Puutarhurin aakkoset: H

Harvennus. Jos on fiksu ja säästäväinen puutarhuri, osaa kylvää siemenet tarpeeksi etäälle toisistaan niin, ettei harvennukseen  ole tarvetta. Jos on rehvakas ja suurpiirteinen, hölvää pussillisen siemeniä yhteen vakoon, ja sitten niiden itäessä ihmettelee, että jopas ne kasvavat tiheissä ryppäissä. Jos tässä vaiheessa muuttuu fiksuksi ja säästäväiseksi, harventaa idut niin, että jokaiselle vakoon jäävälle kasville jää tilaa tehdä satoa, ja ripottelee harventeet minivihanneksina/yrtteinä salaatteihin ja wokkeihin. Jos edelleen on suurpiirteinen, saa loppukesästä sadoksi toisiinsa kietoutuneita porkkanoita ja palsternakkoja, tikkulaihoja retiisejä ja punajuuria ja limaista salaattia.

Ikinä en ole harventanut. Enkä ole fiksu ja säästäväinen. Ehkä sitten isona.

Leuhkat eväät

Ihan piti aamuhämärissä ja salamavalon kelmeässä valossa kuvata aamumunakas, jotta pääsee leuhkimaan Bunkkerin suuntaan muhkealla korvasienisaaliilla (= 1 kpl, toisen oli joku potkaissut nurin ja se oli ehtinyt jo kuivua). Muut ainekset munakkaassa olivat omakasvatteiset pak choi ja ilmasipuli, sekä korvasienen kasvattama etana, joka oli yllättävän hyvänä säilynyt 2 x 10 min. keittämisestä huolimatta...

Yksi paikka täällä tuottaa joka vuosi 1-2 korvasientä. Ei ole sille sienelle otollista aluetta tämä.

Puolikuolleet

Hirveän kivaa patsastella tiluksilla nykyään, kun näky on tämä: kymmenisen vuotta pihaa kauniilla kukillaan koristanut, ja -38 asteen pakkasista selvinnyt ruusuorapihlaja on enää parista oksastaan hengissä. Siitä kun kaartaa vasemmalle, tulee vastaan 2 täysin kuollutta hurmehappomarjaa ja 1 täysin kuollut kääpiöpunapaju. Niiden jälkeen silmiä hivelee puolikuollut kenotyrni puolikuolleine poikaystävineen.

Tontin perukoilla viimeisiään vetelee anoppivainaan aikoinaan meille tuoma lehtikuusi, ja jahka sen on ohittanut, kuolleita oksiaan ylpeänä esittelee koripaju. Suklaakirsikka on niin vainaa, että pukkaa kääpää, kun taas Latvian matala, joka tuparilahjaksi 12 vuotta sitten saatiin, sentään kukkii vielä yhdestä kohti yläosastaan. Samaa tekee Kuntalan punaluumu. Lehtiä ei ole kummassakaan. Jopa terijoensalavassa on rutkasti kuolleita oksia!

Kirveellä on siis töitä. Järjettömän vetinen syksy 2012 ja sitä seurannut järjettömän routainen kevät 2013 lällättelevät puutarhurille vielä näin keväällä 2014. Viime kesänä huomasin, ettei ruusuorapihlaja kuki, eikä luumuja tai kirsikoita tule. Siltikään en olisi uskonut, että vainajien saldo on näin suuri. Miten ihmeessä PAJU voi kuolla???

Jos nyt positiivisia puolia etsitään, niin Luigin haba kasvaa, kun joutuu kaatamaan kaikki puoli- ja täyskuolleet puut & pensaat, ja itsellä kasvaa ostoslista, kun täytyy hankkia vainajille korvikkeet. Pari Pepiä ja Sinikka nyt ainakin. Sateenvarjojalava. Pinsiön taimistolla näyttäis olevan keltakirjokanukkaakin. Lähtisköhän Avensis-mies kuskaamaan vaimoaan lohtureissulle?

Puutarhurin aakkoset: G

Garderoobi. Sillä eihän se ole ihan sama, miltä puutarhassaan näyttää. Juu, voihan sitä haaveilla liihottelevansa kukkameḱossa luumupuiden lomassa, mutta fakta on, että a) takerrut kumminkin ruusu/vattupuskiin, b) pyllähdät vastamaalatulle kasvilavan kehikolle (mitä, eikö muka muille ole käynyt niin?) ja c) pyyhit hikistä otsaa/kaulaa/cleavagea multaisilla käsillä.

Tarvitset siis vedenpitävät kengät (reiälliset feikkicrocsit toimivat vain siinä keskikesän liihotteluvaiheessa), maalia, multaa ja savea pelkäämättömät, nopeasti kuivuvat vaatteet, ja kunnon puutarhahanskat.

Jälkimmäiset ovatkin hankalat, koska ovat useimmiten kertakäyttökamaa, eikä niihin halua hirveästi rahaa tuhlata. Näppylähanskat on halpoja, mutta lähinnä kokoa lapiokoura. Ei kauhean kätevät, kun osa puutarhahommista vaatii tarkkuutta. Cittarissa oli aikoinaan mustia, punareunaisia, erittäin istuvia hanskoja, joita myös ravintoloiden tarjoilijat käytti. Harmi, kun niitä hanskoja ei enää löydy.

Osaan puutarhahommia tarvii ruusunpiikki-proof -hanskat. Siskolta sain oivat sellaiset lahjaksi, mutta viime talvena hiiri keksi käyttää niitä sekä ruokavarastonaan että vessanaan autotallissa. No, käytän minä niitä silti.

Puutarhurin aakkoset: F

Fantasiointi. Se on hyvä aloitus puutarhasuunnittelulle. Millainen olisi unelmien puutarha? Värikäs? Vehreä? Kivinen ja sorainen? Jämpti ja suoraviivainen vai rehevä viidakko? Vanhanaikainen vai moderni? Helppohoitoinen? Ruokaisa vai koristeellinen (no okei, eivät sulje toisiaan pois).

Itsellä ei ollut mitään mielikuvaa unelmien puutarhasta, kun tälle saviplätylle päädyin - eikä minkään valtakunnan puutarhaosaamista. Puutarhasuunnittelija tuli apuun ja antoi hyviä vinkkejä, mutta valitettavasti ei puuttunut maaperään, ilmansuuntiin tai puutarhurin kokemattomuuteen, vaan teki suunnitelman, joka olisi ollut mahdoton toteuttaa (vai löytyykö joku, joka haluaa ajaa nurmikkoa 6500 m2:n alueelta 2 krt/vko kesäisin?).

Pienille puutarhoille on lehdissä ja kirjoissa paljon vinkkejä, mutta tällaisille keskisuurille tiluksille ei. Alan (yes, we're on first name terms now) sanoo, ettei iso puutarha saa heti avautua kokonaisuudessaan, vaan siihen pitää luoda erilaisia huoneita. Sääntö sopii hyvin tällaiselle tasaiselle plantaasille, mutta itseä sykähdyttää Villa Valpurin monimuotoinen ja kumpuileva puutarha, joka avautuu kaikessa ihanuudessaan jo sisääntuloväylältä (vaikkei edellinen omistaja sinne juuri mitään istuttanutkaan).

Kun en mitään puutarhasta tiennyt, enkä osannut edes fantasioida, keskityin vain siirtämään aiemmat istutukset pois lumenluontiväyliltä (paras vinkki, minkä puutarhasuunnittelija antoi) ja piipertämään perennojen kanssa. Nyt olen oppinut, että myös puutarhassa olen suurten linjojen henkilö: rakastan puita ja isoja pensaita. Ja ruokaihminen: puutarha on ruuankasvatusta varten.

Tällä vyöhykkeellä tietysti mennään vaivaiskoivu-karpalo -akselilla, mutta hiukan etelämmässä kasvattaisin japaninverivaahteraa, helmipensasta, rhodoja ja atsaleoja, hevoskastanjaa ja kirjovaahteraa, riippasaarnia ja pyökkiä. Ja jos oikein takki auki ja lottovoitto lompsassa -asenteella mennään, niin ensimmäinen istutettava olisi plataani poikineen. Sen jälkeen tulppaanipuu. Magnolia. Oleanteri. Lime. Persikka...

Mutta yhdenlainen herätys oli sekin, että tajusin tykkääväni eniten puista ja pensaista. Nyt voi keskittyä niiden hankkimiseen ja ihailemiseen ja jättää pienemmät piperrykset taimitarhaan.

Parsakausi!

Sieltä pilkistää kauden ihka ensimmäinen Gijnlim, ja Herkolimitkin ovat jo heränneet. Ihanan tanakoita ja herkullisen näköisiä taimia! Mutta tosin vain näköisiä, sillä vielä pitää malttaa tämä kausi olla napsimatta herkkuja ruokapöytään, jotta juurakot vahvistuvat kunnolla satoisiksi. Melkoisen kammottavaa kidutusta parsafanaatikolle! Helpotusta pitänee hakea Näsinneulasta, joka ainoana tamperelaisravintolana ymmärtää parsan päälle, eikä ruvennut tarjoamaan maaliskuussa (afrikkalaista) parsamenua, vaan sanoi odottavansa siihen, kunnes saa asiakkaille tarjota kotimaista parsaa. Go, Näsinneula!

Vanha parsajuurakko vielä sinnittelee oreganon alla (grrr!), ja pikapöyhäisyllä näytti olevan pukkaamassa satoa. Odotukset eivät ole kovin suuret, sillä parsan juurakko tukahtuu melko nopeasti, jos joku tunkee sen elintilaan. Mutta jospa sieltä edes pikku maistiaiset saisi.

Loppusuoralla

Kasvarissa on tunkua, kasvimailla on tunkua, ämpäripino pienenee pienenemistään, kun taas pestävien esikasvatuspottien röykkiö ei hupene sitten millään. Hiukkasen tuli innostuttua esikasvatuksen kanssa, kun nyt viimeinkin oppi sitä kasvihuoneessa tekemään. Viikonloppuna siirsin taimia esikasvatuspoteista ämpäreihin 3 tuntia, kunnes multa loppui. Esikasvatteet sen sijaan eivät loppuneet. Eilen tuli Kukkarin setä apuun ja toi pihalle 2000 litraa multaa. Sen avulla huhkin tänään loputkin esikasvatteet loppusijoituspaikalleen.

Minkä kanssa mopo siis lipesi? Tomaattien, chilien, paprikoiden, kaalien, samettikukkien ja kurpitsojen kanssa. Esikasvatus onnistui niin hyvin ja taimet oli niin tanakoita, etten malttanut heittää kompostiin kuin yhden Joe's longin, ja senkin vain siksi, että se katkesi tuulessa. Loppukesästä joku vois aloittaa juttusarjan aiheesta "mitä teet, kun saat liikaa satoa vihanneksesta x".

 

Satoakin me jo saadaan! Kasvarista on jo kaikki retiisit syöty ja pak choita ja tatsoita lisätty kana-nuudelikeittoon. Mizunaa pukkaa leivän päälle, salaattiin ja wokkiin, ja rucolaa löytyy pizzan päälle ripoteltavaksi.

 

Kasvimaita kylväessä olin jopa niin fiksu, että tallensin omaan lokeroonsa sellaiset siemenet, joita pitää pitkin kesää kylvää tai esikasvattaa. Kätevää aina ohimennen vilkaista, josko ois aika panna multiin lisää yrttejä, vahapapua, pak choita tai salaattia. Kantapään kautta muistin myös merkitä ylös kaikki siemenet, jotka ovat kylvöhurmiossa jo loppuneet, jottei ens keväänä tule paniikkia.

Oi, tätä onnea!



Puutarhurin aakkoset: E

Esikasvatus on pakollista, koska:

• Suomen kasvukausi on niin kovin lyhyt
• Kirpat & muut tuholaiset nitistävät kasvien alut
• Taimet tulevat halvemmiksi kuin kaupasta ostamalla
• Puutarhahimon saa syttymään jo tammikuussa, kun ensimmäiset potit täytetään mullalla
• Mitäpä muutakaan puutarhuri sisätiloissa tekisi?

Esikasvatus on helppoa. Otetaan potti, laitetaan siihen multaa (mikä tahansa multa tai mullan kaltainen tuote käy), tökätään siemen sormen avulla multaan ja ripotellaan multaa päälle. Sitten vain suihkaus vettä mullan pintaan ja päälle pieni pala kelmua, jottei multa ihan heti kuivu. Potin voi lykätä mihin tahansa paikkaan, kunhan sen siirtää valoon heti (ja ottaa kelmun pois, jottei taimi siihen tökkää), kun mullan pinnalla vihertää.

Ensimmäinen lehtipari, joka taimeen kasvaa, on sirkkalehdet. Nämä eivät vielä aiheuta puutarhurille toimenpiteitä. Mutta jahka niiden yläpuolelle kasvaa oikea lehtipari, täytyy ruveta tuumailemaan, olisiko koulimisen, eli isomman potin aika. Pienet siemenet kylvän kannelliseen esikasvatuslaatikkoon, joten oikeiden lehtien ilmestymisen aikaan siirrän kunkin taimen omaan pottiinsa (sen kokoiseen, missä jouluisin saa hyasintteja). Isot siemenet, kuten kurpitsansiemenet, kylvän suosiolla suoraan hyasinttipottiin. Kantapään kautta opin tänä vuonna, että kaalikasvit on kylvettävä jokainen siemen omiin potteihinsa, sillä niiden juuristo on sellaista syheröä, että samassa potissa kietoutuvat toisiinsa, eikä niitä saa erilleen ilman väkivaltaa.

Kouliminen on helppoa. Kastellaan ensin taimen nykyinen lokaatio, jotta taimen saa nätisti siitä irti ilman, että juuripaakku hajoaa. Otetaan isompi potti ja laitetaan siihen multaa. Jos taimi kasvaa esikasvatuslaatikossa sisarustensa kanssa, se irrotetaan varovasti alustastaan lusikan, kynän tai taimitikun avulla niin, että juuriin jää hyvä paakku multaa. Taimea voi tukea pitämällä hennosti kiinni sirkkalehdistä. Isompaan pottiin koverretaan sormella reikä, johon taimen juuripaakku ujutetaan. Jos kasvatat tomaatteja, ne voi surutta upottaa reilusti syvempään kuin mitä aiemmassa astiassaan kasvoivat, sillä tomaatti tekee sivujuuria. Jos taimi kasvoi yksikseen potissa, voit siirtää koko potin sisällön isompaan ruukkuun. Varo, ettei juuripaakku hajoa kovin paljoa. Koulimisen yhteydessä voi ruveta miettimään lannoittamista.

Tomaatit, chilit ja paprikat koulin 3 kertaa: esikasvatuslaatikosta hyasinttipottiin, sitten litran perennapottiin ja lopuksi ämpäriin, joka on niiden loppusijoituspaikka. Kaalin, maissin, kurkun ja kurpitsan olen myös havainnut hyötyvän koulimisesta, sillä ne täyttävät pienen potin melkoisen nopeasti. Kuvan maisseista vasen on koulittu 1 kerran; oikea kahdesti. Oikea on huomattavasti tanakampi kuin vasen. Siis luonnossa. Kuvasta sitä ei juurikaan huomaa. Papuja on kehotettu esikasvatettavan, mutta en ole huomannut siitä olevan sen kummempaa hyötyä. Yhtä hitaasti kasvavat, donkkasi ne sitten maahan tai pottiin.

Esikasvatuksen ainoa vaara (sen lisäksi, että täyttää koko talon taimipoteilla) on se, että aloittaa koko touhun liian aikaisin, jolloin tuloksena on valon puutteesta kärsineet, pitkät ja kalpeat taimet, jotka eivät ole elinkelpoisia. Kannattaa siis vilaista siemenpussissa olevia suosituksia, ja tietysti pitää mielessä se, että ulkokasvit voi siirtää loppusijoituspaikkaansa vasta kesäkuun alussa. Itse kylvän chilit ja paprikat tammikuussa, tavistomaatit helmikuussa ja kirsikkatomaatit maaliskuussa, ja siirrän koko porukan lopullisesti kasvihuoneeseen toukokuun alussa (sähkölämmittimen kanssa). Kurkut, kurpitsat ja kaalit esikasvatan kokonaan kasvihuoneessa, koska sisätiloissa niiden esikasvatus ei vaan onnistu.

Puutarhurin aakkoset: D

Varmasti muistan ens vuonna
mikä näistä taimista on Polkaa
ja mikä Koronaa. Tai että tässä
kasvaa 2 eri lajiketta...

Dokumentointi. Vuosi on yllättävän pitkä aika. Vaikka syksyllä vakaasti uskoo muistavansa, mitä kesällä kasvoi missäkin kohti kasvimaata ja mihin istutit valkosipulit ja krookukset, niin et varmana muista. Lajikkeiden nimiä et ainakaan muista, ellet ole muistanut tallentaa siemen- ja sipulipusseja.

Hannele kirjoitti osuvasti taimipottien merkitsemisestä. Toki, jos kylvää vain kurkkua ja tomaattia, yhtä lajiketta kumpaakin, ja on jo sen verran edistynyt, että erottaa niiden taimet toisistaan, niin sitten ei ole ongelmaa. Mutta jos on ahne, ja kasvattaa useampaa lajiketta, on potit pakko merkitä pomminvarmalla keinolla. Itsellä se on muovinen merkkaustikku ja kynsilakanpoistoaineliukoinen tussi (kyllä, olen käyttänyt myös vesiliukoista tussia ja katunut sitä heti ensimmäisen kastelun jälkeen). Kannattaa myös aika ajoin tsekata, ettei aurinko ole haalistanut tekstiä.

Kasvimaan suhteen ole niin rehvakka, etten merkkaa mihin kohti kylvin mitäkin. Luotan omaan sirkkalehtituntemukseeni niin, etten usko sekoittavani pinaattia retiisiin. Toiste. Mutta siltikin pitäisi olla yhtä fiksu kuin sauvajyvänen, ja tehdä suunnitelmat etukäteen paperille. Meikäläinen kun on (kirppojen takia) nykyään niin pro, että esikasvatan kaalit kasvarissa, mutta yleensä unohdan kylvöhurmiossa jättää niille tilaa kasvimaalle. Kunnolla mietitty ja dokumentoitu suunnitelma auttaisi tässäkin, ja hyvin tehtynä ehkäisisi sekä liian suurta (voiko sellaista olla?) satoa että tyhjiä kohtia kasvimaalla kesken kasvukauden.

Tänä keväänä kasvimaakylvöjen dokumentointi olisi auttanut myös siinä, että kun takatalvi nitistää osan kylvöistä, olisi pystynyt nopeasti tsekkaamaan, mitkä vihannekset jäi itämättä. Nyt täytyy odotella, että pystyy tunnistamaan pakkasesta selvinneet kaiffarit - ja että muistaa, mitä kaikkea tulikaan jo kylvettyä.

Puutarhurin aakkoset: C

Credit card (no ei ole suomessa C:llä alkavaa sanaa).  Lapion ja haran lisäksi puutarhurin tärkein väline. Tämän avulla tilataan siemenet ja taimet, kasvihuoneet ja mullat, kirjat, lehdet ja DVD:t.

Luottokorttini vinkuu useimmiten Thompson & Morganilla. Niillä on hyvä perusvalikoima, ja melkeinpä kaiken himoitsemani löydän sieltä. Lisäksi ne lähettävät painetun siemenluettelonsa kaksi kertaa vuodessa, ja sen avulla voi unohtaa kylmyyden ja pimeyden ja ruveta suunnittelemaan tulevaa kasvukautta. Tarjouksia satelee sähköpostiin melkeinpä viikottain, joten useimmiten himmaan tilausta, kunnes lupaavat ilmaisen lähetyksen.

Siemenkauppa.com oli tämän kevään uutuuslöytö. Sieltä löysin lajikkeita, joita ei Thompson & Morganilla ollut, sivut olivat selkeät ja helppokäyttöiset, ja palvelu oli todella nopeaa. Pelasti puutarhurin viimehetken savoijinkaalipaniikilta!

Seeds of Italy on hurmaava, koska sen omistaja on innostunut tarjonnastaan ja lähettää kerran kuussa sähköpostiin vinkkejä siitä, mitä kannattaa kylvää ja millaisiin ruokiin satoa käyttää. Tyyppi on suomalaisen paras kaveri, sillä se usein vinkkaa lajikkeista, jotka menestyvät Pohjois-Italiassa, jossa on kovia pakkasia ja reilusti lunta (näistä se aina muistaa mainita).  Ja vastaa asiakkaiden sähköposteihin ihan itse! Seeds of Italy lienee lisäksi ainoa siemenkauppa, josta saa maailman parasta kesäkurpitsaa Lungo di Firenze.

Kauppilan taimikuvastoa en ole vielä kertaakaan onnistunut ohittamaan ilman luottokorttia (tai siis verkkopankkia). Tänäkin vuonna katsoin, ettei siellä nyt mitään ihmeempää ollut tarjolla, ja joka tapauksessa olin menossa paikan päälle, ettei sillai niinku tarvinutkaan tilata mitään. Paitsi mansikantaimet. Ja pari kärhöä. Pioni Sherbet. Mandariinikuusama.

Puutarhurin aakkoset: B

Britit. Mitä olisi henkilön puutarhailu ilman sellaisia nimiä, kuten Alan Titchmarsh, Nigel Slater (joo, silläkin on keittiöpuutarha), Paolo Arrigo (on se britti), Monty Don ja Geoff Hamilton, kysynpähän vaan.

Britit osaa tämän puutarhatouhun niin hyvin. Niillä on jo kymmeniä vuosia ollut ihania puutarhaohjelmia, joita me muut sitten ostellaan DVD:nä Amazonilta tai odotetaan, että näkyvät (juuri parhaaseen puutarha-aikaan, kun puutarhurit ovat kaukana kotisohvalta) Suomen telkkarissa. Juontajat ovat  sivistyneitä (aah, Monty Don haastattelemassa ranskalaisia puutarhureita ranskaksi tai Alan Titchmarsh luotsaamassa kuningatarta Chelsea flower showssa), osaavia, innoittavia ja miellyttäviä, ja keskittyvät siihen MITEN ja MIKSI, eivätkä siihen MITÄ. Puutarhuria kun kiinnostaa se, miten puutarha on suunniteltu ja toteutettu ja miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty, eikä se, että "Jormalla on nyt täs tällainen niinkö kataja" tai "Annikki toi tämän ruusun Karjalasta".

 

Brittien ohjelmissa on myös hyvin näytetty se, miten puutarha kehittyy suunnittelusta lopputulokseen, ja miltä kaikki ne vaiheet siinä välillä näyttävät. Auttaa hyvin lievittämään sitä ”kasvakaa ”#¤%!” –vaiheen tuskaa. Toki myös ruotsalaisten Puutarhakeskiviikko on mukava, mutta siinäkin pääpuutarhuri on britti.

Ihania puutarhalehtiäkin britit tekee. Tekstejä ei ole tehty periaatteella ”kunhan nyt saan liuskan täyteen jollain liirum-laarumilla” (jep, luin Oma piha –lehden), vaan niistä sekä oppii että inspiroituu, ja kuvat tietysti ovat kauniita, joskin Kitchen garden –lehdessä hiukan kotikutoisia. Mutta tokihan ne kuvat kahdeksankymppisistä papoista touhuamassa puutarhoissaan ovat kovin sympaattisia.

Kaikki puutarhaosaamiseni ja –inspiraationi on Britanniasta lähtöisin. Ja melkeinpä kaikki siemenetkin, mikä vie meidät kirjaimeen C.

Puutarhurin aakkoset: A

Altakastelu (no okei, olisi se näin taimikasvatusaikaan voinut olla Ahneuskin). Aikani taistelin niitä rumia muoviruukkuja vastaan, mutta kun parempi puolisko (intohimoinen altakastelun puolestapuhuja) sellaisia kotiin osti, oli lopulta pakko nöyrtyä ja myöntää, että on ne kuitenkin käteviä, etenkin tällaiselle ei-niin-kasteluhenkiselle puutarhurille. 

Yrttien, ja niistä eritoten basilikan, kasvattamiseen altakasteluruukut sopivat erinomaisesti, kun kosteus pysyy tasaisena (jos siis muistaa täyttää säiliön). Nykyään kylvän basilikan, timjamin, meiramin ja salvian siemenet suoraan altakasteluruukkuihin, ja kesämmällä myös rucolan ja mizunan, ihan vain kirppojen kiusaksi (joskin ne pirulaiset löytävät tiensä myös kasvihuoneeseen). 

Ikeasta löytyi todella suuria altakasteluruukkuja, joita ostin pari kappaletta kokeeksi kasvihuoneeseen. Kokemus on osoittanut, että etenkin paprika rakastaa altakasteluruukussa köllimistä ja tuottaa siinä parhaimman sadon. 

Nyt vain tarvittaisiin joku designer suunnittelemaan kauniita altakasteluruukkuja, jotta niitä kehtaisi ihan julkisestikin näytillä pitää, vaikkapa kesäkukkien kasvualustana. Värikin voisi olla jotain muuta kuin sitä iänikuista valkoista, mustaa ja harmaata. Pinkkiä!