta purkillisesta tattilastuja tulee tuo määrä jauhetta, mikä pienemmässä purkissa on. Eilen chef laittoi jauhetta paistinperunoiden päälle, enkä olisi ikinä uskonut, että niissä on sientä. Makustelin vain hyvää makua.

Toinen, ihan kirjaimellisesti loistava keksintö on Rukan ledillä valaistut (ja omalla rahalla ostetut) jatkopalat koirien hihnoihin. 13 vuotta olen ihmetellyt, miten saisi koirat parhaiten näkymään pilkkopimeällä aamulenkillä. Heijastimet on hankala saada näkymään joka puolelle, pannat uppoavat turkkeihin, enkä halua mitään ylimääräistä aamuisin koirille pukea, kun omaan pukeutumiseenkin menee talvisin tuskastuttava määrä aikaa. Nämä löytyivät kuin tilauksesta ja olivat vielä saatavilla pinkkeinä. Ihan mahtava tuote, ja veikkaan, että meidän kylän aamuautoilijatkin kiittävät loistavista koirista.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Opittua 2015

Tyhjyys on päivän teema. Tällä hetkellä tyhjänä ovat:
- kasvimaat (lukuun ottamatta yhtä tillinhuitulaa)
- komposti
- kesäkukkaruukut
- puutarhurin takki
- sieniapajat (nurmikolla sieniä tosin kasvaa miljoona)
- taivas (kurjet lähti maanantaina)

Kasvihuoneessa muutama chili ja paprika vielä odottelevat kypsymistä; muut ovat jo päätyneet kompostiin. Jahka ne on saatu talteen, on tämä käsittämättömän omituinen sesonki ohi.

Muistattehan: järjetön tuuli, mikään ei itänyt, kurpitsat tekivät vain miespuolisia kukkia, pavut lähtivät kasvuun vasta heinäkuun lopulla, eikä edes meidän ensiluokkaisissa sienimetsissä ollut sienen sientä (paisi ne 3 suppista, joiden päälle astuin...). Harvalla puutarhurilla sato onnistui, ja apein mielin tuli seurattua naapurin pappaa, joka syyskuun lopulla joutui puimaan puolikypsää kauraa.

Jotain tästä kyllä oppikin:
  • esikasvatteet reilusti vaan kasvihuoneeseen jo huhtikuussa
  • 3 perunalajiketta ja 2 yksilöä kesäkurpitsaa on ihan tarpeeksi
  • Potimarron ja minikurpitsat jaksavat tehdä edes jonkinlaisen sadon huonoissakin olosuhteissa
  • sänkyihin tarkoitettu ötökkäverkko riittää pitämään kirpat ja kaaliperhoset pois kaalien kimpusta
  • Tigerella ja Ailsa Craig ovat mauttomia tomaatteja
  • Pink fir applea kannattaa kasvattaa taas kun pystyy, sillä sen tekstuuri ja maku ovat hyvät ja se on satoisa
  • Espelette ehtii kypsyä huonommankin kesän aikana
  • paprikoista ja chileistä ei kannata saksia varkaita pois, sillä saksituista kohdista lähtee home helposti leviämään
  • sipulia voi kasvattaa meidänkin pihalla ja hopeasipuli on hyvää
Hengähdystaukoa on ihan turha odotella, sillä tässä kuussa tulee Thompson & Morganin siemenluettelo, ja raksavastaavan kanssa ruvetaan pystyttämään uutta, jättikokoista kasvihuonetta. Lisäksi jonkun pitäisi keksiä käyttöä isolle kasalle perunaa ja kurpitsaa.
Pink fir apple rupesi pelleilemään vanhoilla päivillään

torstai 1. lokakuuta 2015

Puutarhurin kalenteri: lokakuu


Hyvässä lykyssä aurinkoa ja lämpöä riittää vielä pariksi viikoksi, mutta useimmiten näillä leveysasteilla kasvihuone laitetaan pakettiin viimeistään lokakuun puolivälissä. Muista pestä kasvihuone kunnolla, jottei sinne jää öttiäisiä bilettämään talveksi.

Kasvimaatkin on syytä hoitaa talviteloille, vaikka sieltä vielä voikin tulla juureksia ja purjoa. Itselläni on ollut tapana lapioida kasvimaihin syvät ojat ja täyttää ne kompostilla (ja suojata uteliailta kuonoilta ja nokilta). Näin saavat madot puuhaa ja kasvimaat lannoitetta, ja kompostori tyhjenee mukavasti talven varalle. Jos kasvimaalla on monivuotisia herkkiksiä, kuten salvia, suojaa se pahimmilta pakkasilta lehtien (joko puiden tai sanoma-) avulla.

Puutarhatarvikkeet on myös huollettava, jotteivät jää likaisiksi ja ruostu talven aikana.

Jos pihassasi on nuoria ja/tai erityisen maukkaita taimia, muista laittaa jänisverkot ajoissa. Ristihuulet ovat tähän aikaan vuodesta jo nälkäisiä.

Ja niin ovat linnutkin! Muista aloittaa talviruokinta, jotta tirpat viihtyvät pihassasi ja jaksavat huolehtia ötökkätorjunnasta.

Loppukuusta, mikäli ei ole liian märkää, voi tehdä tarvittavat syysleikkaukset. Itse olen menestyksekkäästi leikannut viinimarjapensaat tähän aikaan. Liika märkyys voi tuoda mukanaan sienitauteja, joten odota säiden kuivumista.

Istuta syyssipulit.

Sisälläkin pitää toki olla puuhaa, joten käypä inventoimassa siemenvarastosi ja tee ostoslista, sillä ens kuussa puutarhurin vuosi alkaa alusta.