Puhutaanko lehtikaktuksista?

Marraskuunkaktus

Marraskuunkaktuksia olen silloin tällöin ostanut kaupoista, kun ne ei juuri mitään maksa ja niissä on ihanan värikkäät kukat. Harmittaa, kun en yhtenä halloweenina napannut Tokmannilta mukaan oranssikukkaista versiota. Sellainen on ostoslistalla, sekä kirkkaanoranssina että vähän maltillisemman hailuna. Samoin olisi hakusessa sellainen vanhanaikainen marraskuunkaktus, jossa on pienemmät, piparkakkureunaiset ja pulleat lehdet. Sellaista ei ole missään näkynyt sitten 1980-luvun.

Muutama vuosi sitten oli muodissa kalanruotokaktukset, joista yhden sain kasteltua hengiltä, mutta toinen tykkää paahtaa itseään olkkarin ikkunalla. Keväällä Bauhausissa tuli vastaan megaleveä kalanruotokaktus chrysocardium, joten se muutti meille, joskin tuntuu kärsivän jostain, kun lehtiin tulee tummia täpliä.

Kalanruoto

Chrysocardium

Korona-aikaan tuli googleteltua leveälehtisiä kaktuksia, ja ostoskoriin päätyikin Guatemalan lehtikaktus, joka on tuollainen soma syherö. Mieli tekisi myös leveälehtistä korallikaktusta Red coral. Kapealehtinen korallikaktus mulla jo onkin (yllätys... mutta kun se oli minipieni ja halpa).

Guatemalan lehtikaktus

Löysin Plantagenista erittäin kapealehtisen lehtikaktuksen. Se näyttää aivan ilotulitukselta, kun lehtien kärjet kasvavat keväällä kirkkaanvihreinä. Nimi ei valitettavasti ole tiedossa, sillä nimilapussa luki vain epiphyllum cacti.

Siskon nimeämä Cousin It, taustallaan ihana posliinikukka

Beavertail vei lehtikaktukset toiseen ääripäähän, sillä se on todella nimensä mukainen: iso, paksu ja jämäkkä. Sillä voisi ihan hyvin läiskyttää vettä. Pitkään mietin sen tilaamista netistä, mutta en raaskinut. Opuntiassa se tuli livenä vastaan, joten suljin silmäni hintalapulta ja vingutin pankkikorttia.

Beavertail. Ehti olla keittiön pöydällä melkein kuukauden, ennen kuin parempi puolisko huomasi sen :-D

Hovipojan- tai hovineidonkaktus olisi ihana löytö, kun ne kukkivat niin upeasti ja niissä on kauniit lehdet. Kukkaikkunassa taisi hovipoika ollakin, kun lähtiessä silmät osuivat (kuvaannollisesti siis) katonrajassa keikkuvaan, punaisena kukkivaan lehtikaktukseen. En uskaltanut jäädä kyselemään hintaa, eikä se olisi meillä mihinkään mahtunutkaan.

Koska anopeista saa niin hyvin pistokkaita, googletin, miten niitä saisi myös lehtikaktuksista. Jossain käskettiin vain tökkäämään lehdenpala multaan, mutta sillä konstilla mädätin pistokkaani. Gardener’s World sen sijaan sanoi, että pistokkaan palanen pitää laittaa pötköttämään mullan päälle viikoksi ja suihkutella sitä silloin tällöin. Viikon jälkeen pistokas tökätään multaan ja katso: se alkaa kasvaa. Ja katso: niin alkoikin! Nyt on kapealehtisestä lehtikaktuksesta poikanen kasvamassa ja samaa kokeilen Beavertailillekin.

Kaktuskasvattamo (ja anoppi-)