Kun näille sienimaille muutettiin, otettiin tavaksi opetella joka vuosi uusi ruokasieni. Koska täällä kasvaa upeita sienilajeja, snobistuttiin niin, että poimitaan enää vain kolmen tähden sieniä. Kanttarellitkin jää meiltä nykyisin metsään, kun ei sen kloorisesta mausta niin perusteta. Sieniä ja ihmisiä -kirjan ja the sienigurun Lasse Kososen top 3 -sienilistauksen myötä (korvasieni, mustavahakas ja sikurirousku. Meikäläisellä mustavahakas, kuusiherkkusieni ja korvasieni) alkoi sikurirousku kiinnostaa. Arvelin sen tunnistavani, ja kun eilen sattui kohdalle oikealta vaikuttava yksilö, poimin sen mukaan. Sellaisenaan en mitään tuoksua siitä erottanut, mutta kun se hetken kuivahti keittiön pöydällä, niin voi herraisä sentään mikä aromi! Ensin vähän sokerinen, sitten lipstikkainen ja lopulta curryinen. Tätä on ehdottomasti saatava lisää.
Toinen uusi sienioppi on tänä kesänä paristakin eri lähteestä kuultu sienten paistaminen. Aiemmin neuvottiin paistamaan sieniä pannulla, kunnes neste on haihtunut - eli sieni on ennemminkin keittynyt pannulla. Nyt opastettiin pikapaistaminen kuumalla pannulla/grillissä, mikä on saanut ainakin herkkutatista irti ihan uuden ulottuvuuden. Umamit on potenssiin 10 ja tatti niin lihaisa, että suunniteltiin seuraavasta yksilöstä tehtävän tattiburgeri. Kunhan nyt vastaan tulisi toukaton herkkutatti.
Siinä mielessä tämä sienisesonki on ihan huippu, sillä hirvikärpäsiä ei juurikaan ole, vaikka toissapäivänä melkein kirjaimellisesti törmättiin 3 hirveen lähimetsässä. Mukava kulkea metsässä ilman, että tarvii kaivella hirvareita tukasta ja silmistä.
Ihana kirjoitus! Meillä päin on ollut pari niin sienetöntä vuotta, että tämä tuntuu ihan upealta sienivuodelta. Minulle tosin kelpaa kantarellitkin, niitä on enemmän kuin olen koskaan saanut. Lampaankääpiä on niin paljon kuin vaan haluaa kerätä. Herkkutattejakin olen saanut parin todella köyhän vuoden jälkeen, ja juu, minäkin tykkään juuri noin paistetuista tateista.
VastaaPoistaMinäkin olen ottanut haltuun muutamia uusia sieniä. Nyt keräisin mustavahakkaista (kiitos tänne puutarhan ja hellan väliin), mutta niitä ei ole tullut vastaan, aivan kuten ei kehnäsieniäkään. Mutta sikurirouskua poimin minäkin, aivan ihana uusi tuttavuus. Kuivasin melkein koko satsin, ja vaikka tein sen ulkona, tuoksu oli aivan huumaava.
Mäkin pääsin sikurirouskuja kuivaamaan, kun satuin kulkemaan lähimetsän tattisuoraa ja huomasin sen olevan myös sikurisuora. Täytyy käydä kohtapuoliin siellä uudestaan katsomassa, olisiko niitä tullut lisää. Ihanaa oppia näin hyvä uusi sieni!
PoistaToi hirvikärpäs juttu on aika kumma, itse samaa ihmettelin viime tiistaina metsässä. Onneksi niitä ei ollut vaikka selvästi oli hirven tai peuran jälkiä, niin makuu kuin paskavuoriakin siellä täällä. Vaan ei hirvikärpäsiä eikä edes hyttysiä.
VastaaPoistaMeillä hirvikärpäset tulivat kuukauden myöhässä. Elokuu saatiin olla rauhassa, mutta nyt syyskuussa niitä saa nyppiä tukasta ja vaatteista joka päivä.
Poista