Navetta mukissa

 

Olin kyllä aikaisemmin kuullut termin pu erh, mutta en siitä sen kummempaa ajatellut kuin että jotain kiinalaista teetä kai se on. Sitten luin akkainlehdestä, että kyseessä onkin ihan oma teelajinsa: hapettamaton ja vuosikausia fermentoitu musta tee. Joka maistuu navetalle.

Pitihän sitä sitten kokeilla, ja kun Take T:ssä oli pu erhiä jos jonkinmoista, ostin kahta eri irtoteetä ja sitten noi kuvassa näkyvät, kivikovat kökkäreet, joita linnunpesiksi kutsutaan (kyllä ois munat rikki noin kovassa pesässä, suom. huom. Rivo-Riitan huom.).

Kyllähän sieltä melkoinen maaseudun tulevaisuus suuhun pölähti; aivan kuin mukillinen kanilan tai lampolan pehkuja. Sellainen kuiva heinä with a hint of papana. Kerrassaan omituinen kokemus, joka ei ensipuraisulta vakuuttanut, mutta koska pu erhiä on nyt semmoiset 300 g kaapissa, niin pakkohan se on pois juoda. Ehkä makuaisti kouluttautuu ymmärtämään pu erhin herkullisuuden. Eikös ne sano, että uudet maut vaativat 15 maistelukertaa, ennen kuin niihin tykästyy. Vielä siis 10 kuppia, niin tuota voinee irvistelemättä juoda.

Risukasassa häikii

 

Aurinko alkoi suorastaan porottaa risukasaan. Joulukuinen työhaastattelu poiki uuden työpaikan, ja ensimmäistä kertaa elämässäni irtisanouduin. Pääsen kuukauden sisään eroon ahdistavasta työpaikasta, jonka esimies otti ensimmäistä kertaa ikinä yhteyttä, kun oli lukenut irtisanoutumisviestin, ja vannoi arvostavansa. No, eipä ole siltä 2,5 vuoteen tuntunut... Kaiken kukkuraksi saan uskomattoman sattuman kautta jatkaa samaa työtä samassa mukavassa tiimissä, vaikka työnantaja taustalla vaihtuukin. Palkka on edelleen peanuts, mutta kohosi sentään kesätyöntekijän palkasta harjoittelijan palkkaan (työkokemusta alalta mulla siis on 28 vuotta, suom. huom.). Nyt vain on se dilemma, saanko ostaa uuden käsilaukun, jonka lupasin itselleni uuden työpaikan kunniaksi. Fyysinen työpaikka kun kuitenkin säilyy samana.

Risukasaan siivilöityi valoa myös siitä, että onnistuin nappaamaan maailmankaikkeuden viimeisen version Suuresta pelargonikirjasta. Kirja ilmestyi suomeksi 2010, eikä siitä ole enempiä painoksia otettu. Finlandia Kirja [sic] -antikvariaatista löytyi hyväkuntoinen kappale, jonka kaappasin itselleni, vaikken ollut moisesta antikvariaatista kuullutkaan. Palvelu oli hyvää ja kirja tuli parissa päivässä postilaatikkoon, eikä kirjakaan ole yhtään hullumpi, vaan on täynnä hurmaavia pelargonilajikkeita. Visasta tosin joutuu pitämään kaksin käsin kiinni, jottei ala hamstraamaan siemeniä ympäri maailman.

Ja melkeinhän sitä joutui aurinkolasit nostamaan nenällensä, kun kävi Taysissa poistattamassa Tappara-kipsin ja vilauttamassa kinttuaan ortopedille. Vähänkö on hottikset ortopedit Taysissa, etenkin se eteläpohojalainen (juu, juu, olen heidän äitiensä ikäluokkaa). Omasta mielestä jalkapöytä on lähinnä kranaatti-iskun jäljiltä, mutta ortopedin mielestä oikein hyvännäköinen. Sen verran oli jalkapöytä luutunut, ettei enää tarvinnut viidettä kertaa kipsata, mutta ei tuolla vieläkään kävelemään pääse. 8 viikon liikkumattomuus on ottanut veronsa. Mutta paranemaan päin, siis! Ehkä sitä voi jo huhtikuussa jalkaterällä polkaista lapiota, kun olisi muutama puuntaimi siirrettävänä.

Sillä välin kun seikkailin Taysissa, parempi puolisko piipahti Stockan K:ssa. Sielläkin on nykyään valoa: kalatiskissä on syömäkelpoista kalaa! Made oli edellisenä päivänä kalastettua, eikä kuhakaan ollut kuin 2 päivää vanhaa. Takahuoneesta löytyi jopa fileoimatonta kuhaa, joka oli hinnaltaan alle puolet fileoidusta, joten saatiin sekä ne fileet että liemiroippeet.

