New chef in town

Kauden viimeiset tomaatit uunin kautta pakkaseen

Vanhoina hyvinä aikoina Instagramista sai napsautettua pois päältä appiksen itsensä ehdottamat seurattavat ja keskityttyä vain niihin, joita itse valitsi katsella. Nykyään appis on pelkkää suttua, kun algoritmi tuuttaa näytille Trumpia ja kuolleita koiria (en halua nähdä kumpiakaan), eikä ns. omat ihmiset erotu kuvavirrasta. Miten voi olla niin tyhmä algoritmi, että jos akka seuraa neule- ja puutarhaihmisiä, niin sellaisia se ei kuitenkaan tarjoa näytille. Saisipa edes kliksautettua Amerikan pois päältä, sillä siitä valtakunnasta ei tule mitään meikäläistä kiinnostavaa, ja keskityttyä vain eurooppalaiseen sisältöön. Luulisi, että Euroopassa sentään on pilvin pimein neulojia ja puutarhureita.

Mutta yhden ilahdutuksen se yhtäkkiä hoksasi Trump-videoiden sekaan laittaa: Borough chefin! Brittinainen tekee todella houkuttavan näköisiä ruokia – lähinnä kasviksista, mikä kelpaa tällaiselle post-hormoni-ihmiselle, jolle ei enää liha luonnollisista syistä maistu. Viimeksi tuli silmien eteen porkkana-ohranjyväkeitto, josta päätettiin tehdä linssiversio. Porkkanat ja linssit keitettiin kanaliemessä, kun ei pakastimessa kasvislientä ollut, ja sekaan sotkuteltiin etnokaupan vihreää currya. Hirmuisen simppeli soppa, mutta koska Lidlistä sai tuoretta, kotimaista porkkanaa, oli raaka-aineet kohdillaan ja lopputuloksena huippumaukas päivällinen.

Lidl yllätti myös muulla kotimaisella tarjonnalla. Loppukesästä ostettiin sieltä tähkäkaupalla tuoretta kotimaista maissia ja viime viikonloppuna hamstrattiin palsternakkaa, purjoa, juuriselleriä, Suttisen ruusukaalia, napakkaa parsakaalia ja kukkakaalia. Siinähän onkin tämän viikon sapuskat jo tiedossa. Tänään vääntyy kukkakaali Jamien curryiseksi juustosopaksi ja huomenna raastetaan palsternakka mac'n'cheesen joukkoon. Roippeista tehdään sitten sitä puuttuvaa kasvislientä.

Ja se soi

Eipä siinä nokka tuhissut Seemnemaailman jampalta kuin pari tuntia, ja sitten olikin tilaus jo lähtenyt Suomeen. Viikon verran tilaus seilasi kuljetuksessa, ja eilen kurvasin sähköpyörällä hakemaan siemenet postista.

Ja mitäs meillä sitten ens vuonna kasvaa? No sitä kurpitsaa (toivottavasti)! Ostin myskimuskottikurpitsat Naples long, varmuuden vuoksi kahdella kielellä sekä Muscade de Provance että Moscata di Provenza, True green hubbard ja kesäkurpitsan Genovese, kun jostain syystä nuo kalvakat kesäkurpitsat tuntuvat nyt maistuvan meille parhaiten.

Zazun kaveriksi ostin oranssin suippopaprikan Timian sekä punaisen semi-suipon Apelsin krasnyn. 

Palsternakaksi valikoitui Guernsey ja basilikaksi Tigullio. Kylkeen otin vielä kanelibasilikaa.

Olkikukkien kohdalla arvoin Rose crownin ja Purpureumin välillä, kunnes päätin ottaa molemmat. Toinen on hailun pinkki ja toinen tummanpunainen, mutta eiköhän ne joten kuten sovi kirjavien leijonankitojen ja pinkkien zinnioiden keskelle. Ja tokihan sain sen kaipaamani hämähäkkikukan Cherry queen.

Esikasvatukseen on vielä 2 kuukautta aikaa, mutta sillä välin voi viihdyttää itseä kutomalla suomalaista villaa ja katsomalla Söderfjärdenin kurkia. Mistä tulikin mieleen kesän hämmentävin kohtaaminen. Oltiin jo auton ikkunasta ihmetelty suurella pellolla kasvavaa kasvia, jota ei kumpikaan tunnistanut, mutta kun pyörillä surautettiin siitä ohi, kertoi Google lens, että kyseessä on cannabis sativa. Olin lukenut kuituhampusta (jota myös Söderfjärdenillä kasvaa), mutta tämä oli kyllä aivan eri näköinen. Joko kyseessä on huumeeton versio (Kangasalla asuu hamppututkija) tai sitten meillä on helkatinmoiset bileet tiedossa Kangasalla myöhemmin syksyllä :-D

 

Äkkipysähdys

Niin sitä maanantaiaamu valkeni lomautuslappu kourassa. Enpä vielä edellisenä perjantaina tiennyt, että maanantaina voi sulkea läppärin lopullisesti. Vahva aavistus kyllä oli, ettei tämän asiakkaan kanssa eläkkeelle jäädä, sillä jo ensimmäisenä päivänä kehuivat savustaneensa ulos sekä konsultteja että omia tiimiläisiään ihan urakalla, minkä heidän järjestelmästään nopeasti havaitsinkin. Nyt oli sitten meikäläisen vuoro. Eipä siinä mitään - vuosien varrella on tullut kohdattua asiakkaita laidasta laitaan, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduin epäasiallisen kohtelun kynsiin. Ja sehän on kerrasta poikki. Tässä iässä ei tarvi enää sietää asiattomuuksia. Onneksi esinaiseni ymmärsi heti, että mut pitää saada saman tien asiakkaalta pois.

Seuraavaksi jännitetään mitä kivaa työkkäri keksii. Laittoivat jo kutsun webinaariin, jossa selvitetään, miten voi ryhtyä hyvinvointifirman franchising-yrittäjäksi tai kampaamon vuokratuolilaiseksi. Jotenkin tuntuu, etten osallistu. Siskolla oli ajan tappamiseksi paljon parempi idea: päiväkänneille Ohranjyvään. Sieltä voisi löytyä samassa tilanteessa olevaa seuraa.

Nyt on sitten kaikki maailman aika puutarhan syystöihin, kuten sadonkorjuun loppusuoraan, kompostien tyhjentämiseen ja loputtomaan ruukkujen pesuun. Kasvihuoneessa vielä muutama chili ja tomaatti sinnittelee. Satotoiveet eivät ole kovin korkealla, mutta otetaan irti kaikki mitä lähtee.

Kasvimailla juurekset porskuttavat yllättävän hyvin. Ei ole tällaista palsternakkasatoa tullut koskaan, ja porkkanoitakin on kivasti - tosin maku näissä on melko olematon. One-paneihin pulahtavat kyllä hyvin. 

Kasvimailla riesana on kesäkurpitsa. Juu, tiedän että se on älyttömän satoisa ja älyttömän tilaa vievä kasvi, mutta kun en millään saanut sitä keväällä itämään, tein parit suorakylvöt, joiden en uskonut onnistuvan, ja sen ainokaisen itäneen istutin kasvilavaan ihan vaan säälistä. Nyt on kilokaupalla kesäkurpitsaa soseena pakastimessa, ja on sitä grillattukin hurjat määrät. Onneksi tämä lajike (joka väittää olevansa Bush baby, mutta ei kylläkään siltä näytä) on yllättävän hyvänmakuinen, joten ei olla siihen vielä kyllästytty.

Sitten kun on puutarha paketissa, alan tyhjentää sekä pakastimia että villalankavarastoa. Oletettavasti myös yhtä kuolinpesää.

Satokatsaus: juurekset

 

Helteinen kesä sai perunoiden varret lakastumaan, joten oli aika nostaa potut ylös ja esikeittää ne pakastimeen. Marabel ja Annabelle tekivät melko vaatimattoman sadon, mutta Asparges yllätti. Sitä tuli 1,5 ämpärillistä, ja perunat olivat yllättävän toukattomia ja ruvettomia. Lisäksi niistä lähti kuori kevyesti harjaamalla. 16 annospussia saatiin esikeitettyä ja sitten oltiinkin pulassa, kun satopakastin oli jo piripintaan täynnä. Täytyi lainata pakastustilaa koirien ruokaosastolta.

