Mutta siis tänään kirposi kätösistä viimeiset esikasvatussiemenet, kun laitoin kyssä-, parsa-, lehti- ja suippokaalit kasvamaan kasvihuoneeseen kera pak choin, persiljan, pinaatin, salaatin ja retiisin. Vähän siinä kaihotutti, kun oltiin yhtäkkiä taas tässä tilanteessa, että kauden viljelykset on suunniteltu ja suurimmaksi osaksi jo purkissa - kirjaimellisesti. Enää on jäljellä siemenperunan laittaminen ämpäriin, yrttien kylvö ruukkuihin ja kasvimaakylvöt.
Kodinhoitohuoneessa on järjetön tunku, kun joku oli kylvänyt läjäpäin leijonankitoja ja leukoijia, ja lisäksi hommannut n. satamiljoonaa lehtikaktuksen pistokasta. Viikko sitten kylvin loput kesäkukat (zinniat, kosmokset ja asterit) ja ne peijakkaat itivät viikossa ja ovat kohta sellaisissa mitoissa, että täytyy siirtää omiin purkkeihinsa. Mihinkähän ne sitten mahtuvat...
Vaan onhan tämä hurmaavaa, kun joka paikassa on purkkikaupalla kasvun ihmettä. Tomaatit tosin huolettavat, sillä helmikuussa kylvetyt nuokkuvat ja ruskistavat lehtiään. Ovat tainneet olla liian viileässä ja hämärässä. Täytyy kylvää uusiksi, jos eivät tokene, ja onneksi säästin pari paikkaussarjaa pahan päivän varalle. Yhden nuupahtaneen Costoluto di Firenzen jo korvasin Zlatavalla.
Sen sijaan kodinhoitohuoneen nurkassa lojuvaa ortoosia kohtaan en tunne kaihoa. Jos ihmisen piti koipensa teloa, niin onneksi sen teloi sivistyksen parissa ja sai hyvät ortopedit nakuttelemaan titaanit kohdilleen. Ortoosin sijaan voi jo kävellä ihan kengillä, joskin valikoima on kovin Kuoma-voittoinen: Kuoman toppakengät, Kuoman lenkkarit ja Kuoman vaelluskengät. Väkivaltaa käyttäen myös Icebugit, mutta vain aamuisin. Kovasti siis niitä korkkareita kohti mennään, mikä lohdutuksen sanana niille lukijoille, jotka sattumoisin kärvistelevät lisfrancin murtuman murtamina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti