Kurkia, tomaatteja ja nuljaskoja

Perjantaina häipyivät kurjet näiltä leveyksiltä ja tomaatit kasvihuoneesta. Iltapäivän auringossa savustettiin edellisenä päivänä Nässyssä polskineita ahvenia (kiitos taas Linnainmaan Cittarille), ja kuten olin odottanutkin, alkoi kaukaa kuulua kurkien kirahtelua. Tällä kertaa muuttoreitti kulki sen verran metsän takana, etten ehtinyt nähdä kuin kolme auraa, mutta sinne ne taas puoleksi vuodeksi hävisivät.

Tomaatit tulivat kasvihuoneessa tiensä päähän, joten jumppasin ne ulos kasvihuoneesta. Ja todellakin jumppasin, sillä kuurohko mummokoira oli vallannut kasvihuoneen portaan, joten jouduin ämpäri sylissä hyppimään mummon yli. Ämpärit (tai roskiksiahan nuo ovat) jätin vielä pihaan sateen huuhdeltaviksi ja huomenna pesen ne varastoon, jos sää sallii.

Chilit ja paprikat jätin hellämielisesti vielä kasvihuoneeseen, sillä parempi puolisko aina murheentuu kasvihuoneen tyhjentämisestä. Keli kuitenkin tällä viikolla kylmenee, joten eiköhän loppuviikosta nuokin kasvit päädy kompostiin.

Koska oma piha alkaa tyhjentyä sadosta, käännyttiin metsän puoleen, mutta kovin onneton on sienisato tänä vuonna. Lähimetsissä ei enää hakkuiden jälkeen kasva kuin vadelmaa, ja tyrmistyneinä huomattiin, että siihen ainokaiseen koskemattomaan osaan oli ilmestynyt nauhoja, mikä tietää hakkuiden aloittamista. Voi "#!¤%&!!! 

Raikun sikurirouskumetsä (hakattu sekin) käytiin katsastamassa ja sentään muutama sikurirousku saatiin, joskin törmättiin myös kyyhyn ja hirvikärpäsiin. Mutta menetettiin sentään limanuljaskaneitsyys! En ole pitänyt limanuljaskaa kummoisena ruokasienenä, kun sen makua kuvataan happamaksi ja kuka nyt hapanta sientä haluaisi syödä. Jostain kuitenkin luin, että se on oikeasti makoisa sieni, joten nyt kun vastaan tuli 2 kpl, napattiin ne mukaan, nyljettiin limakerros lakista pois ja heitettiin sienet voin kanssa pannulle. Kerrassaan outo makuelämys! Ensin maistui ihan perus sieni, mutta jälkimaku oli hassun sitruunainen, ja tekstuurikin erikoisen rouskuva. Eiköhän limanuljaskat tule päätymään sienikoriin, mikäli niitä vielä vastaan tulee.

Sussu säilöö ja soseuttaa

Kyllä se pientä ihmistä kirpaisee, kun ensimmäisen kerran 57 vuoteen ei tullutkaan toisen nimen nimipäivänä isältä onnittelut. Tosin ihmeen hörsylänimen se tyttärelleen toiseksi nimeksi paiskasi. Paremmin olisi sopinut vaikkapa Kari. Tai Jorma. No, isona pudotan toisen nimen kokonaan pois ja otan Kurki-alkuisen sukunimen (mietin ensin Kurkikalliota, mutta sehän olisi Tranberg, kuten sillä huumehemmolla. Hyvän nimen pilasi mokoma.).

Mutta siis asiaan, eli säilöntään. Karhunlaukat ja lehtikaalit on pestottu, kurkut hapatettu ja etikoitettu, tosin vieläkin kurkkuja tulee hengästyttävää tahtia. Pätevänä emäntänä menin ämpärin kanssa mustaviinimarjapuskiin, mutta tulin tyhjin ämpärein takaisin: vain siellä täällä kasvoi yksittäinen marja. Ei kannattanut alkaa poimia, etenkään tällä hermorakenteella.

Omenia tulee n. 6 kpl, mutta tapansa mukaan naapurin mummo kävi donkkaamassa ämpärillisen pudokkaitaan meidän pihaan. Tällä kertaa onneksi sitä niiden parempaa lajiketta. Kovin olivat jo pehmeitä ja matoisia, mutta osan pilkoin pakkaseen ja osasta keitin purkillisen omena-chilihilloa.

Tomaatteja tulee päivittäin kilokaupalla. Tomaattikastiketta on pakastimessa useampi rasia, tosin kyllä sitä talven aikana meneekin. Yhden tomaattisatsin paahdoin uunissa ja surautin kastikkeeksi, mutta en tykännyt lopputuloksesta. Jotenkin siitä tuli mieleen kaupan tunkkaiset kastikkeet. Ei kannata tehdä uudestaan. Tosin sen ajattelin testata, sähköpäivän salliessa, että paahdan pellillisen tomaatteja ja pakastan sellaisenaan. Niitä voi sitten heitellä bouillabaisseen ja patoihin talvella.

Paprikasatokin on muhkea. Ei voi kuin suositella Zazua: vaikka järkyttävän kalliissa siemenpussissa on vain 4 kpl siemeniä, tuottaa yksikin onnistunut taimi aivan valtavan määrän todella makeita paprikoita - ja vieläpä aikaisessa vaiheessa kautta. Myös chileistä on tulossa kunnon sato, jos vain suinkin ehtivät kypsyä (aamulla +5 C). Viherpeukaloiden Zest-jalapeñoa voin suositella: maltillinen tulisuus, mukavan sitruksisen hedelmäinen maku ja myös tämä lajike kypsyy aikaisin. 

Valkosipulit ja sipulit onnistuivat hyvin, ja näkyypä kasvimaalla kaksi syötävän kokoista purjoakin. Osaan sipuleista oli iskenyt sipulikärpänen, mutta leikkasin niistä huonot kohdat pois ja silppusin loput pakastimeen.

Tänään nappaan kurpitsat talteen ja huomenna keskityn tyhjentämään kasvimaita, sillä aamulla naapurin pihassa näkyi jo kaksi toiveikasta kaurista. Ihan selvästi niiden silmissä kiilui himo punajuuriani kohtaan.

Kasvihuonekierros

No mitäs kasvihuoneeseen kuuluu? Yllättävän hyvää, kiitos kysymästä. Huoneen keskelle jäi kolme roskista odottamaan kurpitsojen itämistä, mutta vain yksi enää iti, joten nappasin siniseen koriin jemmaamistani tomaatintaimista 2 kpl tyhjäksi jääneisiin roskiksiin. Tällä kertaa en hennonut heittää loppuja tomaattejani kompostiin, vaan vapautin ne luontoon, eli kukkapenkkien ja kasvimaiden tyhjiin kohtiin.

Nyt on kasvihuoneessa enää ne kasvit, mitkä siellä tulee olemaan syksyyn asti, joskin hitusen epäröin pelargonieni kohdalla. Toistaiseksi Hollannin-tulokkaat ovat vielä kasvihuoneessa, mutta jos alkavat kärsiä kuumuudesta, heitän ne ulos kukkatikkaille.

Yrttejä on kasvihuoneessa vain kourallinen, sillä suurin osa niistä pärjää paremmin ulkoilmassa. Sitruunaverbena kaivannee jo suurempaan ruukkuun, ja kaupan basilikoista istuttamani versiot alkavat vedellä viimeisiään. Oliiviyrtti kukoistaa hienosti, samoin talvikynteli, jonka hetken mielijohteesta nappasin taimikaupasta mukaan. Maku siinä on outo ja polttava, mutta kyllä se halsterikalan sisään ja lihojen rubbaamiseen menee hyvin. Sitruunatimjaminkin jouduin ostamaan, sillä edellinen talvehti, mutta kupsahti keväämmällä. Tavallinen timjami sen sijaan pärjäsi hienosti talven yli, mutta kylvin sitä varuilta ruukkuun, koska ilmankaan ei pärjää.

Tomaatit kiittivät siitä, että pääsivät normaalia aikaisemmin kasvihuoneeseen, ja alkavat hipoa jo kasvihuoneen kattoa. Toukokuun lopulla näkyi ensimmäiset raakileet, joita toivottavasti malttavat kasvattaa kunnolla. Kauhukuvana on viime vuosi, jolloin tomaatit jäivät käsittämättömän pieniksi ja maultaan hapokkaiksi. Varmuuden vuoksi hommasin muutaman kilon tomaattilannoitetta, jos se korjaisi tilannetta.

Paprikoiden ja chilien kanssa taistelin koko esikasvatusajan ja lopulta tilasin taimet netistä. Zazu näyttää ainoana omakasvatteena pärjäävän hyvin ja on tehnyt jo ensimmäisen paprikan odottamaan kypsymistä. Muhkea sato olisi erittäin tervetullut, sillä pakastettua paprikasilppua tulee talven mittaan käytettyä keitoissa ja padoissa, eikä se ole niin mautonta kuin kaupan pakastepaprika.

Kurkkujen kanssa on myös tullut taisteltua. Kylmän kevään aikana eivät suotuneet kunnolla itämään, joten jouduin ostamaan uusia siemeniä ja tekemään uusintakylvöjä. Mutta kun sää viimein lämpeni, alkoivat ne itämättömätkin itää, joten 8 kurkuntaimen sijaan meillä onkin niitä nyt 17... Tarvii varmaan laittaa ämpäri portin pieleen ja tarjota ilmaisia kurkkuja naapureille.

 

Lupa viuhahtaa

Näköjään ihminen tottuu viikossa siihen, että piha kuhisee erinäisiä jamppoja, ja yrittää olla siivosti sisätiloissa silloinkin, kun jampat ovat jo häipyneet autuaammille kattoraksoille. Nyt on talon yllä hieno katto ja ihmisen yllä mukavat kotirievut. Hyvin jampat hommansa hoitivat, mutta se kyllä ihmetyttää, että tuokin sukupolvi osoitti sanansa pelkästään talon miespuoliselle henkilölle ja sivuuttivat rouvan kokonaan, vaikka rouva sekä tilasi että maksoi heidän työnsä. Erittäin ärsyttävää >:-/ Tikkaiden väriä kyllä rouvalta kysyivät, vaikka se ei ois rouvaa voinut vähempää kiinnostaa.

Kuu ehti vaihtua, ja sehän tiesi sitä, että a) lomautus iski jälleen, b) nuorempi koira täytti 4 v. ja c) siemenlaatikoston toinen luukku aukesi. Menin sitten lankeamaan Korpikangassiemenfröön oranssiin leijonankitaan sekä saman lajin Day and night -lajikkeeseen (vaniljaa ja viininpunaa) ja eukalyptukseen, kun sitä niin moni viime vuonna kasvatti. Myöhäisherännäinen tahtoo testata kans! 

Korpikankaalle isot kudokset siitä, että myy muutakin kuin Nelson gardenia ja Impectaa. Kovin jää lajikevalikoima suppeaksi, kun joka paikassa on vain nämä samat siemenfirmat esillä - ei viitsi siemenvalikoimaa edes käydä katsomassa, kun tietää jo mitä on tarjolla. Toki brexit vei meiltä brittisiemenet, mutta eikö nyt saksalaisia olisi saatavilla? Tai itäeurooppalaisia?

Kukista esikasvuun lähti myös hämähäkkikukka, joskin joku sanoi, että sen kasvattaminen on hankalaa. No, jos ei onnistu, niin toivottavasti Tommiskan puutarhasta sitä taas keväällä saa. Lisäksi kylvin kesäleimun Cherry caramel ja hassun koristeheinän Isoräpelö. 

Tomaateista kylvöön menivät ananakset Ribbed ja Noir, toinen musta Nooir de crime, Irish liquor, Zlatava, Costoluto di fiorentino ja ikivanha Lidlistä löytynyt Harzfeuer. Kokeilen taas myös vanhaa vihollista purjoa, joka on hankala hiutula kasvattaa, mutta joka on niin ihanaa voin kanssa pannulla pyöräytettynä.

Pitkä, semi-kuuma kesä

Leijonankidat kukkivat edelleen, joskin kenossa

On meillä ollut hurjan hieno kesä: alkoi jo toukokuussa ihanilla hellekeleillä, ja edelleen sää jatkuu lämpöisenä silmänkantamattomiin. No, kyllähän BirdLife jo väitti kurkien kokoontuneen pelloille, ja tänä aamuna mummokoira kyttäsi onko mulla hanskat kädessä (aamulla kokonaiset +6 C), mutta siitä huolimatta eletään vahvasti kesää. Hyvällä kelillä pyöräillään ja uidaan, huonommalla sadonkorjataan joko omassa pihassa tai metsässä, joka suorastaan pullistelee sienistä. Tämä vuosi tuntuu olevan hyvä mustatorvisienivuosi, sillä jopa lähimetsässä tuota herkkua oli, vaikkei se näillä hoodeilla yleensä kasva. Kesäkeittiössä nykäistiin eilen sikurirouskutortillat oman kasvihuoneen antimista tehdyn salsan kera.

Mutta ei tämä kasvukausi ihan auvoa ole ollut. Tomaatit jäävät edelleen tosi pieniksi kasvihuoneessa, samoin paprikat. Eikä paprikoissa tai chileissä ole juurikaan makua - osa tomaateistakin on lähinnä hapokkaita, eikä makeita. Aurinkoa kyllä on saatu, joten syyttävä katse osuu käyttämääni yleislannoitteeseen, jota tosin olen ennenkin käyttänyt. Täytyy ensi vuonna ostaa kunnon tomaattilannoitetta, jos sitä jostakin löytyy.

Pakastimet on piripintaan täynnä sadonkorjuuta, joten eiköhän me näillä talvi selätetä. Tosin edessä on erittäin rankka syksy, joka luultavimmin päättyy hautajaisiin (ei omiin - tai mistäpä sitä ikinä tietää). Ahdistuksen selättämiseen olen varautunut isolla kasalla villalankaa ja kimuranteilla neuleohjeilla. Saa vanha päänuppi välillä muuta ajateltavaa.

Kuin joulukalenteria aukoisi

Kesä etenee hurjaa vauhtia helteisen toukokuun ansiosta. Ollaan edelleen kesäkuussa, mutta luonto loikkii jo reilusti heinäkuun puolella. Miltähän mahtaa elokuu näyttää – kukkiikohan silloin enää mikään, vai tekevätkö kasvit toisen tulemisen?

Pihakierroksella löytyy joka päivä uutta jännitettävää: onko tuossa kukkanuppu? Millainen kukka siitä mahtaa aueta? Erityisen jännittävää on seurata daalia Autumn pumpkinin (kuvassa) avautumista. Melkoinen möhkäle kukaksi ja kauniita värisävyjä. Joku ikivanha iiriskin on intoutunut tekemään hurjan määrän nuppuja. En edes muista millainen kukinto siinä on, kun se ei ole vuosiin kukkinut.

Näillä helteillä saa lisäksi jännittää sitä, montako kannullista vettä joutuu kurpitsoille kantamaan. Vanha kurpitseria on nykyään liian varjoinen kurpitsoille, ja selkäytimeen jäi muisto siellä lymyilleestä kyystä, joten suosiolla majoitettiin kurpitsat paahteiselle etupihalle, mistä he kiittävät löpsähtämällä muodottomiksi pari kertaa päivässä. Samaa tekee kurkku kasvihuoneessa. Kurkku sentään tuottaa rutkasti satoa; kurpitsoissa on tainnut olla vain yksi tyttökukka. Kurpitsoista toivon suurta satoa, sillä nyt on kierrossa maukkaat lajikkeet, joista saa talvella tehtyä hyvät curryt ja lasagnet.

Tomaateista ei olla vielä saatu satoa, vaikka muut ovat jo pitkään postanneet kuolattavia tomaattikuvia instaan. Meillä ekat hedelmät ilmestyivät toukokuussa, mutta yksikään ei ole vielä väriä vaihtanut. Hassua kyllä, chileistä ja paprikoista ollaan satoa napsittu, vaikka ne yleensä kypsyvät vasta loppukaudesta.

Mutta ihan pähkähulluhan tämä kausi on ollut, joten ei ihme että on maailmankirjat sekaisin.

Note to self: leukoijaa ei kannata täällä kasvattaa, sillä joku yöllinen leukoijamonsteri käy sitä syömässä.

Esikasvatuskaiho

 

Lapsuudessa oli muuten sen niminen hammashoitaja. Siis Kaiho, ei Esikasvatuskaiho. Kaikenlaisia nimiä ne lapsilleen paiskaa.

Mutta siis tänään kirposi kätösistä viimeiset esikasvatussiemenet, kun laitoin kyssä-, parsa-, lehti- ja suippokaalit kasvamaan kasvihuoneeseen kera pak choin, persiljan, pinaatin, salaatin ja retiisin. Vähän siinä kaihotutti, kun oltiin yhtäkkiä taas tässä tilanteessa, että kauden viljelykset on suunniteltu ja suurimmaksi osaksi jo purkissa - kirjaimellisesti. Enää on jäljellä siemenperunan laittaminen ämpäriin, yrttien kylvö ruukkuihin ja kasvimaakylvöt.

Kodinhoitohuoneessa on järjetön tunku, kun joku oli kylvänyt läjäpäin leijonankitoja ja leukoijia, ja lisäksi hommannut n. satamiljoonaa lehtikaktuksen pistokasta. Viikko sitten kylvin loput kesäkukat (zinniat, kosmokset ja asterit) ja ne peijakkaat itivät viikossa ja ovat kohta sellaisissa mitoissa, että täytyy siirtää omiin purkkeihinsa. Mihinkähän ne sitten mahtuvat...

Vaan onhan tämä hurmaavaa, kun joka paikassa on purkkikaupalla kasvun ihmettä. Tomaatit tosin huolettavat, sillä helmikuussa kylvetyt nuokkuvat ja ruskistavat lehtiään. Ovat tainneet olla liian viileässä ja hämärässä. Täytyy kylvää uusiksi, jos eivät tokene, ja onneksi säästin pari paikkaussarjaa pahan päivän varalle. Yhden nuupahtaneen Costoluto di Firenzen jo korvasin Zlatavalla.

Sen sijaan kodinhoitohuoneen nurkassa lojuvaa ortoosia kohtaan en tunne kaihoa. Jos ihmisen piti koipensa teloa, niin onneksi sen teloi sivistyksen parissa ja sai hyvät ortopedit nakuttelemaan titaanit kohdilleen. Ortoosin sijaan voi jo kävellä ihan kengillä, joskin valikoima on kovin Kuoma-voittoinen: Kuoman toppakengät, Kuoman lenkkarit ja Kuoman vaelluskengät. Väkivaltaa käyttäen myös Icebugit, mutta vain aamuisin. Kovasti siis niitä korkkareita kohti mennään, mikä lohdutuksen sanana niille lukijoille, jotka sattumoisin kärvistelevät lisfrancin murtuman murtamina.

Joko viimeinkin?

Palauttaessani tänään kamoja vanhaan firmaan, havahduin karmeaan statistiikkaan: olen asunut Pirkanmaalla 36 vuotta ja ollut tässä ammatissa 28 vuotta. No, eihän siinä karmivaa ole kuin vuosien määrä, ja onhan siinä toisaalta positiivinenkin puoli: olenpahan asunut ihmisten ilmoilla jo pitkään ja ansainnut elantoni. Mutta jospa nyt vihdoinkin voisi heittää vihoviimeiset heipat Hervannalle (hanuria en uhkauksesta huolimatta näyttänyt lähtiessäni, kun sen verran pyrytti vaakasuoraan). Opiskeluaikoina siellä tuli asuttua; sitten työura heitti sinne takaisin, ensin omasta tahdosta, sitten irtisanomisen ja lopulta yritysoston jälkeen. Ei Hervannassa mitään vikaa ole, mutta Hermia on nyt kyllä nähty. Näin vanha voi jo kieltäytyä sinne palaamasta, sanoi Petteri Orpo mitä hyvänsä.

Vielä on pari vapaapäivää jäljellä, ja nekin menevät multashowssa. Leijonankitaryppäät pitää jakaa osiin, jotta saavat enemmän tilaa juurilleen, ja pelargonit näyttää siltä, että kaipaavat isompiin purkkeihin. Alkukuusta kylvetyissä tomaateissa alkaa olla jo oikeiden lehtien alkuja, joten nekin pitää pian siirtää seuraavaan purkkikokoon.

Chilejä on tullut jo latvottua, kun kurkottelevat vähän liikaa valoa kohti. Muuten ovat kyllä upean tummanvihreitä ja tanakoita. Koko talven lehtiään ruskistanut laakeri näyttää tekevän uusia silmuja, joten ehkä siitä vielä syötävää saa. Vastikään luin, että laakeria pitäisi talvella kastella jopa päivittäin. Pitää muistaa sitten ensi talvena. Inkiväärissä oli kerrankin hienot alut, mutta nyt se on jäänyt purkkiin juromaan. Saisi rohkaistua puikauttamaan pihalle vihreän varren tai 2.

Maaliskuu lähestyy uhkaavasti, ja silloin pitäisi laittaa megaesikasvatusrähinä päälle: kylvää loput kesäkukat ja kirsikkatomaatit sisätiloihin sekä kaalikasvit ja ämpäriperuna kasvihuoneeseen. Toistaiseksi ei lumen eikä jalan takia pääse kasvihuoneeseen, mutta jospa maaliskuu maata (ja kasvihuoneen oviaukkoa) näyttäisi?

Heräämisiä

 Järkyttävää, miten tämmöisen sohvanpohjallamakoilurupeaman jälkeen on laiskistunut, eikä jaksaisi täältä sohvan pohjalta enää noustakaan. Vaan pakkohan se on, kun joku vihjaisi, että on jo helmikuu, joten tomaatit täytyy laittaa esikasvuun ja nipsiä huonekasveista pistokkaita. 

Ei se makoilu ihan hyödytöntä kuitenkaan ollut, sillä tuli huomattua, miten mahtavaa on lukea kirjoja, kun saa niihin tuntikaupalla keskittyä. Kutomisesta tuli vuosien tauon jälkeen suorastaan addiktiivinen harrastus, kun makoillessa sai rauhassa opetella uusia tekniikoita. Nyt on jonossa, sekä fyysisesti että mielikuvissa, neuletta jos jonkinmoista. Jahka superpaksun talvikudelman saa pois puikoilta, on keväiseen Marseille-paitaan jo langat odottamassa. Sen jälkeen jotain hurmaavaa merinoa Wool me oncelta.

Siihenkin faktaan tällainen lääkärinvälttelijä makoillessaan heräsi, että onpa siinä kerrassaan epäglamouri ammatti, kun työkseen joutuu ropaamaan sairaita ihmisiä. Ajatella: aamulla herätä ja lähteä töihin kaivelemaan luunsiruja ties mistä silsaisesta koivesta. Oli se onni, että meikäläisen koulumenestyksellä ei moista uraa tarvinnut edes miettiä.

Mutta nyt täytyy jo kovasti herätä esikasvattamaan. Parempi puolisko raahasi varastosta potteja ja Pirilästä 120 litraa kukkamultaa. En kehdannut jäädä töiden jälkeen sohvalle koipea pitelemään, vaan kaivoin tavistomaattien siemenet esille. Olihan niitä taas muutama: Costoluto di Parma, Ananas noire, Irish liquor, Zapotec ananas ribbed, Costoluto fiorentino, Nooir de Crime, Zlatava, Harzfeuer. Ja kuulemma purjokin pitää laittaa esikasvuun näillä main! Onneksi chilit ja paprikat olivat jo sen verran isoja, että ne pystyi esikasvatusasemalta siirtämään keittiöön, joskin keittiön toiselle ikkunalle oli makoilurupeaman aikana puhjennut megaluokan ripsiäisepidemia, joten nyt saa syynätä esikasvatteita ikänäkölaseilla päivittäin ripsiäisten varalta. Ja itselle muistiinpanoksi, että täytyy pitää ne ikänäkölasit silmillä myös seuraavan kerran säärikarvoja raakatessa, sillä fysioterapeutin luona on yllättävän kirkkaat valot, joiden alla epätasainen sheivaus korostuu...

Tänä vuonna ei esikasvatteissa tarvitse pihistellä, sillä havahduin kesken Teams-keskustelun, että uusissa tiimikavareissa on yllättävän paljon pienviljelijöitä, joille voi ylijäämäkasvatteita tuputtaa.

Viimeisin herääminen oli se, kun kesken fine diningin Björnin ja Bennyn kanssa (teimme joulun aikaan palapelin, josta paljastui Abba) alkoi korvan juuresta kuulua "kluk, kluk, kluk". Nuorin koira (tänään 3 v.!) se siellä oli tyhjää mahaansa ykäämässä. Voi sanoa heränneensä. Vauhdikkaasti.

Puintipäivä

On syksyssä niitä kohokohtiakin; meillä lähinnä se päivä, jolloin vastapäinen pelto puidaan, minkä jälkeen me päästään siitä suorinta tietä lähimetsään koirien kanssa. Yllättävän myöhään jamppa puimakoneensa tänne raahasi, mutta oli siinä se hyvä puoli, että kaura oli rankkasateiden jäljiltä laossa, joten jamppa joutui puimaan tosi matalilla säädöillä. Ei jäänyt olkitököjä pistelemään koirien vatsoja.

Samalla tässä voi puida kauden lopputuloksen. Kasvihuoneesta on kannettu kaikki mahdollinen ulos ja osa jo kompostoitukin. Home pöllyää kasvihuoneessa niin, että covidista jääneille kasvomaskeille on käyttöä. Ihan OK sato kuitenkin tuli, vaikka kausi päättyikin lyhyeen, kun kaikki alkoi homehtua.

Chilejä tuli ämpärikaupalla ja niitä on pakastettu, fermentoitu, kuivattu sekä purkitettu etikkaan ja sosepulloihin. Hyvät olivat lajikkeet tänä vuonna. Vanha kunnon Cream fantasy hiukan kärsi auringon puutteesta, joten se ei kypsynyt kovinkaan vauhdikkaasti, mutta sen korvaajaksi Fataliin suosittelema Aji mango kyllä kypsyi. Se on Fataliin mukaan parhaimmillaan kuivattuna, minkä totesimme paikkansa pitäväksi. Mahtavan hedelmäisen raparperinen maku. Sugar rush stripey oli satoisa ja kuulemma erinomainen maultaan. Itse en juurikaan ehtinyt mitään maistaa, sillä kyseinen lajike on hurjan tulinen. Samoin tulta oli Aji Guyanassa, joka oli myös hyvänmakuinen (kuulemma, siis) ja se oli todella satoisa lajike. Osa hedelmistä oli niin isoja, että täytyi oikein miettiä onko sittenkin kyseessä keltainen suippopaprika Zazu. Kerran Espeletteä paprikan sijaan haukanneena osaa jo olla tarkempana lajikkeiden kanssa.

Paprikoihin iski ripsiäinen sellaisella vimmalla, että sato jäi vaatimattomaksi.

Tomaattisato oli OK. Tomaattikastiketta tuli muutama kattilallinen, ja vielä on kourallinen tomaatteja odottamassa syöjäänsä keittiön ikkunalla.

Kasvimaiden sato oli surkea. Juurekset pärjäsivät jotenkuten (paitsi ne kauriiden hampaisiin joutuneet punajuuret), ja lehtikaalta saatiin riittämiin, mutta pavut ja herneet eivät tehneet juurikaan satoa, eikä salaattiakaan saatu kuin vasta elokuun lopussa. Perunoissa virheeksi osoittautui jauhoisen lajikkeen kasvattaminen. King Edward oli hyvä lohkoperuna, mutta esikeiton kautta pakastamiseen se ei sopinut, vaan muhjuuntui 3 minuutin esikeitossa höttösoseeksi.

Hedelmäpuiden kanssa ollaan pulassa. Sävstaholm tekee hurjan sadon, mutta olen istuttanut sen sellaiseen paikkaan, mistä maahan pudonneita omenoita on todella hankala poimia. Muutaman ämpärillisen olen onnistunut mehustamaan ja parit kakut leipomaan. Päärynäkin satoilee urakalla, ja osan olen jo ottanut sisälle kypsymään, koska rastaat alkoivat viihtyä turhankin innokkaasti päärynäpuissa. Lisäksi naapurin mummo on salaa rahdannut meille omia omenoitaan ja luumujaan, joten säilöntäurakkaa on riittänyt.

Kaadettu ja alkukesän kuivuudesta kärsinyt lähimetsä yllätti. Oltiin ihan varmoja, että saadaan heittää hyvästit kuusiherkkusienille, kun puita oli niin raa’alla kädellä vedetty nurin, mutta niin vain alkoi sieniä ilmestyä pari viikkoa sitten sinne tänne. Isompi yllätys oli se, että seuraavaksi lähimmässä metsässä kasvoi kunnon määrä sikurirouskuja, mitä siellä ei aiemmin ole ollut. Ollaan siis syöty hyviä sieni-rameneita ja -pizzoja.

Pakastimet ovat täynnä ruokaa hankalasta alkukaudesta huolimatta. Nyt sitten odotellaan sitä vuoden haikeinta päivää, kun kurjet nousevat siivilleen ja vievät kesän mukanaan. Söderfjärdenissä niitä onkin jo tuhansittain.  Sen jälkeen keskityn tähän.

PS. Olkikukat on ihania (kuvassa Kukkatarhurien Salmon rose)! Kasvatin niitä ekan kerran tänä kesänä ja ihastuin niiden kauneuteen ja rapinaan. Täytyy keväällä kylvää niitä ihan urakalla.

Kaalikesä

Selkeästi stripettyy

Taas tuli kantapään kautta opittua, ettei satoa pidä pitää itsestäänselvyytenä. Viime vuonna tuli pakastettua kilokaupalla papuja ja kurpitsaa, ja loppukeväästä sitä tuskaili, kun ei ollut saatu kaikkea syötyä talven aikana. Vaan nytpä ollaan onnellisia, että viimevuotisia on vielä pakastimessa, sillä tästä tulikin kylmä kesä. Kurpitsasato näyttää nyyksähtävän kahteen Potimarroniin, eikä hallan ja kauriiden jäljiltä papuja tule kuin ehkä kourallinen.

Kaalit sen sijaan rakastavat kylmyyttä. Suippokaalista saadaan 3 kaunista yksilöä, joista yksi jo heitettiin grilliin yrttivoin kera. Samoin parsakaali tekee 3 muhkeaa kukintoa, joista yksi päätyi wokkiin. Black russian -lehtikaali on peittänyt alleen salaattia ja persiljaa, ja sitä ollaankin pakastettu sellaisenaan ja tehty useampi setti pestoa. Myös Emerald ice on kasvanut muhkeaksi, joskaan se ei maullaan peittoa Black russiania. Mutta pakkaseen päätyy sekin, jahka ensin ollaan tehty siitä Ottolenghin lehtikaali-sitruunahässäkkää.

Kasvihuone selvästi kärsii kylmyydestä ja kosteudesta, mutta sadosta on silti tulossa hyvä; chilien ja paprikoiden suhteen suorastaan erinomainen. Ensimmäiset kurkkukilot on jo pikkelöity ja tomaateista tehty yksi setti kastiketta.

Chileistä ensimmäisenä kypsyi Cream fantasy, josta parempi puolisko on tehnyt chilisoosia (blitzattu chili, valkosipuli, sipuli ja iso tukko korianteria kukkinen ja varsineen tekee aivan mahtavan tuoresoosin) ja laittanut yhden setin fermentoitumaan. Myös Aji mango ehti kypsyä ja se onkin mukavan hedelmäinen, joskin sen verran tulinen, että pieni siivu riitti meikäläiselle. Sugar rush stripey alkaa pikkuhiljaa stripettyä, ja Aji guyana on tekemässä aivan jäätävän kokoisen sadon. Lisäksi pikkupuskat Pretty purplea ja Numex twilightia ovat kypsymässä, ja ensimmäiset hedelmät näkyy myös mökiltä nyysityssä ranskalaisessa mysteerichilissä. Että eiköhän parempi puolisko pysy chileissä ensi kauteen asti.

Paprikoista ollaan syöty jo pari Siberian bonusta, ja eilen kypsyi ensimmäinen Zazu. Zazustakin on tulossa hurja sato, joten saadaan tulevanakin talvena kopistella jäisiä paprikoita pakastimesta keittoihin ja patoihin.

Mutta ennen talvea vois vielä tulla kesä, eikö?

Siemeniä, siemeniä

 

Mustilan puutarha alkoi mainostaa, että siemenet ovat -40%:n alessa. Ei ollut vielä tarkoitus sen kummemmin siemenhankintoihin keskittyä, mutta kun oli kevätkylvöjen jäljiltä jo valmiina lista loppuneista siemenistä, ajattelin käyttää alen hyväkseni. Eipähän ainakaan tulisi turhaa kylmäkäsittelyä siemenparoille, kuten syksymmällä tilattaessa - olettaen siis, että tämä heinäkuu tästä vielä lämpenee.

Ihan pysyin suht. aisoissa ja kliksuttelin tunnollisesti verkkokaupasta tarvitsemiani yrttejä. Vähän vaan lipsahti tomaattien puolelle (jonkun kehuma Green grape ja Zlatava). Kaikkia tarvitsemiani yrttejä ja hallan tyhjentämiä papupusseja ei Mustilasta löytynyt, joten jatkoin etsintöjä. 

Googlettelin myös pelargonin siemeniä, kun semmoisten kasvattamiseen tänä vuonna haksahdin. Ihan turhaahan niiden kasvattaminen on, kun puutarhaliikkeistä saa keväisin pelargoneja 5 kpl eurolla, mutta on sitä turhempiakin turhuuksia ihmisellä. Kuten kuvassa oleva, siemenestä kasvatettu mimosa. Joka paikassa oli myynnissä samat Nelson gardenin pelargonit, jotka eivät värien puolesta innostaneet. Mutta sitten ihminen meni Seemnemaailmaan. Siellähän oli Horizon star ja Raspberry ripple. Ja ne puuttuvat yrtit ja pavut. Muutama pinkki kesäkukkanen (esim. leijonankita Kimosy) ensi kesälle. Ja parit tomaatit (Ananas noire ja Sunchocola). Hyvä kun ehti Visa vingahtaa, kun oli jo sähköpostissa tieto, että tilaus on lähtenyt Suomea kohti. Iik.

Enää 5 kk, ja sitten saa laittaa pelargonit ja leijonankidat tulille :-D

Ulos talviunesta

Verililjapuun tymäkän kissanpissan hajuinen kukka :-D

Miten sitä on aina näin kädetön talven jäljiltä. Vähän väliä täytyy muistella, mitä tähän aikaan vuodesta pitikään tehdä, kun on viimeiset 6 kk vain istunut pimeässä kudin kädessä. Parempi puolisko fiksuna miehenä kehotti kirjoittamaan asiat ylös, mutta johan mä olen aiheesta blogannut 14 vuotta, enkä siltikään muista, vaikka omia blogimerkintöjäni keväisin luenkin.

Nytkin olen muina naisina ostanut salaattia kaupasta, vaikka kasvihuoneessa kasvaa mizuna ja sinappi, nyhtänyt keittiön ikkunalla olevaa kaupan basilikaa ruokiin, vaikka kasvihuoneessa kasvaa monenlaisia ihania yrttejä, ja huokaillut kesäkeittiössä pizzan äärellä, että oispa rucolaa, vaikka sitä on ollut tukkokaupalla 15 metrin päässä.

Mutta kasvimailla itää jo ja kasvihuoneessa on tomaatin, tomatillon ja paprikan raakileita. Luumu- ja päärynäpuissa pörrää mehiläisiä, jotka välillä piipahtavat marjapensaissakin. Kylmistä öistä huolimatta kaikki esikasvatetut kukat ovat ulkoruukuissa hengissä, ja vuohenputki valtaa tonttia ennennäkemättömällä vauhdilla. Talviturkit heitettiin yllättävän lämpimässä vedessä pari viikkoa sitten, joskin sen jälkeen tehdyt uintireissut ovat olleet nipistelevän kylmiä.

Kunhan tästä vielä tekee pyöräilyreissun Kangasalan Paakariin lohileivälle, niin voi julistaa kesän alkaneeksi.

Siks hämmästyimme säikähtäin

 

Kyllä mä nyt hoksasin, että se onkin tomatillo, eikä chili...

Esikasvatusloma eteni esikasvatusvaiheeseen (huomenna vessan maalausta), ja siirsin tänään tomaatit isompiin potteihin. Ronskisti donkkasin huonon näköiset taimet kompostiin, ja laskin, että 15 tainta riittää mainiosti. Kompostiin meni myös muutama ihan OK:n näköinen taimi, sillä edessä on vielä kirsikkatomaattien kylvö, ja niille pitää jättää tilaa kasvihuoneeseen.

Pengoin siemenlaatikoston kolmatta luukkua, mutta eteen tuli vain kaalikasveja ja järjetön määrä kukkien siemenpusseja (17 kpl!!!). Vähän jo sydäntä kylmäsi, notta mihinä mun kirsikkatomaatit on, mutta löytyihän ne sieltä laatikon pohjalta: 3 kpl (!!!). Olin ihan varma, että niitä on semmoiset 6-7, mutta siis vain 3! Sungoldia ei ollut lainkaan; vain Honeybee, Chocolate cherry ja ilmaissiemenenä saatu Dr Carolyn. Mitähän mä olen ajatellut viime syksynä siementilauksia tehdessäni! Yritin penkoa kompostiin heittämiäni taimia takaisin, mutta olivat jo sen verran nuupallaan, että annoin olla. No, tästä saan hyvän syyn lähteä Pirilän kevätriehaan viikonloppuna, kun eihän tuo määrä tomaatteja riitä yhtään mihinkään.

Kukkia sen sijaan riittää, voi hyvä ihme. Täytyy käydä varastosta penkomassa lisää esikasvatusalustoja, sillä opin kantapään kautta, miksi aina varoitetaan ostamasta rimpulamuovia puutarhaan: viime vuonna ostamani muka-hyvät esikasvatuskennostot menivätkin yhdessä sesongissa ihan silpuksi ja päätyivät muovinkierrätykseen. Ei pidä henkilön sellaisiin sortua.

Mutta että siis karsea määrä kukkia ja vähän vihanneksia tähän maailman aikaan, kun pitäisi kasvattaa entistä enemmän syötävää henkilökohtaiseksi huoltovarmuudeksi. Kyllä tämä keski-ikä yllättää puutarhurin! Mistä tulikin mieleen tämän päivän Aamulehti 50 vuotta sitten -palstalta oppimani termi: rouvakokoinen. Marimekon muotinäytöksessä oli ollut myös rouvakokoisia mannekiineja. Enää ei siis tarvitse puhua post-estrogeenisestä pullerosta, vaan voi olla salonkikelpoisemmin rouvakokoinen.

Ryöstöviljelyä

 

Aloitettiin perinteiseen tapaan loma vuokramökillä. Tai siis minä aloitin, kun ei paremmalla puoliskolla ole talvilomaa tänäkään vuonna. Kohteeksi valikoitui pieni mökki kaikin epämukavuuksin, joita en varaustäpinöissäni edes ollut huomannut. No, kerrankos sitä tiskaa jääkylmällä vedellä ja peseytyy saunassa ämpäristä loiskutellen. Mutta paikka oli kaunis, lähistöllä liiteli kotkapariskunta, ja mökistä löytyi mielenkiintoinen ruokakirja, Tara Junkerin ja Anna Sarmannon Syö hyvä mieli. Siinä oli niin erikoisen kuuloisia reseptejä, että täytyy ostaa kirja itsellekin.

Bonuksena mökin omistaja oli tuonut Ranskasta kuivattuja chilejä mökkiläisille mausteeksi. Me ei mökeillä yleensä kokata, vaan haetaan ruuat jostain valmiina (Nygrenin firsherman's pie oli järisyttävän hyvää, joskin myös järisyttävän suolaista), joten parempi puolisko harmitteli, kun ei päässyt testaamaan chilejä käytännössä. Ehdotin, että napataan siitä parit mukaan, maistetaan niitä kotona ja kokeillaan kylvää siemeniä. Niin tehtiin, ja edelleen polttelee peukalon kynnen alla, kun en älynnyt riipiä siemeniä hanskat kädessä. Ovat siis kamalan tulisia, mutta hauskahan näitä koeviljelyjä on tehdä. 

Tämä viikko on pyhitetty esikasvatuksen loppumaratonille, vaikka kaikkien näiden kokeilujen (Ranskan chilit, pelargonit, mimosat ja kuvassa näkyvä, sherrylasissa juurtuva kaupan minttu) jälkeen joka paikka on todellakin aivan täynnä kasveja. Mutta tomaatit pitää siirtää isompiin potteihin ja kirsikkatomaatit kylvää, ja Kukkatarhuritkin muistuttivat, että NYT pitää kylvää kaikki maailman kukkaset, joten eihän tässä auta enää viivytellä. Odotin, että olisin saanut tällä lomalla kylvää myös kaalit, retiisit, salaatit ja tuoksuherneet (ne kuulemma kestävät yllättävän hyvin pakkasta :-0 ) kasvihuoneeseen, mutta perhanan polaaripyörre hajosi, mikä tietää hyytävän kylmää ainakin parille seuraavalle viikolle (juu, tämänkin kevään piti olla ennätyslämmin...). Kasvarin ovi siis pysyy umpijäässä vielä jonkin aikaa.

Levyllinen kitoja

 

Chilit, tomatillot, munakoisot ja paprikat ovat jo parisen viikkoa sitten häätyneet keittiön ikkunalle esikasvamaan. Sen verran on kuitenkin ollut pilvistä, että osa on venähtänyt pitkiksi honteloiksi, joten edessä on latvominen. Tai ehkä puolesta välistä poikkaseminen, kun hontelo varsi tuskin tuuheutuvaa latvaa jaksaisi kannatella. Onneksi taimia on sen verran, että ei haittaa, jos joku yksilö operaatiosta harmistuu.

Ensimmäiset tomaatit sai jo siirtää isompiin potteihin. Yllättävän hyvin itivät, vaikka osa siemenistä oli vanhentuneita. Kylmäverisesti valitsin terhakkaimmat taimet ja suosin parhaimpia lajikkeita. Loput päätyivät kompostiin. Jospa tänä vuonna kasvihuoneesta ei tulisi mahdotonta viidakkoa.

Leijonankitojen kanssa kävi ”oho, hups”, ja väriseoksesta olikin tupsahtanut melkoinen määrä taimia varovaisuudesta huolimatta. Pikkulusikan kanssa kauhoin mullasta irti turppaita ja istutin isompiin potteihin. Hyvin tuntuivat selviävän siirrosta, vaikka osa päätyikin pötköttämään vaakatasoon mullan päälle. Yksivärisistä sain yksittäisiä taimia potitettua, joten ehkä ei olla kesällä ihan riemunkirjavia joka paikassa. Mutta hyvin kitaisia tullaan olemaan, sillä taimia on hurja määrä ja yksittäisestäkin taimesta kasvaa iso, etenkin kun siitä kesän mittaan napsii kukkineet varret pois.

Pelargoni iti 100%, joten nyt on 10 pientä tainta kovassa kasvussa. Kukkaan eivät varmaan kesällä ehdi – ehkä korkeintaan elokuussa – mutta olkoon sitten lehtikasvina. Ehkä niitä voisi kokeilla talvettaakin.

Ajattelin viedä terassilla talven viettäneet yrtit kasvihuoneeseen saamaan lämpöä ja aurinkoa, mutta eihän aurinkoa ole edelleenkään tiedossa; lumisadetta vain. Tosin tuskin yrtit ovat hengissäkään, joten eipä niiden kuskaamisesta haittaakaan olisi. Jotain täytyisi saada tehdä, kun tämä jatkuva sisällä istuminen alkaa jo puuduttaa.

Vielä pitäisi jaksaa muutama viikko odottaa, ennen kuin saa seuraavan setin kylvöjä tulille. Pimeä talvi vaan on vienyt akasta sen verran mehuja, ettei jaksaisi enää yhtään odottaa, vaan tekisi mieli kylvää joka paikka täyteen ja saada elämä vihreäksi. Viherkasveja kun ei voi tähän hätään ilokseen netistä tilata, sillä postilakko häämöttää edessä. Mun korallikaktukseni ja kanaria-anoppini ehtisivät paleltua jonkun hallin kulmalla ennen kuin kotiin pääsisivät.

Mädättäjä

 

Tai oikeammin sarjamädättäjä. Ensin alkoi viherkasvit ruskistua, kun jatkoin normaalilla kastelurutiinilla, vaikka aurinko ei näyttäytynytkään moneen kuukauteen. Sitten kuukahti 5 kuukautta vaalimani inkivääri liialliseen kasteluun. Samaan kohtaloon päätyivät rosmariinin pistokkaat. Mikä siinä onkin, että vaikka kuinka yrittää tökkiä multaa ja varmistua, ettei se ole liian märkä, tulee kuitenkin hukutettua kasvit liikakastelulla. Äskettäin keksin alkaa kuohkeuttaa kasvualustaa perliitillä, josko se estäisi liikakastelun, mutta sen kanssa on ihan mahdoton toimia sisätiloissa. Vaikka kuinka suojaa keuhkoparkansa kasvomaskilla, hiipii perliittipöly pienimmästäkin rakosesta hengityselimiin, minkä jälkeen henkilö yskii lopun päivää.

Mutta kun nyt viimein alkoi aurinko näyttäytyä edes silloin tällöin, luotan siihen, ettei mikään enää mätäne, joten otin uudet pistokkaat rosmariinista ja nipsaisin yhden lehden lehtikaktuksesta kasvivalon alle. Uusin Kotipuutarha-lehti armollisesti mainitsi useampaan otteeseen, ettei pistokkaista kasvattaminen noin vain aina onnistu, joten en odota näistä ihmeitä. Jos alkavat kasvaa, niin hyvä; jos eivät, niin ei harmita. Toivottavasti Kotipuutarha-lehti ei ala harmittaa, sillä ovat kuulemma uudistumassa: seuraava lehti on pääkirjoituksen mukaan ytimekkäämpi ja painetusta versiosta puuttuva tieto tulee olemaan saatavilla netistä ja sähköpostista. Minä olen sen verran vanhaa maatiaiskantaa, että luen lehden lehtenä, enkä halua lukea artikkeleita ATK:sta. Saas nähdä loppuuko tähän viimeinenkin puutarhalehtitilaus.

Kalenteri kertoi, että viime vuonna laitoin tavistomaatit esikasvuun 4.2. Tänä vuonna ajattelin sinnitellä kuun puoliväliin, mutta eihän siitä mitään tullut. Tavistomaatteja oli 10 eri lajiketta ja osasta niistä oli kymmeniä siemeniä jäljellä, vaikka parasta ennen -päiväys oli mennyt vuosia sitten. Taisin viime vuonna luvata itselleni, että saan hävittää viime vuosikymmenellä vanhentuneet siemenet, koska jo viime vuonna osa niistä iti surkeasti. Siispä hölväsin niitä esikasvuun reilulla kädellä, ja loput laitoin luontoon vapautettavien siementen joukkoon (en raaski kompostoida siemeniä, vaan vapautan ne toukokuussa kukkapenkkiin). Multiin meni Costoluto fiorentino, Costoluto di Parma, Irish liquor, Zapotec ananas, Fataliilta saatu ja yllättävän hyvä Vernissage pink, Moneymaker, Merjan lähettämä Mar azul, Herzfeuer, Il pantano romanesco ja Black russian.

Tällä vuosikymmenellä vanhentuneiden siementen osalta katson, miten hyvin itävät. Jos tulos näyttää huonolta, päätyvät nekin siemenet kukkapenkkiin, ja sitten päästän kukkaron valloilleen Merjan vinkkaamassa Tomatmamman verkkokaupassa. Åj då, että voi maailmassa olla tomaattilajikkeita, joista ei ole ikinä kuullutkaan!

Pulkkosieniä ja päärynöitä

Viimein alkoi lähimetsässä kasvaa sieniä: koko helkkarin paikka pullistelee nyt pulkkosienistä (myrkyllisiä). Niitä on ihan joka paikassa läjäpäin. Että se siitä meidän sienikaudesta. Viime viikonloppuna piipahdettiin naapurikaupungin puolella päivälenkillä, ja siellä ne sienet sitten piilivät. Tosin suurin osa sielläkin oli ei-ruokasieniä, mutta joukosta löytyi myös useampi parhaat päivänsä jo nähnyt männynherkkutatti ja kehnäsieni. Muutama hyväkuntoinen kehnäsieni saatiin kuitenkin saaliiksi ja kyllähän ne hyviltä maistuivat pannun kautta paahdetun kurpitsan (Musquée de Provence) kanssa pyöräytettyinä.

Päärynöistä opin uutta ihanan River Cottage great salads -kirjan kautta (kiitos kaimalle kirjavinkistä). Päärynät siis ihan tosiaan pitää kypsyttää sisätiloissa eikä puussa, sillä ne kypsyvät ytimestään päin, jolloin kuori säilyy pitkään kovana, mutta ydin voi olla jo mätää muhjua. Tämän olen todistanut myös omista päärynöistä, jotka onneksi muuttavat kuorensa väriä kypsyessään. Ens vuonna olen jo paljon viisaampi päärynäsadon kanssa – mikäli sellaista tulee. Maku on päärynöissä erinomainen.

Postilaatikkoon on jo tupsahtanut ensi vuoden siemenet. Parempi puolisko kysyi Fataliin Jukalta, mikä olisi hyvä sisaruschili Cream fantasylle, ja Jukka kehotti kokeilemaan baccatumeja. Niinpä tilasin Aji mangon ja sorruin myös Sugar rush stripeyyn, vaikka se onkin meille liian tulinen. Muttaköö on niin nätti. Chilit tulivat nopeasti postilaatikkoon ilmaissiementen Numex twilightin (on kuulemma enemmän koristechili kuin syötävä) ja kirsikkatomaatin Dr. Carolynin kera.

Samoin suht. nopsaan tuli Chili shop 24:n siemenet Saksasta. Tilasin Aji Gyuana -chiliä, Bumblebee- ja Chocolate cherry -kirsikkatomaatteja, korianteria, shisoa, kesäkurpitsaa, tomatilloa ja ihanalta tuoksuvaa sarvileukoijaa, kun se oli alennuksessa. Kaikki nämä plus se Fregola-pasta ja kilo masa harinaa postituksineen oli alle 36 €. Ei huono hinta, kun nykyään Nelsonin Iznikeistäkin saa pulittaa yli 6 €/pussi.

Satokatsaus: tomaatit

 

Viimein alkaa tomaatit kypsyä. Huomaa kyllä, että kirsikkatomaatteja ei tänä vuonna ole kuin yksi taimi. Niiden satokausi olisi alkanut jo aikapäivää sitten.

Tomaatit ovat olleet ihan törkeän huonolla hoidolla, kun ahnehdin taas liikaa taimia, joten en ole pysynyt varkaiden perässä, eikä helteellä pysty kasvihuoneessa olemaan kuin hetken kerrallaan. Perustomaatti Hildares, pensastomaatti Principe Borghese ja costoluto-tyypin Il pantano romanesco kypsyivät ensimmäisinä, ja niistä ollaan saatu jo parisen viikkoa nauttia. 

Eniten odotin Irish liquorin (tästä näkyy kahta eri kirjoitustapaa Irish liqueur ja Irish liquor, mutta oletan jälkimmäisen olevan oikein. Eikös ne Irkkulassa vedä enemmänkin tiukkaa viinaa kuin likööriä? Ainakin ilmasto antaisi olettaa näin) kypsymistä, mutta sepäs olikin hankalaa, kun tomaatti sinnittelee vihreänä, kunnes viimein alkaa saada hitusen kellanoranssia sävyä. Hyvänmakuinen se kuitenkin on: makea ja hiukan sitruksinen.

Toinen odotettu oli Zapotec ananas ribbed, sillä kaikki tomaatit, joiden nimessä on ananas, ovat aromaattisia ja makeita. Eikä tämäkään pettänyt. Hedelmäliha on pinkin ja oranssin kirjavaa ja maussa hapot ja sokerit hyvässä tasapainossa. Mikään satoisa lajike se ei kuitenkaan ole.

Ensimmäisen tomaattipiirakan pyöräytin eilen, joskaan siitä ei kovin kaunis tullut, kun käytin siihen Irish liquoria. Kellanvihreä väri ei herätä ruokahalua. Tomaattikastiketta olen tehnyt jo pari satsia, ja toivottavasti sitä saadaan pakastimeen vielä muutama litra.

Heitteillepano

 

Loman viime metreillä alkoi sää vähäsen lämmetä, joten siirsin ensin chilit ja paprikat kasvihuoneeseen. Miten sitä aina ehtiikin talvikuukausina unohtaa montako taimea kannattaa kutakin lajiketta kasvihuoneeseen laittaa! Täytyi arpoa, mitkä yksilöt otan seuraavalle kierrokselle ja mitkä päätyvät kompostiin.

Osa chililajikkeista oli kompaktin kokoisia, joten laitoin ne altakasteluruukkuihin ja loput roskiksiin (ne siis kasvavat roskakoreissa). Chilit ja paprikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa pitkän ja valottoman talven jäljiltä, tosin kun ne kaikki kasvoivat kantokopassa yhtenä syherönä, en ollut hoksannut latvoa niitä. Itselle siis muistutus ensi vuodelle, että kasvata vähemmän taimia (as if), jotta pystyt pitämään niistä parempaa huolta.

Yhtään en ollut taimia karaissut, kun lumi ja jää esti moisen touhun, joten taimet saivat elämänsä shokin, kun juuret solahtivat kylmään multaan ja yläosa päätyi auringon paahteeseen. Muutama yksilö nuupahti parissa minuutissa, mutta näyttävät selviävän. Varmuuden vuoksi säästin taimia paikkaussarjoiksi, jos kuolo nuo korjaa.

Seuraavana päivänä oli tomaattien vuoro ja se olikin shokki viherturaajalle. Lajikkeita oli aivan älytön määrä (kuka näitä ahnehtii?), ja lähestulkoon kaikki kirsikkatomaatit olivat venähtäneet elinkelvottomiksi. Pari kopallista taimia oli hienossa kunnossa; 4 kopallista surkeaakin surkeampia valon puutteen vuoksi. Tein raakaa karsintaa ja melkoisen monta taimea (äh, en mä osaa tuota sanaa noin taivuttaa) tainta päätyi kompostiin.

Tomaatitkin shokeeraantuivat tylystä kohtelusta ja nelisen kappaletta on edelleen nuupallaan. Yksi Chocolate cherry kuoli niille sijoilleen ja korvasin sen Black russianilla. Veikkaan, ettei nuo nuupat tuosta enää tokene, mutta annan vielä vähän armon aikaa.

Ei siis mitenkään mairitteleva alku kasvihuonekaudelle: ensimmäiset kaalit kärvääntyivät kuumassa, ja esikasvatteet nuokkuvat kylmästä ja kuumasta. Mutta kovin poikkeuksellinen on ollut ”kevätkin” – edelleen on yöpakkasia ja tontilla lunta.

Seuraavaksi pitäisi tarjeta kylvää kasvimaat. Harmittaa, että kaudesta on menetetty jo viikko kylmyyden takia. Vaikka syksy olisi kuinka lämmin, ei valo enää kasveille riitä, joten siihen suuntaan ei kasvukautta voi venyttää.