Puna- ja raitajuuret saivat kasvaa melkein täyteen mittaansa ilman kauriiden väliintuloa. Niitä syötiin alkukaudesta sinihomejuuston kanssa lisukkeena, ja kauriiden ilmestyttyä pihaan loppukaudesta, säilöttiin juurikkaat lindströmeinä. Kauriit suivaantuivat tästä sen verran, että siirtyivät aterioimaan naapurin omenapuille.

Porkkanaa tulee ihan vain muutama kappale ja mietinkin josko niistä tekisi varsisellerin kanssa silppua pakastimeen. Olisi mirepoix valmiina talven keittoja ja patoja varten. Kurjen puutarhalta tilasin varsisellerin taimia, koska halusin nähdä tuleeko niistä mitään ammattilaisen esikasvattamina - itse kun olen onnistunut kasvattamaan vain ohuita tikkuja. Kovin kapoisia ovat nuokin, mutta makua riittää.

Palsternakkaa kylvin syksyllä ja yllättäen se lähti kasvuun keväällä. Tein toki kevätkylvöjäkin. Vielä ovat kovin pieniä, mutta saavat jatkaa kasvuaan ensimmäisiin pakkasiin. Jospa niistä saisi syksymmällä ihanan sosekeiton.

Syyskylvöt ja uskonpuute

Että piti tähän ikään asti elää, ennen kuin uskaltautui kokeilemaan syyskylvöjä. Onneksi ihana Marketta näytti erittäin vakuuttavaa esimerkkiä palsternakkoineen.

Ensimmäinen setti kylvöjä meni poskelleen, kun alkoivat itää syksyn lämmössä, mutta uusintakylvöt onnistuivat täysin yli odotusten. Jo aikaisin toukokuussa alkoi salaatti puskea sirkkalehtiään mullan pinnalle, ja pian sitä seurasivat porkkana ja pinaatti.

Tilli, palsternakka ja korianteri antoivat odottaa itseään, ja olin varma, ettei niiden kylvö onnistunut. Ehdin jo kylvää retiisiä niiden tilalle, mutta lämpöähän ne vain tarvitsivat. Nyt on komeat rivit näitäkin kolmea kasvimaalla - retiisillä ryyditettyinä.

Kevätkylvöistä vain retiisi on pompsahtanut pintaan, joten ehdottomasti ensi syksynä kylvän kaikkea mahdollista, kun kerran saavat niin suuren etumatkan kevätserkkuihinsa verrattuna.

Koska tunnetusti firman Cambridgen-haarakonttori tuo Suomeen tullessaan kesän mukanaan, uskaltauduin eilen hakemaan kesäkukat, tällä kertaa Nihtilän puutarhalta, jota pari kanssakaupunkilaista kehui. Että oli ihminen hetken aikaa paratiisissa: lämmin, aurinkoinen päivä ja kasvihuone täynnä ihania, värikkäitä kukkasia. 13 ruukkuun täytyi saada täytettä, ja sitähän löytyi. Kotona tosin vasta muistin, että olisi vielä yhteen amppeliin ja kahteen parvekelaatikkoonkin tarvinnut kukkia. No, jospa tänään pyörälenkillä piipahtaisi Honkasen puutarhan kautta.

Tais kuulkaa alkaa kesä :-0

Mitä Kuhmalahti edellä...

Viime kevään kuivuudessa ei kasvimailla meinannut mikään itää, vaikka kuinka laitettiin sadetin laulamaan. Ainoat, mitkä itivät ja alkoivat nopeasti tuottaa satoa, olivat edellisvuonna itsekseen kylväytyneet salaatti ja korianteri. Niistä saatiin satoa, vaikka keväällä kylvetyt lajitoverit olivat vasta nippa nappa sirkkalehtiasteella.

