Särinää, säksätystä ja naukumista

Jo heti aamusta ihmeteltiin erikoista laulajaa, joka oli pihaan ilmestynyt. Tai ei oikein voi laulusta puhua, vaan ennemminkin äänten kirjosta: palokärkimäistä naukumista, kerttumaista särinää ja varpusmaista säksätystä. Lopulta piti kaivaa Muuttolintujen kevät -appis esille ja ottaa selvää, kuka tuo koko päivän lähes tauotta esiintynyt tyyppi on. Kultarinta! Enpä ole koskaan aiemmin moista nähnyt tai kuullut, mutta nyt se tuntuu kompensoivan poissaolonsa ihan urakalla. Samoin sunnuntaina ihmeteltiin metsässä erittäin kovaäänistä laulajaa, jonka sama appis tunnisti peukaloiseksi. Pieni nimi - järjettömän iso ääni.

Viikonloppuna siirsin kaikki esikasvaneet kukat kasvihuoneesta ulkoilmaan (ja heti oli yöllä +3,8 C vaikka piti olla +7). Yllättävän hyvin olivat esikasvatukset onnistuneet. Jopa kiinanastereita oli tukkokaupalla, vaikka yleensä kammoksuvat meikäläisen kasvatusta. Hämähäkkikukista selvisi elämään vain 2, mutta toivottavasti ehtivät tänä kesänä kukintaan asti.

Kasvihuoneeseen jäi ylimääräisinä vain kurpitsat ja pavut, mutta niitä en vielä uskalla ulkoistaa, kun ei nuo yöt lämpimiä ole. 

Tänään on ollut sen verran lämmintä (joskin tuulista), että on tarjennut pestä esikasvatuspotteja ensi kautta varten. On kyllä huomattavasti järkevämpää ihmisen aktivointia kuin työvoimatoimiston tarjoama versio. Lomautus on nimittäin jatkunut sen verran, että saan nyt hakea 4 työpaikkaa/kuukausi. Tässä nyt arvon haenko ripsiteknikoksi, kattomaalariksi vai päivystäväksi lääkäriksi. Tulikohan kukaan ajatelleeksi, että jos jollain alalla on 4 uutta työpaikkaa joka kuukausi jokaisella työssäkäyntialueella, niin ei sillä alalla työttömyyttä ole... No, ehkä kokeilen sitä ripsiteknikoksi hakeutumista. Ei kai siinä tartte kuin sohia ihmisten silmiä liimalla ja irtokarvoilla.
 

Reikä rännissä

Aikoinaan oli tähän taloon tehty eksoottinen ränniviritelmä terassin kattoon. Rumaltahan se näytti, mutta siitä saatiin kätevästi sadevettä talteen. Tämän talven kattoremontissa (joka virallisesti tuli päätökseen vasta tällä viikolla, kun lukuisten puhelinsoittojen jälkeen kattojamppa viimein tuli tuomaan lupaamansa tarvikkeet. Eihän siihen mennyt kuin 4 kk. Kyllä mietityttää, että noinkohan meikäläisen työnantaja katsoisi hyvällä, jos minä laistaisin lupauksistani, heittelisin tupakantumppeja asiakkaan pihaan ja tekisin sinne vielä tarpeeni. Tosin en ole koskaan kokeillut. Että varokaahan vain Pedersöressä; joku päivä voi tehtaan pihalla olla täti-ihminen kyykyllä.) ruma ränninpätkä korvattiin normaalilla ratkaisulla.

Siitähän sitten heräsi kysymys, mistä saadaan sadevettä talteen puutarhan kasteluun. Kattofirman vastaus oli vesirosvo, eli ränniin tehty reikä, josta sadevesi tulee putkea pitkin saaviin. Olin kovin skeptinen moisen konseptin suhteen, mutta kyllähän tuo tuntuu toimivan. Tehtiin rosvon luo oikein laatoitettu saavistation ja haettiin Biltemasta ensin kaksi ja sitten vielä yksi vesisaavi lisää. Nyt vesi tulee saaveihin talon katolta, eikä terassin, joten yksi vesisaavi täyttyy jo 5 mm:n sateesta.

Tämä sadepäivä onkin ollut kastelukannujumppaa, kun olen siirtänyt saaveista vettä kaiken maailman tynnyreihin ja ämpäreihin, mitä vastaan on tullut. Riittääpä vettä sekä kasvihuoneen kasteluun että esikasvatuspottien pesuun, jahka sinne asti päästään - toivottavasti jo ensi viikolla, kun tämä jatkuva toppatakin ja pitkien kalsareiden pukeminen alkaa vähän nyppiä.

 

Ihmemaassa

Vaikka tässä iässä vuodet vierii kiihtyvällä nopeudella, näin keväällä huomaa miten pitkä aika vuosi oikeasti on. Chef valmistautui tuossa tekemään kevään ensimmäistä pizzataikinaa ja ihmetteli, mihin oli laittanut tiedon taikinan suolamäärästä, kunnes muisti käyttävänsä siihen kännykkäappista. Eipä ollut tarvinnut moista tietoa sitten viime syksyn.

Minä puolestani ihmettelin kasvimaalla kasvavaa rikkaruohoa, joka ei onneksi lähtenyt ensi nykäisyllä irti. Muistin nimittäin myöhemmin, että siihen kohti tälläsin loppukesästä rucolan taimen. Se oli talvehtinut :-0 Ikinä en ollut kuullutkaan, että rucola voisi näillä leveyksillä olla monivuotinen.

