Remontoiva ruohosipuli ja muita kummallisuuksia

Someallergikon on jälleen kerran myönnettävä, että kyllä sitä Instagramia kannattaa silloin tällöin vilkuilla. Heidi Haapalahti nimittäin vinkkasi, että kukkiva ruohosipuli kannattaa leikata alas, niin se kasvattaa uusia piippoja syötäväksi. Toista kymmentä kesää on mennyt siihen, että ruohosipulia syödään vain siihen asti, kun se alkaa kukkia, koska kukkivat varret ovat puisia ja mauttomia. Nyt pystytään pidentämään ruohosipulin satokautta.

Ja se onkin melkein ainoa hyvä uutinen kasvimaalla. Kylmyys ja kuivuus eivät ole kasveja viehättäneet, ja niinpä sato jää kovin pieneksi. Heinäkuun alun koleus ja pilvisyys vei kypsyvistä vihanneksista maun; jopa iso ja mehevä fenkoli oli silkkaa selluloosaa. Viime aikoina sentään on aurinko sen verran näyttäytynyt, että Sungoldkin alkoi taas maistua omalta itseltään.

Henkilön sadonkorjuuloma alkaa vasta ensi viikolla, mutta kyllä sitä satoa on joutunut jo nyt korjaamaan kiivaasti. Valkosipulit olivat kuivuuden takia taas halkeamispisteessä, joten ne nypättiin ylös. Herneet ovat kellastuneet sen verran, että niistä ei enempää satoa tule, ja osa perunoiden varsista lakoontui jo viikko sitten, joten perunat menevät esikeittoon ja pakastimeen vielä tällä viikolla.

Kurpitsasadosta on turha haaveilla, vaikka mielessä niin siinsi pääsy maistamaan Musquée en Provencea. Kurpitsat kyllä kukkivat, mutta pölyttäjiä ei näy. Yksi keskinkertainen Rolet ja yksi rupuinen Potimarron taitavat olla tämän kesän saalis sillä rintamalla. Härkäpavutkin kukkivat komeasti, mutta pölyttäjien puutteessa sato jäi pariin kouralliseen. Makua niissä kylläkin oli.

Tomaatteja tulee vähänlaisesti, samoin kurkkuja. Chilit ja paprikat näyttävät isoilta ja satoisilta. Nyt vain odotetaan lämpöä ja aurinkoa, jotta ehditään saamaan ne kypsiksi.

Se niistä perunoista :-/