Joulu paketissa

Puutarhurille joulu on merkittävä juhla: pahin pimeys on ohi, ja aletaan kulkea kohti valoa ja esikasvatusta. Kun joulukoristeet saa loppiaisena pakattua varastoon, voi samalla oven avauksella kantaa esikasvatusvermeet sisälle = instant henkinen kevät.

Tämän vuoden joulu alkaakin olla jo mukavasti pulkassa. Hedelmäkakku on tehty aikaa sitten maustumaan ja joulun kalat haettu ja pakattu pieninä paloina pakastimeen. Jouluna meillä ei tuoretta kalaa syödä, vaan kalat graavataan (tänä vuonna kokeilussa Jamien punajuurigraavattu lohi ja oma kehitelmä tyrni-rosmariinigraavauksesta), joten vältymme tuntien jonottamiselta kauppahallissa aatonaattona - ja parkkisakoilta. Kyllä, kirvelevä muisto yhdestä joulusta.

Kalojen seuraksi on hankittu Lidlistä Jurmon saaristolaisleipää, josta myös aiomme tehdä yhden hengen "voileipäkakkuja". Saman kaupan ruokalehdestä innostuin tekemään setsuurileivän, sillä myös sen sanottiin sopivan hyvin joulun kalojen pariksi. Taikinaan tuli ruista ja fenkolia ja täytteeksi luumuhilloa, juustoa ja pähkinöitä. Käsittämätön resepti, mutta mahtavan maukas!

Joulun lihaksi valikoitui vuosien, vuosien tauon jälkeen kinkku. Kummallakin on muistissa sekä lapsuuden mehevät, megapläskiset kinkut, joista sai yömyöhään vuolla paloja ruisleivän päälle, että aikuisvuosien kuivakat, harmaasuolatut fitnesspossut, joiden jälkikäyttöön ei juuri keksitty tapoja ja joiden palasia närpittiin pitkin hampain vielä kesälläkin pakastimesta. Nyt kun tuli mahdollisuus ostaa kotimaisen luomupossun kinkku, ja Jamien uudessa joulukirjassa oli hyviä ohjeita kinkun jämäpalojen uusiokäyttöön, uskallettiin laittaa kinkku tilaukseen. Jännä päästä kokeilemaan onko siinä mehevyyttä ja sitä pläskiä. Kinkun kaveriksi hamstrattiin Lidlin (tämä EI ole mainos...) mustard saucea, jossa on makeutta ja makua, mutta ei nenäkarvoja kärväyttävää sinappisuutta.

Ilman lanttulaatikkoa ei tähän taloon joulua tule, joten sitäkin löytyy jo muutama rasiallinen pakastimesta. Muuksi lisukkeeksi tehdään Jamien joulukirjassa olevia salaatteja.

Piparkakut leivottiin jo pari viikkoa sitten, ja totuttuun tapaan ne on syöty reilusti ennen joulua. Emme ole jälkiruokaihmisiä, joten joulun makeaksi riittää rasia konvehteja - joiden kanssa tosin täytyy olla tarkkana: hyvätkin konvehdit ovat nykyään ällömakeita sokerimössöjä.

Suurin jouluoivalluksemme on ollut se, ettei ruokia tarvi tehdä järjettömiä määriä. Tavallisen arkipäivän määrät riittävät, ja siksipä tammikuussa voi tyynesti ohittaa akkainlehtien laihdutusohjeet. Pienempi jouluoivallus on se, että kumpikin kirjoittaa syksyn mittaan virtuaalilapulle joulun ruokaideoita. Sen myötä helpottuu myös joulunalushikoilut marketin kassalla.

Ai tuo Le Creuset? No, se on jouluoivallus jo 1980-luvulta: aikuisille ei joululahjoja osteta, vaan jouluna panostetaan ruokaan. Paremman puoliskon kanssa välillä ostetaan yhteinen joululahja, mikä tänä vuonna oli tuo hurmaava pata entisen, rasvapolttonsa jo menettäneen tilalle. Klaanin pienimmät ovat sen verran isoja, että osaavat whatsapata tädille kuvia lelukuvastosta, niin tädin ei tarvitse kuin vinguttaa luottokorttia verkkokaupassa, ja lahjaostokset on sillä hoidettu.

Leppoisaa joulunodotusta :-)