Iris kasvatti basilikan

Syksyllä pelargoneja sisälle kuskatessani mietin, miten ne mahtaa hämärässä talossa pärjätä talven yli. Hirmuisen pimeä syksy ja alkutalvi meille tulikin, mikä näkyi pelargonien kuihtumisena ja yllättävän monen huonekasvin kuukahtamisena. En muista tällaista katoa kasveissa koskaan käyneenkään. 

Pelargoneille laitoin ensiavuksi Fiskarsin ikivanhan yrttipömpelin kasvivalon, joka tosin on niin heikkotehoinen, että sai vain lähimmät kasvit pysymään hengissä. Googlettelin keittiön yrteille USB-ladattavaa kasvivaloa, ja vastaan tuli Airamin Iris, tuo kuvassa näkyvä keltainen härpäke. Taas sai todistettua, miten kasveille valo on se kaikkein tärkein elementti: kaupasta ostettu ruukkubasilika on sekä pysynyt hengissä että kasvanut muhkeaksi puskaksi (juu, kuvassa on tilli, mutta näkyy siinä vähän basilikaakin).

Koska huonekasveissa kävi kato, ja tyhjien kukkaruukkujen pino kasvoi holtittomasti kodinhoitohuoneessa, annoin Viherpistokkaan laulaa korvaani seireenin lailla, sillä he mainostivat talvikaktuspäiviään. Sieltähän löytyi himoitsemani oranssi marraskuunkaktus sekä aivan käsittämättömän näköisiä talvikaktuksia. Eilen saapui kotiin Grande yellow, sekä Thor-talvikaktuksista Pink, White ja Orange. White ei ollut mikään aivonyrjähdys, vaan tietoinen valinta, sillä ainakin kuvassa se näytti kermanvalkoisen ja vanhan roosan yhdistelmältä. Tosin ilmaiskasvina sain Cecilien, joka on ihan vitivalkoinen. Ehkä kestämme sen.

Säälin kaktusparkoja sen verran, että virittelin kodinhoitohuoneen välikköön hyllykön ja siihen Nelson gardenin LED-valon, joka nyt sokaisee jokaista ohikulkijaa. Kaktukset saivat hyllykköön seurakseen pelargoniräähkät. Katsotaan pelastuuko niistä yksikään. Maaliskuussa varmaan jo uskaltaa siirtää kasvit hyllyköstä ikkunoiden tuntumaan, ja niiden tilalle hyllykköön muuttavatkin sitten chilit ja paprikat, joita on esikasvamassa 24 kpl... Mutta jos ostaa isomman kasvihuoneen, niin saa esikasvattaa kaikkea mielin määrin, eikö?

Tosin tämä fiksu esikasvattaja oli laittamassa esikasvatuskamoja varastoon odottamaan seuraavaa kasvatusrupeamaa, kunnes hoksasi, että ihan kohtahan on tammikuu, ja leijonankidat lähtevät esikasvuun. Näin sitä ajantaju henkilöllä hämärtyy, kun ei ole työelämässä. No, kohta tilanne korjaantuu.

Rauhallista, raketitonta ja laumanvartijakoiratonta (ihanaa jälleen kerran herätä klo 1:16 naapurien koirien rähinään >:-/ ) vuoden vaihtumista ja satoisaa vuotta 2026! (Ja minä luulin olevani ikivanha, kun vuosituhat vaihtuu. Miten se nyt jo voi olla 2026!)

Hannes peittosi rovion

On se hyvä, että ihminen palaa palkkatöihin, sillä rahanmenoa on yllättäen tiedossa. Hannes-myrskystä tulikin ihan oikea myrsky, ja aamuyöllä alkoi tuntua siltä, että ikkunat rysähtää tuulen voimasta sisään. Eivät onneksi rysähtäneet, mutta kasvihuoneessa rysähti sitten vähän reilummin. Pleksit olivat lentäneet pitkin pihaa, kasvarin ovi löytyi 10 metrin päästä, kattopalkki oli taipunut notkolle, ja toinen sivuseinä työntynyt ulospäin.

Tiedustelin raksavastaavalta haluaisiko hän mennä tutkimaan kasvihuoneen tuhoja, mutta hän sanoi olevansa iloinen, jos näkisi tuon alati stressiä tuottaneen murheenkryynin palavan roviossa. Rovioon ei tarvitse turvautua, sillä Hannes teki harvinaisen selvää jälkeä. Raksavastaavan kanssa todettiin, että kasvari ehkä olisi korjattavissa, mutta työmäärä olisi yhtä suuri kuin uuden kasaamisessa, ja kiltisti raksavastaava lupasi kasata vaimolleen kolmannen kasvihuoneen - siinä olisi kuulemma meille hyvä kevätprojekti. 

