Limenvihreä sarvipää

Koko kesän hehkui kynäjalava tontin keskellä limenvihreänä. Limeähän puutarhaan keväällä kaipailin, ja yllätyksekseni värin tarjosi edellisenä syksynä Pirilästä kympillä ostamani puuntaimi. Harottavine oksineen se näyttää kauempaa katsottuna olkipukilta, mutta se annettakoon anteeksi, kun lehtien väri on niin kirkas ja hohtava. Kynäjalava menestyy savimaassa ja sietää seisovaa vettä, joten se on oiva tulokas tontilla olevan lähteen rantaan, eikä haittaa vaikka tekisikin juurivesoja, sillä tuossa kohti on tilaa levittäytyä.

Edelleen kynäjalava pitää tiukasti kiinni lehdistään, vaikka niiden sävy onkin jo muuttunut kellanruskeaksi, ja herättää huomiota kaiken harmauden keskellä.

Ensi keväänä täytyy etupihan kukkapenkki setviä sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa naapureille näyttää. Yksi kohta siinä ei ole koskaan kunnolla menestynyt, paitsi sitkeän villivadelman osalta. Kynäjalavaa aikani ihasteltuani keksin, että kukkapenkin hankalaan kohtaan voisi istuttaa leveälatvuksisen puun, joka pikkuhiljaa (tosin ei minun elinaikanani) peittäisi näkymää naapuriin. Puun juurelle mahtuisi lisäksi pari pientä pensasta tukahduttamaan vadelmaa.

Vielä ei ole visiota siitä, mikä puu olisi kiva - välillä mietin söpöä pihlajalajiketta, välillä taas muhkeaa jalopähkinää. Jotain erikoista siihen olisi saatava, joskin tiukka ja märkä savimaa tuo oman haasteensa. Täytyy ottaa kukkapenkin suunnittelusta itselle talvipuhde kutomisen ja lukemisen keskelle.