Aamut ilman diagnoosia

Punkkimagneetti ja maaliskuun ilta

Ihmisellä on onni elää viisaiden naisten keskellä. Tässä taas vuoden verran ikäännyttyäni, sisko lausui lohduttavat sanat: jokainen aamu ilman diagnoosia on hieno asia. Tähän ikään asti on päästy terveinä ja suht. selväjärkisinä, mistä täytyy olla iloinen.

Selvää järkeä tosin koettelee jo maaliskuun alussa alkanut kevät. Silmä hakee jatkuvasti sipulikasvien piippoja, sammakonkutua ja perhosia, eikä millään pysty ymmärtämään, että ollaan vasta maaliskuussa, vaikka maisema on kuin huhtikuun loppumetreillä. Pitkää kevättä olen kaivannut jo vuosikausia - sitä, että kasvukausi pidentyisi tästä valoisammasta päästään, ja saataisiin nauttia pihapuuhista ja ulkoruokinnasta ja kasveista auringonpaisteessa, eikä syksyn sateissa.

Vaan eipä niitä pihapuuhia olla vielä juurikaan tehty, sillä routa pitää maan ja kasvimaat tiukasti jäässä, eikä olla edes uutta kasvihuonetta alettu kasaamaan, sillä tajuttiin, että se on kasattava loppusijoituspaikassaan, jota routa keikuttaa yhä hurjasti. Täytyy saada vanhan kasvihuoneen loppurippeet revittyä alas ja perustaa uusi lattia, ennen kuin voi alkaa uutta kasvaria kokoamaan paikoilleen. Menee siis reilusti huhtikuulle. Mutta ehtiihän tässä.

Keväästä on silti nautittu: pyörälenkkejä tehty, ekat Ooni-tuoreet pizzat syöty kesäkeittiössä, ja koirien kanssa huideltu pitkin metsiä, kun ei lunta eikä aluskasvillisuutta ole estämässä. Lintuja on käyty ihailemassa Sarkkilanjärvellä ja Nuorajärvellä (ekat kurjet nähtiin tänään!), ja omassa pihassakin ollaan päästy bongailemaan peippoja, punarintoja ja järripeippoja. Bongattu tosin on myös ekat punkit, jotka toistaiseksi ovat pikimustia ja siten helppo erottaa vitivalkoisen punkkimagneettimme turkista.

Armaat naapurimme ovat myös kevään myötä aktivoituneet ja rakentavat lauta-aitaa tonttinsa paraatipuolelle. Ehkä sen myötä paikalliset uskaltautuvat jälleen ulkoilemaan, sillä kaikki ovat joutuneet pelkäämään tulevatko naapurin aggressiiviset jättikoirat verkkoaidan yli. Ainoastaan me ja koululaiset ollaan naapurin tontin ohi kuljettu, kun vaihtoehtoja ei ole. Postin kylläkin haen kukonlaulun aikaan, sillä silloin kyseiset koirat eivät ole kymmenen sentin päässä naamasta rähisemässä. Ehkä lauta-aidan myötä saadaan myös olla omassa pihassa rauhassa ilman, että joka rasahduksesta alkaa järjetön haukkuminen ja raivoaminen. Tosin se taitaa olla turha toivo, sillä rajanaapurimme sanoi koirien aloittavan rähinän jopa silloin, kun hän sytyttää tupakan omalla pihallaan 70 metrin päässä...

Nyt kun kevät on näin ihanan aikainen, toivottavasti puutarhaliikkeet hoksaavat tuoda isot multasäkit ajoissa aurinkoon sulamaan. Voisi jo parit säkit napata auton perään ja alkaa tasoitella kasvilaatikoiden pintoja kylvökuntoon. Ehkä jopa muutaman kasvimaakylvön uskaltaisi tehdä. Ja orvokkejakin voisi jo ripotella etupihan kukkaruukkuihin. Kevät - on se vaan parasta :-)