perjantai 30. kesäkuuta 2017

Törkeän hyvät cookiet

En enää muista mistä alkuperäisen ohjeen bongasin, mutta kaikessa vaatimattomuudessaan ja helppoudessaan näitä on sekä kiva tehdä että syödä (liikaa). Eivät ole liian makeita, mutta eivät kuitenkaan terveellisen makuisia.

175 g vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
1,5 dl tummaa sokeria (muscovado- tai ruoko-)
1 dl hasselpähkinärouhetta (veitsellä rouhittuna saa makoisampia sattumia kuin kaupan valmisversiosta)
2 dl kuivattuja karpaloita (tätä kohtaa varioin sen mukaan mitä kaapista löytyy. Olen rouhinut sekaan 3 riviä valkosuklaata tai pilkkonut kuivattuja luumuja tai rusinoita. Tumma suklaakin sopisi.)
- sotkuta keskenään
125 g pehmeää voita
1 muna
-sotkuta jauhoseokseen. Itse teen tämän kohdan Kenillä, sillä käsin sotkutettuna tuo taikina tarttuu ihan joka paikkaan. Ken tekee mukavan, siistin taikinapallon.
- pyöritä lihapullan kokoisiksi palloiksi ja litistä niitä hieman, kun laitat pellille leivinpaperille. Taikinasta tulee n. 18 kpl cookieita.
- paista 190 C/12-15 min.

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Takaisin skenessä

Sen jälkeen kun hurmaava Joe Maiden kuoli, en enää uusinut Kitchen garden -lehden tilausta. Lehden parasta antia kun - ruokaohjeiden ohella - oli Joen lajikekokeilut ja -raportit. Muuten lehti oli aika kotikutoinen, tosin kotikutoisuudessaan hyvin sympaattinen, ja siinä oli näin ulkomaalaisen silmin hitusen liikaa paikallisuutisia. Gardener's worldiin en halunnut palata, vaikkakin se on laadukas ja kaunis lehti, sillä haluan keskittyä keittiöpuutarhajuttuihin.

Kotimaisen Kotipuutarhan tilasin kokeeksi, kun sen sai määräaikaisena - mikään ei ole maailmassa niin monimutkaista kuin lehtien kestotilauksen peruminen. Kotipuutarha on yllättävän hyvä ja ehdottomasti kotimaisista puutarhalehdistä paras, mutta ruuan kasvattamiseen liittyvää lajiketietoa siinä ei juurikaan ole, joten ruokaihminen jäi kaipaamaan uusia makuelämyksiä.

Instagramissa bongasin Grow your ownin ja pennosten laskemisen jälkeen totesin, että voihan tuon kokeeksi tilata. Ensimmäinen numero saapui sopivasti juhannukseksi, joskin kokonaista kuukautta myöhemmin kuin mitä se Briteissä ilmestyy. No, eipä tuo haittaa, kun ollaan ilmastollisesti about sen verran jäljessä ja lajikkeitahan minä lähdin metsästämään. Ja niitä löytyikin kivasti! Ostoslistalla on jo Old boer white -kurpitsa ja Redbor-lehtikaali, vaikka lehti on vasta puolivälissä. Sekin oli mukavaa, ettei lehdessä ole niitä samoja vanhoja naamoja, jotka pyörivät jokaisessa lehdessä ja TV-ohjelmassa. Ehkä siis jotain uutta opittavaakin löytyy, vaikka ainahan tämä harrastus pyörii kylvä-kastele-lannoita-syö -piiriä. Lehti vaikuttaa laadukkaalta ja ainoan miinuksen se saa siitä, että sen mukana tulee niitä samoja vanhoja ilmaissiemeniä: salaattia, retiisiä, punajuurta, mangoldia, basilikaa, porkkanaa.

lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kasvihuoneen juhannus

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuone näytti melko autiolta, mutta nyt tuolla saa riehua viidakkoveitsen kanssa useamman kerran viikossa. Kasvien juuret ovat ulottuneet lannoitekerrokseen ja sen huomaa! Tomaatit tekevät varkaita minkä ehtivät ja kasvattavat ihan järjettömän kokoisia lehtiä. Kurkut suikertelevat joka paikkaan, ja niitä saa olla ohjailemassa tukiristikkoa kohti, jotteivät lähde kiipeilemään tomaattien kimppuun. Tomaatit, ananaskirsikat, paprikat ja chilit kukkivat jo, mutta edelleen on se huoli pölyttäjistä :-/

Ensi vuodelle opetukseksi: vain 1 ananaskirsikan taimi/ämpäri. Nyt niitä on 4 ja meinaavat kuolla janoon joka päivä.
Ananaskirsikan kukka. Osassa on jo "lyhdyt".
Otin tämän kuvan kurkuista 2 päivää sitten. Nyt ovat jo tuplanneet kokonsa.
Ananas-tomaatti tukkii kohta koko kulkuväylän.

Appelsiinitimjamia, basilikaa, limebasilikaa, meiramia, oreganoa, shisoa... Huumaavia aromeja!
 

torstai 22. kesäkuuta 2017

Nyt syönnissä

Tässä on näky, jota en lakkaa ihmettelemästä: meillä on vuosien tauon jälkeen suht reiätöntä rucolaa :-0 Kirpat ovat kyllä löytäneet tiensä kasvimaille, mutta jostain syystä tämä nimenomainen kasvilaatikko ei ole niille mieleen - mikä ensi vuonna muistettakoon. Keltainen liima-ansa on muuten todellakin nimensä veroinen: keltainen ja liimainen. Siihen tarttuu omien sormien lisäksi myös kasvien lehdet, mikäli intoutuu sitä liian lähellä leyhyttelemään. Paikoilleen sitä ei uskalla jättää, jottei siihen tartu hyvisötökätkin. Mutta kirppoja sillä on suorastaan nautinnollista liimata.
Joka-aamuinen French breakfast. Kasvoi yhtäkkiä muhkeisiin mittoihin.
Salaattisadolla ei vielä rehvastella, mutta on tuosta jo muutama lehdykkä nipsaistu leivän päälle.
Pinaatti rakastaa viileää kesää. Näin hyvää satoa ei ole tullut naismuistiin.
Kohta repertuaariin liittyy kyssä.

Muiden kaalien lailla Nero di Toscana on rehahtanut valtavaan kasvuun. Toistaiseksi se ei ole kelvannut tuholaisille.

Näiden lisäksi kasvimaa, kasvihuone ja kukkatikkaat pursuavat yrttejä. Ehkä sen satokauden voi jo julistaa alkaneeksi.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Puutarhassa tuoksuu

... Raid! Pyykkejä ripustaessa hymistelin pihalla kun herukkapensaista kuului kovaa surinaa. Pölyttäjiä oli sittenkin paikalla, joten ehkä marjasadosta jotain vielä tulee. Paitsi että kun katse tarkentui pensaisiin, huomasin, että surina lähtee ampiaisista, joita hääräsi pensaissa kymmeniä. Pölyttäjiä toki nekin, mutta kun on joutunut katsomaan ampiaispesään törmänneen koiran kramppaavan kipushokissa lattialla 1,5 h, iski nimby (tai tässä tapauksessa nimkg - not in my kitchen garden) -ilmiö. Kaapissa oli uusi puteli Raidia, joten sen kanssa kirmasin pensaissa ja talloin pökertyneitä amppareita liiskaksi. Jos siis syksyllä ihmettelen marjamehun erikoista vivahdetta, täytyy muistaa, että se tulee Raidista.

Riippahernepuut alkoivat kukkia, ja ne tapansa mukaan houkuttelevat kimalaisia, mutta ei siinä määrin kuin aikaisempina vuosina. Toivottavasti kuitenkin siinä vaiheessa kun kasvihuoneessa kasvit kukkivat, on kimalaispopulaatio hiukan elpynyt. Jotenkin en näe itseäni heilumassa sudin kanssa kasvarissa tomaatteja pölyttämässä.

