Lohtuyhdistelmä

Lapsuudessa se oli äidin tekemä mannapuuro ja viinimarjakiisseli, koulun keittäjän kuusijuhlaan keittämä riisipuuro ja luumusoppa sekä juhannuksena naapurin Eilan juustokeitto eli juhannusjuusto eli makiajuusto. Nuo keittäjät ovat olleet manan majoilla jo vuosia, joten itse se on omat lohturuokansa nykyään kokattava.

Pari True green hubbardia oli vielä keittiössä kypsymässä, ja hyvän sähköpäivän koittaessa heitin ne uuniin paahtumaan. Kuumaa ja mehevää kurpitsaa peratessani alkoi tehdä mieli kurpitsa-pecanpiirakkaa ja käden käänteessähän sellaisen tekaisi, kun kurpitsa oli blitzaamista vaille valmis.

Muistin virkistykseksi vilkaisin paria kurpitsapiirakkareseptiä ja irvistelin itsekseni sitä sokerin määrää. Ensimmäistä kertaa kurpitsapiirakkaa tehdessäni joskus 20 vuotta sitten noudatin orjallisesti amerikkalaista reseptiä, johon tuli sekä sokeria että kondensoitua maitoa. Melkein meni ikenet rullalle, kun lopputulos oli niin järkyttävän imelä. Näköjään edelleen suositellaan kurpitsan ylimakeuttamista - mikä toisaalta on ymmärrettävää, jos on kaupan kurpitsojen varassa. Omissa kurpitsoissa on niiden luonnollinen makeus tallessa, joten niihin ei tarvi sokeria hölvätä. Itse laitoin puoleen kiloon kurpitsaa vajaa puoli desiä fariinisokeria ja meni sille hilkulle, että piirakasta tuli liian makea.

Nykylohtu on siis paahdetussa kurpitsassa, johon on tupsutettu reilusti muskottia. Se makupari on toisilleen luotu.

Lopuksi pyydän anteeksi, kun menin ihmisille valehtelemaan vuoden viimeisestä iilistä. Pahinhan on vielä edessä, sillä tämän kuun puolivälissä on kädentaitomessut! Uutena iilinä on nyt Tukuwoolin Nordic resilk, Undreamtin All the witches, Rouva Silmusolmun Rosolli ja Lanitium ex machinan Blacksmith's apprentice. Olen jälleen varustautunut suurella ostoslaukulla moiseen koitokseen.