Leikkokukkia ja keramiikkaa

Kysyin juhannuksena siskolta mitä me sitten eläkkeellä puuhataan, ja vastaus kuului, että kasvatetaan leikkokukkia ja tehdään keramiikkaa. Hyvä pläni. Leikkokukkia ehkä osaan kasvattaa (joskaan en raaski niitä leikkoa), mutta keramiikkaa ei ole kumpikaan ennen kokeillut. No, eihän se nyt kauhean vaikeaa voi olla ;-) Saveahan tällä tontilla on riittämiin, joten senkin suhteen ollaan omavaraisia. Voikohan keramiikkaa polttaa Oonissa?

Eläkkeeseen on tosin vielä aikaa, mutta tuskin siihen asti kestän tätä ankaraa vit kipuilua tässä kamalassa työpaikassa. Luulin, että Microsoft oli maailman hirvein työpaikka, mutta kyllä se on valitettavasti tämä firma, jossa päin naamaa puhutaan työntekijän käyttöasteesta, ja jos teet työsi hyvin, bonukset kuittaa esimies, joka ei ole missään tekemisissä kanssasi. Tiimipalavereita ei pidetä, kun niitä ei voi asiakkaalta laskuttaa, joten yksin teet työsi, eikä kukaan välitä – eikä auta, jos et jotain osaakaan. Ja tähän kun lisätään se, että mukavien asiakkaiden työt vähenee ja tilalle ollaan tunkemassa asiakkaita, joiden vuoksi jo yksi kollega irtisanoutui, niin eihän tämä hyvältä näytä ollenkaan. Mutta työttömyyskään ei ole vaihtoehto. Kunpa olisi vit kipuileville viiskymppisille työvoimatoimisto, jonka kanssa voisi miettiä uusia työkuvioita. Varmasti pitenisi ikäihmisten työurat.

Onneksi kuitenkin nyt alkaa loma, joten 3 viikkoa voi keskittyä parisuhteeseen, piskeihin ja puutarhaan (ja ehkä myös palsameihin, jotka kuorruttavat jo puolet tontista). Parempi puolisko lupasi viedä vaimon peräkärryn kanssa Pinsiön taimistoon ostamaan sulka- ja hapsuharmaaleppiä ja jonkun kivan pikkupuun etupihalle. Auto tosin on tällä hetkellä kosahtamispisteessä, joten taimistoretki tehdään vasta toisella lomaviikolla. Ensi viikon alun sadepäivät käytetään peräkammarin maalaamiseen tummanvioletista kurkunvihreäksi, ja kolutaan lähimetsät, sillä puolison esihenkilö oli löytänyt jo ensimmäisen herkkutatin :-0

Lopuksi vielä vinkki hyvästä kesälukemisesta: kollegalla on ihan uus ja ihan ihana blogi: https://ratikallaryytimaalle.blog/

Tämänhetkinen ruokavalio

 

Ei vielä kovinkaan muhkeita aterioita takapihalta irtoa. Esikasvatin salaattia, retiisiä ja tilliä kasvihuoneessa, mutta vain pari tilliturpasta sain aikaiseksi ja yhden (!) salaatin alun. Muistan, että viime vuonnakin oli todella hankala saada salaattia itämään, ja sama kävi tänä vuonna.

Syyskylvöjä pompsahtelee esiin siellä täällä, mutta ainoa, josta saa jo nyhdettyä satoa on lehtikaali Red russian (keksittäiskö tälle uus nimi? Red devil?). Se kestää hyvin syyskylvämisen ja myös esikasvoi nätisti kasvihuoneessa. Samoin esikasvatettu Nero di Toscana -lehtikaali tuottaa jo syötäviä yksilöitä. Suorakylvöistä on kohta satoikään tulossa pinaatti, jota pitääkin alkaa syödä, sillä helteessä se alkaa heti kukkia. Muutama retiisikin on jo syöntikokoinen.

Muuten sitten on tarjolla vain yrttejä ja ruohosipulia, sekä talvehtinutta Cream fantasy -chiliä. Toki niistäkin bileet saadaan aikaan. Kasvihuoneessa on jo tomaatin ja paprikoiden raakileita, mutta niiden punastumista/kellastumista saadaan vielä odottaa.

Ilman kuolonuhreja ei tästä jäätävän kylmästä keväästä selvitty: RIP, japaninsiipipähkinä. Se kyllä selvisi talvesta hyvin, ja ehdin jo ihailla sen vihertäviä silmuja, mutta loppukevään hallat nitistivät silmut ja puu kuoli siihen paikkaan. Mantsurianjalopähkinät vielä sinnittelevät, joskin toiseen iski viime viikonlopun pakkanen ja yksi oksa paleltui. 

Katsurasta kuoli iso osa. Kauniisti sekin silmuili ja kukki kauttaaltaan, mutta liian kylmää tuli vielä sen jälkeen. Purppuraheisiangervo näyttää lähinnä ylösalaisin käännetyltä luudalta, ja sama näky on naapureidenkin pihoissa. Miksi, oi miksi nämä keväät ovat muuttuneet näin jääkylmiksi!

PS. Nyt selvisi, miksi leveälehtisessä lehtikaktuksessa on mustia laikkuja: ripsiäiset ovat majoittuneet chilien puutteessa siihen >:-/

Ei lehtokotilot, vaan...

 

"Esikasvata pavut, koska lehtokotilot syö niiden alut kasvimaalla" -kuului muistilappuni viime vuodelta. Esikasvatin, ja komeasti lähtivät pavut kasvuun, samoin kuin suorakylvetyt. Lehtokotiloita kun ei ole vielä juurikaan kasvimailla keikkunut.

Vaan sittenpä herättiin lauantaiaamuna kuuraiseen maahan. +0,5:ssä oli lämpötila käynyt, ja iltapäivällä alkoi damage näkyä: kesäkurpitsat kuolivat, samoin kaikki pavut. Perunoissa on mustuneita lehtiä, ja muutama tomaatti nuokkuu kasvihuoneessa.

Kylmää on toki ollut: tämä kesäkuu on 4 astetta kylmempi kuin normaalisti, ja aamulenkille lähdetään edelleen toppatakissa ja hanskat kädessä (mistä perheen hanskavaras on kovin tyytyväinen). Mutta en todellakaan odottanut hallaa enää tässä vaiheessa vuotta.

Pavut kävin kylvämässä uudelleen, joskaan lajikkeita ei enää ollut niin runsaasti jäljellä. Perunat ja tomaatit jatkavat kasvuaan kylmävahingoista huolimatta. Kesäkurpitsan taidan suorakylvää kasvimaahan ja katsoa tuleeko siitä mitään. Kuivuuden takia on kasvimaat itäneet sen verran harvaan tyyliin, että jossain kohti kesäkurpitsa ehkä mahtuisi vielä kasvamaan.

Se on tänä keväänä ihmetyttänyt, ettei kirppoja ole juurikaan näkynyt. Retiisit itävät reiättöminä kasvimailla, eikä kaalienkaan alkuihin ole tuhoja tullut. Uskaltaisikohan sitä olla niin uhkarohkea, että kylväisi rucolaa ja pak choita kasvimaiden aukkopaikkoihin? Niiden sato olisi enemmäkin kuin tervetullut.

Puhutaanko kultaköynnöksistä?

N'joy

Näihinhän ei siis ainakaan pitänyt hurahtaa. Kamalia, kaljuja rojottimia rintamamiestalojen olkkarien seinillä, ja jättävät vielä jäljetkin tapettiin. Joku hopeaköynnös meillä aikoinaan oli, mutta se ei kasvanut eteen eikä taakse ja lopulta kuolla kupsahti. Prisman kukkaosaston kulmalta poimin mukaan N’joyn, joka oli todella sievä, mutta juroi lipaston kulmalla 3 vuotta, ennen kuin lähti kasvuun. Mutta kylläpä siitä tulikin hieno, kun alkoi rehevöityä.

Marble queen

Siitä innostuneena aloin tutkia kultaköynnöksiä tarkemmin. Happy leaf ja Marble queen näyttivät olevan yhtä kauniita vihreä-valkokirjavia versioita kuin N’joy. Marble queen on meillä melkoisen vihreävoittoinen, mutta se sentään kasvaa rehevänä puskana. Happy leaf olisi kaunis, jos se suostuisi kasvamaan, mutta tuppaa vain mustuttamaan lehtiään. Ihmettelee nyt jatkohalujaan keittiön ikkunalla. Katsotaan tuleeko siitä koskaan mitään.

Not-so-happy Happy leaf

Global green näytti kuvissa hienolta, mutta taitaa liian hämärässä kasvaa meillä, kun kirjava, vaaleanvihreä kuvio ei erotu joka oksasta kovinkaan hyvin. Kevään myötä se on saanut enemmän vaaleanvihreää lehtiinsä.

Global green

Sisko löysi Bauhausin amppelitelineestä Shangrilan. Kuvien perusteella ajattelin sen olevan kumma ruttu, mutta onkin livenä aivan hurjan hieno. Köyhistelin, enkä raaskinut maksaa siitä pariakymppiä, vaikka kasvi olikin melko muhkea. Muutaman viikon päästä maksoin siitä iloisena kolmekymppiä, kun törmäsin siihen Opuntiassa. Ei vaan voinut enää ohittaa.

Shangrila

Ostoslistalla on vielä ihanan repaleinen Cebu blue ja hienon metallinsininen Blue form (joka siskolla jo onkin. Että se ehtii aina ekana). Cebu on hurjan kallis, mutta Blue formin saisi reilulla kympillä. Ehkä nyt lämpimän sään aikana kannattaisi se tilata.

Mutta siis posliinikukkiin en ainakaan hurahda. Niitä onkin meillä vasta 3…

Puhutaanko lehtikaktuksista?

Marraskuunkaktus

Marraskuunkaktuksia olen silloin tällöin ostanut kaupoista, kun ne ei juuri mitään maksa ja niissä on ihanan värikkäät kukat. Harmittaa, kun en yhtenä halloweenina napannut Tokmannilta mukaan oranssikukkaista versiota. Sellainen on ostoslistalla, sekä kirkkaanoranssina että vähän maltillisemman hailuna. Samoin olisi hakusessa sellainen vanhanaikainen marraskuunkaktus, jossa on pienemmät, piparkakkureunaiset ja pulleat lehdet. Sellaista ei ole missään näkynyt sitten 1980-luvun.

Muutama vuosi sitten oli muodissa kalanruotokaktukset, joista yhden sain kasteltua hengiltä, mutta toinen tykkää paahtaa itseään olkkarin ikkunalla. Keväällä Bauhausissa tuli vastaan megaleveä kalanruotokaktus chrysocardium, joten se muutti meille, joskin tuntuu kärsivän jostain, kun lehtiin tulee tummia täpliä.

Kalanruoto

Chrysocardium

Korona-aikaan tuli googleteltua leveälehtisiä kaktuksia, ja ostoskoriin päätyikin Guatemalan lehtikaktus, joka on tuollainen soma syherö. Mieli tekisi myös leveälehtistä korallikaktusta Red coral. Kapealehtinen korallikaktus mulla jo onkin (yllätys... mutta kun se oli minipieni ja halpa).

Guatemalan lehtikaktus

Löysin Plantagenista erittäin kapealehtisen lehtikaktuksen. Se näyttää aivan ilotulitukselta, kun lehtien kärjet kasvavat keväällä kirkkaanvihreinä. Nimi ei valitettavasti ole tiedossa, sillä nimilapussa luki vain epiphyllum cacti.

Siskon nimeämä Cousin It, taustallaan ihana posliinikukka

Beavertail vei lehtikaktukset toiseen ääripäähän, sillä se on todella nimensä mukainen: iso, paksu ja jämäkkä. Sillä voisi ihan hyvin läiskyttää vettä. Pitkään mietin sen tilaamista netistä, mutta en raaskinut. Opuntiassa se tuli livenä vastaan, joten suljin silmäni hintalapulta ja vingutin pankkikorttia.

Beavertail. Ehti olla keittiön pöydällä melkein kuukauden, ennen kuin parempi puolisko huomasi sen :-D

Hovipojan- tai hovineidonkaktus olisi ihana löytö, kun ne kukkivat niin upeasti ja niissä on kauniit lehdet. Kukkaikkunassa taisi hovipoika ollakin, kun lähtiessä silmät osuivat (kuvaannollisesti siis) katonrajassa keikkuvaan, punaisena kukkivaan lehtikaktukseen. En uskaltanut jäädä kyselemään hintaa, eikä se olisi meillä mihinkään mahtunutkaan.

Koska anopeista saa niin hyvin pistokkaita, googletin, miten niitä saisi myös lehtikaktuksista. Jossain käskettiin vain tökkäämään lehdenpala multaan, mutta sillä konstilla mädätin pistokkaani. Gardener’s World sen sijaan sanoi, että pistokkaan palanen pitää laittaa pötköttämään mullan päälle viikoksi ja suihkutella sitä silloin tällöin. Viikon jälkeen pistokas tökätään multaan ja katso: se alkaa kasvaa. Ja katso: niin alkoikin! Nyt on kapealehtisestä lehtikaktuksesta poikanen kasvamassa ja samaa kokeilen Beavertailillekin.

Kaktuskasvattamo (ja anoppi-)

Puhutaanko anopeista?

Star green granite

Minunhan piti jo vuosia sitten luopua kaikista huonekasveista. Mutta jotenkin hormonit korvautuivat viherkasveilla, ja nykyään jopa kesken talven tulee tarve saada multaa kynsien alle.

Anopinkielet ovat huonekasveista olleet niitä kiinnostavimpia, ehkä siitä syystä, että 55 vuotta vanhassa valokuvassa poseeraan komean anopin kyljessä. Tai siis lähinnä makaan lötkönä vieressä. Siitä keltareunaisesta anopista en ole koskaan välittänyt, mutta tummanvihreät raidalliset ovat upeita, etenkin Plantagenista löytynyt Jousihamppu, joka on leveä ja näyttävä.

Jousihamppu

Taisivat olla Marketan anoppikuvat, jotka saivat aikoinaan googlaamaan eri anoppilajikkeita, ja korona-aikaanhan viherkasvi-innostus suorastaan räjähti käsiin, etenkin kun kasvikaupat siirtyivät silloin digiaikaan. Siinä sitä tuli eristyksissä kliksuteltua ostoskoriin anoppi jos toinenkin.

Ensimmäinen ihastus oli Moonshine heleänvihreine lehtineen. Ja kun ei yksittäistä kasvia kehdannut tilata, mukaan lähti myös Metallica. Metallica on meillä suorastaan villiintynyt. Siirsin sen isoon ruukkuun, jossa se on kasvanut korkeaksi ja tehnyt paljon poikasia.

Metallica

Syntymäpäivälahjaksi hain niin ikään Marketan vinkistä Honkasen puutarhalta Whale finin, jonka kauneudesta voidaan olla monta mieltä. Mutta näyttävä se ainakin on ja poikasenkin teki, joten kohta meillä komeilee kaksi läpyskäanoppia.

Whale fin

Leveän Whale finin jälkeen hurahdin tikkumaisiin versioihin, joten meille muutti Mikado, Tough lady ja Fernwood. Mikadoa olen palastellut muutamaan ruukkuun, mutta Fernwood on kovin maltillinen kasvaja. Yhden poikasen se on tehnyt, mutta ei juurikaan kasvanut kokoa. Ehkä hyvä niin, kun alkaa tilasta olla tiukkaa.

Mikado ja Star rose

Kotipuutarha-lehdessä mainittiin Star green granite ja Star canyon granite, jotka pienen etsinnän jälkeen löytyivät nettikaupasta. Ihanan erilaiset ja jännän näköiset anopit. Sittemmin tähtiperhe on kasvanut Star canaryllä, josta haaveilin pitkään ja Star rosella, joka oli yllätyslöytö Bauhausista.

Star canyon granite, taustallaan Futura superba

Nyt ei ole tiedossa enempiä pakko-saada -anoppeja. Mutta oispa hieno saada anoppi kukkimaan. Sen pienet, valkoiset kukat kuulemma tuoksuvat huumaavasti.

Star canary