maanantai 2. toukokuuta 2022

Jos ei kylmää, niin sitten tuuli

 

Vielä oli mahkut siirtää ensimmäinen kesälomaviikko toukokuun toiselle viikolle, mutta kyllästyin katselemaan Ilmatieteen laitoksen ennustuksia, jotka ovat jo 1,5 kk luvanneet, että seuraavalla viikolla lämpenee. Ei ole lämmennyt. Niinpä aloitin kesälomarupeaman tänään. Sen verran täytyy sanoa positiivista pörssiyhtiöstä, että lomarahat saa vaihtaa vapaaksi. Kuusi lomaviikkoa tulee enemmän kuin tarpeeseen. Sen verran ärsyttävää on olla pörssiyhtiössä töissä (Kehityskeskustelut! Tässä iässä! Dear lord!).

Toivottavasti en jinxannut tätä lomapätkää, sillä ensi töikseni laitoin lumikolan ja -lapion varastoon. Lunta on vielä reilusti maassa etupihalla ja parina yönä sitä on satanut taas lisää, mutta ei kai nyt sentään toukokuussa voi kolaa tarvita!

Ajattelin siirtyä pihalla myötäpäivään, joten siirsin kolan tieltä varastosta kasvihuoneroskikset kasvihuoneen luo, minkä jälkeen aloin saksia näiden kahden välissä kasvavia purppuraheisiangervoja. Angervot olivat jo niin isoja, että tukahduttivat alleen jasmikkeet ja varjostivat omenapuuta, joten oli aikakin leikata ne alas. Minkä jälkeen luin, että ne kannattaisi leikata 50 cm:n korkeudelta. No, jos eivät enää lähde kasvuun, niin sittenhän on hyvä syy ostaa tilalle uudet pensaat. Vähän matalammat tällä kertaa.

Seuraavaksi piti siirtyä kasvihuoneeseen, sillä uhosin, että heitän sisällä esikasvaneet zinniat ja leijonankidat sinne jo ensi yöksi - lämmittimen kera, toki. No en heittänyt, sillä alkoi aivan järjetön tuuli (taas!). Ei puhettakaan, että olisi voinut viedä taimet talosta ulos, sillä ne olisivat katkenneet tuulessa, saati sitten, että olisi aukaissut kasvihuoneen oven. Varmaan koko kasvihuone olisi saman tien lentänyt tuulessa pöpelikköön.

Täytyi siis kääntyä pihalla vastapäivään ja alkaa saksia kanukoita, jotka ovat saaneet rellestää villinä ja vapaina, kunnes alkoivat vallata ja varjostaa kukkapenkkiä. Kauan ei saksimisen iloa kestänyt, sillä tuuli yltyi yltymistään, ja naapurin navetan kattopellit alkoivat paukkua siihen malliin, että olisi pitänyt laittaa kypärä päähän, mikäli olisi aikonut jatkaa saksimisurakkaa.

Illaksi pitäisi tyyntyä, joten ennen nukkumaanmenoa saan kerätä pitkin tonttia lennelleet kasvihuoneroskikset takaisin kasvarin luo ja varautua siihen, että jälleen kerran on edessä pakkasyö, huoh.

2 kommenttia:

  1. Kyllä säänjumalat meitä nyt koettelee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just marmatin kavereille, että eikö koronassa ja Putinissa ole tarpeeksi. Ei tarvisi luonnonkin vastustaa pientä ihmistä.

      Poista