lauantai 26. helmikuuta 2022

Anoppi goes punk

 

Niinhän siinä sitten kävi, että loman alkajaisiksi tilaukseen lähtivät kultaköynnökset Marble queen ja Happy leaf, ja samalla myönnyin laittamaan ostoskoriin kapealehtisen anopinkielen Fernwood punkin, vaikka se melko hintava olikin. Mutta kun iski himo saada taloon hitusen hoikempi anoppi. Tilaus lähti Pukinmäen puutarhaan, koska siellä oli valikoimassa nuo kaikki (plus monta, monta muuta, mutta koska kyseessä oli ensimmäinen tilaus Pukinmäeltä, maltoin mieleni).

Tilaus käsiteltiin nopeasti, mutta Kangasalan suuntaan se lähti vasta torstaina ja jouduin jännittämään ehtivätkö kasvit vielä tämän loman aikana perille vai joudunko pitkittämään multashowta ens viikolle. Tomaatit nimittäin olivat venähtäneet pituutta jo sen verran, että kolmas ja viimeinen potitus oli edessä. Tosin edelleenkin se multa puuttui.

Ja niin puuttui kultaköynnöksille amppelikin. Kyllästyin itse häkkäämääni ruukku-metalliketju-rautalanka-häksätykseen ja olin ihan varma, että tässä makramee-buumissa kaupat pullistelisivat erilaisista naruamppeleista, mutta mitä vielä! Kasarityylinen siima-meets-simpukka -amppeli löytyi, mutta naruversiota joutui ihan tosissaan metsästämään, kunnes pienestä kivijalkasisustusputiikista löytyi makrameeamppeli, ja sekin vain mustana.

Eilen ehdittiin Luigin kanssa markettiin, josta löytyi muutama pussi multaa, ja illalla tuli tekstari, että viherkasvitilaus odottaa lähikaupassa. Muutamasta verkkokaupasta olen viherkasveja tilannut, eikä Pukinmäki valitettavasti ollut sieltä parhaimmasta päästä. Kasveissa oli ruskeita laikkuja ja reikiä, mutta plussaa oli se, että kasvien mukana tuli pari pussia petopunkkeja siltä varalta, että mullassa lymyilee ripsiäisiä sun muita hirviöitä.

Tomaatit sujahti tänään isoihin potteihin ja ehdittiinpä jopa kesäkeittiöön grillaamaan luomupossua. Huomiseksi pitää vielä keksiä kaikkea kivaa, jottei sunnuntaiahdistus iske. Voi niitä kolmea hyvää vuotta, jolloin töihin oli kiva mennä. 

Olen myös sitä mieltä, että jos naiset johtaisivat maailmaa, ei sotia olisi. Eikä liikakansoitusta, pöhlöyttä tai ilmastonmuutosta. Pohjanmaa-elokuvaa siteeraten: "Kaikki maailman viisaus asuu vanhoissa naisissa". 

tiistai 22. helmikuuta 2022

Lomakeittiö

 

Ensimmäisenä lomapäivänä oli tarkoitus tehdä kaikkea ihanaa, kuten kylvettää viherkasvit ja kylvää kirsikkatomaatit, mutta päivä menikin pitkälti keittiöhommissa. Edelleen on koronan jäljiltä kaikki kokkausinnostus nollissa, mutta kun koirien ruuat olivat lopussa, jääkaapissa oli hävikkijauhelihaa (luomulampaan) ja kaapissa levyllinen kitkerää 85-prosenttista tummaa suklaata, jämähdin Aamulehden ja kolmen teekupillisen jälkeen keittiöön.

Ensin uuniin sujahti pellillinen mokkapaloja (retroa, I know! En tiedä olenko ikinä tehnyt mokkapaloja - ehkä joskus 80-luvun alussa?), joista tuli aikuisten versio tumman suklaan ja väkevän kahvin jäljiltä. Sen perään ehdin jo laittaa vuoallisen koirien pöperöä uuniin, kunnes perheen lomaton osapuoli keksi, että mennään Pazziin lounaalle. No, ruoka kelpaa aina. Pazzi oli taas ilahduttavasti täynnä ja lounaskin ihan OK punajuuri-vuohenjuustopullineen, joskin dippi olisi saanut olla raikkaampaa jugurttipohjaista, eikä majoneesi-. Annoskoosta plussaa, sillä se oli maltillinen, eikä tullut lounaskoomaa, vaikka eihän se lomalla haittaa. (Kivenheiton päässä Pazzista on Kangasalan helmi Paakari, jossa lounastimme muutama viikko sitten: kanaterriiniä (kuvassa), kalakroketteja sahramikastikkeessa ja mantelikakkua. Hitunen ero paikkojen välillä :-D )

