lauantai 21. syyskuuta 2024

Todellakin piilossa

Olisikohan ollut viherkasvit.net, jonka tilauksen kylkeen nappasin piilokukan, kun halvalla sai. Ihmettelin nimeä, kun ei tuo niin kovin piilottelevalta näyttänyt, mutta kun se alkoi ensimmäisen kerran kukkia, ymmärsin, mistä se oli nimensä saanut. Kukintaa ei vaan millään huomannut, ennen kuin näki lattialle varisseet, kuivuneet kukinnot.

Monta kertaa piilokukka on jo kukkinut, ja joskus olen jopa onnistunut kukinnan näkemään muutenkin kuin vain roskina lattialla. Kasvanutkin se on melkoisesti aluperäisestä yhdestä ainokaisesta ruusukkeesta.

Talvella löysin sille kaverin Bauhausista, mutta tämä tiikeriversio ei ole vielä kukkinut kertaakaan. Hieno se on silti.

Viherkasvejahan meille ei enää osteta, ennen kuin muutama aiemmin hankittu kohtaa tiensä pään luonnollisesti, joskin Pirilän syysriehasta tarttui mukaan pari yksilöä heidän piilokukkamixistään, kun halvalla sai ja kotona oli ruukutkin valmiina.


Mutta siis nyt on ostokielto päällä, kun mihinkään ei mitään mahdu, ja kaikki ruukutkin on käytössä. Ainoastaan jos vastaan tulee kivikukka eli lithops, sen saa ostaa. Kasvavat kuulemma hyvin myös siemenestä. Seemenmaailmasta olisi siemeniä saanut, mutta joku uuno unohti asian kokonaan tilausta tehdessään. Ehkä hyväkin, sillä esikasvatusruuhkaan tuskin olisi uusia tulokaslajeja mahtunut.

torstai 19. syyskuuta 2024

Ja se soi

Eipä siinä nokka tuhissut Seemnemaailman jampalta kuin pari tuntia, ja sitten olikin tilaus jo lähtenyt Suomeen. Viikon verran tilaus seilasi kuljetuksessa, ja eilen kurvasin sähköpyörällä hakemaan siemenet postista.

Ja mitäs meillä sitten ens vuonna kasvaa? No sitä kurpitsaa (toivottavasti)! Ostin myskimuskottikurpitsat Naples long, varmuuden vuoksi kahdella kielellä sekä Muscade de Provance että Moscata di Provenza, True green hubbard ja kesäkurpitsan Genovese, kun jostain syystä nuo kalvakat kesäkurpitsat tuntuvat nyt maistuvan meille parhaiten.

Zazun kaveriksi ostin oranssin suippopaprikan Timian sekä punaisen semi-suipon Apelsin krasnyn. 

Palsternakaksi valikoitui Guernsey ja basilikaksi Tigullio. Kylkeen otin vielä kanelibasilikaa.

Olkikukkien kohdalla arvoin Rose crownin ja Purpureumin välillä, kunnes päätin ottaa molemmat. Toinen on hailun pinkki ja toinen tummanpunainen, mutta eiköhän ne joten kuten sovi kirjavien leijonankitojen ja pinkkien zinnioiden keskelle. Ja tokihan sain sen kaipaamani hämähäkkikukan Cherry queen.

Esikasvatukseen on vielä 2 kuukautta aikaa, mutta sillä välin voi viihdyttää itseä kutomalla suomalaista villaa ja katsomalla Söderfjärdenin kurkia. Mistä tulikin mieleen kesän hämmentävin kohtaaminen. Oltiin jo auton ikkunasta ihmetelty suurella pellolla kasvavaa kasvia, jota ei kumpikaan tunnistanut, mutta kun pyörillä surautettiin siitä ohi, kertoi Google lens, että kyseessä on cannabis sativa. Olin lukenut kuituhampusta (jota myös Söderfjärdenillä kasvaa), mutta tämä oli kyllä aivan eri näköinen. Joko kyseessä on huumeeton versio (Kangasalla asuu hamppututkija) tai sitten meillä on helkatinmoiset bileet tiedossa Kangasalla myöhemmin syksyllä :-D


 

torstai 12. syyskuuta 2024

Sooduskupongi

Tarkoitus oli pitkittää nautintoa ja venyttää siementen inventaariota ja ensi vuoden siementilausta lokakuun harmauteen, mutta yhtäkkiä olikin sähköpostissa Seemnemaailman sooduskupongi! Saan siemenistä 17%:n alennuksen. Onhan se käytettävä hyväksi, kun ostoslistalle on kauden aikana kertynyt vaikka mitä ihanaa.

Siemenlaatikosto tarjosi melkoisia yllätyksiä. Joku oli hamstrannut chilin siemeniä ihan urakalla, ja jostain syystä laatikossa oli 4 (!) pussia retiisiä ja 5 (!) pussia punajuurta. Jos oikein muistan, taisi Pirilässä olla loppukesästä joku siementarjous, jota joku on näemmä hyödyntänyt. 

Kesäkurpitsan ja palsternakan siemenet olivat kokonaan lopussa; paprikasta oli vain Zazua, joka toki on makoisa ja satoisa, mutta siltä varalta, etteivät siemenet idäkään, täytyy hommata sille kaveri. Basilikaa oli vain muutama siemen jäljellä, joten sekin päätyi ostoslistalle, kuten myös hämähäkkikukka, joka tuossa ikkunan takana kukkii jo viidettä kuukautta. Olkikukkia ei tänä vuonna mulla kasvanutkaan, mutta vahinko on otettava takaisin. Se on kiiltävyydessään ja rapisevuudessaan niin hurmaava. Ja kurpitsojen kohdalla en jarruta lainkaan, vaan kasaan ostoskoriin kaikki ihanuudet.

Että kupongi nyt sitten vaan soimaan :-)

lauantai 7. syyskuuta 2024

Äkkipysähdys

Niin sitä maanantaiaamu valkeni lomautuslappu kourassa. Enpä vielä edellisenä perjantaina tiennyt, että maanantaina voi sulkea läppärin lopullisesti. Vahva aavistus kyllä oli, ettei tämän asiakkaan kanssa eläkkeelle jäädä, sillä jo ensimmäisenä päivänä kehuivat savustaneensa ulos sekä konsultteja että omia tiimiläisiään ihan urakalla, minkä heidän järjestelmästään nopeasti havaitsinkin. Nyt oli sitten meikäläisen vuoro. Eipä siinä mitään - vuosien varrella on tullut kohdattua asiakkaita laidasta laitaan, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun jouduin epäasiallisen kohtelun kynsiin. Ja sehän on kerrasta poikki. Tässä iässä ei tarvi enää sietää asiattomuuksia. Onneksi esinaiseni ymmärsi heti, että mut pitää saada saman tien asiakkaalta pois.

Seuraavaksi jännitetään mitä kivaa työkkäri keksii. Laittoivat jo kutsun webinaariin, jossa selvitetään, miten voi ryhtyä hyvinvointifirman franchising-yrittäjäksi tai kampaamon vuokratuolilaiseksi. Jotenkin tuntuu, etten osallistu. Siskolla oli ajan tappamiseksi paljon parempi idea: päiväkänneille Ohranjyvään. Sieltä voisi löytyä samassa tilanteessa olevaa seuraa.

Nyt on sitten kaikki maailman aika puutarhan syystöihin, kuten sadonkorjuun loppusuoraan, kompostien tyhjentämiseen ja loputtomaan ruukkujen pesuun. Kasvihuoneessa vielä muutama chili ja tomaatti sinnittelee. Satotoiveet eivät ole kovin korkealla, mutta otetaan irti kaikki mitä lähtee.

Kasvimailla juurekset porskuttavat yllättävän hyvin. Ei ole tällaista palsternakkasatoa tullut koskaan, ja porkkanoitakin on kivasti - tosin maku näissä on melko olematon. One-paneihin pulahtavat kyllä hyvin. 

Kasvimailla riesana on kesäkurpitsa. Juu, tiedän että se on älyttömän satoisa ja älyttömän tilaa vievä kasvi, mutta kun en millään saanut sitä keväällä itämään, tein parit suorakylvöt, joiden en uskonut onnistuvan, ja sen ainokaisen itäneen istutin kasvilavaan ihan vaan säälistä. Nyt on kilokaupalla kesäkurpitsaa soseena pakastimessa, ja on sitä grillattukin hurjat määrät. Onneksi tämä lajike (joka väittää olevansa Bush baby, mutta ei kylläkään siltä näytä) on yllättävän hyvänmakuinen, joten ei olla siihen vielä kyllästytty.

Sitten kun on puutarha paketissa, alan tyhjentää sekä pakastimia että villalankavarastoa. Oletettavasti myös yhtä kuolinpesää.