Vaaleanharmaan hyötyvedet

 

Jos ihminen olisi teknisesti orientoitunut, kehittäisin ikkunan, johon linnut ei lennä pahki sekä jätevesijärjestelmän, jossa vaaleanharmaat vedet otettaisiin talteen pesu- ja kasteluvedeksi (yhteiskuntatieteilijänä kehittäisin järjestelmän, jolla hullut ukot saadaan pois vallasta – töitä riittäisi globaalisti).

Seistä tönötin pysäkillä, kun jalkakäytävältä pestiin pois hiekoitushiekkoja, varmaankin juomakelpoisella vedellä. Samaa juomakelpoista vettä tuli käytettyä litrakaupalla kasvien kasteluun viime kesänä, kun taivaalta ei vettä tippunut. Keittiössä tulee kuitenkin heitettyä pois käyttökelpoista vettä: ylimääräiset teenkeittovedet, juomapullossa seisoneet vedet, koirien partavedet (eli vesikuppeihin jääneet vedet ja kuppien huuhteluvedet), kananmunien keittovedet… Kaikki ihan hyvää kastelumateriaalia. Olisi silkkaa säästöä ja ympäristöystävällisyyttä, jos tällaiset vedet saisi jollain kätevällä konstilla talteen.

Koska mitään fiksua ratkaisua ei ole toistaiseksi saatavilla, ostin peltiämpärin (että sellaista oli hankala löytää!) ja tökkäsin sen tiskipöydälle. Siihen yritetään muistaa kaataa suht. puhtaat vedet, ja kun ämpäri on täynnä, käyn kippaamassa sen ulos sadevesitynnyriin. Ei kaikista tyylikkäin ratkaisu, mutta helposti poistettavissa, jos tämä kesä osoittautuukin sateiseksi.

Turhakehuhtikuu

 

Siellä jossain ne mun leikattavat keltakirjokanukkani ovat  :-/

Yleensä se hiipii päälle huhtikuussa: kevätfiilis. Lumet alkaa sulaa, mainoslehtisissä vilisevät puutarhakalusteet ja kukkaset, kompostit tyhjennetään ja pyörät putsataan ajokuntoon. Vaan ei tänä vuonna. Edelleen on piha paksun lumipatjan alla, ja yöpakkaset jatkuvat – eikä mitkään nippa nappa miinukset, vaan ihan reilut -4. Esikasvatteet eivät edelleenkään ole päässeet lumen ja jään takia kasvihuoneeseen päivähoitoon. Takaovea ei olla edes aukaistu moneen kuukauteen, saati sitten raivattu polkua sieltä kasvihuoneeseen.

Kasvimaiden päältä lapioitiin kinokset pois, jotta aurinko pääsee multaa lämmittämään, mutta enpä edes muistanut, että meillä on kasvihuoneen vieressä 2 kasvimaata lisää. Niin syvällä hangessa ne olivat viime viikonloppuun asti. Asfaltilta ja tontin polulta ollaan hakattu jäätä pois, jotta auringon lämpö tarttuisi paljaaseen maahan ja sulattaisi lunta pois.

Eikä sitä edes muistanut koko aurinkoa ja sen lämpöä. Ihmettelin, kun esikasvatetut kaalit lakastuivat kasvihuoneessa yksi kerrallaan, kunnes satuin pöyhäisemään multaa – sehän oli tulikuumaa! Lumen ja roudan takia ei olla päästy laittamaan kattoluukkujen automaattiavaajia kasvihuoneeseen, kun pitäisi ensin poistaa yksi kattoluukku, jotta saadaan myrskyn irrottama kattopleksi takaisin paikoilleen. Niinpä kasvarissa on ollut lämmin – ja kasveilla vielä lämpimämpi muovien suojissa. Huoh. No, eipä tässä ole mitään menetetty, kun esikasvatteita ei voi vielä aikoihin istuttaa ulos. Uutta vaan kylvöön.

Taimitarhoja käy sääliksi, kun ovat menettäneet jo muutaman viikon myynnin sään takia. Eipä ole tullut itsellekään mieleen vielä googlettaa pinkkiä herukkaa tai jalopähkinöitä, kun eihän niitä hankeen voi istuttaa. Ihmeellisesti tämä ilmastonmuutos saa aikaan jäätävän kylmiä keväitä. Tämä on jo neljäs putkeen!

Talven jatkumisesta huolimatta aion pitää perinteisen viljelysvapaan ens viikolla. Mitään ei viljelemään pääse, mutta pensaat aion saksia ja ikkunat pestä. Ja jos ei ihan hirveitä yöpakkasia ole, niin sitten siirrän tomaatit, chilit ja paprikat kasvihuoneeseen pysyvästi. Mahdutaan viimeinkin elämään keittiössä ja kodinhoitohuoneessa normaalisti.

Ensi viikolla helpotusta?

Kasvimaat ovat vielä tukevasti lumipeitteen alla, eikä herbaariosta näy palastakaan, vaikka yleensä maaliskuussa saadaan sieltä jo nipsittyä ilmasipulia. Lunta pyryttää edelleen, ja kasvihuoneen vieressä olevat lumivallit ylettyvät yhä seinien puoliväliin.

Sisätiloissa ollaan esikasvatteiden kanssa pulassa. Kelloköynnökset ovat köynnöstäneet vieruskavereittensa ympärille, ja tomaatit notkuvat huituloina pitkin pöytiä. Chilit ja paprikat kukkivat ja minikokoinen munakoisokin on aloittamassa kukintaansa. Joka pöydällä ja tasolla kasvaa jotakin, joten ihmisten elintila alkaa käydä ahtaaksi. Eikä tilannetta auta se, että ruokaseuranani on joka aterialla karmaiseva hämähäkki, joka on löytänyt kotinsa ruokapöydällä olevasta chilistä. Ääks. Hyötyeläin, toki, mutta tämä yksilö on jotenkin kammottavan esihistoriallisen näköinen.

