Risukasassa häikii

 

Aurinko alkoi suorastaan porottaa risukasaan. Joulukuinen työhaastattelu poiki uuden työpaikan, ja ensimmäistä kertaa elämässäni irtisanouduin. Pääsen kuukauden sisään eroon ahdistavasta työpaikasta, jonka esimies otti ensimmäistä kertaa ikinä yhteyttä, kun oli lukenut irtisanoutumisviestin, ja vannoi arvostavansa. No, eipä ole siltä 2,5 vuoteen tuntunut... Kaiken kukkuraksi saan uskomattoman sattuman kautta jatkaa samaa työtä samassa mukavassa tiimissä, vaikka työnantaja taustalla vaihtuukin. Palkka on edelleen peanuts, mutta kohosi sentään kesätyöntekijän palkasta harjoittelijan palkkaan (työkokemusta alalta mulla siis on 28 vuotta, suom. huom.). Nyt vain on se dilemma, saanko ostaa uuden käsilaukun, jonka lupasin itselleni uuden työpaikan kunniaksi. Fyysinen työpaikka kun kuitenkin säilyy samana.

Risukasaan siivilöityi valoa myös siitä, että onnistuin nappaamaan maailmankaikkeuden viimeisen version Suuresta pelargonikirjasta. Kirja ilmestyi suomeksi 2010, eikä siitä ole enempiä painoksia otettu. Finlandia Kirja [sic] -antikvariaatista löytyi hyväkuntoinen kappale, jonka kaappasin itselleni, vaikken ollut moisesta antikvariaatista kuullutkaan. Palvelu oli hyvää ja kirja tuli parissa päivässä postilaatikkoon, eikä kirjakaan ole yhtään hullumpi, vaan on täynnä hurmaavia pelargonilajikkeita. Visasta tosin joutuu pitämään kaksin käsin kiinni, jottei ala hamstraamaan siemeniä ympäri maailman.

Ja melkeinhän sitä joutui aurinkolasit nostamaan nenällensä, kun kävi Taysissa poistattamassa Tappara-kipsin ja vilauttamassa kinttuaan ortopedille. Vähänkö on hottikset ortopedit Taysissa, etenkin se eteläpohojalainen (juu, juu, olen heidän äitiensä ikäluokkaa). Omasta mielestä jalkapöytä on lähinnä kranaatti-iskun jäljiltä, mutta ortopedin mielestä oikein hyvännäköinen. Sen verran oli jalkapöytä luutunut, ettei enää tarvinnut viidettä kertaa kipsata, mutta ei tuolla vieläkään kävelemään pääse. 8 viikon liikkumattomuus on ottanut veronsa. Mutta paranemaan päin, siis! Ehkä sitä voi jo huhtikuussa jalkaterällä polkaista lapiota, kun olisi muutama puuntaimi siirrettävänä.

Sillä välin kun seikkailin Taysissa, parempi puolisko piipahti Stockan K:ssa. Sielläkin on nykyään valoa: kalatiskissä on syömäkelpoista kalaa! Made oli edellisenä päivänä kalastettua, eikä kuhakaan ollut kuin 2 päivää vanhaa. Takahuoneesta löytyi jopa fileoimatonta kuhaa, joka oli hinnaltaan alle puolet fileoidusta, joten saatiin sekä ne fileet että liemiroippeet.

Chilin ja paprikan taimetkin loistavat risukasaan! Ne ovat tänä esikasvatuskautena ihan huippuluokkaa: tanakat ja tummanvihreät. Osasin ajoittaa lannoituksen aloittamisen tällä kertaa oikein. Aiemmin on turhaankin tullut lannoituksen kanssa himmailtua, koska siitä aina Gardener's worldissä varoitettiin. Parempia taimet ovat lannoitettuina kuin ilman. Fataliilta saadut koristechilit siirsin jo loppusijoituspaikkoihinsa, eli altakasteluruukkuihin. Muut saavat vielä olla pienissä poteissa siihen asti, että pääsen käyttämään loput lomapäivät ennen työnantajan vaihtumista. Ne päivät nimittäin käytetään multapuuhiin.

Ja se otsatukkakin on jo hyvin kasvanut pois! Sain ajan kylän kampaajalle just ennen kuin aloitan uuden työrupeaman. Sitten purjehdin liehuvassa tukassa ja uuden käsilaukun kanssa toimistolle - tosin oletettavasti reinoissa tai Kuoman toppakengissä, kun kuulemma koipi pysyy turvoksissa vielä vuoden... Mutta ehdottomasti tyylikkäänä, motivoituneena ja osaavana!