Lounaan jälkeen laitoin vielä tulille Nigellan chilipadan, joka on ihmeruoka. Siihen tulee vain sipulia, paprikaa, jauhelihaa, papuja, tomaattikastiketta ja mausteita, ja siltikin se on enemmän kuin osiensa summa. Chef väsäsi kylkeen vielä juustokastikkeen, joten tyhjensimme nachopussin kaapin perukoilta ja syötiin maanantain nachoplatter.

Urakan jälkeen olin ihan puolikuollut ja istuin sohvalla kutomassa ja haukottelemassa, kunnes Luigi della casa huomasi kahvimaidon loppuneen ja päätti piipahtaa kaupassa. Minä tarvin multaa viherkasvioperaatiooni, joten lähdin mukaan. Vaan kaupastapa oli multapussit lopussa :-0 Ystävällinen myyjä varmaan huomasi haukottelusta itkettyneet silmäni ja ajatteli pelastaa naisparan etsimällä multapusseja varastosta. Yksi rikkinäinen löytyi ja sain kruunata iltani kylvämällä kirsikkatomaatit (toinen kruunu oli iki-ihanan Rick Steinin Cornwall-sarja, jonka varmaan katson kolmeen kertaan. Ihanat maisemat, historia ja ruoka <3 ).

Tänään sitten pitäisi olla se viherkasvipäivä, mutta pihalle on taas tullut 15-17 cm uutta lunta, joka pitää saada kolattua kulkuväyliltä. V-sana ei riitä enää tuomaan esille sitä tunnetta, mikä herkeää tuosta ainaisesta, järjettömästä lumentulosta "#¤%&!!!

sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Tunnin pakomatka

 

Koko syksyn haaveilin viikonlopusta vuokramökillä, mutta sen verran oli kaiken maailman hösellystä, ettei tullut hyvää saumaa lähteä, enkä oikeastaan jaksanut asian eteen mitään tehdäkään. Työkiireiden keskellä piti tyrkätä talviloma johonkin kohti kalenteria, ja kun paremmalla puoliskolla ei uuden duunin takia ole talvilomaa, tyrkkäsin lomani itsevaltaisesti juuri tähän. Ja varasin sen mökin.

Nykyään meidän mökkeily on matala aita -tyylistä: alueeksi valitaan Pirkanmaa, kun ei haluta viettää aikaa autossa tuntia kauempaa, ja matkan varrelta ostetaan aamiaistarpeet (tee toki otetaan kotoa, kun ei edes mökillä haluta itseämme rääkätä Liptonilla). Googlesta katsotaan lähistön ruokatarjonta (eli ABC tai kebabbila), josta napataan ruuat mukaan. Sitten vaan mökille lukemaan toisten vierailijoiden jättämiä lehtiä ja katsomaan ö-luokan DVD-elokuvia. Löytyipä yhdestä mökistä jopa kasettisoitin ja läjäpäin humppakasetteja, joten äänimaailmakin vaihtui kotitoimiston ATK-naputuksesta Airiston valssiin (että se soi vieläkin päässä!).

Koska oltiin mökkivarauksen kanssa myöhään liikkeellä, ei tarjonta ollut kovinkaan suuri, mutta iskin heti silmäni Mouhijärven rannalla olevaan mökkiin, joka osoittautuikin kivaksi: moderni, nätti, siisti, hyvin varusteltu ja isot ikkunat kohti järvenselkää. Lunta sattui noilla hoodeilla olemaan puolet siitä, mitä meillä, ja sekin vähä oli pakkautunut järvellä tiiviiksi, joten päästiin tekemään lenkkejä ilman järjetöntä kahlaamista.

Hanskavarkaat vauhdissa

Koska oltiin oltu hiukan suurpiirteisiä pakkaamisvaiheessa, oli toiselta unohtunut ulkoiluhousut ja toiselta hiusharja, joten jouduttiin käymään ihan ihmisten ilmoillakin Häijään Säästömarketissa ostoksilla, mutta samalla saatiin tekosyy käydä Herkkujuustolan juustotuvassa, joka tosin oli pettymys. Tarjonta oli kovin vähäistä, eikä varsinaista ruokapuolta mainostettu mitenkään, joten ei tiedetty onko se edes auki ja mitä sieltä mahdollisesti saisi. Lounaaksi napattiin mukaan todella hyvät Rote Hexe -juustolla täytetyt jätticroissantit.

