sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kauden viimeiset pavut

Viimein sade lakkasi, ja puutarhuri pääsi siistimään kasvatteitaan. Ensimmäisenä kävin borlottojen kimppuun, ja heti täytyy pyytää borlotoilta anteeksi: ennakkoluuloista huolimatta olivat tuottaneet aivan mahtavan sadon - josta tosin 99% oli homeessa. Vain pari kourallista papuja irtosi särpimeksi. Borlottojen alta löytyi kesän alussa samaan penkkiin istutettu munakoiso. Vinkeä tunne, kun peukalo uppoaa mätään munakoisoon. En suosittele.

Koska borlottoja tuli niin vähän, päätin riipiä viimeiset ruusupavut niiden kaveriksi. Ruusupapujen juurella kasvavat kurpitsat olivat hitusen verran oranssistuneet, joten leikkasin ne irti ja siirsin kasvariin kypsymään (tai homehtumaan). Viimeinen kesäkurpitsa Lungo di Firenze jäi kasvimaalle tököttämään, kun se tuotti vielä viime viikolla muhkeat hedelmät ja on yhä edelleen pukkaamassa raidallisia patukoitaan. Kai tuolla sateessa joku pölyttäjä vielä pörrää.

Kasvihuone on edelleen vehreän näköinen, tosin pohjoisseinällä olleet tomaatit piti heittää kompostiin, kun olivat jo kellastuneet. Niitä siirtäessä pöllähti ilmaan niin paljon homeitiöitä, että koko kasvari oli hetken harmaa. Muutama chili ja kirsikkatomaatti oli viikon aikana punertunut, ja rucola ja korianteri kasvattanut lehtiä, mutta edellisten vuosien satoon ei millään ylletä. Normaalisti tähän aikaan ollaan keitetty kattilallisia tomaattikastiketta ja kuivatettu chilipalkoja. Nyt vain heitetään mätääntyneitä yksilöitä kompostiin.

Vanha viholliseni San Marzano sinnikkäästi vastustaa hometta ja on kaikesta tästä kylmästä ja märästä huolimatta rehevän vihreä - mutta pitää myös tomaattinsa tiukasti vihreinä, eikä ole kypsyttänyt ainoatakaan.

Täytyy satokauden jälkeen putsata kasvihuone tosi hyvin ja jollain ydyllä pesuaineella, jottei homeitiöt jää sinne muhimaan kevääseen asti.

Ja kun pitkän puutarhapäivän jälkeen puutarhuri pääsee naama mullassa ja tukka kompostinhajuisena huoahtamaan herkkusienipastan ja huikean rieslingin äärelle, kuuluu nuorimmaisen koiran haukkua portilta. Pikaisesti toppatakki niskaan, kumpparit jalkaan, ja hakemaan koiraa pois - vain törmätäkseen Kirsi-Mariaan (nuori, nätti ja hyvässä meikissä) ja Villeen, joiden on ihan pakko just sillä hetkellä päästä kertomaan Raamatusta. Great.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Tuoresuolatut kanttarellit

Ruokiksella kahviossa lojunutta Kotivinkkiä plärätessä silmään osui ohje sienten tuoresuolaamisesta. Lehti oli pakko salakuljettaa kotiin ja lukea ohje tarkemmin. Kanttarellien (joo, jotkut hienostelevat sen yhdellä t:llä), kuten muidenkin sienten paitsi suppisten, sesonki alkaa olla jo ohi, mutta iltapäivälenkillä silmiin osui yhden kuusen alla lymyilevät, hervottoman kokoiset kanttikset, joten ohje pääsi saman tien kokeiluun. Ohje sopii kuulemma myös muillekin sienille, joita ei tarvitse ryöpätä.

Lehden ohje oli puolen kilon sienisatsille, mutta omaan sienikoriin päätyi enää vain 171 g kanttiksia, joten hieman meni säveltämisen puolelle.

171 g kanttarelleja (tai suppiksia, herkkutatteja, haperoita)
2 valkosipulinkynttä
5 mustaviinimarjanlehteä
2 tillinvartta
vajaa rkl karkeaa merisuolaa
- laita kulhoon ja anna olla huoneenlämmössä 1-2 h. Sekoita välillä.
- kaada purkkiin liemineen päivineen
- anna maustua jääkaapissa 1-2 viikkoa

Ohjeessa oli myös vinkkinä rutistaa leivinpaperitolloja purkkiin, jotta sienet painuu tiiviimmin kasaan (hence tuo ruskea möykky purkin sisällä).

Sienet toimivat kuulemma lisukkeena hyvän öljyn ja yrttien kanssa tai sattumina salaateissa. Sitä odotellessa.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Lessons learnt: kaali

Vuoden viimeiset kaalit tuli poimittua eilen. Lukijalahjaksi saatu keräkaalilajike Golden acre osoittautui sen verran höttöiseksi, ettei se kovin hyvin Suomen syksyä kestänyt, ja etanat olivat sen uumenissa bilettäneet oikein kunnolla. Sadonkorjuu menikin melkoiseksi nykertämiseksi, kun täytyi valikoida vain puhtaimmat palaset chefin kaalilasagneen. Viimeinen kukkakaali sen sijaan kasvoi koko syyskuun hurjasti ja säilyi todella hyvänä ja toukattomana.
Tähänastiset kaaliopit:
  • Yleistä: Kaalit kannattaa esikasvattaa keväällä ja laittaa vielä toinen satsi esikasvamaan kesäkuussa, jotta saa syksylläkin kaalta pöytään.
  • Kukkakaali: Vaatii paljon kosteutta, koska muuten kellastuu ja menettää makua. Maku on hyvä, mutta kukkakaali kasvaa hitaasti ja vaatii todella paljon tilaa kasvimaalla. Toukaton ja kestää kylmää. Ei kovin satoisa.
  • Kyssäkaali: Mahtuu pieneen tilaan ja tekee satoa nopeasti. Voisi kokeilla esikasvattamista vielä kesäkuun lopussa tai jopa heinäkuun alussa. Maukas, makea ja helppo.
  • Savoijinkaali: Kestää hyvin kylmää, eikä ole kirppojen suosiossa. Kestävin syyskaali. Ja nätti :-)
  • Taviskaali: Tuskin kasvatan toiste. Tai sitten napsin sen jo tennispallon kokoisena pöytään. Ei tykkää kylmästä, ja on kaikkien maailman otusten suosikki.
  • Varhaiskaali: Ikinä en ole kokeillut, mutta mieli tekisi. Durham early on kuulemma maukkain lajike. Jospa ens keväänä? Varhais-etuliite voi tosin olla liioittelua Suomessa.
  • Lehtikaali: Nätti ja helppo kasvattaa, mutta järkyttävän toukkainen.
  • Palmukaali: Näyttävä ja toukaton. Maku hiukan liian mieto.
  • Romanesco: Säilyttää kauniin värinsä ainoastaan, jos ei siihen osu hitunenkaan aurinkoa (oiva syyslajike, siis). Maku OK, muttei niin hyvä, että romanescoa viitsisi muuten kuin kuriositeettina kasvattaa.
  • Ruusukaali: Kovin altis toukille, ja sen vuoksi hankala ruuanlaitossa. Näyttävän näköinen, mutta helpompi ostaa kaupasta.
  • Parsakaali: Rakkaus <3. Raikas, pähkinäinen maku, ja helppo kasvattaa. Yksikin taimi tuottaa paljon satoa, kun se kasvattaa lisää ruusukkeita sitä mukaa, kun entisiä kiikutetaan keittiöön. Ainoa miinus on toukat, joita on mahdoton löytää kukinnon seasta, vaikka kuinka tsekkaisi suurennuslasin kanssa. Onneksi toukat tippuvat höyrytyskattilan pohjalle...

torstai 27. syyskuuta 2012

Vihersimpukkasuupala

Ravintola Farangin vihersimpukkaruoka teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen, kuten koko muukin huikea menu. Kyseistä raaka-ainetta saa jo sieltä täältä ainakin pakasteena, ja nyt päätimme ottaa sen testiin.

Paketissa oli 8 kappaletta simpukoita joten alkuruokaosastoa siitä tulisi. Päälle vain hieman limen mehua, omia tomaatteja silputtuna, omaa chiliä ja tuoretta korianteria. Lämmitys tapahtui uunissa joten raastoimme hieman parmesaania sekä oliiviöljyä suojaamaan korianteria.

Todella hyvää, rankkaa itse tämän paremmaksi kuin sinisimpukka... Vielä kun saisi tuoreena.


keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Mihin nämä laitetaan?

Kauppilan tilaus tupsahti lähi-Shellille pari viikkoa sitten (vieläkin kiukuttaa, kun muutama vuosi sitten hain vastaavaa pakettia samasta paikasta, ja Shellin patu tokaisi, että onpa kalliita taimia. Ois pitänyt älytä vastata: "Köyhän mielestä varmaan onkin." Puutarhurin taimitilauksia ja etenkään niiden hintoja EI kommentoida, "#¤%&!).
Talvivalkosipulia oli kolme pussia, ja niiden lisäksi joku oli innostunut tilaamaan liljoja, puuliljoja, krookuksia ja tulppaaneja. Mitään mielikuvaa ei kuitenkaan ole siitä, mihin noita oikein aioin istuttaa. Valkosipulit toki kasvimaalle, tosin se on vielä täynnä juureksia, kaaleja ja kurpitsoja; ja krookukset oli menossa talon pohjoispäätyyn, joka aina vapautuu lumesta ensimmäisenä. Mutta puuliljat? Pussissa ei edes lukenut minkä värisiä ne on. Ja mihin aioin oranssinkeltaiset liljat istuttaa? Nuo riemunkirjavat tulppaanit? Kun muistais edes mihin ne aiempien vuosien istutukset on tehty...

Joku vuosi menin tilaamaan sellaisen sipulienistutushärpäkkeen, joka mainoksen mukaan haukkaisi helposti nurmikosta sipulin mentävän aukon. Ei muuten haukkaa. Ainoat, mihin se on erittäin kelvollinen, on puutarhurin saaminen hiiltyneeseen tilaan, ja vesilintujen perään heittäminen.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Myöhäiskylvöt

Koko kesä tuli huolehdittua, ettei kasvarista lopu basilika eikä rucola. Vieläkin siellä kumpaakin on, tosin bassut alkavat olla jo ruskeiksi pilkuttuneita ja menossa kohti kompostia.

Kyssäkaali jaksoi tehdä satoa vielä heinäkuun puolivälissä kylvetyin taimin, mutta herne sen sijaan ei juurikaan palkoja tuottanut kesäkuun lopun kylvöistä. Ne vähäisetkin "myöhäisherneet" maistuivat toukille erityisen hyvin, joten palkoja ei voinut suin päin suuhunsa tunkea.

Mukavin myöhäiskylvöyllätys oli retiisi. Joskus heinäkuun lopussa kylvin yhden rivin kokeeksi, ja niin vain alkoi mullasta työntyä punaisia pitkuloita syyskuun alussa aamiaispöytään. Pikkasen saivat alkuvaiheessa täkyä kirpoilta, mutta eivät niin paljoa, että kasvu olisi häiriintynyt. Ens vuonna pitää muistaa kylvää syysretiisejä enemmänkin.

Elokuun lopulla tehdyt, viimeiset rucolakylvöt etenivät nippa nappa sirkkalehtiasteen yli, ja alkoivat sitten kellastua. Ei riittänyt niille kasvihuoneessa lämpö eikä valo.

Reilun kolmen kuukauden päästä sitten jo alkaakin taas kevään esikasvatukset. Kyllä, näin kurakauden alussa pitää yrittää olla yltiöpositiivinen.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Hilloa, sosetta, piirakkaa

Taisi Punakaneli hiukan säikähtää, kun sen 2 lajitoveria sahattiin keväällä kumoon. Ihailin nimittäin yhtenä päivänä naapurin omenapuuta, kunnes tajusin, että se onkin meidän omenapuu, jonka oksilla on punaposki jos toinenkin.

Kymmenessä vuodessa meidän 2 Punakanelia teki yhteensä ämpärillisen omppuja, mutta tänä vuonna sato on ollut hyvä. Tai no, toisille varmaan heikko, mutta meidän track recordilla suorastaan loistava. Osa omenoista on päätynyt muumioitumaan, ja osa on ollut niin täynnä amppareita, että ovat suosiolla saaneet jäädä puuhun, mutta kolmisen ämpärillistä on saatu itselle talteen.

Vaikka tuo punakaneli on niin perusomppu, on sitä oppinut arvostamaan (huonosta sadosta huolimatta), koska se on niin monikäyttöinen. Ihan mukavan makuinen tuoreena, ja sovelias myös leivontaan ja säilöntään. Osa ollaan kuivattu lastuiksi, osa soseutettu talven leivontaan ja osa tungettu piirakoihin. Vielä on reilu ämpärillinen jäljellä.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Lajintuntemusta

Nurmikkoa ajellessa katse osui kummallisen laihaan omenaan. En sitä sen kummemmin ajatellut, ennen kuin huomasin toisen samanmoisen ihan siinä lähellä. Jopa alkoi synapsit yhtyä aivoissa: "omenathan" makaavat kiinanruusukvittenin juurella! Ja niitä on 4 kpl! Kauniistihan tuo kvitteni (tai eihän tuo kiinanruusukvitteni ole oikea kvitteni) keväällä kukki, mutta en uskonut sen heti ekana vuonna tekevän hedelmää.

Kun vielä newtonmaisesti iskin päätäni matalalla roikkuviin, oikeisiin omenoihin joka kerta, kun menin ruohonleikkurin kanssa omppupuun ohi, keksin keittää omena-kvittenihilloa.

Ensin nakersin pienen palasen raakaa kvitteniä suuhuni. Maku oli kirpeä, eikä kovinkaan aromaattinen. Hedelmän rakenne oli kyllä nätti: kirkaanvihreän hedelmälihan sisällä valkoinen siemenkota, jossa pikkiriikkisiä, kullanruskeita siemeniä.

Hillosta tuli niin kirpeän äkkimakeaa (800 g omppua, 2 dl hillosokeria, puolikkaan limen mehu, 4 kpl kvitteneitä), että saa nähdä tuleeko sitä ikinä missään käytettyä. Mutta saapahan kehua tehneensä omena-kvittenihilloa. Omista aineksista.

torstai 13. syyskuuta 2012

Päivän saalis

Melkein oli jo toivo mennyt, kun viime vuoden herkkusienisaalis oli niin valtava, eikä tänä vuonna ollut kuin 1 valkoinen pallopää löytynyt. Mutta sieltä, samojen vanhojen kuusten alta näitä löytyi 5, ja polun varrelta vielä 1 bonuskappale, jonka tosin ohimennessäni potkasin nurin ihmetellessäni, mikäs valkoinen sieni se siinä.

Illalla seuraa pyhä toimitus, kun nämä aniksentuoksuiset ihanuudet päätyvät pannulle. Viikonloppuna täytyy koluta vakiherkkaripaikat kissojen ja koirien kanssa. Tai ainakin koirien.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Parturointia

Rohkeasti vain varastosta oksasakset käteen ja askel kohti järjettömän kokoisiksi kasvaneita marjapensaita. Pikaisesti googlasin, että pensaita voi leikkoa heti satokauden jälkeen, mutta liian myöhäiseen syksyyn ei leikkaamista saa jättää, jotta leikkuukohdat ehtii arpeutua ennen kaikkein kosteinta sesonkia. Vähän jännitti, mutta jos kerran isäukkokin on onnistuneesti syysleikkausta tehnyt jo 40 vuoden ajan, niin ei se voi tyttärelläkään kovin pieleen mennä. Kai.

Puna- ja viherherukat olivat helppoja, kun kasvoivat niin kauniin pystyinä, mutta vuoristokarviainen olikin sitten painajaismainen piikkeineen ja maassa roikkuvine oksineen. Joku oli vielä keksinyt niitä istuttaa 4 kpl puutarhaan. Viimeiseksi jätin muhkeat mustaherukat, koska ne olivat muodostaneet semmoisen viidakon, ettei väliin meinannut mahtua. Jäkäläiset oksat lähtivät ensimmäisinä, ja niiden jälkeen kaikki epämääräiset lehdettömät käppyrät.

Kirsikka, karhunvatukka ja luumu olivat kasvattaneet pensaiden keskelle korkeita ja paksuja juurivesoja. Niistä huomasi, että puutarhuri oli vältellyt marjapensaisiin vilkuilua koko kesän. Ja pari aiempaakin kesää. Lopputulos oli kuitenkin siisti ja ilmava. Katsotaan sitten keväällä, miten pensaat itse suhtautuivat parturointiin.

Daalian kuva on tuossa siksi, että viimeinkin mun kesäkukkaseni alkoivat kukkia. Huhtikuusta kesäkuun alkuun daaliat majailivat taimipoteissa ja reilut kolme kuukautta puskivat lehteä ulkoruukuissa, kunnes nyt yöpakkasten kynnyksellä päättivät ruveta kukkimaan. Kukka on upean violetti, mutta lähestulkoon mahdoton valokuvattava - kamerat vääntävät värin väkisinkin kirkkaan pinkiksi. Mutta hieno se on. Toivottavasti pakkasia ei vielä tule, jotta ehtisi kukista nauttia edes muutaman viikon.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Pirkanmaalaiset ruokablogaajat - taruolentojako?

Keittiöelämä laittoi ystävällisesti sivuilleen kuulutuksen pirkanmaalaisista ruokablogaajista:  http://www.facebook.com/keittioelamaa (linkki toimii myös meillä epäsosiaalisilla). Vuosien varrella on tullut pyörittyä ruokablogeissa ja ihmeteltyä ruokainnovaatioita Helsingistä Ouluun, mutta koskaan ei ole kohdalle osunut pirkanmaalaisia ruokablogeja. Olisi mukava blogien kautta urkkia, mistä täkäläiset ruokaihmiset hankkivat ainekset ja missä käyvät ulkona syömässä (no joo, vaihtoehtoja ei päätähuimaavan paljon täällä ole - jos siis on oikeasta ruuasta kiinnostunut. Kanansiipimättöpaikkoja kyllä löytyy).

Toivottavasti blogaajia löytyy :-)

lauantai 8. syyskuuta 2012

Savutaimen-kesäkurpitsaveneet

Sunnuntain savustuksesta jäi reilusti taimenta jäljelle. Ensiksi tehtiin jämistä pastakastike omien härkäpapujen, kirsikkatomaattien ja kaupan kerman kera, mutta seuraavana päivänä teki mieli jotain raikkaampaa. Lungo di Firenze oli taas tehnyt ison kurpitsan kiemurtelemaan kasvimaata, joten chef alkoi visioida kesäkurpitsaveneitä.

Savutaimenen lisäksi jääkaapissa oli luomuhalloumia, kirsikkatomaatteja ja Pinocchio's nose -chiliä, joista sai hyvän sörsselin veneiden sisälle. Uuni 200:een ja veneet reiluksi puoleksi tunniksi pehmenemään. Sillä välin piti kipaista kasvihuoneeseen hakemaan korianteria komeuden kruunuksi.

Upean maukas ruoka, kerrassaan. Pinocchio's nose heräsi tässä ruuassa hyvin eloon, ja halloumi mehevöitti sörsselin kivasti. Sörsseliä riitti vielä seuraavan aamun munakkaaseenkin, josta sai tulisen alun päivälle.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Ironiset kärhöt

Oli se hyvä, että tuli keväällä vaihdettua uuteen blogiin, kun jotenkin tuo vanhan blogin nimi ei enää ole ajankohtainen. Pensaat rehottavat pihalla siihen malliin, että leikkuuksille on ruvettava, kun ei mahdu enää nurmikkoa leikkaamaan niiden läheltä, ja kompostille pääsy on miltei mahdotonta, kun joku hervoton angervo peittää väylän.

Toissavuonna Luigi pykäsi meille pergolan, johon ripustettiin silloisten blogiemme nimet. Täytynee nyt tuo kyltti päivittää, kun jotenkin se ei enää tuohon asetelmaan istu... Koko kesän on saanut harrastaa heavy-duty kärhöbondagea kuvassa olevan, viime vuonna istutetun lumikärhön kanssa, kun se kasvaa hirmuista tahtia ja kurottaa oksiaan minne sattuu.

Tämän vuoden kataloogissaan Kauppila muisti sanoa, että lumikärhö vaatii paljon tilaa. Luigin ehkä tarttee rakentaa korkeampi pergola.

torstai 6. syyskuuta 2012

Salaborlotot

Isoin osa pavuista lähti kasvuun vasta reilusti kesäkuun puolella. Heinäkuussa innostuivat oikein urakalla venymään kasvihuoneen ulkoseinää ylös, ja virittelin niille sinne tänne naruja, joita pitkin luikerrella. Sateinen sää ja painavat pavunvarret tosin ovat katkoneet narun jos toisenkin.

Viime viikolla hallaharsoja pois otettaessa pöllyytin papujen lehtiä, ja katso: lehtien alta paljastui borlottoja! Määrä ei päätä huimaa, mutta kyllä niistä yhden ruuan saa tehtyä (himottaisi saada aikaan kirkas herkkutatti-papukeitto, jahka tattien kolmas tuleminen käynnistyy - ne kaksi aikaisempaa tulemista ollaan hävitty toukille).

Papupussissa on sen verran borlottoja jäljellä, että ens vuonna näitä tulee vielä kasvatettua, mutta se jääköön viimeiseksi kerraksi. Borlotto ei mitenkään satoisa papu ole - tekee näköjään yhtä vähän palkoja, kasvoi sitten kasvarissa tai ulkona. Nätti se kyllä on, mutta mahantäyte painaa vaakakupissa enemmän kuin silmänilo.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Pitkää nenää

Ikinä ei ole näin kiihkeästi toivottu nenän punertuvan. Pinocchio's nose -chili työntää pitkää nenää kasvihuoneen täydeltä, mutta ei millään malta nenäänsä punerruttaa. Homehduttaa kylläkin, hyvin ahkeraan.

Ensimmäistä suht. punaista palkoa maistaessa yllätyttiin sen mietoudesta. Chef toki putsasi chilin huolellisesti, kun tietää, ettei vaimonsa halua ruuan tuottavan tuskaa, mutta chili ei tuonut ruokaan lämpöä - makua kylläkin.

Seuraava yksilö putsattiin vähän vähemmän huolellisesti, ja kolmas jäi melkeinpä kokonaan putsaamatta. Siltikin lämpö oli mukavan mietoa ja maku ihana. Hienoa, jos tässä on sellainen chililajike, jota voi ronskilla kädellä rusauttaa ruuan joukkoon. Tosin kapsaisiini on siitä vinkeä, että se harvoin on tasaisesti levittynyt, ja pääsee välillä yllättämään.

Liekö mietous syynä myös siihen, että ensimmäistä kertaa kasvarin chilit maistuu myös etanoille. No, ens vuoden lajikkeeksi valikoitui Habanero, joten yrittäköön nakertaa sitä sitten.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Varustelu 2013

Hannelen kanssa tuossa mietittiin, josko kokeilisi papujen esikasvatusta ens keväänä, kun tänä vuonna pavut itivät niin epätasaisesti ja myöhään. Ensimmäinen ajatus oli, että potteja tarvii moista harrastetta varten kymmeniä, kun papujahan ei voi kasvattaa vain yhtä tai kahta. Tai kymmentä.

Sattumoisin marketin poistolaarissa oli pottipino tarjolla halpaan hintaan, ja kuubatar totesi pottien olevan hyvälaatuisia, joten nyt ollaan valmiita kevään papuistutuksiin. Tulis nyt vain se kevät asap. Ja mielellään isompi kasvihuone, jotta mahtuu esikasvattamaan.

maanantai 3. syyskuuta 2012

Tyrni-valkosuklaakakku

Tyrnipensaat hehkuu vitamiinipommeineen, mutta ovat niin vistoja poimittavia, että päätyvät meillä rastaiden ja harakoiden menuun. Kiitokseksi saamme oransseja kakkaplänttejä pihan koristeeksi.

Uusimmassa Olivia-lehdessä oli mukavaa juttua tyrnistä, ja valkosuklaa-tyrnimutakakku innoitti kokeiluun. En tosin halunnut nimetä tuota mutakakuksi, kun lopputulos ei ole lainkaan mutaisa.

150 g valkosuklaata
100 g voita
- sulata kattilassa
- jäähdytä
1 sitruunan kuori
- raasta sulan suklaan joukkoon
1 dl vehnäjauhoa
1 tl leivinjauhetta
- sekoita keskenään
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
- vatkaa kevyesti
1 dl tyrniä
- soseuta

- lisää suklaaseos, jauhot ja tyrnimössö kananmuna-sokeriseokseen
- kaada vuokaan
- paista 200 C/25 min

Kakusta tuli lähinnä kullankeltainen plätty, eikä mitenkään esteettinen kuvattavaksi, mutta tyrni osoittautui sen verran vinkeäksi leivonnaisissa, että täytyy yrittää edes jonkin verran saada sitä kerättyä talteen talvea varten. Esimerkiksi tyrni-sitruunamuffarit vois olla kiva kokeilu, samoin tyrnin yhdistäminen tummaan suklaaseen.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Räjähtänyt kaali

Edellisenä päivänä vielä ihailin söpöä, joskin etanoiden laikuttamaa kaalinkerääni. Golden acre tuntui mukavan rapealta ja miedonmakuiselta kaalilta, joten mietin sitä lähinnä tuorekäyttöön.

Vaan eipä tarvinnut enempiä pohdiskella, kun seuraavana aamuna kaali näytti tältä. Jälkiä tai jätöksiä syyllinen ei jättänyt, mutta puolet kaalista oli kuitenkin vienyt mukanaan. Koiria mysteeri tuntui kiinnostavan sen verran, että liekö kauris tai jänö ollut asialla.

Tuli sitten "hyvä" syy käydä kaikki kasvimaat läpi ja napsia muidenkin lajien epäkelvot yksilöt koirien sosekattilaan. Kesäkurpitsojen ja fenkolien joukossa epäkelpoja oli runsaasti, ja sokeriherneetkin oli jo ylikasvaneita, vaikka Shiraz jaksoikin yllättävän kauan tehdä kukkia ja palkoja.

Kaalinkeriä on vielä 2 jäljellä. Mietin aseistettua 24/7-vartiota niille.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Puhdistus

Näin sesongin vaihtuessa piti kovettaa sydän ja karsia tiukalla kädellä epäsopivat kesävaatteet, -kengät ja -meikit pois tieltä, ja samalla tarmonpuuskalla kävin myös siemenlaatikoston kimppuun (numerot tarkoittavat kuukausia, ja kirjaimet juureksia, herneitä, papuja, salaatteja ja yrttejä).

Tämä surkea kesä herätti ajattelemaan, että kasvukausi on liian lyhyt turhuuksien kasvattamiseen, joten ensimmäisenä hävitettävien kasaan päätyi satunnaiset kokeilut ja kasvit, kuten mangoldi, jonka mausta en pidä (minkähän takia sitä kuitenkin aina laatikosta löytyy pussi tai 2).

Joku oli tähän perheeseen hankkinut tupla- ja jopa triplapussilliset samoja siemeniä, joten ylimääräiset lensivät laatikostosta pois, ja todella vanhat siemenjämät menivät roskiin.

Sievoinen kasa turhakkeita pöydälle kertyi, mutta onneksi pikainen viesti lähipuutarhurille "Haluatko ylimääräisiä siemeniä?" sai pikaisen vastauksen "Haluaako nisti kokaa?", joten pussukat lähtevät autuaammille kasvuvyöhykkeille saamaan vyöhyketerapiaa (tosin ehkä en kestä, jos siskolta onnistuu San Marzanon kasvattaminen).

Toisella kädellä tuli siinä samalla kirjoitettua ostoslistaa, kun oli paprika, maissi ja korianteri loppuneet. Listasta tuli aika pitkä... Thompson & Morganin ale kai alkaa kohta...