torstai 26. huhtikuuta 2012

Luonnon armoilla

Harrastin darwinismia kodinhoitohuoneessa ja kylmästi siirsin kaikista rimpuloimmat tomaatintaimet pysyvästi kasvihuoneeseen. Tuollaisina niistä ei ikinä tule satoa, joten niiden kohtalona on komposti, elleivät ala kasvarin valohoidossa piristyä. Ja jos kuolevat kylmään, niin sitten kuolevat. Julmaan tekooni sain rohkeutta kampaajaltani, joka oli tehnyt saman tempun omille taimilleen. Loput taimet toivottavasti pääsevät viimeistään ens viikon jälkeen kasvariin 24/7, joskin lämpöpatterin suojaamina.

Kovasti kasvarissa jo kaalintaimet nousevat. Naukserin tallomalla keräkaalipotilla tuntuu olevan erittäin paha karma, sillä olen onnistunut kaatamaan sen jo kahdesti kasvarissakin. No, kunhan kukkakaalit ja romanescot jaksavat nousta, niin se riittää. Ja kyssäkaali kans.

Vaikka metsä on vielä paksun lumipeitteen kuorruttama, löytyi yllättäen pälvipaikasta jo korvasienimuhennoksen alku! Liekö kostea syksy saanut niiden rihmastot villiintymään. Kunpa niitä nyt tulisi sen verran, että muhennoksen lisäksi saisi kokeiltua eilisessä Pirkka-lehdessä ollutta korvasienibriossia. Oi, ja korvasienirisotto voisi olla myös huikea.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ihhahhaa - grillikauden avaus

Luigi se osaa vietellä naisen. Kun jamppa alkaa ehdotella kesken työpäivän, että voitais lähteä hiukan aikaisemmin ja piipahtaa hakemassa rouvalle orvokkeja, grillauslihaa ja Tio Pepeä, ei nainen voi kuin huokailla, että jees pliis.

Auton keulan suuntautuessa kohti paikallista Prismaa, iski hienoinen epäluulo mahtaako sieltä saada karjalanpaistia ja keltaisia orvokkeja kummempaa, mutta jo marketin kesäpihan läheisyydessä alkoi mieli muuttua: orvokkien tuoksu oli huumaava - myös kymmenien kimalaisten mielestä.

Vaistomaisesti katse kiinnittyi kuninkaallisen punaisiin orvokkeihin, mutta lopulta tuo väri päätyi ostoskoriin amppeliformaatissa, sillä pottiorvokeissa oli ihanan romanttinen, vanhan roosan, violetin ja oranssin sekoitus, jota oli pakko saada etupihan ruukkuihin. Nyt on etupihalla kolmea eriväristä orvokkia, mutta pääasia että on! Tontti on vielä sen verran lumessa, että mikä tahansa väri on tarpeen.

Myös marketin lihaosasto yllätti tarjoamalla karjalanpaistin sijaan lähihköä hevosta Paijan tilateurastamosta. Sillä välin, kun puutarhavastaava istutti riemunkirjavaa orvokkiasetelmaansa (täytyy muuten epäsuositella koiraperheisiin Kekkilän kasvimaalannoitetta - se tuoksuu niin koiranmuonalta, että koirat ovat valmiita kaivautumaan orvokkiasetelmiin saadakseen sitä suihinsa), chef kärväännytti hevosfileitä grillissä ja tekaisi lisukkeeksi salaatin. Mehevä, maukas ja tarpeeksi ylellinen ateria uuteen grillikauteen. Skål!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Kinoksia ja kurpitsaa

On hanget korkeat nietokset, ja eilen vielä nietosti lisää. Punatulkut viihtyvät lintulaudalla, ja pari kurkiauraa näkyi auraavan kohti etelää. Ihan heti ei ois uskonut, että mieleen juolahtaa laittaa kurkut ja kurpitsat multiin.

Kurpitsalaatikko pullisteli siemenistä, joten piti hiukan himmailla istutusinnon kanssa, jottei ihan järjettömiä määriä taas kasvattaisi - meidän koirat syövät vieläkin viimevuotista kesäkurpitsasosetta. Mutta nyt kun on pikkusiskollakin iso plantaasi, voi sinne johonkin nurkkaan salaa ujuttaa ne taimet, jotka ei omaan pihaan mahdu.

Eniten potteja saivat kurkku Burpless tasty green, sekä kesän rustiikin rosoisuusteeman airuet kurpitsa Marina di chioggia ja kesäkurpitsa Rugosa friulana. Loppuihin potteihin menivät viime vuonna huikean sadon tuottanut kesäkurpitsa Lungo di Firenze, hiukan maltillisempi kesäkurpitsa Nano verde di Milano, kurpitsat (juu, mähän sanoin, että näitä on paljon) Mars, Jack be little (joka ei viime vuonna tuottanut juuri lainkaan satoa) ja Vegetable spaghetti, joka on onnistuessaan huikean hyvän makuinen. Meillä se on jaksanut tuottaa hedelmää vain yhtenä vuonna. Kahteen pottiin laitoin vielä melonikurkkua Cetriolo melone carosello tondo di manduria (on siinä tyyppiä nimellä paiskattu). Kaikista jäi vielä hirveät määrät siemeniä tulevillekin vuosille.

Nyt ois syytä sään lämmetä, jotta jossain vaiheessa saa kurpitsat ulos kasvamaan. Yleensä me istutetaan kasvimaat vappuna, mutta siihen ei tänä vuonna päästä, kun kasvimaista ei hangen alta vielä näy kuin pari kulmaa. Tomaattisato lienee tältä vuodelta menetetty, kun ei vieläkään ole tomaatit päässeet kasvihuoneessa käymään. Ruippanat, vaaleanvihreät taimet ei jaksa hedelmää pukata.

Puutarhaliikkeitä käy sääliksi, kun ovat jo menettäneet yhden kuukauden myynnin. Kovasti jo marketitkin avaavat kesäpihojaan - Prismassa oli myynnissä komeita kuunliljoja, mutta mitäpä niillä tekee, kun koko Pirkanmaa on vielä jäässä.

Ensimmäistä kertaa sitä toivoo, että Kauppilan tilaus tulisi mahdollisimman myöhään :-(

torstai 19. huhtikuuta 2012

Lohiburger ja tillitartar

Arvasin, että kun vilautan chefille uuden Glorian ruoka & viinin lohisivuja, on meillä pikapuoliin lohta ruokana. Chef (ja 2 meidän koiraa) kun valitettavasti rakastaa lohta. Itse preferoin vaaleaa kalaa, etenkin siikaa.

Mutta kyllä tämä avioliitto lohenkin kestää, ja lohiburger oli oikein mainio iltapala. Itse pihvi oli piparjuuren maustamana mukavan raikas, ja marinoidut sipulirenkaat ja tillitartar (majoneesia, tilliä, sitruunaa, maustekurkkua) oiva burgerin täyte.

Kyytipoikana otimme pinot noiria, kun ei perähikiän Alkosta löytynyt Samuil Angelovin suosittelemaa dolcettoa eikä beaujolais'ta. Ehkä joku lempeähkö sauvignon blanc olisi sopinut hitusen paremmin.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kamaa kasvariin

Viime vuonna kollegalta saatujen hopeapajun oksien juurruttaminen onnistui hyvin, mutta kuivan loppukevään aikana joku unohti kastella niitä, joten henkiin jäi vain 1. Nyt kävin nyhtämässä omasta pajusta alkuja, ja toivottavasti niistä joskus kasvaa näyttävä retroaidanne.

Eipä olisi vielä viitisen vuotta sitten uskonut, että ihan tieten tahtoen lisään tontilla pajua - Luigi kun on niin monena vuonna viettänyt kirveen kanssa aikaa tontin perukoilla pajun juurakoita hajottaen. Mutta onhan hopeapaju kumminkin hiukan nätempi kuin tuo tavisversio.

Toisella kasvarikokeilulla toivon päihittäväni kirppa-armeijan 6-0 ja saavani viimeinkin kasvatettua edes yhden romanescon ja yhden kukkakaalin. Istutin purkkeihin kerä-, kyssä-, kukka- ja parsakaalta, ja vein purkit kasvariin. Kaalit sietävät kylmää suht. hyvin, joten oletettavasti ne tarkenevat kasvarissa itää, etenkin kun löysin vielä suikaleen kuplamuovia niille lämmikkeeksi. Saavat viettää kasvarissa sen verran aikaa, että kasvavat liian isoiksi kirppojen hampaille.

Oli muuten melko haastavaa istuttaa mullan kuivattamilla käsillä kaalien pyöryläisiä siemeniä. Eikä ole hyvä idea laskea taimipottitarjotinta lattialle siksi aikaa kun pukee toppatakkia ylleen - eiköhän kääpiönaukserin tassu löytänyt tiensä keräkaalipottiin.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Kanakokeilu

Mieleenpainunein lapsuuden ruokamuisto on se, kun astutaan sisään vanhaan pappilaan, ja heti eteisessä tuoksuu huumaava currykana. Koko tilanne on jäänyt hyvin muistiin: hämärä eteinen, seinien punertavat sormipaneelit, tädit hääräämässä ruokasalissa, ja se järisyttävän herkullinen tuoksu. Ikää meikäläisellä max 3 v. ja pääosan esittäjä, eli kana, varmaan pappilan omaa tuotantoa.

Ja miten kana oli sen jälkeen harvinaista ja kallista herkkua - kuten lohikin! Vasta 80-luvun loppupuolella kana alkoi halveta ja tulla tavallisten kuolevaisten ulottuville - hunajamarinadiin hukutettuna. Silloin sitä tuli syötyä paljon, juuri tuon pappilamuiston inspiroimana, kunnes marinadit alkoivat ällöttää. Ja vaikka ympäristöystävällisyys onkin loppumaton suo (edes kuoleminen ei ole ympäristöystävällinen teko meidän amalgamilla ja raskasmetalleilla kyllästetyllä ikäpolvella), iski kanojen, tai siis broilerien, järkyttävä kohtelu niin päin naamaa, ettei niiden lihaa enää pystynyt syömään.

Nyt, kun yhtäkkiä kauppoihin tuli luomukanaa, ollaan chefin kanssa osteltu niitä silloin tällöin, ja etsitty hyvää reseptiä, joka toisi kanoihin makua ja mehevyyttä. Tällä kertaa testattiin kanan uittamista sitruuna-suolaliemessä reilu tunti ennen paistamista. Kana kyllä oli suht. mehevä, tosin niin nämä ranskalaiset luomuversiot ovat muutenkin olleet, mutta suola ja mausteet olisivat saaneet tunkeutua lihaan enemmän, vaikka viime hetkellä chef vielä ujutti nahan alle voita, suolaa ja salviaa.

Seuraavan kerran kokeilemme joko kanan keittämistä ennen paistoa tai sitten sen paloittelemista Pricen veljesten tapaan. Kyllä näin 40 vuotta myöhemmin pitää vielä saada kokea järisyttävä kana.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Nousee, nousee

Sadepäivä on saanut hanget hiukan madaltumaan ja tontin tulvimaan, mutta silti maisema on maaliskuisen talvinen. Niinpä yllätys oli iso, kun metsälenkin jälkeen raahauduin litimärkine toppahousuineni (ne muuten painaa!) kohti takapihaa, ja katse osui lumesta esiin työntyviin tulppaaneihin ja krookuksiin. Niitä oli joka paikassa (joku on näköjään seonnut syksyn sipulitarjonnasta), ja krookukset jo kauniisti nupuillaan. Tai siis olihan ne nupuillaan jo maaliskuun lopussa, ennen kuin polvenkorkuinen hanki peitti ne.

Melkein voisi ehkä jo olla kevätfiilis, ellei huomiselle ja ens viikolle olisi luvassa lumisateita...

Edelliseen postaukseen piti vielä lisätä alemmassa kuvassa oleva verrokki. Näin ihana lukupaketti oli postilaatikossa tällä kertaa, ja jo ensi silmäyksellä löysin uuden nettisaitin, joka väittää olevansa UK:n halvin: vegetableseeds.net. Eikä postikulut ole mahdottomat tänne muuhunkaan maailmaan: £2. Täytyy muistaa tuo linkki ens syksynä, kun tarvii varastoja taas täydentää.


perjantai 13. huhtikuuta 2012

Puutarhalehden tekemisen vaikeus

Kauan odotettu Glorian puutarhalehti kolahti postilaatikkoon viime viikolla. Odotukset olivat korkealla, sillä Glorian ruoka & viini on yksi suosikeistamme.

Mutta valitettavasti puutarhaversio oli silkkaa höttöä. Puutarhoja esiteltiin kovin pintapuolisesti ja lyhyesti. Kuviin oli eksynyt yli-ikäisiä papuja ja liian vähässä valossa kasvaneita fenkoleita, ja kuvatekstitkin oli kummallisia: "Latva-artisokka on komea mutta hankala vihannes", "Ne [salkoruusut] ovat meillä talvenarkoja ja hieman harvinaisia". Siis millä tavalla latva-artisokka on hankala, ja mitä tarkoittaa "hieman harvinainen"? Ja toimittaja hyvä, ne on päivänliljoja, ei päiväliljoja. Eikä sekään lisännyt uskottavuutta, että tämän kesän trendejä esiteltiin artikkelilla viime vuoden Chelsea flower showsta.

Kyseinen lehti lienee vain yksittäinen ilmestymä, eikä mikään pidempiaikainen tekele, ja sen yksittäisen lukukerran se meillä kestikin ennen päätymistään paperinkeräykseen.

Johtuukohan tämän maan lyhyestä kasvukaudesta myös se, että inspiroituneita ja asiantuntevia puutarhatoimittajia ei löydy? Tai sitten ne on kaikki Kekkilällä töissä. Sisko nimittäin nappasi Plantagenista mukaansa Kekkilän mainoslehden, ja siinä riitti tietoa, ideaa ja osaamista useampaan lukukertaan - myös ruokaihmisille. Fenkolihillokkeen resepti piti repäistä talteen, samoin inspiroiva kuva pelargoni-istutuksesta.

Älkää puutarhatoimittajat aliarvioiko lukijoitanne. Ei meitä kiinnosta mitä ja missä, vaan miten ja miksi.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Kokkoajelu 2012

Lapsuuden pääsiäiset kuluivat Pohjanmaan pimeimmässä nurkassa kokkoja bongaamassa auton ikkunasta. Nyt keski-iässä suuntaamme auton kokkojen sijaan Plantageniin ja haemme sieltä kesän ensimmäiset englantilaiset pelargonit. Etenkin nyt, kun takatalvi tuprutti lunta ja pakkasta, piti päästä saamaan kevättä vaikka maksusta. Ja kun alla oli vielä upouusi auto, piti ehdottomasti testata sen soveltumista taimien kuskaamiseen.

Pelargoneista mukaan tarttui sekä mustanpunainen että kirkuvan pinkki versio (taas on siis tiedossa todella harmoninen ja harkittu kokonaisuus...), ja kirvojen valtaama sitruunatimjami korvattiin uudella. Takatalvi oli pitänyt siemenperunoiden hankkijat poissa, joten kerrankin päästiin täpötäysien laarien äärelle valitsemaan. Vähän aikaa arvottiin Nicolan ja Siiklin välillä, mutta lopulta jälkimmäinen voitti.

Vaikka tuo lumimäärä pitääkin tontin kosteana vielä viikkoja, muisti Luigi, että kasteluletku veteli jo viime kesänä viimeisiään ja Kauppilan tilaajalahjana saatu hieno suutin halkesi. Niinpä lisäsimme nekin ostoskärryyn.

Nyt sitten odotellaan pari kuukautta, että pääsee päästämään pelargonit luontoon ja kastelemaan kaikkea uudella letkulla.

Päkä goes potka

Pääsiäisen alla chefin työkaveri vinkkasi Lidlin tarjoavan karitsan potkia, ja näin vanhemmiten "huonompiin" (= maukkaampiin) ruhonosiin mieltyneinä kävimme paistin sijaan ostamassa 6 kpl potkia pääsiäispöytään.

Chef hehkutteli nähneensä jossakin kuvan potkasta risottopedillä, mutta vaikka kuinka ohjetta etsimme kirjoista ja lehdistä, ei sitä löytynyt.

Glorian ruoka & viini tarjosi parikin reseptiä, ja valitsimme niistä sen, mikä oli helppo kuljettaa mukana Pohjanmaalle. Siinä hötäkässä tosin kumpikaan ei lukenut ohjetta loppuun asti. Niinpä heitimme potkat pataan nauriiden, valkosipulin, porkkanoiden ja juurisellerin kera, ja laitoimme nesteeksi paseeratua tomaattia, punaviiniä ja lihalientä. Kypsennysajaksi säädimme 2 h, ja asteeksi vajaat 150. Kunnes luimme ohjeen, jonka mielestä sopiva kypsennysaika on 4 h, ja juurekset kannattaa lisätä pataan 2 tunnin kypsennyksen jälkeen. Oho.

No, 4 tunnin jälkeen lihat irtosivat luista ravistamalla, mutta juurekset olivat säilyneet napakoina. Seuralaisiksi lautaselle saivat pottumuusin ja avokadosalaatin. Potkat olivat niin maukkaita ja meheviä, että täytyy tehdä vielä toinenkin isku Lidliin ja ostaa niiden potkavarastot tyhjiksi.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäisen ylösnousemus

Taivaalta räimii lunta; pakkanen kiristyy öisin jopa -16:een. Joka päivä joutuu tekemään lumitöitä pihalla, eikä koirien kanssa pääse enää metsään kahlaamaan, kun pienimmät meistä ovat kaulaansa myöten lumessa.

Mutta katso: pääsiäisen ihme! Kasvihuoneen mullasta nousee ylös pieniä basilikan alkuja. Ja muutkin räntäistutukset venyttelevät sirkkalehtiään ämpäreissä. Tämä läksy täytyy muistaa tulevinakin vuosina: jahka kasvihuoneen ovi maaliskuussa sulaa auki, kannattaa siellä huoletta aloittaa herkkienkin kasvien esikasvatus (tämän uhoamisen jälkeen tietysti tulee -30 asteen pakkanen). Valoa riittää kasveille mielin määrin, ja aurinko lämmittää mullan tehokkaasti. Kuplamuovi suojaa näköjään kovaltakin pakkaselta. Ja kasvihuoneen likaiset pleksit suojaavat puutarhuria näkemästä miten paljon lunta tontilla vielä on. Onkohan tämä ensimmäinen puutarhavuosi, jolloin ei pääse kasvimaiden istutukseen 1.5.?

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Takautuvasti talveen

Kun puutarhakevät näin ikävästi katkesi hervottomaan lumentuloon, takaudutaan myös henkisesti helmikuuhun, jolloin laskiaisen kunniaksi Luigi kokkasi blinejä.

Ohjetta etsimme netistä pitkään, kun halusimme löytää raikkaan version, eikä sellaista kuivaa, tunkkaista plättyä. Strömsöstä se sitten löytyi, tosin raikkauden maksimoimiseksi korvasimme vielä kermaviilin jogurtilla.

Ja juu, blinien teko meni kuin Strömsössä: maku oli järisyttävän hyvä ja blinit päältä rapsakoita ja sisältä meheviä. Tämä ohje täytyy muistaa myös ens vuonna:

1/3 pussukkaa kuivahiivaa
2,5 dl maitoa
1,5 dl tattarijauhoa
1 dl vehnäjauhoa
¾ dl jogurttia

1 munankeltuainen
1 tl suolaa
1 munanvalkuainen


Sotke munanvalkuaista lukuun ottamatta kaikki keskenään ja anna kohota reilut 30 min. Vaahdota valkuainen kovaksi, sekoita se varovasti taikinaan ja paista voissa.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Tervetuloa puutarhan ja hellan väliin!

Puutarhan ja hellan välimaasto yhdistää kaksi aiempaa blogia: keittiöpuutarhurin (aka viherturaajan)  Kasvakaa "%#!:n ja kokin Punkkua ja pydeen. Sotkemme siis tänne tarinoita ruuan viljelystä ja sen syömisestä. Ja ehkä vähän myös koristekasveista.

10 vuotta sitten ostimme puutarhan, joka on pikku hiljaa levinnyt yhdestä pienestä kasvimaasta kuudeksi isommaksi, ja saanut kruunukseen myös kasvihuoneen. Sään salliessa kasvatamme itsellemme ja koirillemme lähiruokaa, josta chef loihtii erilaisia herkkuja joko sisä- tai ulkotiloissa.

Tervetuloa mukaan :-)