keskiviikko 31. elokuuta 2016

Out with the old

Viime vuoden toukokuussa uusimme kaikista vanhimmat kasvimaamme, kun niissä alkoi olla enemmän ruusun ja horsman juuria kuin hyötykasvien, ja monivuotiset hyötykasvitkin rehottivat niissä vähän liian hallitsemattomina. Tänä keväänä katsoimme muitakin kasvimaita kriittisellä silmällä, sillä niitä aikoinaan perustaessamme teimme sen virheen, että kasasimme laatikot ensin ja maalasimme vasta sitten, mikä jätti lankkujen päät suojatta -> laho pääsi jylläämään. Yhtä lukuun ottamatta kasvimaat olivat siinä kunnossa, että ne täytyy tulevina vuosina korvata uusilla.

Keväällä ostimme 6 kpl lavakauluksia, kun niiden hinta oli pudonnut kolmestakympistä kymppiin. Nyt syksyllä on tarkoitus maalata ne ja sitten keväällä ottaa käyttöön. Niillä saadaan korvattua 1,5 kasvimaata. Mietin jopa niin radikaalia ratkaisua, että vaihtaisin kasvimaiden värimaailman talon seinän mukaan sävytetystä keltaisesta pinkiksi, kun puutarhakeinu ja kukkatikkaatkin ovat pinkkejä, samoin kuin kasvihuoneen sisustus. Ainakin se ilahduttaisi meidän nuohoojaa, joka muisti tänäkin vuonna kehua pihan pinkkiä värimaailmaa.

Eilen poistin jo yhden lahonneen kasvimaakehikon ja siirsin sen tilalle viime vuonna kasatun vesivanerilodjun, joka oli aiemmin huonossa paikassa, sillä Latvian matala innostui rehottamaan sen vieressä niin, että lodju jäi varjoon. Kasasin laatikon pohjalle kompostia ja päälle multaa. Tarkoitus on siirtää siihen toisesta lahokehikosta monivuotiset salvia, timjami, ruohosipuli, ilmasipuli ja rakuuna. Toivottavasti ehtivät alkusyksyn aikana juurtua. Mietin, uskaltaisiko sinne istuttaa myös pätkän minttua, rei'itettyyn ämpäriin vangittuna. Viime talvi nimittäin tappoi meiltä mintut, joten uusille olisi tarvetta, mutta toisaalta pelkona on se, että kohta koko laatikko on pelkkää minttua. Sitten joutuisi elämään ens kesän pelkällä mojitolla ja tzatzikilla...

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Vanhakin sienestäjä oppii uusia temppuja

Moni hehkuttaa hulppeaa sienivuotta, mutta meillä sato on ihan tavanomainen. Muutama tatti siellä täällä ja normimäärä kanttarelleja ja mustatorvisieniä. Mutta mustavahakas on yllättänyt: samoilta paikoilta ollaan jo kolmesti kerätty satoa, vaikka normaalisti saadaan vahakkaita vain kerran, eikä olla koskaan nähty näin isoja yksilöitä. Toukat rakastavat mustavahakasta, joten se harvoin pääsee kovin suureksi kasvamaan. Eilen löydettiin 2 litraa vahakkaita, ja osa niistä oli täysin toukattomia. Pannulta levisi taloon niin huumaava tuoksu, ettei meinannut malttaa lähteä ulos puutarhahommiin.

Kun näille sienimaille muutettiin, otettiin tavaksi opetella joka vuosi uusi ruokasieni. Koska täällä kasvaa upeita sienilajeja, snobistuttiin niin, että poimitaan enää vain kolmen tähden sieniä. Kanttarellitkin jää meiltä nykyisin metsään, kun ei sen kloorisesta mausta niin perusteta. Sieniä ja ihmisiä -kirjan ja the sienigurun Lasse Kososen top 3 -sienilistauksen myötä (korvasieni, mustavahakas ja sikurirousku. Meikäläisellä mustavahakas, kuusiherkkusieni ja korvasieni) alkoi sikurirousku kiinnostaa. Arvelin sen tunnistavani, ja kun eilen sattui kohdalle oikealta vaikuttava yksilö, poimin sen mukaan. Sellaisenaan en mitään tuoksua siitä erottanut, mutta kun se hetken kuivahti keittiön pöydällä, niin voi herraisä sentään mikä aromi! Ensin vähän sokerinen, sitten lipstikkainen ja lopulta curryinen. Tätä on ehdottomasti saatava lisää.

Toinen uusi sienioppi on tänä kesänä paristakin eri lähteestä kuultu sienten paistaminen. Aiemmin neuvottiin paistamaan sieniä pannulla, kunnes neste on haihtunut - eli sieni on ennemminkin keittynyt pannulla. Nyt opastettiin pikapaistaminen kuumalla pannulla/grillissä, mikä on saanut ainakin herkkutatista irti ihan uuden ulottuvuuden. Umamit on potenssiin 10 ja tatti niin lihaisa, että suunniteltiin seuraavasta yksilöstä tehtävän tattiburgeri. Kunhan nyt vastaan tulisi toukaton herkkutatti.

Siinä mielessä tämä sienisesonki on ihan huippu, sillä hirvikärpäsiä ei juurikaan ole, vaikka toissapäivänä melkein kirjaimellisesti törmättiin 3 hirveen lähimetsässä. Mukava kulkea metsässä ilman, että tarvii kaivella hirvareita tukasta ja silmistä.

perjantai 12. elokuuta 2016

Kaudella 2016 opittua

Kausihan ei millään muotoa ole vielä ohi, mutta perunoita säilöessä tuli muutama asia mieleen, ja ne on hyvä kirjata ylös, ennen kuin unohtuvat seuraavaa kautta valmistellessa.

  • Jos meteorologit kertovat kirvojen kevätmuuton näkyvän tutkakuvissa, sulje heti kasvihuoneen ovet ja ikkunat, äläkä vain naureskele hassulle uutiselle.
  • Jos kaalikoit iskevät, ota hyönteisverkot pois kaalikasvien yltä. Koit pääsevät verkon alle kuitenkin, eikä mikään niitä torju paremmin kuin linnut.
  • The Sutton on oikeasti hyvänmakuinen härkäpapu. Ei sitä ole suotta kehuttu maukkaimmaksi. Kestää naakkoja ja kosteutta yllättävän hyvin.
  • Mozart on liian myöhäinen perunalajike Suomen kesään. Ei ehdi tehdä satoa, on rupinen kuin ankka (nyt sisko tietysti tulee sanomaan, etteivät ankat ole rupisia), eikä makukaan ole kummoinen. Tekstuuri on hyvän kiinteä.
  • Colomba on jauhoinen peruna. Älä kasvata toiste.
  • Kasvata vain calabresea. Broccoli ei ehdi kukkia kesän aikana.
  • Punaisen paprikan kasvattaminen voi onnistua. Luota silti oransseihin versioihin; ne ovat takuuvarmoja.
  • Älä kasvata pihvitomaatteja. Ne eivät tykkää kastelutyylistäsi, vaan vaativat tasaisemmat olosuhteet.
  • Burpless tasty green on edelleen maukkain kurkku.
  • Papuja ja kurpitsoja ei voi koskaan olla liikaa.
  • Hernettä voi kylvää vielä heinäkuussa. Ehtii tehdä uuden sadon.
  • Jehovat ja nuohoojat löytävät tiensä myös haja-asutusalueelle, joten muista olla pukeissa pihatöissä, äläkä laita fantasiakimallepinniä otsatukkaan edes omalla pihalla.

tiistai 9. elokuuta 2016

Puuh

Se tunne, kun saa kiristävän housunnapin auki (tai hameen, sillä en omista housuja), muistuttaa hyvin paljon sitä, kun puutarhatoimittajien auton perävalot näkyvät. Itämättömyydestä, kirvoista, kirpoista, kaalikoista, naapurin kissasta, kaatosateista ja valtavasta kosteudesta huolimatta sain jotain kasvamaan niin, että kuvaajalle riitti suhteellisen siistissä kunnossa olevaa kuvattavaa.

Tosin puutarhuri itse ei ollut kovin siistissä kunnossa, sillä naamaan kasvoi jalkapallon kokoinen finni, ja edellisenä päivänä syöty yltiösuolainen kylmäsavulohi venytti silmäpussit litran vetoisiksi. Lisäksi jalkaan jäi maalitahraiset feikkicrocsit. No, tuli kyllä päivän aikana todettua, ettei kannata suunnitella uutta uraa huippumallina, sillä on yllättävän hankalaa hymyillä, kävellä, katsoa kameraan, komentaa koiria ja vetää vatsaa sisään samaan aikaan. En tiedä miten Kate Moss sen tekee.

Ensi vuonna siis tulen ulos kaapista omalla nimellä ja naamalla. Iik. Instagramista tosin löysin täysnimikaimani, jolla on samansuuntaiset harrastukset, joten toivottavasti hän ei joudu hankaluuksiin 15 minuutin kuuluisuuteni takia. Lohdutukseksi voin kertoa, että tyttönimelläni täysnimikaimani oli mielisairaanhoitaja. Lukuisten vinkeiden puheluiden jälkeen vaihdoin numeroni salaiseksi.

Tällä viikolla alkaa sitten sadonkorjuumaraton, kun tuo kuvassa näkyvä syherö täytyy saada setvittyä ja käytettyä ruuaksi. Kurpitsoista korjasin jo Potimarronit, nostin loput sipulit ja nyppäsin ylös kaikki Colomba-perunat, jotka päätyvät tänään esikeittoon ja pakastimeen. Loppuviikosta otetaan frittikeitin esille ja pyöräytetään härkäpavuista falafelit. Sen jälkeen menu täyttyy punajuurista, tomaateista ja paprikoista. Kuulostaa aika hyvältä.