Kyllä niin polttelis päästä saksimaan pensaita, kun viime kesänä huomasin, että keltakirjokanukka alkaa olla jo melko harvassa kunnossa ja purppuraheisiangervot tukahduttavat pikkujasmikkeet ja Charles de Mills -ruusun. Nyt kun on uusi lahopuuaitakin tontilla ja tuo yletön lumimassa painanut sen sisältöä kasaan, on oksille loistava loppusijoituspaikkakin tiedossa. Mutta tuumasta ei pääse toimeen ennen huhtikuuta näillä lumimäärillä.
Sisällä sentään pääsee toteuttamaan itseään. Chilien, paprikoiden ja munakoisojen juuret alkoivat tunkea ulos poteista, joten siirsin ne isompiin ruukkuihin. Samaan syssyyn laitoin koko talven uutta kasvustoa pukanneen ja tavattoman juopoksi osoittautuneen viime keväisen rosmariinin isompaan ruukkuun ja hätäpäissäni yritin samalla konstilla pelastaa talvehtivan Cream fantasy -chilin, joka alkoi kuihduttaa oksiaan huolestuttavasti. En tiedä vaivaako chiliä kuivuus vai märkyys, joten pelastus on nyt herran hallussa. Ihmeen vähän chili oli juuria kasvattanut, mutta ehkä uudessa ruukussa se malttaa ryhtyä siihen puuhaan.
Kylvin tomaattien siemenet eilen, hitusen etuajassa. Laskutoimitus lajikkeiden määrästä meni sen verran pieleen, että piti kirmata Pirilään hakemaan lisää esikasvatusalustoja ja multaa. Tällä kertaa hölväsin reilun määrän siemeniä esikasvuun, sillä monet siemenpusseista olivat jo vuosia vanhoja (ja edelleen niihin jäi toistakymmentä siementä, huoh), joten itäminen ei ole enää varmaa. Muutaman kelloköynnöksen ja leijonankidan heitin multiin myös, kun vanhemmiten on näköjään alkanut kiinnostua myös kukkasista. Tai siis eikäköö, ihan vaan pölyttäjiä ajattelin.
Helmikuu on edelleen megakitukuukausi, mutta lohtua pitää hakea hankkimalla Larsvikenistä siemenperunat ja raivaamalla väylän kasvihuoneeseen, sillä maaliskuussa alkaa esikasvatuksen loppurysäys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti