Herbaario heikkona

 

Täysin tuhoitta ei tästä(kään) talvesta selvitty. Katsura on melkein kokonaan heittänyt henkensä, ja siellä täällä on kuolleita pensaiden oksia - eikä ihme, sillä lumi satoi maahan ennen kuin ehtivät lehtiään pois heittää.

Eniten täkyä näyttää saaneen herbaario, vaikka sen kuusenoksilla peittelinkin ennen lumen tuloa. Salvia ei selvinnyt, eikä kiinansipuli enää noussut mullasta. Ilmasipuli, joka yleensä piipottaa lumen läpi jo maaliskuussa, lykkäsi vain yhden matalan korren. Sitruunatimjamista ehdin jo iloita, mutta sitten sekin yhtäkkiä kuolla kupsahti. Käsittämätöntä kyllä, mutta mintussakaan ei ole elämää, vaikka vielä viime kesänä sen suikeroita ohjailin mullasta takaisin ämpäriinsä.

Lipstikan päätin siirtää uuteen lokaatioon, kun herbaariossa se varjostaa muita kasvimaita, mutta se ei tainnut siirrosta tykätä. Joku vihreä tökö sieltä on nousemassa, mutta jää nähtäväksi onko se sittenkin koivun tai vuohenputken taimi.

Samoin siirsin rakuunan, kun sekin heitteli varjoaan vääriin paikkoihin, mutta eipä näy siinäkään eloa. Kaiken kukkuraksi koko herbaariolaatikko on hajoamassa, ja hätäensiapuna chef ruuvasi sen kasaan kulmaraudoilla. Nyt täytyy miettiä siirtäisikö herbaarion kasvit toiseen laatikkoon, kun nykyinen paikka on vähän varjoisa - joskin lähimpänä keittiötä. Tänä vuonna ei siirtoa voi tehdä, kun muissa laatikoissa kasvaa jo kaikkea. Ellei sitten keksi ihan uutta paikkaa, hmmm...

Mutta siis taimiostoksille on lähdettävä. Tommiskalta jo nappasin mukaan iisopin, ja salviaa & sitruunatimjamia on kasvamassa kasvihuoneessa, mutta tarvitaanhan me piparminttu kesän tzatzikeihin ja rakuunaa (sitä venäläistä siis, kun ranskalainen nirppanokka ei talvehdi) halsterikaloihin, eikä toukokuu ole toukokuu ilman lipstikka-sinihomejuustokeittoa.