Nokkimisjärjestys uusiksi

Itselle muistutukseksi, että laita ens vuonnakin tuoksuherneet terassin eteen

Koska ihmisellä täytyy olla perinteitä, tuli perinteisesti hellepäivänä ensin poimittua ämpärillinen valkoherukkaa ja sitten keitettyä ne mehuksi. Ja siinä sivussa keitettyä myös kattilallinen tomaatteja kastikkeeksi. Viime vuonna herukoita poimiessa sain kuunnella, kun orava mässytti luumuja suoraan puusta ateriakseen. Tänä vuonna seuraksi lyöttäytyi räkättirastaspesue, joka surutta napsi punaherukoita, vaikka riivin valkoherukkaa siinä parin metrin päässä. 

Aiemmin meillä on ollut rastaiden kanssa herrashenkilösopimus, että he saavat syödä marjatuomipihlajat puhtaiksi, ja minulle jää herukat. Näköjään tämä perimätieto ei ole siirtynyt eteenpäin. Kehtasivat jopa viedä upouudesta Chokoladnajastani siinä killuneet kaksi kirsikkaa.

Lisäksi vanhempi koira osoitti selvästi, että kasvihuoneessa majailee hiiri. Jokuhan kävi alkukaudesta pureksimassa kasvihuoneen kurkkuja; nyt menuun on liittynyt tomaatti. Joka aamu on sieltä täältä käyty mutustamassa tomaatteja, jopa ihan yläilmoista asti.

Mutta on satoa riittänyt meille ihmisillekin. Kyssät olivat suuria ja makeita, parsakaalit pieniä ja makeita. Hernettä kylvin kaksi kasvilavaa täyteen ja olen saanut jo useamman pussillisen sitä pakastimeen. Pari suippokaalta vielä suipottuu, ja sieltä täältä hunajakukkien lomasta pilkottaa punajuuren lehtiä. Valkosipulit kasvoivat muhkeiksi, ja keltasipulitkin ovat toistaiseksi toukattomia. Papukausi on hurahtamassa käyntiin. Ei tässä ihan heti nälkään kuolla, vaikka luonto ottaakin omansa.