Sinappia ja siementaimia

Viime vuoden keväällä ihmettelin kasvimaalle ilmestynyttä turpasta, joka sittemmin paljastui talvehtineeksi villirucolaksi. Turppaasta kasvoi hervoton puska kesän mittaan, mutta toisesta talvesta se ei enää selvinnyt. Onneksi joku ihana ihminen vinkkasi, että villirucola siementää tehokkaasti, joten tänä keväänä maltoin olla nyppimättä kasvimaalle ilmestyneitä sirkkalehtiä siinä toivossa, että joku niistä olisi villirucola. Ja oli! Kolme komeaa tainta on kasvamassa menetetyn tilalle.

Yhtä kummallista sirkkalehteä jäin ihmettelemään, ja siitähän kasvoi mongolianvaahteran taimi. Pistin taimen purkkiin ja annan kasvaa siinä syksyyn. Sitten taimi pääsee etupihan kukkapenkkiin kasvamaan vuohenputkien kiusaksi. Kaverinkin se saa, sillä kesäkeittiön kiveyksestä pilkisti kanukan siementaimi, jonka myös pelastin purkkiin kasvamaan.

Viime vuoden villeistä kasvimaakylvöistä hunajakukka siemensi niin runsaasti, että sitä kasvaa joka kasvilavassa. Olen harventanut sitä reilulla kädellä, kun on niin tilaa vievä tapaus. Mutta se on yllättänyt, että ollaan kovin kirpattomia! Kähäräsinappi kasvoi muhkeaksi ilman kirpan kirppaa, eikä retiiseissäkään näkynyt reikiä. Kaalikoita sen sijaan pölähtää pilvenä, kun kaalikasvien vierestä kulkee.

Juhannuksen puhteena oli vanhan aidan lautojen uusiokäyttö uutena kasvilavana. Vanhat kolme pikkulavaa ovat jo niin lahoja, että päätettiin korvata ne yhdellä isolla pitkulaisella lavalla. Laudat saatiin hiottua ja maalattua; nyt tarvisi saada ne kasattua ja vuorattua patolevyllä. Oma shownsa on maahumalan kitkeminen vanhojen lavojen vierestä ja maan kattaminen sen verran tehokkaasti, ettei sieltä heti kiipeä rikkoja uuteen multaan.

Sortit, kertut ja kultit

Tarina alkaa Kalevankankaan hautausmaalta. Viime kesänä silmiin osui jättimäinen köynnöshortensia, joka kukki valtavan suurin kukin pitkin hautausmaan aitamuuria. Tajusin, että takapihan pergolaan istuttamani köynnöshortensia on paikkaansa aivan liian iso, ja rupesin miettimään plan B:tä. 

Ensimmäinen osa plan B:tä oli kiinanlaikkuköynnöksen alasleikkaus, sillä se jo yksinään köynnösteli pergolan melkein umpeen. Syksyllä saksin köynnöksen maata myöten ja ihme kyllä se alkoi keväällä kasvaa uudestaan, vaikka mielessäni heitin sille heipat. Toinen osa oli keksiä, minkä köynnöksen istuttaisin pergolan toiselle puolelle, mistä keväällä lapioin köynnöshortensian pois (hortensia oli tarttunut niin tiukasti puutarha-aitaan, että vei mukanaan palan aitaa...). Viime kesänä Tampereen puutarhaseuran taimipäivillä näin palsamiköynnöksen, mutta harmikseni ostohousut olivat unohtuneet kotiin - sehän olisi sopinut pergolaan ihanasti ja tuonut mukanaan syötävät marjat.

Siispä Google kauniiseen käteen ja etsimään, josko palsamiköynnöstä jostain saisi. Sai, mutta karmaisevaan hintaan. Flörissä se lopulta oli suht. inhimilliseen hintaan, joten kliksuttelin sen ostoskoriin ja liitin kylkeen tarhavarjohiippaa ja sormivaleangervoa, aikomuksenani kunnostaa etupihan kukkapenkki paraatikuntoon.

No, pian huomasin, että kukkapenkkiä ei naisvoimin kunnosteta, vaan siihen tarvittaisiin kaivinkone, joten perennojen siirtämisen sijaan suunnittelin peittäväni alueen puulla ja pensailla. Parempi puolisko oli tällä välin ostanut uuden grillin, joten houkuttelin hänet grillaustarvikeostoksille sopivasti siihen Pirilän nurkille.

Paljon oli Pirilässä ihania puita tarjolla, mutta ei tälle vyöhykkeelle, joten vanhana vaahterafanina nappasin mukaan hopeavaahteran. Sen kylkeen etsin rusokuusamaa, koska se kasvaisi isoksi ja peittäisi näkymän naapurin laumanvartijoihin, ja lisäksi se kukkisi ihanin, pinkein kukin. Rusokuusamaa löytyikin, mutta kamalan huonokuntoisina ja kalliina, joten suunnitelma meni uusiksi. Päädyin rusovuohenkuusamaan, joka tosin ei kovin korkeaksi kasva, mutta lehdet olivat kauniit ja pensas tuuhea. Korkeutta tuomaan otin sievän keltaoksakanukan.

