Neljän sesongin ihme ja muita uutuuksia

Tai eihän tämä mikään uutuus ole, kun on peräisin 1800-luvulta, mutta ilokseni tätä löytyi lähi-Prismasta, joten ei tarvinnut lähteä Ranskaan asti kalaan. Alun perin ihastuin lajikkeeseen jandlseedsillä, jossa se kulkee oikeammalla nimellään Merveille de quatre saisons. Aikoinaan Gardener's worldiä lukiessa koin valaistuksen: buttery on se avainsana mistä tunnistan tykkäämäni salaattilajikkeet, ja tämän ranskalaisen perinnelajikkeen sanottiin olevan  one of the finest butter head lettuce varieties. Ensi kesänä se sitten nähdään.

Toinenkin kauden uutuus tulee Nelsonilta. Näin keski-iän ylittäneenä olen hurahtanut viherkasveihin, joten kun parempi puolisko himoitsi susheja ja Bauhaus mainosti 3 kasvia 2:n hinnalla, suuntasimme plug-in hybridimme keulan kohti Pirkkalaa. Parempi puolisko on jo vuosia puhunut kasvilampuista, mutta itseä ne ovat arveluttaneet, kun ilmankin ollaan pärjätty, eikä luonnonvaloa mikään voita.

Bauhausissa jamppa salaa livahti kasvilamppuosastolle ja nappasi sieltä Nelsonin ledihärpäkkeen ja sille telineen, ja tämän vuoden taimet pääsivät osallistumaan kokeeseen.

Ja kyllähän uusintakylvöt aukaisivat sirkkalehtensä huomattavasti lyhyemmän varren päähän kuin helmikuun pimeyteen kylvetyt isosiskonsa. Väri kuitenkin on edelleen hailakka vihreä, eikä se siitä paremmaksi muutu, ennen kuin taimet pääsevät kasvihuoneeseen.

Tomaateista suurin osa on jo päätynyt isompiin potteihin, mutta chilit ja paprikat eivät kasva mihinkään suuntaan. Itivät todella huonosti, ja jouduin tekemään uusintakylvöjä. Lämpömattoa kehutaan kovasti, ja joka paikassa sanotaan, että siemenet tarvitsevat lämpöä itääkseen, mutta tuntuu, että track record lämpömaton kanssa on huonompi kuin aiemmin - ellei sitten ole aika kullannut muistot. Lämpömatto on siitä salakavala, että päivittäisestä kastelusta huolimatta multa onkin yhtäkkiä kuivahtanut rutikuivaksi, ja veikkaan sen olevan syynä huonoon itämiseen. Toinen syy voi olla pikkukärpäspopulaatio, joka tuli taloon jouluamarylliksen mukana. Hence tuo keltainen liima-ansa keittiön ikkunalla.

Toinen neljän sesongin ihme on tuo #¤%&#"!!:n kasvihuone, joka tuottaa puolet Kangasalan mikromuovista. Kaikki alkuperäiset kattopleksit ja osa seinäplekseistä on hiutunut hileiksi, vaikka kasvarilla on ikää vain 4 vuotta, eivätkä ole siten enää kestäneet pientäkään lumen painoa saati myrskytuulia. Oltiin liian laiskoja loppukesästä niitä kaikkia uusimaan, eikä sääkään suosinut. Tuulisella kelillä ei voi pleksejä käsitellä, ja kylmällä ei liimaus onnistu.

Harmittaa, sillä tämä "talvi" olisi ollut oiva esikasvatukselle: jo helmikuussa olisi voinut kylvää kaalikasvit, jolloin ne olisivat olleet kesäkuussa tarpeeksi robusteja kestämään kirppojen hampaat. Mutta minkäs teet. Nyt on odotettava sään lämpenemistä ja tuulten tyyntymistä, ennen kuin voi korjausurakan aloittaa.

Hipsin kyllä jo Akiron sivuille pläräämään kasvihuoneita - he kun tarjoavat 10 vuoden takuun kennolevyille ja joillekin rungoille jopa 20 vuoden takuun. Tarvitsisi vain jonkun raksajampan kokoamaan se, sillä oma hermorakenne ei kestä kasvihuoneiden kokoamista. Sen verran outoja härpäkkeitä ovat he.

