perjantai 15. helmikuuta 2019

Talvettamistestejä

Kun ei ihmisellä ole (edelleenkään) kuistia eikä viherhuonetta, ei ole juurikaan tullut kokeiltua kasvien talvettamista, eikä edes oikein kiinnitettyä huomiota, minkä kasvin voisi talvettaa. Toissavuotinen viikunapuu eli talven autotallissa, mutta tuli niin täyteen villakilpikirvoja, että heivasin sen huhtikuun pakkasiin. Ei puhettakaan, että sitä olisi voinut kasvihuoneeseen viedä takaisin.

Lämpiminä talvina curry-yrtti ja oliiviyrtti ovat sinnitelleet vuodenvaihteeseen lasitetulla terassilla, ja siitäpä se idea lähti, että voisi kokeilla talviasuttaa ne autotallissa. Koska laakeripuu oli kätevästi curry-yrtin kanssa samassa ruukussa, pääsi sekin talviteloille, ja sydän heltyi vielä kameleonttilehdenkin kohdalla (koska sekin on syötävä, kuulemma).

Oliiviyrtti heitti henkensä heti, kun pimeys laskeutui. Olen sitä kuitenkin kastellut, josko se juuristaan jaksaisi vielä pukata uutta. Kameleontin lehdet lakastuivat nopeasti, mutta mullasta hiipii esiin piippoja. Näyttävät enemmän krookuksilta, mutta ehkä niistä kameleontteja kevään mittaan kuoriutuu. Curry-yrtti hengitti vielä marraskuussa, mutta sitten lakastui. Nyt helmikuussa laakeripuu alkoi tehdä uutta versoa, mutta koska se oli ihan liian isossa ruukussa sisälle tuotavaksi, revin reppanan irti juurineen ja istutin omaan ruukkuun. Hän ei kovastikaan asiaa arvostanut, mutta tuntuu nyt piristyvän.

Erittäin satoisaa (=2) oliivipuuta en hennonut heittää kompostiin, vaan otin sen syksyllä keittiön ikkunan ääreen. Siellä se ahkeraan pudotti lehtiään joulun palapelien päälle, mutta näyttää edelleen tuuhealta ja on alkanut tehdä uusia lehtiä. Ja koska kirjavalehtinen sorvarinpensaslapsi näytti niin hienolta ruukussaan, nostin senkin sisälle ikkunan ääreen. Se on talvehtinut suorastaan mahtavasti, eikä ole lehden lehteä pudottanut. Tänä vuonna uskaltaa siis niitä minipieniä plugitaimia ostaa enemmänkin. Kangasalan syksystä ne eivät ulkona tykkää, mutta uskaltavat sitä ihailla sisätiloista.

Jännän äärellä ollaan myös ruukkuihin istutettujen kukkasipuleiden kanssa. Majailevat ulkovaraston pimeydessä ja kylmyydessä, mutta jahka tuo föhn nyt tuossa sulattaa koko järjettömän lumimassan niin, että kasvihuoneen ovi aukeaa, voisi ruukut viedä jo sinne odottamaan maaliskuun aurinkoa.

Hämmentävin talvetus on tapahtunut kompostorissa. Kesken tammikuun hyytävien pakkasten alkoi sieltä käydä lämmin henkäys, ja edelleen kompostori puhisee tehokkaasti. Eipä ole moista tapahtunut koskaan aiemmin.

Loppukaneettina vielä kosmetiikkasuositus: O'Keeffe's -käsivoide on oikeasti tehokas ja umpeutti esikasvatuksen kuivaamaan peukalonpäähän tulleen haavan päivässä :-0

2 kommenttia:

  1. Onnittelut talvetuksen sujumisesta! Tuskin enää suurempaa takapakkia voi tulla. Laakeri on sitten kiva olla omasta takaa. Maku on ihan eri kuin kuivatuissa ja tosi kivan nököinenkin se on. Mulla kyllä lähinnänä pensas, ei puu. Kiitos käsivoidevinkistä. Terv. Nimim. Peukalonpäät halki pitkin talvea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Tuoreessa laakerissa on kyllä hieno maku, ja harvoin sitä missään näkyy myynnissä, joten toivottavasti tuo jaksaa vielä kasvaa.
      Peukalonpäiden halkeamat on viheliäisiä, kun raksahtavat koko ajan uudestaan auki.

      Poista