tiistai 29. syyskuuta 2015

15

15 vuotta sitten otin ensituntumaa sekä hirvikärpäsiin että parempaan puoliskooni (jep, ensitreffeillä nypin hirvareita jampan päästä - ehkei romanttista, mutta ainakin loistava syy käydä heti käsiksi). Tämä syksy ollaan joka päivä biletetty hirvikärpästen kanssa huumorintajun äärirajoille asti (kädet ei enää riitä nyppimään niitä silmistä, poskista ja tukasta, ärgh!) ja pakkohan se oli vuosipäivää juhlia myös Luigin kanssa. Kohteeksi valikoitui Hella & huone, kun se vain on Tampereen paras, ja siellä, kuten myös Näsinneulassa, osataan yhdistää ruoka ja viini.

Pöytään päästyämme kävi ilmi, että paistinkääntäjien juhlapäivän kunniaksi 10 ruokalajin menu oli tarjouksessa, joten tartuimme tilaisuuteen. Valitettavasti varmaankin juuri ruokalajien määrän takia iltaa leimasi hätäily, joten hyvä kun ehdimme hanurit saada parkkeerattua, kun eteen tuotiin jo keittiön tervehdys, joka piti natustella vesilasillisen kanssa, sillä alkujuomaa ei edes kysytty. Mieluusti olisin skoolannut Luigin kanssa lasin kuplivaa 15 vuoden kunniaksi. Alkupala oli kylläkin mainio: kyssäkaalta ja piparjuurta sekä kuivatulla etikalla ja punajuurihillokkeella koristeltu näkkäri.

Kyssäkaalinyytti ja näkkäri
Alkuruuat olivat hyviä, erikoisia ja kekseliäitä, ja niihin oli viinit yhdistetty kauniisti, joten pian pääsimme tunnelmaan. Joskin valitettavasti tarjoilijamme ei tuntenut ruokia ja viineistäkin tiesi tasan sen, mitä etiketissä luki, ja kokki puolestaan oli liian kiireinen vastaamaan. Erikoista oli myös kysymykset: "Juotsä tätä enää?" ja se, että vielä juomaa sisältävä lasi vietiin nenän edestä kesken ruokalajin. Mietimme, mahtoiko ravintolasta olla lasit loppumassa. Juomapaketille täytyy makunsa lisäksi antaa se plussa, että kaadot olivat hyvin maltilliset, joten 8 lasillista ei tuntunut päänupissa edes seuraavana aamuna. Ja vesilasi pidettiin koko ajan täytettynä, mistä myös iso kiitos.
Piimäjuustoa, mallaskeksiä ja punajuuren versoja
Pääruuista rasvassa 38 asteeseen kypsennetty kuha oli ehdottomasti paras, vaikka kuulemma jotkut asiakkaat olivat moittineet sitä liian raa'aksi. Meidän makuun se oli täydellistä ja ehdimme onneksi kokkia siitä kehuakin.
Pyhäjärven kuhaa, sabayonekastiketta ja raputerriiniä
Sorsaa, lakritsikastiketta, mustajuurta, pikkelöityä siitaketta ja mustatorvisienimoussea. Sieni ja lakritsi oli yllättävän toimiva yhdistelmä.
Nautaa, paahdettua sipulia ja maukkaita mallaspipuroita
Juusto oli sitä jokapaikan Metsuria, mutta onhan se toki hyvää. Jälkiruuat sen sijaan yllättivät: marjoista, vihanneksista ja juureksista tehtyjä, raikkaita, erikoisia, maistuvia annoksia, joista tällainen ei-niin-jälkiruokaihminen nautti suuresti. Kiva saada jotain erilaista myös jälkiruokarintamalla, joskin lopuksi tuli myös se pakollinen suklaa-annos. Täydellisen hyvää sekin oli. Mukana tullut hiilihappojääastia ei sen sijaan oikein avautunut, vaikka tuoksui ihan hyvälle.
Tyrnisorbettia, fenkolia, samettikukkaa
Suklaakakkua ja -moussea. Käsivarsi mallin oma.
Illan teemoja olivat lakritsi, piimäjuusto, mallas, samettikukka, ja joka ruualle erikseen kaadettu kastike. Ruoka oli kekseliästä, erikoista ja tietysti viimeistä murua myöten hyvää. Hintakin oli erittäin kohtuullinen: hitusen yli 200 €/ 2 x 10 ruokalajia ja 2 x 8 viinilasillista.

Illan loppukaneetista vastasi tarjoilijamme, joka kuultuaan meidän 15-vuotispäivästä tokaisi, että hauskaa, että se sattui just tälle päivälle. Niin, no ehkä se oli just se syy, miksi me oltiin siellä...

perjantai 25. syyskuuta 2015

Savukalakeitto

Kauppa yllätti tarjoamalla 2 päivää vanhaa taimenta, joten sellainen päätyi ostoskärryyn, kun oli jo jonkin aikaa tehnyt mieli savukalaa. Töihin lähtiessään chef tilasi etätöissä olevalta rouvaltaan savutaimenta ja hasselbackan perunoita, ja niiden oheen tekaisin vielä tomaatti-paprikasalsan, kun kasvihuone edelleen pullistelee tomaateista, paprikoista ja chileistä.

Savustuspöntön loppusavut hyödynsin laittamalla Espelettet savustumaan ruokailun ajaksi. Sen jälkeen ne pääsivät kuivuriin pöhisemään. Talossa on huumaava savuchilin tuoksu.

Savukalan jämät päätyvät meillä useimmiten pizzaan, pastakastikkeeseen tai munakkaaseen, mutta muistelin, että oltiin joskus tehty hyvää savukalakeittoa. Siitä inspiroituneena kirmasin kasvimaalle ja otin mukaani perunaa (Pink fir apple), purjon, lehtikaalta (Nero di Toscana), persiljaa ja tilliä. Näistä ja sipulista, valkosipulista, valkoviinistä ja Puljongin kalaliemestä väkäistiin kokoon maistuva soppa.

Chilit tuottavat hyvää satoa, mutta Espeletteä ja Trinidad perfumea lukuunottamatta eivät ehtine kypsyä. Trinidad perfume (kuvassa tuo minipieni keltainen) on kyllä hassu chili. Scovilleja on 0-500, joten se ei ole lainkaan tulinen, vaan maistuu makean kirpakkaalta. Melkoinen turhake, koska jää kooltaan peukalonpäätä pienemmäksi. Tulipahan kuitenkin kokeiltua.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Kurpitsa-vuohenjuustolasagne

Viime vuonna hoksattiin tämä ohje Nigellan joulukirjasta vasta kurpitsakauden jälkeen, mutta chef nokkelana miehenä laittoi aiheesta kalenteriin muistutuksen tälle vuodelle. En uskaltanut säilyttää lintujen nokkimia Ölkurbiseja kovin pitkään, ja kun vielä eteen osui kivan kuuloinen kurpitsakakkuohje, oli aika ottaa veitsi esiin ja laittaa parit kurpitsat kuutioiksi.

Nigella pehmitti omat kurpitsansa salviavoissa ja vermutissa sipulin ja valkosipulin kera, mutta itse valitsin vähemmän pornon tien ja kypsensin kurpitsakuutiot uunissa (200 C/30 min), kun osa kuutioista oli menossa kakkutaikinaan. Soseutin noin litran verran kurpitsaa lasagneen ja maustoin soseen suolalla sekä salviavoissa kuullotetuilla sipuleilla. Mausteita olisi saanut olla enemmänkin, sillä lopputulos oli hitusen liian mieto.

Tomaattikastikkeena Nigella käytti suolalla ja pippurilla maustettua paseerattua tomaattia, mutta itse turvauduin omatekemään tomaattikastikkeeseen.

Juustokastikkeeksi sotkuttelimme Nigellan kanssa pehmeää vuohenjuustoa (2 x 140g:n paketti Chavrouxia), ricottaa (250 g sitä pehmeää versiota, ei sitä kamalaa, rutikuivaa vakuumipaalia),  kananmunaa (2 kpl), muskottia ja mustapippuria.

Lasagnevuoan pohjalle laitoimme kerroksen tomaattikastiketta ja sen päälle kerroksittain lasagnelevyjä, kurpitsasosetta, juustokastiketta ja lisää tomaattikastiketta. Päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle tuli vielä tomaattikastiketta, juustokastiketta ja pari mozzarellapalloa revittynä.

Uuniin 200 C/1 h, ja kuulemma tarjottaessa vielä paahdettuja pinjansiemeniä päälle. Nyt tarvii vain odotella chefiä kotiin.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Voi, koi!

