Puuh

Se tunne, kun saa kiristävän housunnapin auki (tai hameen, sillä en omista housuja), muistuttaa hyvin paljon sitä, kun puutarhatoimittajien auton perävalot näkyvät. Itämättömyydestä, kirvoista, kirpoista, kaalikoista, naapurin kissasta, kaatosateista ja valtavasta kosteudesta huolimatta sain jotain kasvamaan niin, että kuvaajalle riitti suhteellisen siistissä kunnossa olevaa kuvattavaa.

Tosin puutarhuri itse ei ollut kovin siistissä kunnossa, sillä naamaan kasvoi jalkapallon kokoinen finni, ja edellisenä päivänä syöty yltiösuolainen kylmäsavulohi venytti silmäpussit litran vetoisiksi. Lisäksi jalkaan jäi maalitahraiset feikkicrocsit. No, tuli kyllä päivän aikana todettua, ettei kannata suunnitella uutta uraa huippumallina, sillä on yllättävän hankalaa hymyillä, kävellä, katsoa kameraan, komentaa koiria ja vetää vatsaa sisään samaan aikaan. En tiedä miten Kate Moss sen tekee.

Ensi vuonna siis tulen ulos kaapista omalla nimellä ja naamalla. Iik. Instagramista tosin löysin täysnimikaimani, jolla on samansuuntaiset harrastukset, joten toivottavasti hän ei joudu hankaluuksiin 15 minuutin kuuluisuuteni takia. Lohdutukseksi voin kertoa, että tyttönimelläni täysnimikaimani oli mielisairaanhoitaja. Lukuisten vinkeiden puheluiden jälkeen vaihdoin numeroni salaiseksi.

Tällä viikolla alkaa sitten sadonkorjuumaraton, kun tuo kuvassa näkyvä syherö täytyy saada setvittyä ja käytettyä ruuaksi. Kurpitsoista korjasin jo Potimarronit, nostin loput sipulit ja nyppäsin ylös kaikki Colomba-perunat, jotka päätyvät tänään esikeittoon ja pakastimeen. Loppuviikosta otetaan frittikeitin esille ja pyöräytetään härkäpavuista falafelit. Sen jälkeen menu täyttyy punajuurista, tomaateista ja paprikoista. Kuulostaa aika hyvältä.