Sama ihmetys kävi viereisessä kasvimaalaatikossa: jotain ihme syheröä nousi maasta lipstikan vierestä, ja taas olin nykäistä moisen pois rikkaruohona. Yöllä sitten tuli mieleen, että senhän täytyy olla inkivääriminttu, jonka ihan vaan huvikseni istutin tuohon laatikkoon, varmana siitä, ettei se ainakaan talven yli selviä. Mutta makutesti tänään osoitti, että kyllä se vain on inkivääriminttu.

Muutenkin on saanut huuli pyöreänä kuljeskella tontilla pitkän talven jälkeen. Lintujen kakkakylvöt nimittäin ovat laajenneet joka paikassa kasvavasta mustaherukasta aroniaan ja terttuseljaan. Ainokainen seljamme sai pahasti täkyä loppusyksyn lumimyräkästä, mutta on näköjään monistuttanut itseään useampaan paikkaan - viimeisimpänä meidän aronia-aidanteeseen. Ja aroniakin yhtäkkiä tuli vastaan tontin päädyssä. Varmaankin mustarastas on istunut läheisessä koivussa ja kylvänyt aronian siemenet otolliseen maaperään.

Viimeinkin näyttää yöt lämpenevän, joten uskalsin jo siirtää kaalikasvit kasvihuoneesta kasvimaille. Tänään, jahka työnantajan digitaalinen päivätoiminta päättyy, istutan piparjuuren ja kenties laitan kukat kuistin parvekelaatikoihin. Pikkuhiljaa alkaa kasvihuone tyhjentyä ulkoilmaan, ja pestävä pottipino sen kuin kasvaa. Ehkä kohtapuoliin tarkenisi sitä alkaa pienentää.
 

Kiinankaalta, fetaa ja hunajaa

Kevään grillikauden jatkumolle ostettu kiinankaali jämähti jääkaappiin, kun lämpötila painui alle viiden asteen. Kätevä emäntä näpytteli Googleen "kiinankaali feta", kun jääkaapissa sattui myös olemaan Lidlin yllättävän hyvää (= maistuu muultakin kuin suolalta) ja avattunakin yllättävän kauan jääkaapissa kestävää fetaa. Google heitti vastaukseksi Maaseudun tulevaisuuden Fetakaali uunissa.

Lohkoin kaalin neljään osaan ja sovelsin reseptiä hieman. Sulatin n. 50 g voita kattilassa, hölväsin siihen reilun ruokalusikallisen hunajaa ja maustoin mustapippurilla (fetassa ja voissa on ihan tarpeeksi suolaa, joten en lisännyt sitä enempää). Kaalien päälle ripottelin kypsiä belugalinssejä, silputtua suolasitruunaa ja fetaa, ja lorotin voisulan niiden päälle. Uunissa olivat 180 C:ssä 25 minuuttia.

Olipa kerrassaan maukas ruoka! Oikein miellyttävä ja mausteinen makumaailma. Parempi puolisko rupesi siinä heti korvaamaan fetan vuohenjuustolla ja päätyi lopulta visioimaan piirakan, jonka pohjalla harissaa ja päällä vuohenjuustoa, suolasitruunaa, saksanpähkinää ja hunajaa. Sitä odotellessa.

Toukotyöt ennen toukoa

Kyllä se lipstikka-sinihomejuustokeitto sieltä kohta tulee...

Ollaankohan koskaan oltu tällaisessa tilanteessa, että miltei kaikki toukokuun työt ehdittiin tehdä jo huhtikuussa? Nyt on jäljellä vain ns. hard landscaping, eli lapion ottaminen kauniiseen käteen ja sadevesitynnyrin siirto uuteen paikkaan sekä uuden sadevesikourun upottaminen maahan - kumpikin homma talvisen kattorempan peruja. Lisäksi paremman puoliskon pitäisi ottaa saha kauniiseen käteen ja kaataa myrskyjen runtelemat päärynäpuut, tosin hän on niin hellämielinen, ettei millään raaski kaataa kuolleita puita, vaan odottelee niiden heräämistä henkiin, kun "näkyyhän tässä silmuja". Joo, näkyy, mutta yksi elävä oksa ei kokonaista puuta pelasta. 

Lisäksi olisi korillinen potteja pestäväksi, mikä näin etuajassa olisikin hyvä, sillä normaalisti pottienpesuaikaan on ilma sakeana koivun siitepölystä, jolloin potit päätyvät varastoon iloisen keltaisina. Keli vaan on niin jäätävä (kts. kuva), ettei tuolla tarkene mitään järkevää tehdä. Aamulla oli pakko laittaa takkaan tuli, kun talo oli jäähtynyt +16 asteeseen (juu, en pidä lämmitystä päällä toukokuusta syyskuuhun).

Kovasti olisi hinku taimistoturneelle etsimään uusia päärynäpuita sekä kenties myös luumupuita, vaikka niiden kanssa saa taistella juurivesoista. On mulla pari (vai kolme?) luumua, mutta Urjalan luumu tekee huonosti hedelmää ja se toinen (ja kolmas) on juurivesa vanhasta, vesimyyrien kaatamasta Sinikasta ja kasvaa tiheän pensaikon takana lähellä naapurin tontin rajaa, joten siitä ei saa hedelmiä poimittua sitten millään. Kirsikkakin olisi kiva, joku makea sellainen, joskin siinäkin on riskinä hervoton juurivesominen. 

Hunajamarjaa moni kehuu, joten sitä olisi kiva testata, ja jostain on herännyt hinku tuoksuvan pionilajikkeen perään. Eikä viherherukoita voi ihmisellä koskaan olla liikaa. Että voisko tuo lumisade jo kohta loppua?