Sättpotatis 2020

Monesti ollaan tässä blogissa oltu jännän äärellä, mutta nyt jännän ääri otti uuden suunnan ja ääreytyi Ruotsiin. Gourmet-orientoituneen pienviljelijän hengenheimolainen, Heidi Haapalahti vinkkasi Insta-tilillään viime vuonna hankkineensa siemenperunat Larsvikeniltä. Siellä tuli jo silloin virtuaalisesti piipahdettua ihastelemassa lajikkeiden kirjoa, ja onneksi olin kaukaa viisas ja liimasin aiheesta post-itin työpöydälleni odottamaan tätä kevättä. Muuten olisi putiikin nimi iloisesti haihtunut mielestä.

Jostain syystä kasvuvyöhykkeet synkronoituvat tähän aikaan vuodesta tällä pallonpuoliskolla, joten kun britit alkoivat vilautella Instassa siemenperunakuviaan, hoksasin, että alkaa olla tilauksen aika, sillä maaliskuussa on aina laitettu eka pottu ämpäriin ja kuplamuovin alle kasvihuoneeseen (mitä tuskin tapahtuu tänä vuonna, sillä viikonloppuinen lumisade räsäytti taas 3 kattopleksiä päreiksi, vaikka joka päivä lunta katolta pudottelinkin).

Larsviken mainostaa sivuillaan, että kielen saa vaihdettua englanniksi, mutta itsellä se onnistui vain etusivun kohdalla. Muuten oli pärjättävä 1980-luvun lopulla Tampereen yliopistossa suoritetulla virkamiesruotsilla. Jå-håå. Nå, sättpotatis on siemenperuna ja sättlök istukassipuli, joten näillä lähdettiin liikkeelle.

Monta hurmaavaa lajiketta tuli vastaan, mutta valinta oli työlästä, sillä sivuilla annettiin vain tekniset speksit (kukan väri, potun koko, onko syys- vai kesäperuna, onko altis sille-sun-tälle), mutta ei sitä onko kyseessä kiinteä vai jauhoinen lajike, mikä on tälle viljelijälle se ratkaisevin ominaisuus. Oli pakko toisella tabilla googlettaa jokainen kiinnostava lajike, ja mukavasti kiinteitä salaattiperunoita Larsvikeniltä löytyikin. Täytyi kuitenkin malttaa mieli, sillä kasvimaille täytyy jättää tilaa muillekin vihanneksille.

Mitäs sitten lähti ostoskoriin mukaan? Apache, kaunis puna-keltakirjava lajike, joka sopii hyvin uunissa paahtamiseen. "Kastanjesmak" ja "Mums!" saivat minut heti myytyä. Tai siis sen perunan.

Salaattiperunoista valitsin Baby Loun med underbar smak och färg. Myös googletuksessa tätä lajiketta kehuttiin. Kolmannen lajikkeen kohdalla arvoin Anyan ja International kidneyn välillä. Tiesin, että International kidney on kehuttu salaattiperuna, mutta tällä kertaa pidemmän korren veti Anya med hasselnöt och kastanj smak. Tein vielä sivuhypyn istukassipuleihin ja heitin ostoskoriin vaaleanpunaisen ranskalaisen Keravelin (krispig och mild smak).

Ostaminen oli todella spookyä, kun Klarna osasi heti laverrella henkilön osoitteen ja puhelinnumeron. Ihme kyllä, luottokortti piti näpytellä erikseen. Nyt sitten odotellaan, että DHL:n jamppa on oven takana pottujen kera.

Muiden viljelyjen suhteen ollaan siinä pisteessä, että chilit ja paprikat ovat sirkkalehdillä, ja ensimmäiset tomaatit kylväytyivät viikonloppuna. Tomaattien suhteen iski pettymys, sillä Amazon olikin lähettänyt 2 pussia Costoluto fiorentinoa, vaikka toisen piti olla Costoluto genovese. Toisen siemenpussin päällä oli tarralappu juuri nimen kohdalla, joten vasta nyt huomasin sen olevan myös Fiorentino. Jännitystä tähän tomaattikesään tuo säätilan lisäksi 2 Lidlistä viime vuonna ostettua lajiketta Harzfeuer ("highly regarded across Europe") ja Hildares.

Kohta siis ollaan jälleen jokakeväisen kysymyksen äärellä: "mihin nämä kaikki oikein mahtuu?"