tiistai 30. lokakuuta 2012

Savustettu sampi

Piti vain logata muistiin, miten hienosti päättyi kesän savustuskausi (tai no, jatkuu se, jos nuo lumet vielä sulaa). Sampi sattui olemaan kaupan kalatiskin tuorein kaveri, ja kilohinta jäi alle 17 euron. Pakkohan se oli kainaloon napata, vaikka kassaneidin suusta kuuluikin hentoinen "iu", kun vetäisi sammen läpinäkyvässä muovipussissa koodinlukijan läpi.

Eihän tuo reppana mikään kaunotar ole, mutta todella hyvänmakuinen savustettuna. Helppo syödäkin, kun tyypissä ei juuri ruotoja ole, vaan tuon rupuisen kropan pitää kasassa selkärangan lisäksi muutama valkoinen letku. Tätä lisää. Mieluiten perkaamattomana, josko kävis niin tuuri, että saisi kalan mukana myös mätiä.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kalamureke

Pakastimeen ilmestyi jälleen kerran lahnoja sekä iso pussillinen haukifileitä. Koska pakastin jo nitisi liitoksistaan loppukesän sadonkorjuusta, käytettiin yksi sateinen lauantai kalojen perkaamiseen ja jauhamiseen.

Tällä kertaa ei jaksettu nykertää kalamassasta pullia, joten massa maustettiin tillillä, limen mehulla ja kuorella, chilillä, suolalla ja pippurilla, ja laitettiin vuokiin. Päälle korppujauhoa ja uuniin 200 C/40 min. Neljä reilua ateriaa tuosta satsista saatiin, joten hyvin tuottelias lauantai oli se. Jännä, että murekkeessa maistui selvästi kookos. Ehkä tuo chilin ja limen yhdistelmä hämäsi aivot ajattelemaan eksoottisempaa lopputulosta.

On se kyllä surullista, että nuo satojen kilometrien päästä tuodut kalat ovat paljon tuoreempia kuin mitä täällä kaupoista saa, vaikka järviä näillä kulmilla piisaakin. Itsellä ei valitettavasti hermorakenne kestä niin verkkaista touhua kuin kalastus.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Kirkas sienikeitto

Viimein sain toteutettua ideani kirkkaasta sienikeitosta (mikähän sinä onkin, että sienet tykätään aina hukuttaa maitotuotteeseen?), vaikka aihetta googletellessa Google ehdotti jotain ihan muuta, eikä niin kovin ruokahalua herättävää...

Kuullotin sipulia ensin öljyssä ja tuikkasin lorauksen kuivaa sherryä perään. Liemeksi valikoitui Puljongin kasvisliemi, johon pilkoin oman maan porkkanoita ja palsternakkoja mukaan.

Viiden minuutin porisemisen jälkeen lisäsin keittoon reilun kourallisen kuivattuja kuusenherkkusieniä (joo, oikea termi on kuusiherkkusieni, mutta minusta se on järkyttävän huonoa suomea) ja annoin keiton kiehua, kunnes vihannekset oli kypsiä.

Päälle ripottelin persiljaa ja kyytipojaksi paahdoin uunissa chefin tekemää haja-asutusleipää (vrt. saaristolaisleipä, maalaisleipä) port salut -kuorrutteella. Kyseisen leivän juuri täyttääkin ihan kohta 2 vuotta!

Kiva pikku ateria, joskin taas omien juuresten makeus yllätti, ja vähän liikaa himmailin sienten kanssa. Niitä olisi voinut laittaa keittoon vielä toisenkin kourallisen.

torstai 25. lokakuuta 2012

Syysale

Olin jo blogaamassa marmatusta siitä, miksei Thompson & Morganilla ole vielä ollut mega-alea siemenistä, mutta tänään se räpsähti meiliboksiin: kaikki siemenet -20%. Kesältä ylijääneet siemenet on jo inventoitu ja piiiiitkä lista tehty puutoksista, mutta pari kuukautta tässä on joutunut kärvistelemään, kun ei alennuksia kuulu.

Se vain on niin hieno tunne, kun pääsee klikkailemaan eri lajikkeita ja miettimään, mitä jännää kokeilisi ens vuonna. Seeds of Italyn jamppa tuossa vähän väliä houkuttelee ens vuoden uutuudellaan Red pear -tomaatilla, jota on hehkutettu Gardener's worldissäkin. Tomaatinsiemeniä toki pitääkin hankkia. Ei voi tulla yhtä huonoa tomaattivuotta enää. Zlatava vaikuttaa aika jännältä lajikkeelta. Ja Striped stuffer. Ja Super marmande.

Habaneroa hankin jo ens vuoden chiliksi, mutta täytyy ostaa lisää Pinocchio's noseakin, kun se on niin helppo chili. Sitä voi surutta silputa ruokaan ilman turhaa nysväämistä, eikä lopputulos ole liian tulinen (ruoka ei saa tuottaa kipua henkilölle).

Kurpitsaakin tarvii, kun taviskurpitsan siemenet loppuivat. Kelpaisko Potimarron: aromatic chestnut like taste? Tai One too many, jolla on ainakin hyvin lupaava nimi? Hmm. Potimarron ja Super marmande - oisko ens vuoden puutarhateemana Ranska? Puutarhurin virkistävänä valkoviininä chablis? Juu, sopii!

Ihana kuvastonpläräysilta siis tiedossa, koska tarjous loppuu huomenna.

torstai 18. lokakuuta 2012

Possu-paprikawokki

Maailman paras paprikavuosi (kannatti keväällä laittaa taimet altakasteluruukkuihin kasvamaan!) päättyi siihen, että n. 4 kpl kypsyi kauniin oranssiksi ja makeaksi; kaikki muut jäivät vihreiksi, kun auringon valo ja lämpö eivät riittäneet. Komean kokoisia paprikat kyllä olivat, eikä niitä siksi raaskinut kompostiin heittää.

Chef poikamiesviikonloppunaan niitä upotti pyttipannuun ja totesi maun olevan ihan OK, joten seuraava idea oli wokata paprikoita possun kanssa.

Chef leikkasi possun ulkofileestä ohuita lastuja, marinoi niitä hetken limen, soijakastikkeen ja oman puutarhan chilien kanssa, ja paahtoi pannulla ruskeiksi.

Minä veistelin kuorimaveitsellä wokkipannulle omista palsternakoista suikeroita ja lisäsin paprikasiivut, jotka saivat kypsyä hetken. Possulastut sekaan ja kasvimaalta viimeiset korianterit annosta maustamaan.

Oli niin helppoa ja maukasta, että tehtiin tätä muutaman päivän päästä uudestaan. Paprikoita on yhä edelleen jäljellä.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Toiseksi viimeinen ulkopäivä

Jälleen on pakko aloittaa postaus lauseella: "Kun ei ihan just sillä hetkellä satanut, niin..." - puutarhuri pääsi viimeinkin ulos. Neljä pakkasastetta oli yön aikana runnellut loputkin herkkikset, kuten daaliat, kompostikuntoon, enkä halunnut enää riskeerata juuresten kanssa, joten tuli aika laittaa puutarha talviteloille. Porkkanoita, palsternakkoja, puna- ja raitajuuria oli vielä ämpärillisen verran maassa, joten niitä nykiessä vierähti hetki jos toinenkin. Samalla huomasin, että taas joku (kaveri ehdotti vampyyriä) oli käynyt noukkimassa istuttamani valkosipulinkynnet ylös. Jo toinen kerta tänä syksynä!

Tyhjäksi jääneet kasvimaat saivat uumeniinsa höyryäviä lapiollisia tuoretta kompostia. Plantagenista edellisenä päivänä hankitut syyskasvit asettelin ruukkuihin pihaa piristämään (maltoin sentään olla ostamatta niitä kaikista räikeimmän värisiä kanervia).

Kasvihuoneessa oli vielä muutama paprika, chili, korianteri ja rucola, mutta eipä niistä ruokapöytään enää ollut. Kyllä harmitti vietävästi heittää paprikoita pois. Edellisellä viikolla olin jo parhaimpia yksilöitä napsinut talteen, vaikka ne yhä vihreitä ovatkin. Chef on niitä kiitettävästi upottanut wokkeihin.

Aika karulta kasvihuone näytti märän kesän ja syksyn jäljiltä. Pleksit olivat virheässä limassa, ja siellä täällä lattialla homeisia kasvinosia. On kova kuuraaminen edessä, jotta saa kasvarin siistiin talvikuntoon ja käyttökelpoiseksi taas ensi keväänä. Lehtokotilokin sieltä löytyi! Se tästä puuttuikin, että kasvihuoneesta tulee etanoiden bistro!

Vielä täytyy ens vuoden mullat tilata pihalle odottamaan, jotta ei tarvi keväällä tuskailla routivan hiekkatien kanssa. Viimeinen ulkopäivä kuluukin sitten hedelmäpuiden ja muiden rusakoitten suosikkien verkottamiseen. Sitten taas istutaan muutama kuukausi pimeässä sisällä ja selataan siemenfirmojen sivuja.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Nigelin purjo-sienivuoka

Kasvimaalla pönöttää vielä muutama rivi purjoja. Chef rupesi ideoimaan purjopiirakkaa, ja Googlesta tuli ensimmäisenä eteen Nigel Slaterin versio. Britit tuppaavat kutsumaan piirakaksi vähän sitä sun tätä - tämäkin oli ennemminkin vuoka tai laatikko - mutta kun ohjeen pääraaka-aineet löytyivät omalta pihalta, päätyi ohje koekäyttöön.

5 pienehköä purjoa
- suikaloi ja hauduta vartti voi-öljyseoksessa
Pari kourallista sieniä
- lisää pannulle
1 sitruunan mehu & kuori raasteena
- lisää pannulle
2 rkl vehnäjauhoa
- ripottele pannulle
3 rkl Marsalaa
3 dl kana- tai kasvislientä
- kaada joukkoon ja anna porista hetken
3 rkl silputtua rakuunaa
2 rkl ranskankermaa
- lisää
- kaada seos vuoan pohjalle
- tee vuoan kanneksi hyvä perunamuusi
- paista 200 C/45 min.

Käytin ohjeeseen pakastimesta napattuja sekasieniä. Harmiksi kanttarellien maku dominoi vuoassa - joku pehmeämpi sieni, kuten herkkutatti tai mustatorvisieni, olisi ollut parempi. Sitruunaakin tuli hitusen liikaa.

Vuoan loput tungettiin seuraavana aamuna munakkaaseen.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kaalilasagne

Lasagne on jäteruokien aatelia. Kuten pizzan kanssa, ainekset voivat olla aivan mitä tahansa, kunhan annoksessa on pastalevyjä ja meillä yleensä mukana on valkokastiketta.

Tällä kertaa ruoka koottiin viimeisten kaalinkerien ympärille. Kuullotin kaalit voissa kattilassa ja samalla jauhoin annoksen nautaa, jonka ruskistin ja maustoin suolalla ja pippurilla. Sitten vaan vuokaan valkokastiketta, lihaa, kaalia ja pastalevyjä. Näitä pari kolme kerrosta ja päälle vielä valkokastiketta ja juustoraastetta. Uuniin 40-50 min.

Lasagnen kanssa harvemmin menee pieleen. Ihan loistava tapa käyttää satunnaisia ruoka-aineita. Oman kasvimaan keräkaali on makeaa ja hyvää. Liha oli tässä tapauksessa heikoin lenkki. Ei se mitään pahaa ollut, mutta nauta vaan ei ole kovin kummoisen makuinen, ellei sitä tee pitkän kaavan mukaan ruhon "huonoista" osista. Poikkeuksena on ehkä kyyttö, mistä meillä on varsin monta hyvää kokemusta.


torstai 4. lokakuuta 2012

Tyrnibrowniet

Näiden brownieiden alkuperäinen nimi on "Browniet, joiden vuoksi voisi tappaa", ja kieltämättä tällä ohjeella tehdyt browniet on melkein murhan väärtit.
250 g voita
- sulata kattilassa ja jäähdytä hiukan
70 g tummaa kaakaojauhetta
- lisää voisulaan
4 kananmunaa
- lisää seokseen. Ei tarvi vatkata; sen kun vain sekoitat.
500 g sokeria
- lisää seokseen
120 g jauhoja
1 tl leivinjauhetta
- sekoita keskenään ja lisää muuhun seokseen
n. 100 g pähkinöitä (saksan-, pecan- tai cashewpähkinää. Hassel ei sovi makunsa puolesta)
- murskaa isohkoiksi paloiksi ja lisää seokseen
nameja (mitä tahansa näistä - huom. EI siis kaikkia - pussillinen Polly-karkkeja, Maraboun minttusuklaalevy murskattuna, maapähkinätahnaa klöntteinä, pari patukkaa Dajmia murskana, mitä tahansa lempisuklaanamiasi)
- sekoita joukkoon
- kaada pellille
- paista 175 C/30-35 min. Älä ylipaista, ettei pala tai kuivu. Jahka taikina irtoaa reunoistaan leivinpaperista, browniet on valmiita. Niiden kuuluukin olla tahmeita.

Tähän tyrniversioon lisäsin namien sijaan pari kourallista tyrnimarjoja ja paketillisen (120 g?) Fazerin tummaa leivontasuklaata murskana. On ollut mukava huomata, että tyrnejä voi heittää leivonnaisiin sellaisinaan, vaikka niiden siemenet ovatkin isoja. Lopputuloksessa siemeniä ei huomaa - taitavat pehmetä uunissa jonkin verran.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Torvisieni-vuohenjuustopasta

Samaisesta Kotivinkistä, mistä löytyi tuoresuolatut kanttarellit, löytyi myös ohje mustatorvisienten, pastan ja vuohenjuuston yhdistämiseen. Jotenkin sen makuyhdistelmän osasi heti kuvitella mielessään, joten lehden sivu repäistyi keittiön pöydälle odottamaan.
Eihän siinä sen ihmeempää tarvinnut kuin kuullottaa pannulla sipulia ja heivata joukkoon pari kourallista torvisieniä, ja maustaa seos balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Koska jääkaapissa oli vielä ryöpättyjä papuja omalta kasvimaalta, heitettiin nekin joukkoon.

Jahka pastat olivat keittyneet, laitettiin annos lautasille ja ripoteltiin pinnalle paahdettuja pinjansiemeniä, rosmariinia ja vuohenjuustoa. Käytin tähän vuohenjuustotahnaa, kun sitä sattui jääkaapissa olemaan.

Oli just niin hyvää kuin kuvittelinkin. Vuohenjuusto sopii hyvin torvisienten kaveriksi, ja rosmariini & pinjansiemenet toivat mukavia makusattumia kaiken lempeyden keskelle.