Yllättäen, kun aloin googlata myrskynkestävää kasvihuonetta, ehdin kirjoittaa vain "myrskynkestävä" ja johan Google tarjosi siihen perään kasvihuonetta. Instagramin kuvistakin päättelin, etten ollut ainoa, jolle kestävä kasvihuone tuli hankintalistalle. Hitusen meni pää pyörälle kasvihuonetarjonnasta, vaikka selvää oli, että lasihuonetta en osta, ja että kiinnitysmekanismien tulee olla takuuvarmat. 

Onneksi joku ystävällinen ihminen kommentoi Instagramissa, että kannattaa hankkia Strong-kasvihuone. Samalla henkilöllä oli ennen sama kasvihuone kuin tuo meidän murheenkryyni, ja näkyi hänelläkin se menneen päreeksi jo aikoja sitten. Tuo kyseinen kasvari on 10 vuotta sitten Preecolta 600 eurolla ostettu härpäke, jonka kennolevyt olivat surkean ohuet ja hiutuivat mikromuoviksi neljässä vuodessa. Levyt kiinnitettiin runkoon hennoilla metalliklipsuilla, jotka eivät kestäneet pienintäkään tuulenpuuskaa. Akirolta ostettiin uuden kennolevyt ja niitä liimailtiin kiinni runkoon useampaan otteeseen. Kalliiksi siis tuli halpa kasvihuone sekä rahallisesti että henkisesti. Jokaisen tuulisen päivän aikana sai pelätä kasvarin hajoavan.

Strong-nimellä tunnutaan myyvän enemmän tai vähemmän strongeja kasvihuoneita, mutta päätynen hovihankkijani Akiron versioon. Täytyy vielä mittailla miten 18-neliöinen tuon vanhan 14-neliöisen kasvarin paikalle sijoittuisi. Varmaankin täytyy vanhat perustukset purkaa pois, mikä ei haittaa, sillä ne ovat murentuneet ja sammaloituneet vuosien aikana.

Hannes keksi hankaloittaa elämää myös kaatamalla lähimetsästä kymmenen puuta, joista 6 kpl suoraan meidän kulkuväylien päälle. Ihan kuin tuossa rujoksi hakatussa metsässä ei olisi muutoinkin ollut hankala kulkea.
 

Kysymyksiä jouluperinteistä ja -tavoista -haaste

Kivipellon Sailalta tuli haaste osallistua kanssakeskipohjalaisen Selättömän puutarhurin joulukyselyyn. Koska tässä toisella korvalla odottelen työhaastattelun alkamista, eikä ulos viitsi tihkusateen ja sulavan sohjon keskelle mennä, on hyvä aika miettiä joulujuttuja (tosin tänä vuonna joulumieli antaa kovin odotuttaa itseään).

1. Mikä joulukukka on sinulle tärkein/rakkain, jonka hankit joka jouluksi?

Sininen hyasintti. Ei tule joulua tähän tupaan ilman hyasintin tuoksua, ja sininen versio tuntuu olevan se tuoksuvin. Harmi, kun ei täällä myydä hyasintteja leikoiksi; ovat yllättävän kauniita ja kestäviä maljakossa. Joulun jälkeen joskus hamstraan kaupasta hävikkihyasintteja ja napsin ne leikoiksi.

2. Mistä jouluperinteistä pidät kiinni?

Meidän joulu on hyvin vähäperinteinen. Lähinnä perinteet liittyvät ruokaan ja palapelien tekemiseen sekä pitkään kinkunsulatuslenkkiin koirien kanssa - mikäli ei ole liikaa lunta pienille tassuille. Yksi perinne on chilien ja paprikoiden siirtäminen isompiin potteihin keskellä joulua.

3. Osaatko mennä siitä missä aita on matalin, esim. joulusiivouksen suhteen?

Voi toki! Joulu on vapaapäivä, eikä sen suhteen saa tulla yhtään stressiä. Normi siivous riittää, joskin syksyisin, puutarhakauden loputtua, käyn kaikki kaapit läpi, siivoan ne ja heitän turhat tavarat pois. Mutta joulusiivoukseksi en sitä(kään) lue. 

