Puhutaanko kultaköynnöksistä?

N'joy

Näihinhän ei siis ainakaan pitänyt hurahtaa. Kamalia, kaljuja rojottimia rintamamiestalojen olkkarien seinillä, ja jättävät vielä jäljetkin tapettiin. Joku hopeaköynnös meillä aikoinaan oli, mutta se ei kasvanut eteen eikä taakse ja lopulta kuolla kupsahti. Prisman kukkaosaston kulmalta poimin mukaan N’joyn, joka oli todella sievä, mutta juroi lipaston kulmalla 3 vuotta, ennen kuin lähti kasvuun. Mutta kylläpä siitä tulikin hieno, kun alkoi rehevöityä.

Marble queen

Siitä innostuneena aloin tutkia kultaköynnöksiä tarkemmin. Happy leaf ja Marble queen näyttivät olevan yhtä kauniita vihreä-valkokirjavia versioita kuin N’joy. Marble queen on meillä melkoisen vihreävoittoinen, mutta se sentään kasvaa rehevänä puskana. Happy leaf olisi kaunis, jos se suostuisi kasvamaan, mutta tuppaa vain mustuttamaan lehtiään. Ihmettelee nyt jatkohalujaan keittiön ikkunalla. Katsotaan tuleeko siitä koskaan mitään.

Not-so-happy Happy leaf

Global green näytti kuvissa hienolta, mutta taitaa liian hämärässä kasvaa meillä, kun kirjava, vaaleanvihreä kuvio ei erotu joka oksasta kovinkaan hyvin. Kevään myötä se on saanut enemmän vaaleanvihreää lehtiinsä.

Global green

Sisko löysi Bauhausin amppelitelineestä Shangrilan. Kuvien perusteella ajattelin sen olevan kumma ruttu, mutta onkin livenä aivan hurjan hieno. Köyhistelin, enkä raaskinut maksaa siitä pariakymppiä, vaikka kasvi olikin melko muhkea. Muutaman viikon päästä maksoin siitä iloisena kolmekymppiä, kun törmäsin siihen Opuntiassa. Ei vaan voinut enää ohittaa.

Shangrila

Ostoslistalla on vielä ihanan repaleinen Cebu blue ja hienon metallinsininen Blue form (joka siskolla jo onkin. Että se ehtii aina ekana). Cebu on hurjan kallis, mutta Blue formin saisi reilulla kympillä. Ehkä nyt lämpimän sään aikana kannattaisi se tilata.

Mutta siis posliinikukkiin en ainakaan hurahda. Niitä onkin meillä vasta 3…