Sesongin imussa

Viime vuonna Instagram pursusi brittien postaamia karhunlaukkareseptejä, mutta eivät ryökäleet ole tänä vuonna huomioineet tätä kaiffaria lainkaan. Niinpä oli otettava Google kauniiseen käteen ja etsittävä itse. Päädyin Epätrendikkään ruokablogin karhunlaukkapeston ohjeeseen, joka osoittautui hyväksi ja helpoksi - ja koukuttavaksi. Todella oiva lisuke grillilihalle, kalalle ja vihanneksille. Itse käytin mittayksikkönä kourallisia: 1,5 kourallista karhunlaukan lehtiä, 1 kourallinen cashewia ja 1 kourallinen parmesania. Lisäksi muutama lotkautus mautonta öljyä (rypsi-, auringonkukka-).

Toinen vastaan tullut sesonkiherkku oli korvasieni, jota yllätykseksi kasvoi lähimetsässä useampi kuin 2 (= 7). Tosin kun poiminta-aika lähestyi, joku oli ehtinyt 5 niistä jo poimia, mutta meillekin jäi ne vakituiset 2. Perinteinen kerma-sipulimuhennos ei kiinnostanut, joten ruvettiin makustelemaan mikä sopisi korvasienen kanssa. Päädyttiin roquefortiin. Paistoin keitetyt sienet voissa ja heitin nökäreen roquefortia pannulle mukaan. Ihan toistettava kokeilu, joskin hitusen vähemmällä homejuustolla.

Parsakin on viimein sesongissa, joskin meidän juurakot on vielä niin nuoria, ettei kaikkia intohimoja voi niiden parissa toteuttaa. Muutama päätyi aamiaislautaselle uppomunan kanssa kuninkaallisena hääaamuna ja muutama toki ohimennen sellaisenaan raakana matkaevääksi.

Samaisena aamuna oli Tampereen kauppahalliin tullut sesongin ensimmäiset, kotimaiset villilohet, joista yksi iso lötkö napattiin mukaan ja siitä osa nautittiin grillinyytteinä oman pihan mitzunan, sinapin ja ruohosipulin kera. Tilli ja retiisi (samoin kuin voi ja valkoviini) olivat vielä kaupan kamaa.

Kotipuutarha-lehdessä oli innostava artikkeli rikkaruohojen laiduntamisesta villivihannesten hyödyntämisestä. Edelleen olen sitä mieltä, että jos rikkaruohot olisivat oikeasti maukkaita, niitä myytäisiin kaupassa. Mutta päädyin kokeilemaan voikukan nuppujen etikoimista (melko mauttomia, suom. huom.), ja ajattelin testata myös kyseisten nuppujen ryöppäämistä ja paistamista voissa (Sasu sanoi keittävänsä niitä minuutin ja sitten paistavansa voissa). Nokkosta ja horsmaa meillä toki hyödynnetään, joskin tänä vuonna horsmat kasvavat kovin epätasaisesti.

Seuraava sesonki odottaakin sitten kasvimaalla. Kovin on epätasaista meininki sielläkin kuivien päivien ja kylmien öiden takia. Leguumit tuntuvat pärjäävän parhaiten, mistä olen hyvin tyytyväinen. Pölyttäjien puute kylläkin kylmää sydäntä. Ikinä ei ole herukkapensaissa ollut näin hiljaista, eikä kriikunan, kirsikoiden eikä omenapuiden tuntumassa näy elämää. Kirppoja ja hyttysiä kyllä löytyy, mutta ei kimalaisia eikä kukkakärpäsiä.

Kolme surkeaa kesää ja viime vuoden märkyys ja kylmyys on aiheuttanut tuhoa myös kasveissa. Kolmesta koivusta on latva kuollut, selja ja hopeapaju on vain yläosistaan hengissä ja yksi mongolianvaahtera vetelee viimeisiään. Heidetkin näyttävät ränsistyneiltä. Uudelle moottorisahalle on siis käyttöä :-(