Chilin ja paprikan taimetkin loistavat risukasaan! Ne ovat tänä esikasvatuskautena ihan huippuluokkaa: tanakat ja tummanvihreät. Osasin ajoittaa lannoituksen aloittamisen tällä kertaa oikein. Aiemmin on turhaankin tullut lannoituksen kanssa himmailtua, koska siitä aina Gardener's worldissä varoitettiin. Parempia taimet ovat lannoitettuina kuin ilman. Fataliilta saadut koristechilit siirsin jo loppusijoituspaikkoihinsa, eli altakasteluruukkuihin. Muut saavat vielä olla pienissä poteissa siihen asti, että pääsen käyttämään loput lomapäivät ennen työnantajan vaihtumista. Ne päivät nimittäin käytetään multapuuhiin.

Ja se otsatukkakin on jo hyvin kasvanut pois! Sain ajan kylän kampaajalle just ennen kuin aloitan uuden työrupeaman. Sitten purjehdin liehuvassa tukassa ja uuden käsilaukun kanssa toimistolle - tosin oletettavasti reinoissa tai Kuoman toppakengissä, kun kuulemma koipi pysyy turvoksissa vielä vuoden... Mutta ehdottomasti tyylikkäänä, motivoituneena ja osaavana!

Vadelmia ja tähtiä, eli kauden ekat kukkakylvöt

 

Eilen, kesken kutomisen, tajunnanvirta soljutti mukanaan viime kesän ja sitä myötä Vinhan kirjakaupan ja Ihanat pelargonit -kirjan (vielä se tajunta virtaa vanhallakin). Siinä sitä hätkähdin, että eikös pelargonit pidä laittaa ajoissa tulille, jotta ehtivät kukkia. Viime vuonna laitoin ne reilusti helmikuun puolella, jolloin ehtivät kukkaan vasta juhannuksen jälkeen. Instagramista tarkistin, että 22.2.2023 pelargonit olivat vielä minipieniä, mutta niissä oli kuitenkin jo oikeat lehdet, eikä pelkät sirkat.

Hykerryttelin asiaa mielessäni ja tänään töiden jälkeen (kenen mielestä on hyvä idea teettää rammalla asiantuntijatyötä 3 h/päivä! Eihän siinä ajassa ehdi mihinkään keskittyä kunnolla; pelkät viestit vaan käydä läpi) raahasin multapussin kodinhoitohuoneeseen ja kylvin Raspberry ripplen ja Horizon starin. Kun kylvöalustalla oli tilaa, lykkäsin joukkoon vielä muutaman leukoijan. 

Pakkanen ja pörssisähkö hytisyttävät nyt sekä chilejä että kukkakylvöjä kodinhoitohuoneessa, mutta täytyy laittaa niille lämpömatot, jahka ydinvoimalat toimivat, tuulee kovaa, eikä biopolttoaineet ole jäässä polttolaitosten pihalla (kootut sähkölaitosten selitykset. Kremlissäkin ne osaa selittää asiat uskottavammin).

Ensi kuussa onkin tiedossa leijonankitojen ja tomaattien kylvöt. Kahdella jalalla, toivon.

Potuix män!

 

Erittäin epäilyttävä kudin!

Vuoden ensimmäinen päivä ja heti piti alkaa ajatella perunoita. Mustila nimittäin ilmoitti verkkokauppansa uudesta sisällöstä, joten täytyihän sitä sairasvuoteelta (mulla on uusin kipsi Tapparan väreissä. Näin ne Tampereella kiusaa vanhaa ihmistä) käydä kurkkaamassa. Heti osui silmään siemenperunaosasto, mutta olin varma, ettei siellä vielä mitään sisältöä olisi. Vaan olipa sittenkin!

Alun potut olivat vähän plaah, mutta sitten alkoi tulla eteen oudompia nimiä, kuten Elland, Gala ja Acoustic. Googlen avulla selvisi, että kaksi jälkimmäistä on kiinteämaltoisia, joten ne pääsivät ostoslistalle. Kolmannen lajikkeen kohdalla arvoin Manteliperunan ja Lady Felician välillä, mutta päädyin Feliciaan ihan vain kokeilemisen vuoksi. Manteliperunaa olen aiemminkin kasvattanut.

Siemenlaatikoston ostoslistalla luki herne (Early onward), härkäpapu (Extra precoce a grano violetto) ja korianteri (Caribe), joten samaan tilaukseen meni nekin, joskaan en ole Impectan siemenien suurin ystävä. Saipahan kaikki nyt kerralla hankittua.