Ilmastonmuutos, viimeinkin!

Kaikki blogia jo vuodesta 2009 (tosin silloin nimellä Kasvakaa "#%!) fanittaneet tietävät, miten tämä tontti aiheutti aikojen alussa harmaita hiuksia. Kyseessä oli paljas savilätty, jota kurittivat tuulet ja pakkaset, eikä mikään kasvanut mihinkään suuntaan, kun suojaa ei ollut. Kasveja kuoli, eivätkä linnut viihtyneet lintulaudalla, kun eivät päässeet mihinkään turvaan eväitään nauttimaan. Varmuuden vuoksi hankin vain sellaisia kasveja, jotka menestyvät yhtä vyöhykettä pohjoisempana.

Meinattiin vaihtaa tontin nimi Arktikumiksi.

Tänä keväänä havahduin siihen, että katsura (kuvassa) oli talvehtinut latvaansa myöten, ja alppipaju kukki. Jopa viime kesänä hankitut ja kauriiden monen kertaan nurin potkimat rhodot olivat selvinneet talvesta. Viimeinkin kaikki se vuosien turaaminen tuottaa hedelmää, kun isoiksi kasvaneet puut ja pensaat ovat luoneet suojaisan mikroilmaston, jossa on toiveita kasvattaa ihan oikeita III-vyöhykkeen kasveja. Siihen persikkapuuhun tosin on vielä matkaa.

Eihän tämä tokikaan mitään auvoa ole, sillä nyt joutuu tosissaan opettelemaan pensaiden leikkaamista. Korkea ja tiheä aroniapuskaisto kasvattaa punarintojen lisäksi myös vankkaa hyttyspopulaatiota ja alkaa jo peittää aurinkoa kesäkeittiöstä. Latvian matala vyöryy karviaisten ja kasvihuoneen päälle, ja mysteeriangervo uhkaa jo ties kuinka monetta kesää peittää polun kompostille. Kiinanlaikkuköynnös on tukkinut pergolan kulkureitin, ja viinimarjat uppoavat rusokuusaman syleilyyn.

Koska keväisin on niin huumaantunut kasvukauden alkamisesta, ei silloin tule mieleenkään napata sekatöörejä ja ruveta runtelemaan kasveja. Niinpä ajoitan leikkuun syksylle, vaikka se sienitautien takia onkin riskaabelia. Oksakasa saa rauhassa muodostaa alapihalle talvehtimispaikan öttiäisille, ja keväällä se sitten haketetaan pihaa kaunistamaan ja kompostia kuohkeuttamaan. Karsea homma siinä kylläkin on.

Tänä syksynä täytyy kovalla kädellä muotoilla aronioita, jotta aurinko pääsee paistamaan kesäkeittiöön ja päärynäpuut saavat enemmän elintilaa. Purppuraheisiangervot ja jasmikkeet pistän mataliksi, kun ovat toissa talven jäljiltä edelleen ränsistyneitä. Lisäksi yritän havaita kaikki luumun ja kirsikan juurivesat. Onneksi luonnonmukaiset (= ylirehahtaneet ja rikkaruohoisat) puutarhat ovat nyt muodissa.

Mutta siis ensin eletään tämä kesä, joka kuulemma alkaa viikonloppuna.