Tämä kokemus yhdistettynä kanssakaupunkilaisen (juu, me ollaan nykyään kaupunkilaisia; ei auttanut vaikka allekirjoitin elämäni ensimmäisen adressin) omavaraisuusgurun postauksiin onnistuneista syyskylvöistä sai aikaan päätöksen, että tänä vuonna kokeilen syyskylvää porkkanaa, palsternakkaa, salaattia ja korianteria.

Joskus muistaakseni olen syyskylvänyt juureksia ilman mainittavaa menestystä. Liekö syynä huonot olosuhteet tai se, etten sitten keväällä ole muistanut, että johonkin on kylvetty jotakin. No, nyt on kylvöt merkattu muistiin, joten ei ole vaaraa siitä, että keväällä idut harataan rikkaruohoina kompostiin…

Pikainen googletus kertoi, että syyskylvöjen paras ajankohta on syys-lokakuu, joten jahka tuo myrskytuuli viikonloppuna laantuu eikä enää paisko siemenpusseja pitkin pihaa, vedän kasvimaalle tämän vuoden viimeiset vaot, ripsuttelen pohjalle perliittiä (estää kuulemma siemeniä homehtumasta syksyn kosteudessa) ja peittelen siemenet mullalla odottamaan ensi kevättä.

Sitten on enää edessä aurinkokennovalaisinten keruu pihalta, kukkaruukkujen pesu ja kasvihuoneen putsaus. Vinkkinä kaikille suht. heppoisten kasvihuoneiden omistajille: jos huomaatte, että naapurit ampuvat uutena vuotena raketteja teidän pihaan päin, soittakaa poliisit, palokunta ja puolustusvoimat. Huomattiin nimittäin, että meidän kasvihuoneen katto on täynnä pieniä, sulaneita reikiä :-/ Viime uutena vuotena mietin, mahtaako kasvari syttyä palamaan, kun meidän pihan jälleen kerran ammuttiin raketteja, ja nyt katon talviteloinnin yhteydessä huomattiin reiät. "#¤%&&!!!! UV-säteily tuskin on syyllinen, sillä reikiä ei muualla ole.

Paahdettua maksaa ja palsternakkaa

Maksa on aina hyvää, etenkin kun chef sen vuolee ohuen ohuiksi lastuiksi. Hirvenvasan maksa tosin vie maksaruuat aivan toisiin sfääreihin, kun siinä on niin puhdas, raikas ja ei-navettainen maku. Mutta kelpaa se nautakin.

Palsternakat paahdettiin taas uunissa, oliiviöljy-hunajakylvyssä. Lautasella saivat kaverikseen Roquefortia (on se vaan sinihomejuustoista se paras. Tosin Saint Agurkin on OK) ja paahdettuja manteleita. Tämän vuoden löytö on palsternakan ja paahdetun mantelin liitto. Innostava mantelivinkki tuli viime viikonloppuna myös Chef & Sommelierista, jossa manteli yhdistettiin kaskinauriin kanssa. Aivan loistava combo.

Karitsan ulkofilepastrami ja paahdettua palsternakkaa

Lammasmaailma mainosti tuoretta lähikylän luomukaritsaa, jota kävimme pienen laatikollisen hakemassa. Kasvimaalta löytyi sopivasti vielä yllätyspalsternakkoja juuri kun lankomies Glorian ruoka & viinissä niitä uunissa paahtoi. Sopiva setti lauantaille.

Karitsan ulkofileeseen rubattiin pastrami-mausteseosta ja annettiin maustua muutama tunti. Pinnat paistettiin kiinni pannulla, minkä jälkeen karitsa päätyi uuniin lämpömittarin kanssa. Kun sisälämpötila saavutti 52 asteen, file pääsi pois uunista folion alle vetäytymään.

Palsternakat siivutettiin uunipellille ja niiden päälle pirskotettiin oliiviöljyä, hunajaa, suolaa ja timjamia. Kuumassa uunissa saivat paahtua sen verran, että pintaan tuli väriä. Mehevää, suussasulavaa, parhautta.