Ruoka kylläkin pyritään tekemään alusta asti itse, kun se on joulussa meille tärkein juttu, eikä kaupan ruoka ole yhtä hyvää kuin omatekemä, joten siinä ei aitaa madalleta.

4. Käytkö joulusaunassa aattona?

Ei tällä hermorakenteella saunassa istuta. Yhtä kärsimystä kökkiä toimettomana kuumassa kopperossa :-D En edes muista, milloin olisin viimeksi saunonut.

5. Teetkö itse joululahjoja?

En. Sovittiin perheen kanssa jo 90-luvun alkupuolella, ettei lahjoja hankita, joten niidenkään suhteen ei ole joulustressiä. Pikkusiskon muksut toki saivat aikoinaan joululahjoja, mutta nykyään heidän lahjomisensa onnistuu kätevästi Mobile Paylla.

6. Mieluisin syötävä joulupöydässä?

Graavikala, lanttulaatikko, Waldorfin salaatti ja hyvä brie. Kaikesta muusta jouluruuasta olen valmis tinkimään.

7. Rakkain joululaulusi?

Tonttu. Siinä on niin hurjan hienot sanat: "leiskuen Pohja loimujaan viskoo". Ja kangasalalaisena on toki pakko mainita myös Sylvian joululaulu. Hoilaan kyllä kaikkia mahdollisia joululauluja, ihan ympäri vuoden, ja omilla sanoituksilla.

8. Onko sinulla aito vai tekokuusi?

Teko, kun en raaski oikeaa puuta jouluksi kaadatuttaa. Tekokuusi on miehen poikamiesvuosilta, ts. ikivanha. Sisälle sitä ei tuoda, vaan koristellaan se ulos omaksi ja ohikulkijoiden iloksi.

9. Vanhin joulukoristeesi?

Kyllä se taitaa tuo edellä mainittu kuusi olla. 

10. Torttu, pipari vai kuivakakku?

Pipari. Torttutaikina ei enää tahdo maistua, enkä ole kuivakakkujen ystävä. Pipareita tulee leivottua jouluksi, koirien suureksi iloksi.

Hitusen köyhältä meidän joulu tuntuu näin auki kirjoitettuna, mutta kyllä se joulu näinkin on ihan oikea joulu :-)

Edit: Työhaastattelu olikin tehokas, ja palaan työelämään tammikuussa. Nyt ei tarvi hallituksen enää löytää työpaikka kuin 299 999:lle ihmiselle.

Kärsimättömyys ei ole hyve

Eipä huomannut multasormi haukea pimeässä kesäkeittiössä savustaessaan ja sivusilmällä itsenäisyyspäivän mekkoparaatia vilkuillessaan, että esikasvatuslaatikossa kävi melkoinen kuhina. Vasta seuraavana aamuna, kun napsautin kasvivalon päälle ja aloin sihautella vettä suihkepullosta, huomasin että mullasta oli ponnahtanut ylös jo useampi chili ja paprika. Itämisprosentti oli suorastaan kiitettävä: ainoastaan paprikat Astor ja Timia jurnuttivat mullan alla. Timiaa oli viime vuonnakin hankala saada itämään, joten sen suhteen ei ollut suurempia toiveita, mutta se yllätti, ettei Astorissa näkynyt elonmerkkejä.

Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, sillä Siemenkauppa.com vinkkasi sähköpostissa uutuuslajikkeistaan, ja kun tiesin, että heiltä saa kasvivaloja alkuvuoden esikasvatteita varten, kävin vilkaisemassa löytyisikö heiltä valojen kylkeen takuuvarmaa Zazua, jolla pelastaisin ensi kesän paprikasadon.

Löytyihän toki. Ja löytyi myös Merjan kehumaa mustajuurta, joten päräytin tilauksen. Iltapäivällä alkoi mullan alta nousta pieniä, vihreitä Astorin silmukoita, joten ei sitä Zazua olisi sittenkään tarvinnut. No, onpahan seuraavalle vuodelle siemenet jo valmiina.

Amaryllistenkin suhteen olisi ihminen voinut olla kärsivällisempi, sillä Tokmannin 3 euron "erikoislajikkeet" olivatkin hailuja oranssinpunaisia taviksia. Olisi niilläkin euroilla voinut ostaa Pirilän hurmaavuuksia, kuten tämä Blossom peacock:

Joulu alkaa olla pikkuhiljaa paketissa. Pirkkalan cittarista löytyi kotimainen mangalitzan kinkku, piparkakut leivoin jo ennen itsenäisyyspäivää ja lanttulaatikkoja tein 6 rasiaa pakastimeen. Linnainmaan cittarista löytyi islantilaista, isosyistä lohta ja kotimaisia silakoita, joten joulun kalatkin on jo hankittu pakastimeen odottamaan. Lidlistä haetaan maksapateeta ja Waldorf-kamat, ja pukin täytyy käydä Mobilepayssa lahjomassa parit mimmit. Joulufiilistä ei tunnu kaiken tämän kuran ja sateen alta löytyvän, mutta onneksi on lankalipastossa kilokaupalla suomalaista villaa. Sen parissa joulu menee hujahduksessa.

Suhteen loppu

Pienen ihmisen arkielämä muuttuu kohta kertaheitolla, kun vuonna 1988 alkanut suhde päättyy. Mutta kun suhteeseen on tunkenut liikaa kolmansia osapuolia, on naisen aika polkea jalkaa ja sanoa, että nyt riittää.

Kaikki alkoi jokunen vuosi sitten, kun Sanoma meni ostamaan Aamulehden. Juttujen taso liukui alas kuin lehmän häntä, ja lehden täytteeksi tuli kaikkea turhanpäistä Sanoma-lätinää, jota ei paikallislehdestä (eikä tosin muualtakaan) halua lukea. Eikä sekään asiaa auttanut, että joka aamu joutui kiristelemään hampaitaan STT:n lainausmerkeille, joita oli sattumanvaraisesti juttuihin ripoteltu.

Sitten Sanoma löi kunnolla vyön alle, kun meni siirtämään Aamulehden painatuksen Pohjoismaiden suurimmalta ja moderneimmalta painotalolta johonkin jumalten selkien taakse (= Vantaalle). Totesin, että nyt alkaa Aamulehden hiilijalanjälki koetella kipurajaa, kun lehti kiikutetaan postilaatikkoon Sarankulman sijaan jostain jumalten selkien takaa (= Vantaalta).

Eilen tuli viimeinen naula arkkuun: Posti ilmoitti alkavansa jakaa päiväpostia täysin randomisti, mutta lupasi että "iso osa" (ei siis suurin osa) sanomalehdistä jaetaan ilmestymispäivänään. No minuahan ei kiinnosta saada sanomalehteä ilmestymispäivänä, vaan haluan Aamulehden nimensä mukaisesti aamulla. Siispä oli otettava digiloikka ja siirtyä Aamulehden kanssa avaruusaikaan. Paperilehti lakkaa tulemasta tammikuussa, ja tämä ruuduninhoaja joutuu paperin silittelyn sijaan ruveta kliksuttelemaan ruutua aamuisin. Järkyttävää.

Onneksi pimeyteen tuo valoa Nelson gardenin kasvilamppu, joka alkoi eilen valaista ensi vuoden esikasvatuksia. Hitusen täytyi taas haukkoa henkeä, kun chilin ja paprikoiden siemeniä oli valtava määrä. Paremman puoliskon kanssa laitettiin chilit tärkeysjärjestykseen, joskin esikasvatuslaatikoista löytyi lopulta kaikille sijaa. Viime vuonna meni chilien ja paprikoiden esikasvatus niin poskelleen, että parempi tänä vuonna laittaa niitä kasvuun reilummin.

Paprikoista multiin pääsivät viimevuotiset pikkupaprikat Timia ja Apelsin krasnyi, Zazun puutteessa ostettu Astor, jossa siinäkin oli vain neljä julmetun kallista siementä, suippopaprika Lemon dream, joka ei viime vuonna itänyt lainkaan, sekä Mini chocolate bell, Fataliilta ilmaissiemenenä saatu paprika, josta en suurempia odottele, sillä nuo ruskeat paprikat ovat aina olleet melko mauttomia.

Chileistä mukana ovat vanhat tutut Aji fantasy stripey, iki-ihana Cream fantasy, Rocato ja Sugar rush amarillo. Tämän vuoden uutuuksia ovat Aji fantasy apricot, sekä Fataliin aloittelijapakkauksesta löytyneet Zebrange, Hainan yellow lantern ja jalapeño Jumbo, sekä ilmaissiemenenä saatu koristechili Mystic nebula.

Viikon päästä voi alkaa odotella minipienten, vihreiden silmukoiden nousua mullasta.