Satokatsaus: muut

 

Pavut kärsivät tänä vuonna kylmästä keväästä ja kun viimein lähtivät kasvuun, iski lehtokotilot. Vieläkään ne eivät köynnöstä, vaan tekevät palkonsa lyhyiden varsien varaan. Pääasia kuitenkin, että tekevät satoa, koska pavut on helppo heittää pakastimesta keittoihin, ja fermentoituinahan ne ovat käsittämättömän hyviä. Pari settiä ollaan jo fermentoitu ja vielä pari laitetaan lisää, jos satokausi suo. Koska pavut täytyy keittää ennen kuin niitä voi syödä, kärsii fermentointi, koska maitohappobakteerit keittyvät siinä samalla. Chef löysi tähän ratkaisun internetin syövereistä: palanen maitohappobakteeritablettia auttaa fermentoinnin käynnistymisessä. Keltaista Serpedor-papua heitin pikkeliliemeen, sillä joskus pikkelöin litteää, keltaista papua Anellino gialloa ja siitä tuli todella hyvää. Muut pavut ovat pikkelöitynä olleet pettymyksiä.

Härkäpavuista tuli hyvin pieni sato tänä vuonna. Ostin pari vuotta sitten Prisman alelaarista ison pussillisen härkäpavun siemeniä ja mietittiin chefin kanssa, josko ne saisi ens vuonna johonkin kohti pihaa kasvamaan satamäärin, niin ehkä sadostakin jäisi jotain käteen.

Fenkolista ei tullut satoa lainkaan, vaan se kasvoi pitkäksi huitulaksi. Pinaattia saatiin pari kourallista, sillä se kärsi lämmöstä ja alkoi kukkia saman tien.

Valkosipuli selvisi talvesta huonosti ja useampi kylvörivi jäi itämättä. Eivätkä ne itäneet kasvaneet kovinkaan suuriksi ahkerasta lannoituksesta huolimatta. Lisäksi valkosipuleihin pesiytyi toukkia. Muutama kelta- ja punasipuli jaksoi kasvaa, mutta kovin olivat toukkaisia nekin. Ja kun sipulilaatikon tyhjensin mullasta, löytyi sieltä vielä 22 pulleaa kultakuoriaisen toukkaa :-D

Kauden yllättäjä on ollut munakoiso. Joskus koisoa kasvatin, eikä siitä satoa juurikaan tullut, mutta nyt aloitin esikasvatuksen ajoissa, ja niinpä pari ämpäriä suorastaan notkui koisoista. Täytyy ens kaudelle opiskella miten munakoisoa kasvatetaan oikeaoppisesti. Annoin sen vaan munia mielin määrin, mutta pitäisiköhän sitä latvoa, jotta se tekisi isommat koisot? Wild boar teki aika pienet koisot, mutta niitä oli kolmisenkymmentä. Osan paahdoin uunissa ja laitoin pakastimeen; osa taas grillattiin kesäkeittiössä ja blitzattiin babaganoushiksi.

Satokatsaus: juurekset

 

Helteinen kesä sai perunoiden varret lakastumaan, joten oli aika nostaa potut ylös ja esikeittää ne pakastimeen. Marabel ja Annabelle tekivät melko vaatimattoman sadon, mutta Asparges yllätti. Sitä tuli 1,5 ämpärillistä, ja perunat olivat yllättävän toukattomia ja ruvettomia. Lisäksi niistä lähti kuori kevyesti harjaamalla. 16 annospussia saatiin esikeitettyä ja sitten oltiinkin pulassa, kun satopakastin oli jo piripintaan täynnä. Täytyi lainata pakastustilaa koirien ruokaosastolta.

Puna- ja raitajuuret saivat kasvaa melkein täyteen mittaansa ilman kauriiden väliintuloa. Niitä syötiin alkukaudesta sinihomejuuston kanssa lisukkeena, ja kauriiden ilmestyttyä pihaan loppukaudesta, säilöttiin juurikkaat lindströmeinä. Kauriit suivaantuivat tästä sen verran, että siirtyivät aterioimaan naapurin omenapuille.

Porkkanaa tulee ihan vain muutama kappale ja mietinkin josko niistä tekisi varsisellerin kanssa silppua pakastimeen. Olisi mirepoix valmiina talven keittoja ja patoja varten. Kurjen puutarhalta tilasin varsisellerin taimia, koska halusin nähdä tuleeko niistä mitään ammattilaisen esikasvattamina - itse kun olen onnistunut kasvattamaan vain ohuita tikkuja. Kovin kapoisia ovat nuokin, mutta makua riittää.

Palsternakkaa kylvin syksyllä ja yllättäen se lähti kasvuun keväällä. Tein toki kevätkylvöjäkin. Vielä ovat kovin pieniä, mutta saavat jatkaa kasvuaan ensimmäisiin pakkasiin. Jospa niistä saisi syksymmällä ihanan sosekeiton.

Satokatsaus: marjat ja hedelmät

 Viime vuonna poistin pihasta karviaismarjat, kun ei niille käyttöä oikein löytynyt ja lamoavien vuoristokarviaisten kanssa nurmikonleikkuu oli ihan mahdotonta, kun pensaiden alle ei päässyt. Niinpä ne olivat vain epämääräinen piikkitupas täynnä heinää ja ohdakkeita. Haaveilin karviaisten tilalle pinkkiä herukkaa, ja keväällä meille muutti Aili. Ailin mukana tosin pihaan muutti myös herukkapistiäinen, jonka toukat parturoivat Ailin ja valkoherukoiden lehtiä.

Aili osoittautui todella maukkaaksi herukaksi, aromikkaaksi ja makeaksi. Jos olisin tämän aikoinaan tiennyt, en olisi punaherukkaa pihaan istuttanut lainkaan, vaan hankkinut pensaskaupalla hennonpinkkiä serkkuaan. Samoin mustaherukan olisi voinut korvata aromikkaammalla viherherukalla. No, herukoita joka tapauksessa tuli tänä vuonna ihan OK määrä, joten muutaman litran sain aamumehuja syksyn varalle. 

Meidän tontti on ruvennut kasvamaan umpeen, joten villivadelma on alkanut väistyä muun kasvuston tieltä. Kävin kuitenkin tontin perukoilla katsomassa olisiko marjoja poimittavaksi asti ja löysinkin yhden puskan, jonka marjat olivat lähes puutarhavadelman kokoisia. Napsin marjoja kulhoon antaumuksella, kunnes havahduin jalkojen juuresta kuuluvaan mässyn mässyn -ääneen. Naukseri se siellä pisteli vadelmia poskeensa suoraan kulhosta. Pari pientä rasiallista jäi jäljelle. No, se riittää, sillä leivontaan ne vain menevät. En käytä hilloja, enkä syö puuroja tai jugurtteja tms. joiden kanssa marjoja normaalisti syödään, joten siksikin marjojen säilöminen sellaisenaan on meillä turhaa.

Omenoita on tulossa mukava määrä, joskin pihlajanmarjakoit kurittavat taas Sävstaholmia. Viime vuonnahan se oli kaatouhan alla parin erittäin koisen vuoden takia, mutta viimevuotiset omput olivatkin yhtäkkiä täysin puhtaita ja mahtavan suuria, joten puu säästyi kaatamiselta. Noinkohan sitä täytyy käydä taas uhkaamassa kaatamisella - josko se häätäisi koit pois ensi vuodelta.

Päärynäsatoa odotellaan kovasti, kun ei vielä kertaakaan olla päästy maistamaan oman pihan päärynöitä. Joku ötö niihinkin on iskenyt, kun osa hedelmistä näyttää vähän kummallisilta, mutta suurin osa on syöntikelpoista. Ihan kivikovia ne vielä ovat, joten saa nähdä ehtivätkö kypsiksi ennen pakkasia. Kaipa niitä voisi ottaa sisälle kypsymään, mutta makuhan siinä kärsii, ja nyt just eniten kiinnostaa se maku.

Satokatsaus: kaalit

 

Hellekesä ei ole suosinut kaaleja - joskin lehtikaalit Red russian ja Emerald ice ovat tehneet muhkeaa satoa, ja niitä ollaankin säilötty pakastimeen pussikaupalla. Nero di Toscana sen sijaan ei kasvanut kuin 10-senttiseksi ja päätyi lehtokotiloiden rei'ittämäksi.

Parsakaalit jäivät pieniksi ja puiseviksi, eikä suippokaalikaan jaksanut tehdä kuin hyvin löyhät kerät. Mietittiin tovi, mitä tehdä suipoilla, kunnes chef törmäsi överiin jenkkireseptiin, jossa kaalta valeltiin voisulalla. Ihan sellaista voitelua ei haluttu tehdä, joten kehitettiin reseptistä oma versio, jossa kaali halkaistiin, heitettiin grilliin ja pöydässä hierottiin yrttivoita päälle. Kuuman ja kuivan kesän kaali makeutui grillissä ja yrtit toivat lisämakua. Täytyy muistaa seuraavanakin vuonna.

Kiinankaalista ei satoa tullut, enkä sitä odottanutkaan, sillä se on meillä uhrivihannes. Kirpat rakastavat kiinankaalta, joten se saa tulla rei'itetyksi ja siten pelastaa muut kaalit. Kaaliperhosen ja -koin toukkia kaaleissa on kylläkin ollut, mutta se ei ole suuremmin haitannut, kun pieniksi jääneet parsakaalit oli helppo siivota ja löyhällä kerällä olleet suipot on voinut vain upottaa veteen ja kerätä kelluvat toukat pois (jatkavat toki elämäänsä, mutta ei kasvimaalla).

Kyssä oli tänä vuonna pettymys ahkerasta esikasvatuksesta huolimatta. Kaksi kyssää kasvoi syöntikuntoon; muut joko halkesivat kuivuudessa tai eivät kasvaneet peukalonpäätä suuremmiksi.

Sadonkorjuu jatkuu taas tänään paprikoiden, munakoisojen, papujen ja tomaattien merkeissä. Pidettiin viikonloppu taukoa puutarhahommista ja matkustettiin vuokramökille niinkin kauas kuin Kangasalle :-D  Vaan olipahan hulppea sijainti mökillä: ei ollut naapureita lainkaan, ei edes rannassa, joten saatiin olla keskenämme ihan omassa rauhassa ja nakuna loikata Roineen syleilyyn (too much information?).

Satokatsaus: kukat

 

Kukkien kasvattamisen kanssa on kahtiajakautunut fiilis: toisaalta ihanaa kasvattaa kukkia, kun saa sellaisia lajikkeita, mitä ei noin vain tarjolla ole. Toisaalta taas joutuu odottamaan pitkälle kesään, ennen kuin kukinta alkaa. Nopeampaa ja helpompaa olisi napata toukokuussa kauppapuutarhalta kesäkukat - joskin ne sitten olisivat vain pelargoneja ja petunioita.

Tänä keväänä kukkien kylvö tehtiin melkeinpä kokonaan kodinhoitohuoneessa, koska lumitilanteen takia ei päässyt kasvihuoneeseen tekemään huhtikuukylvöjä. Ja olihan niitä taimia sitten joka paikassa. Kelloköynnöksestä varoitettiin, että se ehtii syheröityä kaikkien lähellä olevien kasvien kanssa ennen kuin sen saa ulos laitettua, joten pidin sitä tiukasti silmällä. Syheröityi onneksi vain kaltaistensa kanssa, mikä ei haitannut, kun samaan ruukkuun päätyivät. Ihme kasvi muutenkin, kun kylvö oli jo tammikuussa, mutta siemenet itivät vasta helmikuussa. Nyt kasvi kiipeää katonharjalla, mutta ei osoita mitään merkkejä kukinnasta. Harmi, sillä Tampereella kasvisravintola Gopalin terassilla kelloköynnös kukki tosi kauniisti viime viikolla.

Zinniat onnistuivat hyvin tänä vuonna, joskin Green envy ei selvinnyt sirkkalehtiä pidemmälle, vaikka sen limenvihreitä kukkia odotin eniten. Kiinanasterit kylvin tänä vuonna ajoissa ja ne kukkivatkin nyt muhkeasti. Todella pitkään pärjäävät maljakossa, joten olen raaskinut niitä leikellä kimpuiksi. Näitä täytyy ehdottomasti kylvää tuplamäärä ensi vuonna, etenkin sitä repaleisen näköistä hörsylää.

Tuoksuherneet tekevät erisävyisiä pinkkejä kukkia ja tuoksuvat upeasti. Niitä raaskiikin leikellä surutta maljakkoon, kun kukkivat leikkaamisen jälkeen entistä runsaammin. Leijonankidat ovat kasvaneet todella korkeiksi ja kukkivat jo kolmatta kuukautta. Kuulemma kukkivat pakkasiin asti, kunhan vain muistaa kukkineet varret napsia pois. Pinkeissä leijonankidoissa on ihana hubbabubban tuoksu.

Isosilkkikukka jäi yllättäen kosmoskukkien varjoon, eikä sen vuoksi kukkinut kovinkaan kummasti. Kosmokset sen sijaan kukkivat todella runsaasti, vaikka nuupahtavat joka päivä paahteessa. Harmi vain, että osa kukkasista on vitivalkoisia, vaikka pinkkejä kylvin. Valkoinen kun on niin kovin talvinen väri.

Etupihan kukkaruukkuihin ostin perinteiset pelargonit, mutta sitten hoksasin, että koska ruukut tarvitsevat jotain roikkuvaa kasvia, kylvän niihin tulenpunaisia krasseja. Upeasti krassit kukkivatkin, mutta nielaisivat pelargonit alleen. No, ei haittaa, sillä pelargoneissa ei ollut noin upeaa sävyä kuin krasseissa. 

Satokatsaus: kurkut ja kurpitsat

 

Kurkkujen kausi oli tänä vuonna lyhyt helteiden takia, eikä satoakaan sen vuoksi tullut paljoa. Pari purkillista etikkakurkkuja sain säilöön ja pari kertaa tehtiin tzatzikia lisukkeeksi. Niinpä kurkut ovat jo häätyneet kasvihuoneesta yhtä Iznikiä lukuun ottamatta, sillä se keksi ruveta köynnöstämään uudelleen ja tekemään alkuja.

Kesäkurpitsoilla oli ennätyssurkea vuosi. Kaksi tainta laitoin kasvimaalle, mutta toinen ei lähtenyt kasvuun lainkaan. Toinen juroi aikansa, mutta on nyt tehnyt muutaman keskikokoisen hedelmän. Koska en keväällä raaskinut heittää ylijäämätaimia kompostiin, istutin kaksi tainta ämpäreihin. Pieniä kesäkurpitsoja niistä saatiin, mutta kovin lyhyeen loppui niiden satokausi.

Kurpitseriassa kaksi Potimarronia kypsytti hedelmänsä, mutta kyyepisodin takia (rauha hänen sielulleen) muut kurpitsat häätyivät etupihalle. Eso on tehnyt pienehkön kurpitsan, joka alkaa hiljalleen kypsyä. Musquée de Provence onkin yllätykseksi tehnyt kaksi isohkoa ja kaksi pientä kurpitsaa. Luulin saavani vain yhden ison, sillä toinen iso ei kiemurrellutkaan pitkän vartensa päässä, vaan roikkuu ilmassa lehtien alla piilossa. Pienet näyttävät pikkuhiljaa alkavan muuttaa väriään, mutta isot ovat edelleen pullonvihreitä. Jahka kesä loppuu, siirrän ne sisätiloihin kypsymään. Onneksi kesä ei vielä lopu :-) Ja lomaakin on viikko vielä edessä :-)

Satokatsaus: tomaatit

 

Viimein alkaa tomaatit kypsyä. Huomaa kyllä, että kirsikkatomaatteja ei tänä vuonna ole kuin yksi taimi. Niiden satokausi olisi alkanut jo aikapäivää sitten.

Tomaatit ovat olleet ihan törkeän huonolla hoidolla, kun ahnehdin taas liikaa taimia, joten en ole pysynyt varkaiden perässä, eikä helteellä pysty kasvihuoneessa olemaan kuin hetken kerrallaan. Perustomaatti Hildares, pensastomaatti Principe Borghese ja costoluto-tyypin Il pantano romanesco kypsyivät ensimmäisinä, ja niistä ollaan saatu jo parisen viikkoa nauttia. 

Eniten odotin Irish liquorin (tästä näkyy kahta eri kirjoitustapaa Irish liqueur ja Irish liquor, mutta oletan jälkimmäisen olevan oikein. Eikös ne Irkkulassa vedä enemmänkin tiukkaa viinaa kuin likööriä? Ainakin ilmasto antaisi olettaa näin) kypsymistä, mutta sepäs olikin hankalaa, kun tomaatti sinnittelee vihreänä, kunnes viimein alkaa saada hitusen kellanoranssia sävyä. Hyvänmakuinen se kuitenkin on: makea ja hiukan sitruksinen.

Toinen odotettu oli Zapotec ananas ribbed, sillä kaikki tomaatit, joiden nimessä on ananas, ovat aromaattisia ja makeita. Eikä tämäkään pettänyt. Hedelmäliha on pinkin ja oranssin kirjavaa ja maussa hapot ja sokerit hyvässä tasapainossa. Mikään satoisa lajike se ei kuitenkaan ole.

Ensimmäisen tomaattipiirakan pyöräytin eilen, joskaan siitä ei kovin kaunis tullut, kun käytin siihen Irish liquoria. Kellanvihreä väri ei herätä ruokahalua. Tomaattikastiketta olen tehnyt jo pari satsia, ja toivottavasti sitä saadaan pakastimeen vielä muutama litra.

Satokatsaus: paprikat ja chilit

 

Chilien suhteen mentiin tänä vuonna hitusen metsään. Oda ei ollutkaan chili vaan ohutkuorinen paprika. Maultaan kuitenkin ihan hyvä, joten heitettiin Odat grilliin ja syötiin lisukkeena (on olemassa kaksi lisäkettä: hiuslisäke ja umpilisäke. Ruuan kanssa tarjotaan lisukkeita). Archibosta meillä oli kaksi tainta. Toisen hedelmät oli peukalonpään kokoisia ja toisen 3 cm:n pituisia. Fataliilta sanottiinkin, että lajikkeen kehitys on vielä alkutekijöissä, joten taimissa voi olla variaatiota. Kumpikaan taimi ei ollut lainkaan tulinen. Muutaman Archibon pilkoin tomaattikastikkeeseen, mutta olivat niin pieniä ja täynnä siemeniä, että heitin kasvit ulos kasvihuoneesta ja kompostiin.

Cream fantasyä oli neljä tainta, kun en hennonut laittaa yhtään tainta pois alkukaudesta. Cream fantasyhän tekee ämpärikaupalla hedelmiä, joten nyt saadaan hiki hatussa vääntää chilikastikkeita, etikkasäilykkeitä ja pilkkoa loput pakastimeen. Mutta ei haittaa, on se niin maukas chili ja tulisuusasteeltaan sellainen, että meikäläinenkin voi sitä pienissä määrin syödä. Chef löysi hyvän chilikastikkeen ohjeen, johon tulee tukkokaupalla korianteria, ja Cream fantasy teki kastikkeesta sen verran miedosti tulisen, että sitä voi huoletta turtsata antamaan makua ruokiin ilman isompaa tuskaa.

Ilmaissiemenenä saatu Pretty purple on tulisuudeltaan Fataliin asteikolla 7 (Cream fantasy on 3), joten en ole uskaltanut sitä edes maistaa - etenkään sen jälkeen kun chef huohotti vartin haukattuaan pienen palasen. Pretty purple on todella pieni chili, joten sen kanssa saa ähertää tuntikausia, jotta saa siemenet pois. Tästäkin meillä on kaksi tainta, jotka on selkeästi eri lajiketta: toinen on pyöreä kuin puolukka ja toinen taas suippo. Tulisia kumpikin.

Paprikoista oli tänä vuonna uutuuslajikkeet. Croatian seedsiltä tilasin Siberian bonusin, joka onkin todella satoisa, oranssi paprika. Kuoreltaan kummallisen kova, mutta maultaan erinomainen. Fataliilta sain oranssin Naranjan, mutta se ei ole vielä ehtinyt kypsyä, eikä ole niin satoisa kuin siperialainen serkkunsa. Instagramin kautta sain keltaisen suippopaprika Zazun siemeniä saatesanoilla "itää yli 100%". Kuten tekikin :-D Laitoin siemenet itämään sen verran myöhään, etten uskonut Zazun ehtivän kypsyä, mutta tuolla se kasvihuoneessa tekee aivan järisyttävän suurta satoa ja alkaa jo kellastua. Maku on todella hyvä, makea ja voimakas.

Paprikoita tulee sen verran, että pakastimeen saadaan niitä reilusti. Niitä on helppo sieltä heittää keittoihin ja patoihin, ja maku säilyy erinomaisen hyvin.

Sadonkorjuuloma 2022

 

Vielä viime hetkille jouduin vääntämään saanko sittenkään pitää jo kesän alussa sovitun lomarahavapaani vai en, mutta tässä sitä nyt ollaan hektisen 2-viikkoisen kynnyksellä. Tarkoituksena on laittaa mahdollisimman moni pilli pussiin, sillä vääjäämättä kasvukausi kulkee kohti loppuaan.

Eihän me toki laiskoina olla oltu. Pakastimessa on jo karhunlaukka- ja skeippipestoa, lehtikaalta, chiliä,  viinimarjamehua ja tomaattikastiketta; keittiön pöydällä fermentoituu pari satsia papuja, ja etikkaan ollaan upotettu Cream fantasyä, Pretty purplea (karsean tulinen), keltaisia papuja ja kurkkuja. Ja toki ollaan syöty tuoreena kaikki mahdollinen.

Tarkoitus oli viettää rauhallinen viikonloppu ja sitten vasta pistää säilöntärähinä päälle, mutta metsäkauris päätti toisin. Ollaan saatu viettää ihmeen kauriiton (onks tää sana?) kesä, mutta viime viikolla alkoi kaurisnaaras epäilyttävästi lähestyä naapuripellolta. Koska joka paikka on vielä rehevässä kasvussa ja meillä koirat jatkuvasti pihalla, en uskonut, että kauris uskaltaisi kasvimaalle, mutta niin vain se pirulainen oli käynyt napsimassa raita- ja punajuurten lehdet aamiaisekseen. Yksi satsi punajuuria oli säästynyt, kun härkäpapu oli kaatunut niiden päälle. Käytiin sitten huokaisten hakemassa kaupasta charolais-naudan jauhelihaa ja tehtiin pari pellillistä lindströmejä.

Tänään hellalla porisee kattilallinen tomaattikastiketta, ja seuraavaksi suuntaan tontin perukoille tsekkaamaan, josko vadelmista saisi pari rasiallista talteen.

Nyt vastustaa

 

Musquéekin mätäni :-(

Kyllä nyt luonto yrittää nujertaa pienen ihmisen. Ei riitä se, että lehtokotilot bilettää pitkin tonttia, vaan nyt bileisiin on liittynyt myös jättipalsami. On sitä tontilla ollut vuosikausia, mutta pari yksittäistä kasvia on ollut helppo nykäistä nurin – joskin tyypillä on aivan järjettömän hyvä koodi! Jos varsi katkeaa, alkaa se pukata sivuhangoista uutta kukkaa. Jos taas kasvin saa juurineen ylös ja jättää niille sijoilleen, kukat nousevat iloisesti kohti aurinkoa, eivätkä kuukahda. Siksi se onkin niin mahdoton leviämään.

Muutama vuosi sitten iloitsin, kun kasvia ei enää näkynyt, kunnes puoliso huomautti, että läheinen pajupuska on aivan täynnä palsamia. Sain sen sieltä jotenkuten kitkettyä, mutta tämä vuosi on saanut kasvustot räjähtämään. Palsamia on ihan joka puolella, aivan jäätävät määrät. Olen vedellyt sitä trimmerillä ja nyppinyt ylös, mutta parin päivän päästä taas joka paikka helottaa pinkkinä. Ihan mahdoton urakka saada se poistettua tontilta, etenkin kun naapurissa se kasvaa iloisesti, mutta pakko yrittää, sillä paikat, jotka jättipalsami on valloittanut, ovat melkoisen kamala näky – vaikkakin pölyttäjät rakastavat palsamia. Porin kaupunki oli tukeutunut lampaisiin, jotka paremman puutteessa syövät myös palsamia. Ehkä tästä on lähdettävä lammaskaupoille, sillä ihmisvoimin tuon kurissa pitäminen on mahdotonta.

Luonto yritti nujertaa ihmisen vielä rajummallakin konstilla, sillä kurpitsoja kastellessani jalkojen juuresta lähti aivan tajuttoman iso, musta ja sähisevä kyy! Luulin sitä ensin rantakäärmeeksi, kun se oli niin iso ja musta, mutta kyllä sieltä sahalaita erottui. Ei olekaan vuosikausiin ollut kyitä pihassa, eikä yläpihassa kertaakaan. Viime talvi näytti suosivan matelijoita, sillä vesi- ja sisiliskoja on nyt runsaasti. Siirsin kurpitsat pois kurpitseriasta ja trimmeröin joka paikan matalaksi. Eniten hirvittää se, että kyy näkyi paikassa, jossa meidän vanhempi koira viihtyy. Siksi käydäänkin useamman kerran päivässä varmistamassa, ettei kyytä näy – kyillä kun on aika pieni reviiri. Kyy ei ole rauhoitettu, joten hengestään pääsee, jos vielä näytille tulee. Arvostan oman perheen henkeä enemmän kuin yhden myrkkyluikeron.

Siinä kyypöheikköä trimmeröidessäni katse osui elämänlankaan, joka iloisesti kiipeili pitkin terijoensalavaa. Tämäkin vielä! Anoppi aikoinaan toi meille (pahanmakuista) karhunvatukkaa, jonka mukana tuli tontille elämänlanka. Sain elämänlangan kitkettyä pois, ja myöhemmin poistin myös karhunvatukat, kun olivat niin puisevan makuisia. Nyt on sitten kumpikin palannut, sillä salavan juurella näkyi kasvavan karhunvadelmaakin. Kyllä on elämänlanka sitkeä kasvi! Niin tiukasti oli salavaan kietoutunut, ettei sitä vetämällä irti saanut.

Luonto on myös sitä mieltä, ettei päärynät kuulu tämän perheen ruokavalioon. Päärynäpuut ovat nyt tekemässä ensimmäistä kertaa hedelmiä, mutta ukkosmyräkkä toi tontille kovia tuulenpuuskia ja rankkasateita, ja toinen päärynäpuista katkaisi niin ison oksansa, että puusta lähti puolet pois. Kasvihuone, ihme kyllä, pysyi kasassa, mutta puu ei. Parempi puolisko yritti hioa puusta pahimmat särmät pois, jottei se ala kerätä vettä sisäänsä ja lahoa pystyyn. Toivottavasti puu tokenee.

Se toki on hyvä asia, että kauriit ovat jostain syystä pysytelleet tämän kesän pois tontilta (söisivätköhän ne palsamia?), joten ollaan saatu satoa punajuuresta. Ilo se on pienikin ilo.

Loppukaneettina elämänviisaus jälkipolville: ei kannata laittaa marjaludetta suuhun. Maistuu pahalle ja puree huulesta. Ahneella on luteinen loppu.