Vadelmia ja tähtiä, eli kauden ekat kukkakylvöt

 

Eilen, kesken kutomisen, tajunnanvirta soljutti mukanaan viime kesän ja sitä myötä Vinhan kirjakaupan ja Ihanat pelargonit -kirjan (vielä se tajunta virtaa vanhallakin). Siinä sitä hätkähdin, että eikös pelargonit pidä laittaa ajoissa tulille, jotta ehtivät kukkia. Viime vuonna laitoin ne reilusti helmikuun puolella, jolloin ehtivät kukkaan vasta juhannuksen jälkeen. Instagramista tarkistin, että 22.2.2023 pelargonit olivat vielä minipieniä, mutta niissä oli kuitenkin jo oikeat lehdet, eikä pelkät sirkat.

Hykerryttelin asiaa mielessäni ja tänään töiden jälkeen (kenen mielestä on hyvä idea teettää rammalla asiantuntijatyötä 3 h/päivä! Eihän siinä ajassa ehdi mihinkään keskittyä kunnolla; pelkät viestit vaan käydä läpi) raahasin multapussin kodinhoitohuoneeseen ja kylvin Raspberry ripplen ja Horizon starin. Kun kylvöalustalla oli tilaa, lykkäsin joukkoon vielä muutaman leukoijan. 

Pakkanen ja pörssisähkö hytisyttävät nyt sekä chilejä että kukkakylvöjä kodinhoitohuoneessa, mutta täytyy laittaa niille lämpömatot, jahka ydinvoimalat toimivat, tuulee kovaa, eikä biopolttoaineet ole jäässä polttolaitosten pihalla (kootut sähkölaitosten selitykset. Kremlissäkin ne osaa selittää asiat uskottavammin).

Ensi kuussa onkin tiedossa leijonankitojen ja tomaattien kylvöt. Kahdella jalalla, toivon.