Tällä kertaa ostohousut olivat sen verran leveät, että törsäsin vielä syyssyrikkään, kun sellaisesta olen pitkään haaveillut, joskin se vaatii talvetuksen jossakin. Ja tokihan mukaan lähti parit erikoispelargonit ja ruukullinen tähkälaventelia. Tiedän siis, mitä teen tänä juhannuksena.

Tontista on metsittymisen myötä tullut varsinainen lintula. Uusia tulokkaita on joka vuosi, ja tämän vuoden erikoisuus on järkyttävän kovaääninen laulaja, joka päättää laulunsa titityyhyn. Muuttolintujen kevät -appis kertoi hänen olevan mustapääkerttu. Kerttu on äänestä päätellen saanut seudulle myös kaverin. Soivia puitakin on ollut tänä vuonna runsaasti - siis niitä, joissa pesii käpytikka. Tikanpojat pitävät melkoista meteliä pesäkolossaan ja niiden sirkutus kuuluu kauas.

Ja jotta juhannus ei ihan rehkimiseksi menisi, liityin kulttiin. Instassa tuli nimittäin vastaan tamperelainen Teekultti, joka rehenteli assam-kokoelmallaan. Minähän olen juonut Take T:n valikoiman ympäri jo useamman kerran, joten uusi teekauppa tuli tarpeeseen - ja kuten sisko huomautti, onhan tuo suorastaan lähiruokaa. Tilasin seitsemän sorttia assamia, jotka saapuivat parissa päivässä, ja nyt on ihminen onnellinen. Etenkin kun lähikaupasta löytyi juhannukseksi makiajuustoa. Kyllä näillä eväillä jaksaa lapioida taimet paikoilleen.

Tervetuloa - välkommen

Käydäänkö upouudessa, joskin jo siitepölyn ja linnunkakan (varikset saalistavat kananmunia naapurista ja kakkaavat mennen tullen) kuorruttamassa kasvihuoneessa?

Aloitetaan ovesta. Alkuperäisessä designissa ovi oli kaksiosainen, joista kummankin osan saa erikseen aukaistua ja kiinnitettyä ketjun avulla auki. Me ei luotettu ketjupatenttiin ja muutenkin kaksiosainen ovi tuntui hankalalta, joten raksavastaava kiinnitti osat yhteen ja teki alumiinilistasta tukevat kiinnikkeet, joiden avulla ovi pysyy auki kovassakin tuulessa. Vielä täytyy oven edustalle nakutella betonilaattoja, sillä nurmikon kasvaessa ovea ei saa auki ilman väkivaltaa.

Vanha kunnon mullipöytä pääsi vanhalle paikalleen. Kylmän kelin ja kiireisen rakentamisen vuoksi en ehtinyt siihen sipaista uutta maalipintaa, mutta onneksi kasvarin ovi on niin iso, että pöydän saa tuolta ulos, jos maalausiili iskee. Aiemmin mullipöytä palveli yrttikasvattamona, mutta nyt siinä on erinäisiä kasvatteita odottamassa loppusijoituspaikkaansa.

Yrtit keksin ripottaa siskolta yli jääneeseen Ikean kukkapöytään. Tuossa ne ovat kätevästi kasassa ja chefin näköpiirissä, kun täytyy saada ruokaan makua. Yrtit ovat omakasvatteita oliiviyrttiä ja sitruunverbenaa lukuun ottamatta.

Lehtikaktukset pääsivät kesälomalle kasvihuoneeseen, joskin muutama on typertynyt kirkkaasta UV-säteilystä ja näyttää lähinnä ruskettuvan. No, ostetaan sitten syksyllä lisää, jos nämä ei ala toeta koettelemuksestaan.

Vaikka tilaa on se 18 m2, on kasvarissa jo ahdasta, sillä kurpitsat ovat siellä vielä esikasvamassa. Talo ja autokatos ovat tällä hetkellä maalattavina, joten vielä ei pääse kurpitsoja levittämään pitkin pihaa. Juhannuksena sitten häätyvät tuolta ulos. Ja tokihan tuli esikasvatteita ahnehdittua ihan liikaa muutenkin, kun tilaa on.

Kasvarin takaseinässä on tuuletusluukku, jonka käyttöä tällä hetkellä rajoittavat sekä mongolianvaahtera että Urjalan punaluumu. Täytyy saksia niiden oksia myöhemmin kesällä.

Kasvarin lattia on hitusen vaiheessa, sillä kasvihuoneen perustukset ovat maan sisällä ja ne, sekä seinien vinot tukirakenteet estävät tehokkaan laatoittamisen. Osa lattiasta on vielä hiekalla, kunnes keksitään, mitä niihin kohtiin kannattaa laittaa. Hiekalle niitä ei voi jättää, sillä sieltä alkaa kohta pukata rikkaruohoa kasvihuoneen sisälle.

Loput lehtikaktuksista sekä laakeripuut majailevat kasvihuoneen ovensuussa, sillä Lidlin korkealle kasvihyllykölle ei muuta paikkaa löytynyt. 

Vaikka kasvihuoneen rakentaminen oli jälleen kerran aivan karseaa puuhaa, niin kyllähän tuolla ihminen tuntee itsensä onnelliseksi: kasvit viihtyvät ja kasvavat, ja ainakin toistaiseksi ihminen mahtuu hyvin nyppimään varkaita ja heilumaan kastelukannujen kanssa ilman, että törmäilee seiniin tai kasveihin.