Ensi viikolle ovat luvanneet lämpenevää (uskon, kun näen), joten jahka jäät sulavat meidän tieltä, valjastetaan peräkärry auton perään ja lähdetään hakemaan multaa. Toukokuun ekan viikon olen taas varannut viljelysvapaaksi, mutta jos suinkin lumitilanne sallii, donkkaan esikasvatteet kasvihuoneeseen jo aiemmin. Muuten niitä ei saa millään ilveellä eroteltua toisistaan, kun ovat kylki kyljessä kuljetuslaatikoissaan odottamassa. Sitten vaan lämmitin puhaltamaan, oli energiakriisi tai ei.

Kaiken tämän talven keskellä ei ole tajunnutkaan, että ollaan jo huhtikuun puolivälissä, jolloin yleensä kylvän kesäkukkaset ja kurpitsat kasvariin. Kukkaset saavat nyt odottaa, mutta pääsiäisen aikaan voisi tehdä esikasvattamisen loppurutistuksen ja kylvää kurkut ja kurpitsat – jahka siemenet ylipäätään saa kaivettua tomaatintaimien takaa. Mitähän muuta sitä on unohtanut laittaa esikasvuun kaiken tämän lumen ja pakkasen keskellä?

Kuolematon kylpyhuoneessa

 

Kasvien talvettaminen matalassa, pieni-ikkunaisessa talossa ei ole koskaan ollut hyvä idea, sillä ihanneolosuhteissa pitäisi olla kasveille tarjolla 5-10 C lämpöä ja runsaasti valoa talven aikana. Ei onnistu meillä. Syksyisin olen kiikuttanut yrttiruukut kasvihuoneesta lasitetulle terassille, jossa on hiukan lämpimämpää kuin kasvarissa, mutta viimeistään vuodenvaihteessa ne ovat kuolla kupsahtaneet kylmyyteen.

Jostain hommasin muutama vuosi sitten kameleonttilehden ja kokeilin talvettaa sen autotallissa. Kerran kuussa kävin lorottamassa ruukkuun vettä, mutta muuten se sai rauhassa lakastua – kunnes maaliskuussa mullasta alkoi pilkistää uusia alkuja :-0 Nyt kameleonttilehti viettää autotallissa jo neljättä talveaan ja pukkaa taas uutta hiippaa. (Kameleonttilehteä käytetään Intiassa ja Aasiassa yrttinä, ja maku on korianterin, pak choin ja limen yhdistelmä, vahva ja hitusen polttava. Kuulemma se voisi talvehtia jopa maassa. Täytyy kokeilla silpaista siitä alkuja ja istuttaa maahan, jahka kevät koittaa.)

Viime kesänä onnistuin kasvattamaan viiden senttimetrin mittaisesta rosmariinin taimesta muhkean pensaan ja talvehtimisen toivossa nostin sen syksyllä kasvihuoneesta keittiön ikkunalaudalle, jossa se kiitollisena alkoi heti kukkia. Olin varma, että sen kohtalona on härmä, mihin meillä rosmariinit aina viimeistään tammikuussa kuukahtaa, mutta tämä rehottaa edelleen ja avasi tällä viikolla useamman kukkanupun :-0 Olin aina luullut, että rosmariini on viileän ja kuivan paikan kasvi, mutta tämä kukoistaa lämpimässä ja altakasteluruukussa.

Suurin talvehtimissuksee on Merjan opeilla talvetettu chili Cream fantasy. Alkutalvesta se oli muhkean vihreä ja rehevä, mutta joulu-tammikuussa alkoi kuihduttaa oksiaan, kunnes jäljellä oli enää yksi elävä oksa, joka sekin alkoi tyvestä ruskettua. Jokin ihme kuitenkin tapahtui, sillä yhtäkkiä chili alkoi kasvattaa oksia ja lehtiä ja lopulta myös kukkia. Merja hoiti chilinsä luomuna, mutta minä leikin kukkaa ja mehiläistä ja töpöttelin kukkia pumpulipuikolla. Nyt meillä kasvaa kokonaista 2 kpl chilipalkoja, ja kukkia avautuu joka päivä lisää.

Koska kuolemattomuudenyrtti kasvoi kesällä ulkoruukuissa ihan hervottomana puskana ja joku kertoi kasvattavansa sitä viherkasvina sisällä, yritin juurruttaa yrtistä pistokkaan kylppärin amppelia varten. Ei meinannut juurtua sitten millään! Kokeilin ties mitä keinoja, mutta yksi ainoa pistokas lopulta juurtui. Kovasti sekin talven aikana kuivui ja käpristyi, mutta yksi oksa pysyi hengissä ja on alkanut tuottaa uutta kasvustoa. Sisällä sitä en aio pidempään kasvattaa, vaan se pääsee kesällä taas ulos villiintymään. Jos siis se kesä ikinä alkaa.

Laakerin talvetus ei onnistunut. Sekin oli valtava puska, kun sen syksyllä heitin autotalliin. Aikansa se siellä kukoisti ja saatiin siitä napsittua lehtiä liemiin, mutta nyt se on täysin lakastunut. Jahka sää tuosta lämpenee, siirrän sen ulos ja katson aloittaako se enää uutta kasvua. Tuskin.