Oli tää parempaa kuin kebab.

Kotimatkalla tehtiin sightseeing-kiepaus Nokian Siuron kautta, jonne täytyy kesällä lähteä turistiksi: kauniita vanhoja taloja ja kartanoita ja vesistöjä. Ja tietysti Koski-baari.

Kun on viikonlopun ollut arkea paossa, jaksaa (ehkä) taas katsella naapurin vanhan navetan seinää ja tehdä miljoonatta kertaa lumitöitä (huomiselle luvattu taas melkoinen myräkkä). Eikä talviloma ihan silkkaa talvea ole: tomaatteja saa jo potittaa isompiin ruukkuihin ja kylvää kirsikkatomaatit. Huonekasvitkin pitäisi kylvettää ja osalle vaihtaa multa. Nukkumatista täytyy ottaa pistokkaita ja muutamat anopit jakaa useammaksi kasviksi. Tyhmyyksissäni menin lukemaan inhoamistani kultaköynnöksistä, kun marketista parilla eurolla ostettu N'joy alkoi kolmen vuoden juromisen jälkeen kasvaa ja huomasin, että kaikesta huolimatta ehkä tarvin Marble queenin ja Shangri lan. Happy leafkin ois kiva.

keskiviikko 2. helmikuuta 2022

Brexit, pandemia vai ilmastonmuutos

 

Viherturaaja alkaa esikasvatustaimien myötä pikkuhiljaa herätä talvihorroksestaan ja heräsi myös siihen tosiasiaan, että ens kuu on maaliskuu ja juhannusperunan multiinpanokuu! Äkkiä piti menemän Larsvikenin sivuille katsomaan, joko heillä on siemenperunoiden myynti alkanut ja olihan se: sättpotatissäsongen 2022 har börjat och vi har öppnat upp butiken för förbeställningar. Hurra!

Viime vuoden perunalajikkeet Belle de Fontaney ja Alouette olivat niin erinomaisia, että niitä halusin, tavoistani poiketen (Aapisessakin sanottiin, että Ulla saa aina uutta), ehdottomasti myös tälle vuodelle. Charlotte sen sijaan ei meinannut jaksaa tuottaa satoa, eikä sen makukaan impressannut, joten sen tilalle piti löytää joku nyhet. Vaan olipa Larsvikenin sivut tyhjät! Osa lajikkeista oli jo slutsåld, eikä sellaisia lajikkeita, mitä olin viime keväänä laittanut muistiin ollut juurikaan saatavilla – mukaan lukien Belle de Fontaney. Syyllisiä tilanteeseen voi tietysti olla montakin: veikö brexit osan siemenperunoista kalliine tullimaksuineen? Vai pandemia liikkumisrajoituksineen ja sairastumisineen? Viime kesänä ilmastonmuutos pyöritti viljelijöitä äärimmäisillä sääilmiöillä ympäri Eurooppaa, mikä teki sadosta hyvin epävarman ja on myös aiheuttanut sen, että kasvitautien myötä on mennyt rajoja kiinni myös siemenperunoilta.

Toki Larsvikenilla oli paljon uutuuksia, joista ensimmäisenä pisti silmään voimakkaankeltainen, puikulainen Ditta. Google paljastikin sen olevan hyvä salaattiperuna. Alouettea oli onneksi edelleen myynnissä, joten se meni ostoskoriin. Kolmannen lajikkeen kohdalla arvoin Lean, Pocahontasin ja Musican välillä ja valinta osui Musicaan, kun se oli sekä makoisa että nyhet.

Ostoskoriin meni, kuten aina, myös istukassipulipussi, ja kun en osannut päättää lajiketta, otin pussin Larsvikenin sekalaisia puna-, kelta- ja hopeasipuleita. Vilkuilin nettikaupassa vielä ympärilleni ja muistin, että puutarhanaru loppui syksyllä, joten tilasin vielä pari purkkia pinkkiä narua. Because I can.

Hinnat olivat Larsvikenilla hitusen nousseet, mutta suuremman yllätyksen tarjosi pankki ilmoittamalla tekstiviestillä, että olen tekemässä 647 euron verkko-ostosta. Laittoivat kyllä pikaisesti perään viestin, että summa on oikeasti 63 euroa. No, eihän ATK voi tietää, että SEK ei ole EUR.