Ei saa naukseri omenoita tänä vuonna. Sato näytti aluksi muhkealta, mutta pihlajanmarjakoi päätti toisin. Kaikki omenat ovat rupisia ja muhkuraisia ja täynnä koinsyömiä käytäviä. Pari ämpärillistä omenoita on jo lentänyt roskiin ja vielä muutama ämpärillinen niitä puussa näkyy sinnittelevän. Kaikki yhtä rupisia. Ja just, kun taas koukutuin omena-sahramihilloon.

Patsastelin eilen chefin työpaikan viereisen omakotialueen ohi, ja sielläkin näkyi koi olleen omenapuissa asialla. Kuulemma pihlajanmarjoja on nyt vain kymmenesosa normaalista, joten koit ovat keksineet maukkaan kakkoskodin itselleen.

Kasvimaat ovat jo suurimmaksi osaksi tyhjentyneet. Salaattia, purjoa, papua, perunaa ja parsakaalta vielä tulee mukavasti, ja sitä mukaa kun kasvimaihin tulee tyhjiä kohtia, kaivan niihin aumoja, jotka täytän kompostilla. Siinä riittää madoille puuhaa talveksi.

Tarkoitus olisi syksyn aikana rakentaa uusi kompostointialue tontin nurkkaan, sillä kasvillisuus on villiintynyt nykyisen kompostin kohdalla sen verran, ettei sen luo pääse ilman taistelua.

Toki kompostin ympärillä olevat puut ja pensaat voisi leikata, mutta ei olla vielä edellisvuotisiakaan, saati sitten tämän kevään, oksia saatu haketettua, joten pihassa on melkoisia risukasoja jo ennestään. Helpommalla pääsee, kun siirtää kompostorit.

Aamulehti kehotti aloittamaan pensaiden leikkelyn, joten saksin ensin rojahtaneet aroniat, minkä jälkeen kävin karviaisten ja viinimarjojen kimppuun. Rankalla kädellä niitä karsin, jotta ens vuonna ois nurmikon leikkuu pikkuisen helpompaa. Saas nähdä, ottivatko nokkiinsa moisesta kohtelusta. Melko rujoilta kyllä näyttävät.

Kasvihuoneessa ollaan jo heitetty heipat kurkuille ja parille Sungoldille. Syyskuu on ollut sen verran lämmin ja aurinkoinen, että ehditään jonkin verran saada satoa paprikoista ja chileistä. Chefillä onkin työlistalla chilikastikkeen teko ja Espelettejen savustaminen.



Hungarian yellow wax yrittää ehtiä kellastua
Bullhorn mix -paprika punastuu


Espelettejä kypsymässä

tiistai 8. syyskuuta 2015

Kun sarvet kohtaavat


Kasvihuone on saanut parina päivänä olla oman onnensa nojassa. Kylmä ja kostea sää pitää huolen siitä, ettei kasvarin ovea availla turhaan, eikä kasveja tarvitse kastella.

Tänään kurkistin sisään ja ensimmäisenä näin tyvestään katkenneen Marconi purplen. Mitä lie tapahtunut; ei sillä niin paljoa hedelmiä ollut, että se niiden painosta olisi katkennut. Napsin chilit talteen ja uskaltauduin maistamaan yhtä ihan tuoreeltaan - Marconin kun sanotaan olevan mieto chili. Ja niin se onneksi olikin, joten vältyin kyynel-räkä-kuola -kohtaukselta, toisin kuin viime vuonna, jolloin haukkasin Espeletteä luullen sitä paprikaksi...

Marconissa on hyvä, rehellinen chilin maku, eikä yhtään poltetta. Kypsyessään siihen kuulemma tulee makeutta, mutta tämän katkenneen kaiffarin hedelmät eivät ehtineet kypsyä. Vielä on kasvarissa toinen jäljellä. Toivottavasti sen hedelmät tekevät kaikki ne luvatut taivaanrannan värit, jotta pääsen kokemaan myös koko makukirjon.

Ensimmäinen Bullhorn mix -paprika oli sen sijaan kypsynyt (jätin paprikoiden ja chilien nimitikut paikoilleen, jotten - Espelette-episodista oppineena - mene vahingossa sekoittamaan keltaista paprikaa ja Hungarian yellow wax -chiliä). Ylpeänä poimin sen ja ajattelin yllättää chefin, kunnes huomasin paprikassa olevan reiän. No, mitä nyt yhdestä reiästä! Paitsi että se osoittautui käymälän reiäksi: etana oli narskutellut tiensä paprikan sisään, kakkaillut sinne ja saanut sisuksen mätänemään. Ehdotankin uudeksi (uhkaavaksi etanankuulustelu-) loruksi: etana, etana, näytä sarves, aiotko kakata paprikaan? Jos sarvet näkyvät, niin etana muilutetaan lentorahtina tontin rajojen ulkopuolelle.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Kun mihinkään ei enää mahdu

Ai mitenkäkö syyskuu on alkanut? No, pikkusisko täytti ihan järkyttävän monta vuotta (voiskohan sitä alkaa kutsua isosiskoksi?), naukseri joutui saikulle selkäongelmien takia, pakastusrasiat loppui ja pakastimet ovat piripintaan täynnä.

Tomaatteja tulee ihan julmetusti - tuollainen muovikulhollinen joka päivä. Toki niitä syödään tuoreena, mikä ehditään, mutta kun ne ovat kypsiä, ei säilytysaika ole kovin pitkä (jääkaapin vihanneslokero on täynnä kesäkurpitsaa ja minikurpitsaa, ja kurkkukin keksi vielä tehdä muutaman yllätyshedelmän, joten vihanneslokeroon ei mahdu mitään). Loput ollaan pilkottu piirakkaan tai keitetty kastikkeeksi, tosin kastikkeellekaan ei ole enää tilaa.

Kesäkurpitsasato alkaa olla lopuillaan. Ainoa jäljellä oleva puska tekee vain kukkia, mutta ei hedelmiä. En henno sitä kuitenkaan nyppäistä pois, sillä kimalaiset pörräävät siinä ihan urakalla.

Iso satsi kesäkurpitsaa saatiin tuhottua tekemällä siitä lasagne (lasagnevuoka kuvassa esitiskarin käsittelyssä). Vuokaan ladottiin kesäkurpitsasiivuja, sipulisilppua, rosvopaistin jämiä, tomaattikastiketta ja valkokastiketta, ja päälle raastettiin vanhaa cheddaria. Oikeasti ihan törkeän hyvää, joskaan ei mitenkään esteettinen elämys (= harmaata mössöä). Täytyy muistaa ens vuonnakin tuhota kesäkurpitsat lasagnessa!

Oikeitakin kurpitsoja täytyi ruveta sadonkorjaamaan, sillä linnut ovat keksineet alkaa nokkia niitä. Potimarron onneksi kasvattaa sen verran jämäkän kuoren, ettei siihen nokat pystyneet. Crown prince oli tehnyt hedelmän niin hyvään piiloon, että huudahdus pääsi, kun sen löysin. Isoksi se ei ollut ehtinyt kasvaa, niin kuin ei muutkaan normikurpitsat tänä vuonna, mutta sentään oli ehtinyt kypsyä.

Viikonloppuna ajattelin käydä kasvimaat läpi ja pelastaa, mitä pelastettavissa on. Vielä on toki lämmintä (ja pääskyjä!), mutta pimeys ja kosteus vievät veronsa. Kasvihuone kukoistaa toistaiseksi hyvin, ja ekat paprikat ja chilit ovat kypsymässä. Ehkä niistä sittenkin tulee jotain, hankalasta alusta huolimatta.

Syksyn eka grillaus oli luomukaritsan maksa. Ei yhtään pöllömpi aloitus syksyn grillauskaudelle.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Puutarhurin kalenteri: syyskuu

Keskellä sadonkorjuuähkyä muista vielä se, että nyt metsätkin alkavat tarjota parastaan, joten nappaa kori ja sieniveitsi mukaan ja lähde sienestämään (vaikka kaapit tursuavat edellisvuotisia tattilastuja).

Muista tilata syyssipulit. Itselle nootiksi, että käy myöhemmin tässä kuussa tsekkaamassa siemenkauppa.comin valkosipulivalikoima! Viime vuonna päädyin sivulle vasta, kun olin chilinsiemeniä etsimässä ja olin jo ostanut talvivalkosipulit. Harmitti, sillä tuolla oli monia mielenkiintoisia lajikkeita.

Tarkan euron puutarhurin kannattaa kytätä kauppojen siemenhyllyjä, lannoitteita, multia ja kasveja. Nyt niitä nimittäin saa halvalla, kun taimipihat ovat menossa kiinni ja marketit vaihtavat syysvalikoimaan. Astiataimia voi istuttaa niin kauan kuin maa on sula.

Pidä kasvit kasvihuoneessa mahdollisimman pitkään, jotta niiden hedelmät saavat aurinkoa ja kypsyvät. Sisätiloissa niiden maku ei tule yhtä hyväksi.