Myyrävuosi on kyllä ollut vuosien tauon jälkeen hurja. Tontin luonnonvaraisessa osassa kulkiessa jalka uppoaa puolta säärtä myöten myyränkoloihin, eikä aluskasvillisuus nouse kuin paikoin, sillä niiltä on viety juuret. Yksi röyhkeä vesimyyrä ui huoletta näkösällä ojassa, eikä juurikaan pelästy ohikulkijoita. Varmaan näyttää veden alla keskaria >:-/ Sain tosin kostoni, kun riistakamerassa näkyi kärppä vesimyyrien pesäkoloilla. Se on sen verran tehokas kaveri, että käy myös aikuisten vesimyyrien päälle. Nuorempi koira jaksaa edelleen uskollisena käydä päivittäin myyräjahdissa, ja viikko sitten lauantaina samaa teki kettu - tosin mun kukkapenkissäni... Ihmetyttää, että tällaisesta kattauksesta huolimatta haukat pysyvät loitolla.
En mä tätä kärhöä ois oikeesti halunnutkaan >:-/

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Viherkielto mennee heinäkuulle

Sanoinko jo, että meillä oli viikonloppuna -2? Kaikki toki oli kasvimaalla tuplaharsotettu, mutta en odottanut näin totaalista kärvääntymistä. Maissien ja kesäkurpitsan kohdalla otin tietoisen riskin, sillä ne olivat kasvihuoneessa esikasvaneet jo siihen pisteeseen, että valittavana oli kuukahtaisivatko ne kasvihuoneessa tai -maalla. Valitsivat sitten -maan. Kesäkurpitsaa esikylvin uuden setin, mutta maisseille heitin hyvästit tältä vuodelta, ellei sitten puutarhagurun kanssa tehdä vielä yhtä toivioretkeä taimitarhalle, josta saa korvaavia taimia. Jätin niille varmuuden vuoksi vielä tilaa.

Perunoiltakin paleltui lehtiä, tosin Marabel näytti kestäneen pakkasta yllättävän vähällä damagella. Ämpärissä kasvava Jussi kärvääntyi jo aiemmin, joskin tekee uutta lehteä kovaa kyytiä. Ehkä siitä on juhannuspotuksi. Sama juttu kaaleilla: osa lehdistä paleltui parisen viikkoa sitten, mutta uudet lehdet ovat onneksi kasvaneet tilalle. Suippokaali on jo suipottumassa, ja Nero di Toscanasta ehkä voisi nipsaista lehden tai pari keittoon.

Muuten kasvimaan sato on vielä vain haaveissa. Rucolaa saa varmaan ens viikolla alkaa poimia, mutta salaatit ovat vasta sirkkalehdillä ja retiisit noin sukkapuikon paksuisia. Eilen tein moneen riviin uusintakylvöjä, sillä kylmä ja rutikuiva kevät oli saanut siemenet itämään huonosti.

Yrtit sen sijaan voivat hyvin. Ruohosipuli on tehnyt muhkeat turppaat, ja karhunlaukka on alkanut levitä (siitä kuulemma voi tulla ihan riesa). Salvian ja timjamin sekä Lidlistä ostetun mintun häädin kasvihuoneesta herbaarioon, eivätkä ne siirrosta näy hätkähtäneen.

Kovasti sitä kaipaa oman maan satoa, mutta tuskin tässä kuussa salaatinlehteä kummempaa suuhunpantavaa ehtii kasvimaalta saada.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Häätöpäivä

Kurpitsat ulottivat roskiksissa juurensa hevonkakkaan ja rehahtivat sellaiseen kasvuun, ettei kasvarissa päässyt enää kulkemaan. Ulkoistaminen kuitenkin mietitytti, sillä vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli -2. Kuvan laikkuköynnös kärväännytti lehtiään, ja sama olisi ollut kurpitsoillakin kohtalona, mikäli olisivat ulkoilmassa yöpyneet.

Kun meteorologit viimein vannoivat, ettei hallaa ole lähiaikoina näköpiirissä, vietimme häätöpäivän. Ensin kasvihuoneesta häätyivät kurpitsat kurpitseriaan. Ölkurbis ja Potimarron olivat ehtineet jo kiertää suikeroitaan tomaattien ympärille, joten niiden kanssa taistellessa kului aikaa - ja hikeä: ulkona oli +24, joten myös kasvihuoneessa tarkeni. Kurpitsoja oli kertynyt kaikkiaan 16 kpl, mutta sentään 4 vähemmän kuin viime vuonna...

Seuraavaksi häätyivät pavut, joista osa oli kietoutunut yhteen muhkeaksi köydeksi. Hirveän kiva yrittää istuttaa niitä katkomatta varsia. Papujen kanssa iski mahtumisongelma: vanhat papukaaret olivat tulleet jo elinkaarensa (ehhehe) päähän, etenkin kun Rauli-myrsky väänsi niistä toisen solmuun viime elokuussa. Yksi uusi kaari oltiin hankittu Bauhausista, mutta ei otettu huomioon rouvan riehaantumista Jungleseedsissä, joten papuja oli nyt sekä määrällisesti että laadullisesti liikaa yhteen papukaareen.

Hokattiin siinä, että kesäkeittiön seinustaa vasten saataisiin pavut mukavasti kasvamaan ja samalla ne ehkä peittäisivät näkymää naapuriin. Raksavastaava kävi ystävällisesti hakemassa Ikeasta lisää ruukkuja, joihin pavut saatiin mahtumaan. Kasvimaalle päätyivät Fasold ja Blauhilde, siis palkoineen päivineen syötävät pavut, ja kesäkeittiön koristukseksi tulivat mustapapu, voipapu ja pintopapu, joista syödään vain ne pavut. No, pakkaa sekoittaa palkoineen päivineen syötävä Asparagus bean, mutta laitoin sen kasvamaan vain toiseen ruukkuun, joten ehkä osaan sen muista erottaa. Voipapu on muuten erikoinen kaveri: kasvattaa todella isot juuret ennen kuin edes ehtii sirkkalehdelle. Eikä se pienessä ruukussa jaksa avata sirkkalehtiään, vaan vaatii enemmän tilaa ja ravinnetta. Saas nähdä, mikä monsteri siitä kasvaa.

Lopuksi häätyivät esikasvaneet kyssäkaalit, joille olikin kasvimailla tilaa, kiitos yllä mainitun pakkasyön (siitä lisää seuraavassa numerossa). Sitten oli jäljellä vain kasvariin jäävien kasvien sijoittelu loppusijoituspaikalleen, lattian lakaisu ja varkaiden poistaminen tomaateista. Niitä olikin kertynyt puoli ämpärillistä.

Ilokseni huomasin, että ananaskirsikka kukkii. Se osoitti jo toisen olettamukseni vääräksi: minipienet siemenet ehtivät tehdä satoa, vaikka niitä ei heti alkuvuodesta kylväkään.

Näyttää jotenkin tyhjältä :-o

maanantai 5. kesäkuuta 2017

All you need is Raisio (and a bit of Lieto)

Mustavalkoiset puutarhamatkat ky lähti perinteiselle Kauppilan-reissulle perinteisesti 3.6. Tällä kertaa tosin kymmenen astetta aiempaa kylmemmässä kelissä, ja kohdekin oli muuttunut Kauppilasta Flöriksi. Flör oli siisti ja tyylikäs, ja tarjontakin suuri, hieno ja erikoinen, mutta jotenkin se Kauppilan taika oli kaikonnut. Todettiin, että tuskin tänne enää tulemme.

Matkanjohtaja ei lannistunut, vaan googletteli mitä muita taimikauppoja olisi lähistöllä, ja kas, 11 kilometrin päässä Raisiossa oli Pirilä. Hitusen oli Raisio pois meidän reitiltä, mutta kun huomattiin, että sieltä pääsee helposti kohti lähtöpaikkaamme Hämeenlinnaa, uskaltauduimme matkaan.

Kouluja käyneenä ihmisenä toki tiesin Raision merkkihenkilöt, mutta en osannut odottaa, miten suuri metropoli meitä olikaan vastassa. Ja miten suuri Pirilä! Kyllä turistien päät pyöri ja suut loksahti auki (juu, me olimme ne kaksi hölmistyneen näköistä hottista - kirjaimellisesti: siinä missä natiivit patsasteli t-paidoissa, me olimme varustautuneet paksuilla takeilla, sillä lähdimme jäätävästä tuulesta. Raisiossa oli +17). Kärhöjä sai halvalla ja oli siellä himoitsemani alppipajukin, tosin en raaskinut siihen upottaa 30 euroa. Oli kiva huomata, että paikan myyjät myös hoitivat kasveja - jopa niitä vitosen kärhöjä.

Pirilä vakuutti meidät niin, että päätimme ensi kevään toivioretken kohdistuvan Raisioon. Päätös osoittautui oikeaksi, kun lähdimme paluumatkalle: Bauhaus, Plantagen, iso ostari... Ties vaikka ihan yövymme paikallisessa hotellissa ja virkistäydymme paikallisessa pubissa. Ainoan miinuksen Raisio sai siitä, että meitä ei tunnistettu. Matkanjohtajan kohdalla sen voi ehkä vielä ymmärtää, sillä hänen suuri debyyttinsä on vasta ensi viikolla Viherpihassa (kuva kyllä oli jo edellisessä numerossa), mutta tokihan minut olisi Kotipuutarhan perusteella täytynyt tunnistaa. Ehkä ne olivat vain ujoja.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Matkanjohtaja huomasi Liedon kohdalla Kesäkukkia-kyltin ja käänsi auton sivutielle. Päädyimme Liedon kukkaan ja puutarhaan. Ja jösses, mikä kukka ja puutarha! Iso yrttiosasto, missä oli kaipaamani curry-yrtti ja jopa sieniyrtti! Olivat myös tehneet hauskoja yrttiruukkuja, joissa oli mm. grillimix, teemix ja pizzamix, eli kyseisiin nautintoihin sopivia yrttisekoituksia. Kesäkukka-amppelit olivat hurjan hienoja ja kesäkukat todella erilaisia ja erikoisia. Löysin himoitsemani kesäkukat, mutta, köh, meidän auto oli niin täynnä, että jouduin jättämään ne hankkimatta. Pisteet Liedolle myös siitä, että taimikassit ja -laatikot olivat ilmaisia. Flörissä niistä olisi joutunut pulittamaan 20 senttiä ja 80 senttiä.

Mitä siis tarttui mukaan? Viikunapuu (kun halvalla sai), esikkoja, pinkki iiris, jonka joka kerta ostan Kauppilasta mutta joka ei ikinä kuki, siskolle iso lyyraviikuna, parsanjuurakoita parsapenkin laajennusta varten, munakoiso, laventeli, laakeripuu, kärhö, curry-yrtti, sieniyrtti, sitruunalippia, pari syvänpunaista riippapetuniaa, suklaakosmos ja limenvihreä heinätupas, josta nuorempi koira oli kovin kiitollinen ja söi osan :-/

Loppuun kevennys: eilen kasveja ruukuttaessa parempi puolisko huikkasi, että autokatoksen takana on pensas nurin. WTF??? Jep, vesimyyrä oli nakertanut 6-metrisen marjatuomipihlajan juuret, ja kova tuuli oli puuskaissut koko hoidon